minttu, Author at Haarukkavatkain

Author: minttu (page 25 of 28)

Lämmittävä pho-keitto talvipäivään

Pho-keiton ainekset

Meillä syötiin itsenäisyyspäivänä vietnamilaista pho-keittoa. Ei ehkä se perinteisin ruoka kansallisena juhlapäivänä nautittavaksi, myönnetään! Mutta sateen loiskiessa ikkunaan ja päivän ollessa pimeä kuin yö, teki mieli jotain mausteista ja lämmittävää, joka veisi ajatukset pois harmaudesta. Ja pho-keitto toimi siinä tarkoituksessa erinomaisesti.

Oikeaoppiseen pho-keittoon liemi keitetään itse, mielellään ruskistetuista luista, jolloin keitto saa voimakkaamman lihaisen maun. Oikaisimme ja käytimme Puljongin mainioiksi todettua lihalientä. Paahtuneempaa makua keittoon syntyi, kun paistoin nautaviipaleet nopeasti parilapannulla. Joissain ohjeissa neuvotaan paahtamaan myös sipulia ja inkivääriä pannulla tai grillissä, jotta maku vahvistuu entisestään.

Varaa ruokailijoille kunnolliset lautasliinat, sillä liemi roiskuu syödessä!

Oma lisäyksemme keittoon oli munakoiso, joka kuutioitiin ja maustettiin epätyypillisesti szechuanin pippurilla. Szechuanin pippuri tunnetaan myös nimellä kiinalainen korianteri. Siinä on hyvin omintakeinen, sitruksinenkin maku ja se voi aiheuttaa suussa puutumisen tunnetta erityisesti, jos sitä annostellaan liikaa. Joten vähemmän on enemmän tässä tapauksessa. Munakoiso toimi keitossa niin hyvin, että ensi kerralla taidan kokeilla tehdä tästä kokonaan kasvisversion.

Pho-keiton mausteet ovat muutoin hyvin jouluiset: tähtianista, neilikkaa, kardemummaa ja kanelia. Yhdessä kalakastikkeen, limetin ja inkiväärin kanssa kokonaisuudesta tulee raikas, tasapainoinen ja suorastaan koukuttava. Pelkkää lientä nauttisi ihan huvikseen! Mikäli kinkku alkaa tympiä Tapaninpäivän jälkeen, niin tässä on varteenotettava välipäivien ruoka.

Pho-keitto

400 g naudan ulkofilettä
3 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 munakoiso
1 tl szechuanin pippuria
suolaa, öljyä
3-4 kevätsipulin vartta
2-3 chiliä
1 rs ituja
1 ruukku thaibasilikaa
1 ruukku korianteria
1 limetti
1 pkt (250 g) riisinuudeleita
seesaminsiemeniä

1. Nosta liha pakastimeen puoleksi tunniksi. Leikkaa kohmeisesta lihapalasta ohuita viipaleita. Pyöräytä viipaleet seesamiöljyssä ja paahda kuumalla parilapannulla nopeasti, että pintaan muodostuu raitoja.
2. Kuutioi munakoiso pieniksi paloiksi. Valuta kuutioiden päälle öljyä, ripottele pinnalle szechuanin pippuri sekä suola ja paista uunissa 200 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes munakoiso alkaa olla rapeaa pinnalta.
3. Suikaloi kevätsipuli ja chili. Hienonna yrtit ja lohko limetti.
4. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta.
5. Jaa nuudelit ja idut kulhoihin. Asettele päälle lihaviipaleet, munakoiso, viipaloitu kevätsipuli, chili ja yrtit. Annostele lopuksi kulhoon siivilöity mausteliemi. Purista päälle limetistä mehua.

Liemi
2 l hyvää naudan lihalientä
5 tähtianista
5-6 neilikkaa
3 kanelitankoa
7 kokonaista kardemummaan kotaa tai 1 tl kokonaisia kardemummansiemeniä
5 cm pala inkivääriä
3 rkl kalakastiketta
1 rkl palmusokeria tai fariinisokeria
(suolaa)

1. Paahda kuivia mausteita kattilassa, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Kaada joukkoon liemi ja lisää inkivääri, kalakastike ja sokeri. Kuumenna höyryäväksi ja anna liemen hautua kannen alla noin 30 minuuttia. Tarkasta suola ja siivilöi liemi. Pidä kuumana tarjoamiseen saakka.

Lumimunat ja kirpeä karpalokeitto

1.12.2015 / minttu / 0 Comments

Lumimunat vaniljakylvyssä

Täällä pääkaupunkiseudulla ei lunta näy, mutta onneksi joulutunnelmaan ja lumipallojen pyörittelyyn pääsee näin ruoankin kautta! Lumimunat (oeufs à la neige) tai kelluvat saaret ovat jatkoa viime viikolla alkaneille ranskalaisille klassikoille ja se on pitkästä aikaa myös marenkiaiheinen postaus. Hurraa! (Niille, joille tämä marenkihulluus ja siihen johtaneet syyt ovat vielä jääneet epäselviksi, niin kehoitan vilkaisemaan kirjoitustani macaroneista.)

Tarkoituksenani oli kirjoittaa näistä pilveäkin keveämmistä herkuista jo raparperien aikaan, mutta se kuitenkin jäi kiireessä tekemättä ja hyvä oikeastaan niin, sillä alkutalvi pimeine päivineen (ilman lunta) suorastaan huutaa jotain makeaa ja kaunista elämään. Lumivalkoisesta marengista ja jouluisen punaisesta keitosta saa sitä paitsi mainion jälkiruoan Itsenäisyyspäivän juhlintaan tai jouluaterialle. Kotimaisuusastekin nousee, kun käytät puolukoita tai karpaloita marjakastikkeen tekoon. Perinteisesti nämä herkut tarjotaan vaniljakastikeen kanssa, mutta tuo yhdistelmä on minun makuuni liian makea. Karpalokeitto sen sijaan tasapainottaa marengin makeutta ja paahdetusta sokerista jälkiruoka saa kaivattua rapeutta.

Lumimuniin marenki valmistetaan perinteisesti vatkaamalla valkuaiset pehmeiksi huipuiksi ja lisäämällä sokeri parissa erässä. Tämä ranskalainen marenki ei siis ole kuumamarenki kuten italialainen tai sveitsiläinen marenki ovat. Olen kuitenkin huomannut, että sokeri liukenee paremmin valkuaisvaahdon joukkoon, jos valkuaisia varovasti lämmittää kulhossa vesihauteessa esim. tiskialtaassa. Huolehdi ettei kulhoon pääse pisaraankaan vettä! Tarkoitus on ettei marenkimassassa tunnu lainkaan kovia sokerikiteitä, vaan koostumus on sileä, paksu ja kiiltävä. Sokerina suosittelenkin käyttämään erikoishienoa kidesokeria (Siro). Koristeluun käytettävän paahdetun sokerin voi valmistaa tavallisesta kidesokerista.

Lumimunat kypsennetään maito-vesiseoksessa, joka saa makua vaniljatangosta. Olen tuplannut tähän alkuperäisen ohjeen määrät maidon ja veden suhteen, sillä omaan pinnoitettuun kattilaani pienempi määrä oli liian vähän ja viimeisiä munia kypsentäessäni alkoivat ne jo vähän ottaa kattilan pohjaan kiinni ja muoto kärsi tästä. En suosittele myöskään valitsemaan kovin kapeaa ja korkeareunaista kattilaa, sillä munia saa siihen kerrallaan vain muutaman ja niiden kääntäminen voi olla vaikeaa. Muotoilun suhteen ei kannata ottaa stressiä, täydellisen pyöreää lumipalloa ei lumestakaan ole helppo tehdä ja lusikan malli vaikuttaa paljon lopputulokseen.

Voiko tätä jouluisempaa jälkiruokaa olla?

Marenkimunat ja karpalokeitto

Marenkimunat (oeufs à la neige)
4 (120 g) valkuaista
170 g sokeria
1 vaniljatanko
6 dl täysmaitoa (en suosittele vähälaktoosista maitoa)
6 dl vettä
tomusokeria alustan jauhottamiseen

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, niin että ne muodostavat pehmeitä huippuja. Jatka vatkaamista ja lisää vähitellen 2/3 sokerista. Kun sokeri on vatkautunut valkuaisten joukkoon, lisää loput sokerista ja vatkaa seosta, kunnes se on tasaista, sileää ja napakkaa.
2. Leikkaa vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi sisus veitsen lappeella kattilaan. Lisää kattilaan myös vaniljatanko, maito sekä vesi. Kuumenna seos. Maito saa hiljailleen poreilla, mutta ei kiehua. Valkuaismassan rakenne lysähtää, mikäli neste kiehuu liian voimakkaasti.
3. Muotoile marenkimassasta kahden lusikan avulla munan muotoisia marenkeja. Valmista kerrallaan 4 – 5 marenkimunaa koosta riippuen, lisäten niitä lämpimään maitoon sitä mukaan, kun saat munia muotoiltua. Massasta tulee noin 12 munaa.
4. Käännä marenkimunat ympäri 5 – 6 minuutin päästä ja kypsennä niitä vielä toiset 5 minuuttia. Nosta marenkimunat varovasti tomusokerilla jauhotetun leivinpaperin päälle. Marenkimunien ei tarvitse olla kuumia, huoneenlämpö riittää tarjoilulämpötilaksi.

Karpalokeitto
5 dl puolukkamehua (käytin 2 dl tuorepuolukkamehua + 3 dl vettä)
2 dl karpaloita
(sokeria maun mukaan)
2 rkl perunajauhoja

1. Keitä kattilassa mehua ja marjoja, kunnes marjojen rakenne rikkoontuu. Siivilöi neste ja kaada takaisin kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada perunajauhovesiseos ohuena nauhana nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna keiton pulpahtaa.
3. Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sokeria. Sokeri ehkäisee pinnalle syntyvää kuorta. Annostele keittoa jälkiruokalautasen pohjalle ja nosta päälle lumimunat.

Paahdettu sokeri
75 g kidesokeria

Mittaa sokeri pieneen paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna hiljalleen, välillä varovasti sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja väri on muuttunut tumman kuparin väriseksi. Siirrä kattila heti pois liedeltä. Valuta sokeri lumimunien päälle raidoiksi.

Kermaperunat ranskalaisittain ja paahdettua ankanrintaa

28.11.2015 / minttu / 0 Comments

Perunat paistuvat pinnalta ihanan rapeiksi

Uunissa paahdettaessa maa-artisokkia ei tarvitse kuoria

Kaikki kuulostaa paremmalta, kun sen sanoo ranskaksi. Pommes dauphnoise. Magre du canard. (Tähän kohtaan kuvittele mielessäsi Michel Roux Jr. Masterchef Professionalsissa kuvailemassa ranskalaista klassikkoannosta.)

Tosiasiassa suloiselta kuulostava pommes dauphnoise on vastine kotoisille kermaperunoille, melkein. Perunat höylätään ohuiksi, lähes läpikuultaviksi siivuiksi, jotka ladotaan kauniiksi kerroksiksi uunivuokaan ja hukutetaan muskottipähkinällä maustettuun kermaan. Itse maustan kerman piparjuurella, se antaa kivaa raikkautta perunoihin.

Ja mikä sopisikaan tälle kermaiselle perunalle paremmin seuraksi kuin pannulla paahdettu ankanrinta ja rapeakuoriset, sisältä pehmeäksi hautuneet maa-artisokat. Lisäksi vielä kirpeää salaattia, johon kastike valmistetaan kokojyväsinapista ja voilà – Le dîner est prêt!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dauphinoise-perunat

1 kg perunoita (älä valitse täysin jauhoisia perunoita, tarkoitus on, että perunaviipale pysyy muodossaan)
3-4 dl kuohukermaa
5-6 rkl raastettua piparjuurta
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Pese perunat hyvin ja höylää ne kuorineen ohuiksi viipaleiksi esim. mandoliinilla. Sekoita kerman joukkoon piparjuuri ja mausteet. Pyörittele perunaviipaleet kermassa ja lado uunivuokaan. Valuta päälle loput kermasta ja paista 180 asteessa noin tunnin verran.

Paahdettu ankanrinta

2 ankanrintaa
1 1/2 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria myllystä

Viillä ankan rasvapuolelle ristikkokuvio; älä paina viiltoja aivan lihaan saakka. Hiero suolaa ja pippuria ankanrinnan lihaisalle puolelle.

Laita ankanrinnat rasvapuoli alaspäin kylmälle uuninkestävälle paistinpannulle. Siirrä pannu liedelle ja paista ankanrintoja, kunnes rasva on lähes kokonaan sulanut ja pinta on saanut kauniin ruskean värin. Tähän kuluu noin 10 minuuttia. Nosta ankat välillä pois pannulta ja valuta pannulle kerääntynyt rasva toiseen astiaan. (Tätä rasvaa voit käyttää paistamiseen, sopii erinomaisesti mm. ruusukaaleille ja perunoille. Rasva säilyy tiiviissä ja puhtaassa muovirasiassa jääkaapissa useita kuukausia.)

Käännä fileet ja paista kaunis väri myös toiselle puolelle. Jatka paistamista vielä noin 5 minuuttia, kunnes lihan sisälämpötila on noin 58 astetta. Voit myös kypsentää fileet loppuun uunissa (200 astetta, noin 7 minuuttia).

Anna lihan vetäytyä 3–4 minuuttia. Leikkaa fileet paksuiksi viipaleiksi ja ripottele pinnalle vielä hieman sormisuolaa.

Paahdettu maa-artisokka

500 g maa-artisokkaa
öljyä
sormisuolaa, mustapippuri
timjaminoksia

Pese maa-artisokat huolellisesti ja leikkaa ne puoliksi. Pyörittele maa-artisokat suolalla ja pippurilla maustetussa öljyssä. Levitä artisokat tasaisesti uunipellille ja ripottele pellille haluamasi määrä timjaminoksia. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia riippuen maa-artisokkien koosta.

Uunissa paahdettu myskikurpitsa-chorizopasta

16.11.2015 / minttu / 0 Comments

Meillä syödään pastaa melko usein, vaikka se ei kyllä näistä blogikirjoituksista käy ilmi. Pastaruoat ovat nopeita valmistaa, niihin parhaimmillaan tarvitsee vain muutaman raaka-aineen (esim. öljy, chili ja valkosipuli) ja pasta on myös hyvää niin sielulle kuin ruumiillekin, sanokoot ravitsemusihmiset tähän mitä haluavat. Vaikka italialaiset ottavatkin pasta-asiat kuoleman vakavasti, ja monesti ihan syystä, voi pastaruokien raaka-aineilla myös hieman leikitellä. Tällä kertaa pastasta tuli sattuman kautta espanjalaishenkinen.

Kurpitsakausi on ollut jo meneillään jonkin aikaa, mutta jostain syystä vasta nyt sain myskikurpitsaa ostoskoriini saakka. Myskikurpitsa on siitä ihana raaka-aine, että ohuen kuoren vuoksi sitä ei ole välttämätöntä kuoria ja siinä on vain vähän siemeniä, jolloin syötäväksi jää enemmän. Ja sehän ei ole ollenkaan huono juttu, vai mitä? Näiden lyömättömien ominaisuuksien lisäksi myskikurpitsan liha kestää hyvin kuumentamista ja ei mössöönny niin helposti kuin esimerkiksi talvikurpitsan liha.

Paahdoin kasvikset uunissa ja lisäsin kypsennykset loppupuolella mukaan paloitellut chorizot. Pastasta tulee muuten oikein maukasta ilman chorizoa, jolloin ruoka sopii kasviruokailijoillekin. Ihan lopuksi sekoitin joukkoon vielä valutetut kikherneet, jotta ne lämpenivät hieman. Lisäpotkua ruokaan saa lisäämällä chiliöljyä tai tuoretta chiliä.

Olisin halunnut lisätä tähän salvianlehtiä, mutta niiden puuttuessa päädyin käyttämään tuoreita laakerinlehtiä makua tuomaan. Laakerinlehdet on muuten syytä poistaa ennen pastan tarjoamista, tahtovat mennä turhan kuiviksi uunissa. Suosittelen myös, että otat talteen pari desiä pastan keitinvettä, sillä kasviksista ja öljystä ei välttämättä tule riittävästi kosteutta pastalle.

Myskikurpitsa-chorizopasta

1 myskikurpitsa
4-5 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 laakerinlehteä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
200 g chorizopötköä (ei viipaletta)
1 tlk kikherneitä
1/2 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukku basilikaa
1 ps (500 g) kierrepastaa (esim. gigli, trottole)

Paloittele kurpitsa reiluiksi lohkoiksi. Kuori ja puolita salottisipulit. Levitä kaikki kasvikset uunipellille, lisää haluamasi yrtit. Valuta päälle öljyä ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Kuori ja paloittele chorizo. Valuta kikherneet ja hienonna yrtit. Laita pastavesi kiehumaan.
Lisää chorizot kasvisten joukkoon ja jatka paistamista vielä noin 10 minuuttia. Keitä sillä aikaa pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Ota talteen 2 dl pastan keitinvettä.
Sekoita kikherneet kuumien kasvisten joukkoon. Valuta pasta, lisää hieman öljyä ja nostele joukkoon kasvikset. Lisää keitinvesi ja hienonnetut yrtit. Raasta annoksen päälle reilusti parmesaanijuustoa.

Yhden pannun ihme

13.11.2015 / minttu / 0 Comments

Arkisin ja erityisesti näin viikonloppua lähestyessä tulee helposti tartuttua yksinkertaisiin ja mielellään mahdollisimman vähän sotkua aiheuttaviin ohjeisiin. Nigellan merguez-makkara ja halloumipaistos on juuri sellainen. Parasta tässä ohjeessa yksinkertaisuuden lisäksi on se, että siihen voi oikeastaan lisätä mitä tahansa (jää)kaapista löytyy.

Makkaran, halloumin ja paprikan lisäksi uunipannulle sujahti tällä kertaa kukkakaalin jämät, punasisipulia ja pari valkosipulinkynttä. Jos marokkolaisittain maustettuja, tulisia merguez-makkaroita ei löydy, voi ne korvata vaikkapa Harjun makkaratehtaan mainioilla lammas-yrttimakkaroilla ja valuttaa päälle chiliöljyä tai lisätä pannulle enemmän viipaloitua chiliä. Ajan säästämiseksi voit myös käyttää valmiiksi paahdettuja ja säilöttyjä paprikoita (ei kuitenkaan sitä etikkaliemeen säilöttyä paprikasuikaletta). Ruoka ei kaipaa seuraksi mitään sen ihmeempää, vain pari palaa hyvää leipää ja lasiin mieluista punaviiniä, ja viikonloppu voi alkaa!

Tuoremakkara-halloumipaistos

n. 400 g ohuita tuoremakkaroita (esim. merguez)
1 pkt halloumia
1 punasipuli
2 -3 valkosipulinkynttä kuorineen
1 pieni keltainen paprika
1 pieni punainen paprika
pala kukkakaalia
1 lemon drop -chili
öljyä
mustapippuria
1 ruukku tuoretta korianteria

Irrota makkarat toisistaan ja viipaloi halloumi. Voit vielä leikata viipaleet puoliksi. Kuori ja lohko punasipuli. Paloittele paprikat ja viipaloi chili. Irrota kukkakaalin kukinnot pienemmiksi paloiksi.

Levitä kaikki aineet tasaiseksi kerrokseksi uunipellille (älä käytä korkeareunaista uunipannua, matalalla pellillä saat paremman ja tasaisemman paistotuloksen). Valuta päälle oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ripottele päälle hienonnettua korianteria.

Chili con karhu

8.11.2015 / minttu / 0 Comments

Meitä on tänä syksynä siunattu upeilla riistalihoilla. Aluksi lokakuussa äitini luona saimme maistella lähiseudulta ammuttua villisikaa. Villisian lapapaisti kypsennettiin jäisenä leivinuunissa ja lopuksi lämmin paisti uitettiin mausteliemessä (tähtianista, fariinisokeria, brandyä, kanelia…). Kerrassaan suussasulavan mureaa ja ihana pehmeän makuista lihaa, jota toivottavasti saamme vielä joskus uudelleen maistaa. Samana viikonloppuna hirvimiehillä riitti hommaa tuoreen kaadon myötä ja herra Hurvelsson (aka koira) sai tuorettakin tuoreempaa hirvenluuta kaluttavaksi ja me puolestamme jemmasimme pari palaa hirveä äidin pakastimeen odottamaan seuraavaa reissua. Happy days!

Aivan tyhjin käsin emme kotiin palanneet, vaan mukanamme matkusti kolmisen kiloa karhunlihaa fileenä ja pidempään haudutettavina paloina. Karhu ei ole meille aivan uusi tuttavuus, sillä olemme saaneet sitä ensimmäisen kerran maistaa jokunen vuosi sitten. Karhun liha on upean tumman viininpunaista, isosyistä ja siinä on ihan omanlainen makunsa sekä tuoksunsa. Meidän kaikkiruokaiselle koirallemme on karhu ollut kuitenkin aivan liikaa, sillä kummallakin kerralla on karhupalat jääneet syömättä paheksuvan ilmeen saattelemana. (Kaikki muu raaka eläimen liha on kyllä poikkeuksetta herralle maistunut.)

Voimakkaan makunsa ja isosyisen rakenteensa vuoksi karhu sopii mitä parhaiten haudutettaviin ruokiin ja erityisen oivallisesti se solahtaa meksikolaiseen makumaailmaan. Tämän chilin ohje on muokattu Jamie’s America -kirjasta (Chili con Jamie) ja olemme sitä valmistaneet niin naudanlihasta kuin karhustakin. Oman hyvän lisänsä tähän ohjeeseen tuovat kuivatut chilit sekä vahva kahvi. Suosittelen keittämään hyvää, vahvaa kahvia ihan tätä varten. Pikakahvi ei todellakaan aja samaa asiaa, pahimmillaan se vaan pilaa hyvän padan.

Söpöt metallitölkit pitävät sisällään meksikolaisia mausteaarteita!

Olen aiemmin paputostadojen yhteydessä maininnut yhdestä lempimaustekaupastani, lontoolaisesta Cool Chile Co:sta, josta viimeksi hankin lisää kuivattuja chilejä sekä meksikolaisia yrttimausteita. Näitä yrttejä lisäsin myös tähän karhupataan. Meksikolainen oregano on maultaan voimakkaampi ja aromaattisempi, mutta sen voi korvata tavallisella oreganolla, lisää vain annostusta. Epazote on taas tyypillisesti Meksikon alueella kasvava yrtti, jossa on vahva omalaatuinen lehtimäinen, jopa sitruksinen maku. Se sopii erityisen hyvin papu-, kala- tai äyriäisruokia maustamaan. Epazotea on vaikeampi täältä saada ja meksikolaisen ruoan guru Thomasina Miers kehottaakin korvaaman sen hienonnetulla korianterin varsilla (ja juurilla). Myös ripaus anista tai tähtianista käy korvaajaksi.

Vasemalla tuoreita jalapenoja, ylhäällä keskellä savustettuja, kuivattuja jalapenoja eli chipotleja, oikealla New Mexico -chilejä ja alimmaisena keskellä chile de arbol -chilejä.

Kuivattuina chileinä käytin kokonaista chipotlea eli savustettua jalapenoa sekä New Mexico Red -chiliä, joka on miedompi, maultaan maanläheisempi chili, mutta antaa patoihin kauniin tiilenpunaisen värin. Yllä kuvassa on mukana myös chile de arbol, todella tulinen lajike, jonka nimi kääntyy ’puuchiliksi’. Nimi johtaa juurensa kasvin puumaisesta olemuksesta. Mikäli chipotlea ei löydy, käytä muita kuivattuja chilijä ja lisää hieman enemmän savustettua paprikaa savuista makua korostamaan. Ja kuten aina, chilien määrää voi vähentää tai lisätä maun mukaan. Karhuchilin kanssa suosittelen keittämään lisäkkeeksi epämeksikolaisesti ohrasuurimoita. Ohran kermainen maku ja pullea rakenne sopii kuin nenä päähän vahvan chilin kanssa. Minun teki vaihtelun vuoksi mieli polentaa ja sekin toimi oivallisena lisäkkeenä padalle.

Chili con karhu
5-6 annosta

1 kg karhun tai naudan lihaa
(lapaa, sisäpaistia, kulmapaistia)
2 ½ dl vahvaa kahvia
2-3 kuivattua chiliä maun mukaan
oliiviöljyä
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl meksikolaista oreganoa
(1 tl epazotea)
2 (tuoretta) laakerinlehteä
1 iso punasipuli
1-2 tuoretta jalapenoa
1 kanelitanko
5 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa ja mustapippuria
1/2 dl bourbonia tai tequila anejoa
2 tlk tomaattimurskaa
2 rkl fariinisokeria
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 tlk kidneypapuja, mustia papuja tai ruskeita papuja

Lisäksi: tuoretta korianteria, ranskankermaa, jalapenoja

Kuivaa liha ja poista tarvittaessa kalvot. Kuutioi liha noin 2,5 x 2,5 cm paloiksi.

Paahda kuivattuja chilejä paistinpannulla, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Liota paahdettuja chilejä kuumassa kahvissa 5-10 minuuttia riippuen chilien kuivuudesta.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna isossa paistokasarissa tai kattilassa öljy ja paahda siinä juustokuminaa, paprikajauhetta, oreganoa, laakerinlehteä ja sipulia. Paista noin 10 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Poista tuoreista chileistä siemenet ja hienonna chilit. Viipaloi myös liotetut kuivatut chilit ja lisää ne tuoreiden chilien kanssa kasariin. Tässä vaiheessa sekoita joukkoon myös hienonnetut valkosipulinkynnet, kanelitanko, reilu ripaus suolaa sekä pippuria, puolet kahvista sekä bourbon. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kasariin lihakuutiot, loput kahvista, tomaattimurska ja sokeri. Anna hautua kannen alla noin 3 tuntia välillä sekoittaen.

Kun liha tuntuu pehmeältä ja lihassyyt irtoavat toisistaan, nosta lihapalat pois padasta ja riivi kahden haarukan avulla suikaleiksi (voit myös yrittää murskata lihat perunasurvimella suoraan padassa). Siirrä lihasuikaleet takaisin pataan. Viipaloi paprikat ja lisää kasariin. Sekoita joukkoon myös huuhdotut, valutetut pavut sekä ripaus suolaa.

Kuumenna vielä keskilämmöllä ilman kantta noin 30 minuuttia, kunnes kastike on sakeentunut. Tarkista maku. Tarjoa chili keitetyn ohran tai polentan kanssa. Ripottele annoksen päälle tuoretta hienonnettua korianteria ja viipaloitua chiliä. Lusikallinen ranskankermaa pehmentää chilin makua.

Deluxe hirvileivät

8.10.2015 / minttu / 0 Comments

Metsäteemaiset luksushirvileivät

Hirvileivät ovat saaneet innoituksensa lomamatkaltamme Berliinistä. Lennähdimme paikalle juuri sopivasti torstaina, joten oli ilmiselvää minne suuntaisimme syömään. Markthalle Neunissä on nimittäin joka ikinen torstai katuruokailta ja olin etukäteen jo kuolannut paikan monipuolista tarjontaa. Kun Hietsun kauppahallin kohtalosta keskustellaan ja mietitään toimivia ratkaisuja, niin tässä olisi yksi halli, josta ottaa mallia. Ruokakojuja oli erilaisista dim sumeista, yakitori-vartaista, pulleista bao-sämpylöistä sushiin, cevicheen, tavanomaisiin hampurilaisiin ja uusiseelantilaisiin piirakoihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Lähi-itä, Aasia ja Meksiko olivat hyvin edustettuina. Toivoisin myös Helsingissä pidettäviin katuruokailtoihin samanlaista variaatiota ruokien suhteen. Eikö voitaisi jo todeta, että kaikki pulled pork -variaatiot on jo nähty? Erityisenä plussana mainitsen vielä sen, että koko halli oli yhtenäistä anniskelualuetta, jossa muutamat toimijat huolehtivat juomien tarjoilusta lasipanttia vastaan.

Ensimmäiseksi huomiomme kiinnittyi kojuun, jonka edessä oli jo varsin edustava jono ja tiskin takana hääräsi parrakkaita, hipsterihenkisiä herroja. Kojussa tarjottiin muhkeita, erilaisista pitkään haudutetuista naudan osista valmistettuja leipiä (niin, juuri niitä paheksumiani pulled meat -juttuja…). Leipä itsessään oli rouheaa spelttileipää, joka kesti yllättävän hyvin koossa kosteiden täytteiden ympärillä. Kiljuvan nälän sumentamana ajatukseni olivat vain ja ainoastaan ruoassa, joten niinhän siinä kävi ettei paikan nimeä tullut minnekään ylös. Mutta jos olet paikan päälle matkaamassa, niin suuntaa ihmeessä kohti partasuuhemmoja ja gourmetleipiä.

Kyseisten herrojen leivissä oli kaikki kerrassaan mainiota, nimiä myöten. Filthy Rich Frenchman kertonee jo paljon omasta leivästäni, jossa oli mm. tryffelimajoneesia, briejuustoa ja riivittyä naudan kuvetta. J:n leivässä oli liha maustettu barbequekastikkeella, joka oli yllättävän hyvä lajinsa edustaja, ei lainkaan keinotekoisen savuarominen ja makeustasapaino oli kastikkeessa kohdallaan.

Where the bars have no name… Partahemmo tiskin takana.

Nämä leivät ovat kummitelleet päässäni reissusta lähtien ja jo paikan päällä visioin, että Helsingin Meijeriliikkeen samettisen pehmeä Klippan-juusto voisi toimia tällaisessa leivässä hyvin. Tattimajoneesia laittaisin leivän väliin, ilman muuta. Tattimajoneesista ajatus laukkasi metsäisiin aatoksiin ja muistin, että meillähän oli pakastimessa vielä pala hirvenpaistia, jonka voisin tähän käyttää. Metsäteemassa pitäytyen maustoin paistin rosmariinilla, katajanmarjalla sekä suolalla että pippurilla.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Majoneesi ja kermainen juusto yksistään olisivat liian rasvainen yhdistelmä hirven kanssa, joten jotain kirpsakkaa lisäystä leivät vielä kaipasivat ja suolakurkkua en halunnut. Olimme aiemmin syyskuun aikana maustaneet etikkaliemessä fenkolia sekä kyssäkaalia (toimii muuten erinomaisena lisäkkeenä tuoremakkaroille!) ja sormeni syyhysivät kokeilla jotain muutakin. David Chang heittää Momofuku-kirjassaan haasteen, että mitä tahansa (kasvista) voi marinoida/maustaa etikkaliemessä, joten tästä rohkaistuneena nakkasin etikkaliemeen pari kourallista tuoreita puolukoita. Puolukat ehtivät olla liemessä noin vuorokauden ennen tarjoamista, joten niissä oli vasta mieto etikkaisuus. Maun imeytymiseen auttaa, jos osan puolukoista murskaa kevyesti.

Ja niin alkoi hirvileipien ohje olla valmiina. Kanniston leipomon levain-leipä sai toimia vakkana ja kantena. Keventävän salaatin sekoitin vesikrassista ja rucolasta. Lopputulos ei olisi voinut olla parempi, sillä hirvenliha oli leipiin juuri sopivan mureaa, juusto suli ihanasti leipien välissä ja tattimajoneesin umamimaut kannattelivat muita makuja. Puolukat toimivat viimeisenä kirpeänä silauksena leikaten majoneesin ja juuston rasvaisuutta. Fingerlicking goodness, sanoisi Nigella.

Katajanmarjalla ja rosmariinilla maustettu hirvipaisti
3-4 hlön annos

700 g hirvipaistia
4 rosmariininoksaa
2 rkl katajanmarjoja
2 rkl sormisuolaa
1 rkl kokonaista mustapippuria
paistamiseen voita ja öljyä

1. Nosta liha tuntia ennen valmistusta huoneenlämpöön. Kuivaa lihanpinta ja poista mahdolliset kalvot.
2. Riivi rosmariinista lehdet ja siirrä leikkuulaudalle. Mittaa laudalle myös mausteet. Rouhi tukevalla keittiöveitsellä mausteet laudalla keskenään tasaiseksi rouheeksi. Pyörittele liha kauttaaltaan mausteissa.
3. Kuumenna pannussa voi ja öljy, ruskista lihapala joka puolelta kauniin ruskeaksi ja siirrä uuniastiaan. Kypsennä paisti 150 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 60 astetta. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä noin puoli tuntia. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi.

Tattimajoneesi

13 g kuivattuja tatteja
1 kananmuna
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
2 dl öljyä (1 dl rypsiöljyä ja 1 dl oliiviöljyä)
suolaa ja mustapippuria myllystä

1. Jauha kuivatut tatit hienoksi esim. monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä.
2. Riko huoneenlämpöinen kananmuna korkean, sauvasekoittimelle tarkoitetun kulhon pohjalle. Mittaa joukkoon etikka ja sinappi.
3. Aseta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja kaada huoneenlämpöinen öljy kulhoon. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta se hitaasti ylös. Majoneesi alkaa muodostua pohjasta käsin.
4. Mausta valmis majoneesi tattijauheella, suolalla sekä pippurilla. Siirrä majoneesi jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

Teriyakilohi ja aasialaishenkinen kaalisalaatti

30.9.2015 / minttu / 2 Comments

Syksyn upeat värit!

Tämä ohje syntyi jo parisen viikkoa sitten, kun mukaani tarttui hurmaava suippo punakaali. Tämä suippoversio ei maullisesti eroa tavallisesta punakaalista, mutta on toki hauskan näköinen. Olen jonkin aikaa haudutellut päässä jotain muuta lisäkettä teriyakilohelle kuin sitä meidän tavallista sobanuudelisettiä pinaatin kanssa. Ihan loistolisäke sekin, mutta vaihtelu virkistää! Halusin lisäkkeen olevan aasialaisittain raikas, hieman hapan ja ennen kaikkea kevyt. Kun kaapissa oli vielä porkkanaa ja pari alkusyksyn kotimaista omenaa, oli homma selvä. Kai tätä voisi jonkinasteiseksi coleslaw-salaatiksi kutsua, suomalaisittain kaaliraastesalaatti ei kuulosta ehkä niin houkuttelevalta…

Samalla otettiin kokeiluun Soppa 365:ssä julkaistu teriyakikastikkeen ohje (kastikeohje on osa aivan toisenlaista ruokaa, mikä sekin kyllä vaikutti houkuttelevalta). Tähän asti olen tyytynyt vain kaupan valmiisiin kastikkeisiin, joista löytyy sekä juoksevampia että tönkömpiä makeampia versioita teriyakista. Teriyakikastike itsessään oli helppo valmistaa, ainoa mitä kaipasin oli joku ohjeistus siitä, kuinka kauan kastiketta olisi tarkoitus keittää? Vaikka keittelimme kastiketta laakeapohjaisessa teräskattilassa, kesti seoksen saostuminen varmasti lähemmäs 45 minuuttia. Ei siis mitään pikaruokaa tämä. Sen verran myöhäiseksi meni ruoanlaittomme, että väsyneenä jätin kokonaan huomioimatta ohjeesta vaiheen, jossa kala kypsennettiin loppuun teriyakikastikkeessa. Meidän versiossamme lohipalat vaan valeltiin kastikkeella.

Lautasella on myös etikkamarinoitua fenkolia.

Salaattia varten kaali, porkkanat ja omenat raastettiin ja on täysin makukysymys miten karkeaa tai hienoa raastetta haluaa. Aivan kolmioraastimen hienoimmalla terällä en kuitenkaan suosittele raastamaan, sillä lopputuloksena on vaan vetinen mössö. Mandoliini tai vaikkapa monitoimikoneen raastimet toimivat tässä hyvin.

Erityisesti thairuoissa on tärkeää makujen tasapainottaminen, ruoasta pitäisi löytyä hapanta, suolaista, makeaa ja karvasta. Kastike antaa oivan mahdollisuuden toteuttaa näitä makuja ja luovuuden voi päästää valloilleen. Tekovaiheessa kastiketta useaan keraan maistelemalla löytyy itselle se juuri sopiva makuyhdistelmä. Ja kun tämä kastike on aikalailla makuasia, en kovin tarkkaan mittaillut määriä. Pohjana toimii kevyt soijakastike ja riisiviinietikka.

Aasialaishenkinen kaalisalaatti

1 suippo punakaali
2-3 porkkanaa
2 pientä omenaa
1 ruukku korianteria
1 ruukku thaibalisilikaa
1-2 chiliä
3 rkl mustia seesaminsiemeniä

1. Raasta kaali, porkkanat ja omenat. Hienonna korianteri ja revi basikan lehdet.
2. Suikaloi chili ohuiksi renkaiksi, poista siemenet halutessasi.
3. Sekoita kaikki aineet keskenään, valuta päälle kastike ja sekoita uudelleen. Voit halutessasi antaa salaatin maustua kylmässä vaikka seuraavaan päivään.

Kastike
n. 1/2 dl soijakastiketta
n. 3 rkl riisiviinietikkaa
n. 1 rkl kalakastiketta
n. 1/4 pala palmusokerikiekosta murskattuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
n. 2 cm pala inkivääriä raastettuna
1 limetin raastettu kuori
1 rkl limetinmehua
rypsiöljyä sekä paahdettua seesaminsiemenöljyä

1. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja anna maustua hetken. Valuta kastike raasteen joukkoon ja sekoita huolellisesti.

Etonin sotkuisaa kakkua ja kuoharia museossa

27.9.2015 / minttu / 0 Comments

Pari viikkoa on taas hujahtanut ohitse, niin etten ole ehtinyt lupaamaani Eton Mess -kakkua tänne kirjoittaa. Kaikenlaista mukavaakin on tähän syyskuulle mahtunut kiireen ohella. Viime viikonloppuna lensimme mielenilmausjumalia uhmaten Tukholmaan ja maanantaina alkoi Euroopan laajuisestikin ihka ensimmäinen ruokajournalismin opintokokonaisuus, johon minulla oli suuri ilo ja kunnia tulla valituksi mukaan! Odotan mielenkiinnolla mitä tämä kokonaisuus tuo tullessaan. Toki toivon, että saan tästä sitä kaivattua potkua eteenpäin ruokakirjoittamiseen erityisesti tutkivan ruokajournalismin saralla.

Puhelimella otettujen kuvien aatelia :-). Huomaa taustalla taiteellisesti kiemurtelevat johdot yms.

Meitä on hyvin heterogeeninen porukka ja luulen, että sillä kokemuksella mitä kukin juttuun tuo tullessaan, ei tästä voi tulla kuin ylisanoilla korostetun upea (ainakin hyvää ja maukasta)! Opintojen aloitus tapahtui hotelli- ja ravintolamuseon tiloissa kuohuviinillä kilistellen, kuten asiaan sopii. Kiitos vielä museon henkilökunnalle vieraanvaraisuudesta ja luulenpa, että museon tietokannat tulevat vielä moneen kertaan tarpeeseen meille itse kullekin.

Palataanpa kuitenkin siihen kakkuun. Kaunissaari-retkellemme valmistin tosiaan BBC Good Food -lehdestä pari vuotta sitten bongaamani Eton Mess -kakun. Tarina kertoo, että Etonin poikainoppilaitoksessa oli erään kerran valmistettu marenkiherkku Pavlovaa jälkiruoaksi. Epäonninen tarjoilija oli kuitenkin onnistunut tiputtamaan kyseisen jälkiruoan. Viiden sekunnin sääntöä uhmaten jälkiruoka kaavittiin takaisin kulhoon ja näin syntyi Eton Mess – iloinen sekamelska marenkia, kermaa ja marjoja. Joissain mess-ohjeissa lisätään kokoelmaan myös vaniljakastiketta. Näihin makuihin perustuu siis tämä kakku, joka säilyy hyvin viileässä usemman päivän ja on kätevä kuljettaa vaikka piknikille tai näin syksyn tullen sieniretkelle mukaan.

Tässä kuvassa on vasta puolet marengista lisätty.

Englantilaisista leivontaohjeista löytyy lukuisia vastaanvanlaisia ”tray bake” – leivonnaisia, jotka valmistetaan nimensä mukaisesti suorakaiteen muotoisissa uunivuoissa. Paras vuoka tällaisiin leivonnaisiin on hyvin lämpöä johtava metallinen, usein myös pinnoitettu, vuoka. Lasinenkin vuoka käy, mikäli se ei ole kovin paksu. Keraamisten lasagnevuokatyyppisten ratkaisujen ongelmaksi muodostuu leivonnaisen hidas kypsyminen. Kakku voi olla päältä jo hyvinkin tumma, mutta ei ole kunnolla kypsynyt pohjasta tai keskeltä.

Viileä alkukesä synnytti poikkeuksellisen ilmiön, sillä kotimaisia mansikoita saa vieläkin kaupoista ja toreilta, joten kakku kannattaa laittaa kokeiluun pikimiten. Tosin tällaiseen uunissa paistettavaan leivonnaiseen sopivat myös ulkomaiset mansikat. Uunissa mansikan maku joka tapauksessa muuttuu ja napakampien mansikoiden rakenne kestää paremmin paistamista. Mansikoiden tilalla voi kokeilla syksyn tullen vaikka karpaloita. Minun piti kokeilla tätä myös karviaisista, mutta en valitettavasti enää ehtinyt.

Upotin kakkuun myös pari raparperin vartta mansikoiden lisäksi (käytin mansikoita vähemmän kuin tuon 400 g). Marengit olivat tällä kertaa kaupasta ostettuja, käytä ihmeessä itsetehtyjä, mikäli sellaisia vaan on. Taikinan joukkoon voi sekoittaa valkosuklaapaloja ja ripotella muutamia sattumia myös kakun pinnalle.

Eton Mess -kakku

175 g voita
3/4 dl kuohukermaa
1 vaniljatangon siemenet kaavittuna
225 g vehnäjauhoja
100 g mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
200 g ruokokidesokeria tai 150 g kidesokeria + 50 g fariinisokeria
5 isoa kananmunaa (tai 6 keskikokoista)
400 g tuoreita mansikoita (paloittele osa, jätä pienemmät kokonaisiksi ja viipaloi loput)
50 g marenkeja murennettuna

1. Voitele 20×30 cm -kokoinen uunivuoka ja vuoraa se vielä leivinpaperilla. Vinkki! Leivinpaperin saa parhaiten istumaan vuokaan, kun ruttaat paperin ensin.
2. Sulata voi ja lisää kerma sekä vanilja. Sekoita kaikki jauhot ja suola keskenään. Siirrä sivuun odottamaan.
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Valuta joukkoon voi-kermaseos ja sekoita. Lisää jauhot vähitellen koko ajan sekoittaen. Nostele taikinaan paloitellut sekä mahdolliset kokonaiset mansikat ja kaada seos vuokaan.
4. Ripottele päälle viipaloidut mansikat sekä murennetut marengit. Paista 160 asteessa 40 – 45 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä. Mikäli pinta tummuu, voit peittää sen leivinpaperipalalla. Tarjoa kakkua paksun vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

Kesäretki Kaunissaareen ja muutama huomio kylmäuutetusta kahvista

5.9.2015 / minttu / 0 Comments

Kesäloman aikana ehdimme seikkailla Helsingissä ja vähän muuallakin. Yksi kohteistamme oli Kaunissaari ja näin sateen piiskatessa ikkunaan onkin sopiva hetki muistella parin viikon takaista retkeämme. Samalla voi toivoa, että sitä kesää olisi vielä vähän jäljellä…

Retki Kaunissaareen oli meillä suunnitteilla jo viime kesänä ja silloin opin, että Kaunissaari-nimisiä paikkoja on Suomessa ainakin kaksi: toinen on Sipoon saaristossa ja toinen Pyhtäällä. Me retkeilimme Helsingin kaupungin omistamassa Kaunissaaressa, Sipoon suunnalla. Saari itsessään ei ole kovin iso ja sen kävelee helposti ympäri. Keskiosa saaresta on metsää, paikka paikoin jopa pusikkoa, mutta jos suuntaa laiturilta vasemmalle päin ja jaksaa hetken kävellä, on luvassa kivoja kallioita retkeilyyn. Vene Kaunissaareen kulkee vielä 13.9 saakka ja se lähtee Vuosaaresta, Kalkkihiekan torilta, kohtuullisen kävelymatkan päässä Vuosaaren metroasemalta. Lisätietoa saat Suomen saaristokuljetuksen sivuilta.

Mukaan matkalle lähti tietenkin koirajaostomme edustaja W.Hurvelsson, joka kirvoitti valehtelematta joka toisesta vastaantulijasta ja kanssamatkustajasta kommentin: ”Onpa iso koira!”. Toki herralle myös rapsutuksia sateli, eritoten lapsikansalaisilta. Hurvelssonilla oli luonnollisesti omat jäädytetyt eväät mukana (lihalientä ja persikkaviipaleita sekä lihalientä ja maksapasteijaa). Nämä eivät herran omasta mielestä olleet lainkaan riittävä evästys, kun kakkuakin olisi ollut tarjolla. Koiraherran täytyi valitettavasti tyytyä kuolaamaan vieressä. Kova on kohtalo!

Viittasankari ottaa coolisti.

Meille ihmisille oli luvassa päivän antimiksi kahdenlaista salaattia, sitä koiran himoitsemaa kakkua, viiniä ja kylmäuutettua kahvia. Ihan näin vinkiksi kerron, että jos et ole tehnyt kylmäuutettua kahvia aiemmin, niin se retken lähtöaamu ei ole paras aika uutetun kahvin suodattamiselle. Jostain syystä siinä aamu-unisina emme millään muistaneet, että miten olimme edellisenä kesänä kahvin suodattaneet (harsoliinan läpi, tämä tuli mieleen vasta myöhemmin).

Toisena vinkkinä kerron, että suodatinpussiviritelmät on syytä unohtaa heti alkuunsa, sillä kylmäuutettu kahvi tukkii suodatinpaperin huokoset melko pian ja kahvi valuu pussin läpi tuskastuttavan hitaasti. Lopulta päädyimme suodattamaan kahvin tiheän teesiivilän avulla. Koska tähän kaikkeen säätämisen kului oletettua enemmän aikaa, ehdimme vain kerran suodattaa koko satsin. Mielestämme tuo vähäinen suodatuskertojen määrä maistui kahvissa ja kahvi oli ulkonäöltäänkin hieman sameaa. Vinkki kolme – kahvin saa säilymään viileänä pitkään, kun termospulloon laittaa runsaasti jääpaloja.

Mutta niihin salaatteihin. Olin Hakaniemen torilta bongannut ensimmäiset kotimaiset kantarellit, joten niistä sekä täysjyväpastasta, pekonista, yrteistä ja sipulinvarsista syntyi ensimmäinen salaatti. Kastikkeen valmistin kokojyväsinapista, öljystä, vaahterasiirapista ja viinietikasta. Salaattiin oli tarkoitus lisätä rouhittuja manteleita, jotka muistin kyllä ottaa mukaan, mutta en lisätä salaattiin. Suosittelen kuitenkin lisäämään mantelit, ne tuovat mukavaa suutuntumaa muuten melko pehmoiseen salaattiin.

Toisen salaatin ohjeen bongasin Saveur-lehdestä. Vesimelonin ja fetan yhdistelmä on yksi parhaista kesäisistä makupareista. Tässä salaatissa komboon lisätään vielä aasialaishenkinen chilinen kastike, yrttejä ja viipaloitua jalapenoa. Kerrassaan täydellinen tarjottava kuumaan kesäpäivään! Kastike kannattaa retkeillessä pakata erilliseen astiaan ja lisätä salaattiin juuri ennen tarjoamista, muuten feta pehmenee ja lopputuloksena on epämääräinen mössö, joka on ihan hyvää, muttei kovin kaunista katseltavaa.

Jälkkärinä toimi Eton Mess -kakku, jonne upotin työkaverilta saamani raparperit sekä tuoreita mansikoita. Kakun päälle murensin marenkeja, tällä kertaa ihan kaupasta ostettuja, ja valmis kakku tarjottiin paksun vaniljakastikkeen kanssa. Siinä kuumalla kalliolla, auringon paistaessa ja tuulen mukavasti vilvoittaessa, tulin miettineeksi, että voi sitä päivänsä huonomminkin kuluttaa.

Tässä vielä feta-vesimeloni-jalapenosalaatin ohje. Kakkuohje luvassa myöhemmin.

Vesimeloni-fetasalaatti aasialaisella kastikkeella

Kastike
1 pieni kesäsipuli tai salottisipuli paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
1 lemon drop -chili tai thaichili paloiteltuna (poista siemenet, jos pidät vähemmän tulisesta)
2 rkl kalakastiketta
1 1/2 rkl limetin mehua
2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
3 rkl rypsi- tai auringonkukkaöljyä

1/4 keskikokoista vesimelonia kuutioituna (kuutiot saavat olla ihan reilun kokoisia)
2 kypsää tomaattia paloiteltuna- poista kanta ja siemenet
1 pkt (200 g) fetajuustoa murennettuna
2 sipulin tai kevätsipulin vartta viipaloituna
1 jalapeno viipaloituna
tuoretta korianteria ja thaibasilikaa, myös minttu sopii

1. Valmista ensin kastike (sen voi valmistaa edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan). Mittaa monitoimikoneen kulhoon kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Anna koneen käydä, kunnes sipulit ja chili ovat hienontuneet. Lisää öljy vähitellen koko ajan sekoittaen.
2. Nostele kastike vesimelonin ja tomaatin joukkoon, kumoa salaatti tarjoiluvadille. Murenna päälle fetajuusto ja lisää sipulin varret sekä jalapeno. Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele salaatti yrteillä.

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Author: minttu (page 25 of 28)

Lämmittävä pho-keitto talvipäivään

Lumimunat ja kirpeä karpalokeitto

Kermaperunat ranskalaisittain ja paahdettua ankanrintaa

Uunissa paahdettu myskikurpitsa-chorizopasta

Yhden pannun ihme

Chili con karhu

Deluxe hirvileivät

Teriyakilohi ja aasialaishenkinen kaalisalaatti

Etonin sotkuisaa kakkua ja kuoharia museossa

Kesäretki Kaunissaareen ja muutama huomio kylmäuutetusta kahvista

Seuraa minua

Ota yhteyttä

Viimeisimmät artikkelit

Blogiarkisto

Inspiraatiota kokkaukseen

Linkit