Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: nigel slater

3. adventin klementiinikeikaus

Kolmas adventti tuo tullessaan ihanan tahmean klementiinikeikauskakun.

Three candles for Advent

Pikkusitrusten sesongin alkaminen on yksi niistä asioista, jotka saavat ajatukseni kulkemaan kohti joulua. Luulen, että aika monelle ikäluokkani edustajalle nuo oranssit tuoksuvat mandariinit, satsumat ja klementiinit tuovat samanlaisia tuntumuksia. Taisi olla Pienen punaisen keittiön Peggy, joka hiljattain muisteli kuinka koulusta saatiin joulujuhlassa tai todistusten jaon yhteydessä mukaan pieni ruskea paperipussi, jossa oli sitten yksi mandariini ja joulupipari, suurta herkkua molemmat. Toinen  hedelmä, joka ehdottomasti kuuluu tuon ajan jouluihin, on kiiltävän punainen Red Delicious -omena. Voisin vaikka veikata, että tuo omena on ollut innoittamassa Disneyn Lumikkia!

Moist clementine cake suits well for Christmas

Klementiinit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja ihania ne ovat toki sellaisinaan – erityisen ihania, jos koiraltamme kysytään! Herra Hurvelsson on klementeihin niin ihastunut, että jo pelkkä kuoren avaaminen saa kuolan suusta valumaan… Sopivat nämä pikkusitrukset toki moneen muuhunkin, kuten salaatteihin ja leivontaan. Kokeilin klementiinejä viime vuonna myös possettiin, ohjeen löydät tästä.

Tämä kakku on saanut innoituksensa minulle kuluneen vuoden aikana rakkaaksi tulleesta Nigel Slaterin Christmas Chronicles -kirjasta. Nigelin versiossa käytetään appelsiinia ja kakun päälle tulee appelsiinin kuorisiivuja ja kakku valellaan appelsiinisiirapilla. Oma versioni muotoutui tästä Nigelin ja Elina Jyväksen (Baking Instinct) klementiini-chilikakun yhdistelmästä. Kakkutaikina on Nigelin ohjeesta ja idea klementiineistä siirappeineen Elinan. Ja näin syntyi kaunis jouluinen klementiinikeikaus!

Kauppoihin oli muuten jo saapuneet ensimmäiset veriappelsiinit! Pyörittelin kotona niitä käsissäni ja olin kahden vaiheilla tekisinkö kakun niistä vai klementiineistä. Asia ratkesi sillä, kun leikkasin veriappelsiini halki ja se oli 90% keltainen (punainen on se juttu). Ja hyvä, että päädyin tähän klementiiniversioon, sillä näitä varmasti löytyy jokaiselta joulun aikaan kotoa. Kovin paljon muuta ihmeellistä ei kakkuun tule ja valmistuskin on helppoa, joten tämän voi tehdä vaikka Tapaninpäivänä sukulaisia ilahduttamaan.

Enää viikko jouluun! Uskon, että ensi viikko on yhdellä jos toisellakin kiireinen, mutta itse ainakin yritän ottaa jokaiselle päivälle pienen hengähdystauon joulufiilistelyä ja rauhoittumista varten. Kokeile sinäkin!

Clementine upside down cake

Klementiinikeikauskakku

Klementiinit

6 (luomu)klementiiniä viipaloituna
Siirappi:
2 dl (luomu)klementiini vastapuristettua mehua (tarvitset tähän 4-5 klementiiniä)
1 1/2 dl sokeria

Pese klementiinit hyvin kuumalla vedellä. Leikkaa ne kuorineen terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi ja poista siemenet. Siirrä kattilaan.

Raasta 4 klementiinin kuori ja siirrä sivuun kakkutaikinaa varten. Purista raastetuista klementiineistä mehu, mehua tarvitset 2 dl, joten voi olla että joudut puristamaan mehua yhteensä 5 klementiinistä. Siivilöi mehu.

Lisää kattilaan klementiinin mehu ja sokeri. Keitä kannen alla 5 minuuttia. Nosta klementiiniviipaleet reikäkauhalla lautaselle odottamaan.

Keitä lientä kovalla lämmöllä ilman kantta 5-10 minuuttia, tai kunnes seos sakenee siirappimaiseksi.

Voitele korkeareunainen kakkuvuoka (pyöreä 24 cm halkaisijaltaan). Älä käytä irtopohjavuokaa, sillä sokerisiirappi saattaa kiehuessaan valua pohjan ja reunan välistä.

Levitä klementiiniviipaleet vuoan pohjalle tiiviisti limittäin ja kaada päälle siirappiseos.

Kakkutaikina

225 g huoneenlämpöistä voita
225 g ruokosokeria
4 kananmunaa
110 g vehnäjauhoja
120 g mantelijauhoja (käytin Pirkan kuorellisista manteleista valmistettua)
1 tl aitoa vaniljaa jauhettuna
1/2 tl leivinjauhetta
4 klementiinin raastettu kuori

Vatkaa huoneenlämpöinen, pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja klementiinin kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi ja kaavi taikina kakkuvuokaan. Tasoita pinta.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 40-50 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Peitä pinta paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos pinta tummuu.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tämä kakku säilyy kosteana useita päiviä.

Porkkana-karpalokakku

Porkkanakakku on varmasti yksi maailman tunnetuimmista kakuista, josta löytyy monen monta versiota.

Wintery warmly spiced carrot and cranberry cake definately makes the day.

Aivan ensimmäiseksi syvä anteeksipyyntöni. Niin reteästi lupasin blogin facebookissa, että uutta ohjetta tulee blogiin ennen lokakuun loppua. Tässä sitä kuitenkin ollaan, marraskuussa. Viimeiset aika monta viikkoa ovat olleet työntäyteisiä kaikkine arjen normaalikuvioineen. Ruuhkavuosi-termi tulee usein esille, kun puhutaan perheistä neljänkympin molemmin puolin ja sen ymmärrän – on eri-ikäisiä lapsia, on päiväkotia, koulua, harrastuksia ja vanhemmilla töitä, töitä ja töitä. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että tässä on jokin uusi ruuhkavuosien aalto alkanut? Meillä ei ole edes lapsia! Syvä kumarrus kaikille äideille ja isille, jotka tätä arjen jonglöörausta pyörittävät täysjärkisinä.

Tässä ruljanssissa on sitten jäänyt blogi kaiken muun jalkoihin. Tämän ohjeen olen nimittäin kuvannut jo lokakuun alussa. Toisaalta porkkanakakku sopii mihin vuoden aikaan vain ja tässä kakussa on jo hitunen jouluakin mukana, sillä syksyinen sää suorastaan vaati maustamaan kakun inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla.

Porkkanakakku leipomotuotteena on minulle usein vähän vaikea, en juurikaan osta sitä kahviloista paristakin syystä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi porkkankakkuun pitää lisätä ananasmurskaa tai rusinoita? Tiedän toki, että ananas tuo kakkuun mehevyyttä ja on yksi pitkän säilyvyyden salaisuuksista. Sihtisuuni ei kuitenkaan anna ananakselle armoa, rusinoista puhumattakaan. Maksalaatikossa rusinat ovat ihan jees!

Pidän kuitenkin porkkanakakun lämpimästä mausteisuudesta ja porkkanoiden tuomasta maanläheisestä mausta, joten päätin tehdä siitä oman versioni. Ei tästä mitään maata mullistavaa ja vuosituhannen uutta keksintöä tullut, mutta omaan makuuni enemmän sopiva. Happamana tyyppinä korvasin ananaksen tuoreilla karpaloilla, myös kuivattu karpalot käyvät. Rusinat jätin suosiolla pois. Porkkanoiksi valitsin keltaisen ja tumman punaisen variantin. Muut värikkäät porkkanat kuivasin kasvikuivurilla rapeiksi lastuiksi kakun päälle. Muutes, nuo tuoreet karpalot ovat ihan huippuja – keräsimme ne maalta syyskuun lopussa. Ämpärillinen karpaloita on edelleen meillä parvekkeella ja ne ovat edelleen ihan hyviä! Karpalothan tykkäävät, että niitä hieman pakkanen puraisee, silloin marjan makeus korostuu.

Warmly spiced carrot cake with cranberries

Noiden väriporkkanoiden metsästys olikin ihan oma operaationsa, niitä ei nimittäin meinannut löytää mistään. Lopulta avasin suuni Hakaniemen torilla yhdellä vihanneskojulla ja minulle selvisi, että kyllä niitä värikkäitä porkkanoita on – tukussa. Porkkanoiden perään ei vaan kukaan ole torilla kysellyt ja siksi kauppias ei ollut ottanut niitä valikoimiinsa! Siltä seisomalta tilasin heti kolme nippua porkkanoita seuraavalle viikolle ja porkkanatuskani oli ohitse! Ensi syksynä sitten olemme kaikki reippaina kyselemässä väriporkkanoiden perään vai mitä?

Vinkki! Jos sinulla ei ole kasvikuivuria, voit vallan mainiosti kuivattaa lastut uunissa. Porkkanoista syntyy sopivan ohuita lastuja kuorimaveitsellä.

Kakun ohjeen olen muokannut Nigel Slaterin Tender-kirjasta (Volume I).

Porkkana-karpalokakku

3 (150 g) porkkanaa (keltaisia tai punaisia)
1/2 sitruunan mehu (tarvitaan 4 tl)
1 ps (150 g) saksanpähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl rypsiöljyä
150 g ruokosokeria
100 g fariinisokeria
2 dl tuoreita karpaloita
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
Kuorrutus:
1 (250 g) rs mascarponea
1 (200 g) rs tuorejuustoa
2 1/2 – 3 dl tomusokeria
1 appelsiini
Koristeluun:
kuivattuja porkkanasuikaleita
tuoretta rosmariinia
tuoreita karpaloita

1. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Rouhi saksanpähkinät veitsellä.
2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 22 cm) ja pingota pohjan päälle leivinpaperi.
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
4. Vatkaa öljy ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa, kunnes seoksen väri on vaalentunut. Vatkaa keltuaiset seokseen yksi kerrallaan.
5. Kääntele joukkoon saksanpähkinät, karpalot ja porkkanaraaste.
6. Lisää sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet.
7. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan metallisella lusikalla. (Puinen työväline liiskaa valkuaisen ilmakuplat.)
8. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta.
9. Paista 180 asteessa uunin keskitasoa alemmalla tasolla 30-35 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä kostea, mutta ei taikinamaisen märkä.
10. Anna kakun jäähtyä vuoassaan 10 minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään.
11. Kuorrutusta varten vatkaa kulhossa ensin keskenään mascarpone ja tuorejuusto, jotta koostumus hieman pehmenee. Lisää sitten tomusokeri ja vatkaa, kunnes seos on tasaista ja paksua. Raasta joukkoon pestyn appelsiinin kuori.
12. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen palaan. Levitä noin kolmannes kuorrutuksesta pohjan päälle ja nosta toinen kakkupala kanneksi.
13. Levitä loput kuorrutteesta kakun pinnalle ja koristele kuivatuilla porkkanalastuilla, rosmariinilla ja karpaloilla.

Vinkki! Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut hieman vetäytyä jääkaapissa. Ota se kuitenkin huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen tarjoamista.

Purjoa ja papuja Nigel Slaterin tapaan

Tänään on luvassa lohturuokaa purjon ja papujen muodossa.

 

”The arrival of the first snap of cold is invigorating, like jumping into an ice pool after the long sauna of summer. Winter feels like a renewal, at least it does to me. I long for that ice-bright light, skies of pale blue and soft grey light that is at once calm and gentle, fresh and crisp. Away from the stifling airlessness of summer, I once again have more energy. Winter has arrived.” Nigel Slater, The Christmas Chronicles.

 

Olen useasti täällä blogissakin ihastellut suosikkiruokakirjailijani, Nigel Slaterin, tapaa kirjoittaa. Tuossa yllä olevassa katkelmassa hän on osannut pukea sanoiksi juuri sen mitä talvessa rakastan, silloinkin kun sataa räntää vaakasuoraan. Talvella tunnen taas eläväni ja huomaan kuinka alan aamuisin heräillä jo aiemmin (tiedän, not real!) ja päässä surisee jos jonkinlaista resepti-ideaa ja suunnitelmaa joulun ajalle.

Sen lisäksi, että Nigel kirjoittaa aivan tavattoman kauniisti, ovat hänen ruokaohjeensa 100% veden suuhun herauttavia ja aina vuoden aikaan sopivia, kuten tämä haudutetusta purjosta ja pehmeistä valkoisista pavuista tehty muhennos. Purjo-papumuhennos syntyy vähän kuin itsestään ja ei vie arki-iltanakaan liikaa aikaa. Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimmista kasviksista, vaikka siitä tulee hauduttamalla ihanan pehmeää ja purjon kirpakka sipulisuus pyöristyy melkein makeaksi. Parhaiten tämä onnistuu hauduttamalla purjoa voin kanssa – öljykin käy, mutta se ei samalla tavalla korosta purjon makua.

Nigel Slater's leeks and haricot beans

Nigel tarjoaa tämä purjo-papumuhennoksen paistettujen makkaroiden kanssa. Minulla oli pakastimessa Herrakunnan lampaan suussa sulavaa karitsan entrecotea, jonka paistoin edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitin uudelleen ennen tarjoamista.  Karitsan tai makkaroiden sijaan pala hyvää lämminsavustettua  siikaa tai lohta kävisi varmasti yhtä hyvin. Varaa lisäksi rapeakuorista leipää, jolla voit mopata lautasen tyhjäksi. Sen verran hyvää tästä tuli!

Nigelin uusin kirja, The Christmas Chronicles, on ilmestynyt nyt syksyllä ja odotan kärsimättömästi, että saan sen eteeni. Vähän sellaista nimittäin minulle lupailtiin syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen on tyytyminen The Guardianin viikonloppuliitteeseen.

Nigelin purjo-papumuhennos

3 keskikokoista purjoa
3 kuorittua valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
30 g voita
1 dl vettä
2 1/2 dl kanalientä
1 tlk valkoisia papuja
lehtipersiljaa tai timjamia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele purjot ja leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. (Leikkasin mukaan myös vähän purjon vihreää osaa.) Huuhtele kiekot vielä huolellisesti. Kuumenna voi ja vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää purjot sekä valkosipulikynnet. Peitä pinta leivinpaperilla ja nosta kansi päälle. Hauduta kannen alla 8-9 minuuttia, kunnes purjot antavat hieman periksi. Kaada kattilaan liemi ja kuumenna. Soseuta purjot tehosekoittimessa tai varovasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan aja seosta täysin sileäksi soseeksi.

Kaada purjot takaisin kattilaan ja kääntele joukkoon huuhdellut valutetut pavut. Kuumenna vielä hetki ja mausta suolalla, pippurilla sekä haluamillasi yrteillä.

Karitsan entrecote

300 g karitsan entrecotea
ruskistamiseen voita
maustamiseen suolaa, pippuria
vuokaan 4 salottisipulia, 5 timjamin oksaa, 1/2 dl sherryä tai lihalientä

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistamista. Ruskista entrecote kauttaaltaa pannulla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paloittele salottisipulit pariin palaan, lisää liha sekä timjami. Lorauta vuokaan neste ja peitä foliolla. Paista 150 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Anna vetäytyä ennen tarjoamista. Jos valmistat entrecoten edellisenä päivänä, lämmitä se vuoassaan sipulien kanssa uunissa folion alla. Viipaloi liha ja lisää muhennoksen päälle. Lisää myös pehmenneet salottisipulit.

Pumpulinpehmeä brownie maraschinokirsikoilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkkäri aikuiseen makuun.

Meille oli viime viikonloppuna tulossa ystäväni syömään. Halusin tehdä jotain överin hyvää jälkkäriksi, kun ei oltu aikoihin nähty. Olin ostanut Hellasta ja Herkusta italialaisia maraschinokirsikoita tarkoitukseni yhdistää kirsikat jollain tavalla suklaaseen. Ensin ajattelin tehdä jonkinlaisen version Schwarzwaldin kakusta, mutta aika tuli vastaan. Kun pyörittelin päässäni eri vaihtoehtoja, niin muistin, että Nelle oli joskus tarjonnut meille suussasulavia brownieta. Ne oli valmistettu meidän molempien lempiruokakirjailijan, Nigel Slaterin, ohjeella. Päätin kokeilla miten kirsikat toimisivat tässä ohjeessa. Ja voi pojat, toimihan ne!

Ohje itsessään on helppo. Kuten kaikissa suklaaleivonnaisissa ja jälkiruoissa, niin tässäkin on tärkeää käyttää kunnollista suklaata, mielellään sellaista, jossa on 70% kaakaota. Kaakaojauheen tulee olla myös leivontaan soveltuvaa tummaa jauhetta, ei lasten juotavaksi tarkoitettua O’Boyta. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan paistamaan leivonnainen neliönmallisessa vuossa (23×23 cm). Minulla ei sellaista ollut, joten paistoin browniet hieman isommassa vuossa. Tällöin paistoaika luonnollisesti lyheni. Ja paistoaika onkin tässä ohjeessa se kriittisin kohta, sillä leivonnaisen on tarkoitus jäädä kosteaksi sisältä, melkein valuvaksi. Oma versioni olisi saanut melkein minuutin vähemmän olla uunissa, mutta onneksi se ei aivan kuivaksi ehtinyt paistua. Gluteenittoman tästä herkusta saa vaihtamalla vehnäjauhot mantelijauhoihin tai gluteenittomiin jauhoihin.

Jos mahdollista niin nämä täyteläiset browniet ovat vielä parempia seuraavana päivänä, kun kirsikoista irronnut mehu on entisestään kostuttanut leivonnaisen. Päälle voi vielä valuttaa muutaman kirsikan, kirsikoiden lientä ja pyöräyttää kaveriksi pallon hyvää vaniljajäätelöä. Vähän haaveilin, että noista jäljelle jääneistä paloista tekisin sellaisen Eton Mess -tyyppisen jäätelö-browniesotkun. Kaikkeen sitä pitääkin uhrautua, ihan vaan ruokahävikin torjumiseksi!

Erittäin hyvä brownie-ohje

250 g suklaata (70% kaakaopitoisuus)
300 g ruokokidesokeria (käytin 100 g muscovadosokeria ja 200 g tavallista kidesokeria)
250 g huoneenlämpöistä voita
3 isoa kananmunaa (L-koko) + yksi keltuainen
60 g vehnäjauhoja (n. 1 dl)
60 g tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivijauhetta
ripaus suolaa
maraschinokirsikoita

Tarvitset 23×23 cm kokoisen, mielellään pinnoitetun vuoan tai paistoastian. Muunkin kokoinen käy, mutta tarkkaile paistoaikaa! Vuoraa vuoka leivinpaperilla.

Ota suklaasta 50 g erilleen ja rouhi se pieniksi muruiksi. Siirrä rouhittu suklaa sivuun odottamaan. Paloittele loput suklaasta ja sulata hiljalleen vesihauteessa. Kulhon pohja ei saa koskea veden pintaa. Kun suklaa on sulanut, siirrä kattila vesihauteineen pois liedeltä.

Vatkaa huoneenlämpöinen, paloiteltu voi sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Riko kananmunat kulhoon, lisää keltuiainen ja vatkaa rakenne kevyesti rikki haarukalla. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola erilliseen kulhoon.

Lisää kananmunat voi-sokerivaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Nosta sekoitusnopeutta erien välissä. Sekoita sulatettu ja rouhittu suklaa metallisella lusikalla seokseen. Nostele lopuksi jauhot joukkoon, vältä sekoittamasta liikaa.

Kaavi taikina paistovuokaan, tasoita pinta. Painele pinnalle haluamasi määrä kirsikoita. Paista 180 asteessa n. 30 minuuttia. Mikäli vuokasi on isompi, lyhennä paistoaikaa. Leivonnaisen tulisi olla keskeltä hieman kohonnut ja kosteaa.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑