Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: #hävikistäherkuksi

Suppis-kiinankaaliwokki

Arki alkuun helppoakin helpommalla wokilla!

forest mushroom wok with chinese cabbage

 

Huh, mikä sienisaalis saatiin viikonloppuna!

En muista, että olisin vastaavanlaista kantarelli-ilmestystä aiemmin nähnyt. Yhtään valehtelematta ensimmäinen kori oli täynnä valtavia ja hyväkuntoisia sieniä jo viiden minuutin jälkeen! Saaliin puhdistamiseen ja paistamiseen menikin sitten sunnuntaista kelpo tovi. Sienestyksen varjopuolia, jos minulta kysytään.

Tämä kantarellisaalis alkoi hipoa jo legendaariseksi käynyttä suppisreissuamme. Jokunen vuosi sitten isänpäivän aikaan ei maassa  ollut vielä lunta, kun suunnistimme perheemme metsästäjien etukäteen bongailemaan paikkaan. Pikkaisen oltiin skeptisiä, että vieläköhän niitä sieniä siellä olisi. Äitikin taisi jotain kommentoida lähtiessämme, että tarvitaankohan noin monta koria? No, lopulta oli riisuttava takin alta välipaidat pois ja niistä tehtiin lisäastioita, jotta kaikki sienet saatiin kerättyä… Kotiin päästessä sienet kumottiin tuvan pöydälle ja hyvä, että pöytä riitti.  Siinä istuttiin sitten porukalla niitä siivoamassa. Siiderin ja oluen voimalla, tosin. Suppiksia jahtaamme toivottavasti jälleen syksymmällä, mutta sitä ennen voin herkutella torilta ostetuilla sienillä ja tehdä tätä suppis-kaaliwokkia. Ja enköhän jotain niistä viikonloppuna kerätyistä kantarelleistakin saa aikaiseksi.

Jos suppilovahverot eivät ole juttusi, voit niiden sijaan käyttää siitakesieniä tai vaikka kuningasostereita. Sienien lisäksi wokkiin tulee nimensä mukaisesti kaalia. Meillä oli jääkaapissa yksinäinen kiinankaalin, jonka suikaloin ja ujutin mukaan myös muutaman lehtikaalin lehden. Keräkaali sopii tähän myös mainiosti. Sittenpä ei oikeastaan muuta tarvita, vähän ruohosipulia tai kevätsipulia, pari valkosipulinkynttä ja seesaminsiemeniä.

Kastike wokkiin syntyy soijakastikkeesta, seesemiöljystä sekä kiinalaisesta Shaoxing-viinistä. Shaoxing-viiniä saa Suomesta valitettavasti huonosti. Tosin tuossa pikainen nettiselailu toi esiin Alkon dokumentin, jossa Shaoxing-viinille etsitään ilmeisesti maahantuojaa. Toivotaan, että onnistaa! Oman viinini olen tuonut Englannista. Shaoxingin tilalla voit käyttää Oloroso-sherryä tai lorauttaa soijan joukkoon riisiviinietikkaan.

Tein tätä meille pikaiseksi lounaaksi, joten aiemmin kaappiin jemmaamani paksut esikeitetyt udon-nuudelit olivat tähän oiva valinta. Nämä nuudelit voi hyvin heittää wokkiin sellaisenaan, mutta tykkään käyttää niitä vedessä ensin, jotta nuudelit irtoavat toisistaan helpommin. Näitä esikeitettyjä nuudeleita löytyy esim. Amoy-merkiltä ja niitä saa mm. K-ruokakaupoista. Vehnänuudeleiden sijaan myös soba- eli tattarinuudelit toimisivat hyvin. Arvaa mikä tähän kans sopisi? No kananmuna, tietty!

Vinkki! Salaisuus onnistuneeseen wokkiin on kuumentaa pannu oikeasti kuumaksi ja paistaa kasvikset erisssä. Lopuksi kaikki aineet kootaan takaisin pannulle kastikkeen kanssa.

Suppilovahvero-kiinankaaliwokki

3-4 annosta

1 (400 g) kiinankaali
1 l suppilovahveroita
2 valkosipulinkynttä
1/2 ruukkua ruohosipulia
1/2 dl kuorellisia seesaminsiemeniä
paistamiseen rypsiöljyä
kastike
2 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl shaoxing-kastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 rkl paahdettua seesaminsiemenöljyä

1 1/2 pkt (450 g) esikeitettyjä udon-nuudeleita

Poista kiinankaalista tarvittessa uloimman lehdet. Leikkaa kaali pituussuunnassa puoliksi ja huuhtele kaali. Suikaloi kaali ja puhdista sienet, revi sienet pienemmäksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja leikkaa ruohosipulit noin 5 cm paloiksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Kiehauta nuudelit nopeasti vedessä, valuta ja siirrä takaisin kattilaan. Lisää hieman seesamiöljyä.

Kuumenna öljy wokissa lähes savuavaksi. Lisää kaalit ja wokkaa muutama minuutti. Siirrä kaalit isoon kulhoon odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja paista seuraavaksi suppikset, kunnes neste on sienistä haihtunut. Lisää vielä ruohosipulit ja paista, kunnes sipulit ovat vähän nuutuneet.

Pyyhi wokki puhtaaksi. Lisää öljyä, kuumenna ja lisää nuudelit. Paista käännellen, kunnes nuudelit ovat kuumentuneet. Lisää kaali, sienet ruohosipulineen sekä hienonnettu valkosipuli. Paista noin 1/2 minuuttia. Lisää kastike sekoittaen, kunnes kastike on tasaisesti sekoittunut kasvisten joukkoon. Ripottele joukkoon lopuksi seesaminsiemet.

Pari sanaa kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsa – tuo kasvismaailman ankeuttaja. Se on kuin sateinen harmaa marraskuun päivä tai unettavan monotoninen ja rutikuiva radioääni.  Kesäkurpitsassa ei ole mitään inspiroivaa, innoittavaa ja ennen kaikkea, siitä puuttuu maku.

Zucchini tops and parmesan broth by Gabrielle Hamilton

Pahimmillaan kesäkurpitsa on sellainen kotipuutarhassa ylisuureksi mötikäksi kasvanut halko, mikä sopisi paremmin Retu Kivisen käteen kuin ruokalautaselle. Liian kylmässä säilytettynä kesäkurpitsaan saa vielä mukavan karvaan maun. Onhan se ihan kiva ohueksi höylättynä ja marinoituna, paistettuna tai raakana, mutta milloin ihan kiva on ollut positiivinen ilmaus? Muutoin tuo kesäkurpitsa tahtoo olla sellainen tilkekasvis keittiössämme. Sitä tulee laitettua ruokiin, kun ei oikein keksi mitä muuta laittaisi, mutta jotain lisävolyymiä ruoka tarvitsee.

Joten näistä lähtökohdista on ehkä yllättävää, että päädyin valitsemaan hävikkifestareiden näytöskeittiön raaka-aineeksi kesäkurpitsan!  Oli minulla oikeastaan yksi taka-ajatus. Halusin nimittäin päästä testaamaan Gabrielle Hamitonin Prune-kirjasta muutamaa ohjetta ja näin kätevästi osallistua myös keittokirjahaasteeseen! Multitasking, whoop!

Olen tätä Prune-kirjaa selaillut ja pysähtynyt lukemaan Gabriellen ajatuksia useampaan otteeseen. Olen ihaillut hänen intohimoista suhtautumistaan raaka-aineisiin ja sitä kuinka hänen äänensä kuuluu kirjan sivuilta. Ja löysin Gabriellesta keittiöhengenheimolaisen, joka rakastaa järjestystä ja jonka mielestä on ”It’s great to be classic and not trendy!”

Kun mainitsin, että Gabriellen ääni kuuluu kirjan sivuilla, niin todellakin! Hän nimittäin esiintyy  The Mind of  a Chef-sarjan uusimmissa jaksoissa ja kun katsoin ensimmäisen jakson, tuntui kuin olisin törmännyt vanhaan tuttuun, niin tunnistettava tyyli hänellä on. Juuri tästä syystä pidän esimerkiksi Nigel Slaterin kirjoista, jotka tunnelmallisuudessaan ja kertojaäänessään ovat vailla vertaansa.

Prune-kirjassa on mainio osuus nimeltä Garbage. Siinä Gabrielle ohjeistaa mitä kaikkea (ammatti)keittössä syntyneille jämille ja jätteille voi tehdä.  Ensimmäinen ohje, joka suorastaan hyppäsi silmilleni, oli Parmesan Broth. Tämä umamia pursuava liemi valmistetaan parmesaanin kannoista ja vedestä. Meillä suur-pastasyömäreillä kuluu parmesaaania aika hurjaa vauhtia ja niitä kantapaloja tulee jemmailtua jääkaappin. Aina ei niitä kuitenkaan muisteta lisätä tomaattikastikkeisiin hautumaan, joten tämä liemi on hyvä tapa käyttää kerralla isompi määrä kantapaloja. Liemestä tulee todella täyteläisen ja vahvan makuista. Mietin, että se sopisi vaikka oikaistuun cacio & pepe -pastaan tai liemipohjaksi paistetuille sienille (lue: tateille).

Toinen ohje, johon tartuin oli Zuccini Tops, kesäkurpitsatalkoiden henkeen. Nimensä mukaisesti ohjeessa on kyse kesäkurpitsojen kannoista. Tämä ohje saattaa olla mieleen kesäkurpitsoja kasvattavalle ja säilövälle, sillä kantoja niistä jää yli. Aivan superhelppo valmistaa ja kesäkurpitsan kannat voi tarjota kuumina hyvän oliiviöljyn kanssa tai tämän parmesaaniliemen kanssa kuten minä tein. Tärkeintä tässä ohjeessa on se, että kannat ovat hyväkuntoisia ja mukana on myös hieman kesäkurpitsan lihaa, pelkkä kantanappi yksistään ei siis riitä.

#suurikeittokirjahaaste  #kesäkurpitsatalkoot  #hävikistäherkuksi

 

Parmesaaniliemi

Kaiva jääkapista parmesaanin kannat ja laita ne kattilaan. Lisää vettä, niin että kannat peittyvät kunnolla (vettä saa olla n. 10 cm kerros). Keitä hiljalleen poreillen ilman kantta, kunnes maitorasva alkaa helmeillä pinnalla ja maku on täyteläinen. Tähän menee  1-1 1/2 tuntia. Siivilöi liemi ja jäähdytä. Liemen voi hyvin pakastaa.

Kesäkurpitsan kannat

vähintään 8 kesäkurpitsaa
vettä
suolaa

Leikkaa kesäkurpitsoista kannat niin, että mukaan tulee myös vähän kesäkurpitsan lihaa. Siisti kannoista tummat kohdat pois ja nosta ne kattilaan. Kaada päälle vettä niin että kannat kunnolla peittyvät. Lisää reilusti suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna sitten lämpöä. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes kannat tuntuvat pehmeiltä. Kokeile kypsyyttä bambutikulla tai veitsen terällä. Valuta varovasti ja asettele kannat pienelle lautaselle yhteen kerrokseen. Valuta lautaselle parmesaanilientä tai oliiviöljyä ja anna kuumien kantojen imeä itseensä lientä / öljyä. Ripottele päälle sormisuolaa ja tarjoa lämpiminä.

Molemmat ohjeet ovat kirjasta Prune. Gabrielle Hamilton. Random House.

  • Korjattu Chef’s Table The Mind of a Chefiksi.

Eräs kasviskohtalo ja Hävikkifestarit

 

YHTEISTYÖSSÄ HÄVIKKIFESTARIT

Ensi viikonloppuna järjestetään Teurastamolla Hävikkifestarit, jossa keskustellaan paljon mm. siitä kuinka ruokahävikkiä voitaisiin vähentää. Paikalla voi nauttia hävikkilounaasta, tutustua eri toimijoiden infopisteisiin sekä tulla seuraamaan meidän ruokabloggaajien näytöskeittiöitä, joissa hävikkiraaka-aineista valmistetaan ruokaa. Luvassa on rautaisannos tietoa, vinkkejä ja herkullisia maistiaisia.

Omana aiheenani on kasviksista ja hedelmistä aiheutuva hävikki otsikolla ”Väsähtänyt salaatti ja muita kasviskohtaloita.” Ja tässä yksi sellainen, kasviskohtalo.

Helpoin tapa vähentää kotona tapahtuvaa ruokahävikkiä on ostaa vähemmän, suunnitella paremmin ja pitäytyä tehdyissä suunnitelmissa. Kuulostaa iisiltä eikö vain? Elämä ei valitettavasti aina mene kuten suunnittelee ja hyväksi aiotut ruokasuunnitelmat voivat hetkessä muuttua – joku sairastuu perheessä, on pitkiä työpäiviä, ruoanlaitto ei innosta, tulee iltamenoja… Ja tällaiselle ruokaihmiselle voi iskeä kaupassa satokausisokeus.

Tiedätkö tunteen, kun astut kaupan hedelmä- ja vihannesosastolle ja kaikki, siis aivan KAIKKI, näyttää tuoreelle ja houkuttelevalle? On lehtikaalia, mustakaalia, just sopivan kokoisia kyssäkaaleja, upeita punajuuria naatteineen ja hei, mitäs nää on? Söpöimpiä kesäkurpitsoja koskaan! Ja noi nauriit – niistä sais kaikkea kivaa! Oliko tuolla vielä juuresellerikin naatteineen? En kestä!

The time of year when there is abundance of vegetables

Kaupasta lähtiessä kädet venyvät ainakin 10 cm, kun kauppakassit on sullottu täyteen satokauden herkkuja. Kotiin päästessä pieni hiki nousee jo otsalle, kantamisesta kyllä, mutta myös siitä, että mihinkäs nämä kaikki ihanuudet laitetaan? Pienessä jääkaapissa on vain yksi laatikko, jonne samaan lämpötilaan pitäisi survoa niin kaalit, juurekset kuin marjatkin, salaateista puhumattakaan. Jonkin sortin logistiikkainsinöörin taitoja tarvitaan, kun yritän saada laatikkoon kaikki mahtumaan. Kesäkurpitsat päätyvät laatikon pohjalle, jotta eivät laatikkoa avatessa nirhaudu, kovimmat juurekset tungen päällimmäiseksi. Pieni tönäisy ja laatikko menee kiinni, just ja just.

Ja sitten tulee se arki ja kaikki loistokkaat suunnitelmat kasvisten pään menoksi valuvat viemäriin. Niin käy pian myös niille alimmaiseksi survotuille kesäkurpitsoille, jotka ovat pitkän varastoinnin lisäksi kärsineet  ei niin optimaalisesta säilytyslämpötilasta. Huono omatunto kolkuttaa, joka kerta, kun avaan jääkaapin. Ne suloiset punajuuret ja nauriit huutelevat siellä, että huhuu? Onko rouva ruokabloggaajalla hetki aikaa keskustella ruokahävikistä?

Nyt on, sanon minä.

Jotain on tehtävä ja se alkaa tästä! Kaivan kesäkurpitsat laatikosta ja pelastan ne bioastialta, vielä kun ehdin!

No mitäkö niille kesäkurpitsoille tein? Se selviää Hävikkifestareiden näytöskeittiössä.  Näytöskeittiöihin voit ilmoittautua täältä:

https://www.lyyti.fi/reg/Bloggareiden_Naytoskeittiot_Havikkifestareilla_9019

*Paikalla on lisäkseni pitkän linjan leipätaituri Arja-Elina Laine Makujen Päiväkirja -blogista, Tiskivuoren emäntä Heidi ja Siskot kokkaa -blogin Nelle.*

Karhunvatukkapiirakat

Makean happamat karhunvatukat, mantelinen täyte ja lehtevä voitaikina – ei kuulosta pahalta, eihän?

Nyt tulee ruokatunnustus – rakastan voitaikinaa!

Voitaikinaa pidetään vähän ehkä vanhanaikaisena ja epäterveellisenä ja what not, mutta voitaikinasta saa ihanan lehtevän ja rapean taikinan, jollaista ei muuten saa. Voitaikinaleivonnaisten onnistumisessa on huomioitava muutama seikka – täytettä ei saa olla liikaa, uunin pitää olla kuuma ja paistamisen kanssa ei pidä kiirehtiä, jotta leivonnainen paistuu pohjaa myöten.

Karhuvatukat ovat pyörineet mielessäni jo tovin. Ensin ajattelin tehdä niistä keikauskakkua, mutta kun olen näihin mataliin, galettetyyppisiin piirakoihin ihastunut, niin päätin kokeilla voitaikinan ja karhunvatukoiden yhdistämistä. Tein kaksi erilaista versiota, joista suorakaiteen muotoinen piirakka paistui leivinpaperin päällä pellilla ja pyöreät pienet piirakat paistoin blinipannuissa. En ollut varautunut ihan riittävään määrään marjoja, joten jouduin lisäämään vadelmia viimeiseen piirakkaan, mutta hyvin toimi sekin.

Piirakoista oli kovaa vauhtia tulossa melko ranskalaishenkisia,  joten mantelimassa sopi täytteeksi kuin nenä päähän. Mantelimassa kannattaa vatkata pehmeäksi ennen levittämistä. Kostutin massan vedellä ja vatkasin haarukalla pehmeäksi. Jos kaapistasi löytyy mantelilikööriä tai konjakkia, niin nekin sopivat veden tilalle.

Tuskailin tuossa taannoin ystävilleni, että harmittaa leipoa mitään makeita juttuja, kun ne meillä usein jäävät vähintään puoliksi syömättä ja kuivahtaneet tai pilaantuneet leivonnaiset joudun heittämään pois. Näiden piirakoiden kanssa ei sellaista ongelmaa ollut, ihan jo senkin vuoksi, että ylijääneet pienet piirakat sain pakastimeen helpommin ujutettua kuin isoon piirakkavuokaan paistetun marjapiirakan.  Oli kuulkaa sunnuntaiaamu pelastettu, kun nakkasin uuniin tällaisen lehtevän marjapiirakan kuumentumaan!

Ruokahävikkiasiat ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina ja parin viikon päästä järjestettävillä ruokahävikkifestareilla voit tulla kuuntelemaan bloggaajien vinkkejä siihen, kuinka kotona voi hävikkiä vähentää. Lisää tästä aiheesta on luvassa ensi viikolla blogissa, joten pysyhän kuulolla!

#hävikistäherkuksi

Karhunvatukka-mantelipiirakat

1 pkt (500 g) Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa
1 pkt mantelimassaa
1 tl aitoa vaniljaa jauheena
4 rs (à 125 g) karhunvatukoita
1/2 dl sokeria

voiteluun
1 kananmuna

pinnalle
ruokokidesokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Paloittele huoneenlämpöinen mantelimassa kulhoon ja lisää vesi. Vatkaa haarukalla sileäksi massaksi. Mausta vaniljalla.

Jaa taikina kahteen palaan ja kauli toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele taikinan reunat ja käännä voidellut reunat levyn päälle. Näin saat helposti korkean reunan piirakalle ja sinun ei tarvitse leikata erikseen taikinasta reunoja.

Voitele reunat ja ripottele päälle ruokokidesokeria. Pistele piirakkapohja haarukalla ja levitä päälle mantelimassa. Asettele päälle karhunvatukoita ja ripottele marjojen päälle vielä sokeria. Paista uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Kauli lopputaikina ja leikkaa siitä pieniin pannuihin (esim. blinipannuihin) sopivat kiekot (2 kpl). Painele taikinakiekot voideltuihin vuokiin ja pistele pohja haarukalla. Jaa loput mantelimassasta taikinan päälle, lisää marjat ja sokeri. Voitele reunat. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin ruskea ja pohjasta kypsä.

Aiemmin voitakinasta leivottua:

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Uunipaahdetut vaniljaiset hedelmät

Stone fruits.

Mahtava sana! Käännettynä kivihedelmät tai kivelliset hedelmät ei oikein kuulosta samalta. Ihania ne ovat – nektariinit, persikat, luumut, aprikoosit,  joiden kausi on nyt parhaimmillaan.

 

 

En tiedä käykö teille näin, mutta tahdon aina intoutua ostamaan nektariineja ja persikoita vähän turhankin reilusti kerralla ja pian ollaan siinä pisteessä, jossa hedelmien elinkaari lähestyy bioastiaa. Tämä uunipaahdettujen kivihedelmien ohje on siitä ihana, että se sallii hedelmissä pienet muhkut ja pehmenneet kohdat, kunhan hometta ei ole.

Ihan sellaisinaan en hedelmiä uuniin pistä, sillä ne saavat ripotteekseen vaniljalla ja limetillä maustettua sokeria. Uunin lämpö yhdessä sokerin kanssa irrottaa hedelmistä mehua ja vuoan pohjalle syntyy vaniljainen siirappi, jota kannattaa lusikoida talteen hedelmien kanssa. Sunnuntain aamupalasta tulee vähän parempi, kun jogurtin päälle kokoaa kasan pehmeitä ja vaniljalle tuoksuvia nektariineja, persikoita ja aprikoosia.  Nämä maistuvat oikein hyvin myös vaniljajäätelön kanssa. Silloin hedelmät saavat olla vielä vähän lämpimiä.

Tällä kertaa tein myös mintusta sekä sitruunaverbenasta vielä vihreän sokerin, jota ripottelin viimeiseksi annoksen päälle. Sitruunaverbena on aromaattinen ja nimensäkin mukaisesti sitruunainen yrtti, joka yllätyksekseni kasvoikin lähes köynnösmäiseksi kasviksi parvekkeellamme. Tunnetusti en ole mikään hortonomi ja kun lopulta luin vinkkejä sitruunaverbenan kasvatukseen, minulle selvisi, että yrttiä olisi pitänyt leikellä, jotta se kasvaisi tuuheaksi. No, minulla se on nyt köynnös. Pääasia, että kasvaa edes johonkin suuntaan!

 

Uunipaahdetut hedelmät

n. 900 g nektariineja, aprikooseja, persikoita
1 1/2  ruokosokeria
1 vaniljatanko
1 limetin mehu ja raastettu kuori

Pese ja halkaise hedelmät uunivuokaan. Jauha sokeri, vaniljatanko, limetin mehu ja kuori tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Levitä sokeri hedelmien päälle.  Paista 220 asteessa 20 – 30 minuuttia, kunnes hedelmät ovat pehmenneet. Tarjoa maustamattoman jogurtin tai jäätelön kanssa.

Minttu-sitruunaverbenasokeri

3 rkl sokeria
1/2 dl mintun lehtiä
7-8 sitruunaverbenan lehtiä (kokeile myös sitruunatimjamia!)

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimen myllyssä tasaiseksi. Ripottele marjojen/hedelmien ja jogurtin päälle.

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑