Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Vegaani

Raparperikiisseli 2.0

Kotimaisen raparperin aika on nyt!

Raparperitaivas

Kyselin huhtikuun lopulla instan puolella, että mikä on se ”pakko kokata” raparperiruoka johon keväällä ensimmäisenä tartutaan. Jokaisella on varmasti ne omat suosikkinsa, minulle se on raparperikiisseli. Eritoten, jos satumme olemaan äitini luona maalla, jossa ensimmäiset raparperit nousevat aurinkoisessa paikassa jo hyvin aikaisin. Kevät on jo vaihtunut kesäksi, jos lämpömittariin on uskominen, mutta onneksi raparperikausi jatkuu ja vielä ehtii keitellä kiisselit ja paistaa monen monta raparperipiirakkaa!

Vaikka rakastankin raparperia kaikissa muodoissaan, tulee kiisselissä raparperin maku minusta hienoiten esille. Ainoa harmi on se, että raparperit keitettäessä hajoavat haituviksi ja kiisselin väri on usein hailakan vihreä, riippuen toki raparperien väristä. Niinpä päätin hieman tuunata tätä vanhaa klassikkoa ja muutamalla kikalla syntyy kiisselistä vähän erilainen, mutta uskallaan väittää, että parempi.

Raparperikiisseli 2.0

Raparperikiisseli saa uudet vaatteet

Aivan ensimmäiseksi paahdoin raparperit uunissa aika reiluina paloina. Tällöin ne paahtuvat ihanan pehmeiksi, mutta säilyttävät värinsä ja muotonsa. Uunivuokaan raparperin kanssa ripottelin vähän sokeria ja lisäsin pari lusikallista vettä. Paahdetut, hieman jäähtyneet raparperit paloittelin suupaloiksi.

Toinen kikka koskee itse kiisseliä. Normaalistihan raparperit keitetään vedessä, kunnes ne hajoavat ja tämän jälkeen liemi suurustetaan perunajauhoilla. Vanhoissa köksän kirjoissa törmää vielä vinkkiin, että kiisselin voi valmistaa myös mehuun ja näin tein minäkin. Lisäsin veden joukkoon raparperimehutiivistettä, jolla sain kiisseliin lisämakua ja samalla myös hentoista vaaleanpunaista väriä. Sitten vain suurustamaan ja lopuksi mukaan lisäsin paloitellut kypsät raparperit. Varsin salonkikelpoista, vaikka itse sanonkin. Jos sinulla on itsetehtyä raparperimehua, niin käytä sitä.

Raparperikiissseli ja vaniljakastike

Sitten se onkin täysin makuasia miten kukin raparperikiisselinsä nauttii. Minun suussani raparperin ja maitovalmisteiden kombo maistuu usein oudolle, joten vastoin yleisesti annettuja ohjeita, saatan syödä kiisselini ilman maito lisäystä. Mutta jos tarjolla on paksua vaniljakastiketta, niin siihen tartun. Pari kaurakeksiä vielä murennettuna päälle ja kevään paras jälkiruoka, raparperikiisseli olisi siinä

Suurustamisen ABC

Olen huomannut, että kiisselit ovat kokeneet jonkilaisen inflaation ja monissa kodeissa ei niitä enää tehdä. Turhan moni on joutunut koulussa tai kotona syömään huonosti suurustettua, paakkuista kiisseliä tai liisterimäiseksi suurustettua versiota, joka vain liukuu lusikasta lasten slime-lelujen tapaan. Se on todella harmi, sillä kiisselit ovat oikeasti mitä parhaimpia jälkiruokia tai välipaloja, silloin kun niihin ei kaada kilotolkulla sokeria. Ja mitä tulee joka keväiseen kriisiin koskien pakastimen tyhjennystä, kiisselit ovat siihen vastaus!

Rhubarb pudding is tradiotional Finnish dessert

Osa- vai kokoneste?

Suurustamista voi lähestyä kahdelta suunnalta: kotitaloustunnilta on mieleen ehkä jäänyt sanat kokonestesuurustus ja osanestesuurustus. Kokonestesuurustuksessa kattilaan lisätään neste, sokeri ja perunatärkkelys eli perunajauho samalla kertaa. Seos sekoitetaan tasaiseksi ja kuumennetaan koko ajan sekoittaen, kunnes perunajauho alkaa suurustaa nesteen. Samaan aikaan seoksen väri muuttuu harmahtavasta kirkkaaksi. Kiisselin annetaan pulpahtaa muutaman kerran ja joukkoon lisätään marjat. Marjat voi myös lisätä aivan alussa, mutta niiden ravintoarvot säilyvät paremin, kun niitä ei turhaa keitetä.

Osanestesuurustuksessa kattilassa keitetään ensin neste, sokeri ja halutessasi marjat. Perunajauhot sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä, niin että ne ovat täysin sekoittuneet. Perunajauho painuu pian kulhon pohjalle, joten on viisasta sekoittaa seos vielä kerran sileäksi ennen kattilaan lisäämistä.

Kiisselin paakkuuntumista estää se, että siirrät kattilan pois levyltä siksi aikaa, kun lisäät suuruksen. Valuta suurus tasaisena nauhana kuumaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Perunajauho alkaa suurustaa nestettä välittömästi. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna, kunnes kiisselin väri muuttuu kirkkaaksi ja kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Älä enää sekoita voimakkaasti perunajauhon lisäämisen jälkeen, sillä se voi aiheuttaa epätoivotun kumipalloefektin!

Vaniljakastike sopii raparperikiisselin kanssa.
Vaniljakastikkeen voi tehdä itse tai turvautua kaupan valikoimaan. Minä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon!

Raparperikiisseli 2.0

Paahdettu raparperi

  • 5-6 keskikokoista raparperinvartta (n. 1 l paloiteltua raparperia)
  • 2-3 rkl vettä
  • 3 rkl sokeria

Kiisseli

  • 2 dl raparperimehutiivistettä (esim. Brunneby)
  • 7 dl vettä
  • 1 1/2 – 2 dl sokeria
  • Suuruste: 1 dl kylmää vettä + 4 rkl perunajauhoja

Huuhdo raparperit ja paloittele ne noin 5 cm paloiksi ja nosta uunivuokaan. Ripottele päälle sokeri ja lisää vesi. Peitä foliolla ja paahda 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota folio pois ja jatka kypsennystä, kunnes raparperit ovat juuri ja juuri pehmenneet. Anna jäähtyä ja paloittele raparperit suupaloiksi.

Mittaa kattilaan raparperimehutiiviste, vesi ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes sokeri on täysin liuennut. Sekoita lasissa tai muussa pienessä astiassa keskenään vesi ja perunajauho. Voit myös vatkata ne sekaisin kannellisessa purkissa.

Nosta kattila levyltä ja valuta suurus kuumaan nesteeseen tasaisena, ohuena nauhana. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna sekoittamatta, kunnes kiisseli on väriltään läpikuultava ja se pulpahtaa muutaman kerran. Kääntele joukkoon raparperit ja kaada kiisseli tarjoiluastiaan tai annostele kulhoihin. Ripottele päälle sokeria, jotta pintaan ei synny kalvoa. (Tai kettua, kuten meillä päin sanotaan!)

Kaipaatko lisää raparperi-inspistä? Tsekkaa raparperigaleten ohje tai miten olisi raparperijäätelö? Lohiflatbreadit saavat potkua myös raparperista!

Käy myös vilkaisemassa Jotain maukasta -blogin herkullinen raparperifool! Se vie kielen mennessään!

Kauden parhaat ja helpot lisäkesalaatit

Nämä helpot lisäkesalaatit vaativat vain muutaman raaka-aineen, mutta makua on senkin edestä.

Fresh side salads from lemon, fennel and radicchio with endive.

Hyviä lisäkesalaatteja ei ole koskaan liikaa, vai mitä? Meillä ainakin sellaisten lisäkesalaattien tarve on suuri, jotka ovat muuta kuin kurkku-tomaatti-salaatti -osastoa. Talvisaikaan erityisesti korostuu tämä ongelma, että mitä sille lautaselle laittaisi, joka olisi jotain porkkanaraastetta omaperäisempää ja Espanjan tomaattia maukkaampaa. Usein ratkomme tilanteen valmistamalla lisäkkeeksi jotain kasviksia sellaisenaan ja unohdamme salaatit. Lisäkesalaatit voivat kuitenkin olla mitä tahansa, kunhan antaa luovuuden kukkia.

Sitruuna + fenkoli ja punasikuri + endiivi

Nyt haluan jakaa teille nämä kaksi ihan ässää ja tosi helppoa lisäkesalaattia, joista tuli kerralla suosikkejamme. Sitruuna-fenkolisalaatti vei minut ajatuksissa Kroatiaan. Siellä söin ensimmäisen kerran salaattia, johon oli höylätty sitruunaa ihanan ohuiksi viipaleiksi. Radicchio-endiivisalaatti syntyi oikeastaan Hakaniemen hallin inspiroimana – radicchiot, eli punasikurit, ja endiivit ostin Merja Valon vihannespuodista ja paahdetut hasselpähkinät Parhialalta. Niitä on aiemmin ainakin saanut myös Hella & Herkku -kaupasta. Nämä lisäkesalaatit syntyvät nopeasti ja raaka-aineitakaan ei tarvita montaa.

Valmistin salaatit pitkälle lauantailounaalle, jossa nautimme salaatit kovasti kehumani mozzarellan, linssihummuksen ja Teemu & Markus -leipomon focaccian kanssa alkupaloiksi. Taisi mukaan mahtua vielä ihania timjamilla maustettuja oliivejakin.

Helpot lisäkesalaatit syntyvät muutamasta raaka-aineesta.

Näin onnistut

Kuten niin usein, näissäkin salaateissa juju piilee yksinkertaisuudessa ja hyvissä raaka-aineissa. Sitruuna-fenkolisalaatti pitää sisällään noiden kahden raaka-aineen lisäksi vain suolaa ja oliiviöljyä. Radicchiosalaatissa on punasikurin lisäksi endiiviä, paahdettuja hasselpähkinöitä ja hyvää balsamiviinietikkaa sekä tietysti oliiviöljyä.

Punasikurin voit leikata veitsellä ohueksi suikaleeksi ja leikkaa endiiveistä kanta pois. Irrota lehdet ja leikkaa ne pituussuunnassa suikaleiksi. Noin puolikas keskikokoinen punasikuri riittää, endiivejä tarvitaan yksi. Pöyhi suikaleet ilmaviksi ja valuta joukkoon öljy sekä balsamiviinietikka. Ripsauta joukkoon sormisuolaa ja lisää lopuksi veitsen lappeella murskattuja pähkinöitä.

Sitruuna-fenkolisalaatissa tärkeintä on se, että saat viipaleista mahdollisimman ohuita. Keittiömandoliini toimii tässä erinomaisesti. Käytä luomusitruunoita ja pese ne huolellisesti. Yhdelle keskikokoiselle fenkolille voit tarvita 1-2 pientä sitruunaa. Kokoa salaatti kerroksittain tarjoilulautaselle ja ripottele kerrosten väliin hiukan suolaa sekä reilummin oliiviöljyä.

Kumpikin salaatti toimii mainiosti alkupalasalaatteina, mutta näin pääsiäisen lähestyessä tarjoaisin sitruuna-fenkolisalaattia kalan kanssa ja kipakampaa radicchio-endiivisalaattia mediumiksi paistetun karitsan kanssa.

Huomenna luvassa vinkki helppoon pääsiäisjälkkäriin, joten pysyhän kuulolla!

Hasselpähkinäkaakao

Kuuma kaakao ja pulkkamäki – voiko sen talvisempaa yhdistelmää olla?

Vegan hot chocolate made from hazelnut drink

Olen tyytyväisenä seurannut kuinka ihmiset ovat ottaneet ilon irti tästä, täällä etelässä ehkä vain hetkellisestä, talvesta. Insta ja facebook ovat pullollaan hiihto,- pulkkailu, – ja luistelupäivityksiä. Ihanaa! Ja mikäs sitä ulkoillessa, kun pikkupakkasen jälkeen voi tulla sisälle nautiskelemaan, vaikka tästä herkullisesta kaakaosta.

Hasselpähkinäkaakao valmistetaan nimensä mukaisesti hasselpähkinäjuomaan, joten se sopii myös vegaaneille. Talvisessa kaakaossa saa mielestäni olla kunnon suklainen maku, joten kaakaojauheen sijaan käytin tummaa suklaata. Hasselpähkinäjuomaan lisäsin uuttumaan myös pari kanelitankoa. Kaakaon makeutta voi säädellä valitsemalla suklaa joko korkeammalla tai matalammalla kaakopitoisuudella. Ja makeuttaa voi toki sokerilla tai vaahterasiirapilla.

Vegan hot chocolate

Aikuiseen makuun kaakao muuntuu pienellä rommi- tai konjakkilisäyksellä. Olimme saaneet tuliaisiksi appivanhemmiltani Kanarialta paikallista hunajarommia ja se sopikin maullisesti tähän tosi hyvin. Ja jos laskiaispullat jo vähän polttelevat, niin käy vilkaisemassa näiden hasselpähkinätäytteisten laskiaispullien ohje. Maistuu muuten aika hyvälle myös tämän kaakaon kanssa!

Mutta tällä kertaa ei pidempiä tarinoita, sillä vino pino työhommia odottelee tekijäänsä. Olen tuossa vuoden vaihteessa aloitellut vähän uudenlaisia hommia, mutta niistä ensi viikolla lisää!

 

 

Hasselpähkinäkaakao
2 annosta

6 dl hasselpähkinäjuomaa (esim. Alpro)
1 – 2 kanelitankoa
2 rkl vaahterasiirappia
150 – 175 g hyvää tummaa suklaata (käytin Valhornan 72%)
lisäksi:
muutama kokonainen hasselpähkinä
rommia tai konjakkia

Mittaa hasselpähkinäjuoma kattilaan, lisää kanelitangot ja kuumenna hiljalleen lähes kiehumispisteeseen. Lisää vaahterasiirappi.

Ruohi suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja siirrä metalli- tai lasikulhoon. Kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma ja anna seistä noin minuutin ajan. Sekoita tasaiseksi seokseksi ja kaada mukeihin. Lisää halutessasi rommia tai konjakkia ja raasta päälle hasselpähkinää.

Juurescouscous

Syksyinen couscous syntyy kotimaisista juureksista. Tarjoa kaveriksi harissatahnalla maustettua jogurttia, niin johan veri taas kiertää!

Root vegetable couscous

Havahduin tuossa taannoin, että blogistani ei löydy yhtään tavanomaista couscous-ohjetta. No, ei tämäkään ehkä se aivan tyyppillisin ole, mutta lähempänä oikeaa kuin muut. Tämä couscous sopii syksyyn sekä lähestyvään talven mitä parhaiten, sillä kotimaisia juureksia riittää hyvällä tuurilla pitkälle kevääseen saakka.

Tällä kertaa uuniin paahtumaan pääsivät palsternakka, porkkana, keltajuuri, punajuuri sekä jääkaappiin hautautunut fenkoli. Tykkään paahtaa juurekset niin, että maustan jokaisen variantin omalla tavallaan. Palsternakka sai sumakkihunnun, punajuurille ripsautin baharat-mausteseosta,  keltajuuret maustoin sitruunatimjamilla ja porkkana sai mustapippurista kasteen. Vähän öljyä pintaan ja kunnon rouhaisu suolaa päälle. Jos juureksiin haluaa lisää makeutta ei loraus vaahterasiirappia tee huonoa. Siinä maustekaappia nuohotessani huomasin, että meillä oli jostain syystä kolme, siis KOLME, rasiaa sahramia jemmassa. Ei mitään hajua kuinka kaikki nuo kolme olivat kaappiimme päätyneet. Niinpä maustoin couscousin sahramilla. Sahramin voi toki jättää pois, mutta jos satut olemaan kaltaiseni sahramihamsteri ja kaapissasi lojuu ylimääräistä sahramia, niin suosittelen kokeilemaan.

Harissa yogurt goes well with root vegetables

Couscous on ruokana oikeastaan tosi simppeli ja helppo valmistaa. Unohda pakkausten valmistusohjeet, sillä paras couscous syntyy seuraavasti: mittaa couscous kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ryynien pinta peittyy. Vettä saa olla noin sentin enemmän kuin couscousta. Kulho peitetään lautasella tai muovikelmulla ja ryynien annetaan turvota. Tykkään maustaa couscousin jo ennen veden lisäämistä suolalla ja kuivatulla mintulla. Kun couscous on turvonnut, pyöräytä rakenne ilmavaksi haarukalla ja lisää öljyä. Voilà!

Couscousin muut ainesosat ovatkin sitten makuasia. Meidän couscousiimme kuuluu aina reilusti tuoreita yrttejä, pistaaseja tai manteleita ja chiliä. Tällä kertaa chilit tarjosin harissakastikkeen muodossa.  Jos saat käsiisi helsinkiläisen Babasin harissatahnaa, niin osta! Älyttömän hyvää ja raikasta harissatahnaa, jossa on kunnon potku. Tahnaa myydään kaupan kylmähyllystä.

Ja siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Halloumia voi paistaa lisäksi – minä paistoin, mutta en lisännyt sitä annokseen, kun nuo kasvikset olivat niin nättejä itsekseen. Ai niin – tuossa koiraa ulkoiluttaessani tuumailin, että mikäli sumakki ei osu kohdellesi, niin palsternakat voisi maustaa vaikkapa puolukka- tai karpalojauheella. Niissä on samanmoista kirpakkaa happamuutta kuin sumakissa.

Juurescouscous

2 keltajuurta
1-2 punajuurta
1 iso porkkana
3 pientä palsternakkaa
1 pieni fenkoli
1 iso punasipuli
4-6 valkosipulinkynttä
sumakkia (kokeile sumakin tilalla puolukka- tai karpalojauhetta)
sitruunatimjamia
mustapippuria
baharatmausteseosta tai maustepippuria

3 dl täysjyväcouscousia
1 tl (savu)suolaa
1 tl kuivattua minttua
1/2 dl öljyä
(2 hyppysellistä sahramia)

kevätsipulin varsia
korianteria
minttua
lehtipersiljaa
pistaaseja

Harissajogurtti

1 dl maustamatonta jogurttia
1-2 tl harissatahnaa

Kuori juurekset ja paloittele ne itsellesi sopiviksi paloiksi. Paloittele myös fenkoli ja punasipuli. Valkosipulinkynnet saavat mennä uuniin kuorineen. Asettele kasvikset uunipellille lajeittain ja mausta haluamillasi mausteilla. Muista suola ja öljy! Paahda uunissa 225 asteessa uunin keskitasolla 30-35 minuuttia, kunnes kasvikset ovat saaneet kauniisti väriä ja kypsät.

Valmista couscous kuten yllä neuvoin. Jos käytät sahramia, niin liota se tilkassa kuumaa vettä ja sekoita turvonneen couscousin joukkoon. Hienonna kevätsipulin varret ja yrtit. Rouhi pistaasit. Sekoita nämä kaikki couscousin joukkoon ja siirrä tarjoilukulhoon. Kokoa paahdetut kasvikset couscousin päälle ja tarjoa harissajogurtin kanssa.

Suppis-kiinankaaliwokki

Arki alkuun helppoakin helpommalla wokilla!

forest mushroom wok with chinese cabbage

 

Huh, mikä sienisaalis saatiin viikonloppuna!

En muista, että olisin vastaavanlaista kantarelli-ilmestystä aiemmin nähnyt. Yhtään valehtelematta ensimmäinen kori oli täynnä valtavia ja hyväkuntoisia sieniä jo viiden minuutin jälkeen! Saaliin puhdistamiseen ja paistamiseen menikin sitten sunnuntaista kelpo tovi. Sienestyksen varjopuolia, jos minulta kysytään.

Tämä kantarellisaalis alkoi hipoa jo legendaariseksi käynyttä suppisreissuamme. Jokunen vuosi sitten isänpäivän aikaan ei maassa  ollut vielä lunta, kun suunnistimme perheemme metsästäjien etukäteen bongailemaan paikkaan. Pikkaisen oltiin skeptisiä, että vieläköhän niitä sieniä siellä olisi. Äitikin taisi jotain kommentoida lähtiessämme, että tarvitaankohan noin monta koria? No, lopulta oli riisuttava takin alta välipaidat pois ja niistä tehtiin lisäastioita, jotta kaikki sienet saatiin kerättyä… Kotiin päästessä sienet kumottiin tuvan pöydälle ja hyvä, että pöytä riitti.  Siinä istuttiin sitten porukalla niitä siivoamassa. Siiderin ja oluen voimalla, tosin. Suppiksia jahtaamme toivottavasti jälleen syksymmällä, mutta sitä ennen voin herkutella torilta ostetuilla sienillä ja tehdä tätä suppis-kaaliwokkia. Ja enköhän jotain niistä viikonloppuna kerätyistä kantarelleistakin saa aikaiseksi.

Jos suppilovahverot eivät ole juttusi, voit niiden sijaan käyttää siitakesieniä tai vaikka kuningasostereita. Sienien lisäksi wokkiin tulee nimensä mukaisesti kaalia. Meillä oli jääkaapissa yksinäinen kiinankaalin, jonka suikaloin ja ujutin mukaan myös muutaman lehtikaalin lehden. Keräkaali sopii tähän myös mainiosti. Sittenpä ei oikeastaan muuta tarvita, vähän ruohosipulia tai kevätsipulia, pari valkosipulinkynttä ja seesaminsiemeniä.

Kastike wokkiin syntyy soijakastikkeesta, seesemiöljystä sekä kiinalaisesta Shaoxing-viinistä. Shaoxing-viiniä saa Suomesta valitettavasti huonosti. Tosin tuossa pikainen nettiselailu toi esiin Alkon dokumentin, jossa Shaoxing-viinille etsitään ilmeisesti maahantuojaa. Toivotaan, että onnistaa! Oman viinini olen tuonut Englannista. Shaoxingin tilalla voit käyttää Oloroso-sherryä tai lorauttaa soijan joukkoon riisiviinietikkaan.

Tein tätä meille pikaiseksi lounaaksi, joten aiemmin kaappiin jemmaamani paksut esikeitetyt udon-nuudelit olivat tähän oiva valinta. Nämä nuudelit voi hyvin heittää wokkiin sellaisenaan, mutta tykkään käyttää niitä vedessä ensin, jotta nuudelit irtoavat toisistaan helpommin. Näitä esikeitettyjä nuudeleita löytyy esim. Amoy-merkiltä ja niitä saa mm. K-ruokakaupoista. Vehnänuudeleiden sijaan myös soba- eli tattarinuudelit toimisivat hyvin. Arvaa mikä tähän kans sopisi? No kananmuna, tietty!

Vinkki! Salaisuus onnistuneeseen wokkiin on kuumentaa pannu oikeasti kuumaksi ja paistaa kasvikset erisssä. Lopuksi kaikki aineet kootaan takaisin pannulle kastikkeen kanssa.

Suppilovahvero-kiinankaaliwokki

3-4 annosta

1 (400 g) kiinankaali
1 l suppilovahveroita
2 valkosipulinkynttä
1/2 ruukkua ruohosipulia
1/2 dl kuorellisia seesaminsiemeniä
paistamiseen rypsiöljyä
kastike
2 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl shaoxing-kastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 rkl paahdettua seesaminsiemenöljyä

1 1/2 pkt (450 g) esikeitettyjä udon-nuudeleita

Poista kiinankaalista tarvittessa uloimman lehdet. Leikkaa kaali pituussuunnassa puoliksi ja huuhtele kaali. Suikaloi kaali ja puhdista sienet, revi sienet pienemmäksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja leikkaa ruohosipulit noin 5 cm paloiksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Kiehauta nuudelit nopeasti vedessä, valuta ja siirrä takaisin kattilaan. Lisää hieman seesamiöljyä.

Kuumenna öljy wokissa lähes savuavaksi. Lisää kaalit ja wokkaa muutama minuutti. Siirrä kaalit isoon kulhoon odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja paista seuraavaksi suppikset, kunnes neste on sienistä haihtunut. Lisää vielä ruohosipulit ja paista, kunnes sipulit ovat vähän nuutuneet.

Pyyhi wokki puhtaaksi. Lisää öljyä, kuumenna ja lisää nuudelit. Paista käännellen, kunnes nuudelit ovat kuumentuneet. Lisää kaali, sienet ruohosipulineen sekä hienonnettu valkosipuli. Paista noin 1/2 minuuttia. Lisää kastike sekoittaen, kunnes kastike on tasaisesti sekoittunut kasvisten joukkoon. Ripottele joukkoon lopuksi seesaminsiemet.

Vadelma-belugalinssisalaatti

Vadelma-belugalinssi saa makua sumakista ja mehevyyttä appelsiinivinegretistä.

Beluga lenti salad with raspberries

 

Viime viikonlopun vietin jo kolmatta kertaa Marin ja Timin valokuvausworkshopissa kokkaillen. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Helsingissä ja sunnuntain lounas nauttiin piknik-henkeen Ruttopuistossa. Piknik itsessään jo rajoitti jonkin verran sitä mitä tarjottiin ja kasvis-vegaaniruoka oli toivelistalla. Kauan ei tarvinnut ideoita päässä pyöritellä, kun teema oli jo selvä – teen salaatteja ja tahnoja Lähi-idän vaikuitteilla.

Kaiken kaikkiaan tarjolla oli labnehia, punajuurihummusta, lehtikaali-avokadotahnaa, pikkelöityjä raitajuuria, kokonaisena paahdettua kukkakaalia chermoula-tyyppisen kastikkeen kanssa sekä paahdetuista porkkanoista, pavuista ja kvinoasta valmistettua salaattia tahinikastikkeella ja tätä vadelma-belugalinssisalaattia, josta tulikin kaikkein kuvatuin ruoka! Upeat kasvikset ja yrtit suorastaan inspiroivat tekemään kaikkea kaunista ja kiitos niistä vielä Deliverdelle ja Orastavan Auringon Irmelille! Ai niin, jälkiruokana tarjosin galettea, johon upotin nektariineja, persikoita, luumuja ja aprikooseja. Siihen palataan ehkä vielä myöhemmin!

Idean tähän salaattiin sain aiemmin kesällä, kun tein kotona salaatin vadelmista ja kirsikoista. Se toimi kivasti lisäkkeenä, mutta piknikille vadelmat kaipasivat jotain vähän tuhdimpaa kaveriksi. Belugalinssit toivat ruokaisuutta, mutta myös dramaattista ulkonäköä. Valitettavasti kirsikoiden satokausi alkoi juuri olla viimeisillään, joten piknikille niitä vielä sain, mutta maanantaina kun kävin kaupassa tätä ohjetta varten, en niitä enää löytänyt.

Beluga lentils with raspberries

 

 

Upeita kuvia piknikiltä ja viikonlopulta löydät instasta mm. näillä tägeillä:

#rybworkshop #timclinchworkshop #helfoodphoto2017

Ku ite tekee -blogin Minna ehti jo kirjoittaa viikonlopusta. Käyhän lukemassa!

 

Vadelma-belugalinssisalaatti

3 dl belugalinssejä
(3 dl kirsikoita)
1 rs (250 g) tuoreita vadelmia
Mimis versoja (mielellään värikästä versoseosta)
2 tl sumakkia

appelsiinivinegretti

3/4 dl appelsiinin mehua
2 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Keitä linssit suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin ja jäähdytä. Vatkaa kastikkeen aineet keskenään ja mausta linssit kastikkeella. Jos käytät kirsikoita, poista niistä kivet ja paloittele kirsikan liha linssien joukkoon.

Levitä tarjoiluastian pohjalle versoja. Kokoa päälle linssejä ja vadelmia. Ripottele päälle sumakki ja lisää versoja.

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑