Haarukkavatkain

Page 19 of 28

Kampasimpukat hernesoseella ja chorizolla

17.7.2016 / minttu / 1 Comment

Kampasimpukoista ja hernesoseesta loihdit näyttävän alkupalan. Chorizomurut viimeistelevät annoksen.

Kampasimpukat ja hernesose

Pidän kampasimpukoista valtavasti. Niissä on jännä, melkein umaminen maku ja ei juuri lainkaan muille mereneläville tyypillistä kalaisaa makua. Kampasimpukan rakenne on lihaisa, mutta suutuntuma on lähes voisen sulava. Jostain syystä en kuitenkaan monesti edes muista koko nilviäisen olemassaoloa, vaikka se on nopea valmistaa ja myös juhlava tarjottava. Onnelisia ovat ne, jotka saavat ostaa kampasimpukkansa tuoreena kalatoreilta, mutta useimmat meistä saavat tyytyä pakastettuihin simpukoihin.

Kampasimpukan valmistus ei todellakaan ole vaikeaa, kunhan muistaa kuivata lihan kunnolla ennen kypsentämistä ja kypsentää simpukat kuumalla pannulla nopeasti. Ylikypsänä kampasimpukan liha muistuttaa lähinnä kumipalloa. Kampasimpukat sulavat nopeasti huoneenlämmössä, mutta ne voi ottaa edellisenä iltanakin jo sulamaan jääkaappiin.

Seurasimme jokunen vuosi sitten BBC:ltä Masterchef Professional -sarjaa, jossa ammattikokit ottivat toisistaan mittaa. Yksi kausi jäi erityisesti meille mieleen, sillä siinä useampi kokki valmisti kampasimpukoita hernesoseen ja veripaltun (blood pudding) kanssa. En ole erityisemmin veriruokien ystävä, joten olemme tehneet tästä oman versiomme pekonimurulla. Tällä kertaa minulla oli jääkaapissa chorizoa, joten päätin kokeilla miten se toimisi kampasimpukan ja hernesoseen kanssa. Ennakkoarvaukseni oli, että maut sopivat hyvin yhteen ja en ollut väärässä. Tuo chorizo oli todella paljon parempaa kuin pekoni (voiko mikään voittaa pekonia?), ja se toi mukavaa mausteisuutta annokseen.

Pidin hernesoseen makumaailman hyvin yksinkertaisena, lisäsin ainoastaan suolaa ja pippuria. Tuore minttu sopii myös hyvin, mutta mitään muuta se ei kaipaa hyvän oliiviöljyn lisäksi. Ohjeesta riittää kolmelle hengelle alkupalaksi.

Hernesose

500 g herneenpalkoja (herneitä tarvitaan n. 4 dl)
3 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria myllystä
(tuoretta minttua hienonnettuna)

Silvo herneet ja keitä herneet suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Jäähdytä herneet juoksevan kylmän veden alla ja valuta hyvin.

Kumoa herneet sauvasekoittimen myllyyn tai pieneen monitoimikoneen kulhoon. Aja herneet soseeksi ja valuta joukkoon oliviiöljy koneen käydessä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuore minttu, jos käytät. Voit valmistaa hernesoseen muutaman tunnin aiemmin ja säilyttää sen huoneenlämmössä.

Kampasimpukat

1 (70 g) chorizo (raakamakkara)
3 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(tuoretta minttua)
9 kampasimpukkaa
2 rkl voita
suolaa, mustapippuria

Murusta chorizo kuumalla pannulle ja paista rapeaksi. Nosta chorizomuru talouspaperin päälle valumaan. Jos haluat, voit paistaa kampasimpukat chorizosta irronneessa rasvassa. Ota huomioon, että rasva värjää kampasimpukat punertaviksi. Jos paistat simpukat mielummin voissa, pese paistinpannu ja kuumenna se. Lisää voi ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa kahdessa erässä 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla.

Annostele hernesosetta lautasille ja nosta kampasimpukka soseen päälle. Ripottele kampasimpukalle chorizomurua ja tarjoa heti.

Persikka-hasselpähkinäsalaatti vadelmakastikkeella

14.7.2016 / minttu / 0 Comments

Persikkamelba on klassikkojälkiruoka, jossa yhdistyvät kypsennetty persikka, jäätelö ja vadelmakastike. Tämä salaatti on sen suolainen vastine.

Persikka-hasselpähkinäsalaatti vadelmakastikkeella

Tuossa aiemmin postasinkin kesän parhaan salaatin ohjeen, jossa tähtiroolissa olivat nektariinit, mozzarella ja parmankinkku. Kyseinen salaatti pysyy taatusti ykkösenä top kolme -listallani, mutta tässä on kyllä sille kova kilpailija!

On persikka-aika

Lupasin, että persikkaohjeita tulee lisää ja tässä siis eräs niistä. Persikat ovat nyt niin uskomattoman mehukkaita ja sopivan makeita, että on oikeastaan sääli jättää ne vaan sellaisinaan syötäviksi. Tätä salaattia varten pariloin persikkalohkot pannulla. Ne voi aivan yhtä hyvin grillata tai vaikka halstrata, kunhan viipaleet sivelee ensin öljyllä.

Parhaat pähkinät

Hasselpähkinät tuovat salaattiin rapeutta, mutta myös paahteisuutta. En voi tarpeeksi kehua La Tartufatasta ostamiani hasselpähkinöitä. Niille ei ole vertaa! Jos asut muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja et pääse hamstraamaan herkkuja, niin valitse kaupasta mahdollisimman pitkällä päiväyksellä olevia kuorellisia hasselpähkinöitä ja paahda ne uunissa ensin. Rullaa pähkinöitä puhtaan keittiöpyyhkeen sisällä, jotta kuoret irtoavat.

Paahdettuja hasselpähkinöitä löydät pääkaupunkiseudulta ainakin Hakaniemen hallista Parhialalta, Delidelistä (myös verkkokaupasta) sekä Teurastamolta, Jädelinosta.

Juustolla on väliä

Juustoksi valikoituu jo kesäkuun valokuvaus-workshopissa oivalliseksi todettu Helsingin meijeriliikkeen Hanasaari-juusto. Se on lehmän maidosta valmistettu tuhkapintainen juusto, joka on ihanan kermaisa, mutta hieman hapan. Olin todella onnekas, että Lehtävästä lehmästä ostamallani juustolla oli enää viikko jäljellä parasta ennen -päiväykseen, joten juusto oli alkanut jo pehmentyä reunoilta. Huoneenlämmössä se alkoi jo houkuttelevasti valuakin…

Suosittelen ottamaan juustot ajoissa huoneenlämpöön ennen tarjoamista. Ja kun sanon ajoissa, niin tarkoitan, että kypsyydestä riippuen 2-8 tuntia aiemmin. Onpa meillä joskus ollut joku kovin tuore Klippan yönkin yli temperoitumassa ja vielä henki pihisee!

Persikkamelba – klassikkojen klassikko

Salaatti ei ole salaatti ilman kastiketta ja persikka melba mielessäni päätin tarjota tämän salaatin vadelmavinegretin kanssa. Se on kuulunut salaattikastikerepertuaariini jo vuosia, ensimmäisen kerran taisin valmistaa sitä ystäviemme hääjuhliin. Terveisiä vaan sinne San Franciscon suuntaan!

Vadelmavinegretti on ehdottomasti meneillään olevan sesongin kastike, sillä kotimaisia puutarhavadelmia tai metsävattuja käytettäessä ei vadelmia tarvitse erikseen kuumentaa. Näin marjan väri, maku ja vitamiinit säilyvät paremmin. Jos ehdit, niin valmista kastike päivää ennen, jotta maku syvenee. Vadelmavinegretti säilyy hyvänä jääkaapissa tiiviissä astiassa noin kolme päivää.

Vinkki! Säästä muutama vadelma koristeluun. Minä ajatuksissani surautin ne kaikki kastikkeeseen!

Persikka-hasselpähkinäsalaatti

4 annosta

1 1/2 dl kuorettomia, paahdettuja hasselpähkinöitä
4 persikkaa + 2 rkl rypsiöljyä
200 g tuhkajuustoa tai tuoretta vuohenjuustoa
rucolaa, babypinaattia, viinisuolaheinää

Jos käytät valmiiksi kuorittuja ja paahdettuja pähkinöitä, lämmitä niitä paistinpannulla muutama minuutti. Jos käytät kuorellisia, toimi kuten yllä neuvon. Anna jäähtyä hetken ja murskaa osa pähkinöistä kevyesti.

Pese persikat. Leikkaa ne puoliksi ja poista kivet. Lohko puolikkaat vielä kahteen osaan. Sivele persikoiden leikkuupinnat rypsiöljyllä ja paista niitä parilapannulla tai grillissä, kunnes persikoiden pinta saa väriä.

Revi juusto paloiksi. Pese ja kuivaa salaatit. Nostele salaatteja annoslautasille ja lisää persikkalohkot. Asettele juustopalat joukkoon ja valuta päälle vinegrettiä. Lisää lopuksi pähkinät ja tarjoa heti.

Vadelmavinegretti

3 dl tuoreita puutarha- tai metsävadelmia
1 dl mietoa oliiviöljyä
1 rkl siideriviinietikkaa (valkoinen balsamicokin käy)
1/2 tl hunajaa
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Aja vadelmat soseeksi sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Siivilöi vadelmasoseesta siemenet pois ja kaada sose takaisin koneen kulhoon. Mittaa joukkoon loput aineet ja anna koneen käydä minuutin verran, jotta kastike emulgoituu. Tarkista maku ja lisää suolaa tai sokeria tarvittaessa.

Helppo jälkkäri syntyy myös persikoista. Vaniljaliemessä uutetut persikat saavat hymyn huulille!

Uunijäätelöt minikoossa

13.7.2016 / minttu / 0 Comments

Tässäpä suloinen ja viilentävä jälkiruoka kuumaan kesäpäivään!

uunijäätelö

Uunijäätelöä voisi kai kutsua jo retrojälkkäriksi. Ainakaan meidän keittiössä tätä kuuman ja jäisen yhdistävää jälkiruokaa ei ole hetkeen nähty. Ja se on oikeastaan harmi, sillä uunijäätelöhän on hyvää! Totta puhuen, olen aika täpinöissäni tästä ohjeesta. Näin kahden hengen taloudessa litran jäätelöpakkauksesta ei paljon uunijäätelöä kannata tehdä. Mikä siis ratkaisuiksi? No tietysti annospikarit!

Onneksi pienten jäätelötehtaiden ansiosta on markkinoilla myös pikarikoossa monenmoista makuvarianttia, joista valita. Perinteinen vanilja sopii tämän ohjeen mansikkakompotin kanssa, mutta vielä parempaa tästä tuli Jymyn sitruunajäätelöllä. Nam! Jymy on yksi uusista toimijoista jäätelömarkkinoilla ja kaikki heidän jäätelönsä ovat luomua. Sitruunajäätelö oli todella hyvää ja raikasta. Toinen suosikkini on saman putiikin lakritsijäätelö. Se ei ole niin hyvää kuin Jädelinon vastaava, mutta oikein suunmyötäistä jäätelöä lakun ystäville.

Pohjan miniuunijäätelöille muodostavat murskatut kaurakeksit ja pekaanipähkinät. Mökkioloissa lomaileva voi oikaista ja käyttää pohjana vaikka valmiita isompia cookie-keksejä. Kokeilemisen arvoinen pohja syntyy myös viipaloidusta pullasta – korvapuusti voisi olla aika kova!

Käyttämäni marenkiohje on hieman erilainen, sillä tässä ohjeessa sokeri lämmitetään ennen valkuaisten joukkoon vatkaamista. Sokerin lämmittäminen saa sen helpommin liukenemaan ja vatkaamisaika lyhenee. Valkuaisvaahdosta tulee kiiltävä ja kestävä. Jos sokerin lämmittäminen ei innosta, voit toki tehdä marengin tavalliseen tapaan. Marengin ruskistaminen tapahtuu helpoiten kaasupolttimella, ns. tohottimella, mutta se onnistuu myös uunissa grillivastusten alla.

Tein uunijäätelön kanssa mansikkakompottia lisäkkeeksi. Mansikoiden sijaan kompotin voi valmistaa mistä tahansa marjoista. Punaherukat ja vadelmat sopisivat varmasti hyvin, tuoden happamuutta melko makeaan jälkiruokaan.

Mansikkakompotti
2 annosta

200 g mansikoita
1 rkl sokeria
(1 kuivahtanut/käytetty vaniljatanko)

Huuhtele mansikat ja poista kanta. Paloittele isoimmat mansikat puoliksi, pienemmät saavat olla kokonaisina. Mittaa kattilaan sokeri ja lisää mansikat sekä vaniljatanko, jos käytät. Keitä kannen hiljalleen 5-6 minuuttia. Anna kompotin jäähtyä.

Miniuunijäätelöt
2 annosta

7 kaurakeksiä (käytin Pirkka kaurakeksejä)
1/2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl sulatettua voita

2 (60 g) valkuaista
120 g Siro-sokeria
2 jäätelöpikaria

Murskaa keksit ja pähkinät pussissa kaulimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi muruksi. Lisää sulatettu voi ja sekoita hyvin.

Painele keksiseos leivinpaperin päälle levyksi ja paista uunissa 200 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes reunat alkavat ruskistua. Nosta pelti uunista ja painele lasin tai muotin avulla levystä pyöreitä keksejä. Muotin tulee olla hieman suurempi halkaisijaltaan kuin jäätelön halkaisija. Anna keksien jäähtyä leivinpaperin päällä.

Erottele valkuaiset keltuaisista. Kuumenna sokeria hiljalleen kattilassa pienellä lämmöllä, älä anna sen sulaa.

Vatkaa valkuaisia puhtaassa metalli- tai lasikulhossa sähkövatkaimella ensin pienellä teholla, jotta syntyy paljon pieniä vaahtokuplia. Nosta sen jälkeen tehoa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Lisää lämmintä sokeria reilu ruokalusikallinen kerrallaan valkuaisten joukkoon. Vatkaa huolellisesti lisäyskertojen välissä. Kun kaikki sokeri on lisätty, jatka vatkaamista vielä 5-8 minuuttia. Hiero marenkia sormien välissä, mikäli marenki tuntuu vielä rakeiselta, jatka vatkaamista. Kaavi marenki pursotinpussiin.

Nosta keksipohja varovasti lautaselle ja kumoa päälle jäätelö. Pursota marenkia kauttaaltaan jäätelön päälle ja sivuille. Ruskista marenki tohottimella tai uunissa grillivastusten alla 275 asteessa muutaman minuutin, kunnes marenki on saanut väriä. Tarjoa heti mansikkakompotin kanssa.

Nizzan salaatti savusiiasta

12.7.2016 / minttu / 0 Comments

Nizzan salaatista tulee erityisen hyvä, kun sen valmistaa kotimaisista perunoista ja pavuista.

Nizzan salaatti

Idea tähän salaattiin tuli kaupassa bongatuista ensimmäisistä kotimaisista vihreistä pavuista. Nämä vihreät pavut eli taitepavut ovat kyllä sellaista herkkua, johon kannattaa nyt tarttua. Talven aikana tuoreita vihreitä papuja tuodaan Suomeen mm. Keniasta ja on ehkä turha sanoa, että niiden maku ei kyllä vastaa lähempänä kasvatettuja. Nyt kun varhaisperunatkin ovat parhaimmillaan ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä tekisin. Ja oliiveja ja kapriksia lukuunottamatta tämä Nizzan salaatti valmistuikin ihan kotimaisista raaka-aineista.

Nizzan salaatti kuuluu ehdottomasti salaattien klassikoihin ja kuten kunnon klassikolla on siitä olemassa maailmalla useita eri versioita. Kaikissa versioissa, olivat ne ilman perunaa tai perunalla, on tonnikala yksi pääraaka-aineista. Tonnikala on WWF:n kestävän kalastuksen listalla merkitty punaisella eli sen käyttöä tulisi välttää. Säilykkeissä on oikea tonnikala korvattu sen sukulaislajeilla (mm. skipjack), jotka ikävä kyllä ovat myös kovaa vauhtia vähenemässä. Toinen ongelma liittyy kalastuksen yhteydessä kerääntyvään sivusaaliiseen, joka usen jää kokonaan käyttämättä. Mikäli tonnikalasäilykkeet silti houkuttavat, valitse kaupassa MSC-merkitty tuote.

Tonnikalan sijaan päädyin lisäämään salaattiin savusiikaa. Savukalahan eittämättä kuuluu suomalaiseen kesään ja varhaisperunoiden rinnalle. Ja vitsit, että oli savusiika olikin tässä hyvä! Mietin etukäteen miten se käy oliivien ja kapristen kanssa yhteen, mutta turhaan huolehdin! Söimme muuten viime viikonloppuna äitini luona savumuikkuja ja nekin olisivat varmasti erinomaisia tässä.

Perinteiseen Nizzan salaattiin kuuluvat tonnikalan lisäksi kokonaiset sardellifileet. Innostuin sen verran perunan ja sardellin yhdistämisestä jo aiemmin tekemässäni perunasalaatissa, että päädyin valmistamaan tähänkin salaattin kastikkeen sardellista sen sijaan, että olisin lisännyt siihen kokonaisia fileitä. Kastiketta tulee melko paljon tällä ohjeella, joten lisää sitä pienissä erissä salaatin joukkoon. Suosittelen kokeilemaan!

Nizzan salaatti
4 annosta

700 g varhaisperunaa
175 g vihreitä papuja
4 kananmunaa
1 nippusipuli varsineen
1 (50 g) prk kapriksia
1 dl vihreitä tai mustia oliiveja
1 (200 g) rs kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
1 tuuhea ruukku rucolaa
n. 700 g kokonainen savusiika

Kastike
4-5 sardellia
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 tl Dijon-sinappia
3/4 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa ja sokeria
1/4 ruukku lehtipersiljaa

Pese perunat hyvin ja keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä ja paloittele jäähtyneet perunat lohkoiksi. Huuhtele pavut, siisti päät ja keitä suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Jäähdytä pavut juoksevan kylmän veden alla, valuta hyvin ja nosta sivuun odottamaan. Keitä kananmunat ja jäähdytä ne. Kuori kananmunat ja paloittele ne neljään osaan.

Hienonna nippusipuli varsineen. Valuta kaprikset ja poista oliiveista kivet. Leikkaa tomaatit puoliksi ja revi rucola paloiksi. Irrota kalan liha ruodoista ja paloittele liha suupaloiksi.

Mittaa kastiketta varten kaikki aineet sauvasekoittimen myllyyn ja aja kastike tasaiseksi. Lisää suolaa tarvittaessa.

Sekoita osa kastikkeesta paloiteltujen perunoiden joukkoon. Nostele sekaan pavut, sipuli ja rucola. Lisää oliivit, kaprikset sekä tomaatit ja valuta vielä lisää kastiketta. Sekoita salaatti varovasti nostellen ja annostele lautasille. Lisää savusiikaviipaleet. Koristele annos kananmunalohkoilla ja rouhi salaatin päälle vielä reiusti mustapippuria myllystä.

Tarjoa salaatti tuoreen, rapeakuorisen leivän ja kylmän roseviinin kanssa.

Persikka-mantelipiirakka

8.7.2016 / minttu / 0 Comments

Pehmeäposkiset persikat ovat herkullisimmillaan juuri nyt ja vaikka ne ovatkin erinomaisia sellaisinaan, valmistuu niistä myös mehevä hedelmäpiirakka.

Persikka-mantelipiirakka

Kanadalaisen vaihto-oppilasperheeni äidin, Nancyn, suku oli kotoisin Brittiläisen Kolumbian puolelta, Pentictonista. Tämä alue on siinä mielessä merkittävä, että siellä sijaitsee Kanadan suurimpiin kuuluva hedelmien tuotantoalue, jossa kasvatetaan hedelmäpuita myyntiin, mutta ennen kaikkea siellä kasvatetaan hedelmiä: omenia, luumuja, kirsikoita ja persikoita. Monen paikallisen perheen tapaan myös Nancyn kotona valmistettiin paljon hedelmäsäilykkeitä ja persikka oli yksi suosikeista. Nancy jatkoi tätä säilömisperinnettä muuttaessaan Albertan puolelle asumaan. Voitte vaan kuvitella sitä ihmetyksen määrää, kun ensimmäisen kerran näin kellarissa rivitolkulla lasitölkkeihin säilöttyjä persikoita! Ja vielä ihmeellisempää se oli, kun minulle selvisi hedelmien alkuperä. Myöhemmin pääsin itsekin paikan päälle todistamaan tätä ihmettä ja hedelmätarhoja oli todellakin silmänkantamattomiin.

Näistä mehuun tai sokeriliemeen säilötyistä persikoista leivoimme talven aikana useasti erilaisia piirakoita, joista oma lempipiirakkani oli toscakuorrutteella peitelty persikkapiirakka. Kun alkuviikosta näin Arabian supermarketissa persikoita tarjouksessa, ajattelin heti Nancyä ja hänen leipomiaan persikkapiirakoita. Persikat saivat tälläkin kertaa kaverikseen mantelia, mutta hieman eri muodossa.

Persikoita

Nämä ostamani persikat olivat Kreikasta peräisin. Niiden pinnalla oli tavanomaista vähemmän nukkaa ja lisäksi värikin oli osittain punertavampi, lähellä jo nektariinia. Maku oli kuitenkin ehtaa persikkaa ja ne olivat juuri sopivan mehukkaita! Lisää niin persikka- kuin nektariiniohjeitakin on luvassa ensi viikon aikana, kunhan tästä pääsen taas vauhtiin.

Mikäli olet ollut vaille hyvää piirakkapohjaohjetta, niin älä etsi pidempää. Tämä taikina on juuri sopivan kostea, sitä on helppo kaulita ja käsitellä. Pohja itsessään ei ole kovin makea, joten se antaa hyvän pohjan myös makeammille täytteille. Sokerin määrää taikinassa voi lisätä halutessaan. Maustoin pohjan kardemummalla, se kun on yksi lempimausteistani ja se sopii hyvin erilaisten marjojen sekä hedelmien kanssa. Vaniljajauhe käy myös ja omenaisiin täytteisiin voisin lisätä taikinaan ripauksen jauhettua inkivääriä.

Persikka-mantelipiirakka on sopivan kosteaa ja täyteläistä sellaisenaan, mutta jos haluat vielä jotain ekstraa, niin vatkaa ranskankerma kevyesti ja lisää siihen hieman tomusokeria. Jos kotonasi sattuu olemaan pullo mantelilikööriä, niin sitä voi myös lorauttaa joko täytteeseen tai ranskankerman joukkoon.

Persikka-mantelipiirakka

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
85 g suolatonta, kylmää voita kuutioituna
1 rkl ruokosokeria
2 keltuaista
2 rkl vettä

Täyte
140 g voita
1 1/2 dl ruokosokeria
2 kananmunaa rakenne rikki vatkattuna
3 3/4 dl mantelijauhoa (käytin kuorellisista manteleista jauhettua)
3/4 dl vehnäjauhoja
3-4 persikkaa viipaloituna

Pinnalle
1-2 rkl aprikoosihilloa tai appelsiinimarmeladia
1 rkl vettä

Mittaa kulhoon jauhot ja voi. Nypi voi jauhojen joukkoon murumaiseksi seokseksi ja lisää sokeri. Kumoa kulhoon 1 keltuainen ja 1 rkl vettä. Sekoita ja lisää loput keltuaisesta sekä vedestä. Kääri taikina muovikelmuun ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.

Voitele piirakkavuoka (halkaisija 23 cm) ja kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota taikina jääkaapista ja ripota pinnalle hieman vehnäjauhoja. Kauli taikina kahden leivinpaperipalan välissä hieman piirakkavuokaa isommaksi levyksi. Nosta levy toisen paperin avulla vuokaan ja painele taikina vuokaan. Siisti taikinan reunat. Vuoraa taikina leivinpaperilla ja kaada päälle kuivattuja herneitä tai papuja. Nosta vuoka uuniin ja paista ensin peiteltynä 10 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja poista herneet sekä leivinpaperi. Pistele taikina haarukalla ja paista vielä 10-15 minuuttia.

Pohjan paistuessa valmista täyte. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat vähitellen koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon jauhot ja levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Asettele pinnalle viipaloidut persikat ja paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana noin 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki.

Kuumenna kattilassa hillo ja vesi. Viimeistele piirakka voitelemalla se hillo-vesiseoksella ja tarjoa halutessasi ranskankerman kanssa.

Broccoliini-polentapiirakka

5.7.2016 / minttu / 0 Comments

Tämän gluteenittoman polentapiirakan valmistat vaikka grillissä. Se on myös erinomainen eväs pikinikille.

Keep it simple!

Viikot vaan vilisevät silmissä ja kohta on jo kuukausi mennyt upeasta valokuvaus-workshopista Marin ja Timin kanssa. Ja itseasiassa elokuussahan me taas tapaamme samoissa merkeissä! Mahtavaa! Omalta osaltani kuvausviikonloppu meni lähinnä ruoanlaiton merkeissä, mutta ehdin välillä kuuntelemaan ja seuraamaan mestareiden oppeja. Ja kun siinä niin kovasti touhusin, kävi minulle aloittelijan virhe. En nimittäin ottanut kuvia valmistamistani ruoista ja sunnuntaiksi valmistamistani lakumacaroneistakin on kuvat vain Marilla! Vielä on siis opeteltavaa tässä kuvaamisen ja ruoanvalmistuksen yhdistämisessä. Onneksi elokuussa voin ottaa tämänkin opin käyttööni. Kuvia ja tunnelmia tapahtumasta löytyy ainakin Maaritin blogista.

Valokuvasviikonloppumme alkoi kokoontumisella Humppaliiteriin, Kirkkonummelle. Humppaliiteri antoikin todella monipuolisen ympäristön kuvaamiselle, ruoanvalmistukselle ja yhdessä oleilulle. Lauantaina ruokailtiin maalaisbrunssin hengessä ja illalla Chef Santeri tuli johdattamaan meidät Lähi-idän ruoan pariin. Sunnuntaina oli vuorossa salaattilounas, jonka osana oli myös tämä broccoliini-polentapiirakka. Paistoin broccoliinit grillissä etukäteen ja loppukypsennyskin onnistui grillissä mainiosti. Broccoliinit voi toki keittääkin, mutta grillaamalla tai pariloimalla tulee ruokaan mukavan savuisa maku. Workshopissa tein polentapiirakat suorakaiteen muotoisiin alumiinivuokiin, mutta kotona keksin paistaa ne blinipannuissa. Toimii! Pienet piirakat kulkevat kätevästi mukana piknikille ja maissisuurimoiden ansiosta ovat ne myös gluteenittomia.

broccoliini-polentapiirakka

Käytin ensimmäistä kertaa Urtekramin maissisuurimoita. Olin todella tyytyväinen, sillä polenta syntyi nopeasti ilman, että se muuttui liisteriksi ja se oli helppo levittää vuokiin. Broccoliinin lisäksi piirakkaan tuli kirsikkatomaatteja sekä säilöttyjä paprikoita. Paprikat voi myös paahtaa uunissa itsekin ja poistaa kuoret, mutta kun aikaa ja tarvittavia valmistusvälineitä oli rajoitetusti, toimivat nuo valmiit paprikat erinomaisesti. Älä kuitenkaan osta etikkaliemeen säilöttyä suikaloitua paprikasalaattia, se on ihan toinen juttu.

Mozzarellan osalta suosittelen, että mikäli käytät buffalomozzarellaa kuten minä, niin ota se noin tunti aiemmin pois jääkaapista ja valuta pakkauksesta neste pois. Huoneenlämmössä mozzarellasta irtoaa vielä nestettä ja näin valutettuna se kestää paremmin paistamista. Pienet mozzarellapallot sopisivat varmasti tähän kuin nenä päähän.

Broccoliini-polentapiirakka

Täytteet
1 ps (250 g) broccoliineja
1 rkl öljyä
2 paahdettua kuoretonta punaista suippopaprikaa (esim. Royal)
100 g kirsikkatomaatteja
1 pkt (125 g) buffalomozzarellaa
mustapppuria myllystä
oliiviöljyä

Polenta
6-7 dl vettä
1/2 tl suolaa
3 dl maissisuurimoita
2 rkl oliiviöljyä

Aloita broccoliinien käsittelystä. Pese ne ja leikkaa varresta pois kuivaa kantaa. Isoimmat broccoliinit voit paloitella pituussuunnassa puoliksi. Kuumenna grilli tai parilapannu, pyöräytä broccoliinit öljyssä ja grillaa ne. Nosta sivuun odottamaan.

Suikaloi paprikat, leikkaa tomaatit puoliksi ja revi mozzarella paloiksi.

Kuumenna polentaa varten vesi kiehuvaksi, mausta se suolalla ja vatkaa maissisuurimot koko ajan sekoittaen joukkoon. Anna polentan kuplia kannen alla välillä sekoittaen, kunnes se on paksua ja suurimot ovat kypsyneet. Lisää öljy ja vatkaa vielä hetki, jotta polentasta tulee kuohkeaa. Levitä polenta voideltuun piirakkavuokaan tai blinipannuille.

Painele polentan päälle grillattuja broccoliineja, paprikat ja kirsikkatomaatit. Lisää lopuksi mozzarellapalat. Paista grillissä tai uunissa grillivastusten alla, kunnes mozzarella saa väriä. Viimeistele piirakka mustapippurilla ja oliiviöljyllä.

Kirsikkaclafoutis

4.7.2016 / minttu / 4 Comments

Clafoutis on ranskalainen leivontaklassikko, jossa yhdistyvät hauskalla tavalla pannukakkumainen rakenne ja marjaisa piirakka.

kirsikkaclafoutis

Ystävämme ilmoitti ennen juhannusta, että hänellä alkaisi loma. Olisiko meillä hetki aikaa kilistellä alkavaa lomaa lasillisella tai parilla ? No tottahan toki sellaiseen aikaa löytyy ja lupasin tehdä jotain naposteltavaa. Olin jääkaappiini jemmannut kirsikoita jäätelöpuikkotestausta varten, mutta mietin mitä muuta niistä saisi tehtyä, jotain yksinkertaista ja nopeaa. Sitten muistin clafoutiksen, tuon ranskalaisen piirakkaa muistuttavan leivonnaisen. Clafoutisohjeita löytyy monenlaisia, mutta tyypillisesti taikina on pannukakkutaikinan tapaan melko juoksevaa. Vaahdotettuihin kananmuniin lisätään maitoa tai kermaa (tai niiden yhdistelmää), sulatettua voita sekä vain pieni määrä jauhoja. Oma ohjeeni on lainattu ranskalaiselta Raymond Blancilta.

Haastavin osuus tässä piirakassa on kirsikan kivien poistaminen. Minulla ei ole sitä varten omaa välinettä, vaikka muuten kaikenlaista tilpettä kaapeista löytyykin. Pienen tutkiskelun jälkeen löysin Julia Childin clafoutisohjeen yhteydestä videon, jossa kivet poistettiin kirsikoista juomapullon ja syömäpuikon avulla! Uskomatonta, mietin. Ei varmasti toimi! Pienellä epäilyksellä ryhdyin tuumasta toimeen, ja kun ensimmäinen kivi plopsahti juomapulloon taisin vähän hihkaista hämmästyksestä. Sehän toimiikin! Jonkin verran kirsikoista roiskuu mehua, mutta sanoisin että merkittävästi vähemmän kuin jos yrität käsin poistaa kivet. Homma sujuu vielä paremmin, jos kirsikat ovat täysin kypsiä ja huoneenlämpöisiä. Tässä vielä linkki sivulle ja videoon, jos et itse usko. (Videon löydät ohjeen lopusta.)

Clafoutikseen voi kirsikoiden lisäksi toki laittaa muitakin hedelmiä (luumuja, aprikooseja) tai kovakuorisia marjoja kuten karviaisia tai herukoita. Tässä ohjeessa erikoisuutena on ruskistettu voi, mutta sen sijaan voit käyttää sulatettua ja jäähdytettyä voita. Omaan versiooni käytin vehnäjauhojen sijasta mantelijauhoja. Koostumus on vähän erilainen mantelilla, ei aivan niin kiinteä kuin vehnäjauhoilla tulisi. Clafoutis tarjotaan hieman jäähtyneenä ja pallo vaniljajäätelöä kaverina ei ainakaan huononna lopputulosta.

Kirsikkaclafoutis Raymond Blancin tapaan

Kirsikat
500 g kypsiä kirsikoita kivet poistettuina
3 rkl ruokosokeria

Taikina
20 g suolatonta voita + 1 rkl piirakkavuoan voiteluun
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria + saman verran vuoan sokerointiin
1/2 tl vaniljajauhetta (esim. Urtekram)
2 rkl mantelijauhoa tai 1 kukkurallinen rkl vehnäjauhoa
125 g kuohukermaa (tai maidon ja kerman sekoitusta)
ripaus suolaa

Sekoita sokeri kirsikoiden joukkoon ja anna maustua noin 2 tuntia.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele vuoka voilla ja sokeroi se samaan tapaan kuin leivittäisit vuoan korppujauhoilla. Kopauta pois ylimääräinen sokeri.

Ruskista voita kattilassa, kunnes se on hasselpähkinän väristä ja nosta kattila pois levyltä. Anna voin jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri yhdessä vaniljajauheen kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Valuta kerma ja voi hiljalleen koko ajan sekoittaen taikinaan. Ripauta joukkoon suola ja sekoita.

Lisää puolet kirsikoista mehuineen taikinaan. Valuta taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle loput kirsikoista.

Paista uunin keskitasolla 30-35 minuuttia, kunnes taikina on keskeltä kypsää. Ripottele päälle vielä sokeria ja anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Paahdettu kukkakaalikeitto

22.6.2016 / minttu / 3 Comments

Tässäpä oiva keitto, vaikka juhannuspöytään alkuruoaksi. Keiton juju piilee kukkakaalien paahtamisessa ja kaurakermassa, jonka ansiosta keitto on myös vegaaninen.

Paahdettu kukkakaalikeitto

Minun on jo pitkän aikaa tehnyt mieli kukkakaalikeittoa. Monestihan kukkakaalikeittoa tarjotaan talvella ja kesäisin kukkakaali päätyy lähinnä kesäkeittoon, mikä sekin on erinomainen ruoka. Pelkästään keittämällä kukkakaalit syntyy kyllä ihan hyvää keitto, mutta syvempää paahtuneempaa makua se saa, kun kukkakaalit käyttää ensin uunissa. Kukkakaalit paloitellaan paahtamista varten ja suosittelen, että varaat tähän hetken aikaa. Kukkakaalista saa esiin upeita puumaisia muotoja, kun kukinnot viipaloi pituussuunnassa. Pienempinä paloina kukkakaali kypsyy myös nopeammin.

Olen vähän huono kokeilemaan mitään maidon korvikkeita, mutta nyt tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni kaurakermapurkkiin. Epäileväinen luonne kun olen, niin pelkäsin vähän, että kauran maku jyrää kukkakaalin alleen. Olin väärässä, jälleen kerran, ja kaurakerma antoikin hyvän täyteläisen maun keitolle. Kuohukerma on varma valinta, jos kaurakerma epäilyttää.

Ihan täysin vegaaninen ei tämä tekemäni versio ollut, sillä kuullotin sipulit voissa, mutta sen voi luonnollisestikin korvata öljyllä. En voinut myöskään vastustaa kiusausta raastaa päälle topaasinkeltaista, suolattua kananmunan keltuaista. Suolattujen keltuaisten ohje on luvassa vielä myöhemmin, kun kerron mitä kaikkea macaronien jäljiltä jääneistä keltuaisista voikaan tehdä!

Paahdettu kukkakaalikeitto

n. 600 g kukkakaalia
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
2 pientä nippusipulia (vain valkoinen sipuliosa)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä tai voita
3/4 dl valkoviiniä
5-7 dl vettä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
ripaus sokeria
1 tlk (2 dl) Oatly kaurakermaa

Koristeluun: pähkinöitä, yrttejä, hienonnettua sipulinvartta

Poista kukkakaalin kantalehdet ja pese kaali huolellisesti. Leikkaa kukinnot irti varresta ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Viipaloi myös kanta. Levitä kaalit pellille leivinpaperin päälle, valuta päälle öljyä ja mausta kaalit suolalla. Paahda kukkakaaleja 180 asteessa grillivastuksen alla, kunnes ne ovat pehmenneet ja saanet kullankeltaista väriä.

Hienonna sillä välin sipulit ja valkosipulit. Kuullota niitä kattilassa öljyssä noin 5 minuuttia. Kaada kattilaan viini ja keitä toiset 5 minuuttia. Kun kaalit ovat valmiit, ota talteen muutama viipale koristelua varten. Kumoa loput kaalit kattilaan ja kaada päälle vesi. Lisää mausteet ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä muutama minuutti ja siirrä kattila liedeltä. Soseuta keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi sauvasekoittimella. Lisää keittoon kerma ja kuumenna uudelleen. Tarkista maku. Annostele keitto kulhoihin ja koristele kukkakaaliviipaleilla, pähkinöillä ja/tai yrteillä.

Chorizo-quesadillat

21.6.2016 / minttu / 0 Comments

Älä anna vaikean nimen hämätä, sillä quesadillat ovat helpot valmistaa!

Enää puuttuu se helle!

Quesadillat ovat meillä sellaista arjen lohturuokaa. Mikä tahansa sulaa juustoa ja chiliä sisältävät ruoka saa mielen paremmaksi, vaikka olisi ollut kuinka huono päivä! Quesadillat ovat mainioita myös siinä suhteessa, että niihin voi laittaa melkein mitä vain, kunhan huolehtii siitä ettei täytteestä tule liian kosteaa. Tässä keittiössä saavat quesadillat usein täytteekseen paprikaa, chiliä, korianteria, tomaattia ja juustoa. Tällä kertaa lisäsin joukkoon myös chorizoa.

Quesadillan ytimenä toimii juusto, joka sitoo kaikki aineet yhteen. Liian vähän juustoa ja täytteet tippuvat tortillalettujen välistä. Parhaiten tässä toimivat kermaiset, helposti sulavat juustot, mutta kokeile raastaa joukkoon erilaisia juustoa. Ne kaappiin unohtuneet juuston käntyt sopivat vallan mainiosti quesadilloihin. Jos käyt tätä varten erikseen kaupasta ostamassa juustoa, niin kokeile cheddarin ja savujuuston yhdistelmää. Savujuustoa valmistaa ainakin Kuusamon juustola, jonka Savupaimenpoika-juusto on savustettu lepällä. Muita suosikkejani ovat italialainen savustettu scamorza sekä Herkkujuustolan Savu-Hilma.

Toinen tärkeä osa quesadilloja ovat tietenkin tortillaletut, joiden väliin täyte laitetaan. Suosittelen mitoittamaan tortillojen koon paistinpannusi mukaan. Lettujen kääntämisen kannata pienemmät tortillat ovat helpompia. Olen tykästynyt Santa Marian maissi-vehnätortilloihin. Maissi tuo väriä ja makua muuten melko tylsiltä maistuviin ja hailakan värisiin tortilloihin. Myös täysjyvätortillat toimivat hyvin ja saavat ruoan tuntumaan hieman terveellisemmältä.

Valmistus tapahtuu siis siten, että täytettä annostellaan yhdelle tortillalle ja toinen tortilla painetaan päälle. Tortillapakkauksissa on yleensä 8 tortillaa, joten annoksesta tulee 4 quesadillaa. Täytettyä tortillalettua paahdetaan kuivalla paistinpannulla molemmin puolin, jotta juusto sulaa. Valmiit quesadillat leikataan neljään osaan ja tarjotaan kuumina, mielellään kylmän oluen kanssa. Quesadillat voit yhtä hyvin paistaa grillissä ja voisin kuvitella, että ne onnistuisivat myös muurikkapannulla paistetttaessa. Tarjoa lisäksi omenalla maustettua avokadosalsaa.

Quesadillat

1 pkt tortilloja
300 g juustoa (esim. cheddaria ja savujuustoa)
1 punainen paprika
1-2 tomaattia
1 nippusipuli varsineen
2 valkosipulinkynttä
1 jalapeno
1 ruukku korianteria
1/4 pala Pirkka Parhaat chorizoa
1/2 limetin mehu

Raasta juustot raastimen karkealla terällä kulhoon. Kuutioi paprika pieniksi paloiksi. Halkaise tomaatit, kaavi pois siemenet ja kuutioi tomaatinliha. Hienonna nippusipuli ja valkosipulinkynnet. Poista halutessasi chilistä siemenet ja kiinnikkeet, suikaloi chili. Hienonna korianteri.

Lisää hienonnetut kasvikset ja yrtit juustoraasteen joukkoon. Purista limetistä
mehu ja lisää seokseen. Sekoita hyvin.

Nosta 1/4 täytteestä yhden tortillaletun keskelle. levitä lusikalla tiiviiksi kerrokseksi ja nosta päälle toinen lettu. Painele lettu tiiviisti toisen päälle ja nosta kuumalle pannulle. Paista 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta, kunnes juusto sulaa. Nosta quesadilla paistinlastan avulla leikkuulaudalle, anna sen hetken levätä ja leikkaa neljään osaaan. Toista sama lopuille tortilloille.

Perunasalaatti sardellikastikkeella

14.6.2016 / minttu / 1 Comment

Ensimmäiset kotimaiset varhaisperunat ovat kaupoissa, jee! Perunasalaattia oli heti pakko tehdä, mutta tällä kertaa maustoinkin sen vähän eri tavalla.

Varhaisperunasalaatti sardellikastikkella

Yksi suomalaisen ruokavuoden kohokohdista on juuri nyt meneillään, kun ensimmäiset varhaisperunat ovat saapuneet kauppoihin. Parhaimmillaan nuo herkut ovat sellaisinaan, voin ja sillin kanssa nautittuna, mutta varhaisperunasta saa myös mainiota perunasalaattia. Olen aikoja sitten luopunut kermaviiliin tai majoneesiin tehdyistä perunasalaateista. Maustamalla perunat öljyllä ja viinietikalla saa salaatista huomattavasti raikkaamman makuisen, mutta myös houkuttelevamman näköisen.

Ja kun tuossa mainitsin sen perunan ja sillin yhdistämisen, niin tässä salaatissa tuo makukombo toteutuu hienosti, sillä kastike valmistetaan sardellista. Sardelli on Välimerellä uiskenteleva pieni kala. Se on siis eriasia kuin kotoisampi anjoviksemme, joka puolestaan on mausteliemeen säilötty kilohaili. Sekaannus syntyy, jos luet englanninkielisiä ruokaohjeita, joissa mainitaan anchovy. Kyse on tuolloin sardellista, ei anjoviksesta. Sardellia saa isoimmista ruokakaupoista, jossa sitä myydään anjoviksen ja sillien tapaan kylmähyllystä. Sardellikastike on ollut pienimuotoinen somehitti yhdessä sardellivoin kanssa ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Perunasalaattia ei voi tehdä ilman sipulia ja näin kesällä nippusipuli on parhaimmillaan. Se antaa myös upeaa väriä muuten melko hailakkaan perunaan. Sujautin mukaan vielä nipun kotimaista parsaa. Parsan sijaan voi salaattin lisätä kapriksia ja hienonnettuja yrttejä. Retiisiäkin voi lisätä, tosin en ole varma toimiiko se välttämättä tämän sardellikastikkeen kanssa. Tee myös kerralla isompi annos, sillä tämä salaatti paranee säilytettäessä. Sardellissa itsessään on jonkin verran suolaa, mutta mausta silti salaatti lisäsuolalla. Perunalla on taipumus imeä itseensä makuja ja mausteita saa laittaa ihan reilulla kädellä, jotta lopputulos ei jää vetiseksi.

Perunasalaatti

1 kg varhaisperunaa
500 g vihreää parsaa
3 nippusipulia
suolaa, mustapippuria

Harjaa perunat hyvin ja keitä napakan kypsiksi. Anna jäähtyä hetken ja paloittele perunat. Kuori parsat tarvittaessa ja keitä. Paloittele parsat. Hienonna nippusipulit. Sekoita kaikki aineet keskenään ja mausta perunaseos reilusti suolalla ja pippurilla. Lisää kastike joukkoon ja anna salaatin maustua huoneenlämmössä 15-20 minuuttia.

Sardellikastike

4-5 sardellia
1 dl rypsiöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 valkosipulinkynsi viipaloituna
ripaus sokeria
mustapippuria

Mittaa kaikki aineet sauvasekoittimen myllyyn tai korkeareunaiseen kulhoon. Anna koneen käydä muutaman minuutin ajan, jotta aineet sekoittuvat kunnolla. Tarkasta maku ja lisää sardellia tarvittaessa. Sekoita perunasalaatin joukkoon.