Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Satokausiherkku (page 7 of 7)

Klementiiniposset

“It’s a new dawn
It’s a new day
It’s a new life for me
And I’m feeling good”

clementine posset

Niin on taas yksi vuosi jäänyt taakse ja uusi edessä. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia juttuja, uusia ihmisiä ja tapahtumia. Toivottavasti tämä tuleva vuosi jatkaa niiltä osin samaa rataa. Ennen kaikkea tuokoon se mukanaan paljon yhteisiä ruokahetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa sekä mielenkiintoisia ruokaelämyksiä!

Vuoden aloittaa vanha ohje uudella virityksellä, nimittäin klementiiniposset. Tein possetia pääsiäisen aikaan passionhedelmästä ja tykästyin kovasti. En ole monimutkaisten jälkkäreiden ystävä ja tätä helpommalla ei voi päästä! Sitä paitsi veikkaisin, että aika monesta kodista löytyy tällä hetkellä klementiinejä, joten mitään erityistä kauppareissua ei tämän vuoksi tarvitse tehdä.

klementiiiniposset

Klementiinin raastettu kuori antaa possetille mukavasti makua ja granaattiomenan siemenet tuovat rapsakkuutta kerman pehmeään jälkiruokaan. Koristeeksi kuivatin uunissa ohuita klementiiniviipaleita, joita voi käyttää  myös maustamaan teetä taikka omenasiideripohjaista lämmintä talvijuomaa.

Klementiiniposset
6 annosta

3-4 (luomu)klementiiniä  (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 rkl)
1 1/2 dl sokeria
1/4 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1/2 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
granaattiomenan siemeniä

Pese klementiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Purista klementiineistä mehu. Tarvitset sitä 2 1/2 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan kuoriraaste,  sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu sekä klementiinien mehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Jaa kermaseos tasaisesti jälkiruokakulhoihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista granaattiomenien siemenillä.

Valmista kuivatut klementiiniviipaleet näin: Pese klementiinit huolellisesti. Viipaloi ne ohuiksi terävällä veitsellä ja asettele viipaleet leivinpaperin päälle. Viipaleet voivat olla tiiviisti vierekkäin, mutta eivät päällekkäin. Kuivata uunissa 120 asteessa noin 45-55 minuuttia välillä käännellen. Kuivumisaika riippuu viipaleiden paksuudesta ja klementiinien koosta. Voit halutessasi jättää vielä klementiiniviipaleet uuniin jälkilämmölle, mutta jätä uunin luukku raolleen. Säilytä kuivatut viipaleet tiiviissä purkissa.

Vinkki! Mikäli klementiinisit ovat hyvinkin makeaa sorttia, niin vähennä klementiinimehun määrä 2 rkl:een ja lisää sitruunamehun määrä 3/4 dl:aan (75 ml).

Ohje päivitetty 3.1.

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette

Juuriselleri, tuo ihana röpölöinen möhkö, pitää sisällään hienostuneen maun, joka sopii muuhunkin kuin keittojuureksiin.

Celeriac and goat cheese kind of galette

Juuriselleri on palsternakan ohella tällä hetkellä lempijuureksiani. Tiedän, että se herättää useimmissa lähinnä inhoa. Monelle juuriselleri eli mukulaselleri on myös tuntemattomampi juures. Sen sellerimäinen kipakkuus pehmenee uunissa paistettaessa ja siitä saa aivan taivaallista sosetta. Kokonaisenakin juuriselleriä voi valmistaa ja siihen löydät mainion ohjeen Sillä sipuli -blogista .

Galette on nimitys ranskalaiselle  matalalle piirakalle, jossa osa taikinasta käännetään täytteen päälle. Tässä ohjeessa ei taikinaa ole ja galeten sijaan tätä voisi kai kutsua paistokseksi. Ohjeen bongasin, jälleen kerran, Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Alkuperäistä ohjetta muokkasin siten, että vaihdoin hunajan vaahterasiirappiin  ja tein galetteen toisenkin kerroksen. Vuohenjuustoksi sopii ihan perinteinen vuohenjuusto tai sitten pehmeä vuohenjuusto (Chavroux). Tarjoa galette alkupalana rucolan kanssa tai liharuoan lisäkkeenä. Me söimme tätä paistetun ankanrintafileen kanssa ja se oli aikalailla match made in heaven!

Celeriac

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette
1 iso galette tai 2 pienempää

1 iso juuriselleri
4-5 rkl oliiviöljyä
150 g vuohenjuustoa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
4-5 rosmariinin oksaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori juuriselleri ja leikkaa se ohuksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla. Nosta viipaleet kylmään veteen tummumisen ehkäisemiseksi.

Kuumenna öljy pannulla. Asettele pannulle limittäin tasainen kerros juuriselleriviipaleita. Murenna päälle puolet vuohenjuustosta, valuta puolet vaahterasiirapista, revi joukkoon rosmariinia ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tee toinen samanlainen kerros ja peitä se vielä juuriselleriviipaleilla. Anna galeten paistua noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa saada reunoilta väriä. Paista galettea pienellä lämmöllä, jottei se pala pohjasta.

Kumoa galette lautaselle tarte tatinin tapaan ja liu’uta se takaisin paistinpannuun (pohjapuoli tulee nyt päälle). Paista vielä jonkin aikaa, jotta galette saa väriä myös toiselta puolelta. Valuta päälle vielä hieman vaahterasiirappia, ripottele pinnalle suolaa ja rosmariinia. Viimeistele galette mustapippurilla.

Sitruunaiset kuivatut omenat

Talvisissa tunnelmissa jatketaan sitruunalla maustettujen omenaviipaleiden muodossa.

lemon flavored dried apples

Mari tuossa viime viikolla totesi blogissaan, että tähän on tultu – yhden raaka-aineen resepti on julkaistu! Liekö ollut jotain ilmassa, sillä olin ehtinyt itse edellisenä päivänä tekemään nämä makean kirpakat omenat, lähes yhden raaka-aineen ohje tämäkin. Osan syystä saa myös Ku ite tekee -blogin Minna, joka pari viikkoa sitten kyseli innokkaita mukaan bloginsa joulukalenteri-projektiin, ja aloitti samalla tämän päässäni pyörivän ihanan jouluohjemylläkän.

Kuivatut omenaviipaleet eivät nimenä ehkä houkuttele, mutta jos kerron että viipaleet käytetään tomusokerilla makeutetussa sitruunamehussa ja kuivataan rapsahtelevan rapeiksi, niin ehkä jo kiinnostaa? Ohje on aivan älyttömän helppo. Tärkein vaihe on oikeastaan omenien viipalointi, mitä ohuemmiksi ne saa, sitä parempi lopputulos. Käytin omenana kotimaista todella punaposkista Loboa, joka on hapahko omena ja sopii hyvin kiinteän rakenteensa vuoksi kuivatettavaksi.

Kuivattuja omenaviipaleita voi käyttää koristeluun, mutta ne ovat ihania naposteltavia sellaisenaan tai vaikka juustojen ja glögin kaverina. Niistä saa myös kivan ruokalahjan.  Säilytä viipaleet tiiviissä lasipurkissa, jotta ne eivät kostu.

 

kuivatut omenaviipaleet

 

Sitruunaiset omenaviipaleet

2 punaposkista kirpakkaa omenaa
1 sitruunan mehu
2 rkl tomusokeria

Pese omenat ja poista kanta. Viipaloi ne ohuiksi mandoliinilla tai veitsellä. Poista viipaleista siemenet, mikäli ne jäävät kotaan. Pyöräytä omenaviipaleet tomusokerilla makeutetussa sitruunamehussa ja levitä pellille leivinpaperin päälle. Viipaleet saavat olla vierekkäin, mutta eivät koskea toisiinsa. Omenien koosta riippuen tulee tästä 2-3 pellillistä. Nosta pelti pakastimeen tai parvekkeelle, jos on pakkasta (peitä foliolla) 40-45 minuutiksi.

Kuumenna uuni 100 asteeseen ja kuivata omenaviipaleita noin tunnin ajan, kunnes ne ovat rapeita ja irtoavat leivinpaperista. Jäähdytä ja lado viipaleet tiiviiseen lasipurkkiin.

Uuniomenajäätelö

Kaneli ja uunissa paahtunut omena maustavat talvisen jäätelön, joka syntyy ilman jäätelökonetta.

Uuniomenajäätelö

Lupailin jo aiemmin tämän uuniomenajäätelön ohjeen ja tässä se lopulta on.  Kun ensimmäisen kerran kokeilin ohjetta oli ilmassa vielä vahva syksyn fiilis ja olin ajatellut kuvaavani tämän täysin erilailla. Pari päivää sitten maahan tupsahtanut lumi sai kuitenkin ajatukset toiseen suuntaan ja kuvista tuli jo vähän jouluiset. Ja sehän sopii minulle, armottomalle jouluihmiselle. En tiedä johtuuko rakkauteni talveen ja jouluun siitä, että olen syntynyt loppuvuodesta, mutta pimeät illat, kynttilän valo ja jopa raivokaskin lumisade ovat minulle sitä ominta elementtiä. Pakkanen ei tunnu lainkaan niin kylmältä kuin ytimiä myöten jäädyttävä Helsingin raastava tuuli ja vesisade. Sitä paitsi, mikäpä tuolla on nyt ulkoillessa kun lumivaippa peittää maan!

no churn ice cream

Lumiseen pyhäviikonloppuun sopiikin oikeastaan aika hyvin tämä kanelilla maustettu uuniomenajäätelö. Tällä kertaa käytin jäätelömassassa kerman lisäksi kondensoitua maitoa, joten rakenteesta tuli pehmeämpi. Ainoa haittapuoli kondensoidussa maidossa on sen makeus. Niinpä jätin omenasoseen aika happamaksi, jotta se vähän tasapainottaisi makeutta. Mikäli olet makean ystävä, lisää sokeria omenoiden joukkoon. Jäätelömassan jäädyttämiseen ei tarvitse jäätelökonetta, vaan pakastin hoitaa homman puolestasi.  Kanelin ja omenan maku voimistuu, jos maltat antaa jäätelön tekeytyä muutaman päivän, mutta hyvää se on jo seuraavanakin päivänä.

 

uuniomenajäätelö

 

Uuniomenajäätelö
n. 1 1/2 l

750 g punakuorisia happamia kotimaisia omenia
1/2 dl ruokosokeria tai fariinisokeria
1 tl kanelia
1 kanelitanko

1 (379 g) tlk kondensoitua maitoa
6 dl vispikermaa
1 tl vaniljajauhetta

Valmista ensin uuniomenasose. Paloittele omenat ja poista siemenkota. Levitä omenapalat uunivuokaan ja ripottele päälle sokeri sekä kaneli. Lisää kanelitanko halutessasi. Paahda omenia 150 asteessa noin 1 1/2 tuntia, kunnes omenat ovat hajoavan pehmeitä. Anna jäähtyä ja soseuta omenat.

Vatkaa isossa kulhossa keskenään kondensoitu maito ja vispikerma paksuksi vaahdoksi. Mausta vanijalla. Kääntele joukkoon omenasose ja kaavi massa suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan tai vastaavaan. Peitä vuoka foliolla ja nosta pakastimeen. Anna jähmeyttyä vähintään yön yli. Jäätelön maku voimistuu, kun annat sen maustua pakastimessa 3-4 päivää.

Palsternakkakakku

Tiesitkö, että suomalaiset syövät vuodessa keskimäärin YHDEN palsternakan per pää? Ihan järkyttävän vähän! Nyt on korkea aika saada muutos asiaan, ja aloittaa voi vaikka tällä mehevällä palsternakkakakulla.

parsnip coffee cake

 

Olipa viime viikko aika hektinen! Yritin siinä samalla, kaiken hässäkän keskellä, kuvata juttuja ja testata ohjeita parhaan kykyni mukaan, mutta kun kotona ehdin olla joko ennen päivän kirkastumista tai auringonlaskun jälkeen, antoi se oman haasteensa ihan kaikelle. Ruokakuvaus on kieltämättä aika haasteellista tähän aikaan vuodesta!

Palsternakka on lempijuurekseni. Siinä on pähkinäinen ja hieman makea maku, joka korostuu erityisesti uunissa paahdettaessa. Monille palsternakka on vain yksi juures keittojuuressekoituksesa, mutta siitä syntyy vaikka mitä herkkuja.  Parhaimmillaan palsternakat ovat pian maasta nostamisen jälkeen. Kevättalveen mennessä palsteri alkaa kovettua ja laatu heikkenee merkittävästi, joten niistä kannattaa nauttia juuri nyt.

 

parsnip coffee cake

 

Palsternakkakakku on saanut joitain vaikutteita tunnetummalta serkultaan, porkkanakakulta, mutta maku ei ole niin makea ja mausteitakin on vähemmän. Taikina syntyy käden käänteessä, kun kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja sähkövatkain saa pitää vapaapäivän. Alkuperäisen ohjeen löysin yhdestä lempiruokalehdestäni, ruotsalaisesta Lantiliv Mat & Vinistä. Ohje muokkautui käsittelyssäni jonkin verran, sillä ensimmäisellä kokeilukerralla minulta loppuivat vehnäjauhot kesken. Jotain muuta oli keksittävä, kun kauppaankaan ei ollut aikaa lähteä. Myös appelsiini on oma lisäykseni ja kuorrutteeseen vaihdoin tuorejuuston mascarponeen.

Palsternakkakakku on helppo ja nopea valmistaa, joten mikään ei estä tekemästä tätä arki-iltana ja ilahduttamalla vaikka työkavereiden marraskuista päivää!

 

Palsternakkakakku

200 g palsternakkaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttikokojyvävehnäjauhoja
1 1/4 dl mantelijauhoja
3 dl ruokosokeria
1 maustemitta suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl jauhettua vaniljaa
1 luomuappelsiinin raastettu kuori ja 4 rkl appelsiinin mehua
2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa
1 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

kuorrutus
1 prk mascarponea
1 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
3/4 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk. 24 cm tai suorakaide 2 l). Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kuori palsternakka ja raasta se. Siirrä raaste sivuun odottamaan. Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa keskenään. Sekoita joukkoon appelsiinin mehu ja kuori, öljy sekä munat. Lisää lopuksi palsternakkaraaste sekä rouhitut pähkinät.

Kaavi kakkutaikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla noin tunti, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ja kumoa kakku tarjoilulautaselle.

Kuorrutusta varten vatkaa keskenään mascarpone, kerma, tomusokeri sekä appelsiininkuoriraaste. Levitä seos jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele pistaasipähkinöillä.

Calvadosomenat

Calvadosomenat maistuvat niin jäätelön kuin juustojen kanssa.

Calvadosomenat

Juuri nyt meillä kotona tuoksuu taivaalliselta, uunissa hautuu nimittäin uuniomenahillo. Mikäs sen parempi tuoksu virittämään kirjoitusintoa, erityisesti kun omenasta on tässäkin ohjeessa kyse. Calvadosomenien ohjeen olen poiminut joskus sata vuotta sitten Glorian ruoka & viini -lehdestä. Sinä vuonna taisi usempi satsi omenoita päätyä ystävien ja sukulaisten joulua piristämään. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta törmäsin siihen kun etsin kurssiohjeistani yhtä toista omenaista juttua. Sen verran hyvät muistot näistä omenista on jääneet, että olihan se ohje tännekin laitettava.

Calvadosomenat on helppo valmistaa, mutta muutama seikka on syytä ottaa huomioon. Valitse omeniksi kaikkein happamimpia ja kovalihaisimpia mitä löydät. Minulla oli tässä sekä Åkerö- että Amorosa-lajikkeita. Kun kotimaisten omenien satokausi alkaa hiipua, voit käyttää Jonagold-lajiketta. Onneksi kuitenkin talviomenat säilyvät pitkään ja muistaakseni viime syksyn sadosta saatiin nauttia vielä tämän vuoden puolella.

Toinen tärkeä ohje on pitäytyä annetussa Calvados-määrässä. Tiedän, puoli desiä ei kuulosta kovin paljolta ja helposti tekisi mieli lorauttaa joukkon ”ihan vähän vaan lisää”.  Älä, ellet halua omenapuolikkaiden sijasta omenasosetta. Kokemusta on! Pientä itsekontrollia on syytä harjoittaa myös omenien hautuessa liemessä, yritä olla kääntelemättä niitä kovin paljon. Omenat pehmenevät melko nopsaan ja saatat kolhia niitä tai jopa onnistua paloittelemaan ne. Siitäkin on kokemusta… Parhaiten omenien kypsentäminen tapahtuu isossa laakeapohjaisessa kattilassa.

calvadosomenat

Calvadosomenat ovat ihania vaniljajäätelön kanssa, ne maistuvat ihan sellaisinaan kevyenä jälkiruokana vaahterasiirapilla maustetun kermavaahdon kanssa tai kokeile niitä vuohenjuuston tai punahomejuustojen kanssa. Viikonloppuaamujen herkun saat lisäämällä calvadosomenia maustamattoman jogurtin joukkoon. Parempaa ei heti tule mieleen! Tänään aion tarjota calvadosomenat uuniomenajäätelön kanssa, mutta sen ohjetta joudutte vielä odottaamaan ensi viikkoon.

 

Calvadosomenat

1,3 kg happamia omenia
1/2 dl sitruunan mehua
1 – 1 1/2  l kylmää vettä

Liemi:
3 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja 1/2 dl sitruunan mehua
6 dl vettä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
1/2 dl calvadosta

Kuori omenat ja halkaise ne. Poista siemenkodat kuorimaveitsellä kovertamalla. Voit myös halkaista omenat vaakasuunnassa joilloin siemenkota jää tähtimäiseksi keskelle. Kopausta siemenet pois ja siisti omenan kanta. Laita omenat kylmään, sitruunamehulla terästettyyn veteen, jotta ne eivät tummu.

Kiehauta liemi ja keitä omenoita liemessä 15 – 25 minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää vasta lopuksi calvados. Älä keitä enää. Kuori pintaan mahdollisesti muodostunut vaahto.

Purkita omenat ja liemi kuumina pestyihin purkkeihin. Sulje purkit hyvin ja anna niiden jäähtyä. Omenat maustuvat 5 vuorokaudessa ja säilyvät jääkaapissa 3 – 4 kuukautta.

calvadosomenat

Sitruuna-pistaasikakku ginikuorrutuksella

Et ehkä vielä tiennyt tätä, mutta kevään raikkain kakku syntyy sitruunasta ja ginistä!

Sitruuna-pistaasikakku

Kakku on koristeltu viljellyillä Ahlbergin puutarhan luomuorvokeilla ja pistaaseilla.

What’s Cooking Helsinki -tapahtuman bloggariseminaarissa ruokatoimittaja Sanna Kekäläinen kertoi uusista ruokatrendeistä, joista yksi on ns. överiksi vetäminen. Ei suinkaan laittomien piristeiden muodossa, vaan leivonnaisten ja jälkiruokien runsaudessa. Mitä enemmän, mitä makeampaa, niin sitä parempaa. Minut tämä trendi jättää kuitenkin kylmäksi, sillä olen enemmän happamiin makuihin haksahtavaa tyyppiä. Ja myönnettäköön, että olen muutenkin välillä vähän vastarannan kiiski näiden trendijuttujen kanssa. Joten nyt kevään kunniaksi on aika nousta barrikadeille happamien makujen puolesta ja olkoot tämä ohje vastaisku kaikelle överimakealle ja ällölle! Torilla tavataan!

Tämän suorastaan hurmoshenkisen alun jälkeen on syytä siirtyä itse asiaan. Sitruunaisen kakun ohje on synteesi Jamie Oliverin ja Delia Smithin (jep, juurikin SE Delia) sitruuna-unikonsiemenkakuista. Hieman ehkä yllättäen Jamien mummon kakkuohje osoittautui testauksessa paremmaksi, joten vaihdoin siitä ohjeesta ainoastaan unikonsiemenet pistaaseihin. Delia puolestaan tarjosi raikkaamman sitruskostutuksen kakulle. Delian ohjeessa sokerit sekoitetaan sitruunamehun ja raastetun sitruunan kuoren joukkoon. Jamien ohjeessa sen sijaan sitruunamehu ja sokeri keitetään siirapiksi, jolloin sitruunan tuli hiukan tympeä maku. Voi toki olla, että oma siirappini ehti hiukkasen liian kauan kiehua ja maku johtuu siitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuorrutuksen idea on täysin omasta päästäni. Ajattelin, että kun kakku itsessään on jo melko sitruksinen, ja ei siksi ehkä kaikkien lasten mieleen, voisi siitä tehdä kerralla aikuisten version. Jos kuitenkin lähipiirissäsi on happamiin makuihin taipuvaisia lapsosia (onnittelut!), niin korvaa kuorrutteen gini sitruunamehulla. Giniksi valikoitui kahdesta meillä olleesta vaihtoehdosta Helsinki Distilling Companyn dry gin ja hyvä niin, sillä tuo mainio, useilla kansaivälisillä tunnustuksillakin palkittu juomatehdas on melkein naapurimme! Jos kaapistasi löytyy useampaa vaihtoehtoa giniä, niin makustele mikä olisi mielestäsi paras. Ginissä saisi olla sitruksista raikkautta.

Kakkuohjeesta vielä sen verran, että ohjeessa neuvotaan käyttämään isoja luomumunia. Kaupasta sellaisia voi olla vaikea saada, mutta jos käyt ostoksilla lähiruokajaoissa, niin todennäköisesti munien joukosta löytyy myös isompia kappaleita. Kaupoissa myytävät luomumunat ovat yleensä M-kokoa (53-63 g), kun isojen L-kokoisten kananmunien paino on 63-73 g. Käyttämäni kananmunat painoivat 68 g / muna. Helpoiten ongelma ratkeaa rikkomalla kananmunat kulhoon, vatkaamalla niiden rakenne rikki ja punnitsemalla oikea määrä kananmunaa taikinaan.

Sitruuna-pistaasikakku

115 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
115 g ruokosokeria
4 isoa kananmunaa
1 ps (75 g) mantelijauhetta
50 g rouhittua pistaaseja
2 sitruunan mehu ja raastettu kuori (mehua tulee olla 1 dl)
200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Voitele pienen (halkaisija 20 cm) irtopohjavuoan pohja ja reunat voilla. Vuoraa vuoka vielä leivinpaperilla. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti välillä vatkaten. Voit ripauttaa joukkoon vähän jauhoja, jotta seos ei erotu. Kääntele joukkoon mantelijauhe, pistaasit ja sitruunan mehu sekä kuori. Siivilöi lopuksi taikinaan vehnäjauhot, leivinjauhe sekä ripaus suolaa. Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä. Nosta kakku uunista ja anna jäähtyä hetki. Pistele bambutikulla kakkuun kauttaaltaan reikiä ja valuta päälle sitruuna-sokeriseos. Anna kakun vetäytyä vuossa, kunnes se on täysin jäähtynyt.

Sokerisiirappi

2 sitruunan mehu ja raastettu kuori (1 dl)
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl tomusokeria

Sekoita sitruunamehun ja kuoriraasteen joukkoon sokerit. Jatka sekoittamista, kunnes sokeri on kokonaan liuennut mehuun. Valuta siirappi vielä lämpimän kakun päälle.

Ginikuorrutus

225 g tomusokeria
3/4 dl giniä tai sitruunamehua

Koristeluun syötäviä kukkia ja pistaasia

Mittaa tomusokeri kulhoon ja sekoita joukkoon gini. Kuorrutuksen tulisi olla riittävän valuvaa, jotta se leviää kakun pinnalta reunoille saakka. Kaada kuorrutus jäähtyneen kakun päälle ja anna kuorrutuksen valua itsekseen kohti reunoja (voit myös vähän avittaa lusikalla). Koristele kakku kukilla ja pistaaseilla. Jos et tarjoa kakkua heti, lisää kukat vasta hieman ennen tarjoamista.

Vink vink! Pieniin ja vanhoihin kakku/leivosmuotteihin saattavat leivonnaiset jäädä helposti kiinni, mutta kun teet kolmikertaisen voitelun, niin ei ongelmaa ole: Voitele vuoat huolellisesti ja nosta jääkaappiin vartiksi. Toista tämä kaksi kertaa ja jauhota vuoat lopuksi vehnäjauhoilla. Kopauta vuoista vielä ylimääräiset jauhot pois.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

Sunnuntaina ahkeroin oikein tosissani ja valmistin latva-artisokkia kolmella eri tapaa. Mikäli latva-artisokan käsittely on vielä vierasta, niin tästä saat ohjeet miten toimia. Ensimmäisessä osassa valmistan kokonaisena keitettyä latva-artisokkaa herkullisen sitruunavoin kanssa tarjottavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Romanesco-lajike on väriltään kauniin violetin vihreä.

Ensimmäiset italialaiset violetit Romanesco-lajikkeen latva-artisokat ovat täällä. Ne ovat yhtä lailla kevään merkki kuin parsakin, mutta monille suomalaisille latva-artisokka on vielä vähän oudohko vihannes, muutoin kuin säilöttynä ja pizzan päälle levitettynä. Käsittelin latva-artisokkaa jo viime keväänä postauksessani, mutta nyt on luvassa vähän järeämpi paketti siitä mitä tuolle kauniille, käpymäiselle kasvikselle tehdään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä värit! (Kuvaa ei ole käsitelty.)

Artisokkia valittaessa tulee kiinnittää huomio pariin seikkaan: tuore artisokka on painava, sen suomut ovat tiukasti vielä supussa ja varren tulee olla napakka, ei lötkö. Vältä artisokkia, joiden suomut ovat ruskettuneet ja kuivuneet. Mitä nuorempi kasvi, sitä pienempi on sisällä oleva parta, joten pienet artisokat tarjoavat suhteessa enemmän syötävää. Aivan tuoreet ja nuoret artisokan sydämet voi syödä kypsentämättä; päälle valutetaan vain sitruunaa ja oliiviöljyä. Tämä edellyttää kyllä matkaa Italiaan parhaimpaan satokauteen ajoitettuna, mutta mitäpä sitä ei hyvän ruoan eteen tekisi, vai kuinka?

Artisokka koostuu paksuista, kerroksittain kasvavista lehdistä (suomut), jotka ovat syötäviä, kun artisokka kypsennetään kokonaisena. Lehtien alta paljastuu artisokan ydin ja pohja, joka on lihaisan napakka ja maukas. Pohjan pinnalla on kuiva, kuitumainen parta, joka ei sovellu syötäväksi. Koko komeus kasvaa paksun varren päässä. Tuoreissa artisokissa on varsi myös kuorittuna syötävää. Artisokka tummuu nopeasti, joten käsitellyt artisokat on syytä laittaa sitruunalla ryyditettyyn vesikulhoon. Artisokkaa voi myös hieroa sitruunalla työvaiheiden välissä.

Latva-artisokka

Varaa artisokan käsittelyä varten myös astia roskille, sillä niitä syntyy vaikka kuinka tuore artisokka olisikin kyseessä. Harvoin on näin kaunista biojätettä tarjolla!

Helpoin tapa kohdata latva-artisokka on tarjoilla se klassiseen tapaan kokonaisena. Kokonainen artisokka on juhlava alkuruoka ja tarjoaa ruokailijoille mukavaa näperreltävää. Kun höyrystyneet lehdet vielä käyttää voikylvyssä, niin johan maistuu! Itse valmistan usein artisokkani niin, että kuorin myös varren ja halkaisen käsitellyn artisokan neljään osaan. Nämä voi paistaa pannulla, uunissa tai uppopaistaa, kuten nyt tein. Artisokan voi käsitellä myös niin, että jättää vain herkullisen kuppimaisen pohjan jäljelle. Tämä muoto suorastaan houkuttaa täyttämään artisokan herkullisilla täytteillä ja paistamaan uunissa. Roomassa, jossa tosiaan artisokkaa on keväällä tarjolla vähän joka kulmalla, tarjotaan se kuorittuna, varren kanssa kokonaisena kypsennettynä. Kokeilin tätäkin menetelmää ja hyvää tuli. Ohjeen uppopaistettuihin artisokkiin  ja rosepippurimajoneesiin sekä roomalaisittain valmistettuihin artisokkiin saatte seuraavassa postauksessa.

Kun artisokka valmistetaan kokonaisena, napsautetaan varsi poikki esim. pöydän kulmaa vasten. Tällöin pohjan sitkeät kuidut katkeavat. Tämän jälkeen uloimman kerroksen lehdistä voi poistaa (vasen kuva, ylhäällä). Jos artisokka halutaan syödä varsineen, aloitetaan käsittely napsauttamalla uloimpia lehtikerroksia pois, kunnes esiin tulevat vaaleammat ja pehmeämmät lehdet. Lehtien tyngät siistitään pienellä veitsellä ja varsi kuoritaan (kuva oikealla, ylhäällä). Lopuksi artisokan nuppu leikataan pois ja sisältä kaivetaan parta pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokan nuppu leikattuna.

Artisokan parran poistamisessa on kuorimaveitsi ihan ehdoton apuväline, kunhan varoo puhkaisemasta artisokan pohjaa. Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään pientä lusikkaa, mutta omat lusikkani ovat varmaan huonoa tekoa, sillä en ole niillä saanut riittävän siistiä lopputulosta aikaiseksi.

Tässä lopuksi vielä kuvat kaikista tavoista miten käsittelin artisokat eli alhaalla vasemmalla on artisokka varsineen, josta valmistin artisokkaa roomalaisittain. Sen alapuolella, varsi poistettuna, on artisokan pohja ja oikealla artisokat varsineen neljään osaan paloiteltuna. Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka artisokat ovat alkaneet jo tummua kuvaamisen aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokasta on moneksi.

Jottei menisi ihan teoriaksi, niin lopuksi vielä ohje sitruunalla maustettuun voihin ja keitettyyn artisokkaan.

Kokonaisena kypsennetty artisokka ja sitruunavoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonainen artisokka ja sitruunavoi

Neljälle

4 latva-artisokkaa
n. 5 l vettä
suolaa

Pese artisokat, taita varsi ja napsauta tarvittaessa uloin lehtikerros pois. Keitä artisokat runsaasti suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen 20-40 minuuttia. Voit peittää artisokat keittämisen aikana rytistetyllä leivinpaperilla ja laittaa vielä jonkin painon päälle, jotta artisokat kypsyvät tasaisesti. Kokeile artisokan kypsyyttä tikulla pohjasta. Kypsä artisokka on pohjastaan pehmeä ja suomut irtoavat helposti. Valuta artisokat ja nosta tarjolle. Syö artisokan suomut yksi kerrallaan kastaen niitä sitruunavoihin ja vedä lehdestä hampailla sisus suuhun. Kun olet päässyt pohjaan saakka, poista pinnalta kuituinen parta ja syö pohja.

Sitruunavoi

120 g voita
1 sitruunan kuori ja mehu
suolaa

Mittaa kattilaan voi. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Lisää sitruunaraaste kattilaan ja sulata voi pienellä lämmöllä. Älä keitä kiehuvaksi. Nosta kattila pois liedeltä. Jos haluat tarjota voin kirkastettuna, anna heran painua kattilan pohjalle ja valuta varovasti kirkas voi kattilasta. Mausta voi sitruunamehulla ja ripauksella suolaa.

Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑