Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: sisältöyhteistyö

Savoijinkaalikääryleet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

 

Kikkoman soy sauce

 

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty.  Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

 

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita.  Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin.  Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta:  soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi.  Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella  sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella.  Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

 

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

 

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

Taste of Helsinki -safarin top 3

Sisältöyhteistyössä Taste of Helsinki

Menu for the Taste of Helsinki safari

 

Enää vajaa kolme viikkoa ja sitten Suomen paras ruokatapahtuma, Taste of Helsinki, on täällä taas!

Pari viikkoa sitten julkaistiin tämän kesän Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut ja sanonpa vaan, että nälkä ei jää tänäkään vuonna. Sen voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, sillä pääsin mukaan Taste of Helsingin järjestämälle ruokasafarille, jossa kiersimme kuusi tapahtumaan osallistuvaa ravintolaa, söimme ilolla kahdeksan erinomaista ruoka-annosta ja nautimme sopivan määrän laadukkaita viinejä. Nopeammat (siis kaikki muut paitsi minä!) ovatkin jo ehtineet omat arvionsa kierroksesta kirjoittaa. Kaikkien Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut löydät täältä.

Ravintola Savoy

Restaurant Savoy in Helsinki

Siinä me kohtasimme, kaksi ensikertalaista. Minä ja Savoy.

Vierailu tässä klassikkoravintolassa oli minulle ensimmäinen ja sattumoisin on Savoy tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsingissä. Savoyn historia ulottuu vuoteen 1936 saakka ja Alvar Aallon suunnittelema ravintolasali ei tuottanut pettymystä tyylikkyydellään ja arvokkuudellaan. Ravintolan ilmapiiri suorastaan huokui hyvällä tavalla historiaa. Ja ei taida Helsingissä olla toista ravintolaa, josta olisi niin hienot näkymät kaupungin kattojen ylle!

Vorschmack by Savoy

Savoy tuo Taste of Helsinkiin klassikkoannoksensa Marskin vorschmackin, jota Savoyn kokki Henrik Kovanen tiimeineen keittelee yhteensä kolme päivää. Vorschmack valmistetaan edelleen alkuperäisellä reseptillä lampaasta, naudasta, rasvasillistä, sipulista ja valkosipulista. Taste of Helsinkiä varten vorschmackia haudutellaan ainakin 150 kiloa. Me vähän epäilimme, että mahtaako se riittää? Sen verran kielen mennessään vievä oli tuo annos! Kyseessä on aivan täydellinen viileän päivän lämmittäjä tai loppuillan viimeistelijä ja se on parhaimmillaan nautittuna kylmän pienpanimo-oluen kanssa. Bloggaajakollegat kehuivat myös toista aiemmin maistamaansa Savoyn annosta – mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, jossa on mukana myös perunahelmiä ja tillikreemiä. Ennustan jonoja Savoyn tiskille!

Tiesitkö muuten, että voimme kiittää Savoyn katolla asustelevaa mehiläisyhteisöä siitä, että Espan puistossa ei enää kesällä haise pahalle?

Ravintola Toca

Toca on mielestäni yksi parhaista ravintoloista Helsingissä. Kuten Tocassa on tapana, otettiin meidät sydämellisesti vastaan ja jännityksellä odotimme ensimmäistä annosta. Odotukset olivat perustellusti kovat Tocan viime vuoden hitin, arancinien,  jälkeen. Ja ei petytty!

Annos nimeltä Bianco, rosso, verde herätti huomiota ulkonäöllään ja tullee varmasti olemaan yksi tapahtuman kuvatuimmista annoksista. Se piti sisällään ravioleja juustotäytteellä, jotka viimeisteltiin basilikakastikkeella ja tomaattipölyllä. Annos on saanut inspiraation Italian väreistä sekä mauista, mutta se on myös kunnianosoitus kokki Gennaron äidille. Nuo juustoraviolit olivat täydellisiä, ei niistä muuta voi sanoa, ja ihastuneita äännähdyksiä kuului vähän jokapuolelta pöytää. Toca on muuten ToH:n historiassa ensimmäinen ravintola, joka valmistaa pasta-annoksen! Onkin mielenkiintoista kuulla myöhemmin, että kuinka monta raviolia he päätyivät lopulta valmistamaan. Melko monta, veikkaan!

Jälkiruoka jatkoi taattu Toca-laatua ja se osui & upposi omaan makumaailmaani. Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla -annos oli juuri sopivan sitruksinen ja ei liian makea, vaikka siinä olikin valkosuklaata. Annoksen makumaailma oli saanut innoituksensa Gennaron isän rakkaudesta sitruunaisiin jälkiruokiin. Myönnän, että tässä vaiheessa jo vähän liikutuin!

Collaboratio

Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut

Kolmas poimintani ei ole ravintola, vaan viinin maahantuoja Collaboratio ja heidän edustamansa italialainen viinintuottaja Pdc.  Saimme safarin aikana maistella monia erinomaisia viinejä sekä Andre Clòuet´n shampanjoita, mutta kaikkien juomien yli nousi tämä yksi: Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut. Kyse on nuoren ja innovatiivisen viinintekijän, Pietro De Contin upeasta proseccosta, joka hyppäsi kyllä minun listallani italialaisten kuohuvien kärkeen.

Proseccot ovat harvoin suosikkejani niiden päärynäisen maun vuoksi. Erityisesti, jos juoma ehtii lämmetä, maistuu se lähinnä keinotekoisesti maustetulle kotimaiselle päärynäsiiderille. Mutta tämä Cartizzen laaksossa kypsyneistä Glera-rypäleistä valmistettu cartizze oli kaikkea muuta! Se tarjottiin meille ravintola Pastorin artisokka, perinnetomaatti ja ponzu-kastike -annoksen kanssa ja vaikka annoksessa kastikkeen suolaisuus olikin mielestäni vähän yläkanttiin, toimi tämä prosecco sen kanssa loistavasti. Kyse on siis kuivan rapsakasta, pieniä kuplia tulvillaan olevasta kuohuvasta, jota maahantuoja kuvailee osuvasti “proseccojen Ferrariksi”. Rypäleiden viljely tapahtuu luonnonmukaisesti ja kaikki työvaiheet suoritetaan käsin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan juomaan ToH -viiniteltassa ja löytyypä tämä aarre myös Alkon valikoimistakin.

Papukaijamerkki

Kolmen kärki oli tiukka ja kaikki safarin ruoat sekä juomat olivat maininnan arvoisia. Haluan kuitenkin nostaa tähän loppun vielä yhden jutun, ehkä tärkeimmän kaikista eli tapahtuman järjestäjät, Barry ja Mira MacNamaran, joiden työ tapahtuman taustalla on korvaamatonta.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä ToH on noussut mielestäni Suomen merkittävimmäksi ruokatapahtumaksi. Se tarjoaa matalankynnyksen mahdollisuuden maistella Suomen, ja viime vuosina myös naapurimaidemme, huippuravintoloiden annoksia. Ravintoloiden menut heijastelevat ajan henkeä ja Barry kertoikin, että aluksi ei juuri kellään ollut pelkästään kasvisannoksia, mutta tänä vuonna on mukana myös puhtaasti vegaanisiakin annoksia. Vuosi 2017 on monella tapaa erilainen, muun muassa siksi, että ravintolojen listoilta ei löydy lainkaan lohta. Sen sijaan kotimaiset järvikalat ja ns. roskakalat ovat saaneet ansaitun paikkansa annoksissa.  Hurraa!

Ehdin safarin aikana vaihtaa muutaman sanasen Barryn kanssa ToH -tapahtuman järjestelyistä.  Loistava ruoka- ja juomatarjonta kantaa pitkälle, mutta se ei yksistään tee tapahtumasta menestystä. Eräs ToH:n suosion salaisuuksista on sen ainutlaatuinen henki, sillä satoi tai paistoi, niin ihmiset viihtyvät ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Minua kiinnostikin mistä Barry ja Mira saavat tapahtumalleen niin osaavaa ja iloista henkilökuntaa? Barry kertoi, että tapahtuman henkilökunta on pääasiassa palkattua työvoimaa ja porukasta on löytyy useita konkareita, jotka ovat olleet mukana jo alusta saakka. Onpa työporukassa mukana yksi perhekin!

Perhosta on vapaaehtoisina työntekijöinä  mukana niin palvelualan- kuin kokkipuolenkin opiskelijoita. He saavat tapahtumasta paljon hyvää kokemusta ja mahdollisuuden luoda kontakteja. Osa heistä on myöhemmin Barryn kertoman mukaan työllistynyt avustamiinsa ravintoloihin. Siitä iso peukku! Olen varma, että tapahtuman hyvä henki on omiaan luomaan houkuttavuutta osallistua mukaan myös tiskin toiselle puolelle, vaikka ihan vapaaehtoistyön merkeissä. Kuka tietää – ehkä ensi vuonna minutkin löytää nauttimasta vähän toisenlaisesta ToH:stä?

Lisää tunnelmia Taste of Helsinki -safarista löytyy mm. täältä:

Hannan soppa

Viisi tähteä

Vaimomatskua

Andalusian auringossa

Lyhyenä hetkenä

 

 

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑