Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Kasvis (page 8 of 8)

Hortoilijan ricottacannelonit sekä järkyttävä tunnustus

20.5.2016 / / 1 Comment

Kevät on kaikkien hortoilijoiden kulta-aikaa. Mutta entäpä, jos villiyrtit eivät oikein nappaa? Joutuuko sitten pakanana seipään päähän poltettavaksi?

Hortoilijan ricottacannelonit

Cannelonit valmistuvat helposti tuorelasagnelevyistä.

Niin, mitäpä tässä asiaa sen enempää salailemaan. Minulla on henkilökohtainen ongelma villiyrttien kanssa. Ne kun tuppaavat maistumaan suussani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, karvaille ja no, ruoholle. Suutuntuma on monissa epämiellyttävä ja kokonaisuudesta tulee väistämättä mieleen, että onko tämä todellakin syötäväksi tarkoitettua. En tiedä, ehkä olen mielessäni ajatellut asian jotenkin väärin, että niissä tulisi olla makua (hyvää sellaista) itsessään? Pidän nokkosesta, koska siinä on oma minua miellyttävä makunsa ja lapsena tuli useampi kilo ketunleipää naposteltua suoraan metsästä, koska niissä on koukuttava maku. Mutta korvaisinko parsan maitohorsman varrella tai tekisinkö villiyrteistä salaattia? En.

Yritin viime viikonloppuna tehdä hortamunakasta. Pyörittelin horsmaa, poimulehteä ja siankärsämöä voissa sekä valkosipulissa. Totesimme, että munakas oli sinänsä ok, mutta nuo vihreät asiat maistuivat joko valkosipulille tai ei millekään. Puutikuistakin saa hyvää, jos ne upottaa voihin ja valkosipuliin! Kaikesta tästä huolimatta päätin kuitenkin vielä yrittää ja onnistuin tekemään ricottacanneloneja, jotka sopivat kaltaiselleni hortoilun aloittajalle. En lupaa, että tämä on parempaa kuin pelkästään pinaatista tai vaikkapa nokkosesta tehty, mutta on se ihmisravinnoksi mainiosti kelpaavaa. Villiyrtit saa upotettua täytteeseen niin, että minuakin skeptisempi/nirsompi ruokailija sujauttaa ne suuhunsa ilman vastalausetta. Villiyrteiksi valikoituivat tällä kertaa nokkonen, hauskasti valkosipulille maistuva litulaukka, horsma ja poimulehti.

Canneloneja varten tein itse pastataikinan, mutta oikaise ihmeessä ja käytä tuorelasagnelevyjä tai kuivattuja canneloniputkia. Putkien täyttämiseen suosittelen apuvälineeksi pursotinpussia. Täyttäminen sujuu melko paljon sukkelampaan sen avulla. Tein näitä ricottacanneloneja jossain vaiheessa useinkin ja saatoin kääräistä siivun parmankinkkua pastalevyn päälle ennen ricotan lisäämistä. Tämä versio on kuitenkin täysin kasvisruoka. Ricottaa saa jo kivasti kaupoista, mutta kotimainen herajuusto, esim. Riitan Herkun Hoikkis, sopii tähän ihan yhtä hyvin. Pohjalle keitetään simppeli tomaattikastike ja päälle voi maitokastikkeen sijaan raastaa vain paljon hyvin sulavaa pehmeää juustoa. Maitokastikkeeseen ohjeet videovinkkeineen löydät esimerkiksi Valion sivuilta.

Tuorepasta

Siitä onkin jo hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi tehnyt pastaa itse.

Tässä vielä hortoilusta kiinnostuneelle lisää hyvältä kuulostavia hortaohjeita ja tietoa villiyrttien käytöstä:

http://hannansoppa.com/vuohenputki-varhaiskaalisalaatti/
http://www.pienipunainenkeittio.com/2016/05/nokkossampylat-kuusenkerkkasalaatti-ja.html
http://www.jotainmaukasta.fi/2016/05/16/nokkospesto/
http://sillasipuli.blogspot.fi/2016/04/foodpunk-ja-villiyrtit.html
http://hortoilu.fi/

Horta-ricottacannelonit

Cannelonit

n. 2 l nokkosta, horsmaa, litulaukkaa, poimulehteä haluamassi suhteessa
2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli tai pieni keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria
1 prk (250 g) ricottaa
1/2 dl raastettua parmesaania
1 kananmuna
50 g pinjansiemeniä
2 rkl hienonnettua basilikaa
mustapippuria, suolaa ja ripaus muskottipähkinää
250 g tuorelasagnelevyjä tai noin 1 pkt canneloniputkia

pinnalle:
(1/2 l maitokastiketta)
3-4 dl hyvin sulavaa juustoa raastettuna

Pese villiyrtit huolellisesti. Laita nokkoset kattilaan, kaada päälle vettä ja ryöppää niitä kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Valuta ja huuhtele vielä kylmällä vedellä. Purista ylimääräinen vesi pois.

Hienonna loput yrtit sekä ryöpätyt nokkoset. Hienonna myös sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä paistinpannulla ja lisää yrtit. Paista käännellen muutama minuutti ja mausta seos. Jäähdytä.

Vatkaa ricotan rakenne rikki. Lisää jäähtynyt yrttisilppu, parmesaaniraaste, kananmunat, pinjansiemenet sekä mausteet. Sekoita hyvin.

Leikkaa tuorepasta 10-12 samankokoiseen palaan. Levitä pastalevyn reunaan runsas ruokalusikallinen täytettä ja rulla levy sushin tapaan rullaksi. Toista sama lopuilla pastapaloilla. Nosta cannelonit tiiviiksi riveiksi tomaattikastikkeen päälle ja valuta pinnalle maitokastike. Ripottele päälle vielä runsaasti juustoraastetta ja paista cannelonit 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pasta on kypsää.

Tomaattikastike

1 rkl oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tomaattimurskaa + 2 dl vettä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1/2 ruukkua basilikaa hienonnettuna (myös varret)
2 tl kuivattua oreganoa
suolaa, mustapippuria

Mittaa kaikki aineet kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia, kunnes kastike on sakeutunut. Levitä kastike öljytyn uuniastian pohjalle.

Cecina eli kikhernejauholettu

16.5.2016 / / 0 Comments

Cecina, farinata, socca… Tällä kikhernejauhoista valmistetulla lettua muistuttavalla suolaisella välipalalla on monta nimeä.

Cecina

Toukokuinen lounas kuumalla parvekkeellamme.

Söimme cecinaa ensimmäisen kerran Luccassa, Toscanassa. Sitä myytiin pienestä katubaarista ja jono oli kadulle saakka. Toinen kohtaaminen tapahtuikin viikkoa myöhemmin Genovassa, Liguariassa, josta tämä kikhernelettu on alunperin kotoisin. Liguarian puolella tosin puhutaan farinatasta. Ranskassa ruoka tunnetaan nimellä socca.

Cecina valmistetaan kikhernejauhoista, vedestä ja oliiviöljystä.  Taikina paistetaan valtavissa, paellapannun tapaisissa matalissa pannuissa puu-uunissa korkeassa lämpötilassa. Valmis lettu kääritään voipaperiin ja syödään tulikuumana. Niistä itseasissa tuli vähän mieleen omat muurinpohjalettumme – ohutta taikinaa valutetaan ohuelti kuumalle, isolle pannulle ja paistetaan nopeasti. Cecina on italialaista katuruokaa parhaimillaan ja tarjoilutavoissakin on eroja. Osassa maata se syödään focaccian välissä, Genovan puolella se saatetaan täyttää pizzan tapaan ja Toscanassa lisätään usein rosmariinia taikinaan.

Cecinaohjeissa on myös melko paljon variaatiota veden ja kikhernejauhojen määrän suhteen. Tämän ohjeen nappasin Nopi-kirjasta ja taikinasta tulee noin lettutaikinan paksuista. Esimerkiksi River Cafén leidit valmistavat taikinansa huomattavasti ohuemmaksi. Oma versioni oli muuten hyvä, mutta taikinasta olisi pitänyt tehdä useampi kuin kaksi lettusta, sillä ne jäivät melko paksuiksi ja raskaiksi. Kikhernejauho on melko tuhtia tavaraa, joten tästä annoksesta tulee helposti alkupala neljälle hengelle. Kikhernejauho on gluteenitonta, joten se sopii myös keliaakikoille.

Minulla oli jääkaapissa edelliseltä päivältä ylijääneitä portobellosieniä ja muutama parsa, joten paistoimme ne lisäkkeeksi. Kastikkeen tein vuohenmaito-jogurtista, johon raastoin sitruunan kuorta ja hienonsin korianteria. Kikhernejauhoja myyvät mm. etniset kaupat ja Ruohonjuuri.

Cecina lisäkkeineen

Sienet ja parsa sopivat hyvin lisäkkeeksi kikhernelettujen kanssa.

Cecina / Farinata

3 1/2 dl (200 g) kikhernejauhoja
4 1/2  dl vettä
3/4 dl hyvää ekstra-neitsytoliiviöljyä
pari kunnon hyppysellistä sormisuolaa
(mustapippuria myllystä)

Mittaa kulhoon jauhot ja lisää vesi koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on tasaista. Anna vetäytyä 30-45 minuuttia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Lisää taikinaan 2 rkl oliiviöljyä sekä suola.

Kuumenna iso uuninkestävä paistinpannu (pohjan halkaisija vähintään 23 cm) ja lisää siihen 1 rkl öljyä. Kun öljy alkaa savuta, kaada pannulle taikinaa ohueksi kerrokseksi (n. 4 mm). Kun taikina alkaa pannulla kuplia, siirrä pannu uuniin 8-10 minuutiksi, kunnes cecina on kypsää. Sen tulisi olla ruskistunutta ja rapeaa molemmilta puolilta, mutta hieman vielä pehmeää keskeltä. Käänsin omassa uunissani vielä grillivastuksen päälle, jotta sain yläpinnan ruskeaksi.

Nosta pannu uunista ja siirrä lettu lautaselle, pidä lämpimänä. Toista sama lopulla taikinalla valmistaen vielä 2 ohutta lettua. Tarjoa sellaisenaan mustapippurilla maustettuna tai kasvis- tai kalalisäkkeiden kanssa.

Hollandaisekastike ruskistetusta voista ja Henri Alénin topvinkit

12.5.2016 / / 1 Comment

Nautimme vappuna olostamme ravintola Olon lounaalla, jossa tarjottiin hiillostettua valkoista parsaa ruskistetusta voista valmistetun hollandaisen kanssa. Olihan sitä sitten itsekin kokeiltava!

Parsaa ja hollandaisekastiketta

Ruskistetun voin ja sinapin ansiosta kastikkeesta tulee hieman tummempaa väriltään.

Tuossa aiemmin tulikin mainittua, että en ole ehtinyt kirjoittaa mitään tapahtumista, joissa vierailin huhtikuun aikana. Eräs niistä oli Taste of Helsinki -pressitilaisuus, jossa julkistettiin kesän 2016 tapahtumassa mukana olevat ravintolat. Tästä tilaisuudesta on tulossa vielä lisää Super-perjantai -postauksen yhdeydessä, mutta aloitetaan vähän nurinkurisesti tämän viikon tiistaista. Silloin nimittäin Image-lehti järjesti lukijoilleen Taste of Helsinki -etkot Electroluxin näyttelytilassa Sörnäisissä. Paikalla olivat lukijoiden lisäksi Taste of Helsinkissä ensimmäistä kertaa mukana oleva ravintola Kolmon3n, ravintola Murua edustava Henri Alén, itse tapahtuman isä Barry MacNamara sekä tapahtuman yhteistyökumppanit Johan & Nyström, Sinebrykoff sekä Beverage Partners. Musiikista vastasi We jazz Helsinki. Illan aikana saimme nauttia Kolmosen kokkien mainiosta haukitempurasta, hyvästä kahvista, erinomaisista oluista sekä Aperol Spritzistä, jotka valmistimme itse ammattitaitoisessa ohjauksessa. Palaan vielä tähänkin tapahtumaan kuvien kera.

Etkoille ilmoittautumisen yhteydessä osallistujilta kysytiin, että minkä ruoan valmistuksen he toivoisivat, että Henri Alén tilaisuudessa demoaisi. Toiveiden mukaisesti ja sesonginkin mukaisesti ruoaksi valikoitui parsa sekä hollandaisekastike. Henrillä oli paljon hyviä vinkkejä tähän klasikkoannokseen. Kokosin niistä tähän muutaman:

  • valkoisen parsan kuorimiseen sopii parhaiten vaakateräinen kuorimaveitsi, perinteisen suoran ja kiinteäteräisen kuorimaveitsen uriin jäävät kuoret ikävästi kiinni
  • tarkasta onko parsa kunnolla kuorittu napsauttamalla juuresta pala pois. Huonosti kuoritusta parsasta jäävät näkyviin kuitumaiset suikaleet (vihreää parsaa ei ole välttämätöntä kuoria)
  • parsakattila on turhake, riittävän laakeapohjainen kattila ajaa saman asian. Pääasia on, että parsat mahtuvat kattilaan vaakasuunnassa pötköttelemään
  • suolaa parsojen keitinvesi kunnolla. Hyvä suhde on  5 l vettä / n.2 rkl suolaa
  • keitä valkoista parsaa 5-6 minuttia koosta riippuen, vihreälle parsalle riittää 3-4 minuuttia
  • hollandaisen voit valmistaaa ilman vesihaudetta suoraan kattilassa
  • sulatettu voi käy mainiosti hollandaisen valmistukseen, kunhan muistat, että voi ei saa olla kuumaa, tällöin kastike juoksettuu (juoksettuneen kastikkeen saat korjattua tipalla kylmää vettä ja vatkaamalla sitä altaassa, jossa on kylmää vettä)
  • kastikeen suolaisuutta voi säännöstellä lisäämällä vain osan herasta (erottuu voista sulatettaessa)
  • varaa kastikkeeseen 1 keltuainen / 50 g voita /hlö
  • lisää kuohkeutta kastikkeeseen saat lisäämällä lorauksen kuohuviiniä, kun kastike on valmis
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henri Alén näyttää mallia parsan kuorinnasta.

Oma versioni tästä hollandaisesta on tosiaan tällä kertaa ruskistetusta voista valmistettu. Tykkään, että kastike on tosi paksua, joten laitoin yhden keltuaisen enemmän kuin tuossa Henrin ohjeistuksessa. Luomumunat voivat ajoittain olla aika pieniä ja eivät sakeuta kastiketta aivan samalla tavalla. Oikaisin myös siten, että en kuumentanut kastikkeeseen perineiseen tapaan makulientä salotista ja viinietikasta, vaan lisäsin keltuaisten joukkoon sitruunamehua ja sinappia.

Hollandaisekastike ruskistetusta voista

200 g voita
5-6 luomumunan keltuaista
2 rkl  sitruunamehua
1 tl Dijon-sinappia
suolaa maun mukaan
hienonnettua ruohosipulia

Sulata voi hiljalleen kattilassa ja anna sen ruskistua välillä kattilaa pyöräyttäen. Tarkkaile ruskistumista, jotta voi ei pala. Nosta kattila sivuun ja anna voin jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Sekoita kulhossa kaikki kastikeainekset voita lukuun ottamatta keskenään. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä seosta koko ajan sekoittaen. Kastikepohja on kypsä, kun se on paksua vaahtoa. Nosta kulho vesihauteesta ja lisää joukkoon ruskistettu voi hiljalleen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jätä kattilaan tummuneet herapilkut. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Valuta kastiketta keitettyjen parsojen päälle ja koristele hienonnetulla ruohosipulilla.

Aguachile ja avokado-omenasalsa

4.5.2016 / / 0 Comments

Hellettä pukkaa! Tässä vinkit loppuviikon viileimpiin meksikolaisiin alkupaloihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmalla aguachile-keitto ja oikealla avokado-omenasalsa.

Ilmoittauduin What’s cooking Helsinki -tapahtumassa Kikkoman-näytöskeittiöön, jossa teemana olivat kansaiväliset keittiöt. Mietin, että mitähän tekisin, jotta en päätyisi valmistamaan samaa mitä kaikki muutkin. Valintani osui Meksikoon ja hyvä niin, sillä toinen vaihtoehtoni Aasia olikin päivässä hyvin jo edustettuna.

Halusin tuoda avokadoa esille hieman eri tavalla ja löysin jälleen kerran Thomasina Myersin kirjasta sopivan ohjeen. Aivan ensikuulemalta omenan ja avokadon yhdistelmä tuntuu oudolle, mutta se toimii todella hyvin. Ohjeen onnistumisen kannalta on tärkeää, että omena on kirpeän hapan, muutoin maut eivät ole tasapainossa. Jos sinulla ei ole isoa morttelia, niin voit hyvin valmistaa salsan kulhossa perunasurvinta apuna käyttäen. Ja älä vaivu epätoivoon, vaikka alkuun näyttääkin etteivät kasvikset muussaannu. Etikan tai sitruunamehun lisääminen salsaan tekee ihmeitä!

chilit

Chilejä Münchenin lauantaitorilla.

Toinen valmistamani ruoka oli aguachile, käännettynä se tarkoittaa chilivettä. Aguachile on vähän kuin ceviche, mutta keittomuodossa. Se tarjoillaan usein pienenä alkupalana ja on erityisen virkistävä ruokahalun herättäjä kuumana kesäpäivänä. Keiton pohjalle kuutioidaan kampasimpukkaa, mutta voit toki käyttää mitä tahansa kalaa tai vaikkapa katkarapuja. Koska parsa-aika oli juuri alkamaisillaan, käytin kasviksena parsaa, mutta myös kurkku käy. Mikäli parsat ovat ohuita ja tuoreita, niitä ei ole tarpeen tätä varten kuoria. Ja sitten pieni varoituksen sana – keittoon tulee melko paljon jalapenoa. Suosittelen, että maistat jalapenoja ensin, ja jos tiedät jo valmiiksi, että et pidä kovin tulisesta, niin vähennä niiden määrää.  Pieni chilin potku kuuluu kuitenkin ruoan luonteeseen, joten älä jätä niitä kokonaan pois.

Avokadosalsan ja aguachilen voit tarjota totoposten kanssa. Ylijääneet tortillat saavat uuden elämän, kun ne paahdetaan tai uppopaistetaan. Kun ne tarjotaan nachojen tapaan, on kyse totopoksista, mutta täytettyinä ne ovatkin tostadoja. Ohjeen totopoksiin löydät tuosta tostada-linkistä.

Aguachile
6 annosta

250 ml limetin mehua (6-10 limettiä koosta ja mehukkuudesta riippuen)
3-4 vihreää jalapenochiliä siemenet poistettuina
2 kevätsipulinvartta paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
5 tl Dan Sukker luomuruokokidesokeria tai palmusokeria
1 rkl kalakastiketta
1 tl merisuolaa
6 tankoa tuoretta vihreää parsaa
8-10 (180 g) kampasimpukkaa

Koristeluun: 2 oksaa korianteria

1. Valmista ensin aguachile-liemi. Purista limeteistä mehu ja kaada mehu tehosekoittimen kulhoon. Lisää jalapenot, kevätsipuli, valkosipuli, sokeri ja kalakastike. Sekoita tasaiseksi. Lisää suola.
2. Pese parsat, napsauta parsan tyvestä kuivunut osa pois, kuori parsat tarvittaessa ja paloittele ne. Ryöppää parsapalat nopeasti kiehuvassa vedessä noin minuutin ajan, jäähdytä kylmässä vedessä ja valuta hyvin.
3. Kuivaa kampasimpukat ja paloittele ne pieniksi kuutioiksi.
4. Jaa parsapalat ja kampasimpukat kuuteen pieneen lasiin. Varmista, että parsanuppuja tulee yksi/lasi. Kaada päälle aguachile-liemi ja siirrä annokset vielä jääkaappiin tekeytymään vartiksi. Koristele annokset korianterinlehdillä.

Avokado-omenasalsa
6 annosta

5 kevätsipulia hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
1 Granny Smith -omena pieneksi kuutioituna
suolaa
2 kypsää keskikokoista avokadoa
2 rkl Rajamäen sitruuna-valkoviinietikkaa (tai ½ ison sitruunan mehu)
1 rkl korianteria hienonnettuna
mustapippuria myllystä

1. Annostele isoon mortteliin ¾ kevätsipulista, chilistä ja omenasta. Lisää ripaus suolaa ja jauha seos kevyesti rouheaksi tahnaksi.
2. Leikkaa avokadot puoliksi ja poista kivet. Kaavi lusikalla avokadon liha kuoresta ja lisää mortteliin. Voit tehdä tämän myös kulhossa, mikäli morttelisi on pieni. Muhenna avokadoa ensin haarukalla ja jauha sitten survimella jättäen joukkoon kuitenkin muutamia rouheampia paloja.
3. Lisää etikka (ja tarvittaessa vettä) ja loput sipulista, chilistä ja omenasta. Lisää lopuksi korianteri. Tarkista maku.

Alkupala retiisistä ja vuohenjuustosta

25.4.2016 / / 0 Comments

Tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa pestoa retiisin naateista. Tämä alkupala sopii jaettavaksi vaikkapa vappupiknikillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapsakat retiisit sopivat hyvin vuohenjuuston seuraan. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Usein ne yksinkertaisimmat jutut ovat niitä parhaita. Viime kesänä Berliinissä kävimme syömässä upeassa Industry Standardissa. Ravintolassa oli kaikki kohdallaan ja menu oli täynnä houkuttelevia pieniä annoksia, joista illan aikana ehdimme suurimman osan testata. Erityisen mieleenpainuvia olivat mojitomarinoitu vesimeloni, ehkä elämäni toiseksi paras tartar (paras on ollut Tallinassa ravintola Noassa) ja se retiisiannos. Kun näin lähikaupassamme (KSM Arabia) Varpion puutarhan ruukkuretiisejä, tiesin heti mitä niistä teen.

Kauneinta tässä ohjeessa on se, että retiisit saavat loistaa sellaisinaan. Industryssa retiisit tarjottiin kylmän rapsakoina piparjuurella maustetun tuorejuuston kanssa. Itse yhdistin retiisit Saloniemen tilan hauskasti nimetyn Syrjähyppy-vuohentuorejuuston kanssa. Lisäksi pyöräytin retiisin naateista ja saksanpähkinöistä peston. Raikas ja simppeli alkuruoka vaikkapa vappupöytään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruukkuretiisi on kevään uutuus.

Vuohenjuustotahna

170 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Saloniemen Syrjähyppyä)
1-2 rkl maitoa tai ranskankermaa
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1/2 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa ja pippuria

Vatkaa vuohenjuuston rakenne rikki haarukalla ja notkista se maidolla tai ranskankermalla. Lisää ruohosipuli ja valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Naattipesto

50 g retiisin naatteja (noin 2 ruukun naatit)
1 dl raastettua pecorinojuustoa
n. 1 dl saksanpähkinöitä
3/4 dl pehmeän makuista neitsytoliiviöljyä tai rypsiöljyä
1/2 tl hunajaa ja muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

Aja naatit, juustoraaste ja pähkinät tasaiseksi monitoimikoneessa. Lisää öljy valuttaen joukkoon. Mausta hunajalla ja mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää hunajaa tarvittaessa. Nosta pesto jääkaappiin maustumaan noin 30 minuutiksi.

Broccoliini-Västerbottenpiirakka

12.4.2016 / / 4 Comments

Versova parsakaali, broccoliini, makea parsakaali, tenderstem, sprouting broccoli. Tällä parsakaalilla on jo monta nimeä, vaikka Suomen markkinoilla se on melko uusi tapaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näistä pitkistä parsakaalin varsista tulee eittämättä mieleen parsat ja hyvin samaan tapaan niitä voikin käyttää.

Olen monta vuotta kuolannut brittiruokalehtiä ja niissä käytettyjä pitkiä parsakaaleja, broccoliineja. Upeita, suorastaan kuolattavia ruokaohjeita, joita ei ole voinut tehdä, kun ei ole kaikkia raaka-aineita. Tai kai sitä olisi voinut broccoliinien sijasta käyttää parsakaalia, mutta se ei nyt vaan ole sama asia. Parsakausi puskee päälle ja siksi olikin ilahduttavaa, että lähikauppani hyllyltä olivat saaneet tilaa myös nämä hoikat, Espanjassa kasvatetut parsakaalit.

Pitkät ohuet varret ja pienehköt kukinnot takaavat sen, että broccoliinit kypsyvät nopeasti. Sen vuoksi uskaltauduin aittamaan nämä piirakkaan etukäteen kypsentämättä. Juustoksi valikoitui Västerbotten-juusto, koska se sulaa upeasti ja siinä on suolaisen hapan ja umamaminen maku. Sinihomejuusto toimisi varmasti myös hienosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näyttävä ja maukas suolainen piirakka vaikka iltapalalle tarjottavaksi.

Muutama sana piirakkataikinasta. Käytin luomu spelttitäysjyväjauhoja ja niitä tarvitset leivontaan enemmän kuin tavallisia vehnäjauhoja. Taikina on pehmeää ja sen vuoksi lepoaika jääkaapissa on tarpeen. Voit myös lisätä jauhoja kaulintavaiheessa. Tavallisia vehnäjauhoja käytettäessä 150 g (n. 2 1/2 dl) riittää. Käytin vuokana suorakaiteen muotoista irtopohjavuokaa. Taikinaa tuli sen verran, että tuohon vuokaan se riitti myös reilusti reunojen ylitse. Pyöreään (halkaisijaltaan 24 cm) piirakkavuokaan taikinasta riittää pohjalle ja reunoille.

Lisää broccoliini ohjeita ja hyödyllistä tietoa kasviksista löydät Rouva Kasviksen blogista. Suosittelen tutustumaan!

Broccoliini-Västerbottenpiirakka

Taikina
150 g kylmää voita
200 g luomu täysjyväspelttijauhoja
ripaus suolaa
3/4 – 1 dl kylmää vettä
vuoan voiteluun voita

Täyte
8 (n.120 g) broccoliinin vartta
2 kevätsipulin vihreitä varsiosia
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
3 dl raastettua Västerbotten-juustoa
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuina
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Sekoita monitoimikoneessa keskenään kylmä, kuutioitu voi ja jauhot. Lisää vettä pienissä erissä, tarkkaile taikinan koostumusta. Anna koneen käydä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin tunniksi lepäämään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka. Jauhota työpöytä kunnolla ja ripottele jauhoja myös taikinan päälle. Kauli taikina piirakkavuokaan sopivaksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa noin 10 minuuttia.

Pese sillä aikaa broccoliinit ja siisti varret. Suikaloi kevätsipuleista vihreät varret, käytä valkoiset osat johonkin muuhun ruokaan. Vatkaa kulhossa keskenään munat ja ruokakerma. Lisää 1 1/2 dl raastettua juustoa ja mausta seos mustapippurilla.

Ripottele esipaistetun piirakkapohjan päälle suikaloitu kevätsipuli. Asettele päälle broccoliinit ja ripottele joukkoon rouhitut saksanpähkinät. Valuta muna-kermaseos vuokaan ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana 25-30 minuuttia, riippuen vuoan koosta.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 3

8.4.2016 / / 0 Comments

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä latva-artisokkatarinani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokat roomalaisittain.

Kolmas ja tällä kertaa viimeinen ohje, jonka teille jaan, on latva-artisokat roomalaisittain. Kuten sarjan ensimmäisessä postauksessa kerroin, niin tässä menetelmässä artisokat valmistetaan kattilassa varsineen päivineen. Makua artisokat saavat mintusta, persiljasta, valkosipulista sekä ripauksesta chiliä. Tyypillisesti tämä herkku tarjotaan huoneenlämpöisenä, joten ei haittaa vaikka valmistat sen jonkin verran etukäteen ennen tarjoamista. Ohje on peräisin The River Cafèn The Classic Italian Cookbookista. Jos Rose Greyn ja Ruth Rodgersin upeat keittokirjat ovat vielä uusi tuttavuus, niin lämpimästi suosittelen niihin tutustumaan. Erityisesti, jos pidät kasvisruoasta ja italialaisesta ruoasta.

river cafe - 1

Carciofi Romani – artisokat roomalaisittain
neljälle

4 varrellista latva-artisokkaa
2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi
ripaus chilirouhetta
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä
1 dl vettä tai valkoviiniä

Napsauta artisokasta uloimpia lehtikerroksia pois, kunnes lehdet muuttuvat vaaleammiksi ja pehmeämmiksi. Siisti ulkoreuna terävällä pienellä veitsellä. Kuori varsi ja lyhennä se 4-5 cm pituiseksi. Leikkaa artisokan nuppu. Poista parta varovasti kuorimaveitsellä.

Hienonna minttu, lehtipersilja ja kuorittu valkosipulinkynsi hienoksi. Lisää chilirouhe. Ota seosta 2 tl erikseen. Mausta artisokat suolalla ja pippurilla. Mausta myös artisokan sisältä, mistä poistit parran. Täytä yrteillä artisokan keskusta ja työnnä yrttiseosta myös lehtikerrosten väliin.

Valuta oliiviöljyä paksupohjaisen kasarin tai kattilan pohjalle ja kuumenna. Aseta artisokat tiiviisti kasariin niin, että varret osoittavat ylöspäin. Ripottele päälle loppu yrttiseoksesta ja mausta suolalla sekä pippurilla. Valuta päälle lisää öljyä ja kaada joukkoon 1 dl vettä tai valkoviiniä. Revi leivinpaperista kaksi kertaa kattilan halkaisijan kokoinen pala. Rutistele paperi ja muotoile se artisokkien päälle löyhäksi katokseksi. Paperin reunojen tulisi osua kattilan reunoille saakka. Näin artisokat höyrystyvät katoksen alla kypsiksi.

Kypsennä artisokkia miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsä artisokka on pehmeä pohjasta. Artisokat saavat hieman ruskistua kypsennyksen lopussa. Tarjoa artisokat haaleina, kuten Roomassa tehdään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsi on vielä kuorimatta.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 2

7.4.2016 / / 0 Comments

Toisessa osiossa uppopaistetaan latva-artisokkia ja retroillaan roseepippurin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Latva-artisokat jauhokylvyssä.

Nyt kun on latva-artisokan käsittely hallussa, on syytä siirtyä itse asiaan. Tämän friteerattujen latva-artisokkien ohjeen olen muokannut jo aiemmin kehumastani Nopi-kirjasta. Lisäkkeeksi friteille kirjassa valmistettiin roseepippurimajoneesi, melko monen mutkan kautta. Oioin omassa versiossani valkosipulin käsittelyn osalta jättäen ne kokonaan pois.

Roseepippuri on vähän sellainen retromauste, jos minulta kysytään. Siitä tulee mieleen äidin tekemä salaatti säilykeananaksesta ja jäävuorisalaatista, jonka päälle ripoteltiin reilusti roseepippuria. Oi niitä aikoja! Roseepippurihan ei ole pippuri vaan sumakkikasveihin kuuluva puu, jonka hedelmiä nuo pinkinpunaiset pallot ovat. Ja kun oikein asiaa miettii, niin jotain samantapaista kirpeää makua löytyy niin sumakista kuin roseepippuristakin. Roseepippurin annostelussa kannattaa olla kuitenkin varovainen, mauste itsessään on melko hapan ja happamuus voimistuu säilytyksen aikana (testattu on!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapsakat latva-artisokat sopivat antipastoksi ja vaikkapa vappupöytään tarjottavaksi.

Uppopaistetut latva-artisokat ja roseepippurimajoneesi
alkupala neljälle

Roseepippurimajoneesi

1 rkl huoneenlämpöistä Dijon-sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa, pippuria
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2,5 dl öljyä (sekoitus rypsiöljystä ja oliiviöljystä)
1 rkl kevyesti murskattuja roseepippureita

Mittaa sauvasekoittimen korkeaan kulhoon sinappia ja etikka. Lisää suolaa ja pippuria. Riko kananmuna kulhoon ja nosta sauvasekoitin kananmunan päälle. Valuta kulhoon kaikki öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta sitä pikkuhiljaa koneen koko ajan käydessä ylöspäin. Tällöin kananmuna ja öljy emulgoituvat muodostaen majoneesin. Mausta majoneesi roseepippurilla ja lisää mausteita tarvittaessa. Siirrä jääkaappiin odottamaan artisokkien valmistumista.

Uppopaistetut artisokat

4-5 artisokkaa
6 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
6 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
ripaus maustepippuria
uppopaistamiseen 1/2 l rypsiöljyä

Napsuttele artisokista uloimmat lehtikerrokset. Leikkaa artisokista nuput pois. Siisti terävällä pienellä veitsellä ulkoreuna ja kuori varsi. Leikkaa artisokat pituussuunnassa puoliksi ja kaavi parta pois. Voit myös poistaa sisimmät lehdet, mikäli ne tuntuvat kovilta. Leikkaa jokainen puolikas vielä kahtia. Siirrä artisokat sitruunalla terästettyyn vesiastiaan.

Sekoita lautasella keskenään maissitärkkelys ja vehnäjauho. Mausta suolalla ja maustepippurilla.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa. Öljyn tulisi olla 180 asteista. Öljyn kuumentuessa kuivaa artisokkapalat huolellisesti ja pyörittele jauhoissa.

Uppopaista artisokkia 3-4 kerrallaan 5-6 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja rapea. Nosta artisokat reikäkauhalla talouspaperin päälle ja mausta suolalla. Tarjoa heti roseepippurimajoneesin kanssa.

 

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

6.4.2016 / / 4 Comments

Sunnuntaina ahkeroin oikein tosissani ja valmistin latva-artisokkia kolmella eri tapaa. Mikäli latva-artisokan käsittely on vielä vierasta, niin tästä saat ohjeet miten toimia. Ensimmäisessä osassa valmistan kokonaisena keitettyä latva-artisokkaa herkullisen sitruunavoin kanssa tarjottavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Romanesco-lajike on väriltään kauniin violetin vihreä.

Ensimmäiset italialaiset violetit Romanesco-lajikkeen latva-artisokat ovat täällä. Ne ovat yhtä lailla kevään merkki kuin parsakin, mutta monille suomalaisille latva-artisokka on vielä vähän oudohko vihannes, muutoin kuin säilöttynä ja pizzan päälle levitettynä. Käsittelin latva-artisokkaa jo viime keväänä postauksessani, mutta nyt on luvassa vähän järeämpi paketti siitä mitä tuolle kauniille, käpymäiselle kasvikselle tehdään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä värit! (Kuvaa ei ole käsitelty.)

Artisokkia valittaessa tulee kiinnittää huomio pariin seikkaan: tuore artisokka on painava, sen suomut ovat tiukasti vielä supussa ja varren tulee olla napakka, ei lötkö. Vältä artisokkia, joiden suomut ovat ruskettuneet ja kuivuneet. Mitä nuorempi kasvi, sitä pienempi on sisällä oleva parta, joten pienet artisokat tarjoavat suhteessa enemmän syötävää. Aivan tuoreet ja nuoret artisokan sydämet voi syödä kypsentämättä; päälle valutetaan vain sitruunaa ja oliiviöljyä. Tämä edellyttää kyllä matkaa Italiaan parhaimpaan satokauteen ajoitettuna, mutta mitäpä sitä ei hyvän ruoan eteen tekisi, vai kuinka?

Artisokka koostuu paksuista, kerroksittain kasvavista lehdistä (suomut), jotka ovat syötäviä, kun artisokka kypsennetään kokonaisena. Lehtien alta paljastuu artisokan ydin ja pohja, joka on lihaisan napakka ja maukas. Pohjan pinnalla on kuiva, kuitumainen parta, joka ei sovellu syötäväksi. Koko komeus kasvaa paksun varren päässä. Tuoreissa artisokissa on varsi myös kuorittuna syötävää. Artisokka tummuu nopeasti, joten käsitellyt artisokat on syytä laittaa sitruunalla ryyditettyyn vesikulhoon. Artisokkaa voi myös hieroa sitruunalla työvaiheiden välissä.

Latva-artisokka

Varaa artisokan käsittelyä varten myös astia roskille, sillä niitä syntyy vaikka kuinka tuore artisokka olisikin kyseessä. Harvoin on näin kaunista biojätettä tarjolla!

Helpoin tapa kohdata latva-artisokka on tarjoilla se klassiseen tapaan kokonaisena. Kokonainen artisokka on juhlava alkuruoka ja tarjoaa ruokailijoille mukavaa näperreltävää. Kun höyrystyneet lehdet vielä käyttää voikylvyssä, niin johan maistuu! Itse valmistan usein artisokkani niin, että kuorin myös varren ja halkaisen käsitellyn artisokan neljään osaan. Nämä voi paistaa pannulla, uunissa tai uppopaistaa, kuten nyt tein. Artisokan voi käsitellä myös niin, että jättää vain herkullisen kuppimaisen pohjan jäljelle. Tämä muoto suorastaan houkuttaa täyttämään artisokan herkullisilla täytteillä ja paistamaan uunissa. Roomassa, jossa tosiaan artisokkaa on keväällä tarjolla vähän joka kulmalla, tarjotaan se kuorittuna, varren kanssa kokonaisena kypsennettynä. Kokeilin tätäkin menetelmää ja hyvää tuli. Ohjeen uppopaistettuihin artisokkiin  ja rosepippurimajoneesiin sekä roomalaisittain valmistettuihin artisokkiin saatte seuraavassa postauksessa.

Uloimmat lehdet napsautetaan irti. Tässä olen valmistamassa kokonaisena kypsennettävää artisokkaa, jolloin varsi on jo poistettu.
Varresta kuoritaan puumainen kerros pois.

Kun artisokka valmistetaan kokonaisena, napsautetaan varsi poikki esim. pöydän kulmaa vasten. Tällöin pohjan sitkeät kuidut katkeavat. Tämän jälkeen uloimman kerroksen lehdistä voi poistaa (vasen kuva, ylhäällä). Jos artisokka halutaan syödä varsineen, aloitetaan käsittely napsauttamalla uloimpia lehtikerroksia pois, kunnes esiin tulevat vaaleammat ja pehmeämmät lehdet. Lehtien tyngät siistitään pienellä veitsellä ja varsi kuoritaan (kuva oikealla, ylhäällä). Lopuksi artisokan nuppu leikataan pois ja sisältä kaivetaan parta pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokan nuppu leikattuna.

Artisokka halkaistuna.
Artisokan pohjasta poistetaan parta. Myös nuo violetit sisälehdet voi poistaa halutessaan.

Artisokan parran poistamisessa on kuorimaveitsi ihan ehdoton apuväline, kunhan varoo puhkaisemasta artisokan pohjaa. Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään pientä lusikkaa, mutta omat lusikkani ovat varmaan huonoa tekoa, sillä en ole niillä saanut riittävän siistiä lopputulosta aikaiseksi.

Tässä kuorittu ja käsitelty artisokan pohja. Siisti pohja tasaiseksi, jos täytät sen.
Tässä sama artisokka toisesta suunnasta, jolloin sisälle muodotunut kuppi näkyy. Mitä enemmän poistat sisältä lehtiä, sitä enemmän täytettä kuppiin mahtuu.

Tässä lopuksi vielä kuvat kaikista tavoista miten käsittelin artisokat eli alhaalla vasemmalla on artisokka varsineen, josta valmistin artisokkaa roomalaisittain. Sen alapuolella, varsi poistettuna, on artisokan pohja ja oikealla artisokat varsineen neljään osaan paloiteltuna. Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka artisokat ovat alkaneet jo tummua kuvaamisen aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokasta on moneksi.

Jottei menisi ihan teoriaksi, niin lopuksi vielä ohje sitruunalla maustettuun voihin ja keitettyyn artisokkaan.

Kokonaisena kypsennetty artisokka ja sitruunavoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonainen artisokka ja sitruunavoi

Neljälle

4 latva-artisokkaa
n. 5 l vettä
suolaa

Pese artisokat, taita varsi ja napsauta tarvittaessa uloin lehtikerros pois. Keitä artisokat runsaasti suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen 20-40 minuuttia. Voit peittää artisokat keittämisen aikana rytistetyllä leivinpaperilla ja laittaa vielä jonkin painon päälle, jotta artisokat kypsyvät tasaisesti. Kokeile artisokan kypsyyttä tikulla pohjasta. Kypsä artisokka on pohjastaan pehmeä ja suomut irtoavat helposti. Valuta artisokat ja nosta tarjolle. Syö artisokan suomut yksi kerrallaan kastaen niitä sitruunavoihin ja vedä lehdestä hampailla sisus suuhun. Kun olet päässyt pohjaan saakka, poista pinnalta kuituinen parta ja syö pohja.

Sitruunavoi

120 g voita
1 sitruunan kuori ja mehu
suolaa

Mittaa kattilaan voi. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Lisää sitruunaraaste kattilaan ja sulata voi pienellä lämmöllä. Älä keitä kiehuvaksi. Nosta kattila pois liedeltä. Jos haluat tarjota voin kirkastettuna, anna heran painua kattilan pohjalle ja valuta varovasti kirkas voi kattilasta. Mausta voi sitruunamehulla ja ripauksella suolaa.

Vielä on ruusukaalia jäljellä

17.3.2016 / / 1 Comment

Ruusukaalista pyöräytät nopean pastan, joka saa makua sinihomejuustosta ja pähkinöistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Ruusukaalien saatavuus alkaa pikkuhiljaa olla viimeisillään, mutta vielä ehtii tämän helpon ruusukaalipasta pyöräyttämään. Tällaisenaan ruoka sopii kasvissyöjille, lihansyöjät voivat lisätä joukkoon suikaloitua pekonia. Ruusukaalien maku alkaa olla tässä vaiheessa jo melko vahva ja tässä minunkin ostamassani pussissa oli muutama varsin tymäkkä, jopa piparjuureltakin maistuva ruusukaali. Tuo vahva maku sopi itseasissa tosi hyvin kermaisen sinihomejuuston kanssa. Ruusukaalit saavat pannulla paistettuna kauniiin pinnan lisäksi myös hieman pähkinäistä makua, jota pekaanipähkinät vahvistavat. Pekaanipähkinöiden sijaan voit käyttää kuorellisia manteleita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinihomejuusto sulaa ihanaksi kastikkeeksi lämpimän pastan ja kaalien joukkoon. Käytä tässä lempijuustoasi, miedompikin sinihomejuusto toimii.

Ruusukaali-sinihomejuustopasta

400 g ruusukaalia
1 dl pekaanipähkinöitä
3 rkl voita
1-2 rkl sitruunamehua
1/2 sitruunan kuori raastettuna
suolaa, mustapippuria
150 g sinihomejuustoa
1 ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna

350 g linguinea tai tagliatellea

Pese ruusukaalit ja poista rikkoutuneet tai kolhiutuneet uloimmat lehdet. Leikkaa ruusukaalin kanta ja puolita kaalit. Paahda pekaanipähkinät kuivalla pannulla ja siirrä sivuun odottamaan.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan keittyessa ruskista voi pannulla ja lisää ruusukaalit pannulle leikkauspinta alaspäin. Paista kaaleja, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja käännä. Jatka paistamista, kunnes kaalit ovat hieman pehmenneet. Niissä tulisi olla kuitenkin vielä suutuntumaa. Nosta pannu liedeltä, lisää sitruunamehu ja sitruunankuori. Murenna pannulle pekaanipähkinät ja mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Valuta pasta, ota 1 dl keitinvettä talteen. Lisää pastan joukkoon loraus öljyä ja sekoita. Nostele kattilaan pastan joukkoon kaalit ja pähkinät, lisää keitinvesi ja murenna joukkoon sinihomejuusto. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja. Raasta pasta-annoksen päälle parmesaania.

Newer posts

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑