Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 16 of 28

Kurpitsatagine ja sitruunaiset vehnänjyvät

Tällä kertaa kurpitsa saa kaveriksi vehnänjyviä ja tuulahduksen Pohjois-Afrikasta. Ja se tärkein – granaattiomenat ovat täällä taas!

Kurpitsatagine ja sitruunaiset vehnänjyvät

Vielä näitä kurpitsaohjeita riittää! Tällä kertaa kurpitsa saa muotonsa pohjoisafrikkalaisin maustein ryyditetyssä padassa. Taginet perinteisesti valmistetaan samannimisessä keraamisessa astiassa, jossa on hassu huppumainen kansi. Tämä oma versioni ei nyt ole ihan virallisesti tagine, sillä minulla ei kyseistä paistoastiaa ole. Ihan tavallinen pata tai iso kattilakin käy hyvin. Mausteet johdattavat kyllä ajatukset oikeaan suuntaan

Pataa maustaa pohjoisafrikkalainen harissa, joka on tomaattipohjainen chilitahna. Chilin lisäksi harissassa on valkosipulia, juustokuminaa ja usein myös korianteria. Harissatahnan voi valmistaa helposti itse kuivatuista chileistä, mutta vielä helpompaa on käyttää valmista tahnaa. Harissaa saa etnisistä kaupoista ja isommista ruokakaupoista. Suosittelen vilkaisemaan myös kaupan kylmähyllyille, sieltä saatat löytää Helsingissä valmistettua erinomaista Baba Harissaa! Harissaa käytetään meillä maustamaan pastoja, keittoja ja erilaisia lähi-itähenkisiä ruokia.

En yleensä mielelläni sekoita suolaisiin ruokiin makeita raaka-aineita, kuten kuivattuja aprikooseja taikka taateleita, mutta kirpeän makeat kuivatut karpalot sopivat tähän kasvispataan hyvin. Ruokaisuutta tuovat kikherneet, toki muitakin papuja voisi käyttää.

kurpitsatagine

Kurpitsataginen kanssa valmistin emmervehnänjyvistä lisäkkeen couscousin tapaan. Emmervehnän sanotaan olevan 10 000 vuotta vanha vehnälajike, jota on erityisesti viljelty Lähi-idän alueella.  Suomessakin on ilmeisesti ennen ajanlaskun alkua viljelty emmeriä, mutta se on sitten viime aikoihin saakka jäänyt unholaan. Tällä hetkellä emmervehnää viljellään Etelä-Suomessa mm. Malmgårdin  ja Södergårdin tiloilla. Tiesitkö muuten, että Italiassa emmervehnää kutsutaan farroksi?

Näissä kokonaisissa emmervehnäjyvissä on todella hauska suutuntuma ja ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien lisäkkeeksi. Perinteinen couscous käy yhtä lailla, samoin bulgur tai keitetty kvinoa, jos gluteenitonta vaihtoehtoa olet vailla. Jyvien maustamiseen käytin säilötyn sitruunan kuorta, jota myydään kaupoissa ainakin Al’Fez-merkillä ja jos olet Hakaniemen halliin suuntaamassa, saa niitä ainakin Reinin lihaa vastapäätä olevasta mainiosta maustekaupasta. Sieltä käyn myös ostamassa sumakin ja za’atar-mausteseoksen.  Yrtteinä käytin lehtipersiljaa ja minttua, korianterikin käy.  Sitten tietenkin lisäsin niitä granaattiomenansiemeniä, sillä nyt niitä saa taas luvan kanssa käyttää! Ja minähän käytän!

 

Kurpitsatagine

2 punasipulia
3 cm pala inkivääriä
n. 700 g kurpitsaa (hokkaido tai myslikurpitsa)
3 rkl öljyä
1 tl kanelia
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1-2 tl Baba harissatahnaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
700 g paseerattua tomaattia
1 1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 tlk kikherneitä

Viipaloi punasipulit paksuhkoiksi lohkoiksi ja raasta inkivääri. Poista kurpitsasta siemenet ja kuori kurpitsa. Paloittele se reiluiksi paloiksi.

Kuumenna öljy paistokasarissa ja ruskista siinä sipulilohkot. Raasta joukkoon inkivääri ja lisää mausteet sekä kurpitsakuutiot. Mittaa joukkoon hunaja, tomaattisose ja karpalot. Kuumenna kiehuvaksi.

Alenna sitten lämpöä ja peitä pata kannella. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten valutetut ja huuhdotut kikherneet. Kypsennä hiljalleen, kunnes kurpitsat ovat pehmenneet. Mikäli seos tuntuu liian kuivalta, voit lisätä siihen hieman vettä.

Emmervehnälisäke

3 dl (emmer)vehnänjyviä
3/4 säilötystä sitruunasta / sitruunan kuori ja mehu
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 ruukkua minttua
1 dl rouhittua pistaasia
1/4 granaattiomena
1/2 dl öljyä
1/2 tl suolaa
1/2 mustapippuria

Huuhtele vehnänjyvät ja laita ne kypsymään suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Keitä kypsiksi, mutta napakoiksi pakkauksen ohjeen mukaan (keitin 25 minuuttia).

Kuutioi säilötyn sitruunan kuori ja hienonna persilja sekä minttu. Rouhi pistaasipähkinät ja irrottele granaattiomenansiemenet.

Valuta vehnänjyvät huolellisesti ja kumoa ne kulhoon. Lisää kuutioitu sitruunankuori, yrtit, pistaasirouhe sekä granaattiomenansiemenet. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Tarjoa taginen kanssa.

Calvadosomenat

Calvadosomenat maistuvat niin jäätelön kuin juustojen kanssa.

Calvadosomenat

Juuri nyt meillä kotona tuoksuu taivaalliselta, uunissa hautuu nimittäin uuniomenahillo. Mikäs sen parempi tuoksu virittämään kirjoitusintoa, erityisesti kun omenasta on tässäkin ohjeessa kyse. Calvadosomenien ohjeen olen poiminut joskus sata vuotta sitten Glorian ruoka & viini -lehdestä. Sinä vuonna taisi usempi satsi omenoita päätyä ystävien ja sukulaisten joulua piristämään. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta törmäsin siihen kun etsin kurssiohjeistani yhtä toista omenaista juttua. Sen verran hyvät muistot näistä omenista on jääneet, että olihan se ohje tännekin laitettava.

Calvadosomenat on helppo valmistaa, mutta muutama seikka on syytä ottaa huomioon. Valitse omeniksi kaikkein happamimpia ja kovalihaisimpia mitä löydät. Minulla oli tässä sekä Åkerö- että Amorosa-lajikkeita. Kun kotimaisten omenien satokausi alkaa hiipua, voit käyttää Jonagold-lajiketta. Onneksi kuitenkin talviomenat säilyvät pitkään ja muistaakseni viime syksyn sadosta saatiin nauttia vielä tämän vuoden puolella.

Toinen tärkeä ohje on pitäytyä annetussa Calvados-määrässä. Tiedän, puoli desiä ei kuulosta kovin paljolta ja helposti tekisi mieli lorauttaa joukkon ”ihan vähän vaan lisää”.  Älä, ellet halua omenapuolikkaiden sijasta omenasosetta. Kokemusta on! Pientä itsekontrollia on syytä harjoittaa myös omenien hautuessa liemessä, yritä olla kääntelemättä niitä kovin paljon. Omenat pehmenevät melko nopsaan ja saatat kolhia niitä tai jopa onnistua paloittelemaan ne. Siitäkin on kokemusta… Parhaiten omenien kypsentäminen tapahtuu isossa laakeapohjaisessa kattilassa.

calvadosomenat

Calvadosomenat ovat ihania vaniljajäätelön kanssa, ne maistuvat ihan sellaisinaan kevyenä jälkiruokana vaahterasiirapilla maustetun kermavaahdon kanssa tai kokeile niitä vuohenjuuston tai punahomejuustojen kanssa. Viikonloppuaamujen herkun saat lisäämällä calvadosomenia maustamattoman jogurtin joukkoon. Parempaa ei heti tule mieleen! Tänään aion tarjota calvadosomenat uuniomenajäätelön kanssa, mutta sen ohjetta joudutte vielä odottaamaan ensi viikkoon.

 

Calvadosomenat

1,3 kg happamia omenia
1/2 dl sitruunan mehua
1 – 1 1/2  l kylmää vettä

Liemi:
3 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja 1/2 dl sitruunan mehua
6 dl vettä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
1/2 dl calvadosta

Kuori omenat ja halkaise ne. Poista siemenkodat kuorimaveitsellä kovertamalla. Voit myös halkaista omenat vaakasuunnassa joilloin siemenkota jää tähtimäiseksi keskelle. Kopausta siemenet pois ja siisti omenan kanta. Laita omenat kylmään, sitruunamehulla terästettyyn veteen, jotta ne eivät tummu.

Kiehauta liemi ja keitä omenoita liemessä 15 – 25 minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää vasta lopuksi calvados. Älä keitä enää. Kuori pintaan mahdollisesti muodostunut vaahto.

Purkita omenat ja liemi kuumina pestyihin purkkeihin. Sulje purkit hyvin ja anna niiden jäähtyä. Omenat maustuvat 5 vuorokaudessa ja säilyvät jääkaapissa 3 – 4 kuukautta.

calvadosomenat

Vaniljainen pullavanukas

Pulla pelastaa päivän, pullavanukas koko viikon!

Pullavanukas

 

Pullavanukas on perinteinen suomalainen jälkiruoka ja se on hävikkiruokaa parhaimmillaan! Pulla on ollut harvinaista herkkua ja kuivahtanut pulla on saanut uuden elämän vanukkaassa tai köyhien ritarien muodossa. Kerrassaan nerokasta!

Perinteisesti pullavanukas saa mehevyytensä sokerilla maustetusta munamaidosta, mutta päätin kokeilla kuinka kaupan vaniljakastike toimisi. Käytin vaniljakastikejauhetta, jonka valmistin pakkauksen ohjeen mukaan. Luulen, että sellainen valmis, paksu vaniljakastikekin voisi olla hyvä.

Pullaviipaleet voitelin karviaishillolla ja väliin ujutin pakkasesta herukoita. Parasta tässä on se, että pullavanukkaan voi tuunata just niillä aineilla mitä kotoa löytyy! Itse tykkäsin happamien marjojen ja täyteläisen vaniljakastikkeen yhdistelmästä, mutta mustikastakin saisi varmasti ihana mustikkapiirakkamaisen pullavanukkaan aikaiseksi.

pullavanukas

Vanhentunutta pullapitkoa harvemmilla nykyisin on, joten vaalea leipä käy pullaan sijaan. Britithän valmistavat bread and butter puddinginsa leivästä ja onpa Nigella Lawson käyttänyt eilispäiväisiä croissantejakin omassa versiossaan.  Tarkkaa määrää pullaan on vaikea antaa, koska vanukas tehdään siitä mitä jäljelle on jäänyt.  Tuohon noin 20 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan upposi noin 3/4 isohkosta pullapitkosta.

Vaniljajauhepakkauksessa on yleensä kaksi pussia, joista toinen menee pullavanukkaaseen ja toisen voit valmistaa vanukkaan kanssa tarjottavaksi. Lämmin pullavanukas on kyllä ihanaa sellaisenaakin!

 

pullavanukas vaniljakastikkeesta ja herukoista

 

Pullavanukas

3/4 isosta pullapitkosta
1 ps vaniljakastikejauhetta
2 dl karviaishilloa
n. 200 g erilaisia herukoita (esim. Pirkka herukkasekoitus)

Viipaloi pullapitko ohuiksi viipaleiksi. Testaa viipaleiden avulla minkä kokoiseen vuokaan ne mahtuvat napakasti. Voitele vuoka huolellisesti. Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan.

Voitele pullaviipaleet yhdeltä puolelta hillolla. Asettele pullaviipaleet vuokaan limittäin. Ripottele viipaleiden väliin kohmeisia marjoja ja kaada päälle vaniljakastike.

Paista pullavanukas uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa.

Munakoiso-mustakaalipata jyväpastasta

Tämä muheva pastaruoka on taattu koko perheen suosikki! Karitsa, munakoiso ja fetajuusto johdattavat ajatukset Kreikkaan. 

orzo with aubergine and cavolo nero

Orzo, risoni, jyväpasta – tällä sukkulan muotoisella pastalla on monta nimeä.  Jyväpasta on valmistettu vehnästä ja on hassusti riisin oloinen, mutta ei kuitenkaan. Jyväpastan pinnassa on runsaasti tärkkelystä, joten se sopii erityisen hyvin kaikenlaisiin patamaisiin ruokiin. Sitä käytetään niin Italiassa kuin Kreikan suunnallakin. Italiankielinen nimi orzo tarkoittaa muuten ohraa! Ihan sekaisinhan tässä jo menee! Orzoa myydään isoimmissa ruokakaupoissa Abez-merkillä ja näyttipä Myllyn Paras tuoneen markkinoille oman tuotteensa jyväpasta-nimellä.

Tämä pataruoka kuuluu vakiorepertuaariimme, koska siinä on jotain todella pehmeän lohtuisaa ja lisäksi sitä on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista löytyy.  Karitsan jauhelihaa ei ole pakko lisätä, ohje toimii mainiosti ilmankin, mutta munakoisosta en luopuisi. Alkuperäinen ohje on amerikkailaisen Rachael Rayn käsialaa ja olen muokannut sitä hieman.  Rayn ohjeessa jyväpasta keitetään erikseen. Tällä tavoin valmistettuna jyväpastan maku jää mielestäni vähän irralliseksi, joten olen kypsentänyt sen padassa yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa.

Orzo with aubergine and cavolo nero

 

Viime viikolla Itä-Helsingin REKO-jaossa oli myynnissä upeita mustakaaleja, joten lisäsin niitä tähän pataan. Loput mustakaaleista pääsivät kanssani valokuvaan (!) ja taidan vielä niistä tehdä ainakin mustakaalicrostineja. Mustakaalin sijaan voit käyttää pinaattia tai lehtikaalia.

Munakoisokuutiot voi paistaa öljyssä pannulla, mutta siihen kuluu jonkin verran aikaa ja kädet jää vapaiksi muihin hommiin, jos paahdat ne uunissa. Valmiit munakoisokuutiot lisätään ruokaan ihan loppumetreillä.  Ruoka saa mukavaa suolaista makua ja kirpakkuutta fetasta sekä raastetusta sitruunankuoresta. Ja kuten pataruoilla on tapana, niin tämänkin maut kehittyvät, kun ruoka saa yön yli levätä.

 

orzo with aubergine and cavolo nero

 

Munakoiso-mustakaalipata

1 (400 g) munakoiso
3 rkl öljyä
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
ripaus suolaa

500 g karitsan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl kanelia tai 1-2 kanelitankoa
1 tl kuivattua minttua
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1 tlk (400 g) kokonaisia tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 dl vettä
2 1/2 dl jyväpastaa
200 g mustakaalia

1 pkt fetajuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
tuoretta oreganoa ja minttua hienonnettuna

Kuutio munakoiso ja levitä palat leivinpaperin päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta. Paahda munakoisokuutioita uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes munakoiso on pehmeää ja saanut väriä.

Ruskista jauheliha padassa kahdessa erässä. Hienonna sipuli ja raasta valkosipulikynnet. Mausta jauheliha ja lisää sipuli. Kuullota muutama minuutti ja lisää valkosipuli. Jatka paistamista vielä hetki.

Kaada pataan kokonaiset tomaatit, murskaa niitä hieman puuhaarukalla. Lisää myös vesi. Huuhtele jyväpasta siivilässä ja lisää se pataan. Sekoita hyvin ja peitä kannella. Anna kiehua pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia. Sillä aikaa leikkaa mustakaaleista kova lehtiruoti pois ja suikaloi kaalit. Lisää kaalit pataan ja jatka kuumentamista vielä 8-10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Tarkista maku ja sekoita joukkoon paahdetut munakoisokuutiot.

Murenna feta ja raasta sitruunasta kuori. Hienonna yrtit. Sekoita nämä kaikki keskenään ja ripottele valmiin ruoan pinnalle.

Viskimarinoidut chilit

Chilien säilöminen on helppoa! Bourbon-etikkaliemessä kypsyneet chiliviipaleet sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon ja sellaisinaankin syötäviksi.

bourbonpickled chilies

Innostuimme loppukeväästä tilaamaan Fataliista meille chilintaimia. Tietenkään en voinut tyytyä vain yhteen chiliin vaan kolmehan niitä oli saatava. Olin varautunut valtaisaan chilisatoon ja mietin korvat savuten mitä niille kaikille chileille tekisin. Sitten mieheni hankki meille Edward Leen Smoke and Pickles -kirjan ja tämä ohje suorastaan pomppasi esiin. Jee, ongelma ratkaistu! Paitsi, nuo pahuksen chilithän eivät tietenkään kaikki kypsyneet yhtä aikaa, ja vaikka meillä onkin kolme pensasta, on 450 g chiliä yhdellä kertaa aika kova vaatimus. Ei auttanut kun kävellä kauppaan ja ostaa sieltä chilit. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa vielä kotimaisia chilejä ja valikoimaakin oli. Päädyin Aji Cristal -chileihin niiden koon ja minua miellyttävän hedelmäisen maun vuoksi. Ed Lee käyttää ohjeessaan jalapenoja.

Säilöntäliemi maustetaan etikan lisäksi bourbonilla. Käytin Woodford Reserve -bourbonia, kun meillä sitä sattui olemaan. En ole kyseisen juomagenren asiantuntija, mutta sanoisin ettei tähän ohjeeseen kannata käyttää mitä tahansa tikkuviinaa. Mielummin jotain sellaista mitä mielellään itsekin joisi. Chilejä ei tässä ohjeessa varsinaisesti hapateta, vaan ne kypsyvät kuuman liemen ansiosta sopivan pehmeiksi. Chilit maustuvat parissa päivässä ja ovat käyttökelpoisia muutavan viikon.

bourbobpickled chilies

Kun maistelin valmiita chilejä oli niissä just sopivasti potkua, ei liikaa. Bourbon maistuu taustalla ja liemen etikkaisuus oli tasapainossa hunajan tuoman makeuden kanssa. Siinä mutustellessani tuli mieleen, että kuinkahan nämä sopisivat juustojen kanssa? Olen nimittäin tykästynyt Kal’sin jalapenohilloon, joka sopii erityisesti kermaisten juustojen kanssa tarjottavaksi. Pienen kaivelun jälkeen löytyi jääkaapistamme pala Ullanlinna-juustoa ja ei kun testaamaan! Hyvinhän ne yhteen sopivat. Kaiken lisäksi kirkkaanpunaiset chiliviipaleet juustopalan päällä näyttivät todella kauniilta ja sehän on puoli ruokaa se.

Bourbonmarinoidut chilit sopivat luonnollisestikin nachojen ja tortillojen kavereiksi. Chiliviipaleet antavat potkua myös salaateille ja keitoille. Vähän pyörittelin päässäni jotain meksikolaishenkistä focacciatyyppistä leipääkin, johon näitä chilejä voisi upottaa. Käyttökohteita löytyy varmasti, jos olet chilien ystävä.

Ed Lee  käyttää chilejä myös cocktaileissa makua antamassa – miltä kuulostaisi jalapenoilla maustettu Bourbon Julep?

 

Bourbonmarinoidut chilit

450 g chilejä (esim. jalapenoja tai aji cristalia)
3 dl valkoviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
2 1/2 dl bourbonia
1 1/4 dl hunajaa
2 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl sinapinsiemeniä
2-3 laakerinlehteä

Suojaa kätesi kertakäyttöhansikkailla. Huuhtele chilit huolellisesti ja kuivaa ne. Pyörittele chilejä varovasti leikkuulautaa vasten, saat näin siemenet irtoamaan kiinnikkeistään. Leikkaa chileistä kannat ja kopistele siemenet pois. Viipaloi chilit noin 1/2 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Rapsuttele pois kiinni jääneet siemenet. Jätä sivuun odottamaan. Kuumenna puhdas lasi tölkki uunissa tai kaatamalla siihen kiehuvaa vettä.

Mittaa kattilaan keskenään loput aineet ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja keitä lientä vielä 5 minuuttia.

Siirrä chilit kuumennettuun tölkkiin ja kaada päälle kuuma mausteliemi. Sulje purkki tiukasti kannella ja anna sen jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä jäähtynyt purkki jääkaappiin. Chilit tekeytyvät 3 päivässä ja säilyvät noin 2 viikkoa jääkaapissa avattuna.

Bourbonchilit

Vuohenjuustokakku viikunoilla ja luumuilla

Suolaisen makea vuohenjuustokakku ja herkulliset mausteiset hedelmät sopivat niin kahvipöytään kuin jälkiruoaksikin.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Joskus on tilanteita, että viikko on vain aloitettava kakulla! Paljon on kaikenlaista kivaa tapahtumassa ja bloginkin osalta vähän tullee ulkoasuun muutoksia vielä tämän viikon aikana. Jos huomaat, että joku juttu blogissa ei toimi, esim. kommentointi, niin laita ihmeessä minulle sähköpostia tai käy Haarukkavatkaimen facebook-sivulla huikkaamassa! Niistä muista kivoista jutuista myöhemmin lisää.

Sitten itse asiaan. Tämä vuohenjuustokakku on toinen yritykseni aiheesta. Tein ensimmäisen version jo viime syksynä, mutta käytin siihen vääränlaista vuohenjuustoa ja taikinasta tuli aivan velliä. Lopputulos oli ihan syötävä, mutta ohje vaati tosiaan hieman korjaamista.

Tällä kertaa käytin Saloniemen juustolan pehmeää vuohenjuustoa, Syrjähyppyä. Se on koostumukseltaan paksumpaa ja ei vatkatessa mennyt aivan liruksi kuten aiemmin käyttämäni Chevroux. Tässä vuohenjuustomaaottelussa pisteet menee siis Suomelle! Ostin juuston Postitalon K-supermarketista, mutta tästä, tosin ei ihan ajantasaisesta listasta, löytyy muitakin jälleenmyyjiä.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Vuohenjuusto sopii yllättävän hyvin tällaiseen paistettavaan juustokakkuun ja lopputuloksesta tulee mukava suolaisen ja makean yhdistelmä. Idean tuohon päälle tulevaa mausteisen siirappiseen hedelmäsalaattiin olen saanut Kotivinkistä. Ohje taitaa olla Torkkelin Kaisan käsialaa ja siinä appelsiiniseen jogurttikakkuun yhdistettiin sitruksinen hedelmäsalaatti. Olen muuttanut hunajan vaahterasiirapiksi ja näin luumujen sekä viikunoiden ollessa parhaimmillaan halusin käyttää niitä sitrusten sijaan. Viikunat ja luumut sopivat kyllä kakun kanssa ihan sellaisinaankin. Siirappiin uutetut kanelitangot, tähtianis ja vanilja vievät ajatuksia jo hieman kohti lähestyvää talvea. Joulusia lohtumausteita, kuten Liemessä-blogin Jenni niin oivasti kanelin ja kumppanit nimesi.

Vuohenjuustokakku

400 g vuohen tuorejuustoa (esim. Syrjähyppy)
1 3/4 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
2 tl sitruunamehua
1 tl vaniljajauhetta
6 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
vuoan voiteluun voita ja reunoille sokeria

Voitele halkaisijaltaan20 cm olevan irtopohjavuoan reunat voilla, ja pingota leivinpaperi pohjan päälle. Sokeroi vuoan reunat ja kopauta ylimääräinen sokeri pois.

Vatkaa sähkövatkaimella isossa kulhossa keskenään vuohenjuusto, sokeri, sitruunankuori ja  -mehu sekä vanilja. Jatka vatkaamista noin 3 minuuttia, kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.

Erottele kananmunat ja lisää keltuaisia vuohenjuustoseokseen kaksi kerrallaan. Vatkaa hyvin lisäysten välillä ja kaavi kulhon reunat. Alenna vatkausnopeutta ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää 1/4 valkuaisvaahdosta juustoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon loput valkuaisvaahdossa parissa erässä. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua uunin keskitasoa alempana, 180 asteessa noin 45-55 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin hyytynyt. Peitä vuoka leivinpaperilla, mikäli pinta tummuu liikaa.

Nosta vuoka uunista ritilän päälle jäähtymään. Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Pyöräytä veitsellä varovasti kakku irti vuoan reunoista ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tarjoa luumu-viikunasalaatin kanssa.

  • Mikäli paistat kakun isommassa, laakeammassa vuoassa, on paistoaika lyhyempi. Paistoaika vaihtelee myös uuneittain, joten tarkkaile rakennetta 35 minuutin jälkeen.

Luumu-viikunasalaatti

1 dl vaahterasiirappia
1 dl vettä
2 kanelitankoa
1 tähtianis
1 vaniljatanko pituussuunnassa halkaistuna
4-5 punaista luumua
3-4 viikunaa

Mittaa kattilaan siirappi ja vesi. Lisää mausteet ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Anna siirapin jäähtyä kokonaan.

Pese luumut ja viikunat. Leikkaa luumut puoliksi ja poista kivi. Paloittele puolikkaat vielä kahteen osaan. Siisti viikunan kanta ja lohko viikunat 4-6 osaan. Kaada jäähtynyt siirappi hedelmälohkojen päälle ja anna maustua noin 15 minuuttia. Nostele hedelmäsalaattia jäähtyneen kakun päälle, tarjoa loput salaatista erikseen.

Keralalainen kananmunacurry ja mustakaali-thoran

Viileiden säiden myötä tekee taas mieli mausteisempia, tuhdimpia ruokia ja intilainen ruoka vastaa tähän kysyntään loistavasti.

kananmunacurry ja mustakaalithoran

Olen todennäköisesti ensimmäisen kerran syönyt intialaista ruokaa Lontoossa asuessani, mutta omat intialaisen ruoan kokkailluni jäivät valitettavasti tuolloin Sainsburyn tai Marks&Spencerin valmiiden korma- tai vindalookastikkeiden kuumentamiseen. Olenkin oppinut tekemään intialaista ruokaa vasta mieheni innostamana. Hän oli tavatessamme kasvissyöjä ja tykkäsi tehdä erilaisia mausteisia ja maistuvia intialaisia ruokia. Intilaisessa ruoassa minua viehättää eniten juuri mausteiden runsas käyttö ja upeat kasvisruoat. Erot eri alueiden välillä ovat suuret, kuten tuon kokoisessa maassa voikin olettaa ja eri uskontojen vaikutukset näkyvät ruoissa selkeästi.

Olen erityisen ihastunut Keralan alueen ruokiin, vaikka niissä usein käytetäänkin kookosta. Nämä kaksi tekemäni currya eivät edusta sitä tulisinta ja mausteisinta Intiaa, vaan ovat melkeinpä hienostuneen mausteisia, keralalaiselle ruoalle tyypillisiä makuja. Niiden valmistamisen jälkeen ei myöskään koti tuoksu intialaiselle ravintollalle! Se on tällaiselle herkkänenäiselle ihan positiivinen asia.

Thoranit ovat keskeinen osa keralalaista ateriaa ja ne ovat usein maustettu kookoksella sekä currynlehdillä. Niihin ei tule juuri lainkaan nestettä ja ne paistetaan pienessä määrässä öljyä. Thoranit ajavat vähän saman asian kuin meidän lisäkesalaattimme ja kasviksina voi käyttää mitä oikeastaan mitä tahansa. Keralassa käytetään erilaisia valkoisia ja vihreitä keräkaalityyppisiä kaaleja tähän ruokaan, mutta minä tein thoranin mustakaalista. Mustakaali toimii erinomaisesti, sillä sen lehti on paksumpi kuin esimerkiksi lehtikaalin ja kestää siksi kuumentamista paremmin.

kananmunacurry

Blogiani seuranneet arvaavat kyllä miksi tuo toinen curry valikoitui ruokalistallemme. Kyllä, siinä on kananmunaa! Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kastikkeeseen pelkästään tomaattia, mutta minulla oli upeita kotimaisia paprikoita, joten laitoin niitä ja yhden hyvin kypsäksi päässeen häränsydäntomaatin. Oma lisäykseni ruokaan oli nigellansiemenet eli mustakuminansiemenet (ryytineito). Nigellan siemeniä saat etnisistä kaupoista ja niitä näytti olevan myynnissä myös Ruohonjuuren verkkokaupassa.

Tiesitkö muuten, että Lontoon Brick Lanen ja Commercial Roadin intialaiset ravintolat eivät oikeastaan alunperin olleet intialaisia, vaan bangladeshilaisia? Kaiken lisäksi juuret johtavat tietylle Bangladeshin alueelle, Sylhetiin. Sylhet sijoittuu Bangladeshin koilliskulmaan ja se on ollut tärkeä vesiväylä siirtomaa-ajan ja sen jälkeen tapahtuneelle kaupalle. Britit kuljettivat Sylhetin kautta teetä, mausteita ja hedelmiä kotimaahansa. Laivoihin tarvittiin kuitenkin paljon halpaa työvoimaa. Pian suuret määrät sylhetiläisiä merimiehiä oli pestattu höyrylaivoihin, ja koska he eivät osanneet englantia, tapahtui työ kannen alla, konehuoneissa. Palkka oli huono ja työ rankkaa sekä vaarallista, joten ei ollut ihme että niinkin moni mies päätti Lontoossa jättää laivan.

Suuri osa heistä päätyi Itä-Lontooseen ja siellä erilaisiin majataloihin asumaan ja polttamaan oopiumia. Oli melko tavallista, että näiden majatalojen omistaja oli itsekin entinen merimies. Eräs heistä, mies nimeltä Mr. Ali, Bengalista, perusti majatalonsa lähelle pienen kahvilan, josta Lontooseen rantautuneet merimiehet ja karkulaiset saivat ostaa riisiä ja curryä. Yhä useampi heistä päätti seurata Mr Alin esimerkkiä ja uusia curryja tarjoavia kahviloita nousi kuin sieniä sateella vuosien 1920-30 välillä. Nämä merimiesten currykahvilat ovat olleet ponnahduslautana sille intialaiselle ruokakulttuurille, minkä tänä päivänä tiedämme Briteissä kukoistavan. Mikäli curryn historia kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen lukemaan Lizzie Collinghamin kirjan ”Curry. A tale of cooks and conquerors”.

Vielä veikkaus tähän loppuun – arvaa montako kertaa kirjotin keralalaisen sijaan keravalaisen…

 Kananmunacurry (Motta roast)

6 isoa kananmunaa
4 vihreää chiliä (käytin meidän omia chilejä aji benitoa ja narangaa)
5 cm:n pala inkivääriä
3 keltasipulia (minulla oli vain punasipulia)
1 iso punainen paprika
1 pienehkö keltainen paprika
1 iso häränsydäntomaatti (tai 2 keskikokoista tomaattia)
3 rkl öljyä
10-15 kuivaa currynlehteä
1 tl nigellansiemeniä
3/4 tl suolaa
1/2 tl kurkumaa
päälle hienonnettua korianteria

Keitä kananmunia 6 min 50 sek. ja jäähdytä ne hyvin. Kuori jäähtyneet munat.

Viipaloi chilit pituussuunnassa, poista siemenet halutessasi. Kuori inkivääri ja raasta se hienoksi. Viipaloi sipulit ohuiksi puolikuikski. Suikaloi paprikat ja tomaatti.

Kuumenna öljy isossa pannussa tai wokissa. Paista siinä chiliä, inkivääriä, currynlehtiä ja nigellaa 2-3 minuuttia. Lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat puoliksi pehmenneitä.

Lisää suikaloidut paprikat ja tomaatti, suola ja kurkuma. Keitä ilman kantta 7-9 minuuttia, kunnes kastike on saostunut. Nosta kananmunat kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta kananmunien päälle. Siirrä pannu pois liedeltä ja ripottele päälle korianteria. Tarjoa riisin ja mustakaalithoranin kanssa.

Mustakaali-thoran

200-250 g mustakaalia
2 keltasipulia
2,5 cm pala inkivääriä
3 rkl öljyä
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
3 tl urad dal -linssejä tai vihreitä linssejä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele mustakaalin lehdet ja poista kova lehtiruoti. Suikaloi lehdet. Hienonna sipulit ja raasta inkivääri.

Kuumenna öljy pannussa ja paista siinä ensin sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poksahdella. Lisää sitten currynlehdet ja linssit. Paista, kunnes linssit ovat kullankeltaisia (vihreät linssit tumman paahteisia).

Lisää sipulit ja paista ne pehmeiksi (n. 5 min). Sekoita joukkoon inkivääri, kurkuma, ja chili. Lisää suikaloitu mustakaali ja suola. Ripottele pannulle hieman vettä (päädyin laittamaan noin 1/2 dl kokonaisuudessaan) ja peitä pannu kannella. Kypsennä kaalia pienellä lämmöllä 15-20 minuuuttia, välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.

Papu-pekonipasta

Aurinkoinen pastaruoka kirpakkaan syyspäivään syntyy vihreistä pavuista, pekonista ja kirsikkatomaateista.

papu-pekonipasta

Jopas on nyt pekonipainotteisia nämä meikäläisen pastaohjeet, vaikka syödään meillä muutakin! Tämä ohje on kuitenkin pakko jakaa, sillä siinä on jäljellä viimeinen häivähdys kesää paahdettujen tomaattien ja vihreiden papujen muodossa.

Olin ihan ihmeissäni, kun löysin kaupasta vielä kotimaisia vihreitä papuja, taisivat olla kyllä kauden viimeisiä, mitä kaupoissa nyt myydään. Tuoreiden sijasta voi toki käyttää pakastettuja papuja. Pavut ja pekoni ovat klassinen yhdistelmä, joka sopii lisäkkeeksi, mutta ne muodostavat hyvän pohjan myös ruokaiselle pastalle. Kasvissyöjä ja lihattomaan lokakuuhun osallistuva korvaa pekonin runsaammalla määrällä papuja tai härkiksellä (tai nyhtiksellä, jos sellaista löytää).

Teen aika usein pastat niin, että en keitä niihin mitään erillistä kastiketta. Usein riittää, että pannun huuhtoo pastan keitinvedellä tai lisää raaka-aineiden joukkoon lorauksen viiniä. Niin tein tällä kertaa. Lisäkosteutta pasta sai uunissa paahdetuista kirsikkatomaatin puolikkaista. Ne muuttuivat uunissa paahtuessaan melkein karkkimaisen makeiksi ja toivat hyvää vastapainoa pekonille sekä pavuille. Paljonpa muuta ei tämä ruoka kaipaa – päälle runsaasti raastettua pecorinoa tai parmesaania ja pari rouhaisua mustapippuria myllystä.

Papu-pekonipasta

250 g kirsikkatomaatteja (keltaisia ja punaisia)
250 g tuoreita vihreitä papuja
1 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl öljyä
1 1/2 – 2 dl valkoviiniä tai vettä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa, mustapippuria
tuoretta basilikaa

350 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä

lisäksi: pecorinoa tai parmesaanijuustoa

Puolita kirsikkatomaatit ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Valuta päälle öljyä. Paista tomaatteja 120 asteessa kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Mikäli teet tätä arki-iltana, paista tomaatteja 150 asteessa puolisen tuntia. Tomaateista ei tule yhtä kuivia, mutta saavat kuitenkin vähän paahtunutta makua itseensä.

Huuhdo pavut ja siisti papujen päät. Keitä pavut kokonaisina suolalla maustetusssa vedessä 3-4 minuuttia. Jäähdytä pavut kylmässä vedessä ja paloittele ne. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Suikaloi pekoni ja hienonna valkosipulinkynnet. Paahda ensin paistinpannulla pinjansiemenet. Paista sitten pekonia muutama minuutti ja lisää öljy sekä
valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet pannulla. Paista vielä muutama minuutti ja lorauta joukkoon valkoviini. Keitä seosta kasaan hetki. Lisää pekonin joukkoon pavut, sitruunankuori sekä mausteet.

Ota pastankeitin vettä talteen, valuta pasta ja lisää öljy. Nostele pasta kuuman pekoni-papuseokseen, lisää kirsikkatomaatit ja keitinvettä, jos pasta näyttää kuivalta. Revi joukkoon basilikan lehdet ja tarjoa heti.

Oopperaleipä Lindströmin pihvillä

Raastettu punajuuri tekee tavanomaiselle jauhelihapihville ja retroleivälle ihmeitä.

Lindströminpihvit oopperavoileivällä

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni luona kylässä ja hän teki meille luonaaksi Lindströmin pihvejä. Söin ainakin viisi, niin hyviä ne olivat. Tätä herkkua ei meillä ole hetkeen ollutkaan ja halusin tarjota sen hieman eri tavalla.

Yksi lempiruokani lapsena oli Oopperaleipä. Sitä tarjottiin oopperajuhlien aikaan hotelli Tottin kattoterassilla, mikä varmasti teki kokemuksesta aika monta kertaa paremman kuin se ehkä oikeasti oli. Oopperaleipä on lämpimien leipien klassikko ja kuten kaikissa yksinkertaisissa ruoissa, on raaka-aineiden laatu onnistumisen tae. Tähän klassikkoon kun ei tule muuta kuin leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna.

Lindströmin pihvit valmistin karitsan jauhelihasta. Lindströmissähän voi käyttää säilykepunajuuria, mutta punajuurten ollessa nyt parhaimmillaan keitin tuoreita punajuuria ja raastoin ne taikinaan. Punajuuria ei ole välttämätöntä edes keittää, mutta silloin punajuuren rakenne jää pihvissä karkeammaksi ja nestettä erottuu enemmän.

Kaprikset ovat myös mielestäni tärkeä osa lindströmejä ja tällä kertaa lisäsin suolaan säilöttyjä kapriksia. Niiden kanssa on hyvä muistaa huolellinen huuhtelu ja liotus kylmässä vedessä ennen käyttöä. Pihvit paistoin pannulla, mutta jos teet isomman erän kerralla, voit paistaa pihvit uunissa.

Leiväksi sain napattua Keisari-leipomon huippuhyvää, juureen leivottua paahtoleipää, jonka paistoin voissa molemmin puolin. Leivän pintaan levitin vähän rakuunasinappia ja nappasin parvekelaatikosta viimeiset lehtimangoldin lehdet. Päälle vielä miedolla lämmöllä paistettu kananmuna ja herkullinen lounas oli valmis!

Oopperaleivät Lindströminpihveillä
neljälle

3 keskikokoista punajuurta
350 g karitsan jauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

paistamiseen voita ja öljyä

4 paksua (paahto)leivän palaa, leivälle sinappia, salaatinlehtiä, paistettuja kananmunia

Keitä punajuuret napakan kypsiksi ja jäähdytä. Kuori punajuuret ja raasta ne kulhoon. Lisää jauheliha.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, lisää ne jauhelihan joukkoon. Riko kulhoon kananmuna ja lisää kaprikset sekä mausteet. Vaivaa kiinteäksi taikinaksi ja muotoile taikinasta neljä tasakokoista pihviä. Paista pihvit pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi.

Paahda leipäpalat paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Sivele pintaan sinappia ja lisää salaatinlehdet. Nosta päälle pihvi ja paistettu kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria

Punajuurifocaccia

Punajuuri sopii myös leipään, vaikka focacciaan.

punajuurifocaccia

Välillä tulee päiviä, jolloin pää pursuaa toinen toistaan parempia ideoita, ainakin omasta mielestäni. Ja sitten tulee se päivä, kun päätän toteuttaa sen loistoidean ja kaikki ei menekään kuin tunnetussa suomenruotsalaisessa tv-sarjassa. Tämä punajuurifocaccia oli juuri sellainen tapaus. Ohje itsessään toimi hyvin ja leivästä tuli herkullinen, just sellainen kun focaccian pitääkin olla. Mutta. Jälleen kerran tuli todistettua, että A) en todellakaan ole mikään näpertelijä ja B) ruoan kuvaaminen vaatii omanlaisensa mielentilan. Aina ei toki ole aikaa ja mahdollisuutta sille zen-tilalle, mutta jonkinlaiseen rauhoittumisen välimaastoon pitäisi päästä.

Vaihdoin kuvausalustaa pari kertaa ja pahuksen pilvipouta päivä päätti juuri kuvaushetkellä olla enemmän poutaa kuin pilveä, joten raahasin alustoja ympäri asuntoa koiran vieressä ihmetellessä. Näin hra Hurvelssonin ilmeestä, että nyt olin oudoissa touhuissani saavuttanut jonkinlaisen kipupisteen. Koita siinä sitten asetella focaccioita houkuttelevasti puulevylle, kun toinen tuijottaa arvostelevasti. Uhh.

Anyway, sain jotain kuvattua. Sen kuitenkin lupaan, että tässä blogissa et tule näkemään spiraalin tai ruusukkeiden muotoon aseteltuja avokadoja, omenia, kasviksia tai mitään muutakaan ruokaan liittyvää. Tämä oli tässä! (Kuuluisat viimeiset sanat?)

Ja ei huolta, jos olet kaltaiseni nakkisormi – raasta punajuuret taikinaan tai kuutioi ne pieniksi paloiksi leivän päälle ennen paistamista.

Punajuurifocaccia

2-3 pientä punajuurta
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/4 tl suolaa

2 1/2 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
2 rkl hienonnettua rosmariinia
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja (käytin 2 dl durumvehnäjauhoja ja n. 4 dl tavallisia vehnäjauhoja)
2 rkl oliiviöljyä

pinnalle:
oliiviöljyä, rosmariinia, sormisuolaa, mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori jäähtyneet punajuuret ja viipaloi ne ohuesti mandoliinilla tai veitsellä. Pyörittele punajuuriviipaleet valkosipulilla ja suolalla maustetussa öljyssä.

Liuota hiiva 42 asteiseen veteen. Lisää rosmariini, hunaja ja suola. Lisää jauhoja vähän kerrallaan sekoittaen. Vaivaa taikinaksi ja lisää öljy. Siirrä taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa vielä noin 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa. Lisää jauhoja tarvittesssa. Kohota taikinaa lämpimässä noin 45 minuuttia, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kumoa kohonnut taikina pöydälle ja paloittele se 4-6 palaan. Öljyä pienet valurautapannut, esim. blinipannut, ja taputtele taikina pannulle. Voit myös valmistaa yhden isomman focaccian n. 20×20 cm uunivuokaan. Painele sormin kuoppia leipiin ja anna kohota liinalla peitettynä vielä noin 30 minuuttia.

Kun leivät ovat kohonneet, painele aiemmin tekemäsi kolot vielä uudelleen. Valuta päälle reilusti öljyä. Muotoile punajuuriviipaleista ruusukkeita. Itse tein niin, että käänsi viipaleen puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Voit myös laittaa kaksi ohutta viipaletta päällekäin ja taitella ne ruusukkeeksi. Voi olla, että joudut täyttämään ruusukkeet vielä pienemmillä viipaleilla. Painele punajuuriruusukkeet taikinakoloihin ja viimeistele leivät hienonnetulla rosmariinilla sekä runsaalla ripauksella sormisuolaa.

Paista leivät 220 asteessa noin 10 minuuttia, koosta riippuen. Isommalle leivälle paistoaika saa olla 20-30 minuuttia. Valuta valmiiden leipien päälle öljyä ja rouhi pinnalle mustapippuria. Tarjoa focacciat lämpinä salaatin tai keiton kanssa.

« Older posts Newer posts »

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑