Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Talviruokaa (page 3 of 5)

Lohturuokien aatelia – ranskalainen juusto-perunamuussi

Reilu kilo perunaa, 500 g juustoa, 4 desiä kermaa ja 150 grammaa voita. Siitä on onni ja Pommes Aligot tehty!

Pommes Aligot

 

Tämä juustoisen perunamuussin ohje on saanut alkunsa meillä jo aiemmin, kun aloitin kirjoittamaan juttua lohturuoasta ja viimeisestä ateriasta. Kirjoituksessani pohdin kuolemaantuomittujen vankien viimeisiä aterioita ja sitä onko viimeisellä aterialla oikeastaan väliä vai ei? Tuo teksti on edelleen kesken ja lisäksi siihen liittyen olin ajatellut kirjoittaa blogiin juttusarjan lohturuoista.

Tuon lohturuokasarjan aloittajaksi olin valinnuy tämän ranskalaisen juustoperunamuussin eli pommes Aligot’n. Ensimmäisen kerran juustoista perunamuussia meillä valmisti mieheni. Minulla oli joku tosi pitkä työpäivä ja tulin kotiin vasta myöhään. Kotona minua odotti cheddarjuustolla maustettu perunamuussi ja lihapullia. Voi pojat. En olisi voinut parempaa ateriaa juuri tuohon hetkeen toivoa. Muussi oli hyvää, mutta juusto olisi saanut maistua hieman enemmän, joten luimme vähän lisää asiasta ja uusi yritys muussille. Toista versiota pääsi myös ystäväni Minna maistamaan kevättalvella (muistaakseni!). Tuo versio oli jo parempi, mutta ei mitään verrattuna tähän viime viikonloppuna tekemäämme muussiin. Pure heaven!

Pommes Aligot on peräisin eteläisen keski-Ranskan alueelta ja se poikkeaa koostumukseltaan perinteisestä perunamuussista muutenkin kuin juuston vuoksi. Tästä perunamuussista on tarkoitus saada hieman liisterimäistä, joten perunoina käytetään kiinteämpiä lajikkeita ja soseutettua perunaa vatkataan oikein urakalla. Lopputuloksena on kiiltävä, juustosta venyvä herkullinen muussi. Vähän kun perunasoseen ja fonduen yhdistelmä, mutta parempi!

cheeses for Aligot

Perinteisesti tässä perunasoseessa on käytetty tomme fraiche -juustoa, eräänlaista tuoretta, mutta puristettua juustoa. Sitä on vaikea saada Ranskan ulkopuolelta, niinpä tähän kannattaa valita juustoja, joissa on hyvät sulamisominaisuudet. Menin Hakaniemen hallin Lentävään lehmään kyselemään muiden tomme-juustojen perään ja minulle kerrottiin, että tomme-nimitystä voi käyttää lähes kaikista ranskalaisista pyöreistä juustoista. Olin vähän hämmentynyt tästä tiedosta ja niinpä unohdin kysyä mikä oli ostamamme juuston nimi… Hyvää se oli! Maussa oli hieman happamuutta ja maanläheistä vivahdettakin. Toinen juusto, jonka ostimme oli italialainen Fontina, joka sulaa kuin unelma. Muita hyviä juustoja tähän muussiin ovat gruyere sekä emmental.

Pommes aligot vaatii ehkä hieman enemmän työtä kuin tavallinen perunasose, mutta palkitsee tekijänsä monin kertaisesti. Ja eipä tällaista herkkumuussia joka päivä tehdä.  Juustoisen muussin kanssa valmistimme lihapullia punaviinillä maustetussa kastikkeessa. Ei huono yhdistelmä lainkaan!

Pommes Aligot

Pommes Aligot

1,2 kg perunoita (sekoitin puolet kiinteälajikkeista ja puolet jauhoista perunaa)
2 valkosipulinkynttä
kaksi oksaa timjamia
suolaa
150 g voita
4 – 4 1/2 dl kuohukermaa
500 g hyvin sulavia juustoja raastettuna (raastimen hienolla terällä)

Kuori perunat ja lohko ne parin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Siirrä perunalohkot kattilaan ja lisää joukkoon toinen valkosipulinkynsistä sekä timjamin oksat. Kaada päälle kylmää vettä niin, että vesi peittää perunat noin 5 cm kerroksella. Lisää suola. Vesi saa maistua selvästi suolaiselle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä. Valuta ja poista timjami. Valkosipuli saa jäädä mukaan. Soseuta perunat myllyllä (Moulinex-tyyppinen) tai paina ne siivilän läpi kattilaan. Jos omistat sellaisen perunapuristimen (potato ricer), niin käytä sitä.

Raasta jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi kattilaan. Kuutioi voi ja sekoita se erissä perunan joukkoon. Työvälineenä tässä toimii silikoninen kaavin parhaiten. Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita hyvin. Lisää kerma muutamassa erässä ja sekoita huolellisesti. Kun kaikki kerma on lisätty, jatka sekoittamista, kunnes muussi tuntuu paksumalta ja alkaa hieman sihistä ja höyrytä kattilassa. Tähän meneee noin 3 minuuttia.

Lisää juustoraastetta erissä, erien välillä koko ajan sekoittaen. Lisää juustoa vasta, kun edellinen erä on täysin sulanut muussin joukkoon. Jatka sekoittamista, kunnes muussi on paksua, sileää, kiiltävää ja elastista. Muussin tulisi muodostaa pitkiä, venyviä nauhoja, kun nostat sitä kattilasta. Mausta suolalla tarvittessa ja lisää kermaa, jos muussi tuntuu liian paksulta (ei venyvää). Siirrä muussi lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja tarjoa heti.

Juurescouscous

Syksyinen couscous syntyy kotimaisista juureksista. Tarjoa kaveriksi harissatahnalla maustettua jogurttia, niin johan veri taas kiertää!

Root vegetable couscous

Havahduin tuossa taannoin, että blogistani ei löydy yhtään tavanomaista couscous-ohjetta. No, ei tämäkään ehkä se aivan tyyppillisin ole, mutta lähempänä oikeaa kuin muut. Tämä couscous sopii syksyyn sekä lähestyvään talven mitä parhaiten, sillä kotimaisia juureksia riittää hyvällä tuurilla pitkälle kevääseen saakka.

Tällä kertaa uuniin paahtumaan pääsivät palsternakka, porkkana, keltajuuri, punajuuri sekä jääkaappiin hautautunut fenkoli. Tykkään paahtaa juurekset niin, että maustan jokaisen variantin omalla tavallaan. Palsternakka sai sumakkihunnun, punajuurille ripsautin baharat-mausteseosta,  keltajuuret maustoin sitruunatimjamilla ja porkkana sai mustapippurista kasteen. Vähän öljyä pintaan ja kunnon rouhaisu suolaa päälle. Jos juureksiin haluaa lisää makeutta ei loraus vaahterasiirappia tee huonoa. Siinä maustekaappia nuohotessani huomasin, että meillä oli jostain syystä kolme, siis KOLME, rasiaa sahramia jemmassa. Ei mitään hajua kuinka kaikki nuo kolme olivat kaappiimme päätyneet. Niinpä maustoin couscousin sahramilla. Sahramin voi toki jättää pois, mutta jos satut olemaan kaltaiseni sahramihamsteri ja kaapissasi lojuu ylimääräistä sahramia, niin suosittelen kokeilemaan.

Harissa yogurt goes well with root vegetables

Couscous on ruokana oikeastaan tosi simppeli ja helppo valmistaa. Unohda pakkausten valmistusohjeet, sillä paras couscous syntyy seuraavasti: mittaa couscous kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ryynien pinta peittyy. Vettä saa olla noin sentin enemmän kuin couscousta. Kulho peitetään lautasella tai muovikelmulla ja ryynien annetaan turvota. Tykkään maustaa couscousin jo ennen veden lisäämistä suolalla ja kuivatulla mintulla. Kun couscous on turvonnut, pyöräytä rakenne ilmavaksi haarukalla ja lisää öljyä. Voilà!

Couscousin muut ainesosat ovatkin sitten makuasia. Meidän couscousiimme kuuluu aina reilusti tuoreita yrttejä, pistaaseja tai manteleita ja chiliä. Tällä kertaa chilit tarjosin harissakastikkeen muodossa.  Jos saat käsiisi helsinkiläisen Babasin harissatahnaa, niin osta! Älyttömän hyvää ja raikasta harissatahnaa, jossa on kunnon potku. Tahnaa myydään kaupan kylmähyllystä.

Ja siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Halloumia voi paistaa lisäksi – minä paistoin, mutta en lisännyt sitä annokseen, kun nuo kasvikset olivat niin nättejä itsekseen. Ai niin – tuossa koiraa ulkoiluttaessani tuumailin, että mikäli sumakki ei osu kohdellesi, niin palsternakat voisi maustaa vaikkapa puolukka- tai karpalojauheella. Niissä on samanmoista kirpakkaa happamuutta kuin sumakissa.

Juurescouscous

2 keltajuurta
1-2 punajuurta
1 iso porkkana
3 pientä palsternakkaa
1 pieni fenkoli
1 iso punasipuli
4-6 valkosipulinkynttä
sumakkia (kokeile sumakin tilalla puolukka- tai karpalojauhetta)
sitruunatimjamia
mustapippuria
baharatmausteseosta tai maustepippuria

3 dl täysjyväcouscousia
1 tl (savu)suolaa
1 tl kuivattua minttua
1/2 dl öljyä
(2 hyppysellistä sahramia)

kevätsipulin varsia
korianteria
minttua
lehtipersiljaa
pistaaseja

Harissajogurtti

1 dl maustamatonta jogurttia
1-2 tl harissatahnaa

Kuori juurekset ja paloittele ne itsellesi sopiviksi paloiksi. Paloittele myös fenkoli ja punasipuli. Valkosipulinkynnet saavat mennä uuniin kuorineen. Asettele kasvikset uunipellille lajeittain ja mausta haluamillasi mausteilla. Muista suola ja öljy! Paahda uunissa 225 asteessa uunin keskitasolla 30-35 minuuttia, kunnes kasvikset ovat saaneet kauniisti väriä ja kypsät.

Valmista couscous kuten yllä neuvoin. Jos käytät sahramia, niin liota se tilkassa kuumaa vettä ja sekoita turvonneen couscousin joukkoon. Hienonna kevätsipulin varret ja yrtit. Rouhi pistaasit. Sekoita nämä kaikki couscousin joukkoon ja siirrä tarjoilukulhoon. Kokoa paahdetut kasvikset couscousin päälle ja tarjoa harissajogurtin kanssa.

Välimerellinen karitsapata

Välimerellisin mauin maustettu karitsapata vie ajatukset hieman jo kevättä kohti. Kokeile vaikka pääsiäisen aikaan!

Mediterranean lamb stew

Tänä talvena meillä on hauduteltu useampanakin viikonloppuna pataruokia.  Tällä kertaan pataan päätyi karitsan lapaa. Liha oli peräisin Suurtuvan lammastilalta Uukuniemeltä. Suurtuvan lammastilalla kasvatetaan perinteisiä suomenlampaita, kainuunharmaita sekä liharoturisteytyksiä. Itseäni erityisesti viehättää se, että kesäisin lampaat laiduntavat sekä peltolaitumilla että perinnebiotoopeilla tarkoittaen siis mm. metsälaiduntamista.  Karitsan lapapalojen lisäksi ostimme myös tilan karitsan potkia, erinomaisia olivat nekin. Potkien kohdalla tosin tuli ilta ja pimeä vastaa, joten kuvaa niistä ei ole todisteeksi.

Pataruokien ytimen muodostaa huolellisesti ruskistettu liha, ruskistetut luut sekä sopivan täyteläinen liemi. Lapapalat olivat luuttomia, joten ostimme hallista lisäksi luupaloja makua tuomaan. Karitsan liha mielessäni yhdistyy välimerellisiin makuihin ja erityisesti Kreikkaan, joten ostoskassiin päätyi myös kalamataoliiveja, tuoretta oreganoa sekä fetaa. Pataruokien paras puoli, sen lisäksi että ne valmistuvat lähes itsekseen, on se, että niitä voi oikeastaan maustaa ihan millä tavoin tahansa!

Lamb stew w/ feta and gremolata

Jujuna tässä karitsapadassa toimii fetajuusto, joka murustellaan valmiin padan päälle ja pata käytetään vielä grillivastusten alla. Viimeisen silauksen ruoalle antaa lehtipersiljasta, sitruunankuoresta sekä kalamataoliiveista pyöräytetty gremolata. Lisäkkeeksi keitin kokonaisia vehnänjyviä ja siinä kohtaa meinasi usko jo loppua, sillä vehnänjyvät eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä ja normaalistikin niiden keittoaika on pitkä. Ja tarkoitan siis tooooodelllaaa pitkä. Tunti ei riittänyt mihinkään, joten suosittelen kokeilemaan vaikka tummaa riisiä taikka bulguria, jos aika on tiukassa. Karitsapadan kanssa lasiin kaadettiin uuden maailman cabernet sauvignonia, jossa oli hieman kanelinen ja kevyen suklainen maku.

Välimerellinen karitsapata

n. 800 g luutonta karitsan lapaa
500 g karitsan luita (kylkipalat esim. ovat hyviä)
voita ruskistamiseen, maustamiseen suolaavja mustapippuria

2 keltasipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyre
2 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa lihalientä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)
1 rkl ruokosokeria
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua tuoretta oreganoa
lisäksi
1 pkt fetajuustoa

Gremolata
1 ruukku lehtipersiljaa
10-12 kalamataoliivia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl oliiviöljyä

Kuivaa liha, poista mahdolliset kalvot ja kuutioi se. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista siinä parissa erässä lihapalat. Ruskista myös luut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja paloittele sipuli sekä porkkanat. Kuori valkosipulinkynnet ja jätä ne kokonaisiksi. Pese purjo ja leikkaa purjon valkoinen osa kahteen tai kolmeen n. 5 cm palaan purjon koosta riippuen.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota siinä kasviksia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Sekoita joukkoon tomaattipyre ja kuumenna hetki. Lisää viini, kiehauta ja lisää lihaliemi. Anna seoksen kuplia minuutin verran ja kumoa pataan kirsikkatomaatit. Mausta kastike ja lisää lihat sekä luut. Lisää vettä tarvittaessa (nestepinta ei saa ylittää lihan pintaa). Kuumenna kiehuvaksi ja peitä kannella. Nosta pata 150 asteiseen uuniin ja hauduta 3-4 tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää.

Hienonna oregano ja lisää se pataan. Murenna päälle fetajuusto ja nosta pata ilman kantta grillivastusten alle kuumaan uuniin. Kuumenna, kunnes feta alkaa ruskistua. Nosta pata varovasti pois uunista ja tarjoa gremolatan sekä vehnänjyvien kanssa.

Gremolataa varten hienonna lehtipersilja. Poista oliiveista kivet ja kuutioi oliivien liha. Sekoita keskenään lehtipersilja, oliivit ja raastettu sitruunankuori. Lisää oliiviöljy lopuksi.

Laskiaisritarit

Luit oikein – laskiaispulla laittoi hynttyyt yhteen köyhien ritarien kanssa. Tästä liitosta syntyi täydellinen kombo pehmeää pullaa, täyteläistä pistaasimassaa ja tietysti kunnon lusikallinen vaniljalla maustettua kuohukermaa.

Aivot toimivat joskus hassusti. Tammikuussa keskellä pahinta kuvaus- ja kokkaussessiota, kun pää suorastaan savusi ja tuntui ettei mitään muuta osannut ajatella kuin tekeillä olevia ohjeita, tupsahti päähän  ihan tosta vaan ajatus laskiaisritareista.  Hetken mietin, että meneekö jo liiallisuuksiin moinen kikkailu, mutta eikös sitä sanota, että enemmän on enemmän, vai miten se oli..?

Toissa viikolla sitten pääsin itse asiaan ja olen aika ylpeä, että sain näinkin kauan pantattua tätä ohjetta.  Mieli olisi tehnyt heti mennä talon katolle huutamaan, että nyt kuulkaa tuli hitsin hyvää! Tällä kertaa pyöräytin pullien väliin pistaaseista massan, kun en saanut käsiini lempi-hasselpähkinöitäni. Hasselpähkinämassaan löydät ohjeen tästä. Se on  viime vuodelta ja mukana on myös Hra Hurvelsson aka koira.

Semla meets french toast

Mutta pidemmittä turinoitta itse ohjeeseen. Suosittelen ostamaan ritareita varten hyvää pullapitkoa ja panttaamaan sitä pari päivää, jotta pulla ei ihan hajoa atomeiksi vaniljamaitoon kastettaessa.

Laskiaisritarit
4 annosta

1 pullapitko
3 dl maitoa
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
paistamiseen voita

Lisäksi:
3 dl kuohukermaa

Leikkaa pullapitkosta 8 tasapaksua viipaletta. Vatkaa matalassa tasapohjaisessa kulhossa maidon joukkoon munat ja mausta sokerilla sekä vaniljalla.

Levitä (tai painele) pistaasimassaa neljälle viipaleelle ja paina tiukasti loput viipaleet kansiksi päälle. Upota ritarit maitoon ja kääntele niitä molemmin puolin. Siirrä lautaselle odottamaan.

Kuumenna voi pannussa ja paista ritareita molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja hieman rapea. Tarjoa ritarit lämpiminä vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Koristele pistaasimuruilla.

Pistaasimassa
1 1/2 dl suolaamattomia pistaaseja
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
1 rkl vettä

Jauha pistaasit sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa tasaiseksi jauheeksi. Sekoita pistaasijauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vesi pienissä erissä. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa.

Veriappelsiinipaistos

Kauden parhaasta sitruksesta, veriappelsiinista, syntyy lämmin ja pilvenpehmoinen jälkiruoka.

Parhaimmat jälkiruoat ovat mielestäni helppoja valmistaa ja syntyvät kuin itsekseen. Erityisen ihania ne ovat silloin, kun pienellä vaivalla saa aikaiseksi jotain ekstraa, kuten tässä veriappelsiinipaistoksessa. Olen aiemminkin tunnustanut rakkauteni brittijälkiruokia kohtaan ja tämä paistos on yksi suosikeistani. Britit kutsuvat tätä nimellä ”self saucing pudding” ja se antaa jo osviittaa mitä tuleman pitää. Voisinpa melkein sanoa jälkiruokaa taikapaistokseksi, sillä uunissa löysän nestemäinen taikina muuttuu ihanan kuohkeaksi kakkumaiseksi kanneksi, joka piilottelee allaan curdin tapaista silkkistä tahnaa. Voisiko parempaa olla!

self saucing blood orange pudding

Olen tehnyt tätä paistosta yleensä sitruunasta ja tykkään, että sitruunan happamuus saa olla melkein sellainen veden suussa herauttava. Veriappelsiinit ovat toki makeampia, mutta lopputulos oli kerrassaan mainio ja jollakin tavalla hyvin lohdullinen, todellinen comfort food jälkiruoka.

 

Veriappelsiinipaistos eli self saucing blood orange pudding

50 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl ruokosokeria
2  veriappelsiiinin kuorta raastettuna
1 pienen veriappelsiinin mehu + 1/2 sitruunan mehu (nestettä yhteensä 1 dl)
3 kananmunaa
¾ dl vehnäjauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta
250 ml maitoa

Päälle: tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele syvä uunivuoka huolellisesti. Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen, tarvitset kuumaa vettä paistamisvaiheessa.

Pese veriappelsiinit hyvin ja raasta niiden kuori. Purista veriappelsiineista ja sitruunan puolikkaasta mehu. Nestettä tulisi olla yhteensä 1 dl.

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella keskenään pehmeä voi, sokeri ja kuoriraaste, kunnes seos on tasaista ja väri on vaalentunut (tähän menee noin 8 minuuttia).

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää voiseokseen ensin keltuaiset hyvin vatkaten. Mittaa sitten joukkoon jauhot ja lopuksi maito sekä mehu. Sekoita, kunnes saat tasaisen taikinan. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Siirrä vuoka uunipannulle ja nosta pannu uuniin. Lisää uunipannulle kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin paistosvuokaa.

Paista uunissa 30-35 minuuttia. Tarkoitus on, että paistos olisi pohjasta kosteaa ja curdimaista, joten tarkkaile kypsymistä. (Kuvissa näkyvälle paistokselle olisi 5 minuuttia vähemmänkin paistoaikaa riittänyt. )

Nosta uunipannu varovasti pois uunista ja siirrä vuoka jäähtymään hetkeksi. Tarjoa paistos kuumana vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Veriappelsiineista ja vähän muustakin

Hello world!

blood oranges

En ole tipahtanut blogipallon reunalta tai heittänyt hanskoja tiskiin. Olen tehnyt töitä. Joo, tiedän, aika moni bloggaaja tekee täyspäiväisesti töitä blogin ja perherumban ohella – virtuaalinen hatun nosto heille!

Aina välillä eteen tulee kuitenkin työprojekti, joka vie niin kokonaisvaltaisesti mukanaan, ettei elämään mahdu mitään muuta. Tässä tapauksessa kokonaisvaltaisesti senkin vuoksi, että tuo projekti valtasi kotimme – oli kuvaustarvikkeita, kameratarvikkeita, taustalevyjä ja jääkaappi sekä pakastin niin täynnä tavaraa, että hyvä kun ovet sai kiinni.

Herra Koira sai myös tuta, että jotain outoa oli meneillään, kun kulku parvekkeelle (ja takaisin) oli vähän väliä blokattu ties millä kuvaussetillä. Kyllä, olen tehnyt ohjeita ja kuvannut ruokia kuin viimeistä päivää viimeiset kolme viikkoa. Ihana, haastava ja vähän rankkakin setti, jossa olen saanut laittaa kaiken luovuuteni peliin. Haastava siksikin, että kyseessä oli ensimmäinen oikea työprojekti, jonka teen itse asiakkaalle. Nyt vähän jänskättää, että miten meni! Mutta tämän päivän vielä huilaan ja sitten on taas blogin vuoro.

Sitä odotellessa voit vaikka vilkaista millaisia herkkuja olen tänne blogiin saanut kauden parhaasta hedelmästä eli veriappelsiinista.

Burrataa ja veriappelsiinia korianteri-laventelikastikkeella

Veriappelsiinimacarons

Veriappelsiini-marenkipiirakka

Puoliveri(nen)appelsiini kohtaa broilerin

Mantelimannapuuro ja vaniljalla maustetut sitrukset

Vähän parempi makkarakeitto

Arki alkaa helpolla makkarakeitolla, joka saa uutta potkua chorizosta.

chorizo and chickpea soup

 

Talvisempien säiden myötä on minun selvästi tehnyt mieli jotain vähän tuhdimpaa ruokaa ja käsi on kaupassa hamunnut salaattien sijaan mausteista chorizoa. Ja juustoja, ja kaalia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Chorizon myötä ajatukset väistämättä lähtevät aurinkoisen etelä-Espanjan suuntaan ja niinpä päädyin lisäämään keittoon vielä ripauksen savustettua paprikaa ja chiliä.  Perinteiset keittojuurekset jätin tästä keitosta pois ja korvasin ne lehtikaalilla sekä kikherneillä. Kasvissyöjän keittoon sopivat chorizon tilalle vaikka isot valkoiset pavut tai jokin lihakorvike, jos sellaisia tykkää käyttää.

 

chorizo and chickpea soup

 

Chorizo-kikhernekeitto

5 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
200 g chorizoa (tuoremakkaraa tai kestomakkaraa)
1 tl savustettua paprikajauhetta
ripaus chilirouhetta
1 l kana- tai kasvislientä
100 g lehtikaalia
1 tlk kikherneitä
1 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria, suolaa
hienonnettua korianteria tai lehtipersiljaa

Pese ja kuori perunat. Lohko perunat suupaloiksi ja siirrä kylmään veteen odottamaan.

Paloittele chorizo ja kuumenna sitä kattilassa, kunnes makkarasta alkaa irrota rasvaa. Lisää paprikajauhe ja chili, paista hetki. Voit joutua lisäämään vähän öljyä kattilaan riippuen makkaran rasvaisuudesta.

Lisää kattilaan perunalohkot ja pyörittele ne kauttaaltaan makkarasta irronneessa rasvassa. Kaada joukkoon liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

Huuhtele ja revi lehtikaalin lehdet paloiksi perunoiden kiehuessa. Valuta kikherneistä liemi. Lisää ensin kattilaan kikherneet ja kun perunat alkavat olla juuri ja juuri kypsät, lisää lehtikaali. Anna kiehua vielä muutama minuuutti. Tarkista maku ja lisää mustapippuria sekä suolaa tarvittaessa. Ripottele pääkke hiennonnettua korianteria tai lehtipersiljaa.

Sikuri-gorgonzolasalaatti

Tähän aikaan vuodesta eivät salaatit ruokana paljon houkuta, kun kasvihuoneissa keinovaloilla kasvatetut ruukkutapaukset eivät maistu juuri millekään. Onneksi vaihtoehtojakin ruukkusalaateille löytyy, nimittäin sikureista.

Endive and radiccio salad with gorgonzola

 

Sikurit, nämä aavistuksen karvaalta maistuvat kasvikset ovat monelle varmastikin vähän outoja. Salaattisikureita käytetään muualla Euroopassa enemmän ja radiccioon eli punasalaattiin (punasikuri) törmäät varmasti italialaisissa ruokaohjeissa.

Sukkulamaista salaattisikuria on tarjolla kahta eri värivariaatiota, vaaleankeltaista ja punertavaa. Näiden lisäksi on tosiaan tuo keräsalaattia muistuttava punasikuri, josta löytyy myös pitkälehtinen versio. Innostuksissani jäi minulta kokonaisista sikureista kuva ottamatta, mutta kuvat ja hyvää tietoa sikureiden säilyksestä löydät Kotimaisten kasvisten sivuilta, joihin suosittelen muutoinkin tutustumaan mikäli sivusto ei ole entuudestaan tuttu.

Inspiraation tähän salaattiin sain Bastardo-ravintolasta, joka hiljattain avattiin Kortteliin, Kampin keskuksen yläkertaan. Ajatus hieman karvaasta punasikurista, gorgonzolasta ja pähkinöistä kuulosti houkuttelevalle. Vähän jännäsin olisiko gorgonzola liian voimakasta salaatin kanssa, mutta kokki oli valinnut tähän ihanan kermaista ja ei lainkaan pistävänmakuista gorgonzolaa. Kokonaisuus oli kerrassaan erinomainen ja herätti ruokahalun juuri sopivasti.

wintery salad made of endive and radiccio

Tähän omaan versiooni en punaista salaattisikuria löytänyt, mutta käytin vaaleaa salaattisikuria sekä punasalaattia. Gorgonzola ostettiin Lentävästä lehmästä Hakaniemen hallista. Jos et pääse halliin, niin kysy kauppasi juustotiskiltä pehmeää ja kermaista gorgonzolaa tätä varten. Myös kermainen brie käy. Bastardon salaatissa oli muistaakseni käytetty saksanpähkinöitä, mutta valitsin pekaanipähkinät, jotka ovat hieman makeampia. Myös hyvälaatuiset hasselpähkinät toimisivat varmasti.

Sikurisalaatin ja punasalaatin makua saa loivennettua, kun antaa salaatinlehtien pehmetä kastikkeessa jonkin aikaa ennen tarjoamista. Tosin nämä ostamani yksilöt olivat molemmat mietoja makunsa puolesta, joten maistele lehtiä ensin. Salaattisikurista suosittelen leikkaamaan kannan pois, sillä se saattaa olla kitkerämmän makuinen. Kastikkeen maustoin appelsiinin mehulla, voimakkaamman appelsiinisen maun saat lisäämällä kastikkeeseen myös appelsiinin kuoren.

Sikuri-gorgonzolasalaatti
4 annosta

150 g pehmeää gorgonzolajuustoa
4 pientä salaattisikuria
1 kerä punasalaattia
1 1/2 dl pekaanipähkinöitä

kastike
1 pienen appelsiininmehu
1/2 dl manteliöljyä tai neitsytoliiviöljyä
2 tl siideri- tai valkoviinietikkaa
1-2 tl ruokosokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ota gorgonzola huoneenlämpöön. Huuhtele sikurit ja punasalaatti huolellisesti. Leikkaa salaattisikuireiden kanta pois ja erottele lehdet. Pienimmät lehdet voit käyttää kokonaisina, leikkaa isoimmat pariin osaan. Revi punasalaatin lehdet sopiviksi suupaloiksi. Siirrä lehdet kulhoon.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Sovita sokerin määrä sikurien karvauteen ja lisää sokeria tarvittaessa. Valuta kastiketta lehtien päälle ja sekoita käsin nostellen. Anna maustua n.10 minuuttia.

Kuutio gorgonzola ja paahda pekaanipähkinät pannulla. Kokoa salaatti annoksiksi lautasille. Murenna päälle pekaanipähkinöitä ja lisää gorgonzolakuutiot. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko ilman muna-maitoa

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

Liha-perunalaatikko

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 (iso) sipuli
400 g raakoja porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 – 2 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uunivuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää sipulia ja lihasuikaleita. Ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Työohjeeseen lisätty sipulin lisääminen. 01.04.2020.

Klementiiniposset

“It’s a new dawn
It’s a new day
It’s a new life for me
And I’m feeling good”

clementine posset

Niin on taas yksi vuosi jäänyt taakse ja uusi edessä. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia juttuja, uusia ihmisiä ja tapahtumia. Toivottavasti tämä tuleva vuosi jatkaa niiltä osin samaa rataa. Ennen kaikkea tuokoon se mukanaan paljon yhteisiä ruokahetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa sekä mielenkiintoisia ruokaelämyksiä!

Vuoden aloittaa vanha ohje uudella virityksellä, nimittäin klementiiniposset. Tein possetia pääsiäisen aikaan passionhedelmästä ja tykästyin kovasti. En ole monimutkaisten jälkkäreiden ystävä ja tätä helpommalla ei voi päästä! Sitä paitsi veikkaisin, että aika monesta kodista löytyy tällä hetkellä klementiinejä, joten mitään erityistä kauppareissua ei tämän vuoksi tarvitse tehdä.

klementiiiniposset

Klementiinin raastettu kuori antaa possetille mukavasti makua ja granaattiomenan siemenet tuovat rapsakkuutta kerman pehmeään jälkiruokaan. Koristeeksi kuivatin uunissa ohuita klementiiniviipaleita, joita voi käyttää  myös maustamaan teetä taikka omenasiideripohjaista lämmintä talvijuomaa.

Klementiiniposset
6 annosta

3-4 (luomu)klementiiniä  (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 rkl)
1 1/2 dl sokeria
1/4 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1/2 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
granaattiomenan siemeniä

Pese klementiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Purista klementiineistä mehu. Tarvitset sitä 2 1/2 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan kuoriraaste,  sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu sekä klementiinien mehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Jaa kermaseos tasaisesti jälkiruokakulhoihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista granaattiomenien siemenillä.

Valmista kuivatut klementiiniviipaleet näin: Pese klementiinit huolellisesti. Viipaloi ne ohuiksi terävällä veitsellä ja asettele viipaleet leivinpaperin päälle. Viipaleet voivat olla tiiviisti vierekkäin, mutta eivät päällekkäin. Kuivata uunissa 120 asteessa noin 45-55 minuuttia välillä käännellen. Kuivumisaika riippuu viipaleiden paksuudesta ja klementiinien koosta. Voit halutessasi jättää vielä klementiiniviipaleet uuniin jälkilämmölle, mutta jätä uunin luukku raolleen. Säilytä kuivatut viipaleet tiiviissä purkissa.

Vinkki! Mikäli klementiinisit ovat hyvinkin makeaa sorttia, niin vähennä klementiinimehun määrä 2 rkl:een ja lisää sitruunamehun määrä 3/4 dl:aan (75 ml).

Ohje päivitetty 3.1.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑