Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Hidasta kokkausta (page 2 of 3)

Vappu ohoi! Vaniljamunkit kutsuvat!

30.4.2017 / / 2 Comments

Luin jonkun lehden lööpeistä, että vapun suosikkiruokia ovat perunasalaatti ja nakit. Munkit ovat kuulemma menettäneet suosiotaan, kun niitä nautitaan nyt ympäri vuoden (nakkeja ilmeisesti ei?).

Custard doughnuts

Oli miten oli, meillä syötiin munkkeja. Ja ei mitä tahansa taikinapalloja, vaan yön yli kohotetusta taikinasta tehtyjä ja vaniljakastikkeella täytettyjä herkkupommeja. Vaniljamunkit ovat tulleet jäädäkseen!

Munkkiohjeen lähteellä

Näihin ihanuuksiin törmäsin ensimmäisen kerran vuosia sitten Lontoossa Borough Marketilla. Bread Ahead -leipomo oli vasta aloittanut toimintansa, mutta jo silloin he olivat tunnettuja näistä maailman parhaista munkeista. Löysin viime keväänä vähän vastaavanlaisen ohjeen, jota kokeilin. Ohje taisi olla joidenkin norjalaisten bloggaajien sivuilta, mutta valitettavasti ohjeessa oli aivan liikaa suolaa ja munkit maistuivat suolan lisäksi hiivalle. Silloin en edes vaivautunut täyttämään munkkeja vaan ne päätyivät syömäkelvottomina bioastiaan.

Niinpä olikin oikein ihana yllätys, kun avasin maaliskuun Delicious-lehden numeron ja löysin sieltä Bread Ahead -leipomon alkuperäisen munkkiohjeen. Pakkohan se oli laittaa kokeiluun! Ohje poikkeaa meikäläisten munkkiohjeesta jonkin verran. Nesteenä käytetään vettä ja taikinaa vaivataan ensin melko kauan, vasta sitten lisätään voi. Taikinaa kohotetaan aluksi huoneenlämmössä, jonka jälkeen se siirretään yöksi jääkaappiin. Tämän kylmäkohotuksen kautta vaniljamunkeista tulee kevyitä ja ilmavia. Taikina maustetaan sitruunan kuorella ja se antoikin kivan sävyksen valmiisiin munkkeihin. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kardemumma, joten aion sitä ensi kerralla ripsauttaa vähän joukkoon.

Over night risen doughnuts

Vaniljamunkit – näin onnistut

Huolellisen kohottamisen lisäksi on taikinan perusteellinen vaivaaminen olennaista. Jos omistat yleiskoneen, niin onnittelen! Homma helpottui just aika merkittävästi. Minä vaivasin taikinaa käsin yhteensä noin 13 minuuttia. Huh huh. Tulipa siinä päivän hauistreenit samalla suoritettua! Flunssaväsyneenä unohdin kuitenkin vaivata taikinaa vielä kerran ennen jääkaappiin siirtämistä. Niinpä aamulla vastassa oli kivikova littana taikina. Hetken olin jo luovuttamassa, mutta siirsin kulhon tiskialtaaseen vesihauteeseen ja toivoin ihmettä. Parin tunnin päästä oli taikina elpynyt ja kohonnut riittävästi jatkotoimia varten. Taikina oli helppo käsitellä ja se leipoutui munkeiksi kaikesta tästä säätämisestä huolimatta.

Vinkit vaniljakastikkeeseen

Sitten se vaniljakastike. Oikeastaan kiisseli voisi olla parempi sana kuin kastike, sillä koostumuksen tulisi olla paksu. Mietin munkkeja täyttäessäni, että onko tämä oikeasti vaivan väärti, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä. Tässä kuitenkin pari vinkkiä, joilla säästyt harmailta hiuksilta:

1) Tee vaniljakastike ajoissa kylmään odottamaan.
2) Kastikepohja on ennen kermavaahdon lisäämistä todella tiukkaa ja sen pitääkin olla, sillä muutoin kiisseli ei pysy munkkien sisällä. Älä lähde sooloilemaan kermavaahdon määrän kanssa, pienikin lisäys on äkkiä liikaa.
3) Kun lisäät vaniljakiisselin kermajvaahdon joukkoon, niin kääntele se nuolijalla. Älä vatkaa sähkövatkaimella tai vispilällä – koostumus muuttuu juoksevammaksi.
4) Täytä munkit juuri ja juuri jäähtyneinä, mutta ei kuumina. Täytin omani vasta myöhemmin päivällä ja täyttäminen oli vaikeampaa, kun taikina on ehtinyt jo vähän kovettua.

Lopuksi, älä stressaa vaikka täytettä ei tule kaikkiin munkkeihin tasamäärä tai joku munkki kellahtaakin kyljelleen. Vappu on vain kerran vuodessa ja siihen mahtuu monenlaisia munkkeja!

Etsitkö vapuksi suolaisia ohjeita? Kokeile vaikka parsaranskiksia ja pekoneesia. Tai miten olisi  paputostadat?

Vaniljamunkit
10-11 kpl

75 ml kädenlämpöistä vettä
7 g tuoretta hiivaa
5 g suolaa
30 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
2 keskikokoista luomukananmunaa
1/2 sitruunan raastettu kuori
(1/4 tl kardemummaa)
65 g huoneenlämpöistä voita
2 l rypsiöljyä paistamiseen

Vaniljakiisseli

1/2 vaniljatanko
250 ml täysmaitoa
3 keltuaista (M-koko kananmuna)
65 g sokeria
40 g vehnäjauhoja
100 ml kuohukermaa
2 rkl sokeria

lisäksi
sokerointiin Siro-sokeria

Mittaa kulhoon vesi, liuota joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri ja kananmunat. Sekoita hyvin ja lisää jauhot sekä sitruunankuori ja kardemumma, jos käytät. Sekoita taikinaksi ja kumoa taikina työtasolle. Vaivaa taikinaa kämmen pohjalla painaen ja venyttäen 8 minuuttia. Anna taikinan (ja itsesi) levätä minuutin verran ja vaivaa taikinaa lisäten voita kolmessä erässä. Vaivaa, kunnes kaikki voi on sekoittunut taikinaan. Älä tuskaannu, tässä vaiheessa menee aikaa ja joudut lisäämään jauhoja työtasolle. Kun taikina vaikuttaa tasaiselta, jatka vaivaamista vielä 5 minuuttia. Taikinan tulisi olla sileää ja kiiltävää.

Siirrä taikina öljyttyyn kulhoon ja peitä muovikelmulla ja anna kohota huoneenlämmössä 3-4 tuntia, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kumoa taikina kulhosta työtasolle ja vaivaa taikinaa minuutin verran. Siirrä se takaisin kulhoon, peitä muovikelmulla ja nosta jääkaappiin kohoamaan yön yli. Jos taikina ei ole aamulla kohonnut kaksinkertaiseksi, anna sen vielä kohota huoneenlämmössä.

Paloittele taikina 50 g:n paloiksi (sain 11 pullaa) ja pyörittele napakoiksi pulliksi. Nosta pullat jauhotetulle leivinlaudalle tai puhtaalle uunipellille kohoamaan. Jätä kohoamisvaraa ja peitä löyhästi muovikelmulla. Kohota 4 tuntia.

Valmista sillä aikaa vaniljakastike. Viillä vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi veitsen kamaralla vaniljan siemet. Lisää siemenet, puolikas tanko sekä maito kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja siirrä sivuun. Erottele keltuaiset lämmön kestävään kulhoon. Lisää sokeri ja siivilöi jauhot joukkoon. Sekoita huolellisesti. Kaada kuuma maitoseos vaniljatankoineen muna-jauhotahnan joukkoon koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Kaada seos kattilaan ja kuumenna hiljalleen sekoittaen, kunnes se on paksua kiisseliä. Siivilöi kiisseli puhtaaseen astiaan, peitä pintaa myöden kelmulla ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä se sitten jääkaappiin. Kun kiisseli on täysin jäähtynyt ja hieman napakoitunut kylmässä, vatkaa kerma yhdessä sokerin kanssa paksuksi vaahdoksi. Kaavi kylmä kiisseli kulhoon ja kääntele nuolijalla kermavaahdon joukkoon. Peitä kulho ja säilytä jääkaapissa täyttämiseen saakka.

Kaada öljy isoon paksupohjaiseen kannelliseen kattilaan tai valurautapataan. Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Tarkista lämpö elektronisella lämpömittarilla. Nosta munkit jauhotetun lastan avulla varovasti öljyyn. Paista 2-3 munkkia kerrallaan, noin 2 minuuttia/puoli. Voit painaa munkkeja syvemmälle rasvaan reikäkauhan avulla, näin ne paistuvat tasaisemmin. Nosta munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan hetkeksi ja sokeroi munkit. Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi.

Täyttämistä varten tarvitset pursotinpussin sekä kapean, suorareunaisen tyllan, jonka halkaisija on 1 cm. Tee terävällä kapealla veitsellä viilto munkin sivuun. Työnnä veitsi munkin puoleen väliin. Paina tyllan suu tekemääsi aukoon ja pursota munkkiin kiisseliä, kunnes munkki on täynnä. Nämä munkit ovat parhaimmillaan samana päivänä tarjottuina.

Välimerellinen karitsapata

24.3.2017 / / 0 Comments

Välimerellisin mauin maustettu karitsapata vie ajatukset hieman jo kevättä kohti. Kokeile vaikka pääsiäisen aikaan!

Mediterranean lamb stew

Tänä talvena meillä on hauduteltu useampanakin viikonloppuna pataruokia.  Tällä kertaan pataan päätyi karitsan lapaa. Liha oli peräisin Suurtuvan lammastilalta Uukuniemeltä. Suurtuvan lammastilalla kasvatetaan perinteisiä suomenlampaita, kainuunharmaita sekä liharoturisteytyksiä. Itseäni erityisesti viehättää se, että kesäisin lampaat laiduntavat sekä peltolaitumilla että perinnebiotoopeilla tarkoittaen siis mm. metsälaiduntamista.  Karitsan lapapalojen lisäksi ostimme myös tilan karitsan potkia, erinomaisia olivat nekin. Potkien kohdalla tosin tuli ilta ja pimeä vastaa, joten kuvaa niistä ei ole todisteeksi.

Pataruokien ytimen muodostaa huolellisesti ruskistettu liha, ruskistetut luut sekä sopivan täyteläinen liemi. Lapapalat olivat luuttomia, joten ostimme hallista lisäksi luupaloja makua tuomaan. Karitsan liha mielessäni yhdistyy välimerellisiin makuihin ja erityisesti Kreikkaan, joten ostoskassiin päätyi myös kalamataoliiveja, tuoretta oreganoa sekä fetaa. Pataruokien paras puoli, sen lisäksi että ne valmistuvat lähes itsekseen, on se, että niitä voi oikeastaan maustaa ihan millä tavoin tahansa!

Lamb stew w/ feta and gremolata

Jujuna tässä karitsapadassa toimii fetajuusto, joka murustellaan valmiin padan päälle ja pata käytetään vielä grillivastusten alla. Viimeisen silauksen ruoalle antaa lehtipersiljasta, sitruunankuoresta sekä kalamataoliiveista pyöräytetty gremolata. Lisäkkeeksi keitin kokonaisia vehnänjyviä ja siinä kohtaa meinasi usko jo loppua, sillä vehnänjyvät eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä ja normaalistikin niiden keittoaika on pitkä. Ja tarkoitan siis tooooodelllaaa pitkä. Tunti ei riittänyt mihinkään, joten suosittelen kokeilemaan vaikka tummaa riisiä taikka bulguria, jos aika on tiukassa. Karitsapadan kanssa lasiin kaadettiin uuden maailman cabernet sauvignonia, jossa oli hieman kanelinen ja kevyen suklainen maku.

Välimerellinen karitsapata

n. 800 g luutonta karitsan lapaa
500 g karitsan luita (kylkipalat esim. ovat hyviä)
voita ruskistamiseen, maustamiseen suolaavja mustapippuria

2 keltasipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyre
2 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa lihalientä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)
1 rkl ruokosokeria
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua tuoretta oreganoa
lisäksi
1 pkt fetajuustoa

Gremolata
1 ruukku lehtipersiljaa
10-12 kalamataoliivia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl oliiviöljyä

Kuivaa liha, poista mahdolliset kalvot ja kuutioi se. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista siinä parissa erässä lihapalat. Ruskista myös luut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja paloittele sipuli sekä porkkanat. Kuori valkosipulinkynnet ja jätä ne kokonaisiksi. Pese purjo ja leikkaa purjon valkoinen osa kahteen tai kolmeen n. 5 cm palaan purjon koosta riippuen.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota siinä kasviksia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Sekoita joukkoon tomaattipyre ja kuumenna hetki. Lisää viini, kiehauta ja lisää lihaliemi. Anna seoksen kuplia minuutin verran ja kumoa pataan kirsikkatomaatit. Mausta kastike ja lisää lihat sekä luut. Lisää vettä tarvittaessa (nestepinta ei saa ylittää lihan pintaa). Kuumenna kiehuvaksi ja peitä kannella. Nosta pata 150 asteiseen uuniin ja hauduta 3-4 tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää.

Hienonna oregano ja lisää se pataan. Murenna päälle fetajuusto ja nosta pata ilman kantta grillivastusten alle kuumaan uuniin. Kuumenna, kunnes feta alkaa ruskistua. Nosta pata varovasti pois uunista ja tarjoa gremolatan sekä vehnänjyvien kanssa.

Gremolataa varten hienonna lehtipersilja. Poista oliiveista kivet ja kuutioi oliivien liha. Sekoita keskenään lehtipersilja, oliivit ja raastettu sitruunankuori. Lisää oliiviöljy lopuksi.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko ilman muna-maitoa

3.1.2017 / / 20 Comments

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

Liha-perunalaatikko

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 (iso) sipuli
400 g raakoja porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 – 2 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uunivuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää sipulia ja lihasuikaleita. Ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Työohjeeseen lisätty sipulin lisääminen. 01.04.2020.

Hirviragu ja itsetehty pappardellepasta

2.12.2016 / / 0 Comments

Viikonloppuna ehtii hitaasti haudutella tomaattista hirviraguuta ja pyöräyttää sen kaveriksi itsetehtyä pappardellepastaa.

hirviragu ja yrttipappardelle

Pitkään haudutetut liharuoat ovat sydäntäni lähellä ja ne ovat mitä mainiointa talviruokaa. Lihan hiljaa hautuessa ehtii mietiskellä maailman menoa, siivota, ulkoilla tai vaikka tehdä itse pastaa. Italialaiset ovat taitavia luonnollisesti pastan teossa, mutta onnistuupa heiltä myös monenlaisten haudutettavien liharuokien ja kastikkeiden teko. Raguta voisi sanoa nyhtölihaksi kastikkeessa, tai niin aikakin sen itse valmistan. Kuutioidut lihapalat ruskistetaan ja haudutetaan tomaattisessa kastikkeessa, josta ne poimitaan pois, kun ne ovat haarukalla riivittäviä ja palautetaan kastikkeeseen vielä makua saamaan.

Ragun voi valmistaa hyvin monenlaisesta lihasta ja olemme onnekkaita, kun saamme äitini kautta hirvenlihaa sen verran kun pakastimeen mahtuu. Herra Hurvelsson aka Koira on tästä myös hyvin onnellinen, sillä hirvenlihan roippeita ja luita pakastetaan ihan erikseen karvakuonoja varten. Hirven metsästysaikana voi myös käydä niin onnellinen sattuma, että pääsee aivan tuoretta saalista nuuhkimaan ja ihmettelemään.  Mutta hirven sijaan voi raguun käyttää tosiaan myös naudanlihaa tai vaikkapa lammasta.

Yrttipappardellepasta

Pastan tekeminen on helppoa ja pappardellen, leveän nauhapastan, valmistus onnistuu myös ilman pastakonetta. Tarvitset vain kaulimen. Tällä kertaa maustoin pastataikinan yrteillä, mutta sen voi maustaa myös pinaatilla tai vaikkapa punajuurimehulla. Jos aika ja into ei riitä, saa kaupasta varsin kelvollista kuivattua pappardellea.

 

Hirviragu

n. 1kg hirvipaistia tai luutonta keittolihaa
3 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä tai valkoviiniä (käytin desin molempia)
1 iso pihvitomaatti
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kokonaisia tomaatteja
3 dl vettä
3 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Nosta liha lämpenemään noin tunti ennen valmistusta. Kuivaa lihan pinta ja poista tarvittaessa kalvot. Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja ripottele pinnalle suolaa. Ruskista lihapalat padassa öljyssä muutamassa erässä. Siirrä lihakuutiot lautaselle odottamaan.

Kuutioi sipuli, valkosipuli, porkkana ja lehtisellerin varret pieniksi kuutioiksi. Lisää pataan vielä vähän öljyä. Kuullota kasviskuutioita padassa yhdessä kanelin, tähtianiksen ja laakerinlehtien kanssa noin 10 minuuttia.

Lisää tomaattipyree ja kuumenna hetki. Hulauta joukkoon viini ja kiehauta. Kuutio pihvitomaatti ja lisää se yhdessä kirsikkatomaattien sekä veden kanssa pataan. Sido rosmariinin ja timjaminoksat yhteen, nosta nippu pataan ja mausta kastike sokerilla. Älä lisää vielä suolaa. Kuumenna kastike ensin poreilevaksi ja hauduta sitä miedolla lämmällä kannen alla hiljalleen 3-4 tuntia, kunnes haarukalla kokeiltaessa lihassyyt irtoavat toisistaan. Mausta kastike suolalla ja pippurilla, lisää mausteita ja vettä tarvittaessa.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja nosta lihapalat pois padasta. Riivi liha haarukalla suikaleiksi. Siirrä suikaleet takaisin pataan ja kuumenna kastike.

Keitä pappardellea 3-4 minuuttia. Valuta pasta ja sekoita ragúkastike kuuman pastan joukkoon. Raasta päälle parmesaanijuustoa.

Yrttinen pastataikina

300 g    durumvehnäjauhoja
3        kananmuna
1 tl    suolaa
2 rkl    oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 dl soseutettuja yrttejä (käytin basilikaa ja rosmariinia)
(1-2 rkl vettä)

Valmista kastikkeen hautuessa pasta. Kaada jauhot isoon kulhoon ja tee niiden keskelle syvennys. Riko kananmunat syvennykseen. Lisää suola, öljy ja yrtit. Mikäli hienonsit yrtit veitsellä, voit joutua lisäämään vettä, jotta taikina on riittävän kosteaa.

Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen, kunnes taikina alkaa muodostua. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti kaaviloitavaa. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä ennen kaavilointia.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pastakoneella (tai kaulimella) esim. kolmessa tai neljässä erässä ohueksi levyksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.

Laita lopuksi välitys kapeimmalle kohdalle ja tee tasakokoisia pastalevyjä. Anna kaaviloitujen taikinalevyjen kuivahtaa jauhotetulla pöydällä noin 10 minuuttia. Rullaa sitten taikinalevy kääretorttulevyn tapaan rullaksi. Viipaloi rullasta noin 2 cm levyisiä viipaleita. Pura rullat ja annan pappardellenauhojen kuivua vielä hetki ennen keittämistä.

Keitä pasta runsaassa ja suolalla maustetussa vedessä noin 3-4 minuuttia. Valuta hyvin.

Kanterellivoilla hölvätty uunibroileri

4.11.2016 / / 0 Comments

Pyhäinpäivä ja pitkä viikonloppu olisi edessä, ja nyt on aikaa laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Miten olisi vähän parempi uunibroileri?

chicken with chanterelle butter

Ulko-savolaisille tiedoksi, että hölvätty tarkoittaa jonkin runsaasti käyttämistä (tässä tapauksessa voin levittämistä) tai jonkin asian tuhlaamista. Mitään muuta sopivaa sanaa ei vain tullut päähän!

Idea tähän kantarellivoilla maustettuun broileriin on peräisin jo aiemmin kehumastani Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä ohjetta, olin vähän epäileväinen sen onnistumisen suhteen. Eniten minua arvelutti, että paahtuisiko broilerin pinnalle levitettävä kantarelli uunissa kovaksi korpuksi. Maun arvasin kyllä olevan erinomainen. Ja miksi ei olisi, sillä kypsyyhän broileri sangen runsaan voikylvyn saattelemana. Lisäksi kantarellien maanläheinen ja hienostunut maku sopi paahtuneen broilerin makuun mitä parhaiten.

Tällä toisella kerralla testibroilerinani oli Reko-jaosta tilaamani Niittybroileri, joka yllättäen olikin aikamoinen tipu, sillä se painoi vaatimattomat 2,3 kg! Pari päivää meni kyseisen siivekkään sulattamisessa ja tuskailin jo, että missä vaiheessa ehdin linnun kuvata? Paistoaikaa se vaatisi ainakin parisen tuntia. Niinpä varhain sunnuntaiaamuna, pataleivän ja palsternakkakakun välissä, oli vihdoin broilerin vuoro.

 

chicken with chanterelle butter

 

Kieltämättä hiukkasen nauratti, kun pyyhin kuivaksi tätä varsin jyhkeää lintua. Meillä olisi kahdestaan edessä aimo urakka, kun tämä syödään! Hieroin kantarellivoita linnun nahan ja lihan väliin sekä selkäpuolelle. Rintapuoli saisi oman käsittelynsä myöhemmin, näin välttäisin kantarellien kuivumisen paistamisen aikana. Ontelon täytin timjaminoksilla. Taittelin vielä siivet taakse ja pyöräytin narun koipiluiden ympärille. Sitten vaan uuniin ensin rinta alaspäin 45 minuutiksi, jonka jälkeen käänsin broilerin toisin päin ja sudin päälle vielä loput kantarellivoista ennen linnun palauttamista uuniin.

Saattaa johtua reilusta voimäärästä, mutta tämä oli ehdottomasti parhaimman makuinen broileri mitä meillä on syöty. Lintu oli lihaisa, mutta ei mistään kohtaa kuiva tai sitkeä. Toisaalta siinä ei myöskään ollut löysää roikkuvaa nahkaa tai muuten velttoa rakennetta. Mikäli kiinnostuit, niin käy lukemassa lisää Niittylinnun sivuilta.

Kantarelleja ei tähän aikaan vuodesta saa tuoreina, joten käytin pakastimesta sulattamiani sieniä. Puristele sienistä ylimääräinen neste pois ja ota neste talteen. Se antaa mainion maun uunipannulle kertyneistä nesteistä valmistettavaan kastikkeeseen. Kahdestaan emme tosiaan tämän kokoista tipua saaneet kerralla tuhottua, mutta loput menivät jatkojalostukseen lounaiden muodossa. Linnun rangasta ja siivistä valmistin kanalientä ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Siitä tuli niin hyvää, että meillä taidetaan jatkossa valmistaa kanaliemi itse!

Nautimme broilerin polentan ja ruusukaalin kanssa, mutta tämä maistuu minkä tahansa itselle sopivan lisäkkeen kaverina.

Kantarellivoilla maustettu broileri

1 (n. 1,3 kg) broileri
suolaa, mustapippuria
2 dl kantarellia (pakaste, sulatettuna)
100 g huoneenlämpöistä suolattua voita
3 rkl hienonnettua timjamia
pieni nippu timjamia

kastike
kantarellien mehua
paistolientä
loraus Pastista, valkoviiniä tai valkoviinietikkaa

Nosta broileri huoneenlämpöön ja kuivaa lihan pinta. Hiero broileri suolalla ja pippurilla. Ripauta suolaa myös broilerin onteloon. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Purista kantarelleista neste pois, ota neste talteen. Hienonna kantarellit vielä leikkuulaudalla ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Lisää hienonnettu timjami.

Työnnä sormi varovasti broilerin kaulan kohdalta nahan ja rintafileen väliin. Liikuta sormea niin, että saat nahan irtoamaan lihasta. Täytä muodostunut tila kantarellivoilla. Koivet saat täytettyä, kun varovasti työnnät voita rintarangasta alaspäin kohti koipia. Käännä broileri ympäri ja hiero voita myös linnun selkäpuolelle. Täytä ontelo timjamin oksilla.

Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja nosta broileri rinta alaspäin uunivuokaan, mielellään sellaiseen jossa on ritilä. Paista broileria ensin 35 minuuttia ja käännä sitten lintu toisin päin. Lisää kantarellivoinokareita rintakehän päälle. Jatka paistamista vielä noin 35-40 minuuttia, kunnes broilerin sisälämpötila on 75 astetta.

Siirrä broileri vetäytymään ja valmista sillä aikaa kastike. Valuta uunipannuun keräytynyt neste kattilaan. Anna liemen jäähtyä  hetki ja lusikoi enin rasva pois. Lisää kattilaan kantarellien mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon Pastis ja keitä kastiketta kasaan vielä noin 5 minuuttia. Tarkista maku.

* Olen kirjoittanut tämän ohjeen pienemmälle broilerille, joita saa kaupoista. Mikäli päädyt isompaan yksilöön, lisää voin sekä kantarellien määrää ja pidennä paistoaikaa. Itse paistoin mainitsemaani 2,3 kg lintua uunissa noin 2 h.

Parsa-vesikrassiohratto

31.5.2016 / / 0 Comments

Tällä kertaa parsa päätyikin ohrattoon raikkaana salaattina.

Parsa-vesikrassiohratto

Huomaan toistuvasti palaavani Ottolenghin ja Scullyn Nopi-kirjaan, kun haen inspiraatiota ruoanvalmistukseen. Tällä kertaa ohje osoittautuikin hieman monimutkaisemmaksi kuin aiemmin testaamani ohjeet. Kirjoittajat kyllä esipuheessaan varoittavat, että tässä kirjassa ohjeeet ovat tekniikoiltaan ravintolamaisempia, vaikka niitä onkin muokattu kotikeittiööihin paremmin sopivimmiksi. Tämä parsa-vesikrassiohratto oli kieltämättä monivaiheisin ruoka mitä olen hetkeen tehnyt. Muokkasin ohjetta jonkin verran vielä jättäen pois alkuperäisessä ohjeessa olleet sienet ja purjon. Siltikin tekovaiheita tuli monta. Mutta ei kannata säikähtää! Lupaan, että ohje on kaiken tekemisen väärti. Ohran kermainen maku yhdistettynä raikkaan happamaan ja umamiseen parsa-pecorinosalaattiin on kyllä lyömätön kombo. Ja jos et mitään muuta tee, niin kokeile ainakin sitä salaattia!

Parsa-vesikrassiohratto

Vesikrassiohratto

300 g ohrahelmiä tai rikottuja ohrasuurimoita
2 l kana- tai kasvislientä
200 g vesikrassia (4 tuuheaa ruukkua)
80 g pinaattia
1 dl oliiviöljyä
120 g suolatonta voita, josta 40 g yhtenä palana ja 80 g kuutiotuna
1 (70 g) salottisipuli pieninä kuutioina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

Mittaa ohrahelmet keskikokoiseen kattilaan ja kaada päälle 1 1/2 l lientä. Kuumenna kiehuvaksi, laske sitten lämpötilaa ja keitä ohrahelmiä hiljalleen poreilevassa vedessä ilman kantta noin 20-35 minuuttia, riippuen suurimoiden koosta. Ohrassa saa olla vielä suutuntumaa. Valuta hyvin ja nosta sivuun.

Pese kattila ja kuumenna siinä noin litra vettä kiehuvaksi. Lisää veteen vesikrassit ja ryöppää niitä 30 sekuntia. Nosta vesikrassit pois reikäkauhalla ja viilennä kylmän juoksevan veden alla. Purista vesikrasseista ylimääräinen neste pois ja nosta sivuun. Toista sama pinaatilla. Lisää pinaatit vesikrassien joukkoon ja paloittele ne rouheasti.

Pyyhi kattila kuivaksi ja lisää siihen 2 rkl oliiviöljyä sekä paloittelematon voi (40 g). Lisää kuutioitu sipuli sekä hienonnettu valkosipuli. Kuullota sipuleita 6-7 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä, mutta eivät ruskistuneita. Lisää timjaminoksat ja laakerinlehti. Kaada joukkoon loput (1/2 l) liemestä ja kuumenna voimakkaasti kiehuvaksi. Keitä lientä kasaan 10-20 minuuttia, kunnes jäljellä on noin 4 rkl. (Liemi saa todellakin kiehua voimakkaasti, muutoin tässä voi mennä puolikin tuntia). Lisää tiivistettyyn liemeen hienonnettu vesikrassi ja pinaatti. Kuumenna sekoitellen vielä 2 minuuttia. Siirrä kattila pois levyltä, poista timjaminoksat sekä laakerinlehti. Siirrä seos tehosekoittimen kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Aja seos tasaiseksi ja lisää voita kuutio kerrallaan, niin että edellinen voi on ehtinyt sekoittua kunnolla soseeseen.

Kuumenna kattilassa 3 rkl oliiviöljyä ja lisää keitetyt ohrat. Pyörittele niitä 3-4 minuuttia öljyssä, lisää loraus vettä tarvittaessa. Kaada joukkoon vesikrassi-pinaattisose ja sekoita hyvin. Kuumenna vain sen verran, että ohratto on kauttaaltaan lämmintä. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Sekoita hyvin. Annostele ohratto lautasille ja kokoa päälle parsa-pecorinosalaattia.

Parsa-pecorinosalaatti

200 g (10 vartta) vihreää parsaa (mielellään mahd. paksuvartisia)
60 g pecorinojuustoa (parmesaani käy myös)
2 rkl sitruunamehua
2 tl öljyä
rouhaisu mustapippuria myllystä

Pese parsat hyvin ja napsauta puumainen tyvi pois. Höylää parsat ohuiksi suikaleiksi aloittaen tyvestä ja edeten kohti nuppua. Nosta parsasuikaleet kulhoon. Höylää myös juusto ohuiksi suikaleiksi. Lisää ne kulhoon yhdessä oliiviöljyn, sitruunamehun ja mustapippurin kanssa. Sekoita ainekset keskenään varovasti käsin nostellen. Yritä ajoittaa salaatin valmistus mahdollisimman lähelle ohraton valmistumista.

Laventelibebét

23.5.2016 / / 0 Comments

Syötävän suloiset laventelibebét sopivat pieniksi herkuiksi  kevään ja kesän juhliin.

Laventelibebét

Bebét ovat lempileivonnaisiani

Rakkauteni bebéihin on alkanut jo lapsena. Tätini työskeli Lappeenrannassa Opelan leipomo-konditoriossa ja muistan kuinka siellä käydessämme söin aina bebéleivoksen. Sellaisen ruskeakuorrutteisen, jonka päällä oli hasselpähkinä. Se oli parasta mitä tiesin. Harmikseni olen todennut, että kunnollisia bebéleivoksia ei vaan oikein saa enää mistään. Useimmissa on aivan liian paksu pohja, täyte on maalarinvalkoista tahmaa, joka ei ole vanilja-voikiisseliä nähnytkään ja pahimmillaan leivokseen upotetaan äklömakeaa hilloa. Kerrassaan pöyristyttävää!

Olenkin tästä syytä päättänyt uhrata itseni tieteen alttarille ja aikomuksenani on testata Helsingistä löytyvät bebét lähiviikkojen aikana. Episodia voitte seurata instagram-tililläni (at)haarukkavatkain ja lopullisen raportin teen tänne blogiin. Jos tiedät erityisen hyvän bebépaikan, miksei myös huonon, niin vinkkaa tähän alle. Lupaan käydä testaamassa, mikäli paikka on vaan pääkaupunkiseudulla!

Laventelibebét

Bebéleivosten alkuperä on todennäköisesti Ranskassa, mutta tarkkaa tietoa siitä kuinka ne ovat Suomeen tulleet ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että bebéjä on valmistettu suomalaisissa leipomoissa 1900-luvun alusta alkaen.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin tekemiiini bebéihin. Tämän ohjeen nappasin talouskouluaikaisesta monisteestani vuodelta 1993, mutta ohje itsessään on varmasti vanhempi. Veikkaisin 40-50 luvulta, sillä siinä ohjeistetaan vatkaamaan hyvin pesty voi vaahdoksi ja ”pölysokerin puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmaressa hyvin hienoksi”. Kirjoitan tähän ohjeet sellaisina kuin ne tuossa monisteessani ovat ja selvennän epätarkkoja kohtia tarvittaessa.

Bebéjen valmistus

Perinteisten bebéleivosten pohja valmistetaan hiekkahentusten ohjeella. Jo nimikin kertoo, että kyseessä on ihanan mureneva leivonnainen, ei mikään kova kiekko, joka haarukan painosta sinkoilee ympäri lautasta. Taikina on todella muruisaa, mutta sen saa kyllä painettua vuokiin. Yritä saada taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Valmiit pohjat kestävät kyllä käsittelyä paistamisen jälkeen, vaikka taikina vaikuttaakin murenevalta. Bebéleivosten toinen tärkeä elementti on täyte eli vanilja-voikreemi- tai kiisseli, jonka tällä kertaa maustoin laventelilla. Laventelin maku jakaa mielipiteitä ja liialti annosteltuna se voi maistua parfyymiseltä tai mummon vaatekaapilta. Laventelin voi aivan hyvin jättää pois ja maustaa kiisselin vaniljalla perinteiseen tapaan.

Valmistin bebépohjat tällä kertaa silikonimuotissa, josta tuli kerrallaan 15 pientä leivospohjaa. Helpommalla pääset valmistamalla isompia pohjia. Leivosten muotohan on suorareunainen, joten folioiset kertakäyttöiset vuoat sopivat tähän vallan mainiosti, jos sinulla ei ole 10-20 alumiinista bebévuokaa (ja epäilen, että aika harvalla on!) Bebét viimeistellään sokerikuorrutuksella, joka perinteisesti on värjätty vaaleanpunaiseksi. Olen itse tykästynyt käyttämään pastavärejä nestemäisten tai jauhemaisten elintarvikevärin sijaan. Valitettavasti minulla oli punainen pastaväri loppunut ja jouduin korvaamaan sen Dr. Oetkerin punaisella geelivärillä. Se ei kuitenkaan toiminut aivan odotetusti, sillä jostain syystä helmiäismäinen geeliväli alkoi erottautua kuorrutuksesta ja jouduin vatkaamaan kuorrutusta useaan otteeseen. Paluu siis pastavärien maailmaan tässä keittiössä!

Säilytys

Bebét säilyvät tiiviissä rasiassa jääkaapissa 4-5 päivää. Pohjat kestävät hyvin pakastusta, joten ne voi hyvin valmistaa etukäteen odottamaan. Joissain ohjeissa on myös mainita, että leivoksen voisi kokonaisuudessaan pakastaa, mutta en ole itse asiaa testannut. Tämän kokeilukerran perusteella epäilen ainakin tuon geelivärin pakastuksen kestoa.

Laventelibebét

Hiekkahentuspohjat
20 kpl

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
(1-2 tl kylmää vettä)

Voita vatkataan (haarukkavatkaimella) sen verran, että se notkistuu, jolloin siihen on helppo lisätä sokeri. Sitten lisätään vehnäjauhot ja leivinjauhe yhdessä seulottuina (siivilöitynä). Taikinaa saa sekoittaa vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. (Lisää vettä, mikäli taikina ei yhtään pysy kasasssa. Voi olla, että jauhoista riippuen joudut lisäämään vettä vähän enemmänkin.) Sen jälkeen taikina jaetaan 20 osaan, joista kukin painellaan sormin voideltuun pikkuvuokaan. Pistele pohjat haarukalla. Nämä paistetaan tasaisessa, ei kovin kuumassa uunissa ja kaadetaan hiukan jäähtyneinä vuoista koputtamalla vuoan pohjaan. Uunin lämpö noin 200 astetta. (Paistoin tasalämmöllä 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä pohjia noin 8 minuuttia, isompia saa paistaa 10-12 minuuttia. Pohjat kohoavat hieman paistettaessa, voit varovasti painella keskustaa matalammaksi, kun olet ottanut pohjat uunista.) Anna pohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte

1 1/2 dl maitoa
1 rkl kuivattuja laventelinkukkia
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
3 tasaista teelusikallista perunajauhoja
(1/4 tl jauhettua vaniljaa)
2 rkl sokeria

Mikäli käytät laventelia, niin laita laventelinkukat maitoon uuttumaan noin 4 tunniksi. Siivilöi laventelinkukat maidosta. Mittaa maidon määrä ja lisää sitä, jotta saat 1 1/2 dl (kuivatut kukat imevät itseensä nestettä jonkin verran).

Täytteeseen vatkataan suolaton tai hyvin pesty voi vaahdoksi. Siirrä odottamaan. Maito, perunajauhot ja sokeri saavat kiehahtaa. Kiisseliä on sekoitettava kuumentamisen aikana, ettei siitä tulisi kokkareista. Valmista kiisseliä on myös jäähtymisen aikana silloin tällöin sekoitettava, ettei siihen tulisi kuorta. (Mittaa maito, perunajauhot ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä.)

Jäähtynyt kiisseli lisätään vatkatun voin joukkoon vähitellen, hyvin vatkaten. Seos maustetaan vaniljalla. Jäähtyneet leivospohjat täytetään voikiisselillä ja pinta tasoitetaan märällä veitsellä. Sen jälkeen viedään leivokset vähäksi aikaa kylmään paikkaan, missä voi kiisseli kangistuu. (Nosta leivokset noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.)

Vinkki! Täyttäminen tapahtuu helpoiten pursottamalla täytettä leivospohjalle ja tasoittamalla pinta märällä veitsellä.

Kuorrutus

1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
haluamaasi elintarvikeväriä
koristeluun: laventelinkukkia, nonparelleja, pähkinää

Sokerikuorrutukseen käytetään pölysokeria tai sen puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmareessa hyvin hienoksi. Sokeriin lisätään kylmää vettä niin paljon, että saadaan paksu velli, joka voidaan värjätä miedon vaaleanpunaiseksi. Täytettyjen leivosten pinta peitetään ohuelti sokerivesikuorrutuksella. Kuorrutus leviää hyvin käytettäessä märkää veistä. Leivoksen keskelle voi panna pähkinän puolikkaan tai hienonnettua mantelia; ellei näitä ole, murennetaan yksi leivoksista ja ripotellaan murusia bebéiden pinnalle koristeeksi.

Koiran elämää

Laaduntarkkailijan kuono alkaa olla jo kovin lähellä!

Karpalo-pähkinäpataleipä

31.3.2016 / / 0 Comments

Vispipuurosta ylijääneet karpalon kuoret saivat uuden elämän pataleivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuoden leipähitti oli pataleipä. Valmistuksen helppouden vuoksi epäilen pataleivän suosion vain jatkuvan ja miksipä ei? Pataleivän valmistuksessa ei tarvitse vaivata taikinaa, kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan kohota yön yli. Yksinkertaisuudessaan leipä ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Minulla oli ensimmäisellä kerralla suunnattomia vaikeuksia antaa taikinan vain olla, pakkohan sitä oli vähäsen vaivata. Tärkeää on myös, että paistoastia on riittävän tiivis. Epäilen vähän, että oma Le Creuset -patani ei ole aivan riittävän tiukka kannen osalta ja siksi leipä jäi vähän matalaksi. Ensi kerralla taidan napata pienen osan taikinaa ja tehdä siitä vielä taikinarenkaan kannen ja padan väliin.

Tällä kertaa maustoin leipätaikinan pistaaseilla, hasselpähkinöillä sekä karpalon kuorilla, jotka jäivät yli vispipuurosta. Jauhoina käytin täysjyväspelttijauhoja ja vehnäjauhoja. Se leipätaikinoissa onkin parasta, että itse tehden saa joka kerta erimakuista leipää. Ostin eilen Itä-Helsingin lähiruoka -jaosta lämpökäsittelemätöntä kaurajauhoa, josta ajattelin viikonloppuna kokeilla pataleipää. Mielenkiintoista nähdä millainen lopputulos on luvassa! Ainakin rosmariinia taidan laittaa taikinaan makua tuomaan.

Padan lisäksi tämän leivän voit valmistaa myös uuninkestävässä teräskattilassa, jossa on tiivis kansi. Mikäli patasi kannessa on nuppi, varmista, että se myös kestää 225 asteen lämmön. Mikäli ei, ruuvaa nuppi irti, jätä ruuvi paikoilleen ja tilkitse ruuvi kanteen pienellä nokareella taikinaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipositko viikonloppuna leipää?

Karpalo-pähkinäpataleipä

4 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl pistaaseja ja hasselpähkinöitä
2 tl suolaa
1/2 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl vettä
3/4 dl karpalon kuoria (huoneenlämpöisiä)

rypsiöljyä

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Sekoita 42-asteiseen veteen karpalon kuoret, jos käytät, ja sekoita neste nopeasti kuivien aineiden joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-14 tunniksi.

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Kääntele taikina palloksi, mutta älä vaivaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota 45 minuuttia.

Nosta pata kansineen kylmään uuniin. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut 45 minuuttia, nosta pata varovasti uunista ja voitele se sisäpuolelta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja peitä kannella. Siirrä pata takaisin uuniin ja paista leipää ensin 30 minuuttia kansi päällä. Tämän jälkeen ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä padasta. Sen tulisi irrota padasta vaivatta.

Harissalla maustettu lammas-kikhernepata

26.2.2016 / / 1 Comment

Tässäpä hiihtolomalaisille oiva ruoka. Pata uuniin ja pulkkamäkeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taannoisella Töölön kierroksellani mukaan tarttui Anton & Antonista luullista karitsan lapaa paloiteltuna. Halusin tehdä karitsasta jotain mausteisen täyteläistä pataa ja niinpä päädyin, jälleen kerran, Lähi-idän suuntaan. Pata sai tulista makua harissatahnasta. Harissaa voi tehdä itse, mutta omani oli valmista, kaupasta ostettua. Harissaa saa etnisistä kaupoista sekä sitä on tarjolla isoimpien kauppojen valikoimissa. Tähän pataan voi laittaa mitä tahansa pitkään haudutettavaa karitsan tai lampaan lihaa. Vinkkinä, että lähikaupassamme näin Reinin lihan valmiiksi pakkaamia luomukaritsan patapaloja. Ne varmasti sopisivat tähänkin ruokaan.

Hauduttelin tätä pataa useamman tunnin ja lisäsin vasta lopussa etukäteen paahtamani paprikat sekä valutetut kikherneet. Nesteenä käytin lihalientä sekä veriappelsiininmehua, myös appelsiinin kuoret pääsivät mukaan pataan hautumaan. Lopullisen silauksen pata sai hippusesta sahramia, mutta sen voit halutessasi jättää pois. Myös säilötty sitruuna olisi hyvä lisäys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisäkkeeksi tein freekehistä ja bulgurista salaatin, johon lisäsin vain tuoreita yrttejä, korianteria, minttua, lehtipersiljaa, sekä pistaasia rouhittuna. Kastikkeen pyöräytin pistaasiöljystä ja veriappelsiininmehusta. Freekeh on varmasti monille vielä uusi tuttavuus. Se on vihreänä poimittua vehnää, joka savustetaan, joten siinä on miedon savuinen maku. Freekehiä on mahdollisuus hankkia K-ruokakauppojen kautta. Minulla oli vielä Englannista tilaamaani freekehiä pussin pohjallinen ja se ei oikein yksistään riittänyt, joten lisäsin vielä vähän bulguria mukaan. Salaatin lisäksi paahdoin uunissa kokonaisia munakoisoja, kunnes ne olivat aivan ruttuisia ja lytyssä. Sisus kaavittiin pois, soseutettiin ja maustettiin sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Yksinkertaista ja hyvää!

Keitettyä freekehiä
Turkoosissa kipossa tahinilla maustettua ranskankermaa

Harissalla maustettu lammas-kikhernepata

n. 700 g luullista paloiteltua karitsaa (niska, lapa)
voita ruskistamiseen

2 isoa punasipulia lohkottuna
6 kokonaista valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl savustettua paprikajauhetta
3-4 rkl harissatahnaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua maustepippuria
1 1/2 – 2 dl lihalientä
1 veriappelsiinin mehu puristettuna ja kuori ohuina lastuina

2 isoa paprikaa paahdettuna, kuori poistettuna ja paloiteltuna (voit käyttää myös valmiita, öljyyn säilöttyjä paprikoita)
1 tlk kikherneitä huuhdottuna ja valutettuna
hyppysellinen sahramia lämpimään veteen liotettuna
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria / granaattiomenasiirappia
1 dl granaattiomenan siemeniä
tuoretta korianteria hienonnettuna

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Kuiva pinta ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista karitsapalat parissa erässä molemmin puolin. Kuumenna uuni 150 asteeseen.

Kuori ja lohko punasipuli. Kuori myös valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy padassa, lisää paprikajauhe, harissatahna, kaneli ja maustepippuri. Kuumenna mausteseosta hetki ja lisää sipulilohkot sekä kokonaiset valkosipulinkynnet. Paista, kunnes sipuli alkaa hieman pehmentyä. Nosta pataan ruskistetut lihapalat ja pyörittele ne kauttaaltaan sipuli-mausteseoksessa. Lisää liemi, appelsiininmehu sekä kuorimaveitsellä ohuiksi lastuiksi höylätty kuori. Lihapalat eivät saa peittyä nesteeseen, vaan nestepinnan tulisi olla noin puoleen väliin lihaa.

Kuumenna neste kiehuvaksi, peitä ruoan pinta tiiviisti leivinpaperilla ja laita kansi päälle. Nosta pata uuniin ja anna hautua hiljalleen noin 2 1/2 tuntia. Voit alentaa lämpötilaa 125 asteeseen ja antaa padan hautua vielä pidempään. Padan voi valmistaa tähän asti valmiiksi jo edellisenä päivänä ja lämmittää uudelleen ennen kasvisten lisäystä.

Lisää pataan paprikat ja kikherneet sekä sahrami. Kuumenna vielä uudelleen kiehuvaksi ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja voi olla, että liemi tarvitsee hieman sokeria maun pyöristämiseen. Ripottele pinnalle granaattiomenansiemenet ja hienonnettu korianteri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Risotto uunipaahdetuista punajuurista

15.2.2016 / / 0 Comments

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Punajuuret ovat palsternakkojen lisäksi lempijuureksiani ja onneksi ne ovat myös mitä parhainta ruokaa näin talvellakin. Lähikaupassamme punajuuret olivat tarjouksessa 0,99 €/ kilo, joten hintakaan ei ole este tälle kermaiselle risotolle. Olen aiemmin keittänyt punajuuret risottoa varten, mutta tällä kertaa päätin paahtaa ne uunissa. Punajuurista tulee paahtamalla hieman makeampia ja sehän on vain plussaa. Etikkapunajuuret on tässä kohtaa syytä unohtaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lusikallinen mascarponea tekee risotosta erityisen kermaisen.

Risotosta olen aiemmin kirjoitellutkin hernerisoton yhteydessä, joten jos valmistat risottoa ensimmäisen kerran tai haluat muuten vaan vinkkejä risoton tekoon, niin käy lukemassa lisää täältä. Kasvisrisottoja tehdessä olen huomannut, että parhaimman maun sekä värin risottoihin saa soseuttamalla osan kasviksista. On ihana seurata kuin valkoiset riisin jyvät hiljalleen uuttuvat syvän punaiseksi punajuurisoseesta ja kuinka risoton tuoksu kypsyessään kehittyy. Jätän aina osan kasviksista soseuttamatta, sillä haluan risottoon myös suutuntumaa kasviksista. Tällä kertaa en lopuksi lisännyt voita, sillä valmiin risoton päälle lusikoin mascarponea, jonka voi omalla lautasellaan sitten sekoittaa risoton joukkoon. Mascarponen voi toki sekoittaa valmiiksikin risottoon, mutta tällä tavoin väri pysyy tummemman punaisena lautaselle saakka.

Tummanpuhuvaa kauneutta.
Punajuuret valmiina uuniin.

 

Punajuuririsotto

450 g punajuuria (tuoreita)
oliiviöljyä, tuoretta timjamia, tuoretta rosmariinia, suolaa, pippuria, loraus vettä tai viiniä

2 salottisipulia
2 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
1 tl kuivattua timjamia
n. 1 l hyvää kana- tai kasvislientä
1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
mascarponea

Pese punajuuret ja leikkaa isoimmat punajuuret puoliksi. Aseta punajuuret pellille folion päälle. Leikkaa timjamista ja rosmariinista oksia ja lisää ne punajuurien joukkoon. Lorauta päälle öljy ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Taita folion reunat nyytiksi ja siirrä pelti folionyyttineen uuniin. Paahda punajuuria 175 asteessa noin 1 ½ tuntia, koosta riippuen. Anna punajuurien jäähtyä kädenlämpöiseksi ja kuori ne. Paloittele punajuurista 1/3 ja soseuta loput monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää kädenlämpöinen punajuurisose ja timjami.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Lisää noin 1 dl kiehuvaa lientä kerrallaan risottoon. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin 1 dl lientä, jatka, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Lisää punajuurikuutiot risottoon. Kuumenna vielä hetki ja nosta kattila levyltä. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste ja mausta risotto suolalla sekä pippurilla. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle nokare mascarponea. Tarjoa heti.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑