Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 28 of 28

He’s a jolly good fellow!

Toissapäivänä meillä juhlittiin. Koiramme (tai Eläinvideokerholaisittain koiromme) täytti 4 vuotta ja landseer-urokselle se virallisesti tarkoittaa siirtymistä aikuisten dogejen piiriin (paperilla ainakin). Joten kunnon emäntänä aloin jo hyvissä ajoin suunnitella sopivaa synttärikakkua. Ja tälläinen siitä tuli.

Raakalihakakku

Raakalihakakku

Kakkusten pohjana toimi kotimainen jauhettu hevosenliha, päälle pursotin ihan oikeaa maitorahkaa (ei mitään pehmeitä rahkoja tai proteiinihömpötyksiä meidän koiralle!). Kaksi kakkusta sai vielä reunoilleen ohueksi viipaloitua banaania. Kynttilöiden asemasta toimivat pinaatti-kanatikut (teollisesti valmistettu) ja koristeena tuoretta minttua. Ihmiset saivat myös kakkua, hieman toisenlaista, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Tässä vielä herra Hurvelssonin näkemys kakusta.

wilho kakku II

Hyvin maistui!

Porolle kyytiä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunnustan olevani yksi Yotam Ottolenghin vannoutuneista faneista. Lähi-idän mausteet ja raaka-aineet ovat vieneet minut mennessään. Keittiössämme löytyy nykyisin vakiomausterepertuaariin kuuluvina sumakkia, za’atar-mausteseosta sekä baharat-mausteseosta, jossa on mm. mustapippuria, jeeraa, korianteria, neilikka, maustepippuria jne.

Innostuin jopa tilaamaan Ottolenghin verkkokaupasta (http://www.ottolenghi.co.uk/pantry) muitakin, meille ei niin tuttuja, lähi-idän raaka-aineita, joiden veikkaisin pian nousevan esiin myös Suomessa. Näihin kuuluvat mm. freekeh (paahdettua vihreää ja rikottua vehnää) ja molgrabieh, joka puolestaan on isoa couscousta. Englanniksi tätä isoa palleroa kutsutaan myös nimillä giant couscous tai pearl couscous. Molgrabiehin italialainen sukulainen on taasen fregola, sardinialainen iso pyöreä pasta. Sumakkia ja za’ataria olen ostanut Hakaniemen hallin pienestä maustekaupasta, josta saa muuten ostaa mainioita säilöttyjä sitruunoita kappaleittain.

Lähi-idän mausteiden lisäksi lautasillemme on viime aikoina usein päätynyt myös myskikurpitsaa, lehtikaalia ja granaattiomenaa. Kun pakastimesta löysin harhailemasta yksinäisen poron ulkofileen, päätin kokeilla kuinka se toimisi näiden jo erinomaisiksi todettujen  makujen kanssa. No, mitä tästä sitten syntyi? Kerrassaan mainio salaatti, joka sopii ateriaksi sellaisenaan. Maustepippurin ja neilikan maut sopivat hyvin riistan makuun ja sumakki toi mukavaa kirpeyttä makeaan kurpitsaan. Salaatin sitoo yhteen tahinikastike, joka antaa salaatille kivaa pähkinäistä makua. Tahinikastikkeen ohje on poimittu Yotam Ottolenghin kirjasta Jerusalem.

Olen tehnyt tätä salaattia sekä kevysti pannulla pehmennetyistä lehtikaaleista että näin raakana. Kumpikin menetelmä toimii mielestäni hyvin, mutta antaa toki vähän erilaisen suutuntuman salaattiin. Tahinikastikkeen tilalla olen vielä ajatellut kokeilla appelsiinin tai verigreipin mehusta valmistettua vinegrettiä. Poron voi hyvin korvata lampaan ulko- tai sisäfileellä. Lampaan ulkofilettä riittää tosin yksi tähän määrään aineksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mausteinen porosalaatti (neljälle)

2 (n. 400 g) poron ulkofilettä
2 rkl öljyä
1 tl baharat-mausteseosta (voit korvata tämän maustepippurilla sekä ripauksella neilikkaa)
suolaa

1 (n. 1 kg) myskikurpitsaa
1 – 2 rkl öljyä
1 – 2 tl sumakkia + ripaus suolaa

200 g lehtikaalia
1/2 dl sitruunamehua + ripaus suolaa

1/2 granaattiomenaa
1 dl pistaaseja tai kuorellisia manteleita

Kastike:
75 g vaaleaa tahini- eli seesaminsiemenkastiketta
60 ml vettä
1 rkl sitruunamehua
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

  •  Ota liha lämpenemään ajoissa, kuivaa pinta. Hiero pintaan hieman öljyä sekä baharat-mausteseosta ja suolaa. Paista kuumalla pannulla molemmin puolin 4-5 minuuttia, kunnes lihan lämpötila on noin 60 astetta. Kääri porofileet folioon vetäytymään.
  • Leikkaa kurpitsa puoliksi pituussuunnassa, kaavi pois siemenet. Viipaloi kurpitsaliha, siirrä kulhoon ja sekoita joukkoon öljy, sumakki ja ripaus suolaa. Paahda uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kurpitsa on kypsää ja kauniin ruskeaa. Voit käännellä kurpitsaviipaleita kerran paistamisen aikana, jotta ne saavat kauniin värin kauttaaltaan.
  • Pese lehtikaalit, irrota lehtiruodit ja revi tai leikkaa lehdet suikaleiksi kulhoon. Kaada päälle sitruunamehu ja puristele se kaalien joukkoon. Lisää ripaus suolaa sekä oliiviöljyä. Anna kaalin maustua kulhossa tarjoiluun saakka.
  • Irrota granaattiomenasta siemenet ja paahda pistaasit pannulla. Sekoita tahinin joukkoon vesi, sitruunamehu ja hienonnettu valkosipuli. Mausta suolalla.
  • Viipaloi porofileet. Levitä lehtikaali tarjoilulautaselle, nostele päälle kurpitsaviipaleet sekä poro. Ripottele pinnalle granaattiomenan siemenet sekä pistaasit. Kastiketta tulee melko paljon, joten suosittelen, että valutat siitä vain osan salaatin päälle ja annat ruokailijoiden itse annostella loput annokseensa.

Tämä salaatti toimii mainiosti myös seuraavana päivänä lounasruokana, mikäli sitä jää. Ottolenghi-faneille muuten tiedoksi, että Yle Teema esittää parhaillaan kyseisen herran sarjaa ”Välimeri lautasella”. Ensimmäinen osa oli katseltavissa keskiviikkona kuluneella viikolla.

Paljon asiaa macaroneista

macarons

Huomasin hiljaittain testanneeni lukuisan määrän marenkiin tavalla, jos toisella liittyviä ohjeita. Erityisen ihastunut olen ollut kaikkeen, missä on käytetty italialaista marenkia. Jotain tuossa kiiltävässä ja paksussa massassa on äärettömän vetoavaa. Syyllisenä tähän marenkihulluuteeni pidän macaron-leivonnaisia, joita olen tässä jo useamman vuoden aika-ajoin valmistanut ja työväenopistollakin useamman kurssin aiheesta järjestänyt. Vaikka pääasiassa suosinkin melko suoraviivaista ruoanlaittoa ja leivontaa, vetovat nämä pikkuleivonnaiset moninaisine työvaiheineen minuun.

Macaronit vievät aikaa, mutta ne eivät ole kovinkaan vaikeita valmistaa, kun valmistautuu puuhaan etukäteen. Parhaimman lopputuloksen olen saanut ns. kuivan kelin aikaan eli loppusyksystä ja talvella. Heinäkuun helteiden mukana saapuu myös kosteus, joka ei ole näille leivonnaisille eduksi. Mikäli pinta ei kuivu riittävästi, ei leivonnaispohja kohoa uunissa oikealla tavalla.

Seuraavassa muutamia vinkkejä valmistamiseen:

  • Valmistelu on hyvä aloittaa jo edellisenä päivänä, jotta itse työskentely sujuu jouhevasti. Tärkeää on myös, että varaat riittävästi tilaa ja ota kaikki tarpeellinen esille etukäteen.
  • Tasakokoisia macaroneja saat, kun piirrät tyllan (halkaisija noin 3 cm) avulla leivinpaperille ympyröitä, joiden sisään pursotat leivonnaismassan. Pursotinpussin täyttäminen onnistuu helpoiten, kun laitat sen korkeareunaiseen, tukevaan astiaan. Tähän sopii mm. sauvasekoittimen korkea kulho. Jotta leivinpaperi ei liiku pursottamisen tai paistamisen aikana, pursota pieni määrä massaa uunipellin kulmiin ja paina paperi kiinni peltiin.
  • Macaronit ovat parhaimmillaan 1-2 päivän päästä täyttämisestä. Säilytä ne viileässä tai kylmässä riippuen täytteestä. Pohjat voit valmistaa etukäteen ja pakastaa. Sulata ne ilmavasti, niin että pohjat eivät tartu toisiinsa ja sulata erikseen huoneenlämmössä.

Itse suosin macaronohjetta, jossa massa koostuu  jo aiemmin mainitsemastani italialaisesta marengista. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitset elektronisen lämpömittarin tai sokerilämpömittarin. Toinen oleellinen väline on vaaka. Macaronmassan koostumus voi mennä pilalle pienistäkin vaihteluista raaka-aineiden määrissä, joten desilitramitalla mittaamista en suosittele. Lisäksi tarvitaan kaksi isoa kulhoa (toinen mielellään metallinen tai lasinen valkuaisten vatkaamiseen), riittävän pieni silmäinen siivilä, iso pursotinpussi ja tylla (8 mm) sekä tukeva kaavin.

Pääraaka-aineet:

  • Mantelijauhe: käytä vain kuorettomista manteleista tehtyä mantelijauhetta. Jos jauhat itse kuorituista manteleista jauhon, kuivata sitä uunissa hieman. Liian kostea mantelijauhe voi pilata leivonnaiset!
  • Valkuaiset: keskikokoisen munan valkuinen painaa noin 30 g. Tässä on kuitenkin eroja riippuen munien tuoreudesta. Aina punnitse valkuaiset. Valkuaiset säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 5-6 päivää.
  • Väriaineet: tahnamaiset väriaineet sekoittuvat helposti ja niitä on kätevä annostella. Olen käyttänyt myös jauhemaisia ja ne toimivat yhtälailla. Nestemäisiä elintarvikevärejä en suosittele, sillä ne lisäävät massan kosteutta.

Valmistusvaiheet:

  • Valkuaisten erottelu – valkuaiset on hyvä erotella jo edellisenä iltana. Ne voit säilyttää jääkaapissa yön yli. Nosta valkuaiset huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.
  • Tant pour tant – “niin paljon niin paljolle” mantelijauhon ja tomusokerin sekoitus. Tämä tärkeä vaihe, jossa mantelijauhe ja tomusokeri siivilöidään kulhoon. Mikäli tätä ei tehdä huolellisesti, voi leivonnaisten pinta jäädä röpelöiseksi. Tämän vaiheen voit tehdä etukäteen edellisenä päivänä, mutta säilytä seos tiiviissä astiassa, jotta se ei kostu.
  • Italialainen marenki – Kun valkattujen valkuaisten joukkoon sekoitetaan kuuma sokerisiirappi, kutsutaan marenkia italialaiseksi. Marengin rakenne on tällöin tiiviimpi ja kestävämpi, ja se on helpompi sekoittaa mantelimassan joukkoon.
  • Macaronage – massan työstäminen. Tästä työvaiheesta ovat macaron-leivokset saaneet nimensä. Marenkia lisätään mantelimassan joukkoon pienissä erissä kaapimella työstäen. Tarkoituksena on rikkoa marengin rakenne, jotta massasta tulee tiiviimpi (toisin kun esimerkiksi kohokkaissa, joissa halutaan säilyttää ilmava rakenne). Lopputuloksen tulisi olla tasainen, yhtenäinen ja hieman valuva. Jos massa on liian tiukkaa, jää massa pursotettaessa nyppyläksi pinnalle ja jos liian löysä, leviävät leivonnaiset uunissa ja kunnollista ´jalkaa´ei synny pohjaan.
  • Croutage – kuivattaminen. Kuivattamisen tarkoituksena on saada ohut, kuiva ja kestävä kalvo pohjien pinnalle. Kun pohjat paistetaan, tulee pinnasta rapea. Pohjissa oleva kosteus nostaa pintaa rikkomatta sitä ja tasainen ´jalka´ muodostuu pohjalle. Kuivumisaika vaihtelee suuresti huoneilman kosteudesta riippuen (olen joskus antanut kuivua yli tunninkin). Pinta on kuiva, kun se ei kosketuksesta tartu sormeen. Mikäli pohjien päälle haluaa ripotella jotain, esim. laventelin kukkia, on se tehtävä kun pohjat ovat vielä kosteita.
  • Täyttäminen – jäähtyneet pohjat täytetään lusikkaleipien tapaan eli yhden pohjan päälle pursotetaan täytettä ja toinen pohja nostetaan kanneksi päälle.

Ja jotta ei mene ihan pelkäksi kuivakaksi teoriaksi, niin tässä ohje vähän erikoisempaan makuyhdistelmään. Suosittelen!

Mustikka-rosepippurimacarons

IMG_0613

Macaron-pohjat:

Manteli-valkuaistahna

200 g jauhettua mantelia
20 g mustikkajauhetta (esim.Biokia) + (jauhemaista elintarvikeväriä)
180 g tomusokeria
80 g valkuaisia

Italialainen marenki

75 ml vettä
200 g sokeria
80 g valkuaisia

Siivilöi mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään suureen kulhoon.  Jos käytät jauhemaista elintarvikeväriä, niin lisää se tässä vaiheessa.

Valmista italiainen marenki. Kuumenna kattilassa vesi ja sokeri kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen koko ajan lämpötilaa seuraten. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, ja nosta sekoitusnopeutta, kun sokerisiirapin lämpötila on noussut 105 asteeseen. Kun sokeri on 118 asteista, kaada se ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes marenki on hieman jäähtynyt.

Sekoita manteli-tomusokeriseokseen valkuaiset. Massan tulee olla tasaista ja kosteaa. Lisää tässä kohtaa pastaväri, mikäli käytät.

Sekoita joustavaa kaavinta käyttäen 1/3 marengista manteliseoksen joukkoon. Lisää loput marengista kahdessa erässä. Sekoita huolellisesti erien välissä. Massan tulee olla tasaista väriltään.

Täytä pursotinpussi taikinalla. Pursota taikinaa 3 cm pyörylöiksi leivinpaperin päälle. Muista jättää leviämisvaraa. Anna pohjien kuivua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia, kunnes pinta tuntuu kuivalta. (Suosittelen 45-60 minuuttia kuivatusta.)

Paista 140 asteessa noin 14 minuuttia. Nosta leivinpaperi leivonnaisineen vedellä kostutetulle tiskipöydälle tai muulle viileälle alustalle. Anna jäähtyä muutama sekunti ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Täyte:
50 g valkuaisia
100 g sokeria
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl (tai maun mukaan) jauhettua rosepippuria +  3 tl mustikkajauhetta

Vatkaa metallikulhossa sähkövatkaimella valkuaiset ja sokeri kevyesti keskenään.

Nosta kulho vesihauteen päälle ja anna olla, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos tuntuu lämpimältä. Nosta kulho pois kattilan päältä ja vatkaa valkuaisseosta, kunnes se muodostaa napakoita huippuja.

Jatka vatkaamista siihen saakka, että kulho tuntuu viileältä. Lisää voita seokseen ruokalusikallinen kerrallaan, koko ajan vatkaten. Jossakin vaiheessa voi näyttää siltä, että seos erottuu, mutta jatka vatkaamista, kunnes koostumus on tasaista. Mausta rosepippurilla ja mustikkajauheella. Pursota pohjille ja nosta toinen kanneksi päälle. Siirrä valmiit leivonnaiset jääkaappiin maustumaan.

Valoa ikkunassa

13035900723_140c6851e1_o

Kevättä on jo ilmassa. Sen huomaa piinkova talvi-ihminenkin, kun outo valoilmiö paistaa ikkunasta silmään kesken työpäivän. Auringonpaiste on mielestäni mitä parhain tekosyy mille tahansa asialle, joten päätin jakaa kanssanne toissakesäisen Provencen matkamme satoa näin blogin alkupalaksi. Tähän hetkeen soveltuisi paremmin lempijuomani shampanja, mutta kun on Provencesta kyse ja  olemme kevään kynnyksellä, niin nautitaan alkuun roseviinistä.

Sattuipa siis niin, että lähtöaamunamme kohti Ranskaa huomasimme, että matkasuunnitelmistamme uupui yksi majapaikka. Nopean surffauksen jälkeen päätimme yöpyä Aix-en-Provencessa, joka olisi puolimatkassa kohti Marseillea. Olimme hyvin onnekkaita, sillä Aix osoittautui oikein mukavaksi paikaksi. Kaupungin mukavuutta ei lainkaan vähentänyt paikallisten viinitalojen ja oliiviöljyn tuottajien järjestämä tapahtuma tuona kuumana (+38 astetta) sunnuntaiaamuna.
13036097044_96f4d016ae_z

5€:n pantilla saimme mukaamme upeat viinilasit, jotka kädessä haahuilimme kojulta toiselle nauttien viilentävistä viineistä. Erään viinitalon kojulla huomasimme vallan mainion demonstraation roseviinien eri värivariaatioista. Vaikka jokunen roseviini on tullut tässäkin kotitaloudessa testattua (kröhm), niin oli suorastaan valaisevaa nähdä nämä viinien värit rinnakkain. Provencen roseviineissä on usein havaittavissa herkkiä melonin ja persikan sävyjä, kun taas tummempia vadelmaisia roseita tuotetaan Italiassa ja Chilenkin suunnalla. Mutta pidemmittä puheitta – tervetuloa mukaan ja santé!

13035845823_2e54e99a5a_z

Newer posts »

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑