Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Arjen helpottaja (page 1 of 3)

Savumozzarella-gnocchivuoka

Viime viikon somen täytti arkeen palaamisen tuska ja koulujen alku. Hyvä puoli siinä, että se oma pieni pätkä lomaani on vasta edessä, saatoin nyt vain myhäillä toisten arkiahdistukselle myötätuntoisesti. Arkiruokaohjeet ovat olleet kovassa haussa tällä viikolla ja gnocchivuoka on mainio arkiruoka, mutta myös perjantaihin sopiva herkuttelueväs.

Gnocchivuoka

Tämän gnocchivuoan olin itseasiassa tehnyt jo huhtikuussa, mutta se oli unohtunut kokonaan kameran kortille! Toisaalta, tässä vuoassa on lohtuisuudessaan aavistus jo syksyä, joten ehkä se sopii nyt paremmin jaettavaksi. Olen jo monta vuotta vannonut valmiiden perunagnocchien nimeen, sillä niistä saa supernopeat ja helpot perunalisäkkeet aikaiseksi.

Perunagnoccheissa löytyy kaupoissa monenlaista versiota ja monissa omaan makuuni maistuu liikaa riisijauho. Varsin pätevät gnocchit löytyvät Giovanni Rana -merkillä (myydään kylmähyllyssä) tai De Cecco -merkillä (riippuen kaupasta ovat joko kylmähyllyssä tai kuivapastojen vieressä).

Olen erilaisia gnocchivuokiakin ehtinyt tehdä jos jonkinlaisia, mm. Ruokaboksille kehittelin version broilerista. Myös raakamakkarat tai pekoni yhdistettynä sieniin toimii. Samoin pitkään haudutettu purjo, jota oli jäänyt edelliseltä päivältä, oli aivan ihana lisäys.

Tässä gnocchivuoassa pääsevät etusijalle savustettu mozzarella, herkkusienet ja tomaatit. Savustetun mozzarellan olin ostanut Makulian verkkokaupasta, siitä samasta jota kehuin taannoin. Savustettu mozzarella on makuuni aavistuksen liian savuinen sellaisenaan nautittavaksi, mutta tässä gnocchivuoassa tai lasagnessa se on paikallaan.

Savumozzarella ja perunagnocchit

Huhtikuussa ei paljon metsäsienillä vielä herkuteltu, mutta ihan ehdottomasti kannattaa gnocchien kaverina kokeilla kantarelleja ja suppiksia, ja jos oikein haluat hemmotella, niin herkkutatteja! Gnocchivuoka taipuu monenlaiseen versiointiin ja on oikein oiva ruoka jääkaappiin kertyneiden jämien hyödyntämiseen.

Savumozzarella-gnocchivuoka

1 rs herkkusieniä tai vastaava määrä metsäsieniä
1 rs kirsikkatomaatteja
1 ps perunagnoccheja
1 pallo (savu)mozzarellaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna tai basilikaa

Pyyhi sienet puhtaiksi ja viipaloi ne. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä on enin neste haihtunut pois. Mausta ripauksella suolaa. Huuhdo tomaatit.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen perunagnocchit, sienet ja tomaatit. Revi mozzarella ja asettele palat tasaisesti vuokaan. Sekoita ranskankerman joukkoon vesi ja mausteet. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Kesän viilein pastasalaatti

Kesän paras pastasalaatti syntyy jogurtista, fetasta ja avomaan kasviksista.

Pastasalaatissa on hieman retrokaiku, olihan se kaikkien illanistujaisten ja bileiden vakiosettiä silloin joskus. Mutta hyvää ideaa on turha kuopata, sillä pastasalaatti jos mikä on muunneltavissa vuoden ajan ja tilaisuuden mukaan.

Aiemmin kevättalvella selailin ruokalehtipinojani inspiraatiota hakien ja tämä Donna Hay magazinessa ollut pastasalaatti jäi mieleen, koska siinä yhdisteltiin kesän lempiraaka-aineitani: jogurttia, fetaa, retiisejä ja kurkkua. Oma lisäykseni ohjeeseen olivat herneet, jotka ovatkin olleet ihanan makeita tänä kesänä. Tämä salaatti on varsinainen kesä lautasella -pläjäys!

Jogurtti-pastasalaatti sopii kesäretkelle tai raikkaaksi lounaaksi

Tähän salaattiin käytin avomaankurkkuja. On täysin makuasia kuoriiko ne vai ei. Tällä kertaa päätin kuoria, sillä kurkut olivat röpöläisen piikikkäitä. Avomaankurkuissa on myös se kiva puoli, että ne ovat napakampia kuin tavallinen kurkku ja kestävät salaatissa paremmin seuraavaan päiväänkin saakka. Kokeile myös kukkakaalia pieninä nuppuina!

Pastana voit käyttää myös täysjyväpastaa tai gluteenitonta pastaa. Valitse kuitenkin pastamuoto, joka parhaiten imee itseensä kastiketta. Fusillit tai muut kierteisen vinkurat pastat istuvat tähän mielestäni paremmin kuin esimerkiksi penne. Pasta kuten perunakin imee itseensä hurjasti makua, joten salaatin onnistumisen salaisuutena on oikeasti keittää se pasta suolalla maustetussa vedessä. Toki suolaista makua tulee fetasta ja kastikkeeseen olen lisännyt suolaa, mutta suolaton pasta ei maistu millekään, vaikka siihen kuinka upottaisi kastiketta.

Kesäinen pastasalaatti valmistetaan jogurtista, avomaankurkuista, retiiseistä ja herneistä

Salaatin juju piilee fetalla maustetussa jogurttikastikkeessa. Donna Hayn versiossa jogurttia ei fetan lisäksi suuremmin maustettu, mutta minä surautin joukkoon tuoretta korianteria sekä minttua. Lisäsin myös sitruunan kuoren ja vähän mehua. Oliiviöljynä käytin savustetuista oliiveista valmistettua öljyä, johon olen ihan koukussa, mutta mikä tahansa hyvälaatuinen oliiviöljy käy.

Jogurttinen pastasalaatti sopii kesäpäivän lounaaksi, nautit sen sitten pihalla, rannalla tai työpaikalla.

Kaipaatko lisää salaatti-inspiraatiota? Salaatit-kategoriasta löydät mm. iki-ihanan vadelma-belugalinssisalaatin tai suosikiksi nousseen Kesän parhaan salaaatin. Myös muulla on salaatti-innostus iskenyt sillä, Hanna Soppa -blogissa on versioitu kurkku-fetasalaatti vegaanisena. Kokit ja potit -blogissa puolestaan on kokeiltu hauskaa uunifeta-vesimelonisalaattia! Tai miten olisi Jotain maukasta -blogin caesarsalaatti grillatuilla jättikatkaravuilla?

Kesän viilein pastasalaatti

400 g kuviopastaa (käytin Rummon fusillia)

6 retiisiä
2 keskikokoista avomaankurkkua
1/2 l herneenpalkoja

200 g turkkilaista jogurttia (käytin Arlan 10%)
1 pkt (200 g) fetajuustoa
1 pieni ruukku korianteria
1/2 ruukku minttua
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria

lisäksi
versoja tai minttua/korianteria

Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä kylmällä vedellä.

Pastan keittyessä huuhtele retiisit ja kurkut. Viipaloi retiisit ja paloittele kurkut. Riivi herneet paloistaan.

Mittaa sauvasekoittimen kulhoon tai muuhun vastaavaan korkeareunaiseen kulhoon jogurtti. Murenna joukkoon feta. Lisää loput ainekset ja soseuta kastike sileäksi.

Sekoita kastike jäähtyneen pastan joukkoon ja kääntele mukaan kasvikset. Viimeistele salaatti versoilla tai yrteillä.

Kimchihodarit kuumaan kesäpäivään

Viini saatu Viinimaa

Kimchi hot dogs

Kesä ja grillaus. Niin se taitaa monella mennä. Meillä pihattomilla ja grillittömillä kesä sujuu hieman eri merkeissä, mutta onneksi kesäfiilikseen pääsee ilmankin, vaikka näiden kimchihodareiden saattelemina.

Tajusin tuossa kevättalvella, kun suunnittelimme K-Ruoka -lehtien kesää, että olenkohan koskaan tehnyt hodareita kotona? Ei tullut ihan äkkiä mieleen ainuttakaan kertaa. No, sen jälkeen on tilanne korjaantunut mm. hummerihodareilla. Nämä kimchihodarit syntyivät oikeastaan niin sanottuna jääkaappioivalluksena eli jääkaapissa sattui olemaan kimchiä ja raakamakkaroita ja mietin, että mitä niistä tekisi. Ja kimchihodarithan niistä sitten tuli.

Kimchi hot dogs

Kimchi sopii hodariin

Kimchin voi tehdä toki itse ja siihen löydät ohjeen tästä, mutta oikein mainiota kimchiä olen löytänyt ihan tavallisista ruokakaupoista Kim Kong -kimchi -nimellä. Sitä myydään myös Ruohonjuuressa. Kimchi kannattaa paloitella veitsellä ensin, sillä pieneen hodarisämpylään ei kovin isoja paloja kerrallaan mahdu.

Kimchin ollessa tulisen sorttista ei makkaroiden tarvitse olla kovin mausteisia, vaan jokin miedommin maustettu sopii myös. Tällä kertaa minulla oli Feri’sin Toulouse-makkaroita, jotka paistoin parilapannulla ja halkaisin puoliksi sämpylöiden väliin. Kauppojen valikoimista löytyy makkaraa jos monenmoista, joten kokeile erilaisia vaihtoehtoja tulisemmasta miedompaan. Ja jos ei liha innosta, kokeile kimchihodareiden välissä vaikka pariloitua parsaa. Döner Harjun (Harjun makkaratehtaan) tyypit ovat ahkeroineet myös vegaanisen makkaran kehittelyssä, mutta en tiedä vielä saako sitä muualta kuin heidän ravintoloistaan.

Kimchin ja makkaran lisäksi hodareihin ujutettiin retiisistä ja kyssäkaalista (kotimaista!) tehtyä salaattia, chilimajoneesia sekä paahdettua sipulia. Aika jees setti kuuman kesäpäivän lounaaksi. Kimchihodarit ovat parhaimmillaan heti, joten valmistele kaikki ainekset etukäteen.

Kimchi hot dogs

Kimchihodarit – lasiin olutta vai viiniä?

Perinteisesti hodarit nautitaan oluen kanssa, mutta jos olut ei maistu, niin ei punaviinikään ei opöllömpi vaihtoehto. Viiniä valittaessa on hyvä pitää mielessä hodarin mausteisuus ja usein mausteisille ruoille sopiikin pehmeämmät, vähemmän tanniiniset viinit, joissa on hieman jäännössokeria. Kimchihodarit tarjosin Embrazen Red Blendin kanssa.

Punaviinin voi hyvin viilentää ennen tarjoamista. Suosittelen kokeilemaan, sillä usein hieman huoneenlämpöistä viiniä viileämmässä tulevat aromit paremmin esille. Vaaleampien viinien valinnassa menisin kepeän ja raikkaan pinot grigio -rypäleestä valmistetun viinin suuntaan tai kaataisin lasiin kylmää ranskalaista roséviiniä.

Embrazen Red Blend

Viinisuositus

Viinisuositus Embrazen Red Blend (Yhdysvallat), Alkon tilausvalikoima

Näyte saatu Viinimaa

Kimchi ja punaviini ei ole ehkä se perinteisin juoma yhdistelmä, mutta tämä Embrazen Red Blend oli kyllä yllättävä, mutta hyvä pari mausteiselle hodarille. Nimensä mukaisesti viini on monen rypäleen sekoitus, jossa on mm. Merlot-, Syrah-,Petite Sirah- ja Malbec -rypäleitä. Keskitäyteläisessä viinissä sokeria on 9,5%, joten se tekee mausta pehmeän hedelmäisen. Viilennettynä viinissä maistuvat selkeämmin aavistus tammea ja mausteisuutta sekä häivähdys vaniljaa.

Embrazen-viinien etiketeissä esiintyy historiallisesti uraauurtavia naisia, kuten tässä Red Blendissä Nelly Bly. Nelly oli aikansa tutkiva huippujournalisti, joka muun muassa tutkiakseen mielenterveyspotilaiden olosuhteita sairaalassa, tekeytyi potilaaksi ja vietti 10 päivää Blackwell’s Islandin mielisairaalassa. Tästä syntyi yksi aikansa kuuluisimmista juttusarjoista, jossa hän paljasti merkittäviä epäkohtia potilaiden kohtelussa ja hoitohenkilökunnan toiminnassa. Nelly myös matkusti ensimmäisenä naisena yksin ympäri maapallon, 72 päivässä. Hän vaikutti naiselta, johon olisi ollut kiva tutustua!

Embrazen Red Blend

Syödäkö vai eikö syödä?

Yosa kaurapala – KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Fazer Yosa kaurapalat saatu tuotenäytteinä

Yosa kaurapala

”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanotaan. Omalla kohdallani ”suutarilla ei ole kenkiä” pitää enemmän paikkaansa. Sitä voisi ajatella, että tällainen ruokaihminen ei oikeastaan ajattele mitään muuta kuin syömistä ja on aina valmis syömään, mutta ei. Minä olen nimittäin ruokaihmiseksi yllättävän huono syömään lounasta. Ei silti, että edelleenkään olisin ns. aamupalaihminen. Oma ruokarytmini muistuttaa ehkä enemmän etelä-eurooppalaista kuin meidän kello yhdentoista lounasrytmiä.

Erityisen ongelmalliseksi lounasruokailu muodostuu niinä päivinä, kun teen kotona töitä. Lounaan tekeminen keskeyttää ikävästi kaiken työn ja reseptitestauspäivinä ei kieltämättä oikein ruoka maistu. Usein päädyn keittämään kananmunia tai tekemään munakkaan, kun en muutakaan jaksa tai ehdi. Viime vuosien mozzarella ja parmankinkku -vaihtoehdosta olen luopunut, koska Italiassa on maataloudessa niin moni asia pyllyllään tällä hetkellä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syön mozzarellaa, ja yhdestä sellaisesta on luvassa juttua ensi viikolla.

Surullisen kuuluisa lounastilanteeni kirkastui todella, kun sain Fazer Yosan aamupalatilaisuudessa, Vegemessujen yhteydessä, maistaa uutta Yosa kaurapalaa. Kaurapalasta tuli kerralla suosikkini ja se osoittautui mainioksi pikaisen lounaan ainekseksi!

Yosa kaurapalasta valmistuu herkullinen ja ravitseva lounasleipä.

Tein kaurapalasta lämpimän leivän ”mitä kaapista löytyy” -tyyliin, mutta se kestää mainiosti myös kovempaa paistamista ja wokkausta. Kaurapalan maku on todella hyvä – asia jota ei ole tarvinnut mistään ns. lihan korvikkeesta aiemmin sanoa. Uskomattominta tässä tuotteessa on ehkä se, että sitä pystyy myös höyläämään juustohöylällä! Kokeile yrteillä maustettua kaurapalaa salaateissa.

No mitä tähän lounasleipääni sitten tuli? Levitin leivälle edelliseltä viikonlopulta ylijäänyttä vihreää linssitahnaa (ohje tulossa jossain vaiheessa) ja paistoin pannulla päälle violettia varsiparsakaalia (eng. purple sprouting broccoli tai psb lyhennettynä). Leikkasin kaurapalan kahteen osaan ja paistoin palat pannulla. Sitten vaan kaikki ainekset leivän päälle. Pari pyöräytystä mustapippuria myllystä ja hiukan oliiviöljyä pinnalle ja lounas oli valmis!

Sieniquesadillat aidoilla Meksikon mauilla

Sieniquesadillat vievät kielen mennessään. Tarjoa ne raikkaan salsa verden kanssa ja arki-ilta on pelastettu.

Sieniquesadillat sinisistä maissitortilloista ja huitlacochesta.

Meitä meksikolaisen ruoan ystäviä hemmotellaan nyt, sillä viime vuoden loppupuolella Helsinkiin avautui pelkästään meksikolaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, Dos Tecolotes. Olin erityisen ilahtunut tästä, sillä olen työväenopistossa opettanut meksikolaisen ruoan kursseja ja olen joutunut tilaamaan Englannista saakka raaka-aineita, kun Suomesta niitä ei ole löytynyt.

Meksikolaisessa ruoassa itseäni viehättää makujen raikkaus ja kuivattujen chilien monipuolinen käyttö. Toisin kuin voisi ajatella, meksikolainen ruoka ei ole aina tulista. Siitä hyvänä esimerkkinä on nämä sieniquesadillat, joiden kanssa tarjosin salsa verdeä.

Meksikolaisia elintarvikkeita saa nyt Helsingistä. Tutustu tomatilloon, kuivattuihin chileihin ja maistuviin tortilloihin.

Salsa verden pääraaka-aine on tomatillo. Tuoreita tomatilloja on saanut meiltä päin vain joskus ja jouluna, joten kun näin niitä Dos Tecolotessa, ostin pussillisen noita vihreitä herkkuja siltä seisomalta. Tomatillo kuuluu koisokasveihin ja on läheistä sukua ananaskirsikalle sekä etäisempää sukua tomaatille sekä perunalle. Tomatilloa käytetään kastikkeissa ja padoissa, mutta ei siis tomaatin tapaan salaateissa tai leivän päällä.

Uusin tuttavuus meksikolaisen ruoan saralla itselleni on huitlacoche. Se on maissin pinnalla kasvava sieni, jossa on aromaattinen maku. Jotkut sanovat maun muistuttavan jopa tryffeliä. Itse en tuota tryffelistä makua sienestä löytänyt, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus! Parhaimmillaan huitlacoche on yhdistettynä muihin sieniin. Ja se sopi sävyltään kuin nenä päähän näiden sinisestä maissista valmistettujen maissitortillojen kanssa.

Tekisikö mieli jotain muuta meksikolaista? Kokeile possunposkitacoja tai aguachileä!

Sieniquesadillat

1 kuivattu arbolchili

1 rkl voita

1 punasipuli hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 tl kuivattua (meksikolaista) oreganoa

1 rs ruskeita herkkusieniä viipaloituna

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

1 dl huitlacochea (tai korvaa liotetuilla herkkutateilla)

2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

150 g raastettua mozzarellajuustoa

50 g raastettua cheddarjuustoa

1 pkt (8-10 kpl) maissitortilloja

1. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä chiliä, kunnes kuori alkaa paahtua ja chili tuoksuu. Nosta chili pois pannulta, anna jäähtyä hetki. Poista kanta ja siemenet, murskaa chili morttelissa.

2. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa. Lisää sipulit, chilirouhe ja oregano. Paista noin 5 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee.

3. Lisää pannulle viipaloidut sienet ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paista viitisen minuuttia, kunnes sienet ovat saaneet väriä. Lisää pannulle huitlacoche ja paista vielä muutama minuutti.

4. Nosta pannu liedeltä ja lisää hienonnettu lehtipersilja. Sekoita juustoraasteet keskenään.

5. Jaa sienitäyte tortillaletuille, ripottele päälle juustoraastetta ja paina toinen lettu tiukasti päälle.

6. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja nosta quesadilla pannulle. Paista, kunnes tortillalettu saa väriä ja juusto alkaa vähän jo sulaa. Käännä lastan avulla ympäri ja paista toiseltakin puolelta.

7. Nosta quesadilla leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hetki. Leikkaa 4 palaan. Voit pitää quesadillat lämpiminä uunissa.

Helpoista helpoin mac’n’cheese punajuuresta

Veikkaan, että tällä viikolla saattaa tällaiselle superhelpolle ja nopealle ruoalle olla kysyntää! Punajuurisoseesta valmistettu mac’n’cheese sopii sesonkiin myös värinsä puolesta.
Beetroot mac'n'cheese

Joko siellä alkavat olla jouluvalmistelut kovassa vauhdissa? Nämä viimeiset päivät ennen joulua ovat varmasti kiireisiä kaikilla, mutta erityisen lämpimät tsemppiterveiset lähetän kaikille, jotka jaksavat vielä viime hetkille saakka palvella asiakkaita kaupassa kuin kaupassa. Been there!

Aina välillä kauppoihin ilmestyy tuotteita, joiden kohdalla vaan ihmettelee, että miksi kukaan ei tätä ole aiemmin keksinyt.  Hedelmä- ja vihannesosastolla myytävät upeat erilaiset juuressoseet ovat minusta mainio esimerkki tästä! Alun perin soseet olivat hyvinkin jouluaikaan sopivia ja ne oli valmistettu porkkanasta, lantusta ja punajuuresta, mutta viime vuosina on tuoteryhmä kasvanut raparperisoseella (uuh!), bataattisoseella ja uusimpia tulokkaita ovat maa-artisokka-, peruna- sekä palsternakkasose.

Nämä ovat kyllä sellaisia arjen sosekeittopelastajia ja erityisen iloinen olen palsternakkasoseen saapumisesta! Toki ne taipuvat monenlaiseen muuhunkin ruoanlaittoon ja tämä punajuurisoseella maustettu mac’n’cheese on mielestäni ihan loistava neronleimaus, vaikka sen itse sanonkin.

Easy beetroot mac'n'cheese

Mac’n’cheeseä varten yleensä valmistetaan paksu juustolla kyllästetty maitokastike, mutta tässä ohjeessa kastikkeen korvasivat punajuurisose sekä Porlammin juustolan mustaleimasulatejuusto. Myös Kuusamon juustolan Savupaimen sulatejuusto sopii tähän.

Sulatejuusto kuumennetaan kattilassa nopeasti ja lisätään keitetyn pastan ja punajuurisoseen joukkoon. Sitten vaan juustoraastetta päälle ja koko komeus uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Helppoa, eikö vain?

Sen pidemmittä puheitta – voimia viime rutistukseen ennen joulua ja muistakaa HENGITTÄÄ! (Ja syödä hyvin myös ennen joulua!)

Punajuurimac’n’cheese

400 g kuviopastaa
1 pkt (500g) valmista punajuurisosetta
2 rs (à 200 g) Porlammin mustaleimasulatejuustoa
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä 2 minuuttia vähemmän kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta pasta ja siirrä takaisin kattilaan.

Purista kattilaan punajuurisose ja lisää mausteet. Lämmitä sulatejuusto juoksevaksi pinnoitetussa kattilassa ja sekoita pasta-punajuuriseoksen joukkoon.

Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Vinkki! Ohjeen perinteisempään versioon tästä juustoisesta herkusta löydät tästä.

Paahdettu kurpitsakeitto paistetuilla kantarelleilla

Roasted pumpin soup wiht chanterelles

 

Toissa viikonloppu oli erittäin onnistunut sienestyksen ja marjastuksen saralla. Keräsimme nimittäin, jälleen kerran, hulppean kantarellisaaliin ja pääsimme kyykkimään karpalosuolla. Nämä kun suorittaa samana päivänä, tiesi illalla olleensa ulkona ja nukkumattia ei kauan tarvinnut odotella.

Oli jotenkin maagista olla heti aamusta metsässä  ja tuntea edellisyön pikkupakkasen rapsakoittamat lehdet jalkojen alla.  Aamuaurinko tuntui oikein valaisevan kullankeltaiset kantarellit sammalikossa. Ja ei juuri lainkaan hirvikärpäsiä. Happy days!

Viileät päivät ovat tuoneet tullessaan taas kaipuun lohtuisiin ja lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Tein tämän kurpitsakeiton meille heti maanantaina ruoaksi ja paistoin päälle keräämiämme kantarelleja. Paljon ei aineksia keittoon tarvitse, kun kurpitsat paahtaa ensin uunissa. Paahtaminen tuo esiin kasviksen oman makeuden ja on ainakin minusta helpompaa, kun ei tarvitse lieden vieressä seisoa hämmentämässä kasviksia.

Kurpitsasesonki on parhaillaan hyvässä vauhdissa ja kotimaista kurpitsaa saa kiitettävästi kaupoista. Tähän käytimme Deliverden myskikurpitsaa ja hokkaidokurpitsaa. Tuo myskikurpitsan puolikas oli valtava kooltaan ja väriltään vaaleankeltainen, joten hokkaidosta tuli keittoon vähän lisää väriä. Ja onhan toki noissa makuerojakin!

Viimeistelin keiton Kaslinkin maustetulla kaurakermalla. Jos kaurakerman maku ei miellytä, käytä ruokakermaa tai lorauta joukkoon vähän kuohukermaa. Sosekeiton sakeus on makukysymys, joten lisää lientä makusi mukaan. Nesteen määrä riippuu myös siitä paljonko kurpitsoista irtoaa nestettä.

Jotain muuta kurpitsasta? Kokeile vaikka tätä lempeän tulista thaicurrya tai lohtuisaa kurpitsapolentaa.

Paahdettu kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
7 – 9 dl kasvislientä
1 prk maustettua kaurakermaa (Käytin Kaslinkin paahdettua sipulia)
suolaa maun mukaan

Lisäksi:
1 l kantarelleja
1 dl pinjansiemeniä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria ja rakuunaa/timjamia (kuivattu tai tuore)

Huuhdo kurpitsat. Halkaise ne tarvittaessa tukevalla veitsellä ja kaavi pois siemenet. Lohko kurpitsat ja levitä uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia, riippuen kurpitsapalojen koosta.

Puhdista sillä välin kantarellit ja paahda pinjansiemenet pannulla.

Anna kurpitsapalojen jäähtyä hetki ja kaavi tai leikkaa kurpitsan liha kuoresta. Purista valkosipulinkynnet kuoristaan. Siirrä molemmat kattilaan. Kaada kattilaan osa liemestä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput liemestä ja kaurakerma. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Paista sieniä pannulla, kunnes niistä alkaa neste haihtua. Lisää voi ja mausteet. Paista vielä muutama minuutti. Lisää pannulle pinjansiemenet.

Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle sieni-siemenseos.

Helppo arkiruoka kyljyksistä ja päärynöistä

Lokakuu alkakoon helpolla arkiruoalla, jossa pääsevät oikeuksiinsa upeat porsaan kyljykset ja kotimaiset päärynät.

Pork chops with pears

 

Moni viettää juuri nyt lihatonta lokakuuta, mutta siitä huolimatta uskaltaudun jakamaan kanssanne tämän herkullisen possuohjeen.  Se nimittäin valmistuu nopeasti ja antaa hyvän syyn kokeilla päärynöitä vähän eri tavalla. Jotenkin kokonaisuudessaan ihanan syksyinen ruoka.

En tiedä onko tämä vain minun kokemukseni, mutta porsaan kyljykset ovat tainneet jäädä hiukan unholaan viime vuosina? Hassua sinänsä, koska ne valmistuvat nopeasti ja helposti. En tiedä onko kysynnän hiipumiseen vaikuttanut  se, että kyljyksistä alettiin tehdä sellaisia rasvattomia littanoita, jotka vain kuivuivat pannulla. Hyvä kyljys on sopivan paksu ja siinä saa olla kunnon rasvareuna. Sitä rasvaa ei ole pakko syödä, mutta se antaa mehevyyttä lihalle kypsennettäessä. Olinkin tosi tohkeissani, kun ensivisiitilläni K-supermarket Redissä näin lihatiskillä Kaartilan mallaspossun muhkeitä kyljyksiä. Kaartilan tilan possut kasvatetaan Juvalla olutmäskillä ja syntyvät vapaaporsituksessa. Olutmäskin possuille toimittaa Saimaan Juomatehdas. Nämä possut eivät soijaa näekään!

Paistoin kyljykset ensin nopeasti pannulla ja sitten lisäsin joukkoon lohkottuja kotimaisia päärynöitä. Ne olivatkin tähän ruokaan ihan täydellisiä, kooltaan sen verran pieniä, että mahtuivat pannulle mainiosti. Ensimmäisellä kerralla tein pannun jäämistä kastikkeen, toisella kerralla nautimme kyljykset sellaisinaan päärynöiden kanssa. Lisäkkeeksi sopii vaikka polenta tai perunamuussi.

 

Kyljyksiä ja päärynää

4 kpl paksuja kyljyksiä rasvareunalla
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
4 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
6-8 pientä kotimaista päärynää
10 salvian lehteä
(kastike
1 dl hyvää päärynäsiideriä, vermuttia tai valkoviiniä
3/4 dl lihalientä
ripaus sokeria)

Ota kyljykset huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen valmistusta. Leikkaa rasvaan viillot, jotta kyljykset eivät käyristy paistamisen aikana. Mausta ne suolalla ja pippurilla.

Murskaa valkosipulinkynnet kuorineen veitsen lappeella. Huuhdo päärynät ja leikkaa puoliksi. Poista kota. Nypi salvian lehdet valmiiksi.

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja laske kyljykset pannulle varovasti. Lisää myös valkosipulinkynnet. Ruskista kauniin ruskeiksi ja paista vielä rasvareunaa pannua vasten. Voit myös paistaa kyljykset kahdessa erässä. Nosta kyljykset ja valkosipulinkynnet pois pannulta.

Paista pannulle kertyneessä rasvassa salvian lehdet ja siirrä ne talouspaperin päälle. Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle päärynälohkot. Paista, kunnes päärynät alkavat saada väriä. Nosta kyljykset takaisin pannulle ja paista, kunnes ne ovat kypsiä. Rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää salvian lehdet ja kuoritut valkosipulit.

Jos haluat tehdä kastikkeen kyljyksille, lusikoi pannun sisältö lämmitetylle lautaselle. Jätä osa rasvasta pannulle. Kuumenna ja kaada pannulle vermutti tai viini sekä lihaliemi. Keitä, kunnes nestettä on noin 1 dl jäljellä. Lisää tarvittaessa ripaus sokeria tai suolaa.

Mangoldi-salsicciapasta

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Hitsin hyvä, jopa paras tomaattipasta! Ja jupinaa reseptinkirjoittamisesta.

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Older posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑