Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 19 of 20)

Yhden pannun ihme

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arkisin ja erityisesti näin viikonloppua lähestyessä tulee helposti tartuttua yksinkertaisiin ja mielellään mahdollisimman vähän sotkua aiheuttaviin ohjeisiin. Nigellan merguez-makkara ja halloumipaistos on juuri sellainen. Parasta tässä ohjeessa yksinkertaisuuden lisäksi on se, että siihen voi oikeastaan lisätä mitä tahansa (jää)kaapista löytyy.

Makkaran, halloumin ja paprikan lisäksi uunipannulle sujahti tällä kertaa kukkakaalin jämät, punasisipulia ja pari valkosipulinkynttä. Jos marokkolaisittain maustettuja, tulisia merguez-makkaroita ei löydy, voi ne korvata vaikkapa Harjun makkaratehtaan mainioilla lammas-yrttimakkaroilla ja valuttaa päälle chiliöljyä tai lisätä pannulle enemmän viipaloitua chiliä. Ajan säästämiseksi voit myös käyttää valmiiksi paahdettuja ja säilöttyjä paprikoita (ei kuitenkaan sitä etikkaliemeen säilöttyä paprikasuikaletta). Ruoka ei kaipaa seuraksi mitään sen ihmeempää, vain pari palaa hyvää leipää ja lasiin mieluista punaviiniä, ja viikonloppu voi alkaa!

Tuoremakkara-halloumipaistos

n. 400 g ohuita tuoremakkaroita (esim. merguez)
1 pkt halloumia
1 punasipuli
2 -3 valkosipulinkynttä kuorineen
1 pieni keltainen paprika
1 pieni punainen paprika
pala kukkakaalia
1 lemon drop -chili
öljyä
mustapippuria
1 ruukku tuoretta korianteria

Irrota makkarat toisistaan ja viipaloi halloumi. Voit vielä leikata viipaleet puoliksi. Kuori ja lohko punasipuli. Paloittele paprikat ja viipaloi chili. Irrota kukkakaalin kukinnot pienemmiksi paloiksi.

Levitä kaikki aineet tasaiseksi kerrokseksi uunipellille (älä käytä korkeareunaista uunipannua, matalalla pellillä saat paremman ja tasaisemman paistotuloksen). Valuta päälle oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ripottele päälle hienonnettua korianteria.

Deluxe hirvileivät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metsäteemaiset luksushirvileivät

Hirvileivät ovat saaneet innoituksensa lomamatkaltamme Berliinistä. Lennähdimme paikalle juuri sopivasti torstaina, joten oli ilmiselvää minne suuntaisimme syömään. Markthalle Neunissä on nimittäin joka ikinen torstai katuruokailta ja olin etukäteen jo kuolannut paikan monipuolista tarjontaa. Kun Hietsun kauppahallin kohtalosta keskustellaan ja mietitään toimivia ratkaisuja, niin tässä olisi yksi halli, josta ottaa mallia. Ruokakojuja oli erilaisista dim sumeista, yakitori-vartaista, pulleista bao-sämpylöistä sushiin, cevicheen, tavanomaisiin hampurilaisiin ja uusiseelantilaisiin piirakoihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Lähi-itä, Aasia ja Meksiko olivat hyvin edustettuina. Toivoisin myös Helsingissä pidettäviin katuruokailtoihin samanlaista variaatiota ruokien suhteen. Eikö voitaisi jo todeta, että kaikki pulled pork -variaatiot on jo nähty? Erityisenä plussana mainitsen vielä sen, että koko halli oli yhtenäistä anniskelualuetta, jossa muutamat toimijat huolehtivat juomien tarjoilusta lasipanttia vastaan.

Ensimmäiseksi huomiomme kiinnittyi kojuun, jonka edessä oli jo varsin edustava jono ja tiskin takana hääräsi parrakkaita, hipsterihenkisiä herroja. Kojussa tarjottiin muhkeita, erilaisista pitkään haudutetuista naudan osista valmistettuja leipiä (niin, juuri niitä paheksumiani pulled meat -juttuja…). Leipä itsessään oli rouheaa spelttileipää, joka kesti yllättävän hyvin koossa kosteiden täytteiden ympärillä. Kiljuvan nälän sumentamana ajatukseni olivat vain ja ainoastaan ruoassa, joten niinhän siinä kävi ettei paikan nimeä tullut minnekään ylös. Mutta jos olet paikan päälle matkaamassa, niin suuntaa ihmeessä kohti partasuuhemmoja ja gourmetleipiä.

Kyseisten herrojen leivissä oli kaikki kerrassaan mainiota, nimiä myöten. Filthy Rich Frenchman kertonee jo paljon omasta leivästäni, jossa oli mm. tryffelimajoneesia, briejuustoa ja riivittyä naudan kuvetta. J:n leivässä oli liha maustettu barbequekastikkeella, joka oli yllättävän hyvä lajinsa edustaja, ei lainkaan keinotekoisen savuarominen ja makeustasapaino oli kastikkeessa kohdallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Where the bars have no name… Partahemmo tiskin takana.

Nämä leivät ovat kummitelleet päässäni reissusta lähtien ja jo paikan päällä visioin, että Helsingin Meijeriliikkeen samettisen pehmeä Klippan-juusto voisi toimia tällaisessa leivässä hyvin. Tattimajoneesia laittaisin leivän väliin, ilman muuta. Tattimajoneesista ajatus laukkasi metsäisiin aatoksiin ja muistin, että meillähän oli pakastimessa vielä pala hirvenpaistia, jonka voisin tähän käyttää. Metsäteemassa pitäytyen maustoin paistin rosmariinilla, katajanmarjalla sekä suolalla että pippurilla.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Majoneesi ja kermainen juusto yksistään olisivat liian rasvainen yhdistelmä hirven kanssa, joten jotain kirpsakkaa lisäystä leivät vielä kaipasivat ja suolakurkkua en halunnut. Olimme aiemmin syyskuun aikana maustaneet etikkaliemessä fenkolia sekä kyssäkaalia (toimii muuten erinomaisena lisäkkeenä tuoremakkaroille!) ja sormeni syyhysivät kokeilla jotain muutakin. David Chang heittää Momofuku-kirjassaan haasteen, että mitä tahansa (kasvista) voi marinoida/maustaa etikkaliemessä, joten tästä rohkaistuneena nakkasin etikkaliemeen pari kourallista tuoreita puolukoita. Puolukat ehtivät olla liemessä noin vuorokauden ennen tarjoamista, joten niissä oli vasta mieto etikkaisuus. Maun imeytymiseen auttaa, jos osan puolukoista murskaa kevyesti.

Ja niin alkoi hirvileipien ohje olla valmiina. Kanniston leipomon levain-leipä sai toimia vakkana ja kantena. Keventävän salaatin sekoitin vesikrassista ja rucolasta. Lopputulos ei olisi voinut olla parempi, sillä hirvenliha oli leipiin juuri sopivan mureaa, juusto suli ihanasti leipien välissä ja tattimajoneesin umamimaut kannattelivat muita makuja. Puolukat toimivat viimeisenä kirpeänä silauksena leikaten majoneesin ja juuston rasvaisuutta. Fingerlicking goodness, sanoisi Nigella.

Katajanmarjalla ja rosmariinilla maustettu hirvipaisti
3-4 hlön annos

700 g hirvipaistia
4 rosmariininoksaa
2 rkl katajanmarjoja
2 rkl sormisuolaa
1 rkl kokonaista mustapippuria
paistamiseen voita ja öljyä

1. Nosta liha tuntia ennen valmistusta huoneenlämpöön. Kuivaa lihanpinta ja poista mahdolliset kalvot.
2. Riivi rosmariinista lehdet ja siirrä leikkuulaudalle. Mittaa laudalle myös mausteet. Rouhi tukevalla keittiöveitsellä mausteet laudalla keskenään tasaiseksi rouheeksi. Pyörittele liha kauttaaltaan mausteissa.
3. Kuumenna pannussa voi ja öljy, ruskista lihapala joka puolelta kauniin ruskeaksi ja siirrä uuniastiaan. Kypsennä paisti 150 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 60 astetta. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä noin puoli tuntia. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi.

Tattimajoneesi

13 g kuivattuja tatteja
1 kananmuna
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
2 dl öljyä (1 dl rypsiöljyä ja 1 dl oliiviöljyä)
suolaa ja mustapippuria myllystä

1. Jauha kuivatut tatit hienoksi esim. monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä.
2. Riko huoneenlämpöinen kananmuna korkean, sauvasekoittimelle tarkoitetun kulhon pohjalle. Mittaa joukkoon etikka ja sinappi.
3. Aseta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja kaada huoneenlämpöinen öljy kulhoon. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta se hitaasti ylös. Majoneesi alkaa muodostua pohjasta käsin.
4. Mausta valmis majoneesi tattijauheella, suolalla sekä pippurilla. Siirrä majoneesi jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

Etonin sotkuisaa kakkua ja kuoharia museossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pari viikkoa on taas hujahtanut ohitse, niin etten ole ehtinyt lupaamaani Eton Mess -kakkua tänne kirjoittaa. Kaikenlaista mukavaakin on tähän syyskuulle mahtunut kiireen ohella. Viime viikonloppuna lensimme mielenilmausjumalia uhmaten Tukholmaan ja maanantaina alkoi Euroopan laajuisestikin ihka ensimmäinen ruokajournalismin opintokokonaisuus, johon minulla oli suuri ilo ja kunnia tulla valituksi mukaan! Odotan mielenkiinnolla mitä tämä kokonaisuus tuo tullessaan. Toki toivon, että saan tästä sitä kaivattua potkua eteenpäin ruokakirjoittamiseen erityisesti tutkivan ruokajournalismin saralla.

IMG_3432

Puhelimella otettujen kuvien aatelia :-). Huomaa taustalla taiteellisesti kiemurtelevat johdot yms.

Meitä on hyvin heterogeeninen porukka ja luulen, että sillä kokemuksella mitä kukin juttuun tuo tullessaan, ei tästä voi tulla kuin ylisanoilla korostetun upea (ainakin hyvää ja maukasta)! Opintojen aloitus tapahtui hotelli- ja ravintolamuseon tiloissa kuohuviinillä kilistellen, kuten asiaan sopii. Kiitos vielä museon henkilökunnalle vieraanvaraisuudesta ja luulenpa, että museon tietokannat tulevat vielä moneen kertaan tarpeeseen meille itse kullekin.

Palataanpa kuitenkin siihen kakkuun. Kaunissaari-retkellemme valmistin tosiaan BBC Good Food -lehdestä pari vuotta sitten bongaamani Eton Mess -kakun. Tarina kertoo, että Etonin poikainoppilaitoksessa oli erään kerran valmistettu marenkiherkku Pavlovaa jälkiruoaksi. Epäonninen tarjoilija oli kuitenkin onnistunut tiputtamaan kyseisen jälkiruoan. Viiden sekunnin sääntöä uhmaten jälkiruoka kaavittiin takaisin kulhoon ja näin syntyi Eton Mess – iloinen sekamelska marenkia, kermaa ja marjoja. Joissain mess-ohjeissa lisätään kokoelmaan myös vaniljakastiketta. Näihin makuihin perustuu siis tämä kakku, joka säilyy hyvin viileässä usemman päivän ja on kätevä kuljettaa vaikka piknikille tai näin syksyn tullen sieniretkelle mukaan.

Uunia vaille valmis.

Tässä kuvassa on vasta puolet marengista lisätty.

Englantilaisista leivontaohjeista löytyy lukuisia vastaanvanlaisia ”tray bake” – leivonnaisia, jotka valmistetaan nimensä mukaisesti suorakaiteen muotoisissa uunivuoissa. Paras vuoka tällaisiin leivonnaisiin on hyvin lämpöä johtava metallinen, usein myös pinnoitettu, vuoka. Lasinenkin vuoka käy, mikäli se ei ole kovin paksu. Keraamisten lasagnevuokatyyppisten ratkaisujen ongelmaksi muodostuu leivonnaisen hidas kypsyminen. Kakku voi olla päältä jo hyvinkin tumma, mutta ei ole kunnolla kypsynyt pohjasta tai keskeltä.

Viileä alkukesä synnytti poikkeuksellisen ilmiön, sillä kotimaisia mansikoita saa vieläkin kaupoista ja toreilta, joten kakku kannattaa laittaa kokeiluun pikimiten. Tosin tällaiseen uunissa paistettavaan leivonnaiseen sopivat myös ulkomaiset mansikat. Uunissa mansikan maku joka tapauksessa muuttuu ja napakampien mansikoiden rakenne kestää paremmin paistamista. Mansikoiden tilalla voi kokeilla syksyn tullen vaikka karpaloita. Minun piti kokeilla tätä myös karviaisista, mutta en valitettavasti enää ehtinyt.

Upotin kakkuun myös pari raparperin vartta mansikoiden lisäksi (käytin mansikoita vähemmän kuin tuon 400 g). Marengit olivat tällä kertaa kaupasta ostettuja, käytä ihmeessä itsetehtyjä, mikäli sellaisia vaan on. Taikinan joukkoon voi sekoittaa valkosuklaapaloja ja ripotella muutamia sattumia myös kakun pinnalle.

Eton Mess -kakku

175 g voita
3/4 dl kuohukermaa
1 vaniljatangon siemenet kaavittuna
225 g vehnäjauhoja
100 g mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
200 g ruokokidesokeria tai 150 g kidesokeria + 50 g fariinisokeria
5 isoa kananmunaa (tai 6 keskikokoista)
400 g tuoreita mansikoita (paloittele osa, jätä pienemmät kokonaisiksi ja viipaloi loput)
50 g marenkeja murennettuna

1. Voitele 20×30 cm -kokoinen uunivuoka ja vuoraa se vielä leivinpaperilla. Vinkki! Leivinpaperin saa parhaiten istumaan vuokaan, kun ruttaat paperin ensin.
2. Sulata voi ja lisää kerma sekä vanilja. Sekoita kaikki jauhot ja suola keskenään. Siirrä sivuun odottamaan.
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Valuta joukkoon voi-kermaseos ja sekoita. Lisää jauhot vähitellen koko ajan sekoittaen. Nostele taikinaan paloitellut sekä mahdolliset kokonaiset mansikat ja kaada seos vuokaan.
4. Ripottele päälle viipaloidut mansikat sekä murennetut marengit. Paista 160 asteessa 40 – 45 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä. Mikäli pinta tummuu, voit peittää sen leivinpaperipalalla. Tarjoa kakkua paksun vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

Kukkakaalitabouleh

Kukkakaalitaboulehia oli tarjolla myös toissa viikonloppuna valokuvaus-workshopissa.  Väriä ja makeutta salaatti saa pensasmustikoista.

Kukkakaalitabouleh

Idea tähän kukkakaalitaboulehin on peräisin Yotam Ottolenghiltä. Perinteisessä taboulehissa pääraaka-aineena toimii bulgur, mutta tässä versiossa vehnä korvataan raastetulla kukkakaalilla. Makumaailma on Lähi-idästä ja helposti muokattavissa niin yrttien kuin mausteiden suhteen. Meillä kasvaa parvekkeella mangoldia, joten hienonsin sitäkin joukkoon. Talvella olen lisännyt taboulehiin granaattiomenan siemeniä, mutta kun kesä ei ole kyseisen hedelmän sesonkia, niin päätin kokeilla miten pensasmustikat toimisivat salaatissa. Ja hyvinhän ne toimivat, omista epäilyistäni huolimatta. Napakat ja pulleat pensasmustikat toivat salaattiin kaivattua rakennetta ja eivät olleet lainkaan liian makeita kuten pelkäsin. Kukkakaalitaboulehiin raastetaan vain kukkakaalin kukinnot, varret kannattaa hyödyntää paahtamalla ne uunissa rapsakoiksi. Tai vaihtoehtoisesti ne voi raastaa karvakuonolle iltapalaksi.

Perinteisessä taboulehissa tulisi olla yrttejä suhteessa enemmän bulguriin, jolloin yleisväri on vihreä.

Perinteisessä taboulehissa tulisi olla yrttejä suhteessa enemmän bulguriin, jolloin yleisväri on vihreä.

Kukkakaalitaboulehin kanssa tarjosin karitsan ulkofileetä, jonka maustoin ennen paistamista baharat-mausteseoksella. Karitsalle valmistin vielä yrttiöljyn, johon taisi tällä kertaa päätyä korianteria, lehtipersiljaa, rosmariinia ja basilikaa. Yrttiöljyyn saa kätevästi tuhottua kaikenlaisten yrttien jämiä ja lisäpotkua öljyyn saa valkosipulinkynnestä. Tällä kertaa jätin valkosipulin kuitenkin pois, kun salaatissa oli jo paljon erilaisia makuja, joita en halunnut valkosipulin jyräävän. Yrttiöljyyn en suosittele myöskään käyttämään niitä kaikkein kipakoimpia oliiviöljyjä, vaan perushyvä neitsytoliiviöljy toimii mainiosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karitsan ulkofile yrttiöljyllä ja rouhituilla pistaaseilla.

Kukkakaalitabouleh

n. 900 g kukkakaali
2 – 3 rkl sitruunamehua
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 tl sumakkia
1 tl jauhettua jeeraa
ripaus suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
1/2 ruukku minttua
(mangoldin lehtiä ja varret)
2 dl pistaaseja
n. 3 dl pensasmustikoita
suolaa, mustapippuria

  1. Huuhtele kukkakaali ja raasta se kolmioraastimen karkeimmalla terällä. Lisää sitruunamehu, öljy, ripaus suolaa sekä sumakki että jeera. Anna maustua noin 10 minuuttia.
  2. Hienonna yrtit ja sekoita kukkakaalin joukkoon. Rouhi pistaasit ja puolita pensasmustikat, sekoita ne salaattiin. Mausta vielä ripauksella suolaa ja rouhitulla mustapippurilla.

Murupiirakka karviaisista

FullSizeRender-5

Tämä ohje on niitä perusvarmoja, takuuhyviä piirakkaohjeita, joihin tulee aina uudelleen palattua. Muistan, että meillä kotona tätä tehtiin useinkin ja äiti laittoi täytteeksi pakastimesta marjoja, usein mustikoita ja joskus myös vadelmia. Äitini muisteli saaneensa ohjeen isäni siskolta ja ohje on edelleen olemassa, kirjoitettuna nostalgiselle Postipankin paperille. Lieneekö jo jopa 30 vuotta mennyt tuosta hetkestä? Sen verran muokkasin ohjetta, että lisäsin taikinapohjaan kardemummaa. Piirakan nimi ei viittaa murotaikinapohjaan, vaan siihen että 1/4 taikinasta murustellaan täytteen pinnalle. Ja saahan tätä tarjota sitten kukin omille murusilleen kotona :-).

FullSizeRender-2

Niin kun kuvasta näkyy, on ohje alkanut jo pahasti haalistua, joten on ehkä aika siirtää se pysyvämpään tekstimuotoon.

Kun sain  käsiini karviaisia, niin ajattelin heti tätä piirakkaa. Mustikoita tai muita marjoja käytettäessä marjat vain kevyesti sokeroitaisiin ja joukkoon lisättäisiin perunajauhoja. Mutta karviaiset ovat paksukuorisia ja sellaisenaan niistä ei varmaan tulisi tässä oikein hyviä. Muistelin kuulleeni, että mummoni olisi joskus tehnyt vastaavanlaista piirakkaa karviaishillosta. Minulla ei ollut hillosokeria, joten päädyin keittämään karviaisista paksua kiisseliä, jonka suurustin perunajauhoilla ja maustoin vaniljatangolla sekä sitrusliköörillä.

FullSizeRender-4

Jauhot painellaan voi-sokeri-munaseokseen lusikalla. Lisäsin jauhoja vähän kerrallaan. Taikina saa olla pehmeää, sillä se taputellaan vuokaan käsin.

Taikina itsessään on todella helppo valmistaa ja ohjeen mukaan taikina riittää normaaliin piirakkavuokaan (halkaisija 25-27 cm). Oikeaa vuokaa kaapista etsiessäni osui käsiini suorakaiteenmuotoinen irtopohjavuoka, jota en ollut hetkeen käyttänyt. Siihen riitti, kun tein taikinaa vain 2/3 ohjeesta. Tarjoa vielä vähän lämpimän piirakan kanssa vaniljajäätelöä tai paksua vaniljakastiketta.

Murupiirakka karviaisistaFullSizeRender-6

Karviaiskiisseli
550 g punaisia karviaisia
200 g sokeria
1/2 vaniljatanko
1 rkl vettä
1 rkl sitruslikööriä tms.
1 rkl perunajauhoja pieneen määrään vettä sekoitettuna

1. Valmista ensin kiisseli jäähtymään. Jos sinulla on karviaishilloa tai muuta marjahilloa, voit laittaa sen täytteeksi sellaisenaan.
2. Huuhdo karviaiset ja poista kannat. Mittaa kaikki aineet perunajauhoa lukuunottamatta kattilaan. Anna marjojen kiehua 15-20 minuuttia.
3. Sekoita perunajauho huolellisesti pieneen määrään vettä ja valuta koko ajan sekoittaen marjojen joukkoon. Kuumenna ja kun kiisseli pulpahtaa ja väri on kirkas, siirrä kattila pois levyltä. Anna kiisselin jäähtyä ennen piirakkaan lisäämistä.

Pohja
150 g voita sulatettuna
1/2 tl kardemummaa
1 1/2 dl sokeria
1 muna
n. 4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

1. Anna sulatetun voin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja kaada se kulhoon. Lisää kardemumma. Vatkaa sokeri ja muna voisulaan haarukkavatkaimella.
2. Sekoita keskenään 2 dl vehnäjauhoja ja leivinjauhe. Lisää jauhot seokseen lusikalla painellen. Lisää loput vehnäjauhot samalla tavalla painellen.
3. Ota taikinasta 1/4 erilleen ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle kiisseli tai hillo ja murenna loput taikinasta päälle. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 40-45 minuuttia vuoan koosta ja paksuudesta riippuen.

Suu mustikassa

Loma ja ihanan aurinkoiset päivät saapuivat lopulta. Sen verran hyvällä tavalla kiireistä on lomailumme ollut etten ole juurikaan ehtinyt kirjoitella blogia. Ruokaa on toki tehty ja ohjeita on vino pino odottamassa julkaisua, ja mahtuupa mukaan muutama ravintolakäyntikin.

FullSizeRender-1

Tykkään kerätä mustikat käsin. Tällä kertaa olin onnistunut myös keräämään puoli metsääkin mukaan…

Lomamme alkoi odotetulla reissulla itä-Suomeen, sillä mustikka-aika oli parhaimmillaan ja minua suorastaan poltteli päästä marjametsään. Olen lapsesta saakka pitänyt mustikoiden poimimisesta ja siihen liittyykin minulla paljon rakkaita muistoja. Vietin usein kesää tätini perheen mökillä Punkaharjulla. Mustikka-aikaan puinen moottorivene pakattiin heti aamusta matkaan ja suuntasimme Saimaan selän yli suorastaan maagisen ihanaan mustikkapaikkaan. Tämä paikka oli nimittäin saaressa, jossa oli luonnonmuovaama hiekkaranta. Heti rannasta nousi eteen kallioinen metsä, jossa oli sammalmättäiden seassa pullukoita, isoja mustikoita.

Paikka oli myös aikuisten mieleen, sillä kalliomaaston ansiosta mustikoita pysyi poimimaan seisten. Meistä serkkuni kanssa parasta ehkä kuitenkin oli lounastauot hiekkarannalla uintihetkineen. Rannan hiekassa sai myös hierottua pahimmat mustikkatahrat sormista. Laadunvalvontaa ja tuoresäilöntää kun suoritettiin jo paikan päällä ja taisi sitä mustikkaa olla ympäri naamaakin joskus, vaatteista puhumattakaan.

Illalla, kun oltiin saunottu ja uitu, oli iltapalan aika. Usein tätini keitti illaksi itse keräämistämme mustikoista keittoa ja sen kaveriksi mannapuuroa. Mannapuuro on ollut lempiruokaani aina (no, suurimman osan elämästäni). Mustikkakeiton kanssa se on mielestäni lähes täydellinen makupari. On ruokia, joita ei pidä tuunata ja tämä on yksi niistä. Paksu, täysmaitoon valmistettu ja voille maistuva puuro sekä vain sokerilla maustettu mustikkakeitto. Nam!

IMG_2981

Elokuun ilta-aurinko oli hyvää vauhtia laskemassa, mutta sain vielä kuvan pihalla otettua. Kiitos äidille mannapuurosta ja mustikkakeitosta!

Siinä ilta-auringon laskiessa mustikkakeittoa ja mannapuuroa syödessä oli kaikki asiat maailmassa hyvin. Silmät painuivat kiinni mustikoiden vilistäessä silmissä ja uni tuli kaikille marjastajille alta aika yksikön.

Lämmin porkkana-kikhernesalaatti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sormet syyhyten odotan lomaa ja niitä elokuuksi luvattuja helteitä. Sitten saisi tehdä taas ihania kesäisiä salaatteja nektariineista, mansikoista ja vesimelonista. Mutta sitä (ihmettä) odotellessa tarjotaan lisäkkeeksi vähän mausteisempaa ja lämpimämpää salaattia. Tämä porkkana-kikhernesalaatti voisi olla aiemmin postaamani kirsikkasalaatin sukulainen, sen verran samaa salaateissa on.

Porkkanat ja sipulit ovat nyt parhaimmillaan ja myös sen kokoisia, että niitä voi vielä kokonaisina salaattiin laittaa. Isoimmat porkkanat puolitin ja sama kannattaa tehdä myös sipuleille, jos ne ovat kovin isoja. Mausteita voi lisäillä oman maun mukaan, minä käytin juustokuminaa ja korianteria. Pienen ripauksen chiliä taidan ensi kerralla vielä lisätä potkua tuomaan.

Lämmin porkkana-kikhernesalaatti
2 annosta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porkkanat paahtuvat sipulin kanssa uunissa ihanan makeiksi.

1 nippu porkkanoita
1 nippu sipulia
2 tl kokonaista juustokuminaa
1 tl kokonaista korianteria
oliiviöljyä
suolaa
1 tlk kikherneitä
tuoreita yrttejä (lehtipersijaa, salviaa, korianteria, rosmariinia)
1/2 pkt (à 200 g) fetajuustoa
mustapippuria, oliiviöljyä

1. Pese porkkanat ja leikkaa naatti pois (voit halutessasi jättää porkkanaan pienen vihreän varren ). Halkaise isoimmat porkkanat puoliksi. Tasaa nippusipulin vihreät varret.
2. Paahda kokonaiset mausteet pannulla ja jauha morttelissa rouheaksi. Pyöräytä porkkanat ja sipulit öljyssä, lisää jauhetut mausteet sekä suola. Levitä uunipellille ja paahda 200 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Anna hetken jäähtyä.
3. Valuta kikherneet ja hienonna yrtit. Nostele kikherneet ja yrtit kasvisten joukkoon, ja siirrä salaatti tarjoilulautaselle. Murenna päälle fetajuustoa ja valuta pinnalle vielä oliiviöljyä. Rouhi sekaan reilusti mustapippuria. Tarjoa lisäkkeenä lihan tai kalan kanssa tai rapean leivän kanssa lounaana.

Prinsessa ja puoli kaalia

Kaalilohkojen päälle valutin kastiketta ja ripottelin vielä pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä.

Kaalilohkojen päälle valutin kastiketta ja ripottelin pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä.

On ollut erittäin ilahduttavaa huomata, että erilaiset kaalit ovat viimeisen vuoden ajan nousseet raaka-aineiden hittilistalle. Lehtikaalista ja kukkakaalista on kohistu jo viime kesänä ja tänä kesänä parrasvaloihin on päässyt keräkaali, se ihan tavallinen kaali. Mutta tavallisuus on kaukana, kun tämä alkukesän varhaiskaali saa käsittelyn grillissä (tai paistinpannulla). Näitä grillattujen kaalien ohjeita on vilissyt yhdessä jos toisessakin julkaisussa ja päätinpä sitten minäkin kokeilla kaalin paistamista. Salaattia tuli jo viime kesänä paistettua.

Meillä ei ole grilliä, joten kaikki nämä grillausohjeen valmistetaan meillä hiiliteräspannulla. Tämä on varmasti ollut paras keittiöhankintamme koskaan. Olen pari Swiss Diamondia saanut jo pilalle, Hackmanneista puhumattakaan. Tässä kohtaa on myös todettava, että kyseisiä pannuja ei ole kuumennettu tyhjinä levyllä tai muutenkaan kaltoin käsitelty. Ne eivät vaan ole kestäneet kuumia lämpötiloja oletetusti. Valurauta on toki hyvä, mutta tämä hiiliteräspannu on vaan parempi.

Kaalin lisäkkeeksi päätyi pannulle paistettavaksi Black Angus -ulkofileepihvejä, joissa oli reunassa kunnon makurasva. Tällaisen makurasvallisen lihapalan paistaminen kannattaa aloittaa pienellä lämmöllä rasvareunalta. Ajatuksena on sama kuin ankanrintafileen kanssa, että rasvaa ”lypsetään” tai sulatetaan ensin pois ja sitten vasta paistetaan liha. Rasvaa ei kaikkea kannata pannulta kaataa pois, siinä voi paistaa vaikkapa ne kaalilohkot. Paistetut pihvit on hyvä vielä kääriä folioon vetäytymään hetkeksi. Vetäytymisen aikana lihan lämpötila tasaantuu ja hieman vielä kohoaa, joten ota se huomioon paistettaessa. Itse paistan pihvit noin 50 asteiseksi ja foliokäsittelyn jälkeen kypsyys on meille täydellinen. Mausteeksi riittää suola ja pippuri.

Angus

Mutta takaisin kaaliin. Olin ostanut omasta mielestäni pienen kaalin (n. 800 g) ja sen enempää ajattelematta kaali lohkottiin neljään osaan ja lohkot paistettiin pannulla. Tämä luonnollisesti johti siihen, että kahden henkilön taloudessa meille tuli puolikas kaali per nenu syötäväksi. Urhoollisesti tartuimme haasteeseen ja kaikki kaali saatiin tuhottua. Totta puhuen, tuo varhaiskaali oli niin makeaa ja mehukasta, että sen olisi voinut syödä ihan sellaisenaankin.

Kaalilohkot saavat paistua pannulla tai grillissä 1-2 minuuttia/puoli. Kun kaalin kannan jättää leikkaamatta, niin lohkot kestävät kääntelyä pannulla hyvin. Paistetun kaalin maustoin kevyesti suolalla. Kaalin kanssa tarjottiin ranskankermasta ja Valion uudesta mustavalkosipuli-tuorejuustosta valmistettua kastiketta. Tuo uutuustuorejuusto oli mukavan valkosipulinen, tosin en osaa sanoa, että missä se mustavalkosipulin maku oli. Lähinnä se maistui uunissa paahdetulta, karamellisoituneelta valkosipulilta. Pinnalle ripottelin vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja sitruunatimjamia. Kaalin kanssa tarjottavaksi sopivat mainiosti kala tai broileri. Siitä saa myös hauskan alkupalan tai pienen lounaan vaikka caesarsalaatin henkeen tuunattuna.

 

Lehtipersiljalla ja sitruunalla marinoitua broiskua

Grillikausi on varmastikin monessa taloudessa korkattu ja lisää aurinkoisia grillaussäitä on luvassa. Mikäli et omista grilliä, niin ei hätää. Tässä on ruoka, joka valmistuu myös paistinpannulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Espanjalaiset nektariinitkin ovat löytäneet tiensä kauppoihin.

Tässä ohjeessa ei itsessään ole mitään kovin ihmeellisen uutta, mutta se on nopea valmistaa ja maistuu varmasti kaikille. Lisäksi se sopii myös grillissä valmistettavaksi tai vaikkapa halsterissa avotulella, sillä broileri leikataan auki ohueksi, jolloin se kypsyy nopsaan.

Tällä kertaa paistoin pihvit ihan vaan paistinpannulla, kun en jaksanut kaivaa parilapannua laatikon pohjalta. Lorautin pannulle myös hieman pastista, josta liha sai kauniin aprikoosisen värin ja aniksista makua. Samaan aikaan pannulla pehmenivät myös nektariinit. Lisäkkeeksi riittää sitruunavinegretillä maustettu salaatti, johon viipaloin retiisiä ohuiksi kiekoiksi.

8439880139_ba9b3bbc3a_o

Nämä suloiset retiisit on kuvattu Borough Marketilla, Lontoossa.

Lehtipersilja-sitruunamarinoitu broileri

1 rs broilerin rintafileitä tai valmiiksi leikattuja fileepihvejä (ohut leike, ohuen ohut fileepihvi)
1 ruukku lehtipersiljaa
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

1. Leikkaa rintafileet auki ohuiksi leikkeiksi. Leikkaa filee sivusta alkaen keskeltä halki, mutta älä leikkaa puolikkaita täysin kokonaan irti. Jätä toinen reuna ”saranaksi”. Nuiji pihvit vielä tuorekelmu välissä varovasti nyrkillä tai lihanuijalla ohuemmiksi. Kuvia tekovaiheistä löytyy esim. täältä. Siirrä kulhoon odottamaan.

2. Hienonna lehtipersilja, voit käyttää myös varret. Pese sitruuna ja raasta kuori. Lisää persilja ja sitruuna kulhoon. Mittaa joukkoon sitruunamehu sekä oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua kelmulla peitettynä noin 15 minuuttia.

3. Pyyhi leikkeiden pinnasta ylimääräinen marinadi ja paista parilapannussa tai grillissä noin 2 minuuttia kummaltakin puolen, kunnes broileri on kypsää.

 

Possua ja sobanuudelia

Ai vitsit, että tämä olikin hyvää! Pakastimessamme olisi pala Kiven Säästöpossun luutonta kylkeä… Taidan tietää mitä meillä ensi viikolla syödään!

Possuramen

Nam!

Possun kylki on ehkä parasta osaa possusta, jos minulta kysytään. Siitä voi tehdä vaikka mitä, niin luullisena kuin luuttomanakin versiona. Olen työväenopistolla Possu on pop! –kurssilla teetättänyt David Changin ohjeen mukaan bo ssämiä luuttomasta kylkipalasta ja se on ollut joka kerta loistavaa.  Olen pitkään halunnut kokeilla jotain raikkaan kevyttä aasialaista ja pitkään liemeen valmistettua ruokaa teemalla ”possua ja nuudelia”. Idea tähän ruokaan tuli jo aiemmin kehumastani Donna Hayn lehdestä sekä muistaakseni toukokuun Olive-lehdestä.  Ja sitä paitsi, jos ohjeessa mainitaan keitetty kananmuna, niin pakkohan sitä on kokeilla! Kananmuna on ollut jonkinlainen pakkomielle minulle jo vuoden verran, liekö jokin lesitiinin puute vaivannut vai mikä.  Kananmunaa on  meidän keittiössämme lisätty niin uppomunina kuin pehmeäksi keitettyinäkin pastoihin, salaatteihin, parsan kaveriksi, kalapihvien päälle jne.

Possun kypsymiseen ja jäähdyttämiseen menee noin päivä, mutta ennakoimalla saa tästä saa nopean iltaruoan.  Possu haudutetaan ensin uunissa kypsäksi soija-mirinliemessä. Tämän jälkeen se kääritään kelmuun ja laitetaan painon alle jääkaappiin mielellään yön yli. Me kuitenkin halusimme omaan versioomme vähän enemmän potkua ja possupala voideltiin runsaalla kerroksella korealaista gochujang-chilitahnaa ennen kelmuun käärimistä.  Valitettavasti pelkkä tahnalla valelu ei oikein riittänyt tuomaan kaipaamaamme tulisuutta lihaan, joten ensi kerralla aion lisätä sitä myös possun kypsennysliemeen.

Alkuperäisissä ohjeissa oli käytetty vehnästä valmistettuja ramen-nuudeleita. Itse olen tykästynyt tattarinuudeleihin eli soba-nuudeleihin, joissa on enemmän makua. Suosittelen kuitenkin ostamaan soba-nuudeleita, joissa on mukana myös vähän vehnää, sillä pelkästään 100% tattarista valmistetuista nuudeleista on ainakin meillä tullut melko liisterisiä ja hankalia käsitellä.

Possua ja nuudelia neljälle

500 g luutonta possunkylkeä (ostimme palan Liha-Hakasta, parhaasta possukaupasta Helsingissä)
1 1/2 dl soijakastiketta
1 dl Miriniä
n. 1 1/2 dl vettä
(2-3 rkl gochujang-tahnaa)

Mausteliemi
2 kevätsipulin vartta
5 cm pala inkivääriä paloiteltuna
1 chili pariin osaan paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä
4-5 kaffirlimetin lehteä (kuivattu on ok)
pieni pala palmusokeria murskattuna tai loraus vaahterasiirappia
1,5 l kanalientä (käytin Puljongin lientä)
(1/2 – 1 tl suolaa)
seesamiöljyä

Lisäksi
1 pkt (200 g)  sobanuudeleita
250 g babypinaattia
4 pehmeäksi keitettyä luomumunaa puolitettuina
1 kevätsipulin tai nippusipulin varsi suikaloituna
1 punainen chili viipaloituna
½ ruukkua korianteria
mustia seesaminsiemeniä

1. Kuumenna uuni 160 asteeseen. Pyyhi lihan pinta ja siirrä se pieneen uuniastiaan. Sekoita keskenään soijakastike, mirin, vesi ja chilitahna, jos käytät. Kaada liemi possun päälle. Lisää vettä tarvittaessa – nestepinta saa jäädä hieman possun pintaa alemmaksi. Peitä astia foliolla ja kypsennä possua uunissa noin 3 tuntia.

2. Nosta possupala liemestä ja anna lihan jäähtyä lautasella puoli tuntia. Kääri lihapala muovikelmuun ja nosta painava leikkulauta tai vastaava painoksi päälle. Jäähdytä yön yli tai vähintään 6 tuntia.

3. Valmista liemi. Murskaa kevätsipuli, inkivääri, valkosipuli ja chili leikkuulaudalla kaulimen avulla tai isossa kivimorttelissa. Siirrä kattilaan ja lisää kaffirlimetin lehdet, sokeri sekä kanaliemi. (Itse lisäsin myös suolaa tässä vaiheessa.) Keitä lientä hiljalleen noin 15 minuuttia. Siivilöi valmis liemi ja mausta se seesamiöljyllä.

4. Leikkaa possu viipaleiksi ja nosta viipaleet liemeen. Kuumenna liemi uudelleen. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja jaa ne lämmitettyihin kulhoihin.

5. Jaa pinaatti kulhoihin ja valuta päälle lientä. Lisää possuviipaleet, kananmunan puolikkaat, suikaloitu kevätsipuli sekä chili. Koristele korianterilla ja seesaminsiemenillä.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑