Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Tapahtumat

Pari sanaa kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsa – tuo kasvismaailman ankeuttaja. Se on kuin sateinen harmaa marraskuun päivä tai unettavan monotoninen ja rutikuiva radioääni.  Kesäkurpitsassa ei ole mitään inspiroivaa, innoittavaa ja ennen kaikkea, siitä puuttuu maku.

Zucchini tops and parmesan broth by Gabrielle Hamilton

Pahimmillaan kesäkurpitsa on sellainen kotipuutarhassa ylisuureksi mötikäksi kasvanut halko, mikä sopisi paremmin Retu Kivisen käteen kuin ruokalautaselle. Liian kylmässä säilytettynä kesäkurpitsaan saa vielä mukavan karvaan maun. Onhan se ihan kiva ohueksi höylättynä ja marinoituna, paistettuna tai raakana, mutta milloin ihan kiva on ollut positiivinen ilmaus? Muutoin tuo kesäkurpitsa tahtoo olla sellainen tilkekasvis keittiössämme. Sitä tulee laitettua ruokiin, kun ei oikein keksi mitä muuta laittaisi, mutta jotain lisävolyymiä ruoka tarvitsee.

Joten näistä lähtökohdista on ehkä yllättävää, että päädyin valitsemaan hävikkifestareiden näytöskeittiön raaka-aineeksi kesäkurpitsan!  Oli minulla oikeastaan yksi taka-ajatus. Halusin nimittäin päästä testaamaan Gabrielle Hamitonin Prune-kirjasta muutamaa ohjetta ja näin kätevästi osallistua myös keittokirjahaasteeseen! Multitasking, whoop!

Olen tätä Prune-kirjaa selaillut ja pysähtynyt lukemaan Gabriellen ajatuksia useampaan otteeseen. Olen ihaillut hänen intohimoista suhtautumistaan raaka-aineisiin ja sitä kuinka hänen äänensä kuuluu kirjan sivuilta. Ja löysin Gabriellesta keittiöhengenheimolaisen, joka rakastaa järjestystä ja jonka mielestä on ”It’s great to be classic and not trendy!”

Kun mainitsin, että Gabriellen ääni kuuluu kirjan sivuilla, niin todellakin! Hän nimittäin esiintyy  The Mind of  a Chef-sarjan uusimmissa jaksoissa ja kun katsoin ensimmäisen jakson, tuntui kuin olisin törmännyt vanhaan tuttuun, niin tunnistettava tyyli hänellä on. Juuri tästä syystä pidän esimerkiksi Nigel Slaterin kirjoista, jotka tunnelmallisuudessaan ja kertojaäänessään ovat vailla vertaansa.

Prune-kirjassa on mainio osuus nimeltä Garbage. Siinä Gabrielle ohjeistaa mitä kaikkea (ammatti)keittössä syntyneille jämille ja jätteille voi tehdä.  Ensimmäinen ohje, joka suorastaan hyppäsi silmilleni, oli Parmesan Broth. Tämä umamia pursuava liemi valmistetaan parmesaanin kannoista ja vedestä. Meillä suur-pastasyömäreillä kuluu parmesaaania aika hurjaa vauhtia ja niitä kantapaloja tulee jemmailtua jääkaappin. Aina ei niitä kuitenkaan muisteta lisätä tomaattikastikkeisiin hautumaan, joten tämä liemi on hyvä tapa käyttää kerralla isompi määrä kantapaloja. Liemestä tulee todella täyteläisen ja vahvan makuista. Mietin, että se sopisi vaikka oikaistuun cacio & pepe -pastaan tai liemipohjaksi paistetuille sienille (lue: tateille).

Toinen ohje, johon tartuin oli Zuccini Tops, kesäkurpitsatalkoiden henkeen. Nimensä mukaisesti ohjeessa on kyse kesäkurpitsojen kannoista. Tämä ohje saattaa olla mieleen kesäkurpitsoja kasvattavalle ja säilövälle, sillä kantoja niistä jää yli. Aivan superhelppo valmistaa ja kesäkurpitsan kannat voi tarjota kuumina hyvän oliiviöljyn kanssa tai tämän parmesaaniliemen kanssa kuten minä tein. Tärkeintä tässä ohjeessa on se, että kannat ovat hyväkuntoisia ja mukana on myös hieman kesäkurpitsan lihaa, pelkkä kantanappi yksistään ei siis riitä.

#suurikeittokirjahaaste  #kesäkurpitsatalkoot  #hävikistäherkuksi

 

Parmesaaniliemi

Kaiva jääkapista parmesaanin kannat ja laita ne kattilaan. Lisää vettä, niin että kannat peittyvät kunnolla (vettä saa olla n. 10 cm kerros). Keitä hiljalleen poreillen ilman kantta, kunnes maitorasva alkaa helmeillä pinnalla ja maku on täyteläinen. Tähän menee  1-1 1/2 tuntia. Siivilöi liemi ja jäähdytä. Liemen voi hyvin pakastaa.

Kesäkurpitsan kannat

vähintään 8 kesäkurpitsaa
vettä
suolaa

Leikkaa kesäkurpitsoista kannat niin, että mukaan tulee myös vähän kesäkurpitsan lihaa. Siisti kannoista tummat kohdat pois ja nosta ne kattilaan. Kaada päälle vettä niin että kannat kunnolla peittyvät. Lisää reilusti suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna sitten lämpöä. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes kannat tuntuvat pehmeiltä. Kokeile kypsyyttä bambutikulla tai veitsen terällä. Valuta varovasti ja asettele kannat pienelle lautaselle yhteen kerrokseen. Valuta lautaselle parmesaanilientä tai oliiviöljyä ja anna kuumien kantojen imeä itseensä lientä / öljyä. Ripottele päälle sormisuolaa ja tarjoa lämpiminä.

Molemmat ohjeet ovat kirjasta Prune. Gabrielle Hamilton. Random House.

  • Korjattu Chef’s Table The Mind of a Chefiksi.

Eräs kasviskohtalo ja Hävikkifestarit

 

YHTEISTYÖSSÄ HÄVIKKIFESTARIT

Ensi viikonloppuna järjestetään Teurastamolla Hävikkifestarit, jossa keskustellaan paljon mm. siitä kuinka ruokahävikkiä voitaisiin vähentää. Paikalla voi nauttia hävikkilounaasta, tutustua eri toimijoiden infopisteisiin sekä tulla seuraamaan meidän ruokabloggaajien näytöskeittiöitä, joissa hävikkiraaka-aineista valmistetaan ruokaa. Luvassa on rautaisannos tietoa, vinkkejä ja herkullisia maistiaisia.

Omana aiheenani on kasviksista ja hedelmistä aiheutuva hävikki otsikolla ”Väsähtänyt salaatti ja muita kasviskohtaloita.” Ja tässä yksi sellainen, kasviskohtalo.

Helpoin tapa vähentää kotona tapahtuvaa ruokahävikkiä on ostaa vähemmän, suunnitella paremmin ja pitäytyä tehdyissä suunnitelmissa. Kuulostaa iisiltä eikö vain? Elämä ei valitettavasti aina mene kuten suunnittelee ja hyväksi aiotut ruokasuunnitelmat voivat hetkessä muuttua – joku sairastuu perheessä, on pitkiä työpäiviä, ruoanlaitto ei innosta, tulee iltamenoja… Ja tällaiselle ruokaihmiselle voi iskeä kaupassa satokausisokeus.

Tiedätkö tunteen, kun astut kaupan hedelmä- ja vihannesosastolle ja kaikki, siis aivan KAIKKI, näyttää tuoreelle ja houkuttelevalle? On lehtikaalia, mustakaalia, just sopivan kokoisia kyssäkaaleja, upeita punajuuria naatteineen ja hei, mitäs nää on? Söpöimpiä kesäkurpitsoja koskaan! Ja noi nauriit – niistä sais kaikkea kivaa! Oliko tuolla vielä juuresellerikin naatteineen? En kestä!

The time of year when there is abundance of vegetables

Kaupasta lähtiessä kädet venyvät ainakin 10 cm, kun kauppakassit on sullottu täyteen satokauden herkkuja. Kotiin päästessä pieni hiki nousee jo otsalle, kantamisesta kyllä, mutta myös siitä, että mihinkäs nämä kaikki ihanuudet laitetaan? Pienessä jääkaapissa on vain yksi laatikko, jonne samaan lämpötilaan pitäisi survoa niin kaalit, juurekset kuin marjatkin, salaateista puhumattakaan. Jonkin sortin logistiikkainsinöörin taitoja tarvitaan, kun yritän saada laatikkoon kaikki mahtumaan. Kesäkurpitsat päätyvät laatikon pohjalle, jotta eivät laatikkoa avatessa nirhaudu, kovimmat juurekset tungen päällimmäiseksi. Pieni tönäisy ja laatikko menee kiinni, just ja just.

Ja sitten tulee se arki ja kaikki loistokkaat suunnitelmat kasvisten pään menoksi valuvat viemäriin. Niin käy pian myös niille alimmaiseksi survotuille kesäkurpitsoille, jotka ovat pitkän varastoinnin lisäksi kärsineet  ei niin optimaalisesta säilytyslämpötilasta. Huono omatunto kolkuttaa, joka kerta, kun avaan jääkaapin. Ne suloiset punajuuret ja nauriit huutelevat siellä, että huhuu? Onko rouva ruokabloggaajalla hetki aikaa keskustella ruokahävikistä?

Nyt on, sanon minä.

Jotain on tehtävä ja se alkaa tästä! Kaivan kesäkurpitsat laatikosta ja pelastan ne bioastialta, vielä kun ehdin!

No mitäkö niille kesäkurpitsoille tein? Se selviää Hävikkifestareiden näytöskeittiössä.  Näytöskeittiöihin voit ilmoittautua täältä:

https://www.lyyti.fi/reg/Bloggareiden_Naytoskeittiot_Havikkifestareilla_9019

*Paikalla on lisäkseni pitkän linjan leipätaituri Arja-Elina Laine Makujen Päiväkirja -blogista, Tiskivuoren emäntä Heidi ja Siskot kokkaa -blogin Nelle.*

Taste of Helsinki -safarin top 3

Sisältöyhteistyössä Taste of Helsinki

Menu for the Taste of Helsinki safari

 

Enää vajaa kolme viikkoa ja sitten Suomen paras ruokatapahtuma, Taste of Helsinki, on täällä taas!

Pari viikkoa sitten julkaistiin tämän kesän Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut ja sanonpa vaan, että nälkä ei jää tänäkään vuonna. Sen voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, sillä pääsin mukaan Taste of Helsingin järjestämälle ruokasafarille, jossa kiersimme kuusi tapahtumaan osallistuvaa ravintolaa, söimme ilolla kahdeksan erinomaista ruoka-annosta ja nautimme sopivan määrän laadukkaita viinejä. Nopeammat (siis kaikki muut paitsi minä!) ovatkin jo ehtineet omat arvionsa kierroksesta kirjoittaa. Kaikkien Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut löydät täältä.

Ravintola Savoy

Restaurant Savoy in Helsinki

Siinä me kohtasimme, kaksi ensikertalaista. Minä ja Savoy.

Vierailu tässä klassikkoravintolassa oli minulle ensimmäinen ja sattumoisin on Savoy tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsingissä. Savoyn historia ulottuu vuoteen 1936 saakka ja Alvar Aallon suunnittelema ravintolasali ei tuottanut pettymystä tyylikkyydellään ja arvokkuudellaan. Ravintolan ilmapiiri suorastaan huokui hyvällä tavalla historiaa. Ja ei taida Helsingissä olla toista ravintolaa, josta olisi niin hienot näkymät kaupungin kattojen ylle!

Vorschmack by Savoy

Savoy tuo Taste of Helsinkiin klassikkoannoksensa Marskin vorschmackin, jota Savoyn kokki Henrik Kovanen tiimeineen keittelee yhteensä kolme päivää. Vorschmack valmistetaan edelleen alkuperäisellä reseptillä lampaasta, naudasta, rasvasillistä, sipulista ja valkosipulista. Taste of Helsinkiä varten vorschmackia haudutellaan ainakin 150 kiloa. Me vähän epäilimme, että mahtaako se riittää? Sen verran kielen mennessään vievä oli tuo annos! Kyseessä on aivan täydellinen viileän päivän lämmittäjä tai loppuillan viimeistelijä ja se on parhaimmillaan nautittuna kylmän pienpanimo-oluen kanssa. Bloggaajakollegat kehuivat myös toista aiemmin maistamaansa Savoyn annosta – mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, jossa on mukana myös perunahelmiä ja tillikreemiä. Ennustan jonoja Savoyn tiskille!

Tiesitkö muuten, että voimme kiittää Savoyn katolla asustelevaa mehiläisyhteisöä siitä, että Espan puistossa ei enää kesällä haise pahalle?

Ravintola Toca

Toca on mielestäni yksi parhaista ravintoloista Helsingissä. Kuten Tocassa on tapana, otettiin meidät sydämellisesti vastaan ja jännityksellä odotimme ensimmäistä annosta. Odotukset olivat perustellusti kovat Tocan viime vuoden hitin, arancinien,  jälkeen. Ja ei petytty!

Annos nimeltä Bianco, rosso, verde herätti huomiota ulkonäöllään ja tullee varmasti olemaan yksi tapahtuman kuvatuimmista annoksista. Se piti sisällään ravioleja juustotäytteellä, jotka viimeisteltiin basilikakastikkeella ja tomaattipölyllä. Annos on saanut inspiraation Italian väreistä sekä mauista, mutta se on myös kunnianosoitus kokki Gennaron äidille. Nuo juustoraviolit olivat täydellisiä, ei niistä muuta voi sanoa, ja ihastuneita äännähdyksiä kuului vähän jokapuolelta pöytää. Toca on muuten ToH:n historiassa ensimmäinen ravintola, joka valmistaa pasta-annoksen! Onkin mielenkiintoista kuulla myöhemmin, että kuinka monta raviolia he päätyivät lopulta valmistamaan. Melko monta, veikkaan!

Jälkiruoka jatkoi taattu Toca-laatua ja se osui & upposi omaan makumaailmaani. Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla -annos oli juuri sopivan sitruksinen ja ei liian makea, vaikka siinä olikin valkosuklaata. Annoksen makumaailma oli saanut innoituksensa Gennaron isän rakkaudesta sitruunaisiin jälkiruokiin. Myönnän, että tässä vaiheessa jo vähän liikutuin!

Collaboratio

Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut

Kolmas poimintani ei ole ravintola, vaan viinin maahantuoja Collaboratio ja heidän edustamansa italialainen viinintuottaja Pdc.  Saimme safarin aikana maistella monia erinomaisia viinejä sekä Andre Clòuet´n shampanjoita, mutta kaikkien juomien yli nousi tämä yksi: Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut. Kyse on nuoren ja innovatiivisen viinintekijän, Pietro De Contin upeasta proseccosta, joka hyppäsi kyllä minun listallani italialaisten kuohuvien kärkeen.

Proseccot ovat harvoin suosikkejani niiden päärynäisen maun vuoksi. Erityisesti, jos juoma ehtii lämmetä, maistuu se lähinnä keinotekoisesti maustetulle kotimaiselle päärynäsiiderille. Mutta tämä Cartizzen laaksossa kypsyneistä Glera-rypäleistä valmistettu cartizze oli kaikkea muuta! Se tarjottiin meille ravintola Pastorin artisokka, perinnetomaatti ja ponzu-kastike -annoksen kanssa ja vaikka annoksessa kastikkeen suolaisuus olikin mielestäni vähän yläkanttiin, toimi tämä prosecco sen kanssa loistavasti. Kyse on siis kuivan rapsakasta, pieniä kuplia tulvillaan olevasta kuohuvasta, jota maahantuoja kuvailee osuvasti “proseccojen Ferrariksi”. Rypäleiden viljely tapahtuu luonnonmukaisesti ja kaikki työvaiheet suoritetaan käsin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan juomaan ToH -viiniteltassa ja löytyypä tämä aarre myös Alkon valikoimistakin.

Papukaijamerkki

Kolmen kärki oli tiukka ja kaikki safarin ruoat sekä juomat olivat maininnan arvoisia. Haluan kuitenkin nostaa tähän loppun vielä yhden jutun, ehkä tärkeimmän kaikista eli tapahtuman järjestäjät, Barry ja Mira MacNamaran, joiden työ tapahtuman taustalla on korvaamatonta.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä ToH on noussut mielestäni Suomen merkittävimmäksi ruokatapahtumaksi. Se tarjoaa matalankynnyksen mahdollisuuden maistella Suomen, ja viime vuosina myös naapurimaidemme, huippuravintoloiden annoksia. Ravintoloiden menut heijastelevat ajan henkeä ja Barry kertoikin, että aluksi ei juuri kellään ollut pelkästään kasvisannoksia, mutta tänä vuonna on mukana myös puhtaasti vegaanisiakin annoksia. Vuosi 2017 on monella tapaa erilainen, muun muassa siksi, että ravintolojen listoilta ei löydy lainkaan lohta. Sen sijaan kotimaiset järvikalat ja ns. roskakalat ovat saaneet ansaitun paikkansa annoksissa.  Hurraa!

Ehdin safarin aikana vaihtaa muutaman sanasen Barryn kanssa ToH -tapahtuman järjestelyistä.  Loistava ruoka- ja juomatarjonta kantaa pitkälle, mutta se ei yksistään tee tapahtumasta menestystä. Eräs ToH:n suosion salaisuuksista on sen ainutlaatuinen henki, sillä satoi tai paistoi, niin ihmiset viihtyvät ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Minua kiinnostikin mistä Barry ja Mira saavat tapahtumalleen niin osaavaa ja iloista henkilökuntaa? Barry kertoi, että tapahtuman henkilökunta on pääasiassa palkattua työvoimaa ja porukasta on löytyy useita konkareita, jotka ovat olleet mukana jo alusta saakka. Onpa työporukassa mukana yksi perhekin!

Perhosta on vapaaehtoisina työntekijöinä  mukana niin palvelualan- kuin kokkipuolenkin opiskelijoita. He saavat tapahtumasta paljon hyvää kokemusta ja mahdollisuuden luoda kontakteja. Osa heistä on myöhemmin Barryn kertoman mukaan työllistynyt avustamiinsa ravintoloihin. Siitä iso peukku! Olen varma, että tapahtuman hyvä henki on omiaan luomaan houkuttavuutta osallistua mukaan myös tiskin toiselle puolelle, vaikka ihan vapaaehtoistyön merkeissä. Kuka tietää – ehkä ensi vuonna minutkin löytää nauttimasta vähän toisenlaisesta ToH:stä?

Lisää tunnelmia Taste of Helsinki -safarista löytyy mm. täältä:

Hannan soppa

Viisi tähteä

Vaimomatskua

Andalusian auringossa

Lyhyenä hetkenä

 

 

Kohta se on – Taste of Helsinki 2016

Vuoden herkullisin ruokatapahtuma Taste of Helsinki avaa ovensa torstaina 16.6.. Tätä on odotettu!

Hella ja huone / Taste of Helsinki

Hellan ja huoneen lapin lehmää ja maa-artisokkaa

Minulla oli ilo olla mukana kahdessakin Taste Of Helsinki -tapahtumassa: huhtikuussa virallisessa ToH- pressitilaisuudessa, jossa julkaistiin tämän kesän ravintolat sekä toukokuussa Image-lehden järjestämillä ToH-etkoilla. Tänä vuonna yhteityökumppaneina tapahtumalla ovat mm. Electrolux, Beverage Partners, Sinebrychoff, Johan&Nyström ja We Jazz. Luonnollisesti molemmissa tilaisuuksissa oli paikalla sympaattinen Barry MacNamara, joka yhdessä vaimonsa Miran kanssa ovat ideoineet ja toteuttaneet tämän upean ruokafestivaalin.

Huhtikuun tilaisuudessa tosiaan paljastettiin tapahtumaan osallistuvat ravintolat ja aikamoinen kattaus onkin luvassa! Ensimmäistä kertaa mukana on myös ravintola Suomen ulkopuolelta, nimittäin Tallinnasta Restoran Ö, jonka juuriselleriannokselle on minulla kovat odotukset! Ravintolat ovat julkaisseet menunsa, joissa tänä vuonna on mukana myös jokaiselta ravintolalta oma nimikkoannoksensa. Annokset kuulostavat kautta linjan todella herkullisilta. Erityisesti parhaan jälkiruoan tittelistä tulee varmasti kisa! Tässä muut tapahtumaan osallistuvat ravintolat ja omat etukäteissuosikkini heidän annoksistaan:

  • Ask  – Luomu Sientä & Riisiä ”Askin Legendaarinen Metsä”
  • Bistro och Mat  – Lehtikuohu-sabayon, mansikkasalaattia ja lakritsimarenkia
  • Grön – Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta
  • Hella ja Huone – “Roskakala” Roskakalakroketti, hernekeittoa, piparjuurikreemiä ja versosalaattia
  • Kolmon3n – Punajuuri-kyssäkaali avoburgeri
  • Muru – Kani-kroketti ja dijonnaise
  • Pastor – Chipirones – Rapeiksi paistettuja pieniä mustekaloja, aiolia, fermentoitua chiliä, kevätsipulia ja chiliä
  • Sinne – Haudutettua raparperia, paahdettua valkosuklaata ja jogurttimoussea
  • Toca – Arancini ja pesto

 

Taste of Helsinki

Ravintola Kolmon3n

Pääsimme pressitilaisuudessa jo maistelemaan ennakkoon muutamia annoksia: Hella ja Huone tarjosi meille lapin lehmää ja maa-artisokkaa, Bistro&Mat maistatti uudistettua haukiburgeriaan ja maistatuksen viimeisteli Toca maitosuklaavanukkaallaan. Lisäksi Imagen tilaisuudessa saimme kokeilla ravintola Kolmos3n tempurahaukea, jonka taikinassa oli käytetty heidän omaa lager-olutta. Erittäin maistuvia annoksia kaikki.

 

Taste of Helsinki on mielestäni parhaimpia ruokatapahtumia, missä olen käynyt. Kaikki on toiminut alueella erinomaisesti. Henkilökuntaa on riittävästi lähistöllä myymässä lisää markkoja, sillä ne jostain kumman syystä tuppaavat aina loppumaan, istumapaikkoja ja hengauspaikkoja oli ainakin viime vuonna sopivasti, ravintolat on sijoitettu niin, että on riittävästi tilaa ja juomissa löytyy valinnan varaa kaikille. Pakko sanoa, että livejazzin tuominen paikalle on nerokas veto ja varmasti vaikuttaa muutenkin jo hyvää fiilikseen entistä positiivisemmin.

 

We Jazz

We Jazz tunnelmoi Image-lehden järjestämillä etkoilla

Kaikki ei kuitenkaan ole aivan ruusuilla tanssimista, sillä festivaalin tulevaisuus on ilmeisesti vieläkin epäselvä. Tapahtumapaikkanahan tuo Kansalaistorin puisto on ollut erinomainen. Sijainti on keskeinen ja mahdollistaa lounasasiakkaille helpon pääsyn paikalle. Ensi kesänä on kuitenkin kaupunkin järjestämässä Suomi 100 vuotta -juhlallisuuksia niin, että alueen käyttö ToH-tapahtumaan ei välttämättä aikataulullisesti onnistu. Toivotaan, että pulmaan saadaan ratkaisu, sillä on todella harmi, jos tapahtuma jää tällaisen seikan vuoksi järjestämättä!

 

Hollandaisekastike ruskistetusta voista ja Henri Alénin topvinkit

Nautimme vappuna olostamme ravintola Olon lounaalla, jossa tarjottiin hiillostettua valkoista parsaa ruskistetusta voista valmistetun hollandaisen kanssa. Olihan sitä sitten itsekin kokeiltava!

Parsaa ja hollandaisekastiketta

Ruskistetun voin ja sinapin ansiosta kastikkeesta tulee hieman tummempaa väriltään.

Tuossa aiemmin tulikin mainittua, että en ole ehtinyt kirjoittaa mitään tapahtumista, joissa vierailin huhtikuun aikana. Eräs niistä oli Taste of Helsinki -pressitilaisuus, jossa julkistettiin kesän 2016 tapahtumassa mukana olevat ravintolat. Tästä tilaisuudesta on tulossa vielä lisää Super-perjantai -postauksen yhdeydessä, mutta aloitetaan vähän nurinkurisesti tämän viikon tiistaista. Silloin nimittäin Image-lehti järjesti lukijoilleen Taste of Helsinki -etkot Electroluxin näyttelytilassa Sörnäisissä. Paikalla olivat lukijoiden lisäksi Taste of Helsinkissä ensimmäistä kertaa mukana oleva ravintola Kolmon3n, ravintola Murua edustava Henri Alén, itse tapahtuman isä Barry MacNamara sekä tapahtuman yhteistyökumppanit Johan & Nyström, Sinebrykoff sekä Beverage Partners. Musiikista vastasi We jazz Helsinki. Illan aikana saimme nauttia Kolmosen kokkien mainiosta haukitempurasta, hyvästä kahvista, erinomaisista oluista sekä Aperol Spritzistä, jotka valmistimme itse ammattitaitoisessa ohjauksessa. Palaan vielä tähänkin tapahtumaan kuvien kera.

Etkoille ilmoittautumisen yhteydessä osallistujilta kysytiin, että minkä ruoan valmistuksen he toivoisivat, että Henri Alén tilaisuudessa demoaisi. Toiveiden mukaisesti ja sesonginkin mukaisesti ruoaksi valikoitui parsa sekä hollandaisekastike. Henrillä oli paljon hyviä vinkkejä tähän klasikkoannokseen. Kokosin niistä tähän muutaman:

  • valkoisen parsan kuorimiseen sopii parhaiten vaakateräinen kuorimaveitsi, perinteisen suoran ja kiinteäteräisen kuorimaveitsen uriin jäävät kuoret ikävästi kiinni
  • tarkasta onko parsa kunnolla kuorittu napsauttamalla juuresta pala pois. Huonosti kuoritusta parsasta jäävät näkyviin kuitumaiset suikaleet (vihreää parsaa ei ole välttämätöntä kuoria)
  • parsakattila on turhake, riittävän laakeapohjainen kattila ajaa saman asian. Pääasia on, että parsat mahtuvat kattilaan vaakasuunnassa pötköttelemään
  • suolaa parsojen keitinvesi kunnolla. Hyvä suhde on  5 l vettä / n.2 rkl suolaa
  • keitä valkoista parsaa 5-6 minuttia koosta riippuen, vihreälle parsalle riittää 3-4 minuuttia
  • hollandaisen voit valmistaaa ilman vesihaudetta suoraan kattilassa
  • sulatettu voi käy mainiosti hollandaisen valmistukseen, kunhan muistat, että voi ei saa olla kuumaa, tällöin kastike juoksettuu (juoksettuneen kastikkeen saat korjattua tipalla kylmää vettä ja vatkaamalla sitä altaassa, jossa on kylmää vettä)
  • kastikeen suolaisuutta voi säännöstellä lisäämällä vain osan herasta (erottuu voista sulatettaessa)
  • varaa kastikkeeseen 1 keltuainen / 50 g voita /hlö
  • lisää kuohkeutta kastikkeeseen saat lisäämällä lorauksen kuohuviiniä, kun kastike on valmis
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henri Alén näyttää mallia parsan kuorinnasta.

Oma versioni tästä hollandaisesta on tosiaan tällä kertaa ruskistetusta voista valmistettu. Tykkään, että kastike on tosi paksua, joten laitoin yhden keltuaisen enemmän kuin tuossa Henrin ohjeistuksessa. Luomumunat voivat ajoittain olla aika pieniä ja eivät sakeuta kastiketta aivan samalla tavalla. Oikaisin myös siten, että en kuumentanut kastikkeeseen perineiseen tapaan makulientä salotista ja viinietikasta, vaan lisäsin keltuaisten joukkoon sitruunamehua ja sinappia.

Hollandaisekastike ruskistetusta voista

200 g voita
5-6 luomumunan keltuaista
2 rkl  sitruunamehua
1 tl Dijon-sinappia
suolaa maun mukaan
hienonnettua ruohosipulia

Sulata voi hiljalleen kattilassa ja anna sen ruskistua välillä kattilaa pyöräyttäen. Tarkkaile ruskistumista, jotta voi ei pala. Nosta kattila sivuun ja anna voin jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Sekoita kulhossa kaikki kastikeainekset voita lukuun ottamatta keskenään. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä seosta koko ajan sekoittaen. Kastikepohja on kypsä, kun se on paksua vaahtoa. Nosta kulho vesihauteesta ja lisää joukkoon ruskistettu voi hiljalleen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jätä kattilaan tummuneet herapilkut. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Valuta kastiketta keitettyjen parsojen päälle ja koristele hienonnetulla ruohosipulilla.

Aguachile ja avokado-omenasalsa

Hellettä pukkaa! Tässä vinkit loppuviikon viileimpiin meksikolaisiin alkupaloihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmalla aguachile-keitto ja oikealla avokado-omenasalsa.

Ilmoittauduin What’s cooking Helsinki -tapahtumassa Kikkoman-näytöskeittiöön, jossa teemana olivat kansaiväliset keittiöt. Mietin, että mitähän tekisin, jotta en päätyisi valmistamaan samaa mitä kaikki muutkin. Valintani osui Meksikoon ja hyvä niin, sillä toinen vaihtoehtoni Aasia olikin päivässä hyvin jo edustettuna.

Halusin tuoda avokadoa esille hieman eri tavalla ja löysin jälleen kerran Thomasina Myersin kirjasta sopivan ohjeen. Aivan ensikuulemalta omenan ja avokadon yhdistelmä tuntuu oudolle, mutta se toimii todella hyvin. Ohjeen onnistumisen kannalta on tärkeää, että omena on kirpeän hapan, muutoin maut eivät ole tasapainossa. Jos sinulla ei ole isoa morttelia, niin voit hyvin valmistaa salsan kulhossa perunasurvinta apuna käyttäen. Ja älä vaivu epätoivoon, vaikka alkuun näyttääkin etteivät kasvikset muussaannu. Etikan tai sitruunamehun lisääminen salsaan tekee ihmeitä!

chilit

Chilejä Münchenin lauantaitorilla.

Toinen valmistamani ruoka oli aguachile, käännettynä se tarkoittaa chilivettä. Aguachile on vähän kuin ceviche, mutta keittomuodossa. Se tarjoillaan usein pienenä alkupalana ja on erityisen virkistävä ruokahalun herättäjä kuumana kesäpäivänä. Keiton pohjalle kuutioidaan kampasimpukkaa, mutta voit toki käyttää mitä tahansa kalaa tai vaikkapa katkarapuja. Koska parsa-aika oli juuri alkamaisillaan, käytin kasviksena parsaa, mutta myös kurkku käy. Mikäli parsat ovat ohuita ja tuoreita, niitä ei ole tarpeen tätä varten kuoria. Ja sitten pieni varoituksen sana – keittoon tulee melko paljon jalapenoa. Suosittelen, että maistat jalapenoja ensin, ja jos tiedät jo valmiiksi, että et pidä kovin tulisesta, niin vähennä niiden määrää.  Pieni chilin potku kuuluu kuitenkin ruoan luonteeseen, joten älä jätä niitä kokonaan pois.

Avokadosalsan ja aguachilen voit tarjota totoposten kanssa. Ylijääneet tortillat saavat uuden elämän, kun ne paahdetaan tai uppopaistetaan. Kun ne tarjotaan nachojen tapaan, on kyse totopoksista, mutta täytettyinä ne ovatkin tostadoja. Ohjeen totopoksiin löydät tuosta tostada-linkistä.

Aguachile
6 annosta

250 ml limetin mehua (6-10 limettiä koosta ja mehukkuudesta riippuen)
3-4 vihreää jalapenochiliä siemenet poistettuina
2 kevätsipulinvartta paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
5 tl Dan Sukker luomuruokokidesokeria tai palmusokeria
1 rkl kalakastiketta
1 tl merisuolaa
6 tankoa tuoretta vihreää parsaa
8-10 (180 g) kampasimpukkaa

Koristeluun: 2 oksaa korianteria

1. Valmista ensin aguachile-liemi. Purista limeteistä mehu ja kaada mehu tehosekoittimen kulhoon. Lisää jalapenot, kevätsipuli, valkosipuli, sokeri ja kalakastike. Sekoita tasaiseksi. Lisää suola.
2. Pese parsat, napsauta parsan tyvestä kuivunut osa pois, kuori parsat tarvittaessa ja paloittele ne. Ryöppää parsapalat nopeasti kiehuvassa vedessä noin minuutin ajan, jäähdytä kylmässä vedessä ja valuta hyvin.
3. Kuivaa kampasimpukat ja paloittele ne pieniksi kuutioiksi.
4. Jaa parsapalat ja kampasimpukat kuuteen pieneen lasiin. Varmista, että parsanuppuja tulee yksi/lasi. Kaada päälle aguachile-liemi ja siirrä annokset vielä jääkaappiin tekeytymään vartiksi. Koristele annokset korianterinlehdillä.

Avokado-omenasalsa
6 annosta

5 kevätsipulia hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
1 Granny Smith -omena pieneksi kuutioituna
suolaa
2 kypsää keskikokoista avokadoa
2 rkl Rajamäen sitruuna-valkoviinietikkaa (tai ½ ison sitruunan mehu)
1 rkl korianteria hienonnettuna
mustapippuria myllystä

1. Annostele isoon mortteliin ¾ kevätsipulista, chilistä ja omenasta. Lisää ripaus suolaa ja jauha seos kevyesti rouheaksi tahnaksi.
2. Leikkaa avokadot puoliksi ja poista kivet. Kaavi lusikalla avokadon liha kuoresta ja lisää mortteliin. Voit tehdä tämän myös kulhossa, mikäli morttelisi on pieni. Muhenna avokadoa ensin haarukalla ja jauha sitten survimella jättäen joukkoon kuitenkin muutamia rouheampia paloja.
3. Lisää etikka (ja tarvittaessa vettä) ja loput sipulista, chilistä ja omenasta. Lisää lopuksi korianteri. Tarkista maku.

Muutama sana What’s cooking Helsinki -tapahtumasta

Huh huh huhtikuuta. Olipa vauhdikas kuukausi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

What’s cooking Helsinki -tapahtuman järjesti Helsinki Food Company.

Viime kuu oli ympätty täyteen tapahtumia. Tuntui siltä, että kaikki tapahtuman järjestäjät olivat keksineet, että huhtikuu olisi sopiva aika omalle tapahtumalleen. Sen verran haipakkaa on pitänyt täälläkin, että kaikki kiertämäni tapahtumat ovat jääneet raportoimatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan,  eli aloitetaanpa alusta ja What’s cooking Helsingistä.

Lauantaina 9.4. ruoka- ja leivontabloggaajat kokoontuivat Teurastamon Kellohalliin aamupäivän kestävään seminaariin. Puhujina olivat ruokakirjoittaja Felicity Cloake Lontoosta, ruokatoimittaja ja stailaaja Sanna Kekäläinen sekä Vanelja-blogin Virpi Mikkonen. Innostavien puheenvuorojen jälkeen avautui tilaisuus myös yleisölle ja oli bloggaajien näytöskeittiöiden vuoro.

Näytöskeittiöissä oli mahdollisuus päästä näkemään livenä kuinka bloggaajilta ruoanvalmistus ja leipominen oikein sujui. Neljässä eri näytöskeittiössä valmistettiin kaikkea pho keitosta vohvelikakkuihin. Minäkin olin mukana meksikolaisine alkupaloineni. Ohjeet näihin keväisen vihreisiin herkkuihin saat seuraavassa postauksessa.

Näytökeittiöiden kanssa samaan aikaan oli bloggaajille oli järjestetty työpajoja, joista vastasivat mm. Rajamäki, Saga-leivinpaperit ja Jacob’s Creek. Meillä oli mahdollisuus myös tutustua Teurastamon alueella toimivaan Helsinki Distilling Companyyn. Illan kruunasi Teemu Laurellin ja Heleatsin yhteistyössä järjestämä neljän ruokalajin illallinen, jonka ruoka-aineiden valintaan saivat kaikki vaikuttaa. Päivä oli kerrassaan mainio ja kaikki järjestelyt toimivat hyvin, joten suuri kiitos Teresalle, Johannalle, Marille sekä tapahtuman yhteistyökumppaneille! Toivottavasti ensi vuonna tavataan taas!

Loppuun vielä uunituore tieto: What’s Cooking Helsinki järjestetään ensi vuonna 8.4., joten merkkaapa päivä jo kalenteriin!

whatscooking

 

 

 

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑