Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: karpalo

Karpalo-pähkinäpataleipä

Vispipuurosta ylijääneet karpalon kuoret saivat uuden elämän pataleivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuoden leipähitti oli pataleipä. Valmistuksen helppouden vuoksi epäilen pataleivän suosion vain jatkuvan ja miksipä ei? Pataleivän valmistuksessa ei tarvitse vaivata taikinaa, kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan kohota yön yli. Yksinkertaisuudessaan leipä ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Minulla oli ensimmäisellä kerralla suunnattomia vaikeuksia antaa taikinan vain olla, pakkohan sitä oli vähäsen vaivata. Tärkeää on myös, että paistoastia on riittävän tiivis. Epäilen vähän, että oma Le Creuset -patani ei ole aivan riittävän tiukka kannen osalta ja siksi leipä jäi vähän matalaksi. Ensi kerralla taidan napata pienen osan taikinaa ja tehdä siitä vielä taikinarenkaan kannen ja padan väliin.

Tällä kertaa maustoin leipätaikinan pistaaseilla, hasselpähkinöillä sekä karpalon kuorilla, jotka jäivät yli vispipuurosta. Jauhoina käytin täysjyväspelttijauhoja ja vehnäjauhoja. Se leipätaikinoissa onkin parasta, että itse tehden saa joka kerta erimakuista leipää. Ostin eilen Itä-Helsingin lähiruoka -jaosta lämpökäsittelemätöntä kaurajauhoa, josta ajattelin viikonloppuna kokeilla pataleipää. Mielenkiintoista nähdä millainen lopputulos on luvassa! Ainakin rosmariinia taidan laittaa taikinaan makua tuomaan.

Padan lisäksi tämän leivän voit valmistaa myös uuninkestävässä teräskattilassa, jossa on tiivis kansi. Mikäli patasi kannessa on nuppi, varmista, että se myös kestää 225 asteen lämmön. Mikäli ei, ruuvaa nuppi irti, jätä ruuvi paikoilleen ja tilkitse ruuvi kanteen pienellä nokareella taikinaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipositko viikonloppuna leipää?

Karpalo-pähkinäpataleipä

4 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl pistaaseja ja hasselpähkinöitä
2 tl suolaa
1/2 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl vettä
3/4 dl karpalon kuoria (huoneenlämpöisiä)

rypsiöljyä

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Sekoita 42-asteiseen veteen karpalon kuoret, jos käytät, ja sekoita neste nopeasti kuivien aineiden joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-14 tunniksi.

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Kääntele taikina palloksi, mutta älä vaivaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota 45 minuuttia.

Nosta pata kansineen kylmään uuniin. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut 45 minuuttia, nosta pata varovasti uunista ja voitele se sisäpuolelta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja peitä kannella. Siirrä pata takaisin uuniin ja paista leipää ensin 30 minuuttia kansi päällä. Tämän jälkeen ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä padasta. Sen tulisi irrota padasta vaivatta.

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Lumimunat ja kirpeä karpalokeitto

Photo Nov 29, 15 19 02

Lumimunat vaniljakylvyssä

Täällä pääkaupunkiseudulla ei lunta näy, mutta onneksi joulutunnelmaan ja lumipallojen pyörittelyyn pääsee näin ruoankin kautta! Lumimunat (oeufs à la neige) tai kelluvat saaret ovat jatkoa viime viikolla alkaneille ranskalaisille klassikoille ja se on pitkästä aikaa myös marenkiaiheinen postaus. Hurraa! (Niille, joille tämä marenkihulluus ja siihen johtaneet syyt ovat vielä jääneet epäselviksi, niin kehoitan vilkaisemaan kirjoitustani macaroneista.)

Tarkoituksenani oli kirjoittaa näistä pilveäkin keveämmistä herkuista jo raparperien aikaan, mutta se kuitenkin jäi kiireessä tekemättä ja hyvä oikeastaan niin, sillä alkutalvi pimeine päivineen (ilman lunta) suorastaan huutaa jotain makeaa ja kaunista elämään. Lumivalkoisesta marengista ja jouluisen punaisesta keitosta saa sitä paitsi mainion jälkiruoan Itsenäisyyspäivän juhlintaan tai jouluaterialle. Kotimaisuusastekin nousee, kun käytät puolukoita tai karpaloita marjakastikkeen tekoon.  Perinteisesti nämä herkut tarjotaan vaniljakastikeen kanssa, mutta tuo yhdistelmä on minun makuuni liian makea. Karpalokeitto sen sijaan tasapainottaa marengin makeutta ja paahdetusta sokerista jälkiruoka saa kaivattua rapeutta.

Lumimuniin marenki valmistetaan perinteisesti vatkaamalla valkuaiset pehmeiksi huipuiksi ja lisäämällä sokeri parissa erässä. Tämä ranskalainen marenki ei siis ole kuumamarenki kuten italialainen tai sveitsiläinen marenki ovat. Olen kuitenkin huomannut, että sokeri liukenee paremmin valkuaisvaahdon joukkoon, jos valkuaisia varovasti lämmittää kulhossa vesihauteessa esim. tiskialtaassa. Huolehdi ettei kulhoon pääse pisaraankaan vettä! Tarkoitus on ettei marenkimassassa tunnu lainkaan kovia sokerikiteitä, vaan koostumus on sileä, paksu ja kiiltävä. Sokerina suosittelenkin käyttämään erikoishienoa kidesokeria (Siro). Koristeluun käytettävän paahdetun sokerin voi valmistaa tavallisesta kidesokerista.

Lumimunat kypsennetään maito-vesiseoksessa, joka saa makua vaniljatangosta. Olen tuplannut tähän alkuperäisen ohjeen määrät maidon ja veden suhteen, sillä omaan pinnoitettuun kattilaani pienempi määrä oli liian vähän ja viimeisiä munia kypsentäessäni alkoivat ne jo vähän ottaa kattilan pohjaan kiinni ja muoto kärsi tästä. En suosittele myöskään valitsemaan kovin kapeaa ja korkeareunaista kattilaa, sillä munia saa siihen kerrallaan vain muutaman ja niiden kääntäminen voi olla vaikeaa. Muotoilun suhteen ei kannata ottaa stressiä, täydellisen pyöreää lumipalloa ei lumestakaan ole helppo tehdä ja lusikan malli vaikuttaa paljon lopputulokseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko tätä jouluisempaa jälkiruokaa olla?

Marenkimunat ja karpalokeitto

Marenkimunat (oeufs à la neige)
4 (120 g) valkuaista
170 g sokeria
1 vaniljatanko
6 dl täysmaitoa (en suosittele vähälaktoosista maitoa)
6 dl vettä
tomusokeria alustan jauhottamiseen

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, niin että ne muodostavat pehmeitä huippuja. Jatka vatkaamista ja lisää vähitellen 2/3 sokerista. Kun sokeri on vatkautunut valkuaisten joukkoon, lisää loput sokerista ja vatkaa seosta, kunnes se on tasaista, sileää ja napakkaa.
2. Leikkaa vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi  sisus veitsen lappeella kattilaan. Lisää kattilaan myös vaniljatanko, maito sekä vesi. Kuumenna seos. Maito saa hiljailleen poreilla, mutta ei kiehua. Valkuaismassan rakenne lysähtää, mikäli neste kiehuu liian voimakkaasti.
3. Muotoile marenkimassasta kahden lusikan avulla munan muotoisia marenkeja. Valmista kerrallaan 4 – 5 marenkimunaa koosta riippuen, lisäten niitä lämpimään maitoon sitä mukaan, kun saat munia muotoiltua. Massasta tulee noin 12 munaa.
4. Käännä marenkimunat ympäri 5 – 6 minuutin päästä ja kypsennä niitä vielä toiset 5 minuuttia. Nosta marenkimunat varovasti tomusokerilla jauhotetun leivinpaperin päälle. Marenkimunien ei tarvitse olla kuumia, huoneenlämpö riittää tarjoilulämpötilaksi.

Karpalokeitto
5 dl puolukkamehua (käytin 2 dl tuorepuolukkamehua + 3 dl vettä)
2 dl karpaloita
(sokeria maun mukaan)
2 rkl perunajauhoja

1. Keitä kattilassa mehua ja marjoja, kunnes marjojen rakenne rikkoontuu. Siivilöi neste ja kaada takaisin kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada perunajauhovesiseos ohuena nauhana nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna keiton pulpahtaa.
3. Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sokeria. Sokeri ehkäisee pinnalle syntyvää kuorta. Annostele keittoa jälkiruokalautasen pohjalle ja nosta päälle lumimunat.

Paahdettu sokeri
75 g kidesokeria

Mittaa sokeri pieneen paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna hiljalleen, välillä varovasti sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja väri on muuttunut tumman kuparin väriseksi. Siirrä kattila heti pois liedeltä. Valuta sokeri lumimunien päälle raidoiksi.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑