Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 9 of 20)

Aasialaisittain maustetut sinisimpukat

15.2.2017 / / 0 Comments

Simpukoista saa nopeasti astetta parempaa arkiruokaa.

Asian style mussels with denjang

Minulla on selvästi menossa nyt joku aasialaisen ruoan vaihe, mistä lie johtuu? Reseptiluonnoksissakin on vaikka kuinka monta aasialaista ohjetta jonossa. Ehkä nyt vain tekee mieli aromaattisempia ja voimakkaampia makuja, toisaalta nuudelit ovat pastan ohella varsinaista lohturuokaa. Tässä ruoassa ei ole nuudeleita taikka pastaa, vaan simpukoita. Ne ovat kyllä varsinaisia arjen pelastajia, kun valmistuvat pikapikaa.

Ohjeessa on muutamia raaka-aineita, jotka saattavat olla uusia tuttavuuksia, mutta ei kannata säikähtää. Valkoista misoa saa hyvin isoimmista ruokakaupoista ja korealaista fermentoitua paputahnaa, denjangia, löytyy etnisistä kaupoista. Shaoxing-viiniä, kiinalaista riisiviiniä, sen sijaan on vaikeampi löytää, sillä se on oikeaa alkoholipitoista (13,5%) viiniä ja sen vuoksi sitä ei saa myydä Suomessa elintarvikemyymälöissä. Halusin sen kuitenkin tähän nostaa ihan sillä, jos jollain sattuisi shaoxingiä löytymään kaapista, niin nyt on hyvä tilaisuus sitä käyttää. Shaoxingiin törmää ulkomaisissa ruokaohjeissa usein, mutta sen voi korvata sherryviinietikalla. Omani olen tilannut Englannista verkkokaupasta.

Tällä kertaa käytin annoksen viimeistelyyn thaibasilikaa korianterin sijaan ja thaibasilikan aniksinen maku sopi todella kivasti simpukoiden kanssa. Päädyin myös jatkojalostamaan loput simpukat nuudeliannokseen, johon käytin simpukoiden liemen ja simpukat sekä paahdoin lisäksi pannulla siitakesieniä sekä broccoliinia. Sekin oli erinomaista!

asian style mussels

 

Aasialaistyyliset sinisimpukat

40 g  (n. 1/4 dl)   shiro-misoa (valkoista misoa) tai denjangia (korealaista
fermentoitua paputahnaa)
1 rkl sherryviinietikkaa tai shaoxing viiniä
1rkl hienonnettua inkivääriä
1 kevätsipulinvarsi hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 kg sinisimpukoita
3 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa sakea tai 2 dl vettä + 1 rkl sitruunamehua

Lisäksi
hienonnettua kevätsipulia
hienonnettua thaibasilikaa
mustapippuria myllystä

Sekoita keskenään pienessä kulhossa denjang, viinietikka, inkivääri, hienonnettu kevätsipuli sekä valkosipuli. Nosta sivuun odottamaan.

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää simpukat. Kuumenna simpukoita noin minuutin ajan koko ajan simpukoita sekoitellen. Lisää sake tai vesi + sitruunamehu, sulje kansi ja höyrytä n. 4 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Siirrä simpukat kattilan toiselle reunalle ja lisää aiemmin valmistelemasi maustetahna pannulle. Sekoita se simpukoista irronneen nesteen kanssa ja kääntele simpukat kastikkeen joukkoon.

Nosta simpukat reikäkauhan avulla tarjoiluastiaan. Heitä pois kaikki kiinni olevat simpukat. Kaada päälle kastike ja koristele kevätsipulilla sekä thaibasilikalla. Rouhi päälle vielä runsaasti mustapippuria. Tarjoa heti.

Pinkki kampasimpukkaceviche

14.2.2017 / / 5 Comments

Tänään on ystävänpäivä, joten olkoot tämä pieni herkkupala kiitoksena teille, niin ystäväville kuin tutuille ja tuntemattomille – ihanaa päivää, vietitpä sen miten tahansa!

pink scallop ceviche

Jos ei edellisestä postauksesta tullut vielä ilmi, niin veriappelsiinit ja sitrukset ovat sesongissa ettei paremmasta väliä. Kun kesemmällä tein cevicheä ahvenesta, oli mielessä, että talvella voisin tehdä uuden version sitruksista. Tätä en tietenkään enää muistanut myöhemmin, vaan asia tuli ilmi vasta, kun etsin cevicheohjetta blogistani tätä versiota varten. Mitä tästä voi päätellä? No, ainakin sen, että ajatuksenjuoksuni etenee aika ennakoitavaa (ja hidasta) rataa!

Kampasimpukkaa olen käyttänyt aiemminkin vähän samantyyppisessä ohjeessa, kun tein meksikolaista aguachileä. Siinähän kampasimpukat raakakypsennetään reippaasti jalapenolla maustetussa limetinmehussa ja tarjotaan alkukeiton tapaan. Cevichessä nestettä tarvitaan vähemmän, joten puolikkaan verigreipin mehu, puolikkaan limetin mehu sekä appelsiineista irronnut mehu riittävät hyvin. Valitse veriappelsiineista tummimmat ja syvimmän punaisimmat,  jotta saat mahdollisimman pinkin värin cevicheen. Voi olla, että joudut korkkaamaan melko monta veriappelsiinia!

Kuvausta varten ei tämä ceviche ehtinyt maustua appelsiinien kanssa kuin puolisen tuntia ja väri kampasimpukassa on todella hento. Kun tuntia myöhemmin söimme cevichen, olivat kampasimpukat saaneet suloisen pinkin säväyksen. Siitä siis nimi ohjeelle.

pink scallop ceviche

Makumaailma tässä pinkissä cevicheversiossa lähti ihan häpeilemättä Aasian suuntaan. Rakastan paahdettua seesamiöljyä ja mustia seesaminsiemeniä enkä voinut vastustaa kiusausta lisätä niitä tähänkin. Pieni loraus kalakastiketta tuo mukavan särmän sitruksiseen kastikkeeseen ja ilman kevätsipulia sekä korianteria ei olisi tästäkään ohjeesta tullut mitään.

Vinkki! Loput ns. väritestatut veriappelsiinit lohkoin ja pistin jääkaappiin. Niitä oli mukava napostella seuraavana aamuna.

 

Pinkki kampasimpukkaceviche
alkupala 2-3 hlölle

150 g kampasimpukoita
1/2 verigreipin mehu (n. 3/4 dl)
1/2 limetin mehu
1 veriappelsiini raastettu kuori
1/4 tl sormisuolaa (esim. Maldon)
2 veriappelsiinia
1-2 punainen chiliä
1 kevätsipuli
1 tl kalakastiketta
1 tl paahdettua seesamiöljyä
1 rkl (mustia) seesaminsiemeniä
1 ruukku korianteria
(suolaa)

Sulata kampasimpukat pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa sulaneet kampasimpukat pieniksi kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Purista  päälle verigreipin ja limetin mehu, lisää veriappelsiinin kuoriraaste ja mausta suolalla. Anna maustua kylmässä noin tunti.

Leikkaa veriappelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi ja paloittele lohkot. Kaada leikkuulaudelle kertynyt appelsiinimehu kampasimpukoiden joukkoon. Voit myös puristaa lohkotuista kalvoista pois niihin mahdollisesti jääneen hedelmämehun. Poista chilistä siemet ja hienonna tai suikaloi hedelmäliha. Suikaloi kevätsipuli. Sekoita appelsiinipalat, chili ja kevätsipuli kampasimpukoiden joukkoon. Mausta kalakastikkeella.

Nosta ceviche vielä maustumaan jääkaappiin noin tunniksi. Lisää lopuksi seesamiöljy, seesaminsiemenet ja hienonnettu korianteri. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Kikhernecurry Keralasta

6.2.2017 / / 25 Comments

Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Olkoon tämä kookoksinen kikhernecurry siitä todisteena.

Keralan chickpea curry
Kookos ei normaalisti kuulu ruokavaliooni. Kookosmaito menee aasialaisissa ruoissa kyllä, mutta kookoshiutaleet pilaavat mielestäni niin leivonnaiset kuin makeisetkin. En myöskään ole raakakakkujen ystävä, sillä niiden jälkeen suussa maistuu kuin olisin palannut 80-luvulle ja juonut pullollisen halvinta kaupasta löytynyttä aurinkorasvaa. Jostain syystä tämä ruoka on kuitenkin uinut ruokarepertuaariimme ja minulla tulee siihen välillä oikein himo!

Olen pohtinut syytä tällä poikkeavalle käytökselleni ja tullut tulokseen, että kookoksen makeus ja maku taittuu kaikkien muiden mausteiden ansiosta, ja että ruoassa on riittävästi chiliä. Ohjeen olen muokannut samaisesta keralalaisen ruoan kirjasta mistä aiemmin tein kananmunacurryn. Ja se oli taas omassa sarjassaaan poikkeus, koska siinä ei ollut lainkaan kookosta, mitä keralalaisissa ohjeissa tuppaa aika usein olemaan. Keralassa tähän ruokaan käytettäsiin tuoretta kookosta, mutta minä olen tyytynyt ihan kuivattuihin kookoshiutaleisiin.

Spices for the chickpea curry

Ohje on tyypilliseen intialaiseen tapaan monivaiheinen, mutta kaikki vaiheet kannattaa tehdä kuten on ohjeistettu. Erityisesti masalan kohdalla suosittelen noudattamaan paahtamisohjetta, sillä kookosta ja mausteita paahdettaessa syntyy aivan uskomattoman upea tuoksu!

Käytin ensimmäistä kertaa tuoretta kurkumaa ja se toikin curryyn voimakkaamman keltaisen värin. Tosin täysin puhtaan keltaista ei tästä currystä saa, sillä ruskeaksi paahdettu kookos antaa oman värinsä kastikkeelle. Kurkumaa käsitellessä voi olla hyvä idea käyttää suojakäsineitä, jos ei halua että kädet näyttävät siltä, että olet vetänut tupakkia viimeiset 20 vuotta putkeen! Jos käsineet eivät ole juttusi (kuten eivät minunkaan), niin ei paniikkia. Kurkuman sisältämä väriaine, kurkumiini, on rasvaliukoista ja sen saa melko hyvin pois öljyämällä ensin kädet ja sitten huolellisesti pesemällä.

Tiesitkö, että tuoretta kurkumaa käsitellään kuin inkivääriä?
Juuripala pestään hyvin ja kuoritaan ennen raastamista. Kuoriminen onnistuu näppärästi pienellä lusikalla raaputtamalla. Kurkuman maku pyöristyy, kun sen kuullottaa öljyssä ja antaa kypsyä ruoan joukossa noin 10 minuuttia.

Kadalan curry – kikhernecurry
Tätä ruokaa syödään Keralassa mm. osana aamiaista, kookoksella maustettujen tuoreiden riisinuudeleiden, idiappamien kanssa.

3 keskikokoista keltasipulia
3 keskikokoista tomaattia
3 rkl rypsiöljyä
1 kanelitanko
2 rkl raastettua tuoretta kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 tlk (380 g) kikherneitä
1 tl suolaa
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 rkl tamarinditahnaa (esim. Spice Up)

Masalaseos:
100 g kookoshiutaleita
2 rkl korianterinsiemeniä
8 kuivattua currynlehteä
2 valkosipulin kynttä ohueksi viipaloituna
1 – 2 kuivattua pientä punaista chiliä
2 – 2 1/2 dl vettä

Päälle:
3 rkl öljyä
2 tl mustia sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
2 – 4 pientä kuivattua chiliä

Sekoita pienessä kulhossa vesi ja tamarinditahna. Anna tamarindin liota vedessä jonkin aikaa, ja siivilöi neste (tarvitaan 3 rkl tamarindivettä).
Paloittele sipulit 2,5 cm kuutioiksi. Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista siemenet. Kuutio tomaatinliha. Nosta sivuun odottamaan.

Valmista masala: Paahda kaikkia aineita kuivalla paistinpannulla miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes kookoshiutaleet paahtuvat ruskeiksi. Jäähdytä hetki ja siirrä tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon. Lisää vesi ja hienonna seos koneessa tasaiseksi massaksi.

Kuumenna suuressa paistinpannussa tai wokissa öljy. Lisää kanelitanko ja kuutioitu sipuli. Paista 5 minuuttia tai kunnes sipuli on kuullottunut. Mittaa joukkoon raastettu kurkuma ja chilijauhe, sekoita ja paista hetki. Lisää vielä kikherneet ja tomaattikuutiot. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää masalatahna. Anna seoksen keittyä miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi kookosmaito ja tamarinditahna. Laske lämpöä ja sekoita hyvin.

Kuumenna öljy pienessä pannussa (esim. blinipannu on hyvä). Lisää sinapinsiemenet ja kun ne alkavat poksua, lisää currynlehdet ja kuivatut chilit. Kaada seos kikhernecurryn päälle ja sekoita hyvin. Tarjoa riisin kanssa.

Ruusukaalifrittata

3.2.2017 / / 0 Comments

Ruusukaalifrittataa lounaaksi? Kyllä kiitos!

Frittata with sprouts and gout cheese

 

Olen todella huono syömään lounasta, erityisesti silloin kun olen kotona yksin. Niinpä usein havahdun vasta joskus kolmen maissa siihen, että ai joo, ois vissiin vähän nälkä. Erityisen huonoksi tilanne meni tammikuussa, kun tein asiakkaalle ohjeita ja testasin sekä kuvasin 3-4 ohjetta päivässä. Ei tehnyt mieli koskea ruokaan pitkällä tikullakaan ja lounaani koostui lähinnä kylmästä kahvista, satunnaisesta parmankinkkusiipaleesta sekä salmiakista. Ei ihan ravitsemussuositusten mukainen lounas!

Nyt ajattelin kunnostautua lounasrintamalla ja ottaa samalla itseäni niskasta kiinni myös ruokahävikin osalta. Näihin kumpaakin missioon sopii frittata mitä parhaiten. Frittata eli italialainen uunimunakas valmistuu nopeasti ja siihen voi laittaa mitä tahansa jääkaapista löytämiään kasvisten, juuston, kinkun, chorizon ja kalan jämiä. Tarvitset oikeastaan vain kananmunia. Ja niitähän meillä riittää!

Olen vakavasti miettinyt, että pitäisikö mennä mittauttamaan verestäni lesitiiniarvot tai jotain, sillä voisin syödä kananmunia missä tahansa muodossa vaikka joka päivä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että pidän työväenopistolla myös kananmuna-aiheisen ruokakurssin taas tänä keväänä!

 

 

Toinen meillä aika usein esiintyvä raaka-aine on kaali, muodossa tai toisessa. Ruusukaalit ovat olleet suosikkejani jo kauan ja ne sopivat myös monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan.  Yksinkertaisimmillaan ne ovat tässä frittatassa taikka ohueksi raastettuna tai viipaloituna salaatissa.

Jos ruusukaali innostaa, niin tässä vielä muutama ohje:

Ruusukaali-granaattiomenasalaatti
Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Lupaan, että seuraavassa ohjeessa on muutakin kuin kananmunaa ja kaalia!

Ruusukaalifrittata
kahdelle

8-10 ruusukaalia
1/2 punasipuli
2 rkl voita
4 kananmunaa
1 rkl vettä
suolaa, mustapippuria
1/2 tlk Pirkka Parhaat vuohenjuustokuutioita (tai salaattijuustokuutioita tai 1/2 pt fetaa)
tuoretta rosmariinia tai basilikaa

Pese ruusukaalit ja poista uloimmat lehdet, mikäli ne ovat huononnäköisiä. Leikkaa ruusukaalit puoliksi. Kuori ja suikaloi punasipuli.

Sulata voi uuninkestävässä paistinpannussa ja paista siinä ruusukaalipuolikkaita, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Lisää sipulisuikaleet ja paista vielä hetki.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, lisää vesi sekä mausteet. Kaada munaseos pannulle ruusukaalien ja sipulin päälle. Murustele puolet juustosta munakkaan pinnalle.

Nosta pannu uuniin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes munakas on hyytynyt. Voit halutessasi paistaa munakkaan myös grillivastusten alla, vähennä silloin paistoaikaa noin 5 minuuttiin.

Nosta pannu uunista ja murenna päälle loput vuohenjuustokuutiot. Hienonna joukkoon vielä rosmariinia tai basilikaa.

 

Nachos Paradiso

13.1.2017 / / 4 Comments

Höperö nimi nachoille on ihan omaa keksintöäni, kun punakaali-karitsanachot kuulosti jo liian pitkältä nimeltä. Ja sitä paitsi nyt on perjantai ja aika vähän relata!

nachos

Kuten tuossa edellisessä postauksessa chorizomakkarakeiton yhteydessä totesin, on kauppareissuilta päätynyt kotiin lähinnä kaalia ja juustoa… Laskin tuossa yhtenä päivänä, että meiltä löytyi broccoliinia, ruusukaalia, lehtikaalia sekä punakaalia. Juustolaatikko pursuaa yli äyräiden joululta jääneistä juustoista ja uusista hankinnoista. Mutta ei hätää, hukkaan eivät mene nämäkään raaka-aineet!

Teimme viime vuoden puolella aasialaisittain maustettuja nachoja, joihin maissilastujen sijaan käytettiin wonton-kuoria. Ohje ei päässyt koskaan blogiin saakka, mutta siitä jäi mieleen punakaali, joka toi ruokaan raikkautta ja kosteutta. Halusin kokeilla punakaalia uudelleen ja tällä kertaa ihan perinteisten maissilastujen kanssa. Teemme yleensä nachoihin itse papumössöä eli refried beans -tapaista paputahnaa, mutta kun aikaa oli vähän päädyin lisäämään mustapavut suoraan karitsan jauhelihan joukkoon ja sekin toimi oikein hyvin.

red cabbage nachos

Nämä nachot voi koota joko uunipellille, laakeaan uunivuokaan tai annoksiksi pienempiin uuniastioihin, kuten tällä kertaa tein. Muuten oikeastaan kaikki loput on itsestä kiinni ja makuasioita. Nachojahan voi tuunata loputtomiin. Sen vinkkaan kuitenkin, että suikaloitu punakaali kannattaa maustaa limetin mehulla ja ripauksella suolaa. Jos kaalin antaa mehustua hetken limetin mehussa, tulee siitä uunissa just sopivan pehmeää, mutta silti rapsakkaa.

Kuvia käsitellessäni huomasin, että olin unohtanut laittaa suikaloitua punakaalia tuohon päällimmäiseksi. Nythän sitä ei kuvissa näy lainkaan, mutta siellä se on, hyvin piilotettuna!

Nachot Paradiso

1/4 punakaalia
1 limetti
ripaus suolaa
1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 chiliä, esim. jalapenoa

400 g karitsan jauhelihaa
2 rkl öljyä
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl chipotlejauhetta tai savustettua paprikajauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl vaaleaa olutta tai omenamehua
1 tlk mustapapuja
1 ps (450) nachoja (suolalla maustettuja)
2 prk leppäsavusulatejuustoa (esim. Pirkka) tai cheddarsulatejuustoa
150 g cheddarjuustoa tai nuorta pecorinojuustoa

koristeluun
1/2 ruukkua vahvaa minttua
1 ruukku korianteria
1-2 punaista chiliä, esim. jalapenoa

Suikaloi punakaali veitsellä tai höylää se mandoliinilla ohueksi. Siirrä kaalisuikaleet kulhoon ja valuta päälle yhden limetin mehu ja mausta suolalla. Voit myös hienontaa kaalin joukkoon tuoretta korianteria.

Kuori punasipuli ja leikkaa se puoliksi. Suikaloi puolikkaat ohuiksi puolikuiksi. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chilit. Poista chileistä halutessasi kiinnikkeet ja siemenet.

Ruskista jauheliha öljyssä paistinpannulla. Lisää pannulle sipulit sekä chilit. Sekoita ja anna paistua hetki. Lisää jauhettu jeera, kaneli ja chipotlejauhe/savustettu paprika. Mausta vielä suolalla ja lorauta joukkoon olut. Paista seosta keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Huuhdo ja valuta mustapavut. Lisää ne pannulle jauhelihan joukkoon ja kuumenna. Levitä kerros nachoja uuniastiaan ja lisää kerroksittain jauheliha-papuseosta, suikaloitua kaalia ja savusulatejuustoa. Ripottele väliin myös hieman juustoraastetta. Tee muutamia kerroksia ja jätä päällimmäiseen kerrokseen hieman jauheliha-papuseosta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta.

Paista uunissa 200 asteessa 15-25 minuuttia riippuen nachoannosten koosta. Koristele vielä viipaloidulla chilillä ja hienonnetulla mintulla sekä korianterilla.

Vähän parempi makkarakeitto

9.1.2017 / / 0 Comments

Arki alkaa helpolla makkarakeitolla, joka saa uutta potkua chorizosta.

chorizo and chickpea soup

 

Talvisempien säiden myötä on minun selvästi tehnyt mieli jotain vähän tuhdimpaa ruokaa ja käsi on kaupassa hamunnut salaattien sijaan mausteista chorizoa. Ja juustoja, ja kaalia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Chorizon myötä ajatukset väistämättä lähtevät aurinkoisen etelä-Espanjan suuntaan ja niinpä päädyin lisäämään keittoon vielä ripauksen savustettua paprikaa ja chiliä.  Perinteiset keittojuurekset jätin tästä keitosta pois ja korvasin ne lehtikaalilla sekä kikherneillä. Kasvissyöjän keittoon sopivat chorizon tilalle vaikka isot valkoiset pavut tai jokin lihakorvike, jos sellaisia tykkää käyttää.

 

chorizo and chickpea soup

 

Chorizo-kikhernekeitto

5 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
200 g chorizoa (tuoremakkaraa tai kestomakkaraa)
1 tl savustettua paprikajauhetta
ripaus chilirouhetta
1 l kana- tai kasvislientä
100 g lehtikaalia
1 tlk kikherneitä
1 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria, suolaa
hienonnettua korianteria tai lehtipersiljaa

Pese ja kuori perunat. Lohko perunat suupaloiksi ja siirrä kylmään veteen odottamaan.

Paloittele chorizo ja kuumenna sitä kattilassa, kunnes makkarasta alkaa irrota rasvaa. Lisää paprikajauhe ja chili, paista hetki. Voit joutua lisäämään vähän öljyä kattilaan riippuen makkaran rasvaisuudesta.

Lisää kattilaan perunalohkot ja pyörittele ne kauttaaltaan makkarasta irronneessa rasvassa. Kaada joukkoon liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

Huuhtele ja revi lehtikaalin lehdet paloiksi perunoiden kiehuessa. Valuta kikherneistä liemi. Lisää ensin kattilaan kikherneet ja kun perunat alkavat olla juuri ja juuri kypsät, lisää lehtikaali. Anna kiehua vielä muutama minuuutti. Tarkista maku ja lisää mustapippuria sekä suolaa tarvittaessa. Ripottele pääkke hiennonnettua korianteria tai lehtipersiljaa.

Mustajuuret ja misovoi

7.1.2017 / / 2 Comments

Mustajuuri, tuo tummanpuhuva ja multainen pötkylä, pitää sisällään lähes parsamaisia aromeja, ja se sopii niin keittoihin kuin sellaisenaan keitettynä, vaikka misovoin kanssa tarjottavaksi.

Salsify w/ David Chang's miso butter and poached egg

Mustajuuri on monille varmasti hieman tuntemattomampi juures ja harva ehkä tietää, että  tuo musta pötkö on sukua voikukalle. Mustanruskea ja usein erittäin multainen kuori ei saata houkutella tarttumaan haasteeseen, mutta älä anna ulkonäön pettää, sillä mustajuuri muistuttaa käyttötavoiltaan ja maultaan parsaa.

Mustajuuren käsittelyssä on huomioitava muutama asia. Mustajuuri kuoritaan ennen käyttöä ja maa-artisokan tapaan se tummuu todella nopeasti kuorittuna. Se onkin syytä kuoria juoksevan veden alla ja säilyttää kuorittuna sitruunalla terästetyssä vedessä. Mustajuuri sisältää runsaasti inuliinia, joten se voi suurina määrinä aiheuttaa vatsaoireita herkkävatsaisimmille, aivan samoin kuin maa-artisokkakin.

Black salsify

Misovoin ohjeen olen napannut David Changin Momofuku-kirjasta, jossa misovoi tarjottiin parsojen kanssa. Olin ensin ajatellut kokeilla tämän ohjeen parsoilla, mutta parsaohjeita alkoi keväällä olla blogissa jo niin paljon, että päätin jättää ohjeen odottamaan seuraavaa vuotta. Misovoin ohje tuli kuitenkin mieleeni taas tässä ennen joulua, kun luin Vaimomatskuu-blogista toinen toistaan herkullisempia aasialaisia ohjeita ja mietin miten voisin yhdistää mison talvisempiin raaka-aineisiin? Sitten muistin mustajuuren ja mikäs sen parempi, sillä mustajuuren sesonki on juuri nyt meneillään. Lisää mustajuuresta ja ohjeen mm. béchamel-kastikkeeseen löydät Rouva Kasviksen blogista.

Misotahna valmistetaan soijapavuista käyttämällä ja se on yksi tärkeimpiä japanilaisen keittiön raaka-aineista. Misoa voi ostaa etnisistä kaupoista sekä ainakin Clearspring-merkillä isoimmista ruokakaupoista. Olin aiemmin jo ostanut kotiin misoa ja mielestäni olin napannut hyllystä vaaleaa misotahnaa, tai ainakin niin pakkauksessa luki. Ostamani tahnan väri muistutti kuitenkin enemmän akamisoa eli voimakkaamman makuista punaista misoa, joten näiltä osin ohje meni vähän arvailuksi. Oli miten oli, misovoista tuli kerrassaan kielen mukanaan vievää. Maussa oli jotain tosi suomalaista, melkeinpä tuoreen ruisleivän aromeja yhdistettynä hieman makean maltaiseen makuun. Tästä keksin ripotella annoksen päälle vielä saaristolaisleivän muruja. Ne toimivat mison ja mustajuuren kanssa ihan älyttömän hyvin. Jos saaristolaisleipä ei ole sinun juttusi, niin kokeile ripotella päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Aivan samaa maltaista makua niistä ei toki ole, mutta siementen pähkinäisyys sopii niin misolle kuin mustajuurellekin.

Mustajuuret ja misovoi
4 annosta

8 mustajuurta

Misovoi
2 rkl misotahnaa (vaaleaa shiro-misoa tai punervampaa akamisoa)
75 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl sherryviinietikkaa
mustapippuria

Uppomunat
4 kananmunaa
2 l vettä
3/4 dl väkiviinaetikkaa

Lisäksi
1-2 palaa saaristolaisleipää (käytin Backersin leipää) tai 4 rkl paahdettuja (kuorellisia) seesaminsiemeniä

Sekoita pienessä kulhossa keskenään miso ja voi. Massan tulisi olla tasaista väriltään. Siirrä sivuun odottamaan.

Pese mustajuuret huolellisesti juuresharjalla ja kuori ne ohuelti juoksevan veden alla. Leikkaa juuret tasakokoisiksi annospaloiksi ja siirrä kulhoon kylmään veteen. Keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä 15-20 minuuuttia juurien paksuudesta riippuen. Kokeile kypsyyttä haarukalla.

Mustajuurten keittyessä kuumenna sherryviinietikka pienessä kattilassa. Lisää misovoi etikan joukkoon kattilaan. Pienennä lämpöä ja sekoita, jotta voi lämpenee. Kun voi on hieman löysistynyt, nosta pannu pois liedeltä ja pidä lämpimässä.

Valmista uppomunat. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon etikka. Riko munat ensin varovasti yksitellen kuppiin ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Tee ensin vispilällä pyörivä liike veteen, se saattaa auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia 3-4 minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa.

Levitä lämmintä misovoita tarjoilulautaselle paksuksi kerrokseksi (noin mustajuurien pituudelta). Nosta päälle kuumat mustajuuret ja uppomunat. Ripottele uppomunien päälle murennettua saaristolaisleipää ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoa heti.

Sikuri-gorgonzolasalaatti

5.1.2017 / / 0 Comments

Tähän aikaan vuodesta eivät salaatit ruokana paljon houkuta, kun kasvihuoneissa keinovaloilla kasvatetut ruukkutapaukset eivät maistu juuri millekään. Onneksi vaihtoehtojakin ruukkusalaateille löytyy, nimittäin sikureista.

Endive and radiccio salad with gorgonzola

 

Sikurit, nämä aavistuksen karvaalta maistuvat kasvikset ovat monelle varmastikin vähän outoja. Salaattisikureita käytetään muualla Euroopassa enemmän ja radiccioon eli punasalaattiin (punasikuri) törmäät varmasti italialaisissa ruokaohjeissa.

Sukkulamaista salaattisikuria on tarjolla kahta eri värivariaatiota, vaaleankeltaista ja punertavaa. Näiden lisäksi on tosiaan tuo keräsalaattia muistuttava punasikuri, josta löytyy myös pitkälehtinen versio. Innostuksissani jäi minulta kokonaisista sikureista kuva ottamatta, mutta kuvat ja hyvää tietoa sikureiden säilyksestä löydät Kotimaisten kasvisten sivuilta, joihin suosittelen muutoinkin tutustumaan mikäli sivusto ei ole entuudestaan tuttu.

Inspiraation tähän salaattiin sain Bastardo-ravintolasta, joka hiljattain avattiin Kortteliin, Kampin keskuksen yläkertaan. Ajatus hieman karvaasta punasikurista, gorgonzolasta ja pähkinöistä kuulosti houkuttelevalle. Vähän jännäsin olisiko gorgonzola liian voimakasta salaatin kanssa, mutta kokki oli valinnut tähän ihanan kermaista ja ei lainkaan pistävänmakuista gorgonzolaa. Kokonaisuus oli kerrassaan erinomainen ja herätti ruokahalun juuri sopivasti.

wintery salad made of endive and radiccio

Tähän omaan versiooni en punaista salaattisikuria löytänyt, mutta käytin vaaleaa salaattisikuria sekä punasalaattia. Gorgonzola ostettiin Lentävästä lehmästä Hakaniemen hallista. Jos et pääse halliin, niin kysy kauppasi juustotiskiltä pehmeää ja kermaista gorgonzolaa tätä varten. Myös kermainen brie käy. Bastardon salaatissa oli muistaakseni käytetty saksanpähkinöitä, mutta valitsin pekaanipähkinät, jotka ovat hieman makeampia. Myös hyvälaatuiset hasselpähkinät toimisivat varmasti.

Sikurisalaatin ja punasalaatin makua saa loivennettua, kun antaa salaatinlehtien pehmetä kastikkeessa jonkin aikaa ennen tarjoamista. Tosin nämä ostamani yksilöt olivat molemmat mietoja makunsa puolesta, joten maistele lehtiä ensin. Salaattisikurista suosittelen leikkaamaan kannan pois, sillä se saattaa olla kitkerämmän makuinen. Kastikkeen maustoin appelsiinin mehulla, voimakkaamman appelsiinisen maun saat lisäämällä kastikkeeseen myös appelsiinin kuoren.

Sikuri-gorgonzolasalaatti
4 annosta

150 g pehmeää gorgonzolajuustoa
4 pientä salaattisikuria
1 kerä punasalaattia
1 1/2 dl pekaanipähkinöitä

kastike
1 pienen appelsiininmehu
1/2 dl manteliöljyä tai neitsytoliiviöljyä
2 tl siideri- tai valkoviinietikkaa
1-2 tl ruokosokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ota gorgonzola huoneenlämpöön. Huuhtele sikurit ja punasalaatti huolellisesti. Leikkaa salaattisikuireiden kanta pois ja erottele lehdet. Pienimmät lehdet voit käyttää kokonaisina, leikkaa isoimmat pariin osaan. Revi punasalaatin lehdet sopiviksi suupaloiksi. Siirrä lehdet kulhoon.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Sovita sokerin määrä sikurien karvauteen ja lisää sokeria tarvittaessa. Valuta kastiketta lehtien päälle ja sekoita käsin nostellen. Anna maustua n.10 minuuttia.

Kuutio gorgonzola ja paahda pekaanipähkinät pannulla. Kokoa salaatti annoksiksi lautasille. Murenna päälle pekaanipähkinöitä ja lisää gorgonzolakuutiot. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko ilman muna-maitoa

3.1.2017 / / 20 Comments

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

Liha-perunalaatikko

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 (iso) sipuli
400 g raakoja porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 – 2 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uunivuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää sipulia ja lihasuikaleita. Ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Työohjeeseen lisätty sipulin lisääminen. 01.04.2020.

Klementiiniposset

1.1.2017 / / 16 Comments

“It’s a new dawn
It’s a new day
It’s a new life for me
And I’m feeling good”

clementine posset

Niin on taas yksi vuosi jäänyt taakse ja uusi edessä. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia juttuja, uusia ihmisiä ja tapahtumia. Toivottavasti tämä tuleva vuosi jatkaa niiltä osin samaa rataa. Ennen kaikkea tuokoon se mukanaan paljon yhteisiä ruokahetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa sekä mielenkiintoisia ruokaelämyksiä!

Vuoden aloittaa vanha ohje uudella virityksellä, nimittäin klementiiniposset. Tein possetia pääsiäisen aikaan passionhedelmästä ja tykästyin kovasti. En ole monimutkaisten jälkkäreiden ystävä ja tätä helpommalla ei voi päästä! Sitä paitsi veikkaisin, että aika monesta kodista löytyy tällä hetkellä klementiinejä, joten mitään erityistä kauppareissua ei tämän vuoksi tarvitse tehdä.

klementiiiniposset

Klementiinin raastettu kuori antaa possetille mukavasti makua ja granaattiomenan siemenet tuovat rapsakkuutta kerman pehmeään jälkiruokaan. Koristeeksi kuivatin uunissa ohuita klementiiniviipaleita, joita voi käyttää  myös maustamaan teetä taikka omenasiideripohjaista lämmintä talvijuomaa.

Klementiiniposset
6 annosta

3-4 (luomu)klementiiniä  (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 rkl)
1 1/2 dl sokeria
1/4 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1/2 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
granaattiomenan siemeniä

Pese klementiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Purista klementiineistä mehu. Tarvitset sitä 2 1/2 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan kuoriraaste,  sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu sekä klementiinien mehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Jaa kermaseos tasaisesti jälkiruokakulhoihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista granaattiomenien siemenillä.

Valmista kuivatut klementiiniviipaleet näin: Pese klementiinit huolellisesti. Viipaloi ne ohuiksi terävällä veitsellä ja asettele viipaleet leivinpaperin päälle. Viipaleet voivat olla tiiviisti vierekkäin, mutta eivät päällekkäin. Kuivata uunissa 120 asteessa noin 45-55 minuuttia välillä käännellen. Kuivumisaika riippuu viipaleiden paksuudesta ja klementiinien koosta. Voit halutessasi jättää vielä klementiiniviipaleet uuniin jälkilämmölle, mutta jätä uunin luukku raolleen. Säilytä kuivatut viipaleet tiiviissä purkissa.

Vinkki! Mikäli klementiinisit ovat hyvinkin makeaa sorttia, niin vähennä klementiinimehun määrä 2 rkl:een ja lisää sitruunamehun määrä 3/4 dl:aan (75 ml).

Ohje päivitetty 3.1.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑