Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: mustakaali

Mustakaalicrostinit

Crostinit ovat italialaisia alkupalaleipiä. Tällä kertaa ne saivat päällensä muhennettua mustakaalia.

mustakaalicrostini

 

Tutuistuin mustakaaliin eli cavolo neroon ensi kerran häämatkallamme Firenzessä ihan hirmu kauan sitten. Ihmettelin tätä upeaa kaalia ja päädyin ostamaan pussillisen kyseisen kaalin siemeniäkin. Ne jäivät kuitenkin kylvämättä, mutta ajatus mustakaalista jäi päähän. Kun myöhemmin suunnittelin Toscana-kurssia työväenopistolle, törmäsin tähän crostiniohjeeseen. Tuolloin ei kaupoista löytynyt mustakaalia, saatika lehtikaalia, joten kurssilla käytimme savoijinkaalia. Hyvää sekin oli.

Tilanne mustakaalin osalta on onneksi korjaantunut ja nyt sitä saa kaupoistakin jo. Toissa kesänä sain lopulta myös itsekin kasvatettua mustakaalia parvekkeellamme, mutta tänä kesänä mustakaalin taimiini iski joku ötökkä ja sato jäi olemattomaksi. Onneksi ei tarvitse olla oman kasvatuksen varassa, tässäkään asiassa!

Crostinit ovat mainio alkupala ja ne sopivat myös keittojen kaveriksi. Toinen crostinisuosikkini, jota olemme myös työväenopiston kursseilla valmistaneet, on broilerinmaksacrostini. Siihen löydät erinomaisen ohjeen Nelleltä, Siskot kokkaa -blogista. Suosittelen kokeilemaan molempia crostineja, sillä yhdessä niistä saa mukavaa napostelua vaikka italailaishenkiselle illalliselle.

mustakaalicrostini

 

Mustakaalicrostinit

1 pieni ohut patonki tai muuta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
300g mustakaalia, savoijinkaalia tai lehtikaalia
2-3 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria myllystä
pecorinoa tai parmesania
pinjansiemeniä

Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi, sivele kummallekin pinnalle öljyä ja siirrä viipaleet uunipellille. Anna paistua 200-asteessa 10 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kullanruskeita ja rapeita. Pidä lämpiminä. Jos teet crostineja pienemmän määrän, niin paahda leipäviipaleet paistinpannulla öljyssä. Lisää siinä tapauksessa valkosipulinkynsi öljyä maustamaan. Voit viipaloida sen sitten kaalin joukkoon.

Leikkaa mustakaaleista pois sitkeät lehtiruodit. Revi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Kuumenna 3 rkl öljyä paistinpannulla, lisää valkosipuli ja kuullota minuutin verran. Lisää kaali, tilkka vettä, suola ja pippuri. Paista sekoittaen, kunnes kaali on pehmeää. Pirskottele kaalien päälle etikkaa ja jatka paistamista, kunnes etikka on haihtunut.

Lusikoi seosta lämpimien patonkiviipaleiden päälle, pirskota pinnalle öljyä ja jauha päälle pippuria. Höylää päälle pecorinoa tai parmesaania ja koristele pinjansiemenillä.

Munakoiso-mustakaalipata jyväpastasta

Tämä muheva pastaruoka on taattu koko perheen suosikki! Karitsa, munakoiso ja fetajuusto johdattavat ajatukset Kreikkaan. 

orzo with aubergine and cavolo nero

Orzo, risoni, jyväpasta – tällä sukkulan muotoisella pastalla on monta nimeä.  Jyväpasta on valmistettu vehnästä ja on hassusti riisin oloinen, mutta ei kuitenkaan. Jyväpastan pinnassa on runsaasti tärkkelystä, joten se sopii erityisen hyvin kaikenlaisiin patamaisiin ruokiin. Sitä käytetään niin Italiassa kuin Kreikan suunnallakin. Italiankielinen nimi orzo tarkoittaa muuten ohraa! Ihan sekaisinhan tässä jo menee! Orzoa myydään isoimmissa ruokakaupoissa Abez-merkillä ja näyttipä Myllyn Paras tuoneen markkinoille oman tuotteensa jyväpasta-nimellä.

Tämä pataruoka kuuluu vakiorepertuaariimme, koska siinä on jotain todella pehmeän lohtuisaa ja lisäksi sitä on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista löytyy.  Karitsan jauhelihaa ei ole pakko lisätä, ohje toimii mainiosti ilmankin, mutta munakoisosta en luopuisi. Alkuperäinen ohje on amerikkailaisen Rachael Rayn käsialaa ja olen muokannut sitä hieman.  Rayn ohjeessa jyväpasta keitetään erikseen. Tällä tavoin valmistettuna jyväpastan maku jää mielestäni vähän irralliseksi, joten olen kypsentänyt sen padassa yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa.

Orzo with aubergine and cavolo nero

 

Viime viikolla Itä-Helsingin REKO-jaossa oli myynnissä upeita mustakaaleja, joten lisäsin niitä tähän pataan. Loput mustakaaleista pääsivät kanssani valokuvaan (!) ja taidan vielä niistä tehdä ainakin mustakaalicrostineja. Mustakaalin sijaan voit käyttää pinaattia tai lehtikaalia.

Munakoisokuutiot voi paistaa öljyssä pannulla, mutta siihen kuluu jonkin verran aikaa ja kädet jää vapaiksi muihin hommiin, jos paahdat ne uunissa. Valmiit munakoisokuutiot lisätään ruokaan ihan loppumetreillä.  Ruoka saa mukavaa suolaista makua ja kirpakkuutta fetasta sekä raastetusta sitruunankuoresta. Ja kuten pataruoilla on tapana, niin tämänkin maut kehittyvät, kun ruoka saa yön yli levätä.

 

orzo with aubergine and cavolo nero

 

Munakoiso-mustakaalipata

1 (400 g) munakoiso
3 rkl öljyä
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
ripaus suolaa

500 g karitsan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl kanelia tai 1-2 kanelitankoa
1 tl kuivattua minttua
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1 tlk (400 g) kokonaisia tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 dl vettä
2 1/2 dl jyväpastaa
200 g mustakaalia

1 pkt fetajuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
tuoretta oreganoa ja minttua hienonnettuna

Kuutio munakoiso ja levitä palat leivinpaperin päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta. Paahda munakoisokuutioita uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes munakoiso on pehmeää ja saanut väriä.

Ruskista jauheliha padassa kahdessa erässä. Hienonna sipuli ja raasta valkosipulikynnet. Mausta jauheliha ja lisää sipuli. Kuullota muutama minuutti ja lisää valkosipuli. Jatka paistamista vielä hetki.

Kaada pataan kokonaiset tomaatit, murskaa niitä hieman puuhaarukalla. Lisää myös vesi. Huuhtele jyväpasta siivilässä ja lisää se pataan. Sekoita hyvin ja peitä kannella. Anna kiehua pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia. Sillä aikaa leikkaa mustakaaleista kova lehtiruoti pois ja suikaloi kaalit. Lisää kaalit pataan ja jatka kuumentamista vielä 8-10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Tarkista maku ja sekoita joukkoon paahdetut munakoisokuutiot.

Murenna feta ja raasta sitruunasta kuori. Hienonna yrtit. Sekoita nämä kaikki keskenään ja ripottele valmiin ruoan pinnalle.

Keralalainen kananmunacurry ja mustakaali-thoran

Viileiden säiden myötä tekee taas mieli mausteisempia, tuhdimpia ruokia ja intilainen ruoka vastaa tähän kysyntään loistavasti.

kananmunacurry ja mustakaalithoran

Olen todennäköisesti ensimmäisen kerran syönyt intialaista ruokaa Lontoossa asuessani, mutta omat intialaisen ruoan kokkailluni jäivät valitettavasti tuolloin Sainsburyn tai Marks&Spencerin valmiiden korma- tai vindalookastikkeiden kuumentamiseen. Olenkin oppinut tekemään intialaista ruokaa vasta mieheni innostamana. Hän oli tavatessamme kasvissyöjä ja tykkäsi tehdä erilaisia mausteisia ja maistuvia intialaisia ruokia. Intilaisessa ruoassa minua viehättää eniten juuri mausteiden runsas käyttö ja upeat kasvisruoat. Erot eri alueiden välillä ovat suuret, kuten tuon kokoisessa maassa voikin olettaa ja eri uskontojen vaikutukset näkyvät ruoissa selkeästi.

Olen erityisen ihastunut Keralan alueen ruokiin, vaikka niissä usein käytetäänkin kookosta. Nämä kaksi tekemäni currya eivät edusta sitä tulisinta ja mausteisinta Intiaa, vaan ovat melkeinpä hienostuneen mausteisia, keralalaiselle ruoalle tyypillisiä makuja. Niiden valmistamisen jälkeen ei myöskään koti tuoksu intialaiselle ravintollalle! Se on tällaiselle herkkänenäiselle ihan positiivinen asia.

Thoranit ovat keskeinen osa keralalaista ateriaa ja ne ovat usein maustettu kookoksella sekä currynlehdillä. Niihin ei tule juuri lainkaan nestettä ja ne paistetaan pienessä määrässä öljyä. Thoranit ajavat vähän saman asian kuin meidän lisäkesalaattimme ja kasviksina voi käyttää mitä oikeastaan mitä tahansa. Keralassa käytetään erilaisia valkoisia ja vihreitä keräkaalityyppisiä kaaleja tähän ruokaan, mutta minä tein thoranin mustakaalista. Mustakaali toimii erinomaisesti, sillä sen lehti on paksumpi kuin esimerkiksi lehtikaalin ja kestää siksi kuumentamista paremmin.

kananmunacurry

Blogiani seuranneet arvaavat kyllä miksi tuo toinen curry valikoitui ruokalistallemme. Kyllä, siinä on kananmunaa! Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kastikkeeseen pelkästään tomaattia, mutta minulla oli upeita kotimaisia paprikoita, joten laitoin niitä ja yhden hyvin kypsäksi päässeen häränsydäntomaatin. Oma lisäykseni ruokaan oli nigellansiemenet eli mustakuminansiemenet (ryytineito). Nigellan siemeniä saat etnisistä kaupoista ja niitä näytti olevan myynnissä myös Ruohonjuuren verkkokaupassa.

Tiesitkö muuten, että Lontoon Brick Lanen ja Commercial Roadin intialaiset ravintolat eivät oikeastaan alunperin olleet intialaisia, vaan bangladeshilaisia? Kaiken lisäksi juuret johtavat tietylle Bangladeshin alueelle, Sylhetiin. Sylhet sijoittuu Bangladeshin koilliskulmaan ja se on ollut tärkeä vesiväylä siirtomaa-ajan ja sen jälkeen tapahtuneelle kaupalle. Britit kuljettivat Sylhetin kautta teetä, mausteita ja hedelmiä kotimaahansa. Laivoihin tarvittiin kuitenkin paljon halpaa työvoimaa. Pian suuret määrät sylhetiläisiä merimiehiä oli pestattu höyrylaivoihin, ja koska he eivät osanneet englantia, tapahtui työ kannen alla, konehuoneissa. Palkka oli huono ja työ rankkaa sekä vaarallista, joten ei ollut ihme että niinkin moni mies päätti Lontoossa jättää laivan.

Suuri osa heistä päätyi Itä-Lontooseen ja siellä erilaisiin majataloihin asumaan ja polttamaan oopiumia. Oli melko tavallista, että näiden majatalojen omistaja oli itsekin entinen merimies. Eräs heistä, mies nimeltä Mr. Ali, Bengalista, perusti majatalonsa lähelle pienen kahvilan, josta Lontooseen rantautuneet merimiehet ja karkulaiset saivat ostaa riisiä ja curryä. Yhä useampi heistä päätti seurata Mr Alin esimerkkiä ja uusia curryja tarjoavia kahviloita nousi kuin sieniä sateella vuosien 1920-30 välillä. Nämä merimiesten currykahvilat ovat olleet ponnahduslautana sille intialaiselle ruokakulttuurille, minkä tänä päivänä tiedämme Briteissä kukoistavan. Mikäli curryn historia kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen lukemaan Lizzie Collinghamin kirjan ”Curry. A tale of cooks and conquerors”.

Vielä veikkaus tähän loppuun – arvaa montako kertaa kirjotin keralalaisen sijaan keravalaisen…

 Kananmunacurry (Motta roast)

6 isoa kananmunaa
4 vihreää chiliä (käytin meidän omia chilejä aji benitoa ja narangaa)
5 cm:n pala inkivääriä
3 keltasipulia (minulla oli vain punasipulia)
1 iso punainen paprika
1 pienehkö keltainen paprika
1 iso häränsydäntomaatti (tai 2 keskikokoista tomaattia)
3 rkl öljyä
10-15 kuivaa currynlehteä
1 tl nigellansiemeniä
3/4 tl suolaa
1/2 tl kurkumaa
päälle hienonnettua korianteria

Keitä kananmunia 6 min 50 sek. ja jäähdytä ne hyvin. Kuori jäähtyneet munat.

Viipaloi chilit pituussuunnassa, poista siemenet halutessasi. Kuori inkivääri ja raasta se hienoksi. Viipaloi sipulit ohuiksi puolikuikski. Suikaloi paprikat ja tomaatti.

Kuumenna öljy isossa pannussa tai wokissa. Paista siinä chiliä, inkivääriä, currynlehtiä ja nigellaa 2-3 minuuttia. Lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat puoliksi pehmenneitä.

Lisää suikaloidut paprikat ja tomaatti, suola ja kurkuma. Keitä ilman kantta 7-9 minuuttia, kunnes kastike on saostunut. Nosta kananmunat kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta kananmunien päälle. Siirrä pannu pois liedeltä ja ripottele päälle korianteria. Tarjoa riisin ja mustakaalithoranin kanssa.

Mustakaali-thoran

200-250 g mustakaalia
2 keltasipulia
2,5 cm pala inkivääriä
3 rkl öljyä
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
3 tl urad dal -linssejä tai vihreitä linssejä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele mustakaalin lehdet ja poista kova lehtiruoti. Suikaloi lehdet. Hienonna sipulit ja raasta inkivääri.

Kuumenna öljy pannussa ja paista siinä ensin sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poksahdella. Lisää sitten currynlehdet ja linssit. Paista, kunnes linssit ovat kullankeltaisia (vihreät linssit tumman paahteisia).

Lisää sipulit ja paista ne pehmeiksi (n. 5 min). Sekoita joukkoon inkivääri, kurkuma, ja chili. Lisää suikaloitu mustakaali ja suola. Ripottele pannulle hieman vettä (päädyin laittamaan noin 1/2 dl kokonaisuudessaan) ja peitä pannu kannella. Kypsennä kaalia pienellä lämmöllä 15-20 minuuuttia, välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.

Lehtimangoldipiirakka

Voi tätä syksyn yltäkylläisyyttä! Yksi satokauden värikkäimmistä tapauksista on lehtimangoldi, jonka lehtien ja varren vaihtelevat pinkistä keltaiseen.

lehtimangoldipiirakka

Tein viime viikonloppuna suolaista piirakkaa Hävikkiviikon henkeen, sillä piirakkaan upposi lehtimangoldin loppujen lisäksi myös parvekkeelta pari punajuuren naattia sekä jääkaappiin unohtunutta mustakaalin lehteä. Lehtimangoldi sopii erinomaisesti paistettaviin juttuihin ja käytettäväksi pinaatin tai lehtikaalin tapaan. Raakana sen maku on mielestäni aavistuksen karvas, mutta lehdet voi kyllä suikaloida salaatin joukkoon. Kovat varret sen sijaan on syytä käyttää pannulla pehmenemässä.

Taikinan piirakalle valmistin luomu täysjyväspelttijauhoista ja pohjana käytin jo aiemmin hyväksi toteamaani broccoliinipiirakan pohjaa. Lisämakua taikina sai kuivatusta sitruunatimjamista sekä mustapippurista.

Täytteeseen kokeilin Arla Ingmanin uutta täyteläistä Lempi ruokakermaa, jonka rasvaprosentti on 22%. Tuote kuulosti houkuttelevalta, mutta kotona vasta huomasin, että kermaan oli lisätty tapiokatärkkelystä. Mietin, että kun rasvaa on jo normaalia ruokakermaa enemmän ja koostumus siten paksumpi, niin oliko sakeuttava aines aivan välttämätön lisä? Ehkä ensi kerralla pysyn perinteisesssä kuohukermassa.

Kun mietin, että mitä kaikkea tähän piirakkaan laittaisin, nakutti takaraivossani sinnikäs ääni ”savujuustoa, osta savujuustoa.” En tiedä miksi, mutta välillä on ihan PAKKO saada savujuustoa. Sinänsä jännä ilmiö, koska muistan lapsena suurinpiirtein vihanneeni savujuustoa. Liekö keski-ikä vaivaa vai mikä, mutta savujuustoahan se oli ostettava. Ostamani savujuusto oli valitettavasti vain turhan mietoa – taisi olla Kuusamon savujuustoa, joka on muistaakseni ollut aiemmin ihan sopivan savuisaa. Hyvä savunmaku on mm. Pirkka leppäsavujuustossa. Myös italiainen savustettu scamorza on erinomaista. Sitä kannattaa kysellä juustoihin erikoistuneista kaupoista. Helsingistä sitä saa mm. Hakaniemen hallista, Lentävä Lehmä -puodista. * Kiitos Kokit ja Potit Hannelelle, joka muistutti myös Savuhilmasta, joka on siis PARASTA suomalaista savujuustoa!

Lehtimangoldipiirakka
9 palaa

Taikina
100 g kylmää voita
140 g (n. 2 1/2 dl) luomu täysjyväspelttijauhoja
1 tl (sitruuna)timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
1-2 rkl kylmää vettä
vuoan voiteluun voita

Täyte
10 keskikokoista lehtimangodia
2-3 mustakaalinlehteä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa tai ruokakermaa
2 dl raastettua savujuustoa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
1/2 tl suolaa
1/2 dl auringonkukansiemeniä

Sekoita monitoimikoneessa keskenään kylmä, kuutioitu voi ja jauhot sekä mausteet. Lisää vettä pienissä erissä, tarkkaile taikinan koostumusta. Anna koneen käydä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin tunniksi lepäämään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele 20×24 cm vuoka huolellisesti. Voit halutessasi vielä jauhottaa vuoan. Jauhota työpöytä kunnolla ja ripottele jauhoja myös taikinan päälle. Kauli taikina piirakkavuokaan sopivaksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa noin 10 minuuttia.

Huuhtele sillä aikaa lehtimangoldit ja mustakaalit. Viipaloi valkosipulin kynnet. Hienonna lehtimangoldin varret ja leikkaa kaalista paksu lehtiruoti pois. Kuumenna öljy pannussa, lisää valkosipuli ja hienonnetut varret. Kuullota n. 4 minuuttia. Suikaloi lehtimangoldin ja mustakaalin lehdet. Lisää ne pannulle vielä hetkeksi. Ripauta joukkoon hieman suolaa.

Vatkaa kulhossa keskenään munat ja ruokakerma. Lisää 1 dl raastettua juustoa ja mausta seos suolalla sekä mustapippurilla.

Ripottele esipaistetun piirakkapohjan päälle lehtimangoldiseos. Valuta muna-kermaseos vuokaan ja ripottele pinnalle loput juustosta. Lisää lopuksi auringonkukansiemenet. Paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana 25-30 minuuttia uunista riippuen.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑