Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Kasvis (page 1 of 8)

Hernepestopasta eli kotivarapasta

17.3.2020 / / 0 Comments

Juu, hengissä ollaan, vaikka blogin puolella ei ole tapahtunut just yhtään mitään. Iloinen asia on tietysti se, että on ollut töitä, joihin resepti-ideansa on voinut upottaa.

Pea pesto

Se kuuluisa kotivara

Viime viikkojen aikana on termi kotivara tullut kaikille tutuksi ja sen toteuttamista on päästy harjoittelemaan ihan äärimmäisyyksiin saakka. Muistaakseni silloin aikoinaan, kun olen kotitalousopeksi opiskellut, ei kotivarassa tainnut olla kyse vessapaperin hamstraamisesta tai toisten ostoskärryistä tavaran viemisestä (tätäkin on ilmeisesti tapahtunut!), vaan siinä kuinka JÄRKEVÄSTI varaudutaan tilanteeseen, jossa kauppaan ei pääse 72 tuntiin.

Tämmöisen ruoka-alan ihmisenä perisyntinä on se, että kuivakaappi, jääkaappi ja pakastin tursuaa tavaraa ja kuivakaapin hyllyjen kantoraja alkaa uhkaavasti lähestyä kriittistä tilannetta. Eli sitä kotivaraa on ihan omasta takaa! Tietysti se kuivahiiva oli sitten loppunut, niin meiltä kuin kaupastakin, joten ihan täydellinen ei tuo varustus ole leipomista silmällä pitäen, mutta veikkaan, että selvitään.

Mielummin herne pakastimessa kuin nenässä

Ja kun tuosta pakastimesta oli puhe, löytyy meidän pakastimen uumenista aina aika satavarmasti pinaattia ja herneitä. Olen tainnut tästä ennenkin mainita, mutta pakasteherneet ovat ehdottomasti kaikkein aliarvostetuin kasvispakaste. Tästä syystä minun kotivaraohjeeni onkin niistä tehty.

Se mikä tekee tästä hernepestosta niin hyvän kotivaran on se, että siihen voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään – pinjansiementen tilalla voi käyttää auringonkukansiemeniä tai vaikka hasselpähkinöitä. Parmesaanin korvaat pecorinojuustolla tai hätätapauksessa vaikka tuorejuustolla. Erilainenhan siitä toki tulee kuin perinteisestä basilikapestosta, mutta ei anneta sen häiritä, koska maku ratkaisee.

Feta on tässä ohjeessa täysin vapaaehtoinen, vaikkakin hyvä lisä. Fetaa meillä on kans aika usein jääkaapissa, sillä jos et ole aiemmin huomannut, niin fetajuustoissa on uskomattoman pitkät päiväykset! Suolainen, vakuumiin pakattu juusto säilyy yllättävän pitkään ja siksi sopii hyvin peruskotivaratarvikkeeksi.

Vinkki! Voit valmistaa peston joko isossa morttelissa tai sauvasekoittimella. Tein omani morttelissa ja jätin rakenteen aika rouheaksi, mutta voit tehdä pestosta sileämmän jos haluat.

Pasta with pea pesto and feta

Hernepestopasta

4 annosta

1 ps (200 g) herneitä (pakaste)
3/4 dl pinjansiemeniä tai muita siemeniä/pähkinöitä
30 g parmesaanijuustoa tai pecorinoa
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 tl sormisuolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

400 g spagettia (käytin täysjyväspagettia)
100 g fetajuustoa

  1. Sulata herneet siivilässä juoksevan veden alla. Valuta hyvin.
  2. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Raasta parmesaanijuusto ja valkosipulinkynsi.
  3. Jauha mortelissa ensin pinjansiemenet ja lisää sitten herneet parissa erässä. Murskaa herneet rouheiksi.
  4. Sekoita joukkoon juusto, valkosipuli, öljy ja mausteet. Jatka sekoittamista, kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin. Lisää öljyä tarvittaessa (tai juustoa, jos haluat vahvemman juuston maun.)
  5. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota 1 dl keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.
  6. Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon, notkista tarvittaessa keitinvedellä.
  7. Jaa pasta lautasille ja murenna päälle fetajuustoa. Jos sinulla on kotona tuoreita yrttejä, kuten minttua tai basilikaa, ne sopivat tähän myös.

Muuta herneestä? Kokeile vaikkapa turskaa hernevinegretillä. Helppoja pastaruokia: parsa-mascarponepasta tai uunissa paahdettu myskikurpitsa-chorizopasta.

Pst. Ota seurantaan ruokatoimittajien yhdistyksen facebook-sivu, sieltä löydät lähiviikkojen aikana vinkkejä helppoihin kotiruokiin!

Savumozzarella-gnocchivuoka

16.8.2019 / / 0 Comments

Viime viikon somen täytti arkeen palaamisen tuska ja koulujen alku. Hyvä puoli siinä, että se oma pieni pätkä lomaani on vasta edessä, saatoin nyt vain myhäillä toisten arkiahdistukselle myötätuntoisesti. Arkiruokaohjeet ovat olleet kovassa haussa tällä viikolla ja gnocchivuoka on mainio arkiruoka, mutta myös perjantaihin sopiva herkuttelueväs.

Gnocchivuoka

Tämän gnocchivuoan olin itseasiassa tehnyt jo huhtikuussa, mutta se oli unohtunut kokonaan kameran kortille! Toisaalta, tässä vuoassa on lohtuisuudessaan aavistus jo syksyä, joten ehkä se sopii nyt paremmin jaettavaksi. Olen jo monta vuotta vannonut valmiiden perunagnocchien nimeen, sillä niistä saa supernopeat ja helpot perunalisäkkeet aikaiseksi.

Perunagnoccheissa löytyy kaupoissa monenlaista versiota ja monissa omaan makuuni maistuu liikaa riisijauho. Varsin pätevät gnocchit löytyvät Giovanni Rana -merkillä (myydään kylmähyllyssä) tai De Cecco -merkillä (riippuen kaupasta ovat joko kylmähyllyssä tai kuivapastojen vieressä).

Olen erilaisia gnocchivuokiakin ehtinyt tehdä jos jonkinlaisia, mm. Ruokaboksille kehittelin version broilerista. Myös raakamakkarat tai pekoni yhdistettynä sieniin toimii. Samoin pitkään haudutettu purjo, jota oli jäänyt edelliseltä päivältä, oli aivan ihana lisäys.

Tässä gnocchivuoassa pääsevät etusijalle savustettu mozzarella, herkkusienet ja tomaatit. Savustetun mozzarellan olin ostanut Makulian verkkokaupasta, siitä samasta jota kehuin taannoin. Savustettu mozzarella on makuuni aavistuksen liian savuinen sellaisenaan nautittavaksi, mutta tässä gnocchivuoassa tai lasagnessa se on paikallaan.

Savumozzarella ja perunagnocchit

Huhtikuussa ei paljon metsäsienillä vielä herkuteltu, mutta ihan ehdottomasti kannattaa gnocchien kaverina kokeilla kantarelleja ja suppiksia, ja jos oikein haluat hemmotella, niin herkkutatteja! Gnocchivuoka taipuu monenlaiseen versiointiin ja on oikein oiva ruoka jääkaappiin kertyneiden jämien hyödyntämiseen.

Savumozzarella-gnocchivuoka

1 rs herkkusieniä tai vastaava määrä metsäsieniä
1 rs kirsikkatomaatteja
1 ps perunagnoccheja
1 pallo (savu)mozzarellaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna tai basilikaa

Pyyhi sienet puhtaiksi ja viipaloi ne. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä on enin neste haihtunut pois. Mausta ripauksella suolaa. Huuhdo tomaatit.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen perunagnocchit, sienet ja tomaatit. Revi mozzarella ja asettele palat tasaisesti vuokaan. Sekoita ranskankerman joukkoon vesi ja mausteet. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Kauden parhaat ja helpot lisäkesalaatit

18.4.2019 / / 0 Comments

Nämä helpot lisäkesalaatit vaativat vain muutaman raaka-aineen, mutta makua on senkin edestä.

Fresh side salads from lemon, fennel and radicchio with endive.

Hyviä lisäkesalaatteja ei ole koskaan liikaa, vai mitä? Meillä ainakin sellaisten lisäkesalaattien tarve on suuri, jotka ovat muuta kuin kurkku-tomaatti-salaatti -osastoa. Talvisaikaan erityisesti korostuu tämä ongelma, että mitä sille lautaselle laittaisi, joka olisi jotain porkkanaraastetta omaperäisempää ja Espanjan tomaattia maukkaampaa. Usein ratkomme tilanteen valmistamalla lisäkkeeksi jotain kasviksia sellaisenaan ja unohdamme salaatit. Lisäkesalaatit voivat kuitenkin olla mitä tahansa, kunhan antaa luovuuden kukkia.

Sitruuna + fenkoli ja punasikuri + endiivi

Nyt haluan jakaa teille nämä kaksi ihan ässää ja tosi helppoa lisäkesalaattia, joista tuli kerralla suosikkejamme. Sitruuna-fenkolisalaatti vei minut ajatuksissa Kroatiaan. Siellä söin ensimmäisen kerran salaattia, johon oli höylätty sitruunaa ihanan ohuiksi viipaleiksi. Radicchio-endiivisalaatti syntyi oikeastaan Hakaniemen hallin inspiroimana – radicchiot, eli punasikurit, ja endiivit ostin Merja Valon vihannespuodista ja paahdetut hasselpähkinät Parhialalta. Niitä on aiemmin ainakin saanut myös Hella & Herkku -kaupasta. Nämä lisäkesalaatit syntyvät nopeasti ja raaka-aineitakaan ei tarvita montaa.

Valmistin salaatit pitkälle lauantailounaalle, jossa nautimme salaatit kovasti kehumani mozzarellan, linssihummuksen ja Teemu & Markus -leipomon focaccian kanssa alkupaloiksi. Taisi mukaan mahtua vielä ihania timjamilla maustettuja oliivejakin.

Helpot lisäkesalaatit syntyvät muutamasta raaka-aineesta.

Näin onnistut

Kuten niin usein, näissäkin salaateissa juju piilee yksinkertaisuudessa ja hyvissä raaka-aineissa. Sitruuna-fenkolisalaatti pitää sisällään noiden kahden raaka-aineen lisäksi vain suolaa ja oliiviöljyä. Radicchiosalaatissa on punasikurin lisäksi endiiviä, paahdettuja hasselpähkinöitä ja hyvää balsamiviinietikkaa sekä tietysti oliiviöljyä.

Punasikurin voit leikata veitsellä ohueksi suikaleeksi ja leikkaa endiiveistä kanta pois. Irrota lehdet ja leikkaa ne pituussuunnassa suikaleiksi. Noin puolikas keskikokoinen punasikuri riittää, endiivejä tarvitaan yksi. Pöyhi suikaleet ilmaviksi ja valuta joukkoon öljy sekä balsamiviinietikka. Ripsauta joukkoon sormisuolaa ja lisää lopuksi veitsen lappeella murskattuja pähkinöitä.

Sitruuna-fenkolisalaatissa tärkeintä on se, että saat viipaleista mahdollisimman ohuita. Keittiömandoliini toimii tässä erinomaisesti. Käytä luomusitruunoita ja pese ne huolellisesti. Yhdelle keskikokoiselle fenkolille voit tarvita 1-2 pientä sitruunaa. Kokoa salaatti kerroksittain tarjoilulautaselle ja ripottele kerrosten väliin hiukan suolaa sekä reilummin oliiviöljyä.

Kumpikin salaatti toimii mainiosti alkupalasalaatteina, mutta näin pääsiäisen lähestyessä tarjoaisin sitruuna-fenkolisalaattia kalan kanssa ja kipakampaa radicchio-endiivisalaattia mediumiksi paistetun karitsan kanssa.

Huomenna luvassa vinkki helppoon pääsiäisjälkkäriin, joten pysyhän kuulolla!

Syödäkö vai eikö syödä?

11.4.2019 / / 0 Comments

Yosa kaurapala – KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Fazer Yosa kaurapalat saatu tuotenäytteinä

Yosa kaurapala

”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanotaan. Omalla kohdallani ”suutarilla ei ole kenkiä” pitää enemmän paikkaansa. Sitä voisi ajatella, että tällainen ruokaihminen ei oikeastaan ajattele mitään muuta kuin syömistä ja on aina valmis syömään, mutta ei. Minä olen nimittäin ruokaihmiseksi yllättävän huono syömään lounasta. Ei silti, että edelleenkään olisin ns. aamupalaihminen. Oma ruokarytmini muistuttaa ehkä enemmän etelä-eurooppalaista kuin meidän kello yhdentoista lounasrytmiä.

Erityisen ongelmalliseksi lounasruokailu muodostuu niinä päivinä, kun teen kotona töitä. Lounaan tekeminen keskeyttää ikävästi kaiken työn ja reseptitestauspäivinä ei kieltämättä oikein ruoka maistu. Usein päädyn keittämään kananmunia tai tekemään munakkaan, kun en muutakaan jaksa tai ehdi. Viime vuosien mozzarella ja parmankinkku -vaihtoehdosta olen luopunut, koska Italiassa on maataloudessa niin moni asia pyllyllään tällä hetkellä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syön mozzarellaa, ja yhdestä sellaisesta on luvassa juttua ensi viikolla.

Surullisen kuuluisa lounastilanteeni kirkastui todella, kun sain Fazer Yosan aamupalatilaisuudessa, Vegemessujen yhteydessä, maistaa uutta Yosa kaurapalaa. Kaurapalasta tuli kerralla suosikkini ja se osoittautui mainioksi pikaisen lounaan ainekseksi!

Yosa kaurapalasta valmistuu herkullinen ja ravitseva lounasleipä.

Tein kaurapalasta lämpimän leivän ”mitä kaapista löytyy” -tyyliin, mutta se kestää mainiosti myös kovempaa paistamista ja wokkausta. Kaurapalan maku on todella hyvä – asia jota ei ole tarvinnut mistään ns. lihan korvikkeesta aiemmin sanoa. Uskomattominta tässä tuotteessa on ehkä se, että sitä pystyy myös höyläämään juustohöylällä! Kokeile yrteillä maustettua kaurapalaa salaateissa.

No mitä tähän lounasleipääni sitten tuli? Levitin leivälle edelliseltä viikonlopulta ylijäänyttä vihreää linssitahnaa (ohje tulossa jossain vaiheessa) ja paistoin pannulla päälle violettia varsiparsakaalia (eng. purple sprouting broccoli tai psb lyhennettynä). Leikkasin kaurapalan kahteen osaan ja paistoin palat pannulla. Sitten vaan kaikki ainekset leivän päälle. Pari pyöräytystä mustapippuria myllystä ja hiukan oliiviöljyä pinnalle ja lounas oli valmis!

Paahdettu purjo ja mustavalkosipulivinegretti

31.3.2019 / / 0 Comments
Paahdettu purjo

Uskomatonta, mutta kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen jo alkanut miettiä, että pitäisikö blogin nimi vaihtaa Satunnaiseksi bloggaajaksi, kun aivan liian harvoin olen tänne ehtinyt viime aikoina kirjoittaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että laatu (toivottavasti) korvaa määrän ja nyt onkin luvassa varsinainen makupommi. Varoitus – paahdettu purjo saattaa muuttaa käsityksesi purjosta!

Luin hiljattain englantilaista ruokalehteä, jossa käytettiin maaliskuusta nimeä The hungry gap ja se mielestäni kuvaa aika mainiosti tätä vuodenaikaa, jolloin olemme korviamme myöten täynnä juureksia, kaaleja ja erilaisia sipuleita, ja kaipaus kaikkeen vihreään ja raikkaaseen alkaa olla pahimmillaan. Ensimmäiset eurooppalaiset parsat ovat jo antaneet merkkejä itsestään, joten sitä suuremmalla syyllä on nyt korkea aika tälle verrattomalle purjo-ohjeelle.

Parjattu purjo

Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimpia kasviksia ja tästä syytän täysin keittojuurespakasteita. Pakastettu purjo, joskus hyvinkin pistävän hajuinen, ei ole se mitä moni keitossaan kaipaa, vaikka tuore on purjo onkin ihan eri tapaus. Kun purjolle malttaa antaa aikaa ja hieman rakkautta (eli voita) on se ihan muuta kuin haiseva vihreä kiekko keittojuurespussissa. Purjon luontainen makeus pääsee esille, kun sen hauduttaa ja rakenne muuttuu suussa sulavan pehmeäksi.

Purjon voi hauduttaa pehmeäksi kattilassa tai kuten tässä ohjeessa, uunissa, jolloin purjopalat pysyvät kokonaisina ja ovat aika näyttävän näköisiä sellaisinaan. Purjon vihreät osat voi käyttää esim. maustamaan kasvisliemiä tai suikaloida ohueksi pataruokiin.

Musta valkosipuli – uhka vai mahdollisuus?

Tämä ohje olisi myös sopinut osittain tänään sunnuntaina vietetyille Black Food -festareille, sillä mustaa valkosipulia mustempaa ruokaa on vaikea löytää. Musta valkosipuli ei ole oma lajikkeensa vaan se syntyy kuukauden kestävän käymisprosessin aikana. Aasiassa tämä musta herkku on on ollut tunnettu jo kauan ja sillä uskotaan olevan useita eri terveysvaikutuksia. Kypsytyksen aikana hieman hyytelömäiseksi muuttunut valkosipulinkynsi pitää sisällään lähes lakritsimaisen maun, joka ainakin omasta mielestäni on melko koukuttava. Jos musta valkosipuli kiinnostaa, niin luepa tämä Vaimomatskuu-blogin kattava kirjoitus aiheesta.

Inspiraation tähän mustavalkosipulivinegrettiin sain eräästä Yotam Ottolenghin haastattelusta, jossa hän kertoi mustan valkosipulin käyttömahdollisuuksista. Mustanpuhuva valkosipuli toimii hyvin balsamietikan tai sherryviinietikan parina ja yhdistelmä makean hapanta kastiketta, suussasulavaa purjoa sekä rouheaa pistaasia oli yllättävän toimiva. Annoksen pohjalle levitin itsetekemääni labnehia eli valutettua jogurttia. Labnehiin löydät ohjeen tästä.

Paahdettu purjo ja mustavalkosipulivinegretti

Paahdetut purjot ja mustavalkosipulivinegretti

  • 5-6 ohutta purjoa
  • 3/4 dl oliiviöjyä
  • sormisuolaa

Mustavalkosipulivinegretti

  • 8 mustaa valkosipulinkynttä
  • 1 dl mietoa oliiviöljyä tai pistaasiöljyä
  • 1/4 dl balsamiviinietikkaa tai sherryviinietikkaa
  • 1 tl sormisuolaa
  • 1 -2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
  • 1/2 dl pistaaseja
  • Lisäksi labnehia ja versoja koristeluun
  1. Leikkaa purjoista vihreä osa pois ja huuhdo purjot huolellisesti. Jos purjot ovat paksumpia, leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Purjon partamaiset juuret voit jättää paikoilleen, mutta huuhdo ne huolellisesti. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
  2. Nosta purjot matalareunaiseen uuniastiaan tai pellille. Valuta päälle öljy ja mausta suolalla. Peitä astia foliolla. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Nosta astia uuniin ja paahda, kunnes purjot ovat täysin pehmenneet (noin 1 – 1 1/2 tuntia). Jos haluat purjojen pintaan enemmän väriä, ota folio pois ja paahda vielä noin 15 minuuttia 200 asteessa. Anna purjojen jäähtyä huoneenlämpöisiksi.
  3. Valmista vinegretti. Paloittele valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Nosta kynnet sauvasekoittimen myllyyn tai korkeareunaiseen kulhoon. Lisää puolet öljystä ja etikka. Aja tasaiseksi. Lisää loput öljystä yhdessä suolan ja vaahterasiirapin kanssa. Sekoita joukkoon lopuksi rouhitut pistaasit.
  4. Levitä lautasen pohjalle labneh (noin 3 dl). Nosta päälle purjot ja valuta päälle vinegrettiä. Koristele versoilla. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.


Sieniquesadillat aidoilla Meksikon mauilla

27.2.2019 / / 2 Comments

Sieniquesadillat vievät kielen mennessään. Tarjoa ne raikkaan salsa verden kanssa ja arki-ilta on pelastettu.

Sieniquesadillat sinisistä maissitortilloista ja huitlacochesta.

Meitä meksikolaisen ruoan ystäviä hemmotellaan nyt, sillä viime vuoden loppupuolella Helsinkiin avautui pelkästään meksikolaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, Dos Tecolotes. Olin erityisen ilahtunut tästä, sillä olen työväenopistossa opettanut meksikolaisen ruoan kursseja ja olen joutunut tilaamaan Englannista saakka raaka-aineita, kun Suomesta niitä ei ole löytynyt.

Meksikolaisessa ruoassa itseäni viehättää makujen raikkaus ja kuivattujen chilien monipuolinen käyttö. Toisin kuin voisi ajatella, meksikolainen ruoka ei ole aina tulista. Siitä hyvänä esimerkkinä on nämä sieniquesadillat, joiden kanssa tarjosin salsa verdeä.

Meksikolaisia elintarvikkeita saa nyt Helsingistä. Tutustu tomatilloon, kuivattuihin chileihin ja maistuviin tortilloihin.

Salsa verden pääraaka-aine on tomatillo. Tuoreita tomatilloja on saanut meiltä päin vain joskus ja jouluna, joten kun näin niitä Dos Tecolotessa, ostin pussillisen noita vihreitä herkkuja siltä seisomalta. Tomatillo kuuluu koisokasveihin ja on läheistä sukua ananaskirsikalle sekä etäisempää sukua tomaatille sekä perunalle. Tomatilloa käytetään kastikkeissa ja padoissa, mutta ei siis tomaatin tapaan salaateissa tai leivän päällä.

Uusin tuttavuus meksikolaisen ruoan saralla itselleni on huitlacoche. Se on maissin pinnalla kasvava sieni, jossa on aromaattinen maku. Jotkut sanovat maun muistuttavan jopa tryffeliä. Itse en tuota tryffelistä makua sienestä löytänyt, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus! Parhaimmillaan huitlacoche on yhdistettynä muihin sieniin. Ja se sopi sävyltään kuin nenä päähän näiden sinisestä maissista valmistettujen maissitortillojen kanssa.

Tekisikö mieli jotain muuta meksikolaista? Kokeile possunposkitacoja tai aguachileä!

Sieniquesadillat

1 kuivattu arbolchili

1 rkl voita

1 punasipuli hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 tl kuivattua (meksikolaista) oreganoa

1 rs ruskeita herkkusieniä viipaloituna

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

1 dl huitlacochea (tai korvaa liotetuilla herkkutateilla)

2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

150 g raastettua mozzarellajuustoa

50 g raastettua cheddarjuustoa

1 pkt (8-10 kpl) maissitortilloja

1. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä chiliä, kunnes kuori alkaa paahtua ja chili tuoksuu. Nosta chili pois pannulta, anna jäähtyä hetki. Poista kanta ja siemenet, murskaa chili morttelissa.

2. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa. Lisää sipulit, chilirouhe ja oregano. Paista noin 5 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee.

3. Lisää pannulle viipaloidut sienet ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paista viitisen minuuttia, kunnes sienet ovat saaneet väriä. Lisää pannulle huitlacoche ja paista vielä muutama minuutti.

4. Nosta pannu liedeltä ja lisää hienonnettu lehtipersilja. Sekoita juustoraasteet keskenään.

5. Jaa sienitäyte tortillaletuille, ripottele päälle juustoraastetta ja paina toinen lettu tiukasti päälle.

6. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja nosta quesadilla pannulle. Paista, kunnes tortillalettu saa väriä ja juusto alkaa vähän jo sulaa. Käännä lastan avulla ympäri ja paista toiseltakin puolelta.

7. Nosta quesadilla leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hetki. Leikkaa 4 palaan. Voit pitää quesadillat lämpiminä uunissa.

Samettinen fenkolikeitto

24.2.2019 / / 0 Comments

Pehmeän makuinen fenkolikeitto saattaa yllättää myös ne, joille fenkoli on inhokki.

Samettinen fenkolikeitto

Tuoretta fenkolia saa kaupoista nykyisin hyvin ja satokausi Italiassa on juuri alkanut. Aina välillä saan kyselyjä, että mitä siitä tuoreesta fenkolista voisi tehdä? Sehän on erinomaista ihan raakanakin, ohueksi viipaloituna appelsiinin tai verigreipin kanssa kuten tässä tekemässäni salaatissa, mutta keitettynä aniksinen, jopa lakritsinen, maku pehmenee. Fenkolikeitto sopii vaikka viikonlopun alkuruoaksi.

Minulle on jäänyt elävästi mieleen, kun joskus aikoja sitten mieheni kanssa teimme paellaa, johon laitoimme tuoretta fenkolia ja jostain syystä se fenkoli ei pehmentynyt, ei sitten millään! Sen jälkeen emme koskeneet fenkoliin moneen vuoteen. Luulen, että silloin vuonna 2002 eivät fenkolit olleet aivan niin tuoreita kuin nyt. Ja kannattaa muuten pitää loppukesästä silmät avoinna toreilla ja kaupoissa, sillä kotimaista fenkolia on saanut kivasti parin viime vuoden ajan. Muistaakseni ainakin Lindrothin puutarha Turun suunnalta toi viime kesänä fenkolia myyntiin.

Velvety fennel soup

Tässä keitossa fenkoli pääsee oikeuksiinsa, sillä fenkolin lisäksi keittoon tulee vain sipulia, ei siis lainkaan perunaa tai muuta tärkkelyspitoista. Makua tulee valkoviinistä ja Pernod’sta. Kuohukerma viimeistelee keiton.

Näin onnistut

Muutama vinkki fenkolikeiton onnistumiseen: jos monitoimikoneesi tai tehosekoittimesi teho ei riitä fenkolin soseuttamiseen, niin voit vielä lopuksi siivilöidä keiton sileäksi. Soseuttamista edistää se, että maltat oikeasti keittää fenkolit hajoavan pehmeiksi. Riippuu täysin fenkolien tuoreudesta kuinka nopeasti fenkoli pehmenee. Fenkolin makua voi vahvistaa fenkolinsiemenillä. Jos käytät niitä, niin paahda siemenet kevyesti ja jauha morttelissa sileäksi. Lisää jauhe kattilaan yhdessä liemen kanssa.

Käytin koristeluun fenkolin tillimäisiä tupsuja ja varsikukkakaalia eli fiorentiinaa. Varsikukkakaalin kausi päättyy ihan pian, joten nyt on aika tutustua tähän herkkään kukkakaaliin, jos ei se ole aiemmin tuttu.

Fenkolikeitto

4-6 (n. 2 kg)fenkolia

1 iso sipuli

½ dl mietoa oliiviöljyä tai rypsiöljyä

2 ½ dl valkoviiniä

1 – 1 ½ l kasvis- tai kanalientä

½ tl suolaa

2 dl pastista

2 dl kuohukermaa

1. Huuhtele fenkolit ja leikkaa sormimaiset varret pois. Siisti kanta ja viipaloi fenkolit. Hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä fenkoli ja sipuli keskilämmöllä 25-35 minuuttia. Sekoita välillä, jotta kasvikset eivät tartu kattilan pohjaan.
3. Kun fenkoli on pehmentynyt, kaada kattilaan viini. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää litra lientä ja suola, kuumenna ja keitä 10-20 minuuttia, kunnes fenkolit ovat todella pehmeitä. Lisää lientä tarvittaessa.
4. Soseuta keitto erissä monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Jos keitto tuntuu rakeiselta, voit siivilöidä sen sileäksi. Huuhtele kattila.
5. Kaada keitto takaisin kattilaan, lisää pastis ja kerma. Kuumenna keitto ja keitä pienellä lämmöllä sekoittaen 3-5 minuuttia, kunnes keitto hieman sakenee.
6. Koristele fenkolin tupsuilla tai varsikukkakaalin kukinnoilla. Tarjoa fenkolikeitto rapeakuorisen leivän kanssa.

Juuriselleririsotto

22.1.2019 / / 0 Comments

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi tuttavuudeksi.

Pitkästä aikaa blogipostaus, whoop! Jouluna alkanut flunssa kesti parisen viikkoa ja siitä toipuminen on ollut hidasta työtä. On ollut pakko valita mitä tekee, kun kaikkea ei vaan jaksa. On meillä jotain kuitenkin syöty tammikuunkin aikana ja tämä juuriselleririsotto on ollut yksi tämän talven hiteistä.

Celeriac risotto is perfect winter food

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi. Juuriselleririsoton lisäksi luvassa on toinenkin vähän erilainen juuriselleriohje, kunhan saan sen kuvattua. Blogiarkistosta löydät myös herkullisen juurisellerikeiton ohjeen. Keitto viimeistellään hasselpähkinällä ja speck-kinkulla, nam!

Celeriac is underused root vegetable, but one of my favourites.

Juurisellerin hienostunut aromaattinen maku sai minut pohtimaan mihin kaikkeen sitä voisi käyttää ja muistin, että olen aiemmin hauduttanut juurisellerikuutioita lisäkkeeksi voi-vesiseoksessa. Tällä kertaa vein ajatuksen vielä pidemmälle ja päädyin ruskistamaan voin. Jos haluat tehdä risotosta hieman kevyemmän, voit toki kiehauttaa juurisellerit kypsiksi vedessä. Tähän ohjeeseen juurisellerit tulevat pieninä kuutioina, mutta soseutettuna se toimisi varmasti yhtä hyvin.

Juuriselleririsotto onnistuu ihan perinteisen risoton ohjeella, jonka ytimessä ovat carnaoliriisi, hyvä kasvisliemi, valkoviini tai vermutti ja tietysti lopuksi lisättävä parmesaanijuusto. Voita ei tässä ohjeessa enää lisätä, sillä juurisellerien haudutukseen käytetty voi sekoitetaan risoton joukkoon.

Juuriselleririsotto

500 g juuriselleriä

75 g voita

1/2 dl vettä

Risotto

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

4 dl risottoriisiä

1 dl valkoviiniä tai vermuttia

1 l hyvää kasvislientä

2-3 tl sitruunanmehua

100 g parmesaanijuustoa

Pese ja kuori juuriselleri. Kuutioi selleri noin 1,5 x 1,5 cm kuutioiksi.

Mittaa kastikekattilaan tai pieneen kattilaan voi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää juurisellerit. Keitä kannen alla pienellä lämmöllä, kunnes juurisellerit ovat pehmenneet. Ota 2/3 juurisellerikuutioista pois kattilasta ja kuumenna loppu voi-juuriselleriseos kovalla lämmöllä sekoitellen, kunnes voi alkaa ruskistua. Ota kattila liedeltä, mutta pidä juurisellerit lämpiminä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä laakeassa padassa tai paistokasarissa. Nosta lämpö. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia, kunnes riisi alkaa ritistä. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Kaada noin puolet liemestä riisien päälle ja kypsennä koko ajan sekoittaen. Lisää tässä vaiheessa myös erikseen ottamasi juurisellerit. Kun lisäämäsi neste on haihtunut, lisää lientä kauhalinen kerralaan, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja sekoita risoton joukkoon sitruunanmehu ja parmesaaniraaste. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput juuriselleristä ruskitetun voin kanssa. Tarjoa heti.

Sinappiset palsternakat

22.12.2018 / / 0 Comments

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ TURUN SINAPPI JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Sinapilla sivellyt palsternakat sopivat mainiosti eettiseen joulupöytään tarjottavaksi.


Turun sinappi

Enää muutama päivä jouluun ja talven suurin juhla on täällä. Veikkaanpa, että aika moni hoitaa vielä tänään ja huomenna ruokaostoksia ostoskorien täyttyessä jouluherkuista. Kun tälle arvailun polulle lähdin, niin uskallanpa väittää, että on yksi tuote joka löytyy lähes jokaisen suomalaisen joulupöydästä tavalla tai toisella, nimittäin sinappi!  Eikä ihan mikä tahansa sinappi, vaan Suomessa, Pyhännällä valmistettu Turun sinappi.

Ajatelkaa, että Suomen tunnetuin sinappi, Turun sinappi on kuulunut tasapuoliseesti suomalaisten joulupöytään jo 70 vuotta! Tuon ikonisen Turun linnalla koristellun pakkauksen tunnistaa varmasti kaikki vauvasta vaariin, mutta kuinka moni tietää, että sinappiin käytetyt siemenet ovat vastuullisesti viljeltyjä? Minä en ainakaan tiennyt! Myös tarkoin varjeltu resepti tälle suomalaisten suosikkisinapille on pysynyt samana alusta alkaen.

#eettinenjoulu

Joulun aikaan lähtee helposti mopo kädesta ostosten kanssa ja kaikkea tulee hankittua liikaa – niin lahjoja kuin ruokaakin.  Tässä maailman tilassa missä elämme on syytä pysähtyä miettimään myös joulun alla kuinka omasta joulusta ja joulupöydästä saisi eettisemmän. Joulupöydässä eettisyys voi ilmetä monella tapaa – voi tarjota vegaanista ruokaa tai ostaa vain ja ainoastaan sen verran kun syö. Mutta yksi konkreettinen tapa tuoda eettisyyttä joulupöytään on tukea kotimaisia viljelijöitä, pientuottajia ja yrityksia. Oikeastaan se ei ole edes kovin vaikeaa, kun ajattelee mitä kaikkea joulupöydistämme löytyy joululaatikkoineen ja kaloineen, kotimaisia joulukukkia unohtamatta!

Suomessa valmistettu Turun sinappi on yksi esimerkki tuotteesta, jonka kautta voi tuoda hyvää joulupöytään, Sen lisäksi, että sinappiin käytettävät siemenet viljellään vastuullisesti, tukee Turun sinappi Suomen partiolaisten tavoitetta antaa kaikille nuorille mahdollisuus harrastaa ja sitä kautta ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Iso peukku sille!


Parsnips

Meidän joulupöydässämme loistaa tänä vuonna Suomessa eettisesti kasvatettu ankka, jonka tilasin Annan villihasta Vanhasta kauppahallista. Rakastan joulukinkkua, mutta mielestäni kinkku on parhaimmillaan kun se on iso luullinen kinkku ja se paistetaan leivinuunissa. Kaupunkiasunnoissa harvemmin leivinuunia on ja kun ruokailijoita on pääasiassa kaksi, ei isossa kinkussa ole mitään järkeä jo ihan pelkästään ruokahävikin kannalta. Niinpä olemme parin viime vuoden ajan syöneet jouluisin lintuja – kotimaista hanhea ja kalkkunaa.

Rasvainen ankkaa kaipaa rinnalle jotain säpäkämpää seurakseen ja nämä sinapilla sivellyt palsternakat ovat ihan täydellinen lisäke. Ne sopivat ihan mahtavasti myös kinkun tai riistalihojen kanssa tarjottavaksi. Tässä ohjeessa yhdistyvät oikeastaan kaksi aika ihanaa juttua – suuri rakkauteni ja suomalaisten ruokapöydissä ihan liian vähälle huomiolle jäänyt palsternakka sekä kotimainen napakka sinappi!

Parsnips w/ Turun sinappi

#eettinenjoulupöytä

 

Sinappipalsternakat
neljälle

8 hoikkaa palsternakkaa
1/2 dl Turun sinappia (käytin mietoa sinappia)
2 rkl kotimaista juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 ps sinapinsiemeniä
50 g voita
1-2 oksaa rosmariinia

Pese ja harjaa palsternakat huolellisesti puhtaiksi. Kuivaa palsternakat. Jos palsternakat ovat isoja, leikkaa ne puoliksi tai neljään osaan.

Sekoita pienessä kupissa keskenään sinappi, hunaja ja mausteet. Kumoa sinapinsiemenet laakealle lautaselle.

Voitele palsternakat sinapilla ja pyöräytä ne sinapinsiemenissä. Nosta uunivuokaan. Paloittele vuokaan myös voi.

Paista uunissa 180 asteessa 40-50 minuuttia, riippuen palsternakkojen koosta. Nosta palsternakat tarjoilulautaselle ja valuta päälle vuoassa ruskistunut voi. Ripottele pinnalle hienonnettu rosmariini.

Helpoista helpoin mac’n’cheese punajuuresta

20.12.2018 / / 0 Comments

Veikkaan, että tällä viikolla saattaa tällaiselle superhelpolle ja nopealle ruoalle olla kysyntää! Punajuurisoseesta valmistettu mac’n’cheese sopii sesonkiin myös värinsä puolesta.
Beetroot mac'n'cheese

Joko siellä alkavat olla jouluvalmistelut kovassa vauhdissa? Nämä viimeiset päivät ennen joulua ovat varmasti kiireisiä kaikilla, mutta erityisen lämpimät tsemppiterveiset lähetän kaikille, jotka jaksavat vielä viime hetkille saakka palvella asiakkaita kaupassa kuin kaupassa. Been there!

Aina välillä kauppoihin ilmestyy tuotteita, joiden kohdalla vaan ihmettelee, että miksi kukaan ei tätä ole aiemmin keksinyt.  Hedelmä- ja vihannesosastolla myytävät upeat erilaiset juuressoseet ovat minusta mainio esimerkki tästä! Alun perin soseet olivat hyvinkin jouluaikaan sopivia ja ne oli valmistettu porkkanasta, lantusta ja punajuuresta, mutta viime vuosina on tuoteryhmä kasvanut raparperisoseella (uuh!), bataattisoseella ja uusimpia tulokkaita ovat maa-artisokka-, peruna- sekä palsternakkasose.

Nämä ovat kyllä sellaisia arjen sosekeittopelastajia ja erityisen iloinen olen palsternakkasoseen saapumisesta! Toki ne taipuvat monenlaiseen muuhunkin ruoanlaittoon ja tämä punajuurisoseella maustettu mac’n’cheese on mielestäni ihan loistava neronleimaus, vaikka sen itse sanonkin.

Easy beetroot mac'n'cheese

Mac’n’cheeseä varten yleensä valmistetaan paksu juustolla kyllästetty maitokastike, mutta tässä ohjeessa kastikkeen korvasivat punajuurisose sekä Porlammin juustolan mustaleimasulatejuusto. Myös Kuusamon juustolan Savupaimen sulatejuusto sopii tähän.

Sulatejuusto kuumennetaan kattilassa nopeasti ja lisätään keitetyn pastan ja punajuurisoseen joukkoon. Sitten vaan juustoraastetta päälle ja koko komeus uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Helppoa, eikö vain?

Sen pidemmittä puheitta – voimia viime rutistukseen ennen joulua ja muistakaa HENGITTÄÄ! (Ja syödä hyvin myös ennen joulua!)

Punajuurimac’n’cheese

400 g kuviopastaa
1 pkt (500g) valmista punajuurisosetta
2 rs (à 200 g) Porlammin mustaleimasulatejuustoa
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä 2 minuuttia vähemmän kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta pasta ja siirrä takaisin kattilaan.

Purista kattilaan punajuurisose ja lisää mausteet. Lämmitä sulatejuusto juoksevaksi pinnoitetussa kattilassa ja sekoita pasta-punajuuriseoksen joukkoon.

Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Vinkki! Ohjeen perinteisempään versioon tästä juustoisesta herkusta löydät tästä.

Older posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑