Haarukkavatkain

Ruokablogi

Author: minttu (page 20 of 28)

Kedgeree

9.6.2016 / / 0 Comments

On uuden brittiklassikon aika. Tällä kertaa tuulet puhaltavat Intiasta kedgereen muodossa!

Kedgeree

 

Kedgereen alkuperä johtaa brittien siirtomaavallan ajalle ja kerrotaan heidän tuoneen sen mukanaan kotimaahansa aamupalaruokana. Joissain lähteissä väitetään kuitenkin kedgereen muodossa tai toisessa esiintyneen jo vuonna 1790 Skotlannissa julkaistussa keittokirjassa. Oli miten oli, kedgeree on yksi meidän huushollimme ns. vakiosetistä. Oikeastaan on ihme ettei ruoka ole sen tunnetumpi Suomessa, sillä intialaiseksi ruoaksi se on miedosti maustettu ja riisin lisäksi sen toinen pääraaka-ainen on savukala. Kun päälle lisätään vielä viipaloitu keitetty kananmuna on kokonaisuus sangen koukuttava!

Tähän voit käyttää mitä tahansa savukalaa. Yksi suosikeistani on savumakrilli ja sitä on hyvin saatavilla kaupoista. Suosittelen kuitenkin käyttämään paria erilaista kalaa.

Kedgeree

350 g lämminsavulohta
175 g savupallasta
1 kuivattu chili
1 tlk kookosmaitoa tai 400 ml maitoa
3 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
½ dl kuivattuja curryn lehtiä
4 kokonaista vihreää kardemummaa
1 kanelitanko
280 g basmatiriisiä
1 tl kurkumaa
2 kananmunaa
50 g voita

Koristeluun:
1 ruukku tuoretta korianteria
1 lime

Laita kalat yhdessä chilin kanssa kattilaan tai kasariin. Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja hauduta kaloja kannen alla noin 5 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna kalapalojen olla kattilassa vielä 10 minuuttia.

Hienonna sipuli. Huuhdo riisi huolellisesti ja valuta. Kuumenna öljy laakeassa paistoastiassa tai vokkipannussa. Lisää sipuli, curryn lehdet, kardemumman kodat sekä puolitettu kanelitanko. Paista noin 7 minuuttia, kunnes sipuli on kullanruskeaa.

Nosta kalapalat kookosmaidosta lautaselle reikäkauhalla. Poista kaloista nahka ja ruodot. Peitä kannella, ja pidä kalat lämpiminä.

Lisää kookosmaitoon vettä niin, että nestemääräksi tulee 6 dl. Lisää riisi pannulle sipulin ja mausteiden joukkoon ja sekoita minuutin verran, jotta riisi hieman kuullottuu. Kaada joukkoon kookosmaitoseos ja lisää kurkuma. Sekoita huolellisesti ja peitä pannu kannella. Hauduta riisiä noin 10 minuuttia. Alenna lämpöä, mikäli riisi alkaa tarttua paistoastian pohjaan.

Keitä riisin kypsyessä kananmunat kypsäksi (noin 7 minuuttia). Jäähdytä munat kylmässä vedessä ja kuori. Lohko ne neljään osaan.

Kun riisi on kypsää, siirrä pannu pois liedeltä ja lisää voi. Tarkista maku, voit tarvittaessa lisätä ripauksen suolaa. Paloittele kalapalat käsin riisin päälle. Peitä kannella ja anna makujen tasaantua.

Nosta munalohkot kalapalojen päälle. Koristele hienonnetulla korianterilla sekä limettilohkoilla.

Kohta se on – Taste of Helsinki 2016

7.6.2016 / / 0 Comments

Vuoden herkullisin ruokatapahtuma Taste of Helsinki avaa ovensa torstaina 16.6.. Tätä on odotettu!

Hella ja huone / Taste of Helsinki

Hellan ja huoneen lapin lehmää ja maa-artisokkaa

Minulla oli ilo olla mukana kahdessakin Taste Of Helsinki -tapahtumassa: huhtikuussa virallisessa ToH- pressitilaisuudessa, jossa julkaistiin tämän kesän ravintolat sekä toukokuussa Image-lehden järjestämillä ToH-etkoilla. Tänä vuonna yhteityökumppaneina tapahtumalla ovat mm. Electrolux, Beverage Partners, Sinebrychoff, Johan&Nyström ja We Jazz. Luonnollisesti molemmissa tilaisuuksissa oli paikalla sympaattinen Barry MacNamara, joka yhdessä vaimonsa Miran kanssa ovat ideoineet ja toteuttaneet tämän upean ruokafestivaalin.

Henri Alén kertoo parsan käsittelystä.
Imagen etkoilla osallistujat saivat valmistaa tee-se-itse -baarissa oman aperol spritzin.

Huhtikuun tilaisuudessa tosiaan paljastettiin tapahtumaan osallistuvat ravintolat ja aikamoinen kattaus onkin luvassa! Ensimmäistä kertaa mukana on myös ravintola Suomen ulkopuolelta, nimittäin Tallinnasta Restoran Ö, jonka juuriselleriannokselle on minulla kovat odotukset! Ravintolat ovat julkaisseet menunsa, joissa tänä vuonna on mukana myös jokaiselta ravintolalta oma nimikkoannoksensa. Annokset kuulostavat kautta linjan todella herkullisilta. Erityisesti parhaan jälkiruoan tittelistä tulee varmasti kisa! Tässä muut tapahtumaan osallistuvat ravintolat ja omat etukäteissuosikkini heidän annoksistaan:

  • Ask  – Luomu Sientä & Riisiä ”Askin Legendaarinen Metsä”
  • Bistro och Mat  – Lehtikuohu-sabayon, mansikkasalaattia ja lakritsimarenkia
  • Grön – Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta
  • Hella ja Huone – “Roskakala” Roskakalakroketti, hernekeittoa, piparjuurikreemiä ja versosalaattia
  • Kolmon3n – Punajuuri-kyssäkaali avoburgeri
  • Muru – Kani-kroketti ja dijonnaise
  • Pastor – Chipirones – Rapeiksi paistettuja pieniä mustekaloja, aiolia, fermentoitua chiliä, kevätsipulia ja chiliä
  • Sinne – Haudutettua raparperia, paahdettua valkosuklaata ja jogurttimoussea
  • Toca – Arancini ja pesto

 

Taste of Helsinki

Ravintola Kolmon3n

Pääsimme pressitilaisuudessa jo maistelemaan ennakkoon muutamia annoksia: Hella ja Huone tarjosi meille lapin lehmää ja maa-artisokkaa, Bistro&Mat maistatti uudistettua haukiburgeriaan ja maistatuksen viimeisteli Toca maitosuklaavanukkaallaan. Lisäksi Imagen tilaisuudessa saimme kokeilla ravintola Kolmos3n tempurahaukea, jonka taikinassa oli käytetty heidän omaa lager-olutta. Erittäin maistuvia annoksia kaikki.

 

Oma hyvin vapaamuotoinen näkemykseni kylmäsavulohitartarista ei saanu tuomareita lämpenemään.
Ravintola Kolmon3n
Imagen etkoilla kerrottiin Johan&Nyströmin kahveista. Kahvit valmistettiin Chemex-kannuissa.

Taste of Helsinki on mielestäni parhaimpia ruokatapahtumia, missä olen käynyt. Kaikki on toiminut alueella erinomaisesti. Henkilökuntaa on riittävästi lähistöllä myymässä lisää markkoja, sillä ne jostain kumman syystä tuppaavat aina loppumaan, istumapaikkoja ja hengauspaikkoja oli ainakin viime vuonna sopivasti, ravintolat on sijoitettu niin, että on riittävästi tilaa ja juomissa löytyy valinnan varaa kaikille. Pakko sanoa, että livejazzin tuominen paikalle on nerokas veto ja varmasti vaikuttaa muutenkin jo hyvää fiilikseen entistä positiivisemmin.

 

We Jazz

We Jazz tunnelmoi Image-lehden järjestämillä etkoilla

Kaikki ei kuitenkaan ole aivan ruusuilla tanssimista, sillä festivaalin tulevaisuus on ilmeisesti vieläkin epäselvä. Tapahtumapaikkanahan tuo Kansalaistorin puisto on ollut erinomainen. Sijainti on keskeinen ja mahdollistaa lounasasiakkaille helpon pääsyn paikalle. Ensi kesänä on kuitenkin kaupunkin järjestämässä Suomi 100 vuotta -juhlallisuuksia niin, että alueen käyttö ToH-tapahtumaan ei välttämättä aikataulullisesti onnistu. Toivotaan, että pulmaan saadaan ratkaisu, sillä on todella harmi, jos tapahtuma jää tällaisen seikan vuoksi järjestämättä!

 

Taste of Helsinki -tapahtumassa voi osallistua myös Electroluxin ja kokkimaajoukkueen yhteityössä järjestämään kokkikouluun.

Raparperi-inkiväärijäätelö ja kauralastut

3.6.2016 / / 4 Comments

Voiko tätä helpommaksi jäätelön teko muuttua? Et tarvitse jäätelökonetta. Riittää, kun pakastimessasi on tilaa rasialla tai parille.

Raparperi-inkiväärijäätelö ja kauralastut

Olin aikeissa julkaista tämän jäätelöohjeen vasta vähän myöhemmin, mutta jäätelöstä tuli sen verran hyvää, etten malttanut pitää tätä enää salaisuutena! Jäätelö saa makunsa raparperikompotista sekä syvän kullankeltaisista hillotuista inkivääreistä. Hillottu inkivääri on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Opin tykkäämään sen mausta Englannissa ollessani ja jäin vähän koukkuun kaikenlaisiin inkiväärikekseihin. Tarkennuksena vielä niille, joille kyseinen inkivääri ei ole tuttu, että hillottu inkivääri ja sushiin käytettävä säilötty inkivääri ovat eri asioita. Hillottua inkivääriä myydään ainakin Stokkalla ja Citymarketeissa. Jos inkiväärin maku ei miellytä, voi sen jättää pois ja lisätä vaniljan määrää jäätelömassassa.

Raparperi-inkiväärijäätelö

Tämän oivallisen ja kerrassaan naurettavan helpon jäätelöohjeen lainasin Nigella Lawsonilta. Nigellan repertuaarista löytyy googlettamalla useita erilaisia tällaisia no churn -ohjeita (ei jäätekoneessa sekoitettavia ohjeita). Raparperi-inkivääri -maku on ihan oma viritykseni. Itseasiassa, kun oikein mietin, niin onko missään myytävänä raparperijäätelöä? Jos tiedät mistä sellaista saa, niin vinkkaapa!

Vaikka jäätelö yksistään onkin hyvää, niin kaipasi se rinnalle vielä jotain kauraista. Kauralastuja ei olla tässä keittiössä sitten yläasteaikojen tehty, mikä on sääli, sillä taas muistin miten hyviä ne ovat. Ja järjettömän helppoja tehdä, kunhan muistaa vain laittaa ajastimen hälyttämään…Pyöräytä pallo jäätelöä kaurakeksin päälle ja toinen kanneksi. Veikkaisin, että ovat myös pienten ruokailijoiden mieleen! Kauralastujen ohjeen löydät täältä.

Jäätelön koostumuksesta tulee hieman karkeampaa kuin jäätelökoneella tehtynä. Koostumukseen voi vaikuttaa sekoittamalla jäätelöa muutaman kerran pakastamisen alkuvaiheessa noin 20 minuutin välein. Toinen koostumukseen vaikuttava tekijä on glukoosisiirappi. Tein tämän version ilman glukoosisiirappia ja lisäsin jäätelömassaan 1 rkl:n inkiväärien sokerisiirappia ja 1 rkl sitruslikööriä, mutta glukoosisiirapilla jäätelöstä tulee pehmeämpää. Glukoosisiirappi on melko makeaa, joten vähennä halutetessasi tomusokerin määrä 1/2 dl:aan.

Raparperikompotti

Raparperi-inkiväärijäätelö

Raperperikompotti (tästä tulee noin 300 g ja riittävä määrä alla olevaan jäätelömäärään)

350 g raparperia
1/2 dl sokeria
1/4 tl kardemummaa

Paloittele raparperit ja siirrä ne kattilaan. Sekoita joukkoon sokeri ja kardemumma. Anna mehustua 15 minuuttia. Loppukesän raparpereille voit lisätä 1-2 rkl vettä. Siirrä kattila levylle ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen, kunnes raparperien rakenne alkaa juuri ja juuri hajota. Jäähdytä hyvin.

Jäätelö

n. 300 g raparperikompottia
2-3 hillottua inkivääriä
3 rkl glukoosisiirappia / 2 rkl sitruslikööriä
3/4 dl tomusokeria (voit vähentää tämän 1/2 dl:aan, jos käytät glukoosisiirappia)
3 dl kuohukermaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa

Hienonna inkiväärit pieneksi kuutioiksi ja lisää raparperikompotin joukkoon. Mittaa kulhoon glukoosisiirappi, tomusokeri ja kerma. Vatkaa pehmeäksi vaahdoksi. Mausta kerma vaniljalla ja nostele raparperikompotti joukkoon. Kaada seos 1-2 matalaan vuokaan tai suorankaiteen muotoiseen pakastusrasiaan ja pakasta noin 8-10 tuntia. Sekoita jäätelöä muutaman kerran pakastuksen alkuvaiheessa noin 20 minuutin välein. Anna jäätelön temperoitua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoamista.

Raparperi-tuorejuustopalat

1.6.2016 / / 2 Comments

Kesäkuu alkaa raparperin ja herkuttelun merkeissä!

Raparperi-tuorejuustopalat

Nämä raparperi-tuorejuustopalat ovat itseasiassa melko terveellisiä, jos leivonnaisesta voi niin sanoa. No, ainakin sieltä terveellisemmästä päästä! Taikina valmistuu täysjyväspelttijauhoista ja saksanpähkinöistä. Väliin sekoitetaan tuorejuustotahna, jonka päälle ripotellaan reilusti raparperia. Ja kaikki kruunataan tietysti paksulla vaniljakastikkeella. Ohjeen saa helposti tuplattua, jos haluat tehdä isomman satsin kerralla.

Pohjan koostumus on melko napakka ja se saakin olla, jotta raparpereista irtoava kosteus ei täysin pehmennä koostumusta. Palat pysyvät hyvin koossa, joten tässä on varteenotettava leivonnainen kesän piknikeille ja muille eväsretkille. Käytä tuorejuustona täysrasvaista tuorejuustoa, vähärasvaisen rakenne voi kypsennyksen aikana hajota.

Raparperi-tuorejuustopalat

Raparperi-tuorejuustopalat
12 palaa

Pohja ja muruseos
1 dl saksanpähkinöitä
75 g kylmää voita
3 dl täysjyväspelttijauhoja (tavallinen vehnäjauho käy myös)
1/2 dl ruokosokeria tai kookossokeria
ripaus suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte
400 g raparperia
1/2 dl ruokosokeria tai kookossokeria
1 luomukananmuna (M-koko)
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa
200 g tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
2 rkl perunajauhoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vuoraa 20×24 cm kokoinen uunivuoka leivipaperilla. Paahda saksanpähkinät uunissa tai paistinpannulla. Anna jäähtyä ja rouhi ne pieniksi paloiksi.

Kuutioi voi ja nypi se keskenään sekoitettujen kuivien aineiden joukkoon. Painele puolet seoksesta tiukasti vuoan pohjalle. Loput muruseoksesta ripotellaan lopuksi piirakan päälle. Paista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte. Paloittele raparperit ja sekoita niiden joukkoon 1/4 dl sokerista. Anna raparperien mehustua.

Riko kananmuna pieneen kulhoon, lisää vaahterasiirappi ja vaniljajauhe. Vatkaa kananmunan rakenne rikki, mutta älä vaahdota.

Vatkaa tuorejuusto kuohkeaksi ja lisää siihen munaseos. Valuta raparpereista irronut neste pois, lisää raparperien joukkoon loput 1/4 dl sokeria sekä perunajauhot.

Levitä tuorejuustoseos varovasti esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle raparperit ja lisää lopuksi jäljelle jäänyt muruseos. Paista uunissa 25-30 minuuttia. Nosta jäähtymään tunniksi huoneenlämpöön ja siirrä paistos jääkaappiin vielä kahdeksi tunniksi. Leikkaa paloiksi ja tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Raparperi-tuorejuustopalat

Parsa-vesikrassiohratto

31.5.2016 / / 0 Comments

Tällä kertaa parsa päätyikin ohrattoon raikkaana salaattina.

Parsa-vesikrassiohratto

Huomaan toistuvasti palaavani Ottolenghin ja Scullyn Nopi-kirjaan, kun haen inspiraatiota ruoanvalmistukseen. Tällä kertaa ohje osoittautuikin hieman monimutkaisemmaksi kuin aiemmin testaamani ohjeet. Kirjoittajat kyllä esipuheessaan varoittavat, että tässä kirjassa ohjeeet ovat tekniikoiltaan ravintolamaisempia, vaikka niitä onkin muokattu kotikeittiööihin paremmin sopivimmiksi. Tämä parsa-vesikrassiohratto oli kieltämättä monivaiheisin ruoka mitä olen hetkeen tehnyt. Muokkasin ohjetta jonkin verran vielä jättäen pois alkuperäisessä ohjeessa olleet sienet ja purjon. Siltikin tekovaiheita tuli monta. Mutta ei kannata säikähtää! Lupaan, että ohje on kaiken tekemisen väärti. Ohran kermainen maku yhdistettynä raikkaan happamaan ja umamiseen parsa-pecorinosalaattiin on kyllä lyömätön kombo. Ja jos et mitään muuta tee, niin kokeile ainakin sitä salaattia!

Parsa-vesikrassiohratto

Vesikrassiohratto

300 g ohrahelmiä tai rikottuja ohrasuurimoita
2 l kana- tai kasvislientä
200 g vesikrassia (4 tuuheaa ruukkua)
80 g pinaattia
1 dl oliiviöljyä
120 g suolatonta voita, josta 40 g yhtenä palana ja 80 g kuutiotuna
1 (70 g) salottisipuli pieninä kuutioina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

Mittaa ohrahelmet keskikokoiseen kattilaan ja kaada päälle 1 1/2 l lientä. Kuumenna kiehuvaksi, laske sitten lämpötilaa ja keitä ohrahelmiä hiljalleen poreilevassa vedessä ilman kantta noin 20-35 minuuttia, riippuen suurimoiden koosta. Ohrassa saa olla vielä suutuntumaa. Valuta hyvin ja nosta sivuun.

Pese kattila ja kuumenna siinä noin litra vettä kiehuvaksi. Lisää veteen vesikrassit ja ryöppää niitä 30 sekuntia. Nosta vesikrassit pois reikäkauhalla ja viilennä kylmän juoksevan veden alla. Purista vesikrasseista ylimääräinen neste pois ja nosta sivuun. Toista sama pinaatilla. Lisää pinaatit vesikrassien joukkoon ja paloittele ne rouheasti.

Pyyhi kattila kuivaksi ja lisää siihen 2 rkl oliiviöljyä sekä paloittelematon voi (40 g). Lisää kuutioitu sipuli sekä hienonnettu valkosipuli. Kuullota sipuleita 6-7 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä, mutta eivät ruskistuneita. Lisää timjaminoksat ja laakerinlehti. Kaada joukkoon loput (1/2 l) liemestä ja kuumenna voimakkaasti kiehuvaksi. Keitä lientä kasaan 10-20 minuuttia, kunnes jäljellä on noin 4 rkl. (Liemi saa todellakin kiehua voimakkaasti, muutoin tässä voi mennä puolikin tuntia). Lisää tiivistettyyn liemeen hienonnettu vesikrassi ja pinaatti. Kuumenna sekoitellen vielä 2 minuuttia. Siirrä kattila pois levyltä, poista timjaminoksat sekä laakerinlehti. Siirrä seos tehosekoittimen kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Aja seos tasaiseksi ja lisää voita kuutio kerrallaan, niin että edellinen voi on ehtinyt sekoittua kunnolla soseeseen.

Kuumenna kattilassa 3 rkl oliiviöljyä ja lisää keitetyt ohrat. Pyörittele niitä 3-4 minuuttia öljyssä, lisää loraus vettä tarvittaessa. Kaada joukkoon vesikrassi-pinaattisose ja sekoita hyvin. Kuumenna vain sen verran, että ohratto on kauttaaltaan lämmintä. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Sekoita hyvin. Annostele ohratto lautasille ja kokoa päälle parsa-pecorinosalaattia.

Parsa-pecorinosalaatti

200 g (10 vartta) vihreää parsaa (mielellään mahd. paksuvartisia)
60 g pecorinojuustoa (parmesaani käy myös)
2 rkl sitruunamehua
2 tl öljyä
rouhaisu mustapippuria myllystä

Pese parsat hyvin ja napsauta puumainen tyvi pois. Höylää parsat ohuiksi suikaleiksi aloittaen tyvestä ja edeten kohti nuppua. Nosta parsasuikaleet kulhoon. Höylää myös juusto ohuiksi suikaleiksi. Lisää ne kulhoon yhdessä oliiviöljyn, sitruunamehun ja mustapippurin kanssa. Sekoita ainekset keskenään varovasti käsin nostellen. Yritä ajoittaa salaatin valmistus mahdollisimman lähelle ohraton valmistumista.

Tomaatti-kotijuustosalaatti

30.5.2016 / / 0 Comments

Tässä tulee kesän toiseksi paras salaatti, jonka valmistuskin on helppoa kuin heinänteko.

tomaatti-kotijuustosalaatti

No, tosiasiassa kaikki, jotka ovat koskaan tehneet heinää perinteisin menetelmin heinäseipäille tietävät, että ei se nyt niin helppoa ole. Mutta tämä salaatti on! Kyseinen tomaattisalaatti on perintöä lapsuuden kodistani ja talvisin tomaatit korvattiin meillä appelsiineilla. On sitä siis ennenkin osattu syödä sesonkien mukaan. Veikkaisinpa muuten, että tuo appelsiini-sipulisalaatti on ollut aika monen muunkin perheen ruokalistalla talviaikaan.

Kyse on ehdottomasti kesäsalaatista, sillä tämä suorastaan vaatii kypsiä ja mehukkaita tomaatteja, joiden kuorikin on syvänpunainen. Itse tykkään pihvitomaateista ja erityisesti näistä häränsydäntomaateista, kun ne ovat niin kauniita syvine uurteineen. Tässä välillä oli aika, jolloin kotimaisia pihvitomaatteja ei saanut. Muistelen lukeeni, että jostain syystä suomalaiset eivät niitä ostaneet, joten kotimaisen puutarhatkaan eivät niitä kasvattaneet. Onneksi tilanne on nyt korjautunut. Kauniin salaatin saat myös käyttämällä erivärisiä kirsikka- ja miniluumutomaatteja.

Toinen tärkeä osa tätä salaattia on sipuli. Voit viipaloida punaisipulin ohuiksi renkaiksi ja marinoida renkaat öljyssä ja viinietikassa. Nyt kun ensimmäiset nippusipulit ovat saapuneet kauppohin ja toreille, niin käytän mielummin niitä. Oma lisäykseni tähän perintösalaattiin on murennettu kotijuusto. Jotain outoa on kuitenkin tapahtunut kotijuustomarkkinoilla. Ensin Ingman lopetti omansa, joka oli muuten merkittävästi parempaa kuin Valion juusto, ja nyt sain juosta usemmassa kaupassa etsimässä Valion vastaavaa tuotetta. Jos kotijuustoa ei löydy tai et innostu sitä itse tekemään, käy fetajuusto korvaajaksi mitä parhaiten. Muutoin salaatti on hyvin yksinkertainen ja se sopii lisäkkeeksi, mutta on erinomainen lounassalaatti hyvän leivän kanssa.

Tomaatti-kotijuustosalaatti

3-4 pihvitomaattia
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
suolaa ja pippuria
2 nippusipulia
1 (200 g) pkt kotijuustoa tai fetajuustoa
basilikaa tai timjamia hienonnettuna

Viipaloi tomaatit ja asettele ne limittäin tarjoiluvadille. Valuta päälle hieman öljyä ja punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pese ja kuivaa nippusipulit huolellisesti. Viipaloi sipuli renkaiksi ja suikaloi vihreä varsi. Ripottele tomaattien päälle. Murenna kotijuusto sormin ja lisää salaattiin. Hienonna lopuksi basilikanlehdet ja koristele salaatti.

Raparperi-lohiflatbread

27.5.2016 / / 3 Comments

Mitä syntyy, kun yhdistetään kirpeän makeat raparperit, pehmoinen grillissä paistettu flat bread ja sitruksinen lohi? No, aika täydellinen leipä!

Raparperi-lohi -flatbread

Ohueksi höylätty raparperi pehmenee etikkamarinadissa mainioksi lisäkkeeksi vaikka flatbreadin päälle.

Minun piti jo viime keväänä tehdä näitä etikkamarinoituja raparpereja, mutta se jostain syystä jäi. Mutta onneksi sain nyt aikaiseksi, sillä näistä tuli niin hyviä, että taitavat olla meidän keittiömme uusi klassikko! Sokerissa, suolassa ja etikassa raparperin oma happamuus hieman pehmenee, mutta silti siihen jää mukava kirpeys ilman naamaa irivistyttävää kokemusta. Raparperit höylätään trendikkäästi ohuiksi suikaleiksi. Voit tehdä tämän mandoliinilla, juustohöylällä tai kuorimaveitsellä, mutta paloittele raparperit ennen höyläämistä lyhyemmiksi pätkiksi. Pitkien raparperisuikaleiden syöminen ei ole kovin helppoa tai mielyttävää, ainakaan tällaisen leivän päältä. Tarjoa raparperit kalan, lihan tai juustojen kanssa. Varoituksen sana, näihin voi jäädä koukkuun, joten tee isompi satsi kerralla!

Ihan pelkkää raparperia ei meillä kuitenkaan syöty. Tein pitkästä aikaa flatbreadia hyväksi todetulla Donna Hayn ohjeella. Lisäksi paistoin lohta, jonka maustoin sumakilla ja ripauksella kardemummaa. Ideana oli paistaa lohi tatakin tapaan eli ainoastaan ruskistaa pinta kunnolla, niin että kala jää keskeltä vielä raa’aksi. Kalapalaa valitessa pyydä mielellään kalan keskeltä paksu pala, siitä saa parhaiten leikattua viipaleita eikä kala kypsy yli. Mikäli raaka kala epäilyttää, niin voit paistaa kalan kypsemmäksi ja murentaa sen leivän päälle tai käyttää vaikka kylmäsavustettua lohta. Sumakin sijaan kalan voi maustaa sitruunankuorella ja tillillä.

Raparperiflatbread

Lisäksi sivelin leivät vuohentuorenjuustolla, jonka maustoin sitruunankuorella ja yrteillä. En vaan voi olla ylistämättä sitä Saloniemen juustolan Syrjähyppyä. Ihan mahtava tuote! Saman juustolan vuohenmaitojogurtti on myös mainiota ja mansikoiden kanssa siitä tulee melko ylellinen ja kesäinen aamupalaherkku.

Etikkamarinoitu raparperi

3 ohutta raparperin vartta
2 rkl etikkaa (valkoviinietikka käy hyvin)
3/4 dl sokeria
3 dl vettä

Paloittele pestyt raparperin varret noin 10 cm:n paloiksi. Höylää ne ohuiksi suikaleiksi. Mittaa kulhoon etikka, sokeri ja vesi. Sekoita, kunnes sokeri on kokonaan liuennut nesteeseen. Lisää suikaloitu raparperi ja anna maustua jääkaapissa vähintään 45 minuuttia.

Sumakkimaustettu lohi

500 g lohta
2 rkl sumakkia
1 rkl sormisuolaa
1/2 tl jauhettua kardemummaa

Poista lohesta tarvittaessa ruodot ja nahka. Kuivaa liha huolellisesti. Jauha morttelissa keskenään sumakki, suola ja kardemumma. Pyörittele kalapala mausteissa kauttaaltaan ja kääri leivinpaperiin. Nosta jääkaappiin maustumaan tunniksi.

Taputtele kalapala kuivaksi, älä pyyhi mausteita pois. Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paahda kalaa pannulla, paksuudesta riippuen, noin 2 minuuttia/puoli. Anna jäähtyä hetki ja viipaloi kala paloiksi.

Kokoa annos levittämällä vuohentuorejuustoa tai muuta tuorejuustoa leivälle, nosta päälle kalaviipaleita ja marinoitua raparperia. Viimeistele annos mustapippurilla, lorauksella öljyä ja haluamillasi yrteillä tai versoilla.

Höylätty parsa on uusi musta

25.5.2016 / / 0 Comments

Mandoliini ja erilaiset kuorimaveitset ovat olleet tässä keittiössä kovassa käytössä viime aikoina. Niillä on höylätty ohueksi niin kaalia, raparperia kuin parsaakin.

Höylätty parsapasta

Tällä kertaa höylätty parsa päätyi nopeaan arki-illan pastaan. Yksinkertaisuudessaan kaunista! Innostuin cannelonien myötä tekemään taas tuorepastaa, kun se on oikeasti niin helppoa. Tällä kertaa tein pastalevyistä pappardelleja. Kuivattu pappardelle tai oikeastaan mikä tahansa kuivattu nauhapasta sopii tähän, jos tuorepastan teko ei ole ennalta tuttua hommaa.

Parsan höylääminen sujui minulta kätevimmin vaakateräisellä kuorimaveitsellä. En höylännyt nuppuja lainkaan, vaan leikkasin ne veitsellä ohuemmiksi paloiksi. Mikäli olet tottunut mandoliinin käyttäjä, voit toki käyttää sitä ja höylätä parsan koko pituudeltaan.

Pastataikina

300 g durumvehnäjauhoja
3 kananmuna
3/4 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
3–5 rkl vettä

Kaada jauhot isoon kulhoon, tee niiden keskelle syvennys ja riko kananmunat siihen. Lisää suola ja öljy. Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen ja lisää tilkka kerrallaan vettä. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti käsiteltävää. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä.

Kauli pasta jauhotetulla pastakoneella kolmessa tai neljässä erässä ohuiksi levyiksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Pappardelleja varten ei taikinan tarvitse olla kaikkien ohuinta.

Leikkaa levyt 20 cm pituisiksi. Jauhota hyvin. Taittele taikina levy löyhiksi kerroksiksi tai kääri taikina kääretortun tapaan rullaksi. Leikkaa kerrostettu taikina 2 cm levyisiksi nauhoiksi terävällä veitsellä. Tee sormistasi häkki ja ravista pastaa, kunnes nauhat irtoavat toisistaan.  Aseta valmiit nauhat tai pastalevyt jauhotetulle alustalle ja ripottele päälle hiukan jauhoja. Näin ne eivät tartu toisiinsa kiinni ja niitä on helpompi käsitellä. Anna nauhojen kuivua 10–15 minuuttia ennen keittämistä.

Mikäli käytät kuivattua pappardella, varaa sitä 350 g tähän ohjeeseen.

Parsa-öljyseos

1  nippu (500 g) vihreää parsaa
1 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
3-4 rkl hienonnettuja yrttejä
suolaa ja mustapippuria

Pese parsat huolellisesti ja napsauta kuivuneet kannat pois. Höylää parsat nupun alapuolelta vaakateräisellä kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa nuput vielä kahteen tai kolmeen osaan ja nosta sivuun. Mausta höylätty parsa sitruunanmehulla ja ripauksella suolaa.

Laita pastavesi kiehumaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä öljyssä hiljalleen noin 5 minuuttia. Varo polttamasta kynsiä. Lisää sitruunankuori ja nosta kattila pois levyltä. Lisää öljyn joukkoon hienonnetut yrtit, höylätyt parsat sekä mausteet. Pidä lämpimänä.

Lisää keitinveteen reilusti suolaa ja pappardellet. Keitä voimakkaasti kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Lisää parsan nuput veteen, kun keittoaikaa on minuutti jäljellä. Ota keitinvettä talteen.

Valuta pasta ja nostele parsa-öljyseos joukkoon. Lisää pastan keitinvettä, mikäli pasta tuntuu kuivalta. Rouhi joukkoon pari pyöräytystä mustapippuria ja höylää päälle reilusti parmesaania.

Parsasalaatti tomaatti-kananmunavinegretillä

24.5.2016 / / 1 Comment

Sain käsiini ensimmäiset kotimaiset parsat. Nämä hauskat honkkelot olivat kotoisin Nurmijärveltä. Lähiruokaa siis!

Parsasalaatti

Ostin viikonloppuna ensimmäiset kotimaiset parsat. Niitä myytiin Anton&Antonissa irtomyynnissä ja olo oli suorastaan keskieurooppalainen, kun poimin yksittäisiä parsoja koriini. Toivoisin, että parsaa pääsisi useimmin valikoimaan näin. Muoviin käärittyjen parsojen osto on vähän kuin ostaisi sikaa säkissä. Toki parsan nupun kunnosta voi jotain päätellä, mutta varren kunto selviää vasta kotona ellei sitten kaupassa lähde availemaan pakkauksia.

Vähän epäilytti, kun parsat olivat todella pitkiä, että kuinkahan paljon niistä joudun katkomaan pois kovaa vartta. Valitsin joukkoon sekä pidempiä että lyhyempiä tapauksia, mutta en normaalia enempää katkonut kuivaa vartta pois. Nämä parsat olivat myös niin ohuita ja tuoreita, että niitä ei tarvinnut edes kuoria. Tässä siis kerrassaan mainio ja helppo salaatti kesäiseen päivään alkupalaksi tai kalan lisäkkeeksi.

Kotimainen parsa

Parsasalaatti tomaatti-kananmunavinegretillä
2-4 annnosta

500 g vihreää parsaa
suolaa, mustapippuria

Pese parsat hyvin ja napsauta kova kanta pois. Lyhyemmät parsat voi kypsentää kokonaisina, leikkaa pidemmät puoliksi. Paahda parsat parilapannulla tai grillaa ne. Levitä parsat tarjoiluvadille ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Vinegretti

2 (200 g) napakkaa tomaattia
1 kovaksi keitetty kananmuna
1 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 sitruunanmehu tai 2 tl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria
3 rkl hienonnettuja yrttejä (esim. lehtipersiljaa, käytin basilikaa, minttua ja oreganoa)
2 rkl kapriksia

Pese tomaatit ja poista sisus. Kuutio tomaatin liha pieniksi kuutioiksi. Kuutioi myös kananmuna. Mittaa kulhoon öljy ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hienonnetut yrtit ja kaprikset. Sekoita varovasti joukkoon tomaatti- ja kananmunakuutiot. Tarkista maku. Valuta kastike vielä lämpimien parsojen päälle. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Laventelibebét

23.5.2016 / / 0 Comments

Syötävän suloiset laventelibebét sopivat pieniksi herkuiksi  kevään ja kesän juhliin.

Laventelibebét

Bebét ovat lempileivonnaisiani

Rakkauteni bebéihin on alkanut jo lapsena. Tätini työskeli Lappeenrannassa Opelan leipomo-konditoriossa ja muistan kuinka siellä käydessämme söin aina bebéleivoksen. Sellaisen ruskeakuorrutteisen, jonka päällä oli hasselpähkinä. Se oli parasta mitä tiesin. Harmikseni olen todennut, että kunnollisia bebéleivoksia ei vaan oikein saa enää mistään. Useimmissa on aivan liian paksu pohja, täyte on maalarinvalkoista tahmaa, joka ei ole vanilja-voikiisseliä nähnytkään ja pahimmillaan leivokseen upotetaan äklömakeaa hilloa. Kerrassaan pöyristyttävää!

Olenkin tästä syytä päättänyt uhrata itseni tieteen alttarille ja aikomuksenani on testata Helsingistä löytyvät bebét lähiviikkojen aikana. Episodia voitte seurata instagram-tililläni (at)haarukkavatkain ja lopullisen raportin teen tänne blogiin. Jos tiedät erityisen hyvän bebépaikan, miksei myös huonon, niin vinkkaa tähän alle. Lupaan käydä testaamassa, mikäli paikka on vaan pääkaupunkiseudulla!

Laventelibebét

Bebéleivosten alkuperä on todennäköisesti Ranskassa, mutta tarkkaa tietoa siitä kuinka ne ovat Suomeen tulleet ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että bebéjä on valmistettu suomalaisissa leipomoissa 1900-luvun alusta alkaen.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin tekemiiini bebéihin. Tämän ohjeen nappasin talouskouluaikaisesta monisteestani vuodelta 1993, mutta ohje itsessään on varmasti vanhempi. Veikkaisin 40-50 luvulta, sillä siinä ohjeistetaan vatkaamaan hyvin pesty voi vaahdoksi ja ”pölysokerin puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmaressa hyvin hienoksi”. Kirjoitan tähän ohjeet sellaisina kuin ne tuossa monisteessani ovat ja selvennän epätarkkoja kohtia tarvittaessa.

Bebéjen valmistus

Perinteisten bebéleivosten pohja valmistetaan hiekkahentusten ohjeella. Jo nimikin kertoo, että kyseessä on ihanan mureneva leivonnainen, ei mikään kova kiekko, joka haarukan painosta sinkoilee ympäri lautasta. Taikina on todella muruisaa, mutta sen saa kyllä painettua vuokiin. Yritä saada taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Valmiit pohjat kestävät kyllä käsittelyä paistamisen jälkeen, vaikka taikina vaikuttaakin murenevalta. Bebéleivosten toinen tärkeä elementti on täyte eli vanilja-voikreemi- tai kiisseli, jonka tällä kertaa maustoin laventelilla. Laventelin maku jakaa mielipiteitä ja liialti annosteltuna se voi maistua parfyymiseltä tai mummon vaatekaapilta. Laventelin voi aivan hyvin jättää pois ja maustaa kiisselin vaniljalla perinteiseen tapaan.

Valmistin bebépohjat tällä kertaa silikonimuotissa, josta tuli kerrallaan 15 pientä leivospohjaa. Helpommalla pääset valmistamalla isompia pohjia. Leivosten muotohan on suorareunainen, joten folioiset kertakäyttöiset vuoat sopivat tähän vallan mainiosti, jos sinulla ei ole 10-20 alumiinista bebévuokaa (ja epäilen, että aika harvalla on!) Bebét viimeistellään sokerikuorrutuksella, joka perinteisesti on värjätty vaaleanpunaiseksi. Olen itse tykästynyt käyttämään pastavärejä nestemäisten tai jauhemaisten elintarvikevärin sijaan. Valitettavasti minulla oli punainen pastaväri loppunut ja jouduin korvaamaan sen Dr. Oetkerin punaisella geelivärillä. Se ei kuitenkaan toiminut aivan odotetusti, sillä jostain syystä helmiäismäinen geeliväli alkoi erottautua kuorrutuksesta ja jouduin vatkaamaan kuorrutusta useaan otteeseen. Paluu siis pastavärien maailmaan tässä keittiössä!

Säilytys

Bebét säilyvät tiiviissä rasiassa jääkaapissa 4-5 päivää. Pohjat kestävät hyvin pakastusta, joten ne voi hyvin valmistaa etukäteen odottamaan. Joissain ohjeissa on myös mainita, että leivoksen voisi kokonaisuudessaan pakastaa, mutta en ole itse asiaa testannut. Tämän kokeilukerran perusteella epäilen ainakin tuon geelivärin pakastuksen kestoa.

Laventelibebét

Hiekkahentuspohjat
20 kpl

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
(1-2 tl kylmää vettä)

Voita vatkataan (haarukkavatkaimella) sen verran, että se notkistuu, jolloin siihen on helppo lisätä sokeri. Sitten lisätään vehnäjauhot ja leivinjauhe yhdessä seulottuina (siivilöitynä). Taikinaa saa sekoittaa vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. (Lisää vettä, mikäli taikina ei yhtään pysy kasasssa. Voi olla, että jauhoista riippuen joudut lisäämään vettä vähän enemmänkin.) Sen jälkeen taikina jaetaan 20 osaan, joista kukin painellaan sormin voideltuun pikkuvuokaan. Pistele pohjat haarukalla. Nämä paistetaan tasaisessa, ei kovin kuumassa uunissa ja kaadetaan hiukan jäähtyneinä vuoista koputtamalla vuoan pohjaan. Uunin lämpö noin 200 astetta. (Paistoin tasalämmöllä 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä pohjia noin 8 minuuttia, isompia saa paistaa 10-12 minuuttia. Pohjat kohoavat hieman paistettaessa, voit varovasti painella keskustaa matalammaksi, kun olet ottanut pohjat uunista.) Anna pohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte

1 1/2 dl maitoa
1 rkl kuivattuja laventelinkukkia
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
3 tasaista teelusikallista perunajauhoja
(1/4 tl jauhettua vaniljaa)
2 rkl sokeria

Mikäli käytät laventelia, niin laita laventelinkukat maitoon uuttumaan noin 4 tunniksi. Siivilöi laventelinkukat maidosta. Mittaa maidon määrä ja lisää sitä, jotta saat 1 1/2 dl (kuivatut kukat imevät itseensä nestettä jonkin verran).

Täytteeseen vatkataan suolaton tai hyvin pesty voi vaahdoksi. Siirrä odottamaan. Maito, perunajauhot ja sokeri saavat kiehahtaa. Kiisseliä on sekoitettava kuumentamisen aikana, ettei siitä tulisi kokkareista. Valmista kiisseliä on myös jäähtymisen aikana silloin tällöin sekoitettava, ettei siihen tulisi kuorta. (Mittaa maito, perunajauhot ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä.)

Jäähtynyt kiisseli lisätään vatkatun voin joukkoon vähitellen, hyvin vatkaten. Seos maustetaan vaniljalla. Jäähtyneet leivospohjat täytetään voikiisselillä ja pinta tasoitetaan märällä veitsellä. Sen jälkeen viedään leivokset vähäksi aikaa kylmään paikkaan, missä voi kiisseli kangistuu. (Nosta leivokset noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.)

Vinkki! Täyttäminen tapahtuu helpoiten pursottamalla täytettä leivospohjalle ja tasoittamalla pinta märällä veitsellä.

Kuorrutus

1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
haluamaasi elintarvikeväriä
koristeluun: laventelinkukkia, nonparelleja, pähkinää

Sokerikuorrutukseen käytetään pölysokeria tai sen puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmareessa hyvin hienoksi. Sokeriin lisätään kylmää vettä niin paljon, että saadaan paksu velli, joka voidaan värjätä miedon vaaleanpunaiseksi. Täytettyjen leivosten pinta peitetään ohuelti sokerivesikuorrutuksella. Kuorrutus leviää hyvin käytettäessä märkää veistä. Leivoksen keskelle voi panna pähkinän puolikkaan tai hienonnettua mantelia; ellei näitä ole, murennetaan yksi leivoksista ja ripotellaan murusia bebéiden pinnalle koristeeksi.

Koiran elämää

Laaduntarkkailijan kuono alkaa olla jo kovin lähellä!

Older posts Newer posts

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑