Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nopea (page 6 of 7)

Höylätty parsa on uusi musta

Mandoliini ja erilaiset kuorimaveitset ovat olleet tässä keittiössä kovassa käytössä viime aikoina. Niillä on höylätty ohueksi niin kaalia, raparperia kuin parsaakin.

Höylätty parsapasta

Tällä kertaa höylätty parsa päätyi nopeaan arki-illan pastaan. Yksinkertaisuudessaan kaunista! Innostuin cannelonien myötä tekemään taas tuorepastaa, kun se on oikeasti niin helppoa. Tällä kertaa tein pastalevyistä pappardelleja. Kuivattu pappardelle tai oikeastaan mikä tahansa kuivattu nauhapasta sopii tähän, jos tuorepastan teko ei ole ennalta tuttua hommaa.

Parsan höylääminen sujui minulta kätevimmin vaakateräisellä kuorimaveitsellä. En höylännyt nuppuja lainkaan, vaan leikkasin ne veitsellä ohuemmiksi paloiksi. Mikäli olet tottunut mandoliinin käyttäjä, voit toki käyttää sitä ja höylätä parsan koko pituudeltaan.

Pastataikina

300 g durumvehnäjauhoja
3 kananmuna
3/4 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
3–5 rkl vettä

Kaada jauhot isoon kulhoon, tee niiden keskelle syvennys ja riko kananmunat siihen. Lisää suola ja öljy. Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen ja lisää tilkka kerrallaan vettä. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti käsiteltävää. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä.

Kauli pasta jauhotetulla pastakoneella kolmessa tai neljässä erässä ohuiksi levyiksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Pappardelleja varten ei taikinan tarvitse olla kaikkien ohuinta.

Leikkaa levyt 20 cm pituisiksi. Jauhota hyvin. Taittele taikina levy löyhiksi kerroksiksi tai kääri taikina kääretortun tapaan rullaksi. Leikkaa kerrostettu taikina 2 cm levyisiksi nauhoiksi terävällä veitsellä. Tee sormistasi häkki ja ravista pastaa, kunnes nauhat irtoavat toisistaan.  Aseta valmiit nauhat tai pastalevyt jauhotetulle alustalle ja ripottele päälle hiukan jauhoja. Näin ne eivät tartu toisiinsa kiinni ja niitä on helpompi käsitellä. Anna nauhojen kuivua 10–15 minuuttia ennen keittämistä.

Mikäli käytät kuivattua pappardella, varaa sitä 350 g tähän ohjeeseen.

Parsa-öljyseos

1  nippu (500 g) vihreää parsaa
1 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
3-4 rkl hienonnettuja yrttejä
suolaa ja mustapippuria

Pese parsat huolellisesti ja napsauta kuivuneet kannat pois. Höylää parsat nupun alapuolelta vaakateräisellä kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa nuput vielä kahteen tai kolmeen osaan ja nosta sivuun. Mausta höylätty parsa sitruunanmehulla ja ripauksella suolaa.

Laita pastavesi kiehumaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä öljyssä hiljalleen noin 5 minuuttia. Varo polttamasta kynsiä. Lisää sitruunankuori ja nosta kattila pois levyltä. Lisää öljyn joukkoon hienonnetut yrtit, höylätyt parsat sekä mausteet. Pidä lämpimänä.

Lisää keitinveteen reilusti suolaa ja pappardellet. Keitä voimakkaasti kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Lisää parsan nuput veteen, kun keittoaikaa on minuutti jäljellä. Ota keitinvettä talteen.

Valuta pasta ja nostele parsa-öljyseos joukkoon. Lisää pastan keitinvettä, mikäli pasta tuntuu kuivalta. Rouhi joukkoon pari pyöräytystä mustapippuria ja höylää päälle reilusti parmesaania.

Parsasalaatti tomaatti-kananmunavinegretillä

Sain käsiini ensimmäiset kotimaiset parsat. Nämä hauskat honkkelot olivat kotoisin Nurmijärveltä. Lähiruokaa siis!

Parsasalaatti

Ostin viikonloppuna ensimmäiset kotimaiset parsat. Niitä myytiin Anton&Antonissa irtomyynnissä ja olo oli suorastaan keskieurooppalainen, kun poimin yksittäisiä parsoja koriini. Toivoisin, että parsaa pääsisi useimmin valikoimaan näin. Muoviin käärittyjen parsojen osto on vähän kuin ostaisi sikaa säkissä. Toki parsan nupun kunnosta voi jotain päätellä, mutta varren kunto selviää vasta kotona ellei sitten kaupassa lähde availemaan pakkauksia.

Vähän epäilytti, kun parsat olivat todella pitkiä, että kuinkahan paljon niistä joudun katkomaan pois kovaa vartta. Valitsin joukkoon sekä pidempiä että lyhyempiä tapauksia, mutta en normaalia enempää katkonut kuivaa vartta pois. Nämä parsat olivat myös niin ohuita ja tuoreita, että niitä ei tarvinnut edes kuoria. Tässä siis kerrassaan mainio ja helppo salaatti kesäiseen päivään alkupalaksi tai kalan lisäkkeeksi.

Kotimainen parsa

Parsasalaatti tomaatti-kananmunavinegretillä
2-4 annnosta

500 g vihreää parsaa
suolaa, mustapippuria

Pese parsat hyvin ja napsauta kova kanta pois. Lyhyemmät parsat voi kypsentää kokonaisina, leikkaa pidemmät puoliksi. Paahda parsat parilapannulla tai grillaa ne. Levitä parsat tarjoiluvadille ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Vinegretti

2 (200 g) napakkaa tomaattia
1 kovaksi keitetty kananmuna
1 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 sitruunanmehu tai 2 tl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria
3 rkl hienonnettuja yrttejä (esim. lehtipersiljaa, käytin basilikaa, minttua ja oreganoa)
2 rkl kapriksia

Pese tomaatit ja poista sisus. Kuutio tomaatin liha pieniksi kuutioiksi. Kuutioi myös kananmuna. Mittaa kulhoon öljy ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hienonnetut yrtit ja kaprikset. Sekoita varovasti joukkoon tomaatti- ja kananmunakuutiot. Tarkista maku. Valuta kastike vielä lämpimien parsojen päälle. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Kesän paras salaatti

Lehdet tulla tupsahtivat puihin aivan yhtäkkiä ja parvekkeellamme alkaa jo hiki nousta pintaan, joten uskaltauduin ottamaan varaslähdön kesään ja tein lempisalaattiani.

Mozzarella-parmankinkkusalaatti ja parsat

Aurinko houkuttelee taas salaattien pariin.

Tämä salaatti on kuulunut kesärepertuaariimme jo vuosia. Mitään erityisen uutta siinä ei ole, alkuperäinen ideakin taitaa olla jostain ikivanhasta Jamie Oliverin kirjasta (joku niistä kolmesta, joissa Jamie näyttää ihan 16-vuotiaalta…). Mutta miksipä sitä aina uutta keksimään, kun on pussillinen vanhoja luotto-ohjeita olemassa!

On monta syytä pitää tästä salaatista; se on värikäs, näyttävä, se taipuu moneen raaka-aineidensa osalta ja parasta siinä tietenkin on parmankinkku  ja mozzarella, jos minulta kysytään. Raikkautta salaattiin tuovat grillatut tai pariloidut nektariinit. Lisäsin tällä kertaa mukaan myös mansikoita (toinen varaslähtö kesään!). Tämä on niitä salaatteja, jotka ovat edukseen, kun käytät paljon erilaisia salaatteja ja versoja. Valmiit salaattisekoituspussit ovat tässä kohtaa pelastus. Valitse sellainen, jossa on mielellään vaikka viinisuolaheinää tai muuta punertavaa salaattia joukossa. Ja koska nyt on parsa-aika, pariloimme salaatin kaveriksi vielä nipun parsaa. Nektariinien ja mansikoiden lisäksi olen kokeillut salaatissa säilöttyä artisokkaa, sekin sopii oikein hyvin. Tämä salaatti toimii mainiosti myös täysin kasvisversionakin.

Kastikkeen valmistin tummasta balsamietikkakastikkeesta, öljystä ja tilkasta siideriviinietikkaa. Tarjoa kastike erikseen, mutta salaatinlehdet voit aluksi kevyesti pyöräyttää öljyssä.

Mozzarella-parmankinkkusalaatti

Nektariinit saavat olla vielä vähän napakoita, jos grillaat tai pariloit ne. Kypsät hedelmät voit paloitella suoraan salaattiin.

Mozzarella-parmankinkkusalaatti
2-3 annosta

1-2 ps salaattisekoitusta (käytin n. 1/2 ps Pirkka sesonkisalaattisekoitusta 200 g)
1/2 rs Mimis versoseosta
1/2 ruukkua basilikaa
1 rkl oliiviöljyä
3-4 nektariinia
8-10 mansikkaa
1 pkt parmankinkkua
1-2 palloa buffalomozzarellaa
1/2 dl pinjansiemeniä

Kastike
1/2 dl Pirkka tummaa balsamietikkakastiketta
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
suolaa, mustapippuria myllystä

Lisäksi: orvokkeja tai muita syötäviä kukkia koristeluun

Nostele salaattisekoitus ja versot isolle lautaselle. Revi joukkoon basilikanlehdet. Valuta päälle hieman oliiviöljyä ja pyöräytä salaatit lautasella sekaisin.

Pese nektariinit ja lohko ne 4-6 osaan. Pariloi tai grillaa nektariinilohkot ja siirrä sivuun odottamaan. Viipaloi tai paloittele mansikat. Revi parmankinkkuviipaleet ja mozzarellat paloiksi. Paahda pinjansiemenet.

Asettele salaattisekoituksen päälle kerroksittain hdelmät, kinkku ja mozzarella. Ripottele päälle pinjansiemenet. Koristele salaatti syötävillä kukilla.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja tarjoa se erikseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kesäisen salaatin seuraksi sopii yrteillä maustettu jäävesi tai kirpsakka roseviini.

 

 

Aguachile ja avokado-omenasalsa

Hellettä pukkaa! Tässä vinkit loppuviikon viileimpiin meksikolaisiin alkupaloihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmalla aguachile-keitto ja oikealla avokado-omenasalsa.

Ilmoittauduin What’s cooking Helsinki -tapahtumassa Kikkoman-näytöskeittiöön, jossa teemana olivat kansaiväliset keittiöt. Mietin, että mitähän tekisin, jotta en päätyisi valmistamaan samaa mitä kaikki muutkin. Valintani osui Meksikoon ja hyvä niin, sillä toinen vaihtoehtoni Aasia olikin päivässä hyvin jo edustettuna.

Halusin tuoda avokadoa esille hieman eri tavalla ja löysin jälleen kerran Thomasina Myersin kirjasta sopivan ohjeen. Aivan ensikuulemalta omenan ja avokadon yhdistelmä tuntuu oudolle, mutta se toimii todella hyvin. Ohjeen onnistumisen kannalta on tärkeää, että omena on kirpeän hapan, muutoin maut eivät ole tasapainossa. Jos sinulla ei ole isoa morttelia, niin voit hyvin valmistaa salsan kulhossa perunasurvinta apuna käyttäen. Ja älä vaivu epätoivoon, vaikka alkuun näyttääkin etteivät kasvikset muussaannu. Etikan tai sitruunamehun lisääminen salsaan tekee ihmeitä!

chilit

Chilejä Münchenin lauantaitorilla.

Toinen valmistamani ruoka oli aguachile, käännettynä se tarkoittaa chilivettä. Aguachile on vähän kuin ceviche, mutta keittomuodossa. Se tarjoillaan usein pienenä alkupalana ja on erityisen virkistävä ruokahalun herättäjä kuumana kesäpäivänä. Keiton pohjalle kuutioidaan kampasimpukkaa, mutta voit toki käyttää mitä tahansa kalaa tai vaikkapa katkarapuja. Koska parsa-aika oli juuri alkamaisillaan, käytin kasviksena parsaa, mutta myös kurkku käy. Mikäli parsat ovat ohuita ja tuoreita, niitä ei ole tarpeen tätä varten kuoria. Ja sitten pieni varoituksen sana – keittoon tulee melko paljon jalapenoa. Suosittelen, että maistat jalapenoja ensin, ja jos tiedät jo valmiiksi, että et pidä kovin tulisesta, niin vähennä niiden määrää.  Pieni chilin potku kuuluu kuitenkin ruoan luonteeseen, joten älä jätä niitä kokonaan pois.

Avokadosalsan ja aguachilen voit tarjota totoposten kanssa. Ylijääneet tortillat saavat uuden elämän, kun ne paahdetaan tai uppopaistetaan. Kun ne tarjotaan nachojen tapaan, on kyse totopoksista, mutta täytettyinä ne ovatkin tostadoja. Ohjeen totopoksiin löydät tuosta tostada-linkistä.

Aguachile
6 annosta

250 ml limetin mehua (6-10 limettiä koosta ja mehukkuudesta riippuen)
3-4 vihreää jalapenochiliä siemenet poistettuina
2 kevätsipulinvartta paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
5 tl Dan Sukker luomuruokokidesokeria tai palmusokeria
1 rkl kalakastiketta
1 tl merisuolaa
6 tankoa tuoretta vihreää parsaa
8-10 (180 g) kampasimpukkaa

Koristeluun: 2 oksaa korianteria

1. Valmista ensin aguachile-liemi. Purista limeteistä mehu ja kaada mehu tehosekoittimen kulhoon. Lisää jalapenot, kevätsipuli, valkosipuli, sokeri ja kalakastike. Sekoita tasaiseksi. Lisää suola.
2. Pese parsat, napsauta parsan tyvestä kuivunut osa pois, kuori parsat tarvittaessa ja paloittele ne. Ryöppää parsapalat nopeasti kiehuvassa vedessä noin minuutin ajan, jäähdytä kylmässä vedessä ja valuta hyvin.
3. Kuivaa kampasimpukat ja paloittele ne pieniksi kuutioiksi.
4. Jaa parsapalat ja kampasimpukat kuuteen pieneen lasiin. Varmista, että parsanuppuja tulee yksi/lasi. Kaada päälle aguachile-liemi ja siirrä annokset vielä jääkaappiin tekeytymään vartiksi. Koristele annokset korianterinlehdillä.

Avokado-omenasalsa
6 annosta

5 kevätsipulia hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
1 Granny Smith -omena pieneksi kuutioituna
suolaa
2 kypsää keskikokoista avokadoa
2 rkl Rajamäen sitruuna-valkoviinietikkaa (tai ½ ison sitruunan mehu)
1 rkl korianteria hienonnettuna
mustapippuria myllystä

1. Annostele isoon mortteliin ¾ kevätsipulista, chilistä ja omenasta. Lisää ripaus suolaa ja jauha seos kevyesti rouheaksi tahnaksi.
2. Leikkaa avokadot puoliksi ja poista kivet. Kaavi lusikalla avokadon liha kuoresta ja lisää mortteliin. Voit tehdä tämän myös kulhossa, mikäli morttelisi on pieni. Muhenna avokadoa ensin haarukalla ja jauha sitten survimella jättäen joukkoon kuitenkin muutamia rouheampia paloja.
3. Lisää etikka (ja tarvittaessa vettä) ja loput sipulista, chilistä ja omenasta. Lisää lopuksi korianteri. Tarkista maku.

On brittiklassikon aika – Toad in the hole

Minulla on sydämessäni erityinen paikka brittiruoalle. Tämä klassikko on yksi niistä suorastaan nerokkaista brittiohjeista, joista olisi syytä pitää enemmän ääntä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Makkaraa ja pannukakkua, nam!

Blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet syvän mieltymykseni raakamakkaroihin. Kun vuonna 1999 muutin Lontooseen, niin alkuun suuri ihmetyksen aiheeni ruokakaupassa olivat makkarat. Mitä nämä tällaiset raa’at makkarat muka ovat? Ihan vääränlaisia! No, onneksi olen tämän jälkeen tullut järkiini.

Raakamakkaroissa innostavinta mielestäni on makujen kirjo, ei vaan sitä yhtä samaa makkaraa, vaan erilaisia lihoja yhdistetttynä kaikenlaisiin mausteisiin ja yrtteihin. Makkaroiden tekeminen itse on todella hauskaa puuhaa vaikkakin aikaa vievää, mutta onneksi valmiita raakamakkaroita on hyvin jo saatavilla. Tähän ohjeeseen käytin jo aiemmin kehumiani Feri’sin makkaroita. Tällä kertaa makkara oli brittiperinteeseen sopiva Cumberlandin makkara.

Toad in the hole on yksi niistä brittiohjeista, jonka nimeä on vain mahdoton kääntää järkevästi ja eikä se englanniksikaan ole järin vakuuttava. Nimi voisi olla peräisin Liisa Ihmemaassa-kirjasta, sen verran hassu se on sammakko-vertauksineen! Ohjeen alkuperästä ja nimestä on monta erilaista näkemystä, mutta alunperin tähän pannukakkupohjaiseen ruokaan on lisätty mitä tahansa, yleensä edelliseltä päivältä ylijäänyttä, lihaa. Tänä päivänä ruoka paremmin tunnetaan juurikin makkaroistaan, mutta ne ovat tulleet mukaan ohjeeseen vasta myöhemmin.

Taikina muistuttaa meikäläisten pannukakkua, mutta maitoa on suhteessa jauhoihin vähemmän. Olin lähiruokajaosta ostanut lämpökäsittelemätöntä luomukaurajauhoa, jota laitoin taikinaan noin puolet jauhojen määrästä. Kaurajauho teki pannarista todella täyteläisen ja jopa voisen makuisen.  Voit toki käyttää pelkästään vehnäjauhoja. Jotta taikina saadaan kunnolla kohoamaan, kuumennetaan uunipelti tai paistoastia ensin uunissa todella kuumaksi ja taikina kaadetaan suoraan kuumalle pellille. Suosittelen, että käytät rasvana mielellään jotain eläinperäistä rasvaa; silavaa, ankan- tai hanhenrasvaa. Myös 100% kookosrasva käy, kunhan se ei ole kylmäpuristettua. Rasvaa saa olla paistoastian pohjalla jonkin verran, jotta taikina ei tartu kiinni astiaan. Tästä annoksesta tulee riittävästi kahdelle reiluksi ruoaksi tai kolmelle iltapalaksi. Uunipellillistä varten tuplaa annos ja varaudu siihen, että rapsakoista, hieman tummaksi paistuneista kulmapaloista tulee taistelu kuka ne saa!

Vink vink! Jos raakamakkaroiden teko kiinnostaa, niin Iltalehden Grillaus-lehdestä löydät vinkkini makkaroiden valmistukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cumberlandin makkarat.

Toad in the hole

500 – 600 g raakamakkaroita (mielellään possua)
2 kananmunaa
3 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 punasipulia
4 rkl rasvaa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja kaada joukkoon maito. Vatkaa muna-maitoon jauhot.  Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Anna taikinan turvota noin 45 minuuttia. Ruskista taikinan turvotessa makkarat kuumalla pannulla. Kuori ja lohko sipulit.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta uunipelti- tai vuoka uuniin kuumentumaan. Kun taikina on turvonnut, mausta se suolalla. Nosta uunivuoka pois uunista ja lisää rasva. Ripottele vuoan pohjalle sipulilohkot ja lisää makkarat. Kaada päälle taikina ja paista uunissa ylätasolla 25-30 minuuttia. Nosta uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli näyttää, että taikina ei ala kohota. Ripottele valmiin pannarin pinnalle hienonnettua lehtipersiljaa.

 

 

Alkupala retiisistä ja vuohenjuustosta

Tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa pestoa retiisin naateista. Tämä alkupala sopii jaettavaksi vaikkapa vappupiknikillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapsakat retiisit sopivat hyvin vuohenjuuston seuraan. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Usein ne yksinkertaisimmat jutut ovat niitä parhaita. Viime kesänä Berliinissä kävimme syömässä upeassa Industry Standardissa. Ravintolassa oli kaikki kohdallaan ja menu oli täynnä houkuttelevia pieniä annoksia, joista illan aikana ehdimme suurimman osan testata. Erityisen mieleenpainuvia olivat mojitomarinoitu vesimeloni, ehkä elämäni toiseksi paras tartar (paras on ollut Tallinassa ravintola Noassa) ja se retiisiannos. Kun näin lähikaupassamme (KSM Arabia) Varpion puutarhan ruukkuretiisejä, tiesin heti mitä niistä teen.

Kauneinta tässä ohjeessa on se, että retiisit saavat loistaa sellaisinaan. Industryssa retiisit tarjottiin kylmän rapsakoina piparjuurella maustetun tuorejuuston kanssa. Itse yhdistin retiisit Saloniemen tilan hauskasti nimetyn Syrjähyppy-vuohentuorejuuston kanssa. Lisäksi pyöräytin retiisin naateista ja saksanpähkinöistä peston. Raikas ja simppeli alkuruoka vaikkapa vappupöytään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruukkuretiisi on kevään uutuus.

Vuohenjuustotahna

170 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Saloniemen Syrjähyppyä)
1-2 rkl maitoa tai ranskankermaa
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1/2 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa ja pippuria

Vatkaa vuohenjuuston rakenne rikki haarukalla ja notkista se maidolla tai ranskankermalla. Lisää ruohosipuli ja valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Naattipesto

50 g retiisin naatteja (noin 2 ruukun naatit)
1 dl raastettua pecorinojuustoa
n. 1 dl saksanpähkinöitä
3/4 dl pehmeän makuista neitsytoliiviöljyä tai rypsiöljyä
1/2 tl hunajaa ja muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

Aja naatit, juustoraaste ja pähkinät tasaiseksi monitoimikoneessa. Lisää öljy valuttaen joukkoon. Mausta hunajalla ja mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää hunajaa tarvittaessa. Nosta pesto jääkaappiin maustumaan noin 30 minuutiksi.

Parsa-chorizopasta uppomunalla

Parsakausi on virallisesti nyt käynnissä. Meillä on syöty espanjalaista parsaa jo pari viikkoa. Millaisia parsaohjeita sinä haluaisit lukea?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevättä lautasella ja lasissa.

En ole mikään puutarhuri tai viherpeukalo, mutta näin kevään tullen hieman harmittaa, että minulla ei ole edes sitä pientä maalänttiä. Tiedän nimittäin mitä yrittäisin siellä kasvattaa: parsaa! Juu, aika suuruudenhullut on haavet, sillä itse satoa joutuu odottelemaan muutaman vuoden ja kasvatuskin vaatii omat niksinsä. Mutta mikäli parsan kasvatus kiinnostaa, niin löysin hyvän tietopaketin Kodin Pellervon sivuilta.

Vihreä parsa ja valkoinen parsa ovat itse asiassa sama kasvi – valkoinen parsa kasvatetaan harjumaisessa multakasassa ja vihreä ns. tasamaalla. Vihreä parsa on oma suosikkini sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se sopii todella moneen ruokaan ja kypsentämisessä kannattaa unohtaa vedessä keittäminen. Parhaimman maun parsaan saa grillaamalla, pariloimalla tai uunissa paahtamalla. Tässä pastassa yhdistyvät lempiraaka-aineeni: chorizo, kananmuna ja tietysti parsa. Kasvissyöjät voivat jättää chorizon pois ja lisätä joukkoon enemmän sitruunankuorta tai ripauksen savustettua paprikajauhetta makua tuomaan. Ohjeen uppomunan valmistukseen löydät täältä. Uppomunan sijaan voit lisätä pasta-annokseen löysäksi keitetyn kananmunan. Lisäsin joukkoon myös kourallisen vihreitä juttuja eli ruukkupinaattia, viinisuolaheinää, ja ehkä vähän yllätysaineksena, retiisin naatteja. Myös rukola sopii tähän ruokaan hyvin.

Parsa-aiheisia juttuja on taatusti luvassa lisää, mutta minua kiinnostaa kuulla millaisia parsaohjeita te haluasitte lukea? Joten kommetoikaapa alle ja minä yritän parhaani mukaan toteuttaa toiveenne!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokatoimittajien Keittiökirppikseltä tarttui mukaan muuan muassa tämä sinireunainen emalilautanen.

Parsa-chorizopasta
4 annosta

300 g spagettia
1 nippu (500 g) vihreää parsaa
n.150 g chorizoa (käytin Pirkka Parhaat chorizoa)
2 keskikokoista valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 dl pinjansiemeniä
1 sitruunan kuori raastettuna
loraus Pastista (tai vettä + sitruunanmehua)
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
iso kourallinen vihreitä lehtiä: tuoretta pinaattia, viinisuolaheinää, retiisin naatteja tms.
1/2 ruukkua basilikaa
parmesaania tai pecorinoa

4 kananmunaa

Laita isoon kattilaan pastavesi kiehumaan. Pese parsat ja napsauta kuivat kantaosat pois. Paloittele parsat. Kuori ja paloittele chorizo. Viipaloi valkosipulinkynnet. Valmista tässä vaiheessa uppomunat ja pidä ne lämpimänä tarjoamiseen saakka.

Lisää pasta suolalla maustettuun veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kylmälle paistinpannulle öljyä ja lisää chorizoviipaleet. Kuumenna hiljalleen, kunnes chorizoista alkaa irrota rasvaa ja ne saavat hieman väriä. Nosta chorizopalat pois pannulta ja lisää sinne paloitellut parsat, pinjansiemenet ja valkosipuli. Paista käännellen 3-4 minuuttia, lisää Pastis ja kiehauta. Siirrä chorizot takaisin pannulle ja mausta seos sitruunankuorella sekä mustapippurilla.

Valuta pasta ja ota talteen 1 dl keitinlientä. Sekoita kuuman pastan joukkoon oliiviöljyä ja lisää vihreät lehdet. Kaada joukkoon parsa-chorizoseos ja sekoita hyvin. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Revi lopuksi joukkoon vielä basilika ja höylää pastan päälle parmesaania tai pecorinoa.

Marjapaistos ruskistetulla voilla

Iloisia uutisia pakastimen tyhjentäjille. Tähän paistokseen saat upotettua mitä tahansa marjoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mehevä marjapaistos sekalaisista marjoista.

Tämä ohje on tarttunut matkaani jo yläasteen kotitaloustunnilta. Siitä pian tuli perheemme suosikki, koska se on nopea valmistaa. Olen varma, kun ensimmäiset raparperit nostavat päänsä, niin löytyy tämä paistos raparperiversiona äitini kahvipöydästä. Alkuperäisessä ohjeessä on käytetty kookosta, mutta en ole oikein kookoksen ystävä, joten olen sen yleensä korvannut hasselpähkinöillä. Nyt marjojen kanssa lisäsin taikinaan pekaanipähkinöitä.

Kokeilin tällä kertaa myös ruskistettua voita taikinassa ja se toimi todella hyvin tuoden lisää pähkinäisyyttä ja toffeen  makua. Voit toki käyttää pelkästään sulatettua voita. Tarjoa vielä lämmin paistos vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Minulla oli pakastimessa Jädelinon upeaa, parasta Suomessa tehtyä pistaasijäätelöä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä paistos on ns. päivän leivonnainen. Se on parhaimmillaan samana päivänä tarjottuna ja harvoinpa sitä seuravaksi päiväksi jääkään!

Nopea marjapaistos

Vuokaan
5 dl marjoja (käytin mustikoita ja erilaisia herukoita)
sokeria maun mukaan

Taikina
2 kananmunaa
1 dl ruokokidesokeria
1 dl ruskistettua voita*
1 dl mantelijauhetta
½ dl vehnäjauhoja
½ dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1tl jauhettua vaniljaa
1tl leivinjauhetta

Voitele piirakkavuoka tai uuninkestävät kupit. Levitä kohmeiset marjat tasaisesti pohjalle ja ripottele päälle sokeria.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon ruskistettu voi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina marjojen päälle ja paista uunissa 175 asteessa 20-25 minuuttia.

*Ruskistettu voi

100 g voita

Mittaa voi kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä välillä kattilaa pyöräytellen. Voin pintaan kertyy vaahtoa ja väri alkaa muuttua ruskeammaksi. Ruskistetussa voissa on pähkinäinen tuoksu. Tarkkaile voin tummumista, sillä se nopeasti myös palaa. Siirrä kattila levyltä ja voi kulhoon jäähtymään. Pohjalle kertyneet ruskeaksi paistuneet herasattumat saavat jäädä kattilaan.

Vink vink! Raparperille löydät tekemäni ohjeen täältä.

marjapaistos ja tarkkailija - 1

Laadunvalvoja tarkkailee.

Salsiccia-lehtikaalikeitto

Tässä viikon alkuun vähän erilainen, mutta helppo keitto raakamakkarasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raakamakkarakeitto lehtikaalilla, pavuilla ja sitruunamajoneesilla.

Helmikuun loppupuolella psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoitti Lujasti lempeä -blogissaan yhdessäsyömisestä ja siitä, kuinka hänelle hoitovapaalla ollessaan yhteiset ruokahetket toisten äitien kanssa olivat tärkeä henkireikä. Sillä ei ollut väliä minkä ruoan pariin kokoonnuttiin, kunhan oltiin yhdessä. Maaret muistelee, että aika usein ruokana oli siskonmakkarakeittoa. Siis arkiruokaa parhaimmillaan.

Maaretin kirjoitus oli hyvä herätys meille kaikille. Tässä ruokahifistelyn, armottomien ruokavalioiden ja trendien perässä juoksemisen keskellä, olemme unohtaneet yhden erittäin tärkeän ruokaan liittyvän ulottuvuuden, nimittäin ruokailun sosiaalisen merkityksen. Ei tarvitse olla psykoterapeutti todetakseen, että yksin syöminen on melko tylsää. Moni tunnustaa, että itselleen kokatessa täytyy todella tsempata, että saa aikaiseksi  muutakin kuin voileipää tai avatuksi rahkapurkin. Oma ruokavalioni koostuisi lähinnä buffalomozzarellasta, parmankinkusta ja mannapuurosta.

Nyt, kun olen ollut kohta kaksi kuukautta kotona, niin vähitellen meillä on alkanut taas käydä ruokavieraita. Yritän samalla hiljalleen saada omaa päätäni asemoitua niin, että uskaltautuisin pyytämään ystäviä meille syömään keskellä viikkoa, ilman 3-4 ruokalajin illallista. Sen sijaan tarjoaisin heille jotain yksinkertaisen hyvää, sitä usein niin aliarvostettua arkiruokaa. Istuttaisiin rauhassa pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja tekisin vaikka tätä raakamakkaroista valmistettua keittoa, jonka maku, kuten keitoilla on tapana, vain paranee seuraavana päivänä.

Helppo raakamakkara-lehtikaalikeitto

500 g raakamakkaroita (käytin Feri’sin salsiccia fresca-makkaraa, jossa sianlihaa, punaviiniä ja pecorinojuustoa)
öljyä paistamiseen
15 cm:n pala purjoa
1 l kana- tai kasvislientä
1-2 laakerinlehteä
8 kokonaista maustepippuria
150 – 200 g lehtikaalia
2 tlk valkoisia papuja suolaliemessä (voit käyttää  isoja tai pieniä valkoisia papuja)
suolaa, mustapippuria, muita mausteita riippuen makkaroiden mausteisuudesta
lehtipersiljaa, basilikaa, oreganoa tai mitä tahansa muuta tuoretta yrttiä

Purista makkaramassaa suolesta pieniksi palloiksi, kuten siskonmakkarakeittoa tehdessä. Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista makkaramassapallot parissa erässä. Massan ei tarvitse olla läpikypsää tässä vaiheessa, sillä pyörykät menevät vielä keittoon kypsymään.

Leikkaa purjopala pituussuunnassa puoliksi, huuhtele se ja paloittele puolikuiksi. Kuumenna liemi kattilassa ja lisää purjoviipaleet, laakerinlehdet sekä maustepippurit. Keitä lientä hiljalleen, sillä aikaa kun käsittelet lehtikaalit.

Pese lehtikaalit ja leikkaa pois kova lehtiruoti. Suikaloi kaalit. Huuhtele ja valuta pavut. Lisää kaalit sekä pavut liemeen ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää myös ruskistetut makkarapyörykät ja keitä hiljalleen, kunnes kaali on pehmentynyt. Ripottele keiton pinnalle tuoreita yrttejä. Tarjoa halutessasi sitruunankuorella maustetun majoneesin kanssa. Kata pöytään myös tuoretta, rapeakuorista leipää.

* Raakamakkaroita valmistavat mm. Harjun makkaratehdas, Wurst Fennica ja Feri’s, jonka makkaroita saa Helsingissä ainakin Reko-jakojen kautta tilattua. Suosittelen kokeilemaan, mikäli raakamakkarat ovat uusi tuttavuus!
* Olin unohtanut ohjeesta purjon, joten se on lisätty 18.3.

Juurisellerikeitto hasselpähkinöillä ja speck-kinkulla

Olen ihan hurahtanut niihin italialaisiin hasselpähkinöihin, joista valmistin mm. laskiaispullien täytteen. Tällä kertaa pähkinät pääsivät juuriselleristä ja perunasta valmistetun keiton kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoisina päivinä parvekkeellamme alkaa olla jo niin lämmin, että siellä tarkenee yhden lounaskeiton verran istahtaa.

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani palsternakan ja punajuuren ohella. Valitettavasti turhan usein juurisellerin potentiaali jää sivurooliin keittojuurespakasteessa ja ehkäpä sen vuoksi juuriselleri ei ole kasvattanut mainettaan kuten pitäisi. Ravintolakeittiöissä juuriselleri on tehnyt uutta tulemista jo hetken ja kokonaisena paahdettua juuriselleriä olen nähnyt parinkin ravintolan tarjonnassa. Ravintola Ragussa oli toissa viikonloppuna  yhdistetty sosekeitossa juuriselleri sekä omena ja yhdistelmä toimi yllättävän hyvin. Juurisellerissähän on kypsennettynä todella pehmeä ja hienostunut maku. Siinä on jopa vähän jotain samaa hienovaraisuutta kuin maa-artisokassa on.

Sakeutta juurisellerikeittoon toi peruna, mutta ihan muutama pienehkö peruna riittää, jotta juurisellerin hento maku ei jää perunan jyräämäksi. Perunassahan ei itsessään ole vahva maku, mutta sen tärkkelys imee itseensä makuja todella paljon. Tähän törmää viimeistään silloin, kun yrittää maustaa perunasosetta yrteillä tai vaikkapa sinapilla – tuntuu ettei soseeseen saa makua millään!

Viime silauksen valmistin hasselpähkinästä ja speck-kinkusta. En oikein tiedä miten tätä keiton päälle ripoteltua lisäkettä tulisi kutsua. Ruotsalaisillahan on tällaiseen lisäkkeeseen oiva sana smula (muru). Englannissa tätä kutsuttaisiin varmaan jonkinlaiseksi crumbleksi, joten muru saa kelvata minullekin. Speck on kuivattu ja kevyesti savustettu kinkku Alto Adigen alueelta Italiasta ja sillä on EU:n suojattu maantieteellinen merkintä (PGI protected geographical indication). Speckin tilalla voit käyttää myös pancettaa, pekonia tai parmankinkkua, myös schwarzwaldin kinkku toimii. Keittoa valmistaessani olin jättänyt osan kinkkumurusta kasvisten kanssa keittymään ja soseutumaan, mutta kauniimman ja tasaisemman keiton saat, kun lisäät kaiken kinkun vasta keiton pinnalle. Kinkun voi jättää myös pois, jolloin keitto sopii kasvisruokailijoillekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kupista tarjottuna keitto sopii myös alkuruoaksi.

Sosekeitto juuriselleristä ja hasselpähkinä-speck -muru

Pähkinä-kinkkumuru
30 g kuorittuja hasselpähkinöitä
1 pkt (100 g) speckiä (esim. Pirkka Parhaat)
3 rkl voita tai oliiviöljyä
3-4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet nypittyinä

900 g juuriselleriä (kuorimaton paino)
1-2 (250 g) jauhoista perunaa
(voita tai oliiviöljyä)
3/4 l – 1 l kasvislientä
suolaa
(loraus kermaa)

Valmista ensin pähkinä-kinkkumuru. Paahda pähkinöitä kattilassa, kunnes niihin tulee väriä. Siirrä pahkinät sivuun jäähtymään. Hienonna jäähtyneet pähkinät veitsellä rouheeksi. Kuumenna voi kattilassa. Leikkaa kinkku muruiksi ja paahda ne kattilassa rapeaksi, lisää joukkoon pähkinämuru. Sekoita muruseos hyvin ja nostele seos reikäkauhalla tai lusikalla kattilasta sivuun. Jos mahdollista, niin yritä jättää kattilaan kinkun paistamisessa käytetty rasva kasvisten kuullottamista varten. Peitä seos foliolla ja pidä lämpimänä keittoa varten. Lisää nypityt timjaminlehdet juuri ennen tarjoamista.

Pese ja kuori juuriselleri sekä perunat ja paloittele ne kuutioiksi. Lisää kattilaan tarvittaessa voita tai öljyä ja kuullosta siinä selleri- ja perunakuutioita hetki. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia, kunnes sellerit ja perunat ovat täysin pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää ripaus suolaa ja lorauta halutessasi keittoon hieman kermaa. Jaa keitto lautasille ja ripottele päälle pähkinä-kinkkumurua.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑