Lohturuoka Archives - Haarukkavatkain

Category: Lohturuoka (page 1 of 2)

Hernepestopasta eli kotivarapasta

Juu, hengissä ollaan, vaikka blogin puolella ei ole tapahtunut just yhtään mitään. Iloinen asia on tietysti se, että on ollut töitä, joihin resepti-ideansa on voinut upottaa.

Se kuuluisa kotivara

Viime viikkojen aikana on termi kotivara tullut kaikille tutuksi ja sen toteuttamista on päästy harjoittelemaan ihan äärimmäisyyksiin saakka. Muistaakseni silloin aikoinaan, kun olen kotitalousopeksi opiskellut, ei kotivarassa tainnut olla kyse vessapaperin hamstraamisesta tai toisten ostoskärryistä tavaran viemisestä (tätäkin on ilmeisesti tapahtunut!), vaan siinä kuinka JÄRKEVÄSTI varaudutaan tilanteeseen, jossa kauppaan ei pääse 72 tuntiin.

Tämmöisen ruoka-alan ihmisenä perisyntinä on se, että kuivakaappi, jääkaappi ja pakastin tursuaa tavaraa ja kuivakaapin hyllyjen kantoraja alkaa uhkaavasti lähestyä kriittistä tilannetta. Eli sitä kotivaraa on ihan omasta takaa! Tietysti se kuivahiiva oli sitten loppunut, niin meiltä kuin kaupastakin, joten ihan täydellinen ei tuo varustus ole leipomista silmällä pitäen, mutta veikkaan, että selvitään.

Mielummin herne pakastimessa kuin nenässä

Ja kun tuosta pakastimesta oli puhe, löytyy meidän pakastimen uumenista aina aika satavarmasti pinaattia ja herneitä. Olen tainnut tästä ennenkin mainita, mutta pakasteherneet ovat ehdottomasti kaikkein aliarvostetuin kasvispakaste. Tästä syystä minun kotivaraohjeeni onkin niistä tehty.

Se mikä tekee tästä hernepestosta niin hyvän kotivaran on se, että siihen voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään – pinjansiementen tilalla voi käyttää auringonkukansiemeniä tai vaikka hasselpähkinöitä. Parmesaanin korvaat pecorinojuustolla tai hätätapauksessa vaikka tuorejuustolla. Erilainenhan siitä toki tulee kuin perinteisestä basilikapestosta, mutta ei anneta sen häiritä, koska maku ratkaisee.

Feta on tässä ohjeessa täysin vapaaehtoinen, vaikkakin hyvä lisä. Fetaa meillä on kans aika usein jääkaapissa, sillä jos et ole aiemmin huomannut, niin fetajuustoissa on uskomattoman pitkät päiväykset! Suolainen, vakuumiin pakattu juusto säilyy yllättävän pitkään ja siksi sopii hyvin peruskotivaratarvikkeeksi.

Vinkki! Voit valmistaa peston joko isossa morttelissa tai sauvasekoittimella. Tein omani morttelissa ja jätin rakenteen aika rouheaksi, mutta voit tehdä pestosta sileämmän jos haluat.

Hernepestopasta

4 annosta

1 ps (200 g) herneitä (pakaste)
3/4 dl pinjansiemeniä tai muita siemeniä/pähkinöitä
30 g parmesaanijuustoa tai pecorinoa
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 tl sormisuolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

400 g spagettia (käytin täysjyväspagettia)
100 g fetajuustoa

Sulata herneet siivilässä juoksevan veden alla. Valuta hyvin.
Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Raasta parmesaanijuusto ja valkosipulinkynsi.
Jauha mortelissa ensin pinjansiemenet ja lisää sitten herneet parissa erässä. Murskaa herneet rouheiksi.
Sekoita joukkoon juusto, valkosipuli, öljy ja mausteet. Jatka sekoittamista, kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin. Lisää öljyä tarvittaessa (tai juustoa, jos haluat vahvemman juuston maun.)
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota 1 dl keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.
Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon, notkista tarvittaessa keitinvedellä.
Jaa pasta lautasille ja murenna päälle fetajuustoa. Jos sinulla on kotona tuoreita yrttejä, kuten minttua tai basilikaa, ne sopivat tähän myös.

Muuta herneestä? Kokeile vaikkapa turskaa hernevinegretillä. Helppoja pastaruokia: parsa-mascarponepasta tai uunissa paahdettu myskikurpitsa-chorizopasta.

Pst. Ota seurantaan ruokatoimittajien yhdistyksen facebook-sivu, sieltä löydät lähiviikkojen aikana vinkkejä helppoihin kotiruokiin!

Reblochonilla jatkettu kinkun elämä

27.12.2019 / minttu / 0 Comments

Reblouchon is the key to this gnocchi bake.

Älkää nyt pyörtykö, mutta tässä se on – ihka uusi postaus! Ehdin vielä tähän vuoden loppuun, vaikka pahalta jo näytti. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiin elokuussa, kun olin Happy Hamletissa valokuvausretriitissä…

Kovasti lupailin kertoa retriitistä ja Ranskan matkastamme, mutta niin siinä vain kävi, että elämä ja mielenkiintoiset työjutut ovat hyvällä tavalla vieneet aikani. Tarkkasilmäiset ovat ehkä nähneetkin kädenjälkeni Me Naisissa, Glorian ruoka&viini -lehdessä sekä syksyllä alkaneessa Satokausikalenterin ja Sydäniiton yhteistyössä. Näiden hommien lisäksi olen opettanut kuluneen syksyn aikana normaalia enemmän työväenopistossa ja totta kai, Marin kanssa hommat jatkuivat entiseen malliin!

Kermainen reblochon valloittaa sydämen

Ranskan reissun ansiosta on meillä syksyn aikana syöty ehkä normaalia enemmän Ranskaan vivahtavia ruokia ja kun rakastan juustoja, niin monenlaiset juustoruoat ovat pyörineet mielessä (taas). Blogiin saakka on aikoinaan päätynyt Pommes Aligot eli juustosta venyvä perunamuussi ja sen kaveriksi ajattelin jo alkusyksystä kirjoittaa tartifletten ohjeen. Reblochon-juusto oli tätä ruokaa varten jo hyvissä ajoin hankittu, mutta noloa sanoa, että ne perunat eivät koskaan päässeet kaupasta kotiin saakka. Meillä ei oikein tuota perunaa syödä ja sitä ostetaan yleensä vain se määrä mitä tarvitaan, joten ns. ylimääräisiä perunoita ei kaapissa pyöri.

Reblochon-juusto muistuttaa hieman brietä olemukseltaan ja jos et saa käsiisi reblochonia, voit korvata sen miedolla briellä. Reblochon valmistetaan pastöroimattomasta täysmaidosta ja se luokitellaan puolipehmeäksi. Maultaan se on tosiaan mieto ja hieman pähkinäinen, ja sen sulamisominaisuudet ovat erinomaiset. Juuston pinta voi kypsyessään muuttua hieman oranssiksi, mutta juusto itsessään on kermaisen vaalea. Reblochonia löydät isoista ruokakaupoista ja juustoliikkeistä. Pääkaupunkiseudulla sitä myyvät mm. Food Market Herkku ja Ison Omenan K-citymarket.

Mikä tartiflette?

Tartiflette on kotoisin Haute-Savoien alueelta eli aivan itäisimmän Ranskan kolkasta, Alppien juurelta. Mont Blanc -vuori lienee tunnetuin kohde alueella, hiihtokeskus Chamonix’n lisäksi. Alue myös liittyy rajallisesti Sveitsiin ja Italian Aostan laaksoon, molemmat tunnettuja juustoistaan.

Tartiflette jakaa tuon edellä mainitun Pommes Aligotin kanssa ultimaattisen perunalohturuoan ykkössijan, sillä ruokaan upotetaan kokonainen juustokiekko (450 g) kiloon viipaloituja perunoita. Lisäksi mukaan tulee pekonia ja valkoviiniä, kermaa unohtamatta. Aika herkkua!

No, kuten sanoin, tartiflette ei koskaan meillä nähnyt päivän valoa, sen sijaan ohjeen voit käydä kurkkaamassa Iltalehden sivuilta. Mutta mitä siitä juustosta sitten syntyi?

Oodi perunagnoccheille

Cheezy and oozy gnocchi bake is perfect winter food.

Kun olin aikani sitä juustokiekkoa jääkaapissa ihaillut, tulin johtopäätökseen, että jotain on tehtävä ennen kuin reblochon ottaa jalat alleen ja tulee ovella vastaan. Ja menin siitä mistä aita on matalin – vaihtoehto, joka aina silloin tällöin ruokaa laittaessa on se paras valinta. Ainakin, jos on kiire ja nälkä. Meillä matala aita tarkoittaa mm. perunagnoccheja ja hei, mikä ajan säästö, kun ei perunoita tarvitse pestä ja viipaloida!

Juuston ja gnocchien lisäksi vuokaan sujahti ruusukaalia, mainiota Pirkka Parhaat Schwarzwaldin kinkkua ja tietysti sitä kermaa. Eli melkein kuin tartiflette, mutta parempaa! Onnistuin tähän ruokaan yhdistämään myös ruokabloggaajien #kuukaudenruokahaasteen kahden kuukauden osalta eli ruusukaalin ja ruoan, jota söisit talvimyrskyn osuessa kohdalle. Harmi vaan, että olin auttamattomasti myöhässä kummankin suhteen!

Sitten aasinsillasta toiseen. Mietin, että näin joulun jälkeen tämä ruoka voisi olla aika hyvä hävikkiruoka, sillä tähän voit upottaa kinkun rippeet, juuston jämät ja kermat. Ja jos sattuisi niin hyvin käymään, että kaapissasi olisi vielä ruusukaalinkin loput, niin hurraa!

Juustoinen kinkkugnocchivuoka

1 (450 g) reblochon-juusto (tai kaksi pienempää)
200 – 300 g ruusukaalia
100 g Schwarzwaldin kinkkua tai muuta savustettua kinkkua
2 – 3 dl kuohu- tai vispikermaa (ruokakerma käy myös)
2 tl viherpippuria rouhittuna
ripaus suolaa

1 ps perunagnoccheja

Nosta juusto huoneenlämpöön. Huuhtele ruusukaalit ja poista huonokuntoiset päälilehdet tarvittaessa ja siisti kanta. Viipaloi ruusukaalit ohuiksi kiekoiksi. Voit halutessasi käyttää kaalit pannulla ennen vuokaan laittoa.

Revi kinkku suupaloiksi ja sekoita kerman joukkoon viherpippuri ja suola. Paloittele juusto.

Asettele vuokaan kerroksittain perunagnoccheja, juustoa, kaalia ja kinkkua. Kaada päälle kerma.

Paista uunin ylätasolla 200 asteessa 25-30 minuuttia. Voit myös lopuksi nostaa lämmön 250 asteeseen, jos haluat pintaan enemmän väriä.

Savumozzarella-gnocchivuoka

16.8.2019 / minttu / 0 Comments

Viime viikon somen täytti arkeen palaamisen tuska ja koulujen alku. Hyvä puoli siinä, että se oma pieni pätkä lomaani on vasta edessä, saatoin nyt vain myhäillä toisten arkiahdistukselle myötätuntoisesti. Arkiruokaohjeet ovat olleet kovassa haussa tällä viikolla ja gnocchivuoka on mainio arkiruoka, mutta myös perjantaihin sopiva herkuttelueväs.

Tämän gnocchivuoan olin itseasiassa tehnyt jo huhtikuussa, mutta se oli unohtunut kokonaan kameran kortille! Toisaalta, tässä vuoassa on lohtuisuudessaan aavistus jo syksyä, joten ehkä se sopii nyt paremmin jaettavaksi. Olen jo monta vuotta vannonut valmiiden perunagnocchien nimeen, sillä niistä saa supernopeat ja helpot perunalisäkkeet aikaiseksi.

Perunagnoccheissa löytyy kaupoissa monenlaista versiota ja monissa omaan makuuni maistuu liikaa riisijauho. Varsin pätevät gnocchit löytyvät Giovanni Rana -merkillä (myydään kylmähyllyssä) tai De Cecco -merkillä (riippuen kaupasta ovat joko kylmähyllyssä tai kuivapastojen vieressä).

Olen erilaisia gnocchivuokiakin ehtinyt tehdä jos jonkinlaisia, mm. Ruokaboksille kehittelin version broilerista. Myös raakamakkarat tai pekoni yhdistettynä sieniin toimii. Samoin pitkään haudutettu purjo, jota oli jäänyt edelliseltä päivältä, oli aivan ihana lisäys.

Tässä gnocchivuoassa pääsevät etusijalle savustettu mozzarella, herkkusienet ja tomaatit. Savustetun mozzarellan olin ostanut Makulian verkkokaupasta, siitä samasta jota kehuin taannoin. Savustettu mozzarella on makuuni aavistuksen liian savuinen sellaisenaan nautittavaksi, mutta tässä gnocchivuoassa tai lasagnessa se on paikallaan.

Huhtikuussa ei paljon metsäsienillä vielä herkuteltu, mutta ihan ehdottomasti kannattaa gnocchien kaverina kokeilla kantarelleja ja suppiksia, ja jos oikein haluat hemmotella, niin herkkutatteja! Gnocchivuoka taipuu monenlaiseen versiointiin ja on oikein oiva ruoka jääkaappiin kertyneiden jämien hyödyntämiseen.

Savumozzarella-gnocchivuoka

1 rs herkkusieniä tai vastaava määrä metsäsieniä
1 rs kirsikkatomaatteja
1 ps perunagnoccheja
1 pallo (savu)mozzarellaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna tai basilikaa

Pyyhi sienet puhtaiksi ja viipaloi ne. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä on enin neste haihtunut pois. Mausta ripauksella suolaa. Huuhdo tomaatit.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen perunagnocchit, sienet ja tomaatit. Revi mozzarella ja asettele palat tasaisesti vuokaan. Sekoita ranskankerman joukkoon vesi ja mausteet. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Huevos rancheros eli meksikolainen aamupala isälle

4.11.2018 / minttu / 0 Comments

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Viikon päästä sunnuntaina vietetään isänpäivää ja mikä olisikaan parempi tapa hemmotella isää kuin tarjoamalla isälle herkullinen aamupala!

Huevos rancheros and the trimmings

Tämä aamupala on saanut innoituksensa Meksikosta, joka on viime vuosina ollut yksi niitä lempparimakumaitani savuisine chileineen ja raikkaine kastikkeineen. Huevos rancheros, suoraan käännettynä karjatilallisen kananmunat, on varmasti monelle tuttu jossain muodossa. Siinä pannulla haudutetaan paprikoista ja tomaateista sakea kastike, johon rikotaan kananmunia hyytymään, kuten shakshukassakin. Parasta tässä ohjeessa on ensinkin se, että sen voi maustaa oman maun mukaan, minun versiossani on aina savustettua paprikajauhetta ja hieman juustokuminaa ja chiliä. Toiseksi, paprika-tomaattikastikkeen voit tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja kuumentaa sen aamulla. Kuumaan kastikkeeseen rikotaan munat ja annetaan hyytyä kannen alla. Tämä on iloinen uutinen aamupalan valmistajille, kun ei tarvitse kuudelta aamulla nousta kokkaamaan,

Kokin salaisuus -rasvasekoite

Tämän cowboylle sopivan aamupalan lisäkkeeksi valmistin kahdesti paistettuja papuja (refried beans). Innokkaimmat liottavat ja keittävät itse pavut, mutta kaupan säilykepavuista syntyy ihan yhtä hyvää ja nopeammin. Papujen ja rancheros-kastikkeen kasvisten paistamiseen käytin Floran Kokin salaisuus -rasvasekoitetta. Nimensä mukaisesti tuote pitää sisällään kokkien kikkakolmosen hyvään paistotulokseen, sillä siinä on yhdistetty voiöljy rypsi- ja auringonkukkaöljyihin. Näin rasva kestää paremmin korkeita paistolämpötiloja, mutta myös antaa paistettavalle tuotteelle kauniin paistopinnan.

Kokin salaisuus -öljysekoitteessa on voiöljyä 8% ja loput rasvasta on tyydyttymätöntä, pehmeää rasvaa kasviöljyistä.

Olen käyttänyt tuota Kokin salaisuutta pihvien paistamiseen ja lopputulos on ollut hyvä. Paistoin sillä myös blinejä ja olin itseasiassa tosi yllättynyt miten kaunis paistopinta blineihin tuli. Makukin oli hyvä. Tämä rasva ei myöskään räisky paistettaessa, joten pisteet siitäkin. Sitä paitsi pullosta on helppo annostella rasvaa suoraan pannulle eikä voipaketista tarvitse leikellä paloja.

Father's Day breakfast with Mexican touch

Huevos rancherosin voi tarjota sellaisenaan, mutta aamupalan saa venytettyä brunssiksi, kun tarjoat lisäksi astikkeen kanssa tortilloja, kuutioitua avokadoa, tuoreita tomaatteja ja ranskankermaa. Minä lisäsin vielä raastettua cheddarjuustoa ja tuoretta jalapenoa. Ja tietysti niitä kahdesti paistettuja papuja. Näillä eväillä isä jaksaa taatusti juhlia koko loppupäivän!

Vinkki! Instastoryssä näet mitä herkkua leivoin isänpäivää ajatellen!

Huevos rancheros

1 punasipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitusta
1 rkl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 kuivattu chili (voit jättää pois halutessasi)
2 laakerinlehteä
2 tlk kirsikkatomaatteja kastikeessa (säilyke)
1 tl sokeria
1 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
1/2 rs kirsikkatomaatteja
1 ruukku korianteria
Lisäksi:
1 pkt maissitortilloja tai vehnätortilloja
100 g cheddarjuustoa raastettuna
2 vihreää jalapenoa viipaloituna
1 tlk ranskankermaa
1-2 avokadoa kuutioituna

Suikaloi punasipuli. Leikkaa paprikoista kanta, poista siemenkota ja suikaloi paprikat. Viipaloi valkosipulinkynnet.

Kuumenna rasva isossa kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa. Mittaa pannulle savupaprika ja jeera, paista käännellen hetki ja lisää sitten kasvikset. Paista sekoitelleen 10-15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

Lisää laakerinlehti, säilykekirsikkatomaatit ja loput mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Leikkaa sillä välin kirsikkatomaatit puoliksi ja valmistele muut täytteet.

Ripottele tuoreet kirsikkatomaatit kastikkeen pinnalle ja tee lusikalla kastikkeeseen yksi kerraallaan kolo, johon rikot munat. Ripottele munien päälle hieman suolaa. Peitä kannella ja anna kypsyä pienellä lämmöllä, kunnes munat ovat sopivan kypsiä. Itse tykkään, että keltuainen on hieman juokseva, ei täysin kypsä. Hienonna pinnalle korianteri.

Levitä tortillan pohjalla paputahnaa ja ranskankermaa, nosta päälle kananmuna kastikkeineen. Lisää juustoraastetta, jalapenoja ja avokadoa.

Refried beans

1 tlk mustia papuja
yht. 3 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitetta
1 rkl juustokuminan siemeniä
1 rkl korianterin siemeniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 – 2 mandariinin mehu

Huuhtele ja valuta pavut. Kuumenna 2 rkl rasvaa kattilassa ja paista siinä papuja, kunnes ne ovat pehmenneet ja hieman rikkoutuneet. Kaada pavut kulhoon ja survo ne tahnaksi.

Pyyhi kattila puhtaaksi ja kuumenna siinä juustokuminaa ja korianteria. Jauha mausteet morttelissa.

Lisää pannulle 1 rkl rasvaa ja raasta joukkoon valkosipuli. Lisää jauhetut mausteet ja pavut. Purista mandariineista mehu ja sekoita se papuseokseen. Paista sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes seos on tahnamaista. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Myös paputahnan voit valmistaa edellisenä päivänä. Lisää joukkoon vettä ruokalusikallinen tai pari, kun lämmität tahnan uudelleen.

Paahdettu kurpitsakeitto paistetuilla kantarelleilla

8.10.2018 / minttu / 0 Comments

Roasted pumpin soup wiht chanterelles

Toissa viikonloppu oli erittäin onnistunut sienestyksen ja marjastuksen saralla. Keräsimme nimittäin, jälleen kerran, hulppean kantarellisaaliin ja pääsimme kyykkimään karpalosuolla. Nämä kun suorittaa samana päivänä, tiesi illalla olleensa ulkona ja nukkumattia ei kauan tarvinnut odotella.

Oli jotenkin maagista olla heti aamusta metsässä ja tuntea edellisyön pikkupakkasen rapsakoittamat lehdet jalkojen alla. Aamuaurinko tuntui oikein valaisevan kullankeltaiset kantarellit sammalikossa. Ja ei juuri lainkaan hirvikärpäsiä. Happy days!

Viileät päivät ovat tuoneet tullessaan taas kaipuun lohtuisiin ja lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Tein tämän kurpitsakeiton meille heti maanantaina ruoaksi ja paistoin päälle keräämiämme kantarelleja. Paljon ei aineksia keittoon tarvitse, kun kurpitsat paahtaa ensin uunissa. Paahtaminen tuo esiin kasviksen oman makeuden ja on ainakin minusta helpompaa, kun ei tarvitse lieden vieressä seisoa hämmentämässä kasviksia.

Kurpitsasesonki on parhaillaan hyvässä vauhdissa ja kotimaista kurpitsaa saa kiitettävästi kaupoista. Tähän käytimme Deliverden myskikurpitsaa ja hokkaidokurpitsaa. Tuo myskikurpitsan puolikas oli valtava kooltaan ja väriltään vaaleankeltainen, joten hokkaidosta tuli keittoon vähän lisää väriä. Ja onhan toki noissa makuerojakin!

Viimeistelin keiton Kaslinkin maustetulla kaurakermalla. Jos kaurakerman maku ei miellytä, käytä ruokakermaa tai lorauta joukkoon vähän kuohukermaa. Sosekeiton sakeus on makukysymys, joten lisää lientä makusi mukaan. Nesteen määrä riippuu myös siitä paljonko kurpitsoista irtoaa nestettä.

Jotain muuta kurpitsasta? Kokeile vaikka tätä lempeän tulista thaicurrya tai lohtuisaa kurpitsapolentaa.

Paahdettu kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
7 – 9 dl kasvislientä
1 prk maustettua kaurakermaa (Käytin Kaslinkin paahdettua sipulia)
suolaa maun mukaan

Lisäksi:
1 l kantarelleja
1 dl pinjansiemeniä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria ja rakuunaa/timjamia (kuivattu tai tuore)

Huuhdo kurpitsat. Halkaise ne tarvittaessa tukevalla veitsellä ja kaavi pois siemenet. Lohko kurpitsat ja levitä uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia, riippuen kurpitsapalojen koosta.

Puhdista sillä välin kantarellit ja paahda pinjansiemenet pannulla.

Anna kurpitsapalojen jäähtyä hetki ja kaavi tai leikkaa kurpitsan liha kuoresta. Purista valkosipulinkynnet kuoristaan. Siirrä molemmat kattilaan. Kaada kattilaan osa liemestä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput liemestä ja kaurakerma. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Paista sieniä pannulla, kunnes niistä alkaa neste haihtua. Lisää voi ja mausteet. Paista vielä muutama minuutti. Lisää pannulle pinjansiemenet.

Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle sieni-siemenseos.

Tatti-polentapizza

10.9.2018 / minttu / 1 Comment

Joko tatit tulevat korvista?

porcini mushrooms

Ymmärrän, jos näin on, monestakin syystä! Some on viime viikkoina suorastaan pullistellut kuvia toinen toistaan upeimmista tattisaaliista mitä ihmiset ovat metsistä keränneet. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole pääsyä noihin maagisiin tattimaastoihin ja silloin voi olla kiitollinen hyvästä ruokatorista tai kauppahallista. Hakaniemen tori pelasti minutkin herkkutattivajeesta!

Olin nimittäin jo pari viikkoa sitten alkanut valmistella tätä ohjetta, kun pikaisella pyörähdyksellä torilla näin upeita tatteja. Vaan kuinka kävikään? Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti jutun kuinka tattisato on poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna ja tatit hyvälaatuisia. Luulen, että siihen saakka oli aika monella ajatus, ettei niitä sieniä tule ja ei niitä toriltakaan osattu etsiä. Tuon artikkelin jälkeen osattiin, kiitosta vaan sinne lehden suuntaan! Niinpä edessä oli useita turhia reissuja herkkutattien perässä, mutta sen verran ennakoin, että ostin kotiin valmiiksi jo kimpaleen taleggio-juustoa ja pussillisen polentaa.

Lopulta viime perjantaina onneni kääntyi ja sain ostettua hurjan söpöjä tatteja torilta. Ja tästä ohjeesta tuli just niin hyvä kun odotin, ellei parempi. Siis ihan järisyttävän hyvä, vaikka sanonkin.

Gluten free polenta pizza with Finnish ceps

Tämä pizza ei ainoastaan ole hyvä, mutta se on myös helppo, sillä pohja valmistetaan polentasta. Polenta on maissisuurimo, josta yleensä valmistetaan lisäkkeeksi polentapuuro. Polenta on siis italialaisten vastine perunamuussille ja se maustetaan voilla tai öljyllä sekä parmesaanilla. Niin ja joko mainitsin, että pizza on gluteeniton? Ja nopea valmistaakin se on.

Täytteeksi tämä pizza sai paistettuja tattisiivuja, sitä taleggio-juustoa ja salviaa. Taleggio on italialainen täysrasvainen juusto, joka valmistetaan pastöroidusta maidosta. Taleggiossa on ohut kuori ja nuorena sen maku on hedelmäinen ja aavistuksen hiivainen. Vanhetessaan juuston maku vahvistuu ja saa jopa tryffelimäisiä piirteitä. Jos et saa taleggiota käsiisi, niin mikä tahansa pehmeä ohutkuorinen juusto käy. Kokeile vaikka Helsingin meijeriliikkeen Klippania tai hieman vahvampaa punahomeista Hakaniemeä. Myös nuori briejuusto sopii.

Tatti-polentapizza
2-3 pizzaa tai yksi iso

6-8 herkkutattia
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
polenta
8 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl polentaa (käytin Risentaa)
50 g voita
2 dl parmesaanijuustoa raastettuna (raastimen pienellä terällä)
lisäksi
n. 200 g taleggiota
tuoretta salviaa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Puhdista sienet ja viipaloi ne ohuiksi. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniviipaleet molemmin puolin 2-3 erässä. Nosta paistetut sienet lautaselle ja mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi taleggio valmiiiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa ja mausta suolalla. Vatkaa polentasuurimot veden joukkoon. Peitä kannella ja anna polentan kuplia pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia. Vatkaa joukkoon voi ja jatkaa vatkaamista, kunnes puuro irtoaa kattilan reunoista.

Sekoita joukkoon parmesaani ja valuta puuro leivinpaperin päälle. Pyöräytä se paperille vedellä kostutetun lusikan avulla. Levitä pinnalle taleggio ja sieniviipaleet. Lisää haluamasi määrä salvian lehtiä ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Jos teet pienempiä pizzoja, paista niitä 8-10 minuuttia. Ripottele pinnalle paistamisen jälkeen vielä hieman sormisuolaa.

Parsaranskikset ja pekoneesi ovat vapun the juttu

29.4.2018 / minttu / 0 Comments

Parsasesonki on jo hyvässä vauhdissa. Nämä parsaranskikset sopivat vaikka vappupöytään.

Asparagus fries and baconnaise

Onpas ollut kyllä vauhdikas kuukausi tämä huhtikuu. En ole ehtinyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan mitään. Tämä parsaranskisten ohje oli kyllä to do -listalla ennen lomaa, mutta en kertakaikkiaan enää perjantaina töiden jälkeen jaksanut, kun oli viime hetken pakkaukset ja järjestelyt kotona vielä edessä. Ja sen jos minkä olen huomannut, niin väsyneenä ja kiireessä minun ei kannata kuvata mitään. Uusiksi menee ja tulee tehtyä turhaa työtä.

Pekoneesi – onko se juttu?

Tämä parsaranskalaisten ja pekoneesin ohje on alunperin 2017 keväällä ilmestyneestä Good Food -lehdestä. Muistan nähneeni ohjeen vuosi sitten ja jostain syystä se ei silloin yhtään napannut. Nyt kun selailin vanhoja lehtiä, osui ohje silmään ja olin ihan täpinöissäni. En yleensä innostu näistä ruokien nimiin liittyvistä kikkailuista, mutta pekoneesi vetosi. Ja kyllä, kyse on pekonimajoneesista. Suosittelen lukemaan ohjeen huolella, sillä valmistukseen liittyy muutama oleellinen seikka. Pekonista irtoava rasva käytetään majoneesin valmistukseen eli pekoni paistetaan ensin ja vasta sitten tehdään majoneesi. Pekonin rasva antaa majolle täyteläisemmän maun.

baconnaise

Parsaranskikset valmistuvat helposti uunissa, joten uppopaistamiselta vältytään tällä kertaa. Yleensä napsautan parsoista kuivan tyven pois ja monissa ohjeissa se onkin ihan jees. Nämä parsat syödään kuitenkin sormin, joten kokeile tällä kertaa jättää tyvi paikoilleen. Loistavan lontoolaisen St. John -ravintolan isä, Fergus Henderson, sanoo, että parsan tyvi on ”nature’s handle”! Ja totta tosiaan, napakka tyvi toimii mitä parhaimpana kahvana näille ranskalaisille.

Parsaranskikset ovat parhaimmillaan heti uunista otettuna, joten tee pekoneesi valmiiksi ensin. Oikeastaan sen voit tehdä jo edellisenä päivänä. Sitten vaan herkuttelemaan.

Pst. Soppa-Hanna kokosi blogiinsa uskomattoman kattauksen ruokabloggaajien parhaita parsaohjeita. Käypä kurkkaamassa!

Kaipaisitko muita vappuun sopivia ohjeita? Miten olisi meksikolainen aguachile? Tai ravintola Olon vappubrunssilta inspiraationsa saanut avokado-parsasalaatti katkaravuilla?

Laita suu makeaksi vaniljaisilla munkeilla , marenkikääretortulla tai minikokoisilla uunijäätelöillä!

Parsaranskikset

2 nippua vihreää parsaa

3 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa (joista yksi eroteltuna)

1 1/2 dl parmesaania hienoksi raastettuna

3 dl panko-korppujauhoja

4 rkl oliiviöljyä

Pekoneesi

1 pkt (140 g) pekonia

2 rkl rypsiöljyä + lisää päälle (n. 1 1/2 dl)

1 kananmuna + 1 keltuainen (parsoista)

1 rkl Dijon-sinappia

1 rkl siideri- tai valkoviinietikkaa

1. Huuhtele parsat ja leikkaa halutessasi kuiva tyvi pois.

2. Riko 2 munaa matalalle lautaselle parsojen leivittämistä varten. Erottele toinen muna ja lisää valkuainen rikottujen munien joukkoon. Kumoa keltuainen erikseen pieneen kulhoon. Tarvitset sitä pekoneesin valmistukseen.

3. Valmista pekoneesi. Hienonna pekoni mahdollisimman pieneksi. Mittaa kylmälle pannulle öljy ja lisää pekonit. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 15 minuuttia välillä käännellen, kunnes pekonimuru on rapeaa ja siitä on irronnut rasva.

4. Nosta metallisiivilä metallisen kulhon päälle ja kaada siihen pekoni rasvoineen. Siirrä pekoni lautaselle ja mittaa kulhoon kertynyt rasva. Lisää rypsiöljyä sen verran, että rasvan määrä on 2 dl. Anna jäähtyä 10 minuuttia.

5. Riko sauvasekoittimen kulhoon 1 muna ja lisää keltuainen, sinappi ja etikka. Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle, kaada päälle öljy ja käynnistä laite. Nosta sauvasekoitinta hiljalleen ylöspäin, kunnes muna ja öljy ovat emulgoituneet majoneesiksi. Lisää pekoni ja mausta vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Pekoneesi säilyy jääkaapissa kolme päivää.

6. Jatka parsoista. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kumoa vehnäjauhot matalalle lautaselle. Lisää toiselle lautaselle pankojauhot ja parmesaani. Sekoita kolmannessa lautasessa keskenään munat ja valkuainen. Käytä parsat yksitellen ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi pyörittele ne korppujauho-juustoseoksessa. Nosta leivinpaperin päälle odottamaan.

7. Valuta oliiviöljy matalaan metallipannuun tai puhtaalle uunipellille. Kuumenna uunissa noin 5 minuuttia. Nosta parsat pannulle. Parsojen tulisi olla pannulla yhdessä kerroksessa. Paista 20 minuuttia, kunnes pinta on rapea. Käännä puolessa välissä ympäri.

8. Tarjoa kuumina pekoneesin kanssa.

Alkuperäinen ohje / original recipe from Good Food Magazine

Hasselpähkinäkaakao

21.1.2018 / minttu / 0 Comments

Kuuma kaakao ja pulkkamäki – voiko sen talvisempaa yhdistelmää olla?

Vegan hot chocolate made from hazelnut drink

Olen tyytyväisenä seurannut kuinka ihmiset ovat ottaneet ilon irti tästä, täällä etelässä ehkä vain hetkellisestä, talvesta. Insta ja facebook ovat pullollaan hiihto,- pulkkailu, – ja luistelupäivityksiä. Ihanaa! Ja mikäs sitä ulkoillessa, kun pikkupakkasen jälkeen voi tulla sisälle nautiskelemaan, vaikka tästä herkullisesta kaakaosta.

Hasselpähkinäkaakao valmistetaan nimensä mukaisesti hasselpähkinäjuomaan, joten se sopii myös vegaaneille. Talvisessa kaakaossa saa mielestäni olla kunnon suklainen maku, joten kaakaojauheen sijaan käytin tummaa suklaata. Hasselpähkinäjuomaan lisäsin uuttumaan myös pari kanelitankoa. Kaakaon makeutta voi säädellä valitsemalla suklaa joko korkeammalla tai matalammalla kaakopitoisuudella. Ja makeuttaa voi toki sokerilla tai vaahterasiirapilla.

Vegan hot chocolate

Aikuiseen makuun kaakao muuntuu pienellä rommi- tai konjakkilisäyksellä. Olimme saaneet tuliaisiksi appivanhemmiltani Kanarialta paikallista hunajarommia ja se sopikin maullisesti tähän tosi hyvin. Ja jos laskiaispullat jo vähän polttelevat, niin käy vilkaisemassa näiden hasselpähkinätäytteisten laskiaispullien ohje. Maistuu muuten aika hyvälle myös tämän kaakaon kanssa!

Mutta tällä kertaa ei pidempiä tarinoita, sillä vino pino työhommia odottelee tekijäänsä. Olen tuossa vuoden vaihteessa aloitellut vähän uudenlaisia hommia, mutta niistä ensi viikolla lisää!

Hasselpähkinäkaakao
2 annosta

6 dl hasselpähkinäjuomaa (esim. Alpro)
1 – 2 kanelitankoa
2 rkl vaahterasiirappia
150 – 175 g hyvää tummaa suklaata (käytin Valhornan 72%)
lisäksi:
muutama kokonainen hasselpähkinä
rommia tai konjakkia

Mittaa hasselpähkinäjuoma kattilaan, lisää kanelitangot ja kuumenna hiljalleen lähes kiehumispisteeseen. Lisää vaahterasiirappi.

Ruohi suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja siirrä metalli- tai lasikulhoon. Kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma ja anna seistä noin minuutin ajan. Sekoita tasaiseksi seokseksi ja kaada mukeihin. Lisää halutessasi rommia tai konjakkia ja raasta päälle hasselpähkinää.

Sahrami-jokirapupasta

30.11.2017 / minttu / 2 Comments

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

Purjoa ja papuja Nigel Slaterin tapaan

20.11.2017 / minttu / 0 Comments

Tänään on luvassa lohturuokaa purjon ja papujen muodossa.

”The arrival of the first snap of cold is invigorating, like jumping into an ice pool after the long sauna of summer. Winter feels like a renewal, at least it does to me. I long for that ice-bright light, skies of pale blue and soft grey light that is at once calm and gentle, fresh and crisp. Away from the stifling airlessness of summer, I once again have more energy. Winter has arrived.” Nigel Slater, The Christmas Chronicles.

Olen useasti täällä blogissakin ihastellut suosikkiruokakirjailijani, Nigel Slaterin, tapaa kirjoittaa. Tuossa yllä olevassa katkelmassa hän on osannut pukea sanoiksi juuri sen mitä talvessa rakastan, silloinkin kun sataa räntää vaakasuoraan. Talvella tunnen taas eläväni ja huomaan kuinka alan aamuisin heräillä jo aiemmin (tiedän, not real!) ja päässä surisee jos jonkinlaista resepti-ideaa ja suunnitelmaa joulun ajalle.

Sen lisäksi, että Nigel kirjoittaa aivan tavattoman kauniisti, ovat hänen ruokaohjeensa 100% veden suuhun herauttavia ja aina vuoden aikaan sopivia, kuten tämä haudutetusta purjosta ja pehmeistä valkoisista pavuista tehty muhennos. Purjo-papumuhennos syntyy vähän kuin itsestään ja ei vie arki-iltanakaan liikaa aikaa. Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimmista kasviksista, vaikka siitä tulee hauduttamalla ihanan pehmeää ja purjon kirpakka sipulisuus pyöristyy melkein makeaksi. Parhaiten tämä onnistuu hauduttamalla purjoa voin kanssa – öljykin käy, mutta se ei samalla tavalla korosta purjon makua.

Nigel Slater's leeks and haricot beans

Nigel tarjoaa tämä purjo-papumuhennoksen paistettujen makkaroiden kanssa. Minulla oli pakastimessa Herrakunnan lampaan suussa sulavaa karitsan entrecotea, jonka paistoin edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitin uudelleen ennen tarjoamista. Karitsan tai makkaroiden sijaan pala hyvää lämminsavustettua siikaa tai lohta kävisi varmasti yhtä hyvin. Varaa lisäksi rapeakuorista leipää, jolla voit mopata lautasen tyhjäksi. Sen verran hyvää tästä tuli!

Nigelin uusin kirja, The Christmas Chronicles, on ilmestynyt nyt syksyllä ja odotan kärsimättömästi, että saan sen eteeni. Vähän sellaista nimittäin minulle lupailtiin syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen on tyytyminen The Guardianin viikonloppuliitteeseen.

Nigelin purjo-papumuhennos

3 keskikokoista purjoa
3 kuorittua valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
30 g voita
1 dl vettä
2 1/2 dl kanalientä
1 tlk valkoisia papuja
lehtipersiljaa tai timjamia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele purjot ja leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. (Leikkasin mukaan myös vähän purjon vihreää osaa.) Huuhtele kiekot vielä huolellisesti. Kuumenna voi ja vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää purjot sekä valkosipulikynnet. Peitä pinta leivinpaperilla ja nosta kansi päälle. Hauduta kannen alla 8-9 minuuttia, kunnes purjot antavat hieman periksi. Kaada kattilaan liemi ja kuumenna. Soseuta purjot tehosekoittimessa tai varovasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan aja seosta täysin sileäksi soseeksi.

Kaada purjot takaisin kattilaan ja kääntele joukkoon huuhdellut valutetut pavut. Kuumenna vielä hetki ja mausta suolalla, pippurilla sekä haluamillasi yrteillä.

Karitsan entrecote

300 g karitsan entrecotea
ruskistamiseen voita
maustamiseen suolaa, pippuria
vuokaan 4 salottisipulia, 5 timjamin oksaa, 1/2 dl sherryä tai lihalientä

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistamista. Ruskista entrecote kauttaaltaa pannulla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paloittele salottisipulit pariin palaan, lisää liha sekä timjami. Lorauta vuokaan neste ja peitä foliolla. Paista 150 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Anna vetäytyä ennen tarjoamista. Jos valmistat entrecoten edellisenä päivänä, lämmitä se vuoassaan sipulien kanssa uunissa folion alla. Viipaloi liha ja lisää muhennoksen päälle. Lisää myös pehmenneet salottisipulit.

Haarukkavatkain

Ruokablogi