Haarukkavatkain

Page 26 of 28

Kesäretki Kaunissaareen ja muutama huomio kylmäuutetusta kahvista

Kesäloman aikana ehdimme seikkailla Helsingissä ja vähän muuallakin. Yksi kohteistamme oli Kaunissaari ja näin sateen piiskatessa ikkunaan onkin sopiva hetki muistella parin viikon takaista retkeämme. Samalla voi toivoa, että sitä kesää olisi vielä vähän jäljellä…

Retki Kaunissaareen oli meillä suunnitteilla jo viime kesänä ja silloin opin, että Kaunissaari-nimisiä paikkoja on Suomessa ainakin kaksi: toinen on Sipoon saaristossa ja toinen Pyhtäällä. Me retkeilimme Helsingin kaupungin omistamassa Kaunissaaressa, Sipoon suunnalla. Saari itsessään ei ole kovin iso ja sen kävelee helposti ympäri. Keskiosa saaresta on metsää, paikka paikoin jopa pusikkoa, mutta jos suuntaa laiturilta vasemmalle päin ja jaksaa hetken kävellä, on luvassa kivoja kallioita retkeilyyn. Vene Kaunissaareen kulkee vielä 13.9 saakka ja se lähtee Vuosaaresta, Kalkkihiekan torilta, kohtuullisen kävelymatkan päässä Vuosaaren metroasemalta. Lisätietoa saat Suomen saaristokuljetuksen sivuilta.

Mukaan matkalle lähti tietenkin koirajaostomme edustaja W.Hurvelsson, joka kirvoitti valehtelematta joka toisesta vastaantulijasta ja kanssamatkustajasta kommentin: ”Onpa iso koira!”. Toki herralle myös rapsutuksia sateli, eritoten lapsikansalaisilta. Hurvelssonilla oli luonnollisesti omat jäädytetyt eväät mukana (lihalientä ja persikkaviipaleita sekä lihalientä ja maksapasteijaa). Nämä eivät herran omasta mielestä olleet lainkaan riittävä evästys, kun kakkuakin olisi ollut tarjolla. Koiraherran täytyi valitettavasti tyytyä kuolaamaan vieressä. Kova on kohtalo!

Viittasankari ottaa coolisti.

Meille ihmisille oli luvassa päivän antimiksi kahdenlaista salaattia, sitä koiran himoitsemaa kakkua, viiniä ja kylmäuutettua kahvia. Ihan näin vinkiksi kerron, että jos et ole tehnyt kylmäuutettua kahvia aiemmin, niin se retken lähtöaamu ei ole paras aika uutetun kahvin suodattamiselle. Jostain syystä siinä aamu-unisina emme millään muistaneet, että miten olimme edellisenä kesänä kahvin suodattaneet (harsoliinan läpi, tämä tuli mieleen vasta myöhemmin).

Toisena vinkkinä kerron, että suodatinpussiviritelmät on syytä unohtaa heti alkuunsa, sillä kylmäuutettu kahvi tukkii suodatinpaperin huokoset melko pian ja kahvi valuu pussin läpi tuskastuttavan hitaasti. Lopulta päädyimme suodattamaan kahvin tiheän teesiivilän avulla. Koska tähän kaikkeen säätämisen kului oletettua enemmän aikaa, ehdimme vain kerran suodattaa koko satsin. Mielestämme tuo vähäinen suodatuskertojen määrä maistui kahvissa ja kahvi oli ulkonäöltäänkin hieman sameaa. Vinkki kolme – kahvin saa säilymään viileänä pitkään, kun termospulloon laittaa runsaasti jääpaloja.

Mutta niihin salaatteihin. Olin Hakaniemen torilta bongannut ensimmäiset kotimaiset kantarellit, joten niistä sekä täysjyväpastasta, pekonista, yrteistä ja sipulinvarsista syntyi ensimmäinen salaatti. Kastikkeen valmistin kokojyväsinapista, öljystä, vaahterasiirapista ja viinietikasta. Salaattiin oli tarkoitus lisätä rouhittuja manteleita, jotka muistin kyllä ottaa mukaan, mutta en lisätä salaattiin. Suosittelen kuitenkin lisäämään mantelit, ne tuovat mukavaa suutuntumaa muuten melko pehmoiseen salaattiin.

Toisen salaatin ohjeen bongasin Saveur-lehdestä. Vesimelonin ja fetan yhdistelmä on yksi parhaista kesäisistä makupareista. Tässä salaatissa komboon lisätään vielä aasialaishenkinen chilinen kastike, yrttejä ja viipaloitua jalapenoa. Kerrassaan täydellinen tarjottava kuumaan kesäpäivään! Kastike kannattaa retkeillessä pakata erilliseen astiaan ja lisätä salaattiin juuri ennen tarjoamista, muuten feta pehmenee ja lopputuloksena on epämääräinen mössö, joka on ihan hyvää, muttei kovin kaunista katseltavaa.

Jälkkärinä toimi Eton Mess -kakku, jonne upotin työkaverilta saamani raparperit sekä tuoreita mansikoita. Kakun päälle murensin marenkeja, tällä kertaa ihan kaupasta ostettuja, ja valmis kakku tarjottiin paksun vaniljakastikkeen kanssa. Siinä kuumalla kalliolla, auringon paistaessa ja tuulen mukavasti vilvoittaessa, tulin miettineeksi, että voi sitä päivänsä huonomminkin kuluttaa.

Tässä vielä feta-vesimeloni-jalapenosalaatin ohje. Kakkuohje luvassa myöhemmin.

Vesimeloni-fetasalaatti aasialaisella kastikkeella

Kastike
1 pieni kesäsipuli tai salottisipuli paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
1 lemon drop -chili tai thaichili paloiteltuna (poista siemenet, jos pidät vähemmän tulisesta)
2 rkl kalakastiketta
1 1/2 rkl limetin mehua
2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
3 rkl rypsi- tai auringonkukkaöljyä

1/4 keskikokoista vesimelonia kuutioituna (kuutiot saavat olla ihan reilun kokoisia)
2 kypsää tomaattia paloiteltuna- poista kanta ja siemenet
1 pkt (200 g) fetajuustoa murennettuna
2 sipulin tai kevätsipulin vartta viipaloituna
1 jalapeno viipaloituna
tuoretta korianteria ja thaibasilikaa, myös minttu sopii

1. Valmista ensin kastike (sen voi valmistaa edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan). Mittaa monitoimikoneen kulhoon kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Anna koneen käydä, kunnes sipulit ja chili ovat hienontuneet. Lisää öljy vähitellen koko ajan sekoittaen.
2. Nostele kastike vesimelonin ja tomaatin joukkoon, kumoa salaatti tarjoiluvadille. Murenna päälle fetajuusto ja lisää sipulin varret sekä jalapeno. Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele salaatti yrteillä.

Kukkakaalitabouleh

30.8.2015 / minttu / 1 Comment

Kukkakaalitaboulehia oli tarjolla myös toissa viikonloppuna valokuvaus-workshopissa. Väriä ja makeutta salaatti saa pensasmustikoista.

Kukkakaalitabouleh

Idea tähän kukkakaalitaboulehin on peräisin Yotam Ottolenghiltä. Perinteisessä taboulehissa pääraaka-aineena toimii bulgur, mutta tässä versiossa vehnä korvataan raastetulla kukkakaalilla. Makumaailma on Lähi-idästä ja helposti muokattavissa niin yrttien kuin mausteiden suhteen. Meillä kasvaa parvekkeella mangoldia, joten hienonsin sitäkin joukkoon. Talvella olen lisännyt taboulehiin granaattiomenan siemeniä, mutta kun kesä ei ole kyseisen hedelmän sesonkia, niin päätin kokeilla miten pensasmustikat toimisivat salaatissa. Ja hyvinhän ne toimivat, omista epäilyistäni huolimatta. Napakat ja pulleat pensasmustikat toivat salaattiin kaivattua rakennetta ja eivät olleet lainkaan liian makeita kuten pelkäsin. Kukkakaalitaboulehiin raastetaan vain kukkakaalin kukinnot, varret kannattaa hyödyntää paahtamalla ne uunissa rapsakoiksi. Tai vaihtoehtoisesti ne voi raastaa karvakuonolle iltapalaksi.

Perinteisessä taboulehissa tulisi olla yrttejä suhteessa enemmän bulguriin, jolloin yleisväri on vihreä.

Kukkakaalitaboulehin kanssa tarjosin karitsan ulkofileetä, jonka maustoin ennen paistamista baharat-mausteseoksella. Karitsalle valmistin vielä yrttiöljyn, johon taisi tällä kertaa päätyä korianteria, lehtipersiljaa, rosmariinia ja basilikaa. Yrttiöljyyn saa kätevästi tuhottua kaikenlaisten yrttien jämiä ja lisäpotkua öljyyn saa valkosipulinkynnestä. Tällä kertaa jätin valkosipulin kuitenkin pois, kun salaatissa oli jo paljon erilaisia makuja, joita en halunnut valkosipulin jyräävän. Yrttiöljyyn en suosittele myöskään käyttämään niitä kaikkein kipakoimpia oliiviöljyjä, vaan perushyvä neitsytoliiviöljy toimii mainiosti.

Karitsan ulkofile yrttiöljyllä ja rouhituilla pistaaseilla.

Kukkakaalitabouleh

n. 900 g kukkakaali
2 – 3 rkl sitruunamehua
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 tl sumakkia
1 tl jauhettua jeeraa
ripaus suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
1/2 ruukku minttua
(mangoldin lehtiä ja varret)
2 dl pistaaseja
n. 3 dl pensasmustikoita
suolaa, mustapippuria

Huuhtele kukkakaali ja raasta se kolmioraastimen karkeimmalla terällä. Lisää sitruunamehu, öljy, ripaus suolaa sekä sumakki että jeera. Anna maustua noin 10 minuuttia.
Hienonna yrtit ja sekoita kukkakaalin joukkoon. Rouhi pistaasit ja puolita pensasmustikat, sekoita ne salaattiin. Mausta vielä ripauksella suolaa ja rouhitulla mustapippurilla.

Hernerisotto

28.8.2015 / minttu / 0 Comments

Kotimaisia herneitä saa taas! Yksi vakiohjeistamme on hernerisotto, josta olemme kokeilleet muutamaa eri versiota.

Tässä ohjeessa herneenpalot lisätään risottoliemeen antamaan makua, osa herneistä soseutetaan ja loput lisätään risottoon vasta lopuksi. Näin herneet säilyttävät kauniin värinsä ja herneen maku vahvistuu. Olen aiemmin kokeillut myös palkojen soseuttamista, mutta se toimii mielestäni paremmin aivan alkukesän herneistä, kun palot ovat vielä kirkkaan vihreitä ja rapsakoita. Tämän risoton voi toki valmistaa pakasteherneistäkin.

Risotto on niitä ruokia, joista lähes jokaisella on oma mielipiteensä. Television ruokakilpailuohjelmissa on risottoon kaatunut yksi jos toinenkin kilpailija ja en ihmettele. Jo yksistään oikeanlaisesta koostumuksesta on olemassa useampaa näkemystä, kun toisille se oikea risotto on lähes vellimäistä koostumukseltaan ja toiset taas haluavat risotostaan paksumpaa. Enpä haluaisi olla kilpailijana arvailemassa, että onko valmistamani risotto juuri tämän tuomarin makumieltymystä vastaavaa!

Risotto on myös ruoka, joka ei kestä odottamista, sillä lämpimän riisin turpoaminen jatkuu kypsentämisen jälkeenkin. Alunperin sopivan koostumuksen omaava risotto voi 10 minuutin seisotuksen jälkeen ollakin jo kovaksi muuttunut puuro. Tämän huomaa viimeistään seuraavana päivänä, kun risotto on kylmässä jääkaapissa kovettunut. Toki tähän kovettumiseen vaikuttaa myös risottoon lisätty juusto.

Toiseksi kompastuskiveksi risoton valmistuksessa voi osoittautua liian kovalla lämmöllä kuumentaminen. Tällöin riisi kypsyy ulkopinnaltaan, mutta jää sisältä kovaksi ja kalkkimaiseksi. Lisäksi ilman kunnollista sekoittamista jää risottoriisi irtonaiseksi, ja tasaista, tärkkelyksistä puuroa ei synny.

Meillä risotto valmistetaan löysähköksi, sillä haluan sen olevan haarukalla syötävää, ei lusikoitavaa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin ehdoton – risotto on oma ruokansa, ei lisäke! Tästä ainoa hyväksyttävä poikkeus on Risotto Milasene, joka tarjotaan Osso Bucon kanssa.

Hernesose antaa risotolle kauniin värin ja kun kokonaiset herneet lisätään risottoon vasta loppuvaiheessa, säilyvät ne kirkkaan vihreinä.

Vihreä hernerisotto

n.1,5 kg herneenpalkoja
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
400 g risottoriisiä
1 dl valkoviiniä tai vermuttia
n. 1 l kana- tai kasvislientä (käytin Puljongin lientä)
suolaa, mustapippuria
50 g voita
2 dl raastettua pecorino- tai parmesaanijuustoa
tuoretta minttua hienonnettuna

1. Silvo herneet. Ota pari kourallista tyhjiä palkoja erikseen ja huuhdo ne. Kaada kanaliemi kattilaan ja nosta joukkoon herneenpalot. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja pidä se koko ajan kuumana pienellä lämmöllä.
2. Kiehauta 3 dl herneitä pienessä määrässä vettä, jäähdytä ne kylmällä vedellä ja soseuta. Nosta sose sivuun odottamaan.
3. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Mittaa voi ja öljy paksupohjaiseen, mielellään laakeaan kattilaan, ja kuumenna, kunnes voi sulaa.
4. Kuullota sipulit voi-öljyseoksessa ja lisää riisit hyvin sekoittaen. Tässä vaiheessa lieden lämpö voi olla melko kovalla. Anna riisin kuullottua, ja kun riisistä kuuluu ritisevä ääni, lisää valkoviini. Kuumenna, kunnes viini on haihtunut.
5. Lisää ensimmäinen kauhallinen lientä sekä ripaus pippuria ja suolaa. Sekoita huolellisesti koko ajan. Lisää kattilaan kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan vasta kun edellinen neste on imeytynyt riisiin. Keitä riisiä miedolla lämmöllä.
6. Kun noin 2/3 liemestä on lisätty, sekoita joukkoon kokonaiset herneet. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää hernesose sekä loput nesteestä. Lisää kuumaa nestettä tarvittessa lisää, jotta saat haluamasi koostumuksen.
7. Sekoita lopuksi risoton joukkoon voi ja juustoraaste. Siirrä kattila pois levyltä ja anna risoton vetäytyä kannen alla muutama minuutti. Tarkasta maku ja lisää vielä hienonnettu minttu. Tarjoa heti.

Murupiirakka karviaisista

19.8.2015 / minttu / 0 Comments

Tämä ohje on niitä perusvarmoja, takuuhyviä piirakkaohjeita, joihin tulee aina uudelleen palattua. Muistan, että meillä kotona tätä tehtiin useinkin ja äiti laittoi täytteeksi pakastimesta marjoja, usein mustikoita ja joskus myös vadelmia. Äitini muisteli saaneensa ohjeen isäni siskolta ja ohje on edelleen olemassa, kirjoitettuna nostalgiselle Postipankin paperille. Lieneekö jo jopa 30 vuotta mennyt tuosta hetkestä? Sen verran muokkasin ohjetta, että lisäsin taikinapohjaan kardemummaa. Piirakan nimi ei viittaa murotaikinapohjaan, vaan siihen että 1/4 taikinasta murustellaan täytteen pinnalle. Ja saahan tätä tarjota sitten kukin omille murusilleen kotona :-).

Niin kun kuvasta näkyy, on ohje alkanut jo pahasti haalistua, joten on ehkä aika siirtää se pysyvämpään tekstimuotoon.

Kun sain käsiini karviaisia, niin ajattelin heti tätä piirakkaa. Mustikoita tai muita marjoja käytettäessä marjat vain kevyesti sokeroitaisiin ja joukkoon lisättäisiin perunajauhoja. Mutta karviaiset ovat paksukuorisia ja sellaisenaan niistä ei varmaan tulisi tässä oikein hyviä. Muistelin kuulleeni, että mummoni olisi joskus tehnyt vastaavanlaista piirakkaa karviaishillosta. Minulla ei ollut hillosokeria, joten päädyin keittämään karviaisista paksua kiisseliä, jonka suurustin perunajauhoilla ja maustoin vaniljatangolla sekä sitrusliköörillä.

Jauhot painellaan voi-sokeri-munaseokseen lusikalla. Lisäsin jauhoja vähän kerrallaan. Taikina saa olla pehmeää, sillä se taputellaan vuokaan käsin.

Taikina itsessään on todella helppo valmistaa ja ohjeen mukaan taikina riittää normaaliin piirakkavuokaan (halkaisija 25-27 cm). Oikeaa vuokaa kaapista etsiessäni osui käsiini suorakaiteenmuotoinen irtopohjavuoka, jota en ollut hetkeen käyttänyt. Siihen riitti, kun tein taikinaa vain 2/3 ohjeesta. Tarjoa vielä vähän lämpimän piirakan kanssa vaniljajäätelöä tai paksua vaniljakastiketta.

Murupiirakka karviaisista

Karviaiskiisseli
550 g punaisia karviaisia
200 g sokeria
1/2 vaniljatanko
1 rkl vettä
1 rkl sitruslikööriä tms.
1 rkl perunajauhoja pieneen määrään vettä sekoitettuna

1. Valmista ensin kiisseli jäähtymään. Jos sinulla on karviaishilloa tai muuta marjahilloa, voit laittaa sen täytteeksi sellaisenaan.
2. Huuhdo karviaiset ja poista kannat. Mittaa kaikki aineet perunajauhoa lukuunottamatta kattilaan. Anna marjojen kiehua 15-20 minuuttia.
3. Sekoita perunajauho huolellisesti pieneen määrään vettä ja valuta koko ajan sekoittaen marjojen joukkoon. Kuumenna ja kun kiisseli pulpahtaa ja väri on kirkas, siirrä kattila pois levyltä. Anna kiisselin jäähtyä ennen piirakkaan lisäämistä.

Pohja
150 g voita sulatettuna
1/2 tl kardemummaa
1 1/2 dl sokeria
1 muna
n. 4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

1. Anna sulatetun voin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja kaada se kulhoon. Lisää kardemumma. Vatkaa sokeri ja muna voisulaan haarukkavatkaimella.
2. Sekoita keskenään 2 dl vehnäjauhoja ja leivinjauhe. Lisää jauhot seokseen lusikalla painellen. Lisää loput vehnäjauhot samalla tavalla painellen.
3. Ota taikinasta 1/4 erilleen ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle kiisseli tai hillo ja murenna loput taikinasta päälle. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 40-45 minuuttia vuoan koosta ja paksuudesta riippuen.

Suu mustikassa

18.8.2015 / minttu / 0 Comments

Loma ja ihanan aurinkoiset päivät saapuivat lopulta. Sen verran hyvällä tavalla kiireistä on lomailumme ollut etten ole juurikaan ehtinyt kirjoitella blogia. Ruokaa on toki tehty ja ohjeita on vino pino odottamassa julkaisua, ja mahtuupa mukaan muutama ravintolakäyntikin.

Tykkään kerätä mustikat käsin. Tällä kertaa olin onnistunut myös keräämään puoli metsääkin mukaan…

Lomamme alkoi odotetulla reissulla itä-Suomeen, sillä mustikka-aika oli parhaimmillaan ja minua suorastaan poltteli päästä marjametsään. Olen lapsesta saakka pitänyt mustikoiden poimimisesta ja siihen liittyykin minulla paljon rakkaita muistoja. Vietin usein kesää tätini perheen mökillä Punkaharjulla. Mustikka-aikaan puinen moottorivene pakattiin heti aamusta matkaan ja suuntasimme Saimaan selän yli suorastaan maagisen ihanaan mustikkapaikkaan. Tämä paikka oli nimittäin saaressa, jossa oli luonnonmuovaama hiekkaranta. Heti rannasta nousi eteen kallioinen metsä, jossa oli sammalmättäiden seassa pullukoita, isoja mustikoita.

Paikka oli myös aikuisten mieleen, sillä kalliomaaston ansiosta mustikoita pysyi poimimaan seisten. Meistä serkkuni kanssa parasta ehkä kuitenkin oli lounastauot hiekkarannalla uintihetkineen. Rannan hiekassa sai myös hierottua pahimmat mustikkatahrat sormista. Laadunvalvontaa ja tuoresäilöntää kun suoritettiin jo paikan päällä ja taisi sitä mustikkaa olla ympäri naamaakin joskus, vaatteista puhumattakaan.

Illalla, kun oltiin saunottu ja uitu, oli iltapalan aika. Usein tätini keitti illaksi itse keräämistämme mustikoista keittoa ja sen kaveriksi mannapuuroa. Mannapuuro on ollut lempiruokaani aina (no, suurimman osan elämästäni). Mustikkakeiton kanssa se on mielestäni lähes täydellinen makupari. On ruokia, joita ei pidä tuunata ja tämä on yksi niistä. Paksu, täysmaitoon valmistettu ja voille maistuva puuro sekä vain sokerilla maustettu mustikkakeitto. Nam!

Elokuun ilta-aurinko oli hyvää vauhtia laskemassa, mutta sain vielä kuvan pihalla otettua. Kiitos äidille mannapuurosta ja mustikkakeitosta!

Siinä ilta-auringon laskiessa mustikkakeittoa ja mannapuuroa syödessä oli kaikki asiat maailmassa hyvin. Silmät painuivat kiinni mustikoiden vilistäessä silmissä ja uni tuli kaikille marjastajille alta aika yksikön.

Lämmin porkkana-kikhernesalaatti

20.7.2015 / minttu / 0 Comments

Sormet syyhyten odotan lomaa ja niitä elokuuksi luvattuja helteitä. Sitten saisi tehdä taas ihania kesäisiä salaatteja nektariineista, mansikoista ja vesimelonista. Mutta sitä (ihmettä) odotellessa tarjotaan lisäkkeeksi vähän mausteisempaa ja lämpimämpää salaattia. Tämä porkkana-kikhernesalaatti voisi olla aiemmin postaamani kirsikkasalaatin sukulainen, sen verran samaa salaateissa on.

Porkkanat ja sipulit ovat nyt parhaimmillaan ja myös sen kokoisia, että niitä voi vielä kokonaisina salaattiin laittaa. Isoimmat porkkanat puolitin ja sama kannattaa tehdä myös sipuleille, jos ne ovat kovin isoja. Mausteita voi lisäillä oman maun mukaan, minä käytin juustokuminaa ja korianteria. Pienen ripauksen chiliä taidan ensi kerralla vielä lisätä potkua tuomaan.

Lämmin porkkana-kikhernesalaatti
2 annosta

Porkkanat paahtuvat sipulin kanssa uunissa ihanan makeiksi.

1 nippu porkkanoita
1 nippu sipulia
2 tl kokonaista juustokuminaa
1 tl kokonaista korianteria
oliiviöljyä
suolaa
1 tlk kikherneitä
tuoreita yrttejä (lehtipersijaa, salviaa, korianteria, rosmariinia)
1/2 pkt (à 200 g) fetajuustoa
mustapippuria, oliiviöljyä

1. Pese porkkanat ja leikkaa naatti pois (voit halutessasi jättää porkkanaan pienen vihreän varren ). Halkaise isoimmat porkkanat puoliksi. Tasaa nippusipulin vihreät varret.
2. Paahda kokonaiset mausteet pannulla ja jauha morttelissa rouheaksi. Pyöräytä porkkanat ja sipulit öljyssä, lisää jauhetut mausteet sekä suola. Levitä uunipellille ja paahda 200 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Anna hetken jäähtyä.
3. Valuta kikherneet ja hienonna yrtit. Nostele kikherneet ja yrtit kasvisten joukkoon, ja siirrä salaatti tarjoilulautaselle. Murenna päälle fetajuustoa ja valuta pinnalle vielä oliiviöljyä. Rouhi sekaan reilusti mustapippuria. Tarjoa lisäkkeenä lihan tai kalan kanssa tai rapean leivän kanssa lounaana.

Prinsessa ja puoli kaalia

15.7.2015 / minttu / 2 Comments

Kaalilohkojen päälle valutin kastiketta ja ripottelin vielä pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä.

Kaalilohkojen päälle valutin kastiketta ja ripottelin pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä.

On ollut erittäin ilahduttavaa huomata, että erilaiset kaalit ovat viimeisen vuoden ajan nousseet raaka-aineiden hittilistalle. Lehtikaalista ja kukkakaalista on kohistu jo viime kesänä ja tänä kesänä parrasvaloihin on päässyt keräkaali, se ihan tavallinen kaali. Mutta tavallisuus on kaukana, kun tämä alkukesän varhaiskaali saa käsittelyn grillissä (tai paistinpannulla). Näitä grillattujen kaalien ohjeita on vilissyt yhdessä jos toisessakin julkaisussa ja päätinpä sitten minäkin kokeilla kaalin paistamista. Salaattia tuli jo viime kesänä paistettua.

Meillä ei ole grilliä, joten kaikki nämä grillausohjeen valmistetaan meillä hiiliteräspannulla. Tämä on varmasti ollut paras keittiöhankintamme koskaan. Olen pari Swiss Diamondia saanut jo pilalle, Hackmanneista puhumattakaan. Tässä kohtaa on myös todettava, että kyseisiä pannuja ei ole kuumennettu tyhjinä levyllä tai muutenkaan kaltoin käsitelty. Ne eivät vaan ole kestäneet kuumia lämpötiloja oletetusti. Valurauta on toki hyvä, mutta tämä hiiliteräspannu on vaan parempi.

Kaalin lisäkkeeksi päätyi pannulle paistettavaksi Black Angus -ulkofileepihvejä, joissa oli reunassa kunnon makurasva. Tällaisen makurasvallisen lihapalan paistaminen kannattaa aloittaa pienellä lämmöllä rasvareunalta. Ajatuksena on sama kuin ankanrintafileen kanssa, että rasvaa ”lypsetään” tai sulatetaan ensin pois ja sitten vasta paistetaan liha. Rasvaa ei kaikkea kannata pannulta kaataa pois, siinä voi paistaa vaikkapa ne kaalilohkot. Paistetut pihvit on hyvä vielä kääriä folioon vetäytymään hetkeksi. Vetäytymisen aikana lihan lämpötila tasaantuu ja hieman vielä kohoaa, joten ota se huomioon paistettaessa. Itse paistan pihvit noin 50 asteiseksi ja foliokäsittelyn jälkeen kypsyys on meille täydellinen. Mausteeksi riittää suola ja pippuri.

Mutta takaisin kaaliin. Olin ostanut omasta mielestäni pienen kaalin (n. 800 g) ja sen enempää ajattelematta kaali lohkottiin neljään osaan ja lohkot paistettiin pannulla. Tämä luonnollisesti johti siihen, että kahden henkilön taloudessa meille tuli puolikas kaali per nenu syötäväksi. Urhoollisesti tartuimme haasteeseen ja kaikki kaali saatiin tuhottua. Totta puhuen, tuo varhaiskaali oli niin makeaa ja mehukasta, että sen olisi voinut syödä ihan sellaisenaankin.

Kaalilohkot saavat paistua pannulla tai grillissä 1-2 minuuttia/puoli. Kun kaalin kannan jättää leikkaamatta, niin lohkot kestävät kääntelyä pannulla hyvin. Paistetun kaalin maustoin kevyesti suolalla. Kaalin kanssa tarjottiin ranskankermasta ja Valion uudesta mustavalkosipuli-tuorejuustosta valmistettua kastiketta. Tuo uutuustuorejuusto oli mukavan valkosipulinen, tosin en osaa sanoa, että missä se mustavalkosipulin maku oli. Lähinnä se maistui uunissa paahdetulta, karamellisoituneelta valkosipulilta. Pinnalle ripottelin vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja sitruunatimjamia. Kaalin kanssa tarjottavaksi sopivat mainiosti kala tai broileri. Siitä saa myös hauskan alkupalan tai pienen lounaan vaikka caesarsalaatin henkeen tuunattuna.

Lehtipersiljalla ja sitruunalla marinoitua broiskua

10.7.2015 / minttu / 0 Comments

Grillikausi on varmastikin monessa taloudessa korkattu ja lisää aurinkoisia grillaussäitä on luvassa. Mikäli et omista grilliä, niin ei hätää. Tässä on ruoka, joka valmistuu myös paistinpannulla.

Espanjalaiset nektariinitkin ovat löytäneet tiensä kauppoihin.

Tässä ohjeessa ei itsessään ole mitään kovin ihmeellisen uutta, mutta se on nopea valmistaa ja maistuu varmasti kaikille. Lisäksi se sopii myös grillissä valmistettavaksi tai vaikkapa halsterissa avotulella, sillä broileri leikataan auki ohueksi, jolloin se kypsyy nopsaan.

Tällä kertaa paistoin pihvit ihan vaan paistinpannulla, kun en jaksanut kaivaa parilapannua laatikon pohjalta. Lorautin pannulle myös hieman pastista, josta liha sai kauniin aprikoosisen värin ja aniksista makua. Samaan aikaan pannulla pehmenivät myös nektariinit. Lisäkkeeksi riittää sitruunavinegretillä maustettu salaatti, johon viipaloin retiisiä ohuiksi kiekoiksi.

Nämä suloiset retiisit on kuvattu Borough Marketilla, Lontoossa.

Lehtipersilja-sitruunamarinoitu broileri

1 rs broilerin rintafileitä tai valmiiksi leikattuja fileepihvejä (ohut leike, ohuen ohut fileepihvi)
1 ruukku lehtipersiljaa
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

1. Leikkaa rintafileet auki ohuiksi leikkeiksi. Leikkaa filee sivusta alkaen keskeltä halki, mutta älä leikkaa puolikkaita täysin kokonaan irti. Jätä toinen reuna ”saranaksi”. Nuiji pihvit vielä tuorekelmu välissä varovasti nyrkillä tai lihanuijalla ohuemmiksi. Kuvia tekovaiheistä löytyy esim. täältä. Siirrä kulhoon odottamaan.

2. Hienonna lehtipersilja, voit käyttää myös varret. Pese sitruuna ja raasta kuori. Lisää persilja ja sitruuna kulhoon. Mittaa joukkoon sitruunamehu sekä oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua kelmulla peitettynä noin 15 minuuttia.

3. Pyyhi leikkeiden pinnasta ylimääräinen marinadi ja paista parilapannussa tai grillissä noin 2 minuuttia kummaltakin puolen, kunnes broileri on kypsää.

Possua ja sobanuudelia

6.7.2015 / minttu / 2 Comments

Ai vitsit, että tämä olikin hyvää! Pakastimessamme olisi pala Kiven Säästöpossun luutonta kylkeä… Taidan tietää mitä meillä ensi viikolla syödään!

Nam!

Possun kylki on ehkä parasta osaa possusta, jos minulta kysytään. Siitä voi tehdä vaikka mitä, niin luullisena kuin luuttomanakin versiona. Olen työväenopistolla Possu on pop! –kurssilla teetättänyt David Changin ohjeen mukaan bo ssämiä luuttomasta kylkipalasta ja se on ollut joka kerta loistavaa. Olen pitkään halunnut kokeilla jotain raikkaan kevyttä aasialaista ja pitkään liemeen valmistettua ruokaa teemalla ”possua ja nuudelia”. Idea tähän ruokaan tuli jo aiemmin kehumastani Donna Hayn lehdestä sekä muistaakseni toukokuun Olive-lehdestä. Ja sitä paitsi, jos ohjeessa mainitaan keitetty kananmuna, niin pakkohan sitä on kokeilla! Kananmuna on ollut jonkinlainen pakkomielle minulle jo vuoden verran, liekö jokin lesitiinin puute vaivannut vai mikä. Kananmunaa on meidän keittiössämme lisätty niin uppomunina kuin pehmeäksi keitettyinäkin pastoihin, salaatteihin, parsan kaveriksi, kalapihvien päälle jne.

Possun kypsymiseen ja jäähdyttämiseen menee noin päivä, mutta ennakoimalla saa tästä saa nopean iltaruoan. Possu haudutetaan ensin uunissa kypsäksi soija-mirinliemessä. Tämän jälkeen se kääritään kelmuun ja laitetaan painon alle jääkaappiin mielellään yön yli. Me kuitenkin halusimme omaan versioomme vähän enemmän potkua ja possupala voideltiin runsaalla kerroksella korealaista gochujang-chilitahnaa ennen kelmuun käärimistä. Valitettavasti pelkkä tahnalla valelu ei oikein riittänyt tuomaan kaipaamaamme tulisuutta lihaan, joten ensi kerralla aion lisätä sitä myös possun kypsennysliemeen.

Alkuperäisissä ohjeissa oli käytetty vehnästä valmistettuja ramen-nuudeleita. Itse olen tykästynyt tattarinuudeleihin eli soba-nuudeleihin, joissa on enemmän makua. Suosittelen kuitenkin ostamaan soba-nuudeleita, joissa on mukana myös vähän vehnää, sillä pelkästään 100% tattarista valmistetuista nuudeleista on ainakin meillä tullut melko liisterisiä ja hankalia käsitellä.

Possua ja nuudelia neljälle

500 g luutonta possunkylkeä (ostimme palan Liha-Hakasta, parhaasta possukaupasta Helsingissä)
1 1/2 dl soijakastiketta
1 dl Miriniä
n. 1 1/2 dl vettä
(2-3 rkl gochujang-tahnaa)

Mausteliemi
2 kevätsipulin vartta
5 cm pala inkivääriä paloiteltuna
1 chili pariin osaan paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä
4-5 kaffirlimetin lehteä (kuivattu on ok)
pieni pala palmusokeria murskattuna tai loraus vaahterasiirappia
1,5 l kanalientä (käytin Puljongin lientä)
(1/2 – 1 tl suolaa)
seesamiöljyä

Lisäksi
1 pkt (200 g) sobanuudeleita
250 g babypinaattia
4 pehmeäksi keitettyä luomumunaa puolitettuina
1 kevätsipulin tai nippusipulin varsi suikaloituna
1 punainen chili viipaloituna
½ ruukkua korianteria
mustia seesaminsiemeniä

1. Kuumenna uuni 160 asteeseen. Pyyhi lihan pinta ja siirrä se pieneen uuniastiaan. Sekoita keskenään soijakastike, mirin, vesi ja chilitahna, jos käytät. Kaada liemi possun päälle. Lisää vettä tarvittaessa – nestepinta saa jäädä hieman possun pintaa alemmaksi. Peitä astia foliolla ja kypsennä possua uunissa noin 3 tuntia.

2. Nosta possupala liemestä ja anna lihan jäähtyä lautasella puoli tuntia. Kääri lihapala muovikelmuun ja nosta painava leikkulauta tai vastaava painoksi päälle. Jäähdytä yön yli tai vähintään 6 tuntia.

3. Valmista liemi. Murskaa kevätsipuli, inkivääri, valkosipuli ja chili leikkuulaudalla kaulimen avulla tai isossa kivimorttelissa. Siirrä kattilaan ja lisää kaffirlimetin lehdet, sokeri sekä kanaliemi. (Itse lisäsin myös suolaa tässä vaiheessa.) Keitä lientä hiljalleen noin 15 minuuttia. Siivilöi valmis liemi ja mausta se seesamiöljyllä.

4. Leikkaa possu viipaleiksi ja nosta viipaleet liemeen. Kuumenna liemi uudelleen. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja jaa ne lämmitettyihin kulhoihin.

5. Jaa pinaatti kulhoihin ja valuta päälle lientä. Lisää possuviipaleet, kananmunan puolikkaat, suikaloitu kevätsipuli sekä chili. Koristele korianterilla ja seesaminsiemenillä.

Boozy pancakes

3.7.2015 / minttu / 0 Comments

Kauniinpiakin ruoka-annoksia on olemassa, mutta parempaa tuskin on!

Kauniimpiakin aamupaloja on olemassa, mutta parempaa tuskin on!

Lähipiirini tietää, että en yleensä pidä ruoista, joissa on sotkettu keskenään makeita ja suolaisia raaka-aineita. Mutta tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Kanadassa vaihto-oppilaana ollessani pääsin nimittäin syömään ihan oikeita amerikkalaisia (kanadalaisia) pannareita. Isäntäperheessäni pannarit tarjottiin sekä vaahterasiirapin että pekonin kanssa ja päälle valutettiin sulatettua voita. Alkuun tämä makuyhdistelmä tuntui vähintäänkin oudolle, mutta pian minunkin lautasellani kohtasivat pekoni ja vaahterasiirappi iloisessa yhteisymmäryksessä. Tästä kiitokset vielä Nancylle ja Allanille!

Silloin teininä en osannut makuja sen enempää analysoida, mutta nyt kun asiaa tarkemmin mietin, niin vaahterasiirapin ja savupekonin makuprofiilissa on jotain kovin samantapaista maanläheistä makua. Vaahterasiirappi ei mielestäni ole myöskään niin makeaa kuin esimerkiksi hunaja tai tavallinen siirappi ja siksi se sopii hyvin suolaisia ruokia maustamaan. Käytän vaahterasiirappia muun muassa aasialaisissa ruoissa makeutta tuomaan ja se toimii tosi hyvin esimerkiksi Nigellan oivassa marinadissa possulle ja broilerille.

Pannarit olen valmistanut oikeastaan aina samalla Jamie Oliverin reseptillä, jota olen hieman muokannut. Tämä on sellainen takuuvarma ohje, johon tulee palattua aina uudelleen. Tällä kertaa päätin räjäyttää pankin ja tein sunnuntaiaamun pannareille lisäkkeeksi bourbon-vaahterasiirappivoita. Koska voin valmistus jäi aamuyön pikkutunneille, eivät mittasuhteet olleet aamulla enää aivan tarkoin muistissani, mutta kannattaa maistella voita ja lisäillä viskiä pikkuhiljaa oman maun mukaan sopivaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan bourbonia olisi pitänyt laittaa ruokalusikallinen, minä taisin siihen lorottaa 4 tai 5 ruokalusikallista… Meillä on oikein erinomaista Woodford Reserve Kentucky Straight Bourbonia, joka sopi maullisesti ihan älyttömän hyvin vaahterasiirapin kanssa ja toki se soveltuu myös perinteisesti lasista nautittavaksikin.

Osaan pannareista lisäsin kirsikoita ja osan paistoin sellaisenaan. Valmiit pannarit jäähtyvät muuten tosi nopsaan, joten ne on hyvä siirtää lämmitettyyn uuniin odottamaan. Pannarit tarjottiin rapeaksi paistetun pekonin ja paahdettujen pekaanipähkinöiden kanssa. Päälle vielä loraus vaahterasiirappia ja muutama viipale bourbonvoita. Siinäpä viikonlopuksi aamupala, jolla pärjää lounaaseen saakka ihan huoletta.

Bourbon-vaahterasiirappivoi

250 g voita
n. 5 rkl bourbonia tai muuta suuhun sopivaa ruskeaa viinaa
n. 1 dl vaahterasiirappia
3 rkl tomusokeria

1. Pehmitä voi nopeasti mikrossa tai anna sen pehmetä huoneenlämmössä. Vatkaa voin joukkoon makuaineet ja tomusokeri.
2. Levitä työpöydälle pala muovikelmua, kaavi voi kelmulle ja rullaa tiukaksi rullaksi. Siirrä rulla pakastimeen.
3. Leikkaa jäisestä voista sopiva pala ja anna sen hieman pehmetä ennen tarjoamista pannareiden kanssa.

Amerikkalaiset pannukakut

4 luomumunaa
2-2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl piimää
ripaus suolaa

1. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa keltuaisten rakenne rikki ja sekoita joukkoon jauhot, leivinjauhe ja piimä. Seoksesta muodostuu paksu taikina.
2. Lisää suola valkuaisten joukkoon ja vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto taikinan joukkoon pienissä erissä nostellen.
3. Paista pannukakut pinnoitetulla pannulla keskilämmöllä molemmin puolin muutama minuutti. Pannukakku on valmis käännettäväksi, kun pinnalle alkaa muodostua kuplia. Mikäli haluat lisätä pannareihin makuaineita, lisää ne ennen kuin käännät kakut. Pannukakun pinnan tulisi olla enemmänkin vaalean ruskea kuin tumman paahtunut. Pidä lämpimässä tarjoiluun saakka.