Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nopea (page 5 of 7)

Yrttinen myskikurpitsa-kvinoasalaatti

Kvinoa voi jakaa mielipiteitä, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä yrttisen kvinoan ja myskikurpitsan yhdistelmää.

myskikurpitsa-kvinoasalaatti

Tämä salaatti on muunnos aiemmin tekemästäni tattarisalaatista. Kvinoaversio kohtasi päivänvalon viime viikonloppuna valokuvaus-workshopissa ja sai sellaisen suosion, että lupasin ohjeen myös tänne blogin puolelle. Siinä kaikessa tohinassa unohdin TAAS ottaa itse kuvia valmistamistani ruoista, macaroneja lukuunottamatta, joten tein tätä meille lounaaksi eilen. Lisäsin vielä omaan annokseeni murennettua fetaa, mutta hyvin tämä uppoaa ruokailijoihin ilmankin.

Suosittelen käyttämään Urtekramin tai Risentan kvinoaa, jotka kestävät paremmin keittämistä kuin kotimainen ja ovat maultaan myös miedompia. Urtekram oli yksi workshopin sponsoreista ja hauska yhdistelmä tuli, kun keitin sekä mustaa että punaista kvinoaa. Mutta nyt tarinointi saa riittää, sillä minulla olisi tässä erään Mari Moilasen kirjajulkkarit vielä iltapäivällä edessä!

Yrttinen kvinoa ja paahdettu myskikurpitsa

(n. 1 kg) myskikurpitsa
öljyä, suolaa, mustapippuria
4 dl kvinoaa (musta, punainen tai tavallinen)
suolaa keitinveteen

Pese kurpitsa ja leikkaa se tukevalla veitsellä pituussuunnassa halki. Koverra siemenet pois. Viipaloi kurpitsa noin 2 cm paloiksi. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Huuhtele kvinoa ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Tarkkaile kypsyyttä keittämisen aikana. Valuta vesi pois ja anna kvinoan kuivua vielä siivilässä vähintään puoli tuntia. Tällöin kvinoa kuivuu kunnolla ja lopputuloksesta ei tule vetinen.

Yrttiöljy

1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku basilikaa / minttua / korianteria
1 pieni valkosipulinkynsi veitsen lappeella murskattuna
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(½ tl hunajaa)

Sekoita monitoimikoneen kulhossa tai sauvasekoittimen myllyssä yrtit, valkosipuli ja öljy keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hunajaa tarvittaessa. Sekoita yrttiöljy jäähtyneen kvinoan joukkoon.

Siemenmuru

1 dl auringonkukansiemeniä / kurpitsansiemeniä tai molempia sekoituksena
1 dl vaahterasiirappia
1 rkl balsamietikkakastiketta tai balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa

Paahda siemeniä paistinpannulla tai pienessä kattilassa, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää siirappi, etikka ja suola. Anna seoksen kiehua muutama minuutti. Varo ettei siirappi pala. Kumoa seos leivinpaperin päälle jäähtymään. Murra jäähtynyt levy sormin tai leikkaa veitsellä muruiksi.

Kokoa salaatti kerroksittain lisäten vuorotellen kvinoaa ja kurpitsaviipaleita. Ripottele väliin siemenmurskaa. Koristele tuoreilla yrteillä.

* siemenmurun sijaan voit käyttää paahdettuja siemeniä tai pähkinöitä

Punaherukka-biscuitit

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin  nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Eikös keskiviikkona ole jo korkea aika suunnitella, että mitä sitä lauantaiaamuna söisi?

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Tämän ricottapannukakkuohjeen takana on Nigella Lawson. Nigella tarjoaa pannarinsa viipaloitujen mansikoiden kanssa, mutta näin mustikka-ajan ollessa vielä parhaimmillaan, tein mustikoista hilloketta. Taivaallisen hyvä hilloke syntyy myös vadelmasta ja mustikasta. Tai kokeile Tastytravelissimo-blogissa keitettyä vadelma-salmiakkihilloa, nam! Ricotan ansiosta pannarit ovat ruokaisia ja eivät oikeastaan kaipaa seurakseen hillokkeen lisäksi muuta kuin hyvää kahvia.

Ricotta on niitä ruoka-aineita, joihin huomaan kesällä tarttuvani useammin. Sen kevyt koostumus ja hapan raikkaus on omiaan kesäisissä ruuoissa ja leivonnaisissa. Ja erityisen hyvin se sopii pastaruokiin, kuten kesäkurpitsapastan kohdalla tulikin jo todettua. Ricottaa olen käyttänyt myös  canneloneissa ja lasagnessa. Ricotasta saa muuten aika hauskan jälkiruoan, kun sen rakenteen vatkaa rikki, maustaa tomusokerilla sekä vaniljalla ja tarjoaa tuoreiden puna- ja mustaherukoiden kanssa!

Ricottapannukakut
15-20 kpl

1 prk (250 g) ricottaa
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
(paistamiseen: voita)

Kumoa ricotta kulhoon. Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita ne ricotan joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele ricottaseokseen vehnäjauhot, leivinjauhe, vanilja ja suola. Lisää valkuaisvaahto taikinaan varovasti nostellen.

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja valuta pienellä kauhalla taikinaa pannulle. Omalle pannulleni mahtui kerrallaan kolme pannukakkua paistumaan. Mikäli käytät paistamiseen valurautapannua, niin paista pannarit voissa.

Kun pannukakkujen pinnalle alkaa noin minuutin päästä muodostua reikiä, käännä pannukakut lastalla ja paista niitä vielä toiselta puolelta minuutin verran. Paistolämpötila saa olla melko matala, noin keskilämpö, jotteivat pannarit pala.

Nosta paistetut pannukakut uuniin tarjoiluastialle ja pidä lämpimänä (75 astetta), kunnes olet paistanut koko taikinan. Tarjoa mustikkahillokkeen tai tuoreiden marjojen kanssa.

Mustikkahilloke

2 dl mustikoita
3 rkl sokeria
1/2 sitruunanmehu
ripaus kardemummaa

Mittaa kaikki aineet kattilaat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hilloketta noin 10 minuuttia. Nosta sivuun jäähtymään ja tarjoa pannukakkujen kanssa. Hilloke sopii hyvin myös jäätelön kaveriksi tai jogurtin seuraan.

Mansikka-vesimelonigazpacho

Trooppisia öitä ja aurinkoisia päiviä on säätiedotuksessa luvattu! Mansikasta ja vesimelonista surautat hellepäivään raikkaan kylmän keiton.

mansikka-vesimelonigazpacho

Mansikoita saa vielä, vaikka iltapäivälehdet ovatkin kuopanneet mansikkasadon jo monta viikkoa sitten. Ainakin tämän viikon alussa oli Savonlinnan torilla ollut mansikoita myynnissä 3,5 € / litra! Mansikat ja vesimeloni eivät perinteiseen espanjalaiseen gazpachoon kuulu, mutta niistä saa aikaan oikein mainion viilentävän keiton. Tällä kertaa tomaatit esiintyvät keitossa vain tomaattimehun muodossa, sillä en jaksanut kaltata tomaatteja tätä varten. Oma monitoimikoneeni, tehosekoittimesta puhumattakaan, ei mielestäni riittävän hyvin saa tomaatinkuoria hienonnettua, joten jätin tomaatit suosiolla pois.

Makua keitto saa marjojen ja hedelmien lisäksi valkosipulista ja chilistä. Chilin määrää voi vähentää niin kuin aina tai jättää sen pois, jos on ihan pakko. Pieni kipakkuus kyllä sopii tähän keittoon. Mansikka-vesimelonigazpacho on parhaimmillaan kylmänä ja helpoiten se onnistuu, kun kaikki raaka-aineet ovat jääkaappikylmiä. Voit toki tehdä keiton aiemmin ja jäähdyttää sen jääkaapissa. Muutama jääpala kulhossa tai lasissa pitää annoksen kylmänä.

Tarjoa gazpacho paahdettujen savupaprikalla maustettujen manteleiden kanssa ja ehkä hetkeksi voit kuvitella itsesi kuuman Espanjan auringon alle! Tämä voisi muuten toimia myös erinomaisesti aamupalalla – ainakin jos lämpimästä illasta iloitseminen on venähtänyt auringon nousuun saakka…

Hyvää auringontäyteistä viikonloppua!

Mansikka-vesimelonigazpacho
reilut lasilliset 4-5 hengelle

400 g mansikoita
400 g:n pala vesimelonia
100 g kurkkua
1 punainen chili
1 keskikokoinen valkosipulinkynsi
2 dl tomaattimehua
2 limetin mehu
1/2 ruukkua korianteria hienonnettuna
1/2 tl suolaa, ripaus sokeria, mustapippuria myllystä
jääpaloja

Poista mansikoita kannat ja viipaloi mansikat. Leikkaa vesimelonipalasta kuoret ja paloittele melonin liha. Kuutioi kurkku. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Hienonna myös valkosipulinkynsi. Siirrä paloitellut ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja ne tasaiseksi seokseksi.

Lisää limetin mehu, tomaattimehu sekä korianteri. Käytä konetta muutama kierros ja lisää suola, sokeri ja mustapippuri. Sekoita ja jaa keitto kulhoihin tai laseihin. Lisää jääapalat ja nauti heti.

Klassikkoleipä BLT

Voiko enää klassisempaa voileipää olla kuin Amerikan suunnalta tullut BLT? Tuo kirjainyhdistelmä piilottaa taakseen kolme erinomaista raaka-ainetta: pekonin, salaatin ja tomaatin.

BLT

Taisi olla viime viikolla, kun Top Chef – tuomari ja ravintoloitsija, Tom Colicchio, tviittasi The FoodLab -kirjan kirjoittaneen J.Kenji López-Altin kanssa BLT:stä. Kummatkin olivat vahvasti sitä mieltä, että BLT on ennen kaikkea tomaattileipä. Tämän  vuoksi sitä tarjotaan Colicchion ravintolassa vain ja ainoastaan tomaattien ollessa parhaimmillaan. Ja onhan tämä leipä tosiaan sellainen kesäherkku, joka melkein vaatii aurinkoista päivää ja varpaiden heiluttelua järvivedessä seurakseen. Tai ainakin lasillisen kylmää olutta.

Kuten yksinkertaisimmissa jutuissa yleensä, on raaka-aineiden laatu tässä A ja O. Valitse siis mehukkaita ja kypsiä tomaatteja, tuoretta rapeakuorista leipää, rapean rouskuvaa salaattia ja parasta pekonia. Leipä voidellaan majoneesilla ja on ihan makuasia, että sopiiko tähän paremmin kaupan majoneesi vai itsetehty. Päädyin tekemään itse majoneesin, kun se on niin nopea ja helppo valmistaa. Majoneesin voi maustaa sitruunankuorella, jotkut laittavat majoneesin joukkoon valkosipuliakin. Puritaanisimmat BLT-fanit jättävät kuitenkin majoneesin maustamatta, suolaa ja pippuria lukuunottamatta.

Pekonit paistoin uunissa rapeiksi. Leipäviipaleet pyöräytin pekonin rasvassa ja paahdoin nekin uunissa. Molemmat voit paistaa myös paistinpannulla. Tomaateiksi valitsin muhkeat pihvitomaatit, jotka olivatkin todella mehukkaita ja makeita. Tomaatti saa olla paksuina viipaleina, ei siis mitään läpikuultavan ohuita lepuskoita tähän leipään. Riippuen tomaattien ja leipäviipaleiden koosta, menee yhteen leipään 2-4 viipaletta tomaattia. Tomaattiviipaleiden maustaminen suolalla ja pippurilla on hyvä idea, suosittelen!

BLT

Tomaatti tuo leipään pehmeyttä ja kosteutta, joten salaatti saa olla rapsakkaa. Jenkkiohjeissa on usein mainittu jäävuorisalaatti, mutta sen sijaan valitsin leipään Cosmopolitan salaattia, joka on ihanan rouskuvaa ja maistuvaa. Paljon parempaa kuin jäävuorisalaatti, jos minulta kysytään!

Kokosin leivän niin, että tomaattiviipaleet olivat heti leivästä seuraavina, sen jälkeen oli salaatin vuoro ja keskelle kokosin reilusti pekonia. Ja kun sanon reilusti, niin yhdestä pekonipaketista riittää kahteen leipään. Syömistä helpottaa, jos pistät leivän päihin cocktailtikut tai vastaavat ja leikkaat leivän kahteen osaan. Sitten vaan nauttimaan!

Onko sinulla joku lempivoileipä tai lämmin leipä, jonka ohje olisi syytä jakaa muillekin? Vinkkaa minulle ja lempileipäsi saattaa päästä Haarukkavatkaimen testiin!

 

Kampasimpukat hernesoseella ja chorizolla

Kampasimpukoista ja hernesoseesta loihdit näyttävän alkupalan. Chorizomurut viimeistelevät annoksen.

Kampasimpukat ja hernesose

Pidän kampasimpukoista valtavasti. Niissä on jännä, melkein umaminen maku ja ei juuri lainkaan muille mereneläville tyypillistä kalaisaa makua. Kampasimpukan rakenne on lihaisa, mutta suutuntuma on lähes voisen sulava. Jostain syystä en kuitenkaan monesti edes muista koko nilviäisen olemassaoloa, vaikka se on nopea valmistaa ja myös juhlava tarjottava. Onnelisia ovat ne, jotka saavat ostaa kampasimpukkansa tuoreena kalatoreilta, mutta useimmat meistä saavat tyytyä pakastettuihin simpukoihin.

Kampasimpukan valmistus ei todellakaan ole vaikeaa, kunhan muistaa kuivata lihan kunnolla ennen kypsentämistä ja kypsentää simpukat kuumalla pannulla nopeasti. Ylikypsänä kampasimpukan liha muistuttaa lähinnä kumipalloa. Kampasimpukat sulavat nopeasti huoneenlämmössä, mutta ne voi ottaa edellisenä iltanakin jo sulamaan jääkaappiin.

Seurasimme jokunen vuosi sitten BBC:ltä Masterchef Professional -sarjaa, jossa ammattikokit ottivat toisistaan mittaa. Yksi kausi jäi erityisesti meille mieleen, sillä siinä useampi kokki valmisti kampasimpukoita hernesoseen ja veripaltun (blood pudding) kanssa. En ole erityisemmin veriruokien ystävä, joten olemme tehneet tästä oman versiomme pekonimurulla. Tällä kertaa minulla oli jääkaapissa chorizoa, joten päätin kokeilla miten se toimisi kampasimpukan ja hernesoseen kanssa. Ennakkoarvaukseni oli, että maut sopivat hyvin yhteen ja en ollut väärässä. Tuo chorizo oli todella paljon parempaa kuin pekoni (voiko mikään voittaa pekonia?), ja se toi mukavaa mausteisuutta annokseen.

Pidin hernesoseen makumaailman hyvin yksinkertaisena, lisäsin ainoastaan suolaa ja pippuria. Tuore minttu sopii myös hyvin, mutta mitään muuta se ei kaipaa hyvän oliiviöljyn lisäksi. Ohjeesta riittää kolmelle hengelle alkupalaksi.

Hernesose

500 g herneenpalkoja (herneitä tarvitaan n. 4 dl)
3 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria myllystä
(tuoretta minttua hienonnettuna)

Silvo herneet ja keitä herneet suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Jäähdytä herneet juoksevan kylmän veden alla ja valuta hyvin.

Kumoa herneet sauvasekoittimen myllyyn tai pieneen monitoimikoneen kulhoon. Aja herneet soseeksi ja valuta joukkoon oliviiöljy koneen käydessä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuore minttu, jos käytät. Voit valmistaa hernesoseen muutaman tunnin aiemmin ja säilyttää sen huoneenlämmössä.

Kampasimpukat

1 (70 g) chorizo (raakamakkara)
3 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(tuoretta minttua)
9 kampasimpukkaa
2 rkl voita
suolaa, mustapippuria

Murusta chorizo kuumalla pannulle ja paista rapeaksi. Nosta chorizomuru talouspaperin päälle valumaan. Jos haluat, voit paistaa kampasimpukat chorizosta irronneessa rasvassa. Ota huomioon, että rasva värjää kampasimpukat punertaviksi. Jos paistat simpukat mielummin voissa, pese paistinpannu ja kuumenna se. Lisää voi ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa kahdessa erässä 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla.

Annostele hernesosetta lautasille ja nosta kampasimpukka soseen päälle. Ripottele kampasimpukalle chorizomurua ja tarjoa heti.

Broccoliini-polentapiirakka

Tämän gluteenittoman polentapiirakan valmistat vaikka grillissä. Se on myös erinomainen eväs pikinikille.

broccoliini-polentapiirakka

Keep it simple!

Viikot vaan vilisevät silmissä ja kohta on jo kuukausi mennyt upeasta valokuvaus-workshopista Marin ja Timin kanssa. Ja itseasiassa elokuussahan me taas tapaamme samoissa merkeissä! Mahtavaa! Omalta osaltani kuvausviikonloppu meni lähinnä ruoanlaiton merkeissä, mutta ehdin välillä kuuntelemaan ja seuraamaan mestareiden oppeja. Ja kun siinä niin kovasti touhusin, kävi minulle aloittelijan virhe. En nimittäin ottanut kuvia valmistamistani ruoista ja sunnuntaiksi valmistamistani lakumacaroneistakin on kuvat vain Marilla! Vielä on siis opeteltavaa tässä kuvaamisen ja ruoanvalmistuksen yhdistämisessä. Onneksi elokuussa voin ottaa tämänkin opin käyttööni. Kuvia ja tunnelmia tapahtumasta löytyy ainakin Maaritin blogista.

Valokuvasviikonloppumme alkoi kokoontumisella Humppaliiteriin, Kirkkonummelle. Humppaliiteri antoikin todella monipuolisen ympäristön kuvaamiselle, ruoanvalmistukselle ja yhdessä oleilulle. Lauantaina ruokailtiin maalaisbrunssin hengessä ja illalla Chef Santeri tuli johdattamaan meidät Lähi-idän ruoan pariin. Sunnuntaina oli vuorossa salaattilounas, jonka osana oli myös tämä broccoliini-polentapiirakka. Paistoin broccoliinit grillissä etukäteen ja loppukypsennyskin onnistui grillissä mainiosti. Broccoliinit voi toki keittääkin, mutta grillaamalla tai pariloimalla tulee ruokaan mukavan savuisa maku. Workshopissa tein polentapiirakat suorakaiteen muotoisiin alumiinivuokiin, mutta kotona keksin paistaa ne blinipannuissa. Toimii! Pienet piirakat kulkevat kätevästi mukana piknikille ja maissisuurimoiden ansiosta ovat ne myös gluteenittomia.

broccoliini-polentapiirakka

Käytin ensimmäistä kertaa Urtekramin maissisuurimoita. Olin todella tyytyväinen, sillä polenta syntyi nopeasti ilman, että se muuttui liisteriksi ja se oli helppo levittää vuokiin. Broccoliinin lisäksi piirakkaan tuli kirsikkatomaatteja sekä säilöttyjä paprikoita. Paprikat voi myös paahtaa uunissa itsekin ja poistaa kuoret, mutta kun aikaa ja tarvittavia valmistusvälineitä oli rajoitetusti, toimivat nuo valmiit paprikat erinomaisesti. Älä kuitenkaan osta etikkaliemeen säilöttyä suikaloitua paprikasalaattia, se on ihan toinen juttu.

Mozzarellan osalta suosittelen, että mikäli käytät buffalomozzarellaa kuten minä, niin ota se noin tunti aiemmin pois jääkaapista ja valuta pakkauksesta neste pois. Huoneenlämmössä mozzarellasta irtoaa vielä nestettä ja näin valutettuna se kestää paremmin paistamista. Pienet mozzarellapallot sopisivat varmasti tähän kuin nenä päähän.

Broccoliini-polentapiirakka

Täytteet
1 ps (250 g) broccoliineja
1 rkl öljyä
2 paahdettua kuoretonta punaista suippopaprikaa (esim. Royal)
100 g kirsikkatomaatteja
1 pkt (125 g) buffalomozzarellaa
mustapppuria myllystä
oliiviöljyä

Polenta
6-7 dl vettä
1/2 tl suolaa
3 dl maissisuurimoita
2 rkl oliiviöljyä

Aloita broccoliinien käsittelystä. Pese ne ja leikkaa varresta pois kuivaa kantaa. Isoimmat broccoliinit voit paloitella pituussuunnassa puoliksi. Kuumenna grilli tai parilapannu, pyöräytä broccoliinit öljyssä ja grillaa ne. Nosta sivuun odottamaan.

Suikaloi paprikat, leikkaa tomaatit puoliksi ja revi mozzarella paloiksi.

Kuumenna polentaa varten vesi kiehuvaksi, mausta se suolalla ja vatkaa maissisuurimot koko ajan sekoittaen joukkoon. Anna polentan kuplia kannen alla välillä sekoittaen, kunnes se on paksua ja suurimot ovat kypsyneet. Lisää öljy ja vatkaa vielä hetki, jotta polentasta tulee kuohkeaa. Levitä polenta voideltuun piirakkavuokaan tai blinipannuille.

Painele polentan päälle grillattuja broccoliineja, paprikat ja kirsikkatomaatit. Lisää lopuksi mozzarellapalat. Paista grillissä tai uunissa grillivastusten alla, kunnes mozzarella saa väriä. Viimeistele piirakka mustapippurilla ja oliiviöljyllä.

Chorizo-quesadillat

Älä anna vaikean nimen hämätä, sillä quesadillat ovat helpot valmistaa!

Chorizo-quesadillat

Enää puuttuu se helle!

Quesadillat ovat meillä sellaista arjen lohturuokaa. Mikä tahansa sulaa juustoa ja chiliä sisältävät ruoka saa mielen paremmaksi, vaikka olisi ollut kuinka huono päivä! Quesadillat ovat mainioita myös siinä suhteessa, että niihin voi laittaa melkein mitä vain, kunhan huolehtii siitä ettei täytteestä tule liian kosteaa. Tässä keittiössä saavat quesadillat usein täytteekseen paprikaa, chiliä, korianteria, tomaattia ja juustoa. Tällä kertaa lisäsin joukkoon myös chorizoa.

Quesadillan ytimenä toimii juusto, joka sitoo kaikki aineet yhteen. Liian vähän juustoa ja täytteet tippuvat tortillalettujen välistä. Parhaiten tässä toimivat kermaiset, helposti sulavat juustot, mutta kokeile raastaa joukkoon erilaisia juustoa. Ne kaappiin unohtuneet juuston käntyt sopivat vallan mainiosti quesadilloihin. Jos käyt tätä varten erikseen kaupasta ostamassa juustoa, niin kokeile cheddarin ja savujuuston yhdistelmää. Savujuustoa valmistaa ainakin Kuusamon juustola, jonka Savupaimenpoika-juusto on  savustettu lepällä. Muita suosikkejani ovat italialainen savustettu scamorza sekä Herkkujuustolan Savu-Hilma.

Toinen tärkeä osa quesadilloja ovat tietenkin tortillaletut, joiden väliin täyte laitetaan. Suosittelen mitoittamaan tortillojen koon paistinpannusi mukaan. Lettujen kääntämisen kannata pienemmät tortillat ovat helpompia. Olen tykästynyt Santa Marian maissi-vehnätortilloihin. Maissi tuo väriä ja makua muuten melko tylsiltä maistuviin ja hailakan värisiin tortilloihin. Myös täysjyvätortillat toimivat hyvin ja saavat ruoan tuntumaan hieman terveellisemmältä.

Valmistus tapahtuu siis siten, että täytettä annostellaan yhdelle tortillalle ja toinen tortilla painetaan päälle. Tortillapakkauksissa on yleensä 8 tortillaa, joten annoksesta tulee 4 quesadillaa. Täytettyä tortillalettua paahdetaan kuivalla paistinpannulla molemmin puolin, jotta juusto sulaa. Valmiit quesadillat leikataan neljään osaan ja tarjotaan kuumina, mielellään kylmän oluen kanssa. Quesadillat voit yhtä hyvin paistaa grillissä ja voisin kuvitella, että ne onnistuisivat myös muurikkapannulla paistetttaessa. Tarjoa lisäksi omenalla maustettua avokadosalsaa.

Quesadillat

1 pkt tortilloja
300 g juustoa (esim. cheddaria ja savujuustoa)
1 punainen paprika
1-2 tomaattia
1 nippusipuli varsineen
2 valkosipulinkynttä
1 jalapeno
1 ruukku korianteria
1/4 pala Pirkka Parhaat chorizoa
1/2 limetin mehu

Raasta juustot raastimen karkealla terällä kulhoon. Kuutioi paprika pieniksi paloiksi. Halkaise tomaatit, kaavi pois siemenet ja kuutioi tomaatinliha. Hienonna nippusipuli ja valkosipulinkynnet. Poista halutessasi chilistä siemenet ja kiinnikkeet, suikaloi chili. Hienonna korianteri.

Lisää hienonnetut kasvikset ja yrtit juustoraasteen joukkoon. Purista limetistä
mehu ja lisää seokseen. Sekoita hyvin.

Nosta 1/4 täytteestä yhden tortillaletun keskelle. levitä lusikalla tiiviiksi kerrokseksi ja nosta päälle toinen lettu. Painele lettu tiiviisti toisen päälle ja nosta kuumalle pannulle. Paista 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta, kunnes juusto sulaa. Nosta quesadilla paistinlastan avulla leikkuulaudalle, anna sen hetken levätä ja leikkaa neljään osaaan. Toista sama lopuille tortilloille.

 

 

 

Viimeisten parsojen aika?

Huh, takana on huikea viikonloppu valokuvauksen ja ruoan parissa! Ja lupaan kyllä kertoa teille vielä KAIKEN! Sitä ennen kuitenkin vähän erilainen ja erinomaiseksi todettu parsasalaatti.

Parsa-avokado-katkarapusalaatti Olon tapaan

Parsa-aika alkaa pikku hiljaa hiipua. Mutta ei vielä luovuteta, muutama parsaohje odottaa julkaisuaan. Monta ohjetta on myös jäänyt suunnitteluvaiheeseen. Toisaalta, ovatpa siellä ensi kevättä jo odottamassa.

Inspiraation tähän salaattiin sain pari vuotta sitten ravintola Olon vappubrunssilta, jolle muuten lämmin suositus! Salaatissa oli hauska fenkolinen maku, mutta salaatissa ei ollut itsessään fenkolia. Siinä Nellen kanssa sitten pähkäilimme, että miten tämä on tehty ja tulimme tulokseen, että salaatin maustamiseen on käytetty jonkinlaista fenkoliöljyä. Omaan versiooni jätin fenkolinsiemet, koska pidän niistä, mutta jos haluat hienostuneempaa makua niin siivilöi siemenet öljystä pois.

Makuyhdistelmä on kyllä tosi raikas ja ei haittaa, vaikka avokadot hieman muussaantuvatkin salaatissa. Se kuuluu salaatin luonteeseen. Katkaravut maistuvat salaateissa usein mielestäni vähän tunkkaisille, mutta sitruunamehu ja fenkoliöljy antavat niillekin uutta potkua. Olen tehnyt tätä salaattia myös niin, että lisään joukkoon reilusti korianteria. Nyt minulla oli vain muutama käyttökelpoinen lehti, jotka päätyivät koristeeksi.

Tässä vaiheessa kesää alkavat parsat olla jo paksukuorisia, joten kuori ne, ellet löydä tuoreita kotimaisia parsoja. Niitä oli ainakin vielä viime viikolla kaupoissa. Vähän haikeaa on sanoa heipat parsoille, mutta toisaalta kaikkea muuta hyvää on kaupat jo pullollaan  ja sormet syyhyävät nippuporkkanoiden -ja nauriiden sekä varhaisperunoiden pariin. Perunasta onkin tulossa vielä tällä viikolla postaus. Luvassa on hieman eritavalla maustettu perunasalaatti, jonka kastike varmasti jakaa mielipiteitä. Nyt kuitenkin nautitaan avokadosta ja parsasta!

Avokado-parsasalaatti katkaravuilla

Fenkoliöljy
1/2 dl mietoa oliiviöljyä
1 rkl fenkolinsiemeniä

500 g vihreää parsaa
1 sitruunan kuori
2 rkl sitruunamehua
180 g isoja kuorettomia katkarapuja
2 avokadoa
suolaa, mustapippuria

Valmista ensin fenkoliöljy. Mittaa kattilaan oliiviöljy ja fenkolinsiemenet. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia ja nosta kattila pois liedeltä. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi halutessasi fenkolinsiemenet pois öljystä.

Kuori parsat ja paloittele n.3 cm paloiksi. Voit leikata isot parsan nuput ja paksummat varret puoliksi pituussuunnassa. Keitä parsapaloja suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia ja valuta hyvin. Sekoita parsapalat jäähtyneen öljyn joukkoon. Anna maustua.

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Sulata katkaravut ja valuta hyvin. Mausta ravut 1 rkl sitruunamehua. Puolita avokadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha kuoresta kulhoon ja sekoita joukkoon loput sitruunamehusta.

Lisää kulhoon katkaravut ja parsat öljyineen. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin. Voit halutessasi hienontaa joukkoon korianteria tai lehtipersiljaa.

Tomaatti-kotijuustosalaatti

Tässä tulee kesän toiseksi paras salaatti, jonka valmistuskin on helppoa kuin heinänteko.

tomaatti-kotijuustosalaatti

No, tosiasiassa kaikki, jotka ovat koskaan tehneet heinää perinteisin menetelmin heinäseipäille tietävät, että ei se nyt niin helppoa ole. Mutta tämä salaatti on! Kyseinen tomaattisalaatti on perintöä lapsuuden kodistani ja talvisin tomaatit korvattiin meillä appelsiineilla. On sitä siis ennenkin osattu syödä sesonkien mukaan. Veikkaisinpa muuten, että tuo appelsiini-sipulisalaatti on ollut aika monen muunkin perheen ruokalistalla talviaikaan.

Kyse on ehdottomasti kesäsalaatista, sillä tämä suorastaan vaatii kypsiä ja mehukkaita tomaatteja, joiden kuorikin on syvänpunainen. Itse tykkään pihvitomaateista ja erityisesti näistä häränsydäntomaateista, kun ne ovat niin kauniita syvine uurteineen. Tässä välillä oli aika, jolloin kotimaisia pihvitomaatteja ei saanut. Muistelen lukeeni, että jostain syystä suomalaiset eivät niitä ostaneet, joten kotimaisen puutarhatkaan eivät niitä kasvattaneet. Onneksi tilanne on nyt korjautunut. Kauniin salaatin saat myös käyttämällä erivärisiä kirsikka- ja miniluumutomaatteja.

Toinen tärkeä osa tätä salaattia on sipuli. Voit viipaloida punaisipulin ohuiksi renkaiksi ja marinoida renkaat öljyssä ja viinietikassa. Nyt kun ensimmäiset nippusipulit ovat saapuneet kauppohin ja toreille, niin käytän mielummin niitä. Oma lisäykseni tähän perintösalaattiin on murennettu kotijuusto. Jotain outoa on kuitenkin tapahtunut kotijuustomarkkinoilla. Ensin Ingman lopetti omansa, joka oli muuten merkittävästi parempaa kuin Valion juusto, ja nyt sain juosta usemmassa kaupassa etsimässä Valion vastaavaa tuotetta. Jos kotijuustoa ei löydy tai et innostu sitä itse tekemään, käy fetajuusto korvaajaksi mitä parhaiten. Muutoin salaatti on hyvin yksinkertainen ja se sopii lisäkkeeksi, mutta on erinomainen lounassalaatti hyvän leivän kanssa.

Tomaatti-kotijuustosalaatti

3-4 pihvitomaattia
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
suolaa ja pippuria
2 nippusipulia
1 (200 g) pkt kotijuustoa tai fetajuustoa
basilikaa tai timjamia hienonnettuna

Viipaloi tomaatit ja asettele ne limittäin tarjoiluvadille. Valuta päälle hieman öljyä ja punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pese ja kuivaa nippusipulit huolellisesti. Viipaloi sipuli renkaiksi ja suikaloi vihreä varsi. Ripottele tomaattien päälle. Murenna kotijuusto sormin ja lisää salaattiin. Hienonna lopuksi basilikanlehdet ja koristele salaatti.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑