Haarukkavatkain

Page 24 of 28

Risotto uunipaahdetuista punajuurista

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Punajuuret ovat palsternakkojen lisäksi lempijuureksiani ja onneksi ne ovat myös mitä parhainta ruokaa näin talvellakin. Lähikaupassamme punajuuret olivat tarjouksessa 0,99 €/ kilo, joten hintakaan ei ole este tälle kermaiselle risotolle. Olen aiemmin keittänyt punajuuret risottoa varten, mutta tällä kertaa päätin paahtaa ne uunissa. Punajuurista tulee paahtamalla hieman makeampia ja sehän on vain plussaa. Etikkapunajuuret on tässä kohtaa syytä unohtaa.

Lusikallinen mascarponea tekee risotosta erityisen kermaisen.

Risotosta olen aiemmin kirjoitellutkin hernerisoton yhteydessä, joten jos valmistat risottoa ensimmäisen kerran tai haluat muuten vaan vinkkejä risoton tekoon, niin käy lukemassa lisää täältä. Kasvisrisottoja tehdessä olen huomannut, että parhaimman maun sekä värin risottoihin saa soseuttamalla osan kasviksista. On ihana seurata kuin valkoiset riisin jyvät hiljalleen uuttuvat syvän punaiseksi punajuurisoseesta ja kuinka risoton tuoksu kypsyessään kehittyy. Jätän aina osan kasviksista soseuttamatta, sillä haluan risottoon myös suutuntumaa kasviksista. Tällä kertaa en lopuksi lisännyt voita, sillä valmiin risoton päälle lusikoin mascarponea, jonka voi omalla lautasellaan sitten sekoittaa risoton joukkoon. Mascarponen voi toki sekoittaa valmiiksikin risottoon, mutta tällä tavoin väri pysyy tummemman punaisena lautaselle saakka.

Tummanpuhuvaa kauneutta.

Punajuuret valmiina uuniin.

Punajuuririsotto

450 g punajuuria (tuoreita)
oliiviöljyä, tuoretta timjamia, tuoretta rosmariinia, suolaa, pippuria, loraus vettä tai viiniä

2 salottisipulia
2 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
1 tl kuivattua timjamia
n. 1 l hyvää kana- tai kasvislientä
1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja mustapippuria myllystä
mascarponea

Pese punajuuret ja leikkaa isoimmat punajuuret puoliksi. Aseta punajuuret pellille folion päälle. Leikkaa timjamista ja rosmariinista oksia ja lisää ne punajuurien joukkoon. Lorauta päälle öljy ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Taita folion reunat nyytiksi ja siirrä pelti folionyyttineen uuniin. Paahda punajuuria 175 asteessa noin 1 ½ tuntia, koosta riippuen. Anna punajuurien jäähtyä kädenlämpöiseksi ja kuori ne. Paloittele punajuurista 1/3 ja soseuta loput monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää kädenlämpöinen punajuurisose ja timjami.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Lisää noin 1 dl kiehuvaa lientä kerrallaan risottoon. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin 1 dl lientä, jatka, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Lisää punajuurikuutiot risottoon. Kuumenna vielä hetki ja nosta kattila levyltä. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste ja mausta risotto suolalla sekä pippurilla. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle nokare mascarponea. Tarjoa heti.

Mantelimannapuuro ja vaniljalla maustetut sitrukset

12.2.2016 / minttu / 0 Comments

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pullan leivonnasta jäi yli mantelimaitoa ja en oikein tiennyt mitä sillä tekisin. Sellaisenaan en voi sitä juoda ja kaakaoon se olisi tietysti uponnut. Muistelin Instagramissa ja muissa somevälineissä nähneeni kuvia puuroista ja sitruksista. Ajatus lehmänmaidosta ja sitrushedelmistä ei kuitenkaan houkuttanut. Jostain syystä happamat maut yhdistettynä maitoon sellaisenaan maistuvat suussani epämielyttävälle, ovat aina maistuneet. En esimerkiksi voi yhdistää puolukkavispipuuroa ja maitoa, saatikka sitten raparperia ja maitoa. Ihan puistattaa moinen! Heti, kun maidolle tehdään jotain, muovataan jäätelöksi tai keitetään vaniljakastikkeeksi, on asia aivan eri.

Mieli teki siis kokeilla puuroa yhdistettynä sitruksiin, jo ihan visuaalisen kikkailun nimissä. Sitten keksin, että mantelimaito on makuna aivan erilainen kuin lehmänmaito, ja jos sitruksille antaa vähän lisää makeutta ja makua, voisi yhdistelmä toimia. Niinpä lähdin mannapuuron keittoon. Ohje on ihan perusmannapuuron ohje. Suolaa laitoin vain ripauksen. Ilman hedelmälisäystä olisin laittanut puuroon vielä lusikallisen voita.

Talven parhaat sitrukset odottelevat vaahterasiirappikylpyään.

Puuro maistui miedosti paahteisen manteliselta ja oli väriltään aavistuksen ruskeampaa johtuen mantelimaidon väristä. En tiennyt kuinka mantelimaito kuumentuessaan käyttäytyy, joten keitin puuron varmuuden vuoksi pinnoitetussa kattilassa. Teräskattilassakin tämä varmasti onnistuu, kunhan muistaa huolellisesti sekoittaa. Mantelimaito voisi toimia hyvin myös makeassa riisipuurossa. Mieleen ekaksi tulee Lähi-itä -henkinen jälkkäri, johon lisättäisiin ripaus kardemummaa ja ehkä rouhittuja pistaaseja…

Sitruksiin makua tuomaan lisäsin kaksi kaapissa kuivahtanutta vaniljatankoa, mutta jos sinulla on tuoreempa, niin yksi tanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna riittänee. Veriappelsiinin ja verigreipin yhdistelmä oli omaan makuuni sopivan hapan, jos pidät makeammasta niin käytä vain appelsiinia. Tätä kannattaa tehdä muuten isompi satsi kerrallaan, sillä hedelmät ovat monikäyttöisiä – tarjoa niitä jogurtin kanssa tai vaikka juustokakun lisäkkeenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mantelimannapuuro ja sitrukset kaipasivat päälle vielä pienen ripottelun kanelia.

Vaniljalla maustetut sitrukset (2 annosta)

1 verigreippi lohkottuna
1 veriappelsiini viipaloituna
1 dl vaahterasiirappia
1/2 dl vettä
sitruksista irronnutta mehua + purista lohkotusta greipistä mehu mukaan
1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna

Leikkaa sitruksista kuoret kalvoja myöten. Lohko greippi ja viipaloi appelsiini. Siirrä sitrukset kulhoon.

Mittaa kattilaan vaahterasiirappi, vesi sekä sitruksista irronnut mehu. Lisää vaniljatanko siemenineen. Keitä lientä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja kaada valmiiksi paloiteltujen sitrusten päälle. Anna maustua huoneenlämmössä noin tunnin tai siirrä jääkaappiin yön yli.

Mantelimannapuuro

1 l mantelimaitoa (sokeroimatonta)
1 1/2 dl tummia mannasuurimoita
ripaus suolaa

Kuumenna mantelimaito kiehuvaksi ja vatkaa joukkoon mannasuurimot. Keitä puuro hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Mausta ripauksella suolaa ja tarjoa sitrusten kanssa. Ripauta puuron päälle vielä hieman kanelia.

Kani padassa eli lapin à la moutarde

10.2.2016 / minttu / 0 Comments

Tämä kasvatettu kani painoi nyljettynä ja sisäelimet poistettuna n. 1,5 kg.

Olin aiemmin syksyllä ostanut Reko-lähiruokajaosta meille lähiseudulla kasvatetun kanin, varsin pulskan sellaisen. En tuolloin ehtinyt sitä valmistaa ja nakkasin kanin pakastimeen odottamaan parempaa hetkeä. Minulla oli kyllä jo tiedossa mitä kanista teen, sillä tekolistalla on keikkunut Valentine Warnerin kirjasta ”The Good Table” juuri sopiva ohje. Kokojyväsinappia, rakuunasinappia, viiniä, laakerinlehtiä ja ranskankermaa – mitä muuta kani voisi seurakseen toivoa?

Kokonaisen kanin paloittelu etenee jokseenkin samalla tavoin kuin broilerin paloittelu: aloitetaan jaloista, jotka nivelkohtia seuraillen irrotetaan. Ne voi myös leikata yhtenä palana irti selkärangasta ja sitten vasta erotella toisistaan. Satula leikataan kahteen osaaan ja pienet fileet lähellä niskaa, kylkiluiden yläpuolelta, leikataan irti. Katselin hieman huolestuneina niitä pieniä lihapaloja, että kuinkahan niiden padassa käy, mutta ne pysyivät todella mureina ja pehmeinä. Kokonaisia ranskalaisia kaneja myydään ainakin Stokkalla ja Reinin lihassa. Paloitteluapua kannattaa myös kysyä, jos on epävarma veitsitaidoistaan. Netistä löytyy myös hyviä videoita kanin paloittelusta.

Kanin kanssa lautasella perunagnoccheja ja silkkistä palsternakkasosetta. Hieman ruskeasävyinen ruoka, mutta niinhän ne parhaat ruoat tahtovat olla!

Kanipalat ruskistetaan voissa ja sitten ne hiljallee haudutellaan kannen alla, pienessä määrässä nestettä. Näin kani ei kuivu kypsyessään, mutta ei myöskän keity liemessä. Sinappi ja kerma lisätään pataan vasta lopuksi. Ranskankerma voi olla hieman hankala tuote, kun se lisätään tällaiseen sinappia sisältävään, vähän happamaan kastikkeeseen. Sen vuoksi kerman tulee olla täysrasvaista. Vähärasvainen ranskankerma takuuvarmasti erottuu liemessä.

Lisäkkeet ovat sitten ihan omista mielihaluista kiinni. Meillä oli samaisesta Reko-jaosta Majvikin tilan järjettömän kauniita ja hyvänmakuisia palsternakkoja vielä jäljellä ja tein niistä reilusti voilla maustetun soseen. Gnocchit ovat valmiita De Cecco -gnoccheja, jotka paistettiin pannulla ankanrasvassa ja maustetiin rosmariinilla. Vinkki on peräisin Nigella Lawsonilta ja tästä on tullut yksi meidän lempilisäkkeistämme. Arki-iltaisin ei oikein tuo itsetehtyjen gnocchien pyörittely nappaa.

Lihakaneista kiinnostuneille tiedoksi, että Reko-jaossa kaneja myy Lammastila Villakko, Kuortista. Suosittelen lämpimästi!

Kani sinappikastikkeessa

1 iso kasvatettu kani paloiteltuna 6-8 osaan (mikäli paloittelusta jää yli luunpaloja, ruskista nekin mukaan pataan niin saat lisää makua liemeen.)
75 g voita
2 – 3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl Maldonia tai vastaavaa hiutalesuolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 1/2 rkl valkoviinietikkaa
3 dl valkoviiniä
n. 1 dl vettä
2 tuoretta laakerinlehteä tai 3 – 4 kuivattua
2 rkl Dijon-sinappia (käytin Stokkan rakuunasinappia)
1 – 2 rkl Dijon-kokojyväsinappia
1 tlk (200 g) ranskankermaa (ei kevyttä!)
(hunajaa tai vaahterasiirappia)
tuoreita yrttejä hienonnettuna

Sulata ruokalusikallinen voita valurautapadassa tai vastaavassa keraamisessa lieden ja uunin kestävässä padassa. Lisää hienonnettu sipuli ja timjami (hiero yrttiä sormien välissä hienommaksi). Rouhaise joukkoon myös mustapippuria. Paista sipuli padassa kauniin vaalean ruskeaksi ja lisää valkosipulit. Jatka paistamista vielä muutama minuutti. Tarkkaile lämpötilaa etteivät sipulit pala. Siirrä pata pois liedeltä.

Nypi vehnäjauhojen joukkoon suola. Kuumenna paistinpannussa loput voista sekä oliiviöljy. Pyöräytä kanipalat vehnäjauhossa ja ruskista pannulla parissa erässä 3-4 minuuttia/puoli. Siirrä kanipalat pataan sipuleiden päälle.

Valuta paistinpannusta ylimääräinen rasva pois ja siirrä pannu takaisin liedelle. Kumoa kuumalle pannulle etikka ja loraus viiniä. Keitä samalla pannun pohjaa hangaten, jotta kaikki hyvänmakuiset paistuneet palat irtoavat ja sekoittuvat liemeen. Kaada liemi pataan kanipalojen päälle. Lisää loput viinistä ja vesi. Peitä pata kannella ja paista uunissa 190 asteessa noin tunti, kunnes kani on pehmeän mureaa, mutta liha ei vielä irtoa luusta. Mikäli liha vaikuttaa vielä liian napakalta, jatka kypsennysaikaa vielä 10 minuutin erissä.

Siirrä pata liedelle. Nosta kypsät kanipalat lautaselle ja sekoita liemen joukkoon sinapit. Kastikkeesta saa tulla melko paksua, joten jos liemi näyttää tässä vaiheessa kovin juoksevalta, keitä sitä hiljalleen kasaan. Lisää ranskankerma varovasti pienissä erissä sekoitellen ja siirrä kanipalat takaisin pataan. Nosta pata heti pois liedeltä, kun liemi alkaa hieman kuplia. Tarkista maku. Jos kastike on liian voimakkaan makuista, pyöristä sinapin happamuutta hunajalla tai vaahterasiirapilla. Hienonna halutessasi päälle ruohosipulia, lehtipersijaa tai tuoretta rakuunaa.

Zen-leivontaa eli laskiaispullat hasselpähkinätäytteellä

5.2.2016 / minttu / 1 Comment

Leivonnaisten aatelia, jos minulta kysytään!

Viiden pisteen kysymys: Mistä tietää, että minulla on viime viikkoina ollut enemmän aikaa käytettävissä? Siitä, että viimeisimmistä postauksista löytyy useampi leivontaohje (tämä mukaan lukien). Viimeisen vuoden kirjoituksiani seuratessa voisi ajatella, että en leivo. Leivon kyllä ja vielä mielelläni, mutta leivonta vaatii minulta tiettyä mielentilaa ja aikaa. Leipoessa ei voi vain luovia menemään ja maistelemalla saada ruokaa oikeaan suuntaan, leipoa siinä sivussa, kaiken muun keskellä. Leivontaan on keskityttävä. Ja aina välillä on hyvä tehdä jotain mihin pitää keskittyä oikein kunnolla, haastaa itsensä. Sen vuoksi pidän esimerkiksi macaronien leipomisesta. Macaronit eivät anna armoa – jos kiirehdit, oikaiset jossain ja et keskity, näkyy se taatusti lopputuloksessa. Olen huomannut, että jos ajatukset harhailevat, tekemättömät kotityöt vaivaavat mieltä ja muutenkin on sekava fiilis, niin leipomisesta ei tule mitään. Sen vaan tietää. Saman tapaisia ajatuksia pohti myös Nelle hiljattain.

Pullat auringossa!

Kaikki leivonta ei kuitenkaan ole grammoittain mittaamista, onneksi. Ja onneksi on pulla. Jos voisin valita vain yhden makean leivonnaisen mitä söisin, olisi se pulla. Pullan leivonta itsessään on rentouttavaa ja toimintana sellaista, joka ainakin minut palauttaa hetkeksi lapsuuden kotiini. Kuluneet fraasit pullan tuoksuisesta kodista tai äidistä eivät ole ihan tuulesta temmattuja. Pullan tuoksu on varmasti se paras tuoksu ikinä!

Pulla taipuu moneksi, kuten laskiaispulliksi. Ja millaisessa nousukierteessä laskiaispullat juuri nyt ovatkaan! Tuunausvinkkejä on some pullollaan ja hyvä niin. Se tarkoittaa ettei tämä perinneleivonnainen ei ole ihan heti unohtumassa ja jäämässä historiaan. Oma versioni laskiaispullasta pitää sisällään hasselpähkinämassaa. Ostin Hellasta ja Herkusta maailman parhaita hasselpähkinöitä ihan tätä varten. Näissä pähkinöissä ei ole lainkaa pistävää, härskiintyneen pähkinän makua, vaan maku on puhtaan, tumman pähkinäinen.

Italialaisia paahdettuja hasselpähkinöitä.

Hasselpähkinämassan ohjeen muokkasin tästä mahtavasta mantelimassan ohjeesta, jonka löydät köksäkollegani Leenan blogista. Hasselpähkinätahnan lisäksi kokeilin leipoa pullan mantelimaitoon. Olisin halunnut käyttää hasselpähkinämaitoa, mutta sitä ei lähikaupastamme löytynyt. Mantelimaito on niin miedon makuista ettei se raa’assakaan taikinassa maistunut. Käsitellessä taikina tuntui näppituntumalla hieman tahmeammalta kuin maidolla leivottaessa ja pullien pinnat tummuivat normaalia enemmän, joten jouduin laskemaan peltiä alemmaksi kesken paistamisen. Pullista tuli kuitenkin pehmeitä ja ilmavia.

Tässä vielä muutama vinkki pullanleivontaan (vehnäjauhopussista löydät pullaohjeen):

mittaa nesteen lämpötila – tuorehiivalle riittää 37 astetta, kuivahiivalle 42 astetta
käytä voita (voit sulattaa voin kokonaan tai lisätä sen osittain sulaneena, mutta ei koskaan jääkaappikylmää voita)
suola on ohjeessa tarkoituksella, älä jätä sitä pois
oikea pullan maku tulee kardemummasta (jauha itse kardemumman siemenet morttelissa, niin saat voimakkaamman maun kuin valmiiksi jauhetusta)
lisää jauhoja vähitellen, luota kätesi arvioon taikinasta. Mielummin vähän liian löysä taikina kuin liian tiukka
vaivaa taikinaa kunnolla
kohota lämpimässä, niin taikina kuin leivotut pullatkin
syö tuoreena!

Hasselpähkinämassa

1 1/2 dl jauhettua hasselpähkinää
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
(1 rkl vettä)

Sekoita hasselpähkinäjauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vettä tarvittaessa. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa. Muovaa tahnasta muovikelmun avulla tangoksi ja siirrä jääkaappiin. Leikkaa tanko viipaleiksi ja täytä pullat hasselpähkinäviipaleilla ja kermavaahdolla.

Uskollinen ja tottelevainen apurini.

Fenkoli-verigreippisalaatti

2.2.2016 / minttu / 0 Comments

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen haaveillut tästä salaatista jo jonkin aikaa. Päivien pidentyessä ja valon pikkuhiljaa lisääntyessä alkaa jo tehdä mieli jotain muutakin kuin uunissa haudutettuja patoja ja tuhteja keittoja. Fenkoli-verigreippisalaatti on ihana sekoitus raikkaita sitruksisia makuja ja kesäistä fiilistä.

Fenkoli on raaka-aine, jonka makuun olen kypsynyt vasta aikuisiällä ja erityisesti rakastan ohuiksi siivuiksi höylättyä fenkolia, joka sopii sellaisenaan syötäväksi. Salaatin sitruksista makua korostamaan lisäsin salaatinkastikkeeseen korianteria. Kun korianterin siemenet paahtaa ja kevyesti murskaa, tulee niistä uskomattoman raikas, mutta moniulotteisen sitruksinen tuoksu ja maku. Kiitos vinkistä, Marco Pierre White!

Salaatin kaveriksi paahdoimme Benella-kirjolohta, joka tuotiin markkinoille viime vuoden lopulla. Kirjolohille syötetään erityistä rehua, jonka avulla kalojen EPA- ja DHA-rasvahappoarvot ovat kohdillaan. Kalassa oli hyvin mieto tuoksu ja maku, joten sen luulisi maistuvan myös kalaa yleensä vieroksuville immeisille. Saman tapaista tuotekehitystä on muuten aiemmin tehnyt HK, jonka rypsipossu on rasva-arvoiltaan tavanomaista porsaanlihaa parempaa. Tästä possusta myöhemmin vielä lisää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kerroin aiemmin, että uusia juttuja on luvassa, niin jatkossa kätteni jälkeä voi myös seurata upean Jotain maukasta -blogin kautta, sillä aloitan ruokakuvaaja- ja bloggaaja Marin assarina. Aivan huippu juttu, ja jo ensimmäisen päivän jälkeen opin todella paljon ruokakuvaamisesta ja -stailauksesta. Innolla odotan mitä kaikkea tästä seuraa. Jos ruokakuvaaminen kiinnostaa, niin elokuun workshopissa on vielä muutama paikka vapaana. Minäkin olen siellä touhuamassa kauhan varressa!

Fenkoli-verigreippisalaatti

1 (n. 300 g) fenkoli
1 – 2 verigreippiä (lisäsin yhden veriappelsiinin omaani, kun greippi oli vähän pieni)
1 rs vuonankaalia
1 dl paahdettuja ja suolattuja manteleita rouhittuna (esim. Pirkka)
tuoretta minttua

Kastike

verigreipin mehua (ota talteen leikkuulaudalta)
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
n. 1 tl kokonaisia korianterin siemeniä paahdettuna ja murskattuna

1. Poista fenkolista uloin kerros, siisti kanta ja leikkaa fenkolin vihreät varsiaihiot pois. Mikäli fenkolin tupsumaiset lehdet ovat hyväkuntoisia, ota ne talteen koristelua varten. Höylää fenkoli ohuiksi siivuiksi mandoliinilla tai veitsellä.
2. Leikkaa greipistä kuoret kalvoja myöten ja irrota hedelmäliha lohkoina. Valuta leikkulaudalle kertynyt mehu kulhoon fenkoleiden päälle. Lisää oliiviöljyä, suola, pippuri sekä korianteri. Sekoita hyvin ja anna maustua noin 15 minuuttia.
3. Huuhtele ja kuivaa vuonankaali. Nostele tarjoiluvadille vuorotellen vuonankaalia ja fenkolia. Lisää lopuksi verigreippilohkot, rouhitut pähkinät sekä minttu (+ fenkolin tupsut).

Veriappelsiinimacarons

1.2.2016 / minttu / 1 Comment

Macaronpohjat kuivumassa. Pinnalla kuivattua appelsiininkuorijauhetta.

Lupaan, että tämän postauksen jälkeen leivon jotain mikä ei sisällä marenkia tai veriappelsiinia, ainakaan samassa ohjeessa! Tämä ohje on kuitenkin pakko julkaista, sillä veriappelsiinitahna itsessään on jo erinomaista. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kuivatuista appelsiinien kuorista tehtyä jauhetta. Tykkään tällaisista ohjeista, joissa saa käytettyä mahdollisimman paljon raaka-ainetta heittämättä paljoa pois. Kananmuna tulee käytettyä kokonaan, kun valkuaiset menevät pohjiin ja keltuaiset curdiin. Veriappelsiineistä käytetään sekä mehu että kuori; tuoreena raasteena ja kuivattuna jauheena.

Macaron-postaus oli niitä ensimmäisiä postauksiani ja löydät sen täältä. Jos et ole ennen tehnyt näitä makeita mantelisia leivonnaisia, niin suosittelen lukemaan ohjeet huolella ja varaamaan valmistamiseen riittävästi aikaa. Osan asioista voi tosiaan tehdä jo edellisenä päivänä.

Täytettyjä macaroneja.

En ollut leiponut macaroneja hetkeen ja liekö siitä johtunut, mutta ensimmäinen yritys ei mennyt ihan putkeen. Aluksi curdista tuli hieman liian löysää ja sössin macaronmassan kanssa. Päädyin innoissani työstämään sitä vähän liikaa sillä seurauksella, että pursottaessa taikinakiekot levisivät leivinpaperille littaniksi ja eivät sen vuoksi myöskään nousseet paistettaessa. Kaiken lisäksi ensimmäisen pellin kohdalla uuni oli liian kuuma, joten leivonnaiset kohosivat liikaa ja pinta halkesi… Mutta toisella yrittämällä kaikki meni jo paremmin ja lopputulos on kerrassaan suussasulava. Suosittelen lämpimästi uunilämpömittarin käyttöä!

Kun curd on riittävän paksua, tarttuu se lusikan pintaan paksuksi kerrokseksi eikä valu pois.

Veriappelsiinicurd

1 1/4 dl juuri puristettua veriappelsiinin mehua (n. 1 – 1 1/2 appelsiinia)
5 keltuaista
1 – 1 1/4 dl sokeria (riippuu mehun makeudesta)
75 g suolatonta voita
2 tl veriappelsiinin raastettua kuorta

Purista appelsiineista mehu. Siivilöi mehu halutessasi, poista siemenet. Vatkaa keltuaisten rakenne rikki metalli- tai lasikulhossa (lämmönkestävä) ja mittaa joukkoon muut aineet. Kuumenna vesihauteessa kokoajan sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Kattilassa oleva vesi ei saa koskea kulhon pohjaan. Tahnan koostumus on oikea, kun tahna tarttuu lusikkaan tasaisena kerroksena (kts. kuva). Anna curdin jäähtyä huoneenlämmössä, siirrä se puhtaaseen astiaan, peitä kelmulla ja nosta kulho jääkaappiin. Curdin koostumus jähmettyy vielä kylmässä.

Veriappelsiinijauhe

2-3 veriappelsiinia

Kuori veriappelsiinin kuori ohuelti kuorimaveitsellä. Vältä valkoista kalvoa, se on kitkerää. Levitä ohuet kuoriviipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja kuivata uunissa 50 asteessa 1 1/2 – 2 tuntia, kunnes kuoret ovat täysin kuivat. Jauha kuoret sauvasekoittimen myllyssä tai morttelissa hienoksi jauheeksi. Käytä leivonnaisten ja jälkiruokien koristeluun. Kokeile myös makua tuomaan puuroihin ja jogurttiin.

Macaroniin tulee paistamisen aikana kehittyä ns. jalka eli röpyläinen alareuna. Pinta eli hattu kohoaa tasaisesti eikä halkeile.

Macaronit

Manteli-valkuaistahna

200 g jauhettua mantelia
200 g tomusokeria
1/2 tl kuivattua appelsiininkuorta jauhettuna
80 g valkuaisia
keltaista elintarvikeväriä (jauhemaista tai tahnaa)

Italialainen marenki

75 ml vettä
200 g sokeria
80 g valkuaisia

Koristeluun kuivattua veriappelsiinin kuorta jauhettuna

Siivilöi mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään suureen kulhoon. Jos käytät jauhemaista elintarvikeväriä, niin lisää se tässä vaiheessa.

Valmista italiainen marenki. Kuumenna kattilassa vesi ja sokeri kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen koko ajan lämpötilaa seuraten. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset hiljalleen pienellä teholla pehmeäksi vaahdoksi, ja nosta sekoitusnopeutta, kun sokerisiirapin lämpötila on noussut 110 asteeseen. Kun sokeri on 118 asteista, kaada se ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes marenki on hieman jäähtynyt.

Sekoita manteli-tomusokeriseokseen valkuaiset. Massan tulee olla tasaista ja kosteaa. Lisää tässä kohtaa elintarvikeväri.

Sekoita tukevaa kaavinta käyttäen 1/3 marengista manteliseoksen joukkoon. Lisää loput marengista kahdessa erässä. Sekoita huolellisesti erien välissä. Massan tulee olla tasaista väriltään. Oikean koostumuksen varmistat tipauttamalla massaa leivinpaperin päälle. Mikäli se ei ole riittävästi sekoittunut, ei taikina tasoitu itsestään vaan siihen jää nyppylä. Vältä kuitenkin työstämästä taikinaa liikaa.

Täytä pursotinpussi taikinalla. Pursota taikinaa 3 cm pyörylöiksi leivinpaperin päälle. Muista jättää leviämisvaraa. Ripottele pinnalle appelsiininkuorijauhetta. Anna pohjien kuivua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia, kunnes pinta tuntuu kuivalta. (Suosittelen 45-60 minuuttia kuivatusta.)

Paista 140 asteessa noin 14 minuuttia. Tarkkaile leivonnaisia ensimmäisen pellillisen kohdalla. Mikäli leivonnaiset alkavat kohota keskeltä ja halkeilla, avaa varovasti uunin luukkua hetkeksi ja laske uunin lämpötilaa. Nosta leivinpaperi leivonnaisineen vedellä kostutetulle tiskipöydälle tai muulle viileälle alustalle. Anna jäähtyä muutama sekunti ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Täytä macaronpohjat lusikkaleipien tapaan ja siirrä jääkaappiin maustumaan. Macaronit ovat parhaimmillaan päivän tai pari täyttämisen jälkeen. Ne säilyvät jääkaapissa vajaan viikon.

Congee ja soijamarinoidut munat

26.1.2016 / minttu / 0 Comments

Puurot ja erilaiset kulhosta tarjottavat ruoat ovat nyt kovasti muotia. Parhaimmillaan nuo kaksi yhdistyvät mieltä ja kehoa ruokkivaksi kokonaisuudeksi, ja kun mukaan lisätään soijakastikkeessa marinoitu kananmuna, on annos täydellinen. Hyvät lukijat, saanko esitellä teille congeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Congee on yksinkertaisuudessaan suolainen puuro, jota Kiinassa ja muissa Aasian maissa tavataan tarjota aamiaisella. Usein siihen lisätään kypsää kalaa tai lihaa ja annos raikastetaan hienonnetulla kevätsipulilla. Riisi voi olla pitkä- tai lyhytjyväistä riippuen siitä missä päin Aasiaa ollaan. Tähän ohjeeseen käytin puuroriisiä, kun sitä sattui joulun jäljiltä vielä kaapissa olemaan. Ohje on helppo valmistaa ja congee on todellista lohturuokaa, jota sairaana mielelläni söisin kulhollisen tai pari. Pääsin congeen varjolla kokeilemaan vielä soijamarinoituja muniakin. Munat menevät vielä uusintakierrokselle kokeiluun, ne olivat hyviä, mutta mielestäni hieman liian suolaisia. Ensi kerralla käytän vähemmän suolaista soijakastiketta marinointiin. Ohjeeseen lyhensin myös marinointiaikaa, sillä vuorokausi oli mielestäni liikaa.

Vuorokauden soijakastikkeessa marinoituneet kananmunat

Annoksen pohjana toimii liha- tai kanaliemessä keitetty riisi. Puuron koostumuksen tulisi muistuttaa löysää risottoa, joten tarkkaile nesteen määrää keittämisen aikana ja lisää lientä, mikäli puuro näyttää kuivalta. Congeeta varten ei tarvitse erikseen valmistaa lihaa tai kalaa, sillä tähän sopivat oikein hyvin edelliseltä päivältä yli jääneet kalan, kanan, possun tai naudan palat. Tähän annokseen laitoin grillattua broileria. Kasvisyöjä keittää riiisin kasvisliemessä (ehkä hieman merilevää joukkoon) ja tarjoaa congeen esimerkiksi savustetun tofun kanssa.

Soijamarinoidut munat

2 kananmunaa
3 dl vähäsuolaista soijakastiketta
3/4 dl vettä
1 rkl sokeria
1 tl paahdettua seesamikastiketta

Keitä munia kuusi minuuttia ja jäähdytä kylmässä vedessä sen verran, että saat munat kuorittua. Sekoita kulhossa soijakastikkeeseen vesi, sokeri ja seesamikastike. Laske munat varovasti kulhoon ja anna maustua 2-5 tuntia. Vinkki! Tee leivinpaperista ja muovikelmusta/kulhon kannesta paino munien päälle, sillä ne helposti kellahtavat pinnalle ja väristä ei tule tasainen.

Congee (2 annosta)

1 1/2 dl puuroriisiä
5 dl lientä
2cm:n pala inkivääriä raastettuna
2 rkl voita
kypsää broileria, possua tai nautaa paloiteltuna (voit lämmittää nämä valmiiksi tai sekoittaa kuuman riisin joukkoon)
2 kevätsipulin vartta suikaloituna
2-3 rkl paahdettuja maapähkinöitä rouhittuna
hienonnettua korianteria
srirachaa

1. Mittaa kattilaan riisi ja liemi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kypsyä hiljalleen kannen alla noin 25 minuuttia.
2. Kun riisi on kypsää, lisää inkivääri ja voi. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Tarkista maku ja mausta suolalla tarvittaessa. Lisää halutessasi lihasuikaleet joukkoon.
3. Jaa riisi nesteineen kahteen kulhoon, nosta päälle lihasuikaleet (ellet laittanut niitä jo riisin joukkoon), suikaloidut kevätsipulit, korianteri ja ripottele lopuksi pinnalle pähkinät. Tulisemman ruoan ystävä valuttaa päälle vielä srirachaa.

Vuohenjuustomunakas

25.1.2016 / minttu / 0 Comments

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Munakkaita tulee tehtyä aivan liian harvoin” mietin, kun sunnuntaiaamuna rikoin kananmunia kulhoon. Raaka-aineita tarvitaan vain vähän ja aikaakaan ei kulu paljon mitään. Munakkaat eivät ole vain aamiaisruokaa, niistä saa myös oikein mainion lounaan, jos sellaista joskus muistaisin syödä. Täytteeksi ja mausteeksi voi laittaa mitä haluaa ja kaapistaan löytää, mutta pitäytyisin kuitenkin vain muutamassa raaka-aineessa, jottei munakkaan kuohkeus ja keveys huku täytteiden alle.

Olen ihastunut tähän ohjeeseen, sillä kananmunien (4 munaa) joukkoon lisätään 1/2 dl kivennäisvettä. Se tekee munakkaasta erityisen kuohkean. Ripaus suolaa mauksi ja koko komeus kaadetaan öljyllä voidellulle pannulle. Kansi päälle ja munakas saa miedolla lämmöllä kypsyä hiljalleen. Paras munakas syntyy, kun antaa munakkaan pinnan jäädä vielä kosteaksi. Päälle muutama nokare pehmeää vuohenjuustoa, tuoretta basilikaa ja pari rouhaisua mustapippuria. Jos oikein haluan herkutella, valutan päälle pari tippaa tryffelöljyä. Ohjeesta syntyy munakas yhdelle.

Veriappelsiini-marenkipiirakka

22.1.2016 / minttu / 0 Comments

Veriappelsiinit talviauringossa.

Hyvää uutta vuotta! Kai niin voi edelleen toivottaa, vaikka tammikuu onkin jo pian ohitse. Vuoden vaihteet ovat usein elämässäni tuoneet eteen muutoksia, aina ei niin toivuttuja, mutta niistäkin on selvitty. Tällä kertaa on luvassa kuitenkin täysin uusia juttuja (jee!), joiden ansiosta pääsen opiskelemaan ja oppimaan ruokakuvausta, ruokastailausta ja tietenkin paneutumaan tähän blogiin oikein kunnolla. Toivon myös, että minulle jäisi aikaa kirjoittaa tutkivampiakin ruokajuttuja. Se oli alunperin tarkoitukseni, kun tämän blogin aloitin, ja uutta intoa kirjoittamiseen, joskin myös lievää rimakauhua, sain ruokajournalismin kurssilla. Lisäksi vino pino ohjeideoita ja jo testattuja ohjeita odottavat julkaisuaan, joten hommaa riittää. Ihailen ihmisiä, jotka täyden työrumban ja lastenhoitokuvioiden jälkeen saavat juttujaan kirjoitettua ja julkaistua. Oma pääni näyttää vaativan jonkinlaista seesteistä tilaa sille, että mitään luovaa tapahtuu.

Ohjeita on tosiaan kertynyt julkaistavaksi, mutta päätin silti aloittaa tuoreimmasta, veriappelsiini-marenkipiirakasta. Vuoden vaihtumisen myötä ovat sitruksetkin taas trendien huipulla. Joulun alla saapuneiden klementiinien vanavedessä maihin ovat seilanneet suosikkini verigreippi sekä tämän vuoden yllättäjä, veriappelsiini. Ja varsinainen hittihedelmä veriappelsiini onkin, ainakin jos on omaan Instagram-kuvavirtaani luottamista! Itse pääsin veriappelsiinien makuun oikeastaan vasta viime talvena, kun yhdistin veriappelsiinit, maa-artisokan sekä broilerin. Veriappelsiinit ovat monikäyttöisiä ja hedelmän makea maku sekä upea, jokaisessa hedelmässä ainutlaatuinen väri, tekevät niistä kyllä kauden suosituimman sitruksen.

Kurkistus piirakan sisälle.

Idean tähän piirakkkaan sain leivonnaisten aateliselta, Eleonora von Smööriltä alias Elina Jyväkseltä, jonka mainiossa Baking Instinct -kirjassa esiteltiin verigreippi-marenkipiirakka. Pohjasta tein kuitenkin erilaisen ja kiisseliin halusin veriappelsiinia. Veriappelsiinista ajatukset kulkeutuivat kesään (jep, näin voi käydä!) ja saaristoon eräälle mökille, jossa minulle on ensimmäisen kerran tarjottu veriappelsiinimehua Camparilla terästettynä. Kerrassaan mainio aikuisten aamupalajuoma, viikonloppuisin tietenkin. Kiitokset vaan sinne Siskot kokkaa -blogin suuntaan!

Ihana, paksu marenki, jossa kaunis satiinimainen kiilto.

Parasta tässä piirakassa on kuitenkin se marenki. Tämä marenki on italiainen eli kuumamarenki, mutta sokerisiirapin sijaan siihen käytetään kuumaa vaahterasiirappia. Vuoan koosta riippuen voi olla, että marenkia jää yli, kuten minulle kävi. Keksin levittää loput marengista ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja ripottelin pinnalle lakritsijauhetta. Ihan järkyttävän hyvää tuli. En ymmärrä miksi en ole ennen tajunnut yhdistää näitä kahta lempiraaka-ainettani, mutta joku uusi ohje näistä vielä kyllä saadaan aikaiseksi. Sitä ennen suosittelen kokeilemaan tätä koukuttavan makean hapanta piirakkaa vaikka viikonlopun päiväkahviseuraksi.

Vähän tulee mieleen nuotiolla paahdetut vaahtokarkit, tämä on tosin parempaa!

Veriappelsiini-marenkipiirakka

Pohja

3 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja (jos käytät puolikarkeita tai spelttijauhoja, niin vähennä jauhojen määrää, jottei taikinasta tule liian kova ja mureneva)
1/2 dl mantelijauhetta
150 g kylmää voita pieninä kuutioina
1 dl tomusokeria
1 keltuainen (säästä valkuainen marenkia varten)
1 tl veriappelsiininkuorta raastettuna

1. Nypi vehnäjauhot, mantelijauhe, voi ja tomusokeri muruiksi. Lisää keltuainen ja veriappelsiininkuori. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin 1-2 tunniksi.
HUOM! Mikäli teet piirakan teräksiseen irtopohjavuokaan (kuten kuvassa) voitele vuoka ja nosta jääkaappiin 20 minuutiksi. Toista voitelu vielä muutamaan kertaan. Näin piirakka irtoaa vuoasta paremmin. Voit toki valmistaa piirakan myös korkeareunaisessa lasisessa piirakkavuoassa tai pinnoitetussa irtopohjavuoassa.
2. Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi. Nosta se kaulimen avulla piirakkavuokaan (22- 25 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin tunniksi.
3. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Nosta piirakkavuoka suoraan jääkaapista uuniin ja paista uunin keskitasolla kypsäksi, 10-15 minuuttia. (Oma uunini paistaa vähän laiskasti, joten tarkkaile kypsyyttä. Paistoaika riippuu myös vuoan koosta.) Jäähdytä pohja ja levitä sille jäähtynyt veriappelsiini-camparikiisseli.

Veriappelsiini-Camparikiisseli

2 dl sokeria (maista appelsiininmehua ensin, jos mehu on kovin hapanta ja pidät makeasta, lisää sokerin määrää)
4 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
2 1/2 dl veriappelsiinimehua (vastapuristettua)
1/2 dl Camparia (voit jättää tämän pois ja lisätä saman verran veriappelsiinimehua)
3 keltuaista (säästä valkuaiset marenkiin)
40 g jääkaappikylmää voita kuutioituna

1. Mittaa pinnoitettuun kattilaan sokeri, maissitärkkelys, mehu, Campari ja keltuaiset. Kuumenna keskilämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes seos saostuu ja väri muuttuu kirkkaammaksi. Älä keitä, jotta keltuaiset eivät kokkaroidu.
(Mikäli olet kuin minä ja käytät maissitärkkelystä harvemmin, niin siivilöi tärkkelys kattilaan. Näin saat paakut pois ja kiisselistä tulee sileämpi.)
2. Ota kattila pois levyltä ja lisää voi pieninä kuutioina koko ajan sekoittaen. Jäähdytä kiisseli ja siirrä se peitettynä jääkaappiin.

Pohjan ja kiisselin voit tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi.

Vaahterasiirappimarenki

240 ml (280 g) vaahterasiirappia
120 g valkuaisia (n. 4 valkuaista)

1. Mittaa vaahterasiirappi korkeareunaiseen, paksupohjaiseen kattilaan. Asenna kattilan reunaan elektroninen lämpömittari tai seuraa lämpötilaa sokerimittarin avulla. Vaahterasiirappi kuohuu jonkin verran kuumentuessaan, joten älä jätä sitä yksinään kuumentumaan.
2. Punnitse valkuaiset ja kaada ne metalliseen tai lasiseen kulhoon. Mikäli käytät muovikulhoa, pyyhkäise se ensin sitruunanpuolikkaalla, jotta muoviin mahdollisesti jääneet rasvat lähteävät pois. Kun vaahterasiirapin lämpöä mittaava mittari näyttää 105 astetta, vatkaa valkuaisia ensin pienellä teholla, kunnes ne muodostavat kevyen vaahdon. Lisää sitten vatkaustehoa ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto muodostaa napakoita huippuja.
3. Kun vaahterasiirapin lämpötila on saavuttanut 113 astetta, siirrä kattila pois levyltä ja valuta kuumaa siirappia hitaasti valkuaisten joukkoon, kokoajan voimakkaasti vatkaten. Jatka vatkaamista vielä 5-7 minuuttia, kunnes marenki on paksua ja kiiltävää. Vaahterasiirapin ansiosta väri on puuterin vaalea, ei täysin valkoinen.
4. Levitä ensin osa marengista kiisselin päälle ja pursota loput marengista tasaiseksi kerrokseksi haluamallasi tyllalla. Voit myös levittää kaiken marengin päälle ilman pursottamista. Kuumamarenkia ei tarvitse paistaa, mutta mikäli omistat pienoispolttimen (tohottimen) voit varovasti kuumentaa marenkia, jotta se saa kauniin vaalean ruskean värin. Nosta piirakka jääkaappiin viilentymään noin tunniksi ennen tarjoamista. Se säilyy jääkaapissa noin vuorokauden, sen jälkeen marenki alkaa vetistyä. Parhaimmillaan piirakka on samana päivänä.
5. Mahdollisesti ylijääneestä marengista voi pursottaa pieniä marenkisuukkoja ja paistaa ne uunissa 100 asteessa 30-40 minuuttia. Tai voit levittää marengin tasaiseksi ohueksi levyksi ja paistaa sitä 100 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes levy alkaa irrota paperista. Lohko marenkilevy paloiksi ja tarjoa sellaisenaan tai jälkiruokien koristeena.

Juustoa, juustoa ja lisää juustoa eli mac ’n’ cheese

29.12.2015 / minttu / 0 Comments

Juustoa saa olla reilusti. Valitse mukaan myös vahvemman makuisia juustoja, jolloin saat voimakkaamman maun kastikkeeseen.

Minusta on pikkuhiljaa tullut juustosyöppö. Olen toki juustoista pitänyt aiemminkin, mutta nyt huomaan hamstraavani niitä jääkaappiimme ja yllätän itseni syömästä ”ihan pienen palan” Klippania tai jotain muuta hyvää juustoa ruoanlaiton ohessa. Niinpä ei ole yllätys, että jääkaapistamme löytyy jos jonkinlaisen juuston rippeitä, joiden elinkaari ruoaksi kelpaavaksi materiaaliksi alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan. Onneksi tähän ongelmaan on pomminvarma ratkaisu (sen lisäksi, että lakkaisin ostamasta liikaa juustoja), ja sen ratkaisun nimi on Mac ’n’ cheese eli juusto-makaronilaatikko.

Tein kaksi versiota, josta toiseen laitoin pankomurua päälle ja tähän kuvassa olevaan en laittanut. Suosittelen korppujauho- tai pankomuruilla kuorruttamista, laatikko saa mukavaa rapeaa rakennetta pintaan.

Atlantin toisella puolella Mac ’n’ cheese tarjotaan usein lisäkkeenä, mutta ruoka itsessään on niin tuhti ja täyttävä, että sen seuraksi riittää kirpeän sinappisella kastikkeella maustettu vihreä salaatti. Aivan tuntematon tällainen lisäkemakaronilaatikko ei Suomessakaan ole, sillä munamaitoon valmistettu, lihaton makaronilaatikko on kuulunut jo pitkään osana perinteisten pitopöytien tarjontaa.

Laatikon pohjan muodostavat keitetyt makaronit ja maitokastike, joka on kyllästetty juustolla. Juuston lajilla ei sinänsä ole väliä, kunhan se on rasvaista ja hyvin sulavaa. Tällä kertaa meillä sattui olemaan Herkkujuustolan Savuhilmaa, keltaista cheddaria ja gruyeren loput. Kuten monet laatikkoruoat, niin tätäkin on helppo varioida mielensä mukaan. Olen joskus laittanut mukaan lehtikaalia kevennykseksi tai silpunnut joukkoon paljon erilaisia yrttejä. Aina varma valinta on pekoni, jonka paistoin aivan rapeaksi uunissa ja murensin juustokastikkeen joukkoon.

Rapeaksi paistettua pekonia, nam!

Täysjyväpastat eivät normaalisti kuulu kuiva-ainekaappimme valikoimiin, mutta juustokastikkeen joukkoon täysjyvämakaroni uppoaa mukavasti. Tavallinen makaroni sopii yhtälailla, mutta klassikkostatukseen vedoten en menisi pastan muotoa vaihtamaan. Tästä tulee kerralla iso annos. Pienemmän määrän saat, kun käytät 400 g makaroneja ja litran maitoa. Kaikki muu onkin sitten lähinnä makukysymys.

Huom! Tässä suuruksessa on tarkoituksella rasvaa enemmän suhteessa jauhoihin, tällöin jauhot eivät paakkuunnu niin helposti maitoa lisättäessä ja kastikkeesta tulee sileää. Rasvan määrää voi toki vähentää halutessaan.

Mac’n’cheese

600 g täysjyvämakaroneja
1,5 l maitoa
1 keltasipuli
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
100 g voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 rkl Dijon-sinappia
mustapippuria
1 pkt pekonia
n. 400 g erilaisia juustoja raastettuna
korppujauhoja, panko-murua, leivänmuruja

1. Keitä makaronit kiehuvassa vedessä noin 4 minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Tarkoitus on, että makaronit eivät ole täysin kypsiä tässä vaiheessa.
2. Kaada maito kattilaan. Kuori keltasipuli, leikkaa se puoliksi ja nosta maidon joukkoon. Lisää myös maustepippurit ja laakerinlehdet. Kuumenna maito hiljalleen kiehuvaksi ja pidä lämpimänä.
3. Sulata pinnoitetussa kattilassa voi ja lisää jauhot sekoittaen. Kuumenna suurusta hetki ja nosta kattila pois levyltä. Lisää kuumaa maitoa aluksi kauhallinen kerrallaan (poimi maidosta pois mausteet sitä mukaan) ja sekoita hyvin jauhojen joukkoon. Kun noin puolet maidosta on lisätty, siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Kun kastike alkaa saostua, lisää loput maidosta ja kuumenna. Keitä, kunnes kastike on uudelleen saostunut. Mausta Dijonilla ja mustapippurilla. Kastike saa olla koostumukseltaan melko löysää.
4. Paahda pekonit uunissa tai paistinpannulla kastikkeen valmistuessa. Valuta pekoneista talouspaperin päällä ylimääräinen rasva pois. Murenna jäähtyneet pekoniviipaleet pieniksi muruiksi.
5. Raasta juustot ja sekoita 3/4 juustosta kuuman maitokastikkeen joukkoon. Tarkista maku.
6. Lisää kastikkeeseen pekonimurut ja keitetyt makaronit. Sekoita hyvin ja kaada seos voideltuun isoon uunivuokaan (n. 2 1/2 l). Koostumus saa olla löysän valuva. Ripotele päälle loput juustoraasteesta sekä korppujauhot. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.