Haarukkavatkain

Page 18 of 28

Myskikurpitsa-caesarsalaatti

24.8.2016 / minttu / 39 Comments

Tarjoa caesarsalaatti vaihteeksi myskikurpitsan kanssa. Lupaan ettet pety!

Aina välillä sitä yllättää itsensäkin, kun onnistuu jossain ruoassa yli odotusten. Tämä myskikurpitsa-caesarsalaatti oli juuri niitä ruokia, ja se syntyi puolivahingossa.

Olin maanantaina vielä vähän uupelo viikonlopun workshop-rutistuksen jäljiltä ja nappasin kaupasta valmiin grillibroilerin tarkoituksenani repiä se caesarsalaatin joukkoon. Siinä samalla pyörittelin päässäni, että mitä muuta voisi caesarsalaattiin lisätä kuin broileria, katkarapuja tai pekonia? Päässäni ei tuntunut liikkuvan mitään ja ajatus, että kirjottaisin blogiin pelkästä broisku-caesarista ei oikein innostanut. Kun kotona sitten nostelin tavaroita jääkaappiin, keksin sen – uunissa paahdettu myskikurpitsa voisi olla kiva. Ja kiva adjektiivina ei pääse lähellekään lopputulosta, se oli nimittäin tyrmäävän hyvää! Ehdottomasti sellainen ruoka, jota meillä jatkossakin syödään.

Yksi viime viikonlopun valokuvaus-workshopin sponsorituotteista oli Cosmopolitan-salaatti ja minäkin sain mukaan tätä herkkua. Cosmo on salaattina rapea ja se erinomainen pohja muun muassa caesarsalaatille. Caesarsalaatin juju piilee rouskuvan salaatin lisäksi sen kastikkeessa, joka saa umamimaisen makunsa sardellista. Kastike itsessään on oikeastaan löysähkö majoneesi, joka sardellin lisäksi maustetaan Worcestershire-kastikkeella. Viimeisen silauksen salaatille tuovat valkosipulissa paistetut krutongit ja parmesaanijuusto.

Perinteiseen caesarsalaattiin salaatti revitään paloiksi ja kastike sekoitetaan salaatin joukkoon. Tällä kertaa leikkasin Cosmopolitan-salaatin puoliksi ja paistoin sitä hetken pannulla. Näin caesarista saa näyttävämmän ja puolikas salaatti myskikurpitsoineen riitti ainakin minulle runsaaksi lounaaksi.

Myskikurpitsa-caesarsalaatti
neljälle

1 myskikurpitsa
öljyä, suolaa ja mustapippuria

Krutongit:
2 dl hyvää leipää kuutioina
3 valkosipulinkynttä
½ dl öljyä

Salaatti:
2 Cosmopolitan-salaattia tai 2 isokokoista romainesalaattia
1 dl parmesaanijuustolastuja

Kastike:
1 kananmuna
¼ tl suolaa
¼ tl mustapippuria rouhittuna
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl viinietikkaa
2 tl Worchestershire-kastiketta
½ tl Dijon-sinappia
4-5 sardellifilettä hienonnettuna
1-1 1/2 dl rypsiöljyä
(1/2 dl raastettua parmesaania)

Pese myskikurpitsa ja leikkaa se tukevalla veitsellä pituussuunnassa puoliksi. Siisti kurpitsan päät ja koverra pois siemenet. Viipaloi kurpitsa noin 2 cm paksuiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskota viipaleille öljyä ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Paahda kurpitsat uunissa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Kuutioi leipäviipaleet. Litistä valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja paista niitä miedolla lämmöllä öljyssä noin 5 minuuttia. Nosta valkosipulit pois öljystä ja lisää leipäkuutiot. Ruskista kuutiot ja nosta ne leivinpaperin päälle valumaan.

Revi salaatinlehdet kulhoon odottamaan tai leikkaa salaatit puoliksi. Mikäli teet ruoan puolikkaista salaateista, paista niitä kuumalla pannulla leikkauspinta alaspäin muutaman minuutin ajan. Höylää parmesaanijuustosta ohuita lastuja.

Valmista kastike: Sekoita tehosekoittimessa kaikki muut aineet yhteen paitsi öljy. Lisää öljyä vähitellen koneen koko ajan käydessä, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Öljyn lisääminen tekee kastikkeesta paksumpaa. Tarkista maku. Voit halutessasi raastaa parmesaanijuustoa kastikkeen joukkoon.

Kokoa salaatti: Nosta salaatin puolikkaat lautasille. Valuta päälle kastiketta ja lisää paahdetut kurpitsaviipaleet sekä vielä vähän kastiketta. Ripottele päälle parmesaanilastut ja krutongit. Vaihtoehtoisesti valuta kastiketta revityn salaatin joukkoon pienissä erissä. Sekoita salaatti käsin nostellen. Kastikkeen tulisi peittää salaatinlehdet, mutta ne eivät saisi uida kastikkeessa. Lisää parmesaanilastut ja kurpitsaviipaleet. Ripottele päälle lopuksi krutongit.

Kantarellirisotto

22.8.2016 / minttu / 1 Comment

Juoksin pari viikonloppua sitten kantarellien perässä kuin heikkopäinen. Niistä syntyi muun muassa tämä herkullinen risotto.

Kantarellirisotto

Vaikka olenkin hengeltäni talvi-ihminen, niin on todettava, että loppukesä on ruokaihmisen parasta aikaa. Erityisesti, jos onnistuu löytämään korinsa täyteen sieniä! En muista milloin olisin viimeksi saanut kerättyä näin paljon kantarelleja ja vielä valtavan kokoisia sellaisia. Täytyy vain toivoa, että tämä enteilee hyvää myös suppilovahveroille.

Kanterellit päätyvät meillä useimmiten pastan joukkoon tai risottoon. Hyviä ne ovat toki sellaisenaan paistettuina kalan tai lihan lisäkkeinä. Blogeissa on nyt toinen toistaan herkullisempia kantarelliohjeita, vai mitä tuumaat näistä:

Minulla ei ole vihanneskuivuria, joten pakastan kantarellit talvea varten. Sieltä niitä on kiva ottaa sulamaan, vaikka tätä risottoa varten. Sieniin saat lisää makua, kun paistat ne pannulla ja öljyn lisäämisen jälkeen maustat kantarellit suolalla, mustapippurilla, tuoreella timjamilla ja lorauksella sitruunamehua. Itse tykkään lisätä osan sienistä noin puolessa välissä risoton valmistumista riisin joukkoon. Loput sienistä annostelen risoton päälle.

Jos haluat risottoon voimaakkaamman sienen maun, lisää liemeen muutama kuivattu sieni. Sienten ei tarvitse olla samaa lajia, itse käytin kuivattuja tatteja tähän risottoon lisämakua tuomaan.

Kantarellirisotto

1 l kantarelleja
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
4 timjamin oksaa lehdet nypittyinä
2 tl sitruunamehua

2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
1 varsisellerin varsi
2 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
1/2 dl hienonnettua timjamia
n. 1 l hyvää kana- tai kasvislientä
1 dl parmesaania raastettuna
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria myllystä
mascarponea

Puhdista kantarellit ja revi ne paloiksi. Pienimmät voit jättää kokonaisiksi. Paista kantarellit kuivalla pannulla ja kun sienien neste on haihtunut pois, lisää oliiviöljy ja mausteet. Mausta sienet lopuksi sitruunamehulla. Pidä lämpimänä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit sekä varsiselleri ja kuullota niitä öljyssä. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää hienonnettu timjami.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Lisää noin 1 dl kiehuvaa lientä kerrallaan risottoon. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin 1 dl lientä, jatka sekoittaen, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Lisää puolet kantarelleista, kun puolet nesteestä on lisätty. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon parmesaaniraaste ja nokare voita. Mausta risotto suolalla sekä pippurilla. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput sienistä. Tarjoa heti.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

16.8.2016 / minttu / 0 Comments

yrttinen tattari ja raitajuuret

Kulhoruokien aika ei ole vielä ohi!

Tämä ruoka on saanut innoituksensa ravintola Lonnan punajuuriannoksesta. Jos Lonnan saari ja sen mainio ravintola on vielä sinulta kokematta, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan saarella. Ravintola on auki 18.9. saakka. Ruoka Lonnassa on huolella valmistettua, kaunista ja ennen kaikkea makuhermoja kutkuttelevaa. Paikka itsessään on jo elämys. Saaren miinamakasiinit toimivat tunnelmallisena juhlapaikkana, joten vink vink teille, joilla on hääjuhlat taikka nelikymppiset vielä edessä!

Lonnan annoksessa oli punajuurta käsitelty kahdella tapaa – keitettynä ja etikalla marinoituna. Annoksen viimeisteli kullankeltaiset keltuaispisarat. Punajuurten sijaan käytin Hakaniemen hallista nappaamania raitajuuria. Yksinkertaistin annosta hieman ja paahdoin raitajuuret uunissa. Kun viikonloppu osoittautui sienisadon osaltamme hyvinkin runsaaksi, paistoin lisäksi pieniä kantarelleja. Jos haluat annoksesta ruokaisemman, paista tattarin joukkoon vähän pekonia. Tarkoituksenani oli myös paahtaa rouskuvaksi elementiksi vielä auringonkukansiemeniä, mutta unohdin ostaa niitä kaupasta. No, sellaista sattuu!

Kananmuna sopii kaikkeen

Keltuaiskreemiä tai 60-asteista keltuaista en alkanut näin arki-iltana tähän enää väsäämään. Minulla oli vielä jäljellä suolattuja keltuaisia, joista viipaloin yhden ruoan joukkoon. Uppomuna tai löysäksi keitetty kananmuna sopisi varmasti hyvin, jos kananmunaa haluaa jossain muussa muodossa lisätä ruokaan. Muun muassa tälläista herkkua pääsin maistamaan helmikuussa Marin keittiössä: http://www.jotainmaukasta.fi/2016/02/05/kulhoruokaa/

Tattarin maustoin yrttiöljyllä, johon tällä kertaa surautin lehtipersijaa, meiramia ja valkosipulia. Lehtipersilja on mielestäni tosi hyvä pohja erilaisille yrttisille öljyille ja se toimii hyvin muiden yrttien kanssa. Meiramin sijaan voit käyttää basilikaa tai vaikkapa ruohosipulia. Jos omistat ison ja tukevan kivisen morttelin, voi yrttiöljyn valmistaa myös siinä. Mikäli tattari ei kuulu suosikkeihisi, korvaa se ohrasuurimoilla tai jollakin riisi-viljaseoksista.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

5-6 raitajuurta tai punajuurta
öljyä, suolaa ja pippuria

1 l kantarelleja
2 rkl voita
1 tl kuivattua sitruunatimjamia tai timjamia
suolaa, mustapippuria

2 1/2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukkua meiramia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

(lisäksi uppomunia, paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Pese raitajuuret hyvin ja siirrä ne pellille. Pistele juurekset kauttaaltaan haarukalla ja paahda uunissa 200 asteessa 50-60 minuuuttia, riippuen raitajuurien koosta. Kääri raitajuuret folioon hetkeksi. Kuori ne, paloittele lohkoiksi. Osan voit myös viipaloida. Pyöräytä raitajuurilohkot öljyssä ja mausta.

Puhdista sienet ja paista kuivalla pannulla, kunnes sienistä alkaa neste haihtua. Lisää voi sekä mausteet. Paista sienet kullanruskeiksi. Pidä lämpimänä.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Hienonna yrtit ja 1/2 dl öljyä sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Käytä myös yrttien varret. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella ja hiero leikkuulautaa vasten. Siirrä murska yrttien kanssa kulhoon ja lisää loput öljystä. Anna koneen käydä vielä hetki ja mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla.

Sekoita yrttiöljy tattarin joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa tattari kulhoihin, nosta päälle raitajuuria ja sieniä. Viimeistele meiramin lehdillä ja lorauksella oliiviöljyä.

Ahven-ceviche

10.8.2016 / minttu / 3 Comments

Raikas ceviche taipuu alkupalaksi vaikka elokuisiin rapujuhliin!

ceviche with perch and gooseberries

Tänä kesänä olemme useamman kerran päässeet herkuttelemaan tuoreistakin tuoreimmilla ahvenilla. Kun lähikaupassamme näimme ahvenfileitä tarjouksessa, niin tartuimme niihin kirjaimellisesti kuin ahven koukkuun. Siinä vaiheessa en vielä oikein tiennyt mitä ahvenista valmistaisin. Pannulla paistettaessa ahvenista tulee mehukkaita ja hyviä, mutta jotain muuta teki mieli. Sitten keksin, että cevicheä emme ole aikoihin syöneet.

Cevichen alkuperä on Perusta ja Suomeen tämä ruoka on jo rantautunut monta vuotta sitten eli mistään uutuusohjeesta ei tässä ole kyse. Cevichen suosio Suomessa on ymmärrettävää, sillä olemmehan tottuneet raakakypsytettyihin kaloihin. Kun meillä kala kypsytetään suolalla graavaamalla tai kylmäsavustaen, niin perulaiset kypsyttävät kalansa sitruunan tai limetin mehussa.

Sillä sipuli -blogissa oli kokeiltu mielenkiintoista yhdistelmää, jossa kuha kypsytettiin raakojen karviaisten avulla. Minulla oli vain desin verran karviaisia ja nekin melko kypsiä, mutta päätin kokeilla niitä joka tapauksessa. Karviaisia olisi saanut ollut enemmän, jotta niiden maku olisi ollut vahvempi, mutta ne melkein kypsät marjat eivät olleet lainkaan pöllömpi yhdistelmä chilin ja korianterin kanssa!

Cevichestä löytyy googlailemalla monenlaisia versioita, joissa osaan tulee tomaattia, toisiin paprikaa. Löysin yhden ohjeessa, jossa oli myös vihreitä oliiveja! Pääraaka-aineina cevichessä kuitenkin toimivat vaalealihainen kala, sitrusmehu, punasipuli, chili ja korianteri. Jostain syystä tomaatin lisääminen cevicheen tuntui väärältä, liian makealta ja tunkkaiselta. Ehkä sellainen kova, hieman raaka talvitomaatti olisi voinut mennä, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Haluamaani raikkautta cevicheen sain avomaankurkuista, jotka kuorin ja poistin osan siemenistä. Avomaankurkku oli tässä kyllä hyvä, sillä se ei ole niin vetinen kuin tavallinen kurkku. Laitoin itselleni ylös muistutuksen, että talvella voisin tehdä cevicheä verigreipistä ja greipistä. Silloin paloittelen mukaan myös sitrusten hedelmälihaa, kurkun sijaan.

Ostamamme kalat olivat mereltä pyydettyjä, joten niitä ei tarvinnut etukäteen pakastaa. Jos teet cevichen järviahvenista, niin pakasta fileet vuorokauden ajan, jotta kalassa mahdollisesti piileskelevät loismadot kuolevat. Ahven fileistä saat ruodottomat leikkaamalla fileiden lihasruodot pois v-leikkauksella. Leikkaa fileen leveämmästä päästä ruotorivin molemmin puolin viilto niin, että viillot muodostavat syvyyssuunnassa v-kirjaimen. Ruotoja voi toki myös yrittää nyppiä, mutta ne ovat lyhyitä ja melko hankalia poistaa.

Tässä vielä linkki Sillä sipuli -blogin mainioon karviaisjuttun: http://sillasipuli.blogspot.fi/2016/07/karviaisella-kypsennetty-kuha.html

Ahven-ceviche

n. 500 g ahvenfileitä
4 limetin mehu
2 limetin kuori raastettuna
1 tl sormisuolaa
1 dl karviaisia
1-2 avomaankurkkua
1 keskikokoinen punasipuli  (myös nippusipulit käyvät, laita silloin useampi)
2 mietoa tai keskivahvaa vihreää chiliä
3 rkl öljyä
mustapippuria myllystä
1 ruukku tuoretta korianteria

Poista ahvenfileistä ruodot leikkaamalla pois ohut kiilamainen pala selkäruodon suuntaisesti. Leikkaa kalafileet pieniksi kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Purista kalapalojen päälle limetin mehu, lisää kuoriraaste ja mausta suolalla. Purista karviaiset rikki ja sekoita kalapalojen joukkoon. Anna maustua kylmässä pari tuntia.

Kuori kurkku ja leikkaa se pituussuunnassa puoliksi. Kaavi osa siemenistä pois ja kuutio liha. Hienonna sipuli. Poista chilistä siemet ja hienonna tai suikaloi hedelmäliha. Lisää kasvikset kalapalojen joukkoon ja siirrä vielä maustumaan noin 1 1/2 tunniksi. Lisää lopuksi öljy, mustapippuri ja hienonnettu korianteri. Tarjoa ceviche kylmänä paahdettujen tortillalastujen kanssa.

Punaherukka-biscuitit

8.8.2016 / minttu / 2 Comments

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

3.8.2016 / minttu / 0 Comments

Eikös keskiviikkona ole jo korkea aika suunnitella, että mitä sitä lauantaiaamuna söisi?

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Tämän ricottapannukakkuohjeen takana on Nigella Lawson. Nigella tarjoaa pannarinsa viipaloitujen mansikoiden kanssa, mutta näin mustikka-ajan ollessa vielä parhaimmillaan, tein mustikoista hilloketta. Taivaallisen hyvä hilloke syntyy myös vadelmasta ja mustikasta. Tai kokeile Tastytravelissimo-blogissa keitettyä vadelma-salmiakkihilloa, nam! Ricotan ansiosta pannarit ovat ruokaisia ja eivät oikeastaan kaipaa seurakseen hillokkeen lisäksi muuta kuin hyvää kahvia.

Ricotta on niitä ruoka-aineita, joihin huomaan kesällä tarttuvani useammin. Sen kevyt koostumus ja hapan raikkaus on omiaan kesäisissä ruuoissa ja leivonnaisissa. Ja erityisen hyvin se sopii pastaruokiin, kuten kesäkurpitsapastan kohdalla tulikin jo todettua. Ricottaa olen käyttänyt myös canneloneissa ja lasagnessa. Ricotasta saa muuten aika hauskan jälkiruoan, kun sen rakenteen vatkaa rikki, maustaa tomusokerilla sekä vaniljalla ja tarjoaa tuoreiden puna- ja mustaherukoiden kanssa!

Ricottapannukakut
15-20 kpl

1 prk (250 g) ricottaa
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
(paistamiseen: voita)

Kumoa ricotta kulhoon. Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita ne ricotan joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele ricottaseokseen vehnäjauhot, leivinjauhe, vanilja ja suola. Lisää valkuaisvaahto taikinaan varovasti nostellen.

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja valuta pienellä kauhalla taikinaa pannulle. Omalle pannulleni mahtui kerrallaan kolme pannukakkua paistumaan. Mikäli käytät paistamiseen valurautapannua, niin paista pannarit voissa.

Kun pannukakkujen pinnalle alkaa noin minuutin päästä muodostua reikiä, käännä pannukakut lastalla ja paista niitä vielä toiselta puolelta minuutin verran. Paistolämpötila saa olla melko matala, noin keskilämpö, jotteivat pannarit pala.

Nosta paistetut pannukakut uuniin tarjoiluastialle ja pidä lämpimänä (75 astetta), kunnes olet paistanut koko taikinan. Tarjoa mustikkahillokkeen tai tuoreiden marjojen kanssa.

Mustikkahilloke

2 dl mustikoita
3 rkl sokeria
1/2 sitruunanmehu
ripaus kardemummaa

Mittaa kaikki aineet kattilaat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hilloketta noin 10 minuuttia. Nosta sivuun jäähtymään ja tarjoa pannukakkujen kanssa. Hilloke sopii hyvin myös jäätelön kaveriksi tai jogurtin seuraan.

Kesäkurpitsa-ricottapasta

1.8.2016 / minttu / 1 Comment

Elokuu on täällä. Monelle se tarkoittaa arkisen aherruksen pariin palaamista, joten tässä on arjen pelastajaksi kesäistä fiilistä pullisteleva kesäkurpitsasta ja ricotasta valmistettu pasta. Olkaa hyvät!

Kesäkurpitsa-ricottapasta

Kotimainen kesäkurpitsa on nyt parhaimmillaan ja kotipuutarhureidenkin pihoissa se alkaa pikkuhiljaa kypsyä. Kesäkurpitsa on niitä vihanneksia, jotka miedon makunsa vuoksi sopivat hyvin monenlaiseen käyttöön, niin säilöntään, leivontaan kuin etnisiinkin ruokiin. Vaikka nyt elokuun puolelle jo siirryttiinkin voi ruokaa silti tehdä kesäisellä fiiliksellä ja juuri sitä tämä pasta on täynnä. Ricotta tuo hapanta kermaisuutta pastaa olematta liian raskas ja pannulla paistettaessa kesäkurpitsaviipaleisiin syntyy paahteista makua, jota pinjansiemenet täydentävät. Tuore minttu ja sitruuna tuovat raikkautta annokseen.

Pastana käytin tällä kertaa piciä. Pici on käsin pyöritelty nauhapasta, joka on Sienasta, Toscanasta peräisin. Se on paksu nauhapasta ja valmistettu vedestä sekä vehnäjauhoista. Picin sijaan voit käyttää vaikka linguinepastaa. Mikäli pastaa jää, maistuu se mainiosti kylmänä lounaana seuraavana päivänä.

Kesäkurpitsasta on kirjaimellisesti tehty pastaa Hannan keittiössä. Vaikutti oikein herkulliselta sekin!

Kesäkurpitsa-ricottapasta

3/4 dl pinjansiemeniä
1 nippusipuli (vain valkoiset osat) tai salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
2 pientä kesäkurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
350 g paksua nauhapastaa esim. piciä, linguinea

1 (250 g) prk ricottaa
1 dl raastettua pecorinojuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl sitruunanmehua
1/2 dl hienonnettua minttua
ripaus suolaa

Paahda pinjansiemenet pannulla ja siirrä sivuun.

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Viipaloi myös kesäkurpitsan ohuiksi kiekoiksi. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä ensin sipulia sekä kesäkurpitsaa noin 8 minuuttia. Kesäkurpitsa saa hieman ruskistua. Lisää viipaloitu valkosipuli ja paista vielä muutama minuutti.

Vatkaa ricotan rakenne rikki ja mausta se pecorinoraasteella, sitruunalla ja mintulla. Lisää ripaus suolaa.

Ota pastan keitinvettä 1 dl sivuun ja valuta pasta. Kaada se pannulle ja lisää pinjansiemenet, suolaa ja pippuria. Lisää myös keitinliemi. Sekoita hyvin ja jaa pasta kulhoihin tai lautasille. Nosta annosten päälle maustettua ricottaa ja raasta päälle vielä pecorinoa tai parmesaania.

Mansikka-vesimelonigazpacho

22.7.2016 / minttu / 0 Comments

Trooppisia öitä ja aurinkoisia päiviä on säätiedotuksessa luvattu! Mansikasta ja vesimelonista surautat hellepäivään raikkaan kylmän keiton.

mansikka-vesimelonigazpacho

Mansikoita saa vielä, vaikka iltapäivälehdet ovatkin kuopanneet mansikkasadon jo monta viikkoa sitten. Ainakin tämän viikon alussa oli Savonlinnan torilla ollut mansikoita myynnissä 3,5 € / litra! Mansikat ja vesimeloni eivät perinteiseen espanjalaiseen gazpachoon kuulu, mutta niistä saa aikaan oikein mainion viilentävän keiton. Tällä kertaa tomaatit esiintyvät keitossa vain tomaattimehun muodossa, sillä en jaksanut kaltata tomaatteja tätä varten. Oma monitoimikoneeni, tehosekoittimesta puhumattakaan, ei mielestäni riittävän hyvin saa tomaatinkuoria hienonnettua, joten jätin tomaatit suosiolla pois.

Makua keitto saa marjojen ja hedelmien lisäksi valkosipulista ja chilistä. Chilin määrää voi vähentää niin kuin aina tai jättää sen pois, jos on ihan pakko. Pieni kipakkuus kyllä sopii tähän keittoon. Mansikka-vesimelonigazpacho on parhaimmillaan kylmänä ja helpoiten se onnistuu, kun kaikki raaka-aineet ovat jääkaappikylmiä. Voit toki tehdä keiton aiemmin ja jäähdyttää sen jääkaapissa. Muutama jääpala kulhossa tai lasissa pitää annoksen kylmänä.

Tarjoa gazpacho paahdettujen savupaprikalla maustettujen manteleiden kanssa ja ehkä hetkeksi voit kuvitella itsesi kuuman Espanjan auringon alle! Tämä voisi muuten toimia myös erinomaisesti aamupalalla – ainakin jos lämpimästä illasta iloitseminen on venähtänyt auringon nousuun saakka…

Hyvää auringontäyteistä viikonloppua!

Mansikka-vesimelonigazpacho
reilut lasilliset 4-5 hengelle

400 g mansikoita
400 g:n pala vesimelonia
100 g kurkkua
1 punainen chili
1 keskikokoinen valkosipulinkynsi
2 dl tomaattimehua
2 limetin mehu
1/2 ruukkua korianteria hienonnettuna
1/2 tl suolaa, ripaus sokeria, mustapippuria myllystä
jääpaloja

Poista mansikoita kannat ja viipaloi mansikat. Leikkaa vesimelonipalasta kuoret ja paloittele melonin liha. Kuutioi kurkku. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Hienonna myös valkosipulinkynsi. Siirrä paloitellut ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja ne tasaiseksi seokseksi.

Lisää limetin mehu, tomaattimehu sekä korianteri. Käytä konetta muutama kierros ja lisää suola, sokeri ja mustapippuri. Sekoita ja jaa keitto kulhoihin tai laseihin. Lisää jääapalat ja nauti heti.

Vaniljaliemessä uutetut persikat

20.7.2016 / minttu / 0 Comments

Vaniljalla ja mintulla maustetussa sokeriliemessä persikat kypsyvät ihanan aromaattisiksi ja ovat upea kesäpäivän jälkkäri.

Tässä jälkiruoassa on yksinkertaisuudessaan jotain hyvin hienostunutta ja se saa ainakin minulla ajatukset kiitämään jonnekin 1920-30 -luvun Ranskaan. Toisaalta, kun katsoin ottamiani kuvia, oli niissä kovin japanilainen henki. Oranssin punertavat persikat näyttivät melkein isoilta mandariineilta!

Kesäpäivän kevyt herkku

Vienosti vaniljalta maistuvat ja houkuttelevalle tuoksuvat persikat sopisivat viilennettyinä vaikka väliruoaksi kuumaan kesäpäivään. Jos haluat, voit tarjota ne mieluisten rapeiden keksien kanssa tai liemestä valutettuina jäätelön kaverina. Osasta liemestä voi keittää vielä paksumman siirapin jäätelön lisäkkeeksi. Mutta parhaimmillaan nämä ovat kyllä ihan sellaisenaan. Niin kaunista, niin hyvää!

Vaniljaliemessä uutetut persikat

6 kypsää persikkaa
5 dl sokeria
1 vaniljatanko puolitettuna
2 sitruunankuori viipaletta
1 iso mintun oksa
1 l vettä

Pese persikat ja tee persikoiden kantaan ristiviilto.

Mittaa isoon kattilaan sokeri. Lisää vaniljatanko, sitruunankuoret ja mintunoksa. Kaada päälle vesi ja keitä keskilämmöllä noin 2 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut veteen.

Nosta hedelmät kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että persikat peittyvät. Voit rutata leivinpaperista kannen, jotta hedelmät pysyvät nestepinnan alla. Kuumenna neste juuri ja juuri kiehuvaksi.

Keitä persikoita sokeriliemessä 6-10 minuuuttia välillä käännellen, kunnes persikat terävällä veitsellä kokeiltaessa tuntuvat pehmeiltä. Nosta hedelmät liemestä reikäkauhalla; anna jäähtyä hetken. Kuori persikat terävällä veitsellä, kuoren tulisi lähteä helposti irti. Nosta hedelmät takaisin liemeen. Voit tarjota persikat haaleina tai jäähdytettyinä.

Tarjoa persikat syviltä lautasilta liemen kanssa. Lisää tuoretta minttua. Voit halutessasi tarjota persikoiden kanssa keksejä tai pallon vaniljajäätelöä.

Leivotuttaako? Kokeile Persikka-mantelipiirakkaa makean nälkään. Tämä mehevä piirakka on yksi kesäsuosikeistani ja onnistuu myös nektariineista. Kokeile myös Perinne ruokaa -blogin Mikan helppoa persikka-kaurapaistosta.

Klassikkoleipä BLT

19.7.2016 / minttu / 0 Comments

Voiko enää klassisempaa voileipää olla kuin Amerikan suunnalta tullut BLT? Tuo kirjainyhdistelmä piilottaa taakseen kolme erinomaista raaka-ainetta: pekonin, salaatin ja tomaatin.

BLT

Taisi olla viime viikolla, kun Top Chef – tuomari ja ravintoloitsija, Tom Colicchio, tviittasi The FoodLab -kirjan kirjoittaneen J.Kenji López-Altin kanssa BLT:stä. Kummatkin olivat vahvasti sitä mieltä, että BLT on ennen kaikkea tomaattileipä. Tämän vuoksi sitä tarjotaan Colicchion ravintolassa vain ja ainoastaan tomaattien ollessa parhaimmillaan. Ja onhan tämä leipä tosiaan sellainen kesäherkku, joka melkein vaatii aurinkoista päivää ja varpaiden heiluttelua järvivedessä seurakseen. Tai ainakin lasillisen kylmää olutta.

Kuten yksinkertaisimmissa jutuissa yleensä, on raaka-aineiden laatu tässä A ja O. Valitse siis mehukkaita ja kypsiä tomaatteja, tuoretta rapeakuorista leipää, rapean rouskuvaa salaattia ja parasta pekonia. Leipä voidellaan majoneesilla ja on ihan makuasia, että sopiiko tähän paremmin kaupan majoneesi vai itsetehty. Päädyin tekemään itse majoneesin, kun se on niin nopea ja helppo valmistaa. Majoneesin voi maustaa sitruunankuorella, jotkut laittavat majoneesin joukkoon valkosipuliakin. Puritaanisimmat BLT-fanit jättävät kuitenkin majoneesin maustamatta, suolaa ja pippuria lukuunottamatta.

Pekonit paistoin uunissa rapeiksi. Leipäviipaleet pyöräytin pekonin rasvassa ja paahdoin nekin uunissa. Molemmat voit paistaa myös paistinpannulla. Tomaateiksi valitsin muhkeat pihvitomaatit, jotka olivatkin todella mehukkaita ja makeita. Tomaatti saa olla paksuina viipaleina, ei siis mitään läpikuultavan ohuita lepuskoita tähän leipään. Riippuen tomaattien ja leipäviipaleiden koosta, menee yhteen leipään 2-4 viipaletta tomaattia. Tomaattiviipaleiden maustaminen suolalla ja pippurilla on hyvä idea, suosittelen!

BLT

Tomaatti tuo leipään pehmeyttä ja kosteutta, joten salaatti saa olla rapsakkaa. Jenkkiohjeissa on usein mainittu jäävuorisalaatti, mutta sen sijaan valitsin leipään Cosmopolitan salaattia, joka on ihanan rouskuvaa ja maistuvaa. Paljon parempaa kuin jäävuorisalaatti, jos minulta kysytään!

Kokosin leivän niin, että tomaattiviipaleet olivat heti leivästä seuraavina, sen jälkeen oli salaatin vuoro ja keskelle kokosin reilusti pekonia. Ja kun sanon reilusti, niin yhdestä pekonipaketista riittää kahteen leipään. Syömistä helpottaa, jos pistät leivän päihin cocktailtikut tai vastaavat ja leikkaat leivän kahteen osaan. Sitten vaan nauttimaan!

Onko sinulla joku lempivoileipä tai lämmin leipä, jonka ohje olisi syytä jakaa muillekin? Vinkkaa minulle ja lempileipäsi saattaa päästä Haarukkavatkaimen testiin!