Talviruokaa Archives - Haarukkavatkain

Category: Talviruokaa (page 1 of 5)

Veriappelsiinikakku on talven ihanin sitrusleivonnainen

Mehevä gluteeniton veriappelsiinikakku vie kielen mennessään!

Pitäisi varmaan laittaa lippu salkoon tämän päivän kunniaksi, sillä tämä on ensimmäinen postaus lähes vuoteen! Lämmin kiitos teille kaikille, että olette jaksaneet käydä reseptiarkistoa pöyhimässä ja ohjeitani kokeilleet. Erityisen paljon minua on ilahduttanut, että vanhan ajan liha-perunalaatikko on saanut haastajia kimchiohjeesta ja palsternakkakeitosta. Ilahduttavasti myös sinappinen kaniohje on saanut oman fanikuntansa. Toivottavasti tämä mehevän kostea veriappelsiinikakku pääsee ajan kanssa top 3 -ryhmään, sillä niin hyvää se on!

Haastavat veriappelsiinit

Tänä vuonna on kauniin punaisten veriappelsiinien löytäminen ollut työn takana. Viime vuonna oli parhaimmat värit Tarocco-lajikkeessa ja melkein pommin varma tulos oli luomulaatuisissa veriappelsiineissa. Sitä edellisenä vuonna oli Moro-lajike erityisen värikäs.

Parhaillaan menevä veriappelsiinikausi alkoi jo joulukuun lopussa ja silloin ostetut morot olivat upean violetin punaisia, mutta sen jälkeen on onni ollut kovinkin häilyvä! Ja olen kokeillut kaikkea – irtomyynnissä olleita, luomuja, Taroccoja, Moroja, you name it. Kun kohdalle sitten osuu täydellinen yksilö, tuntuu kuin olisi voittanut lotossa.

Onneksi tähän veriappelsiinikakkuun ei veriappelsiinin värillä ole oikeastaan niin väliä. Pinnalle valutettava siirappi saa kauniimman värin punertavista veriappelsiineista, mutta makuun väri ei vaikuta.

Keitä, soseuta ja upota kakkuun

Veriappelsiinikakun mehevyyden takaa mantelijauho, mutta varsinainen salainen ase on kokonaisena pehmeäksi keitetty appelsiini, joka soseutetaan kuorineen päivineen kakkutaikinan joukkoon. Kuorista tulee kakkuun kivaa terävyyttä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Jos pidät brittiläisistä hieman karvaista appelsiinimarmeladeista, takaan, että rakastut tähän kakkuun.

Ai niin, meinasi unohtua, että kakku on sekoittamalla valmis eli voit antaa sähkövatkaimelle ansaitun vapaapäivän!

Kun selailin erilaisia veriappelsiiniohjeita osuin Annin uunissa -blogiin ja jösses sentään minkälaisen kakun Anni oli taikonut veriappelsiinista. Vau, vau ja vau! Jos kiinnostus heräsi, niin pääset katkeran suloiseen veriappelsiinikakkuun tästä.

Helppo ja gluteeniton veriappelsiinikakku

10 – 12 palaa

1 (100 g) veriappelsiini
2 1/2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa (M-koko)
2 1/2 dl sokeria
n. 6 dl (300 g) mantelijauhetta
1 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Pirkan vaaleaa gl. jauhoseosta)
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa jauheena

Veriappelsiinisiirappi
2 veriappelsiinia
1 1/4 dl sokeria

Lisäksi
2 dl vispikermaa
1 prk (150 g) ranskankermaa

Laita veriappelsiini kokonaisena kattilaan ja kaada päälle vettä sen verran, että appelsiini peittyy kunnolla. Laita painoksi pieni kattilan kansi tai lautanen. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lieden lämpöä niin, että vesi porisee hiljalleen. Keitä appelsiinia 20 – 25 minuuttia, kunnes se on aivan pehmeä. Nosta appelsiini reikäkauhalla pois vedestä lautaselle jäähtymään. Kun appelsiini on täysin jäähtynyt, leikkaa se neljään palaan. Poista siemenet tarvittaessa. Soseuta appelsiini yhdessä rypsiöljyn kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 20 – 22 cm) ja pingota leivinpaperi pohjan ja reunan väliin. Voitele vuoan reunat. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Riko munat kulhoon ja vatkaa sokeri joukkoon kierrevatkaimella tai puuhaarukalla. Lisää veriappelsiini-öljyseos.
Sekoita taikinaan mantelijauhot, gluteeniton jauhoseos, leivinjauhe ja vanilja.
Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 45 – 55 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Varmista kakun kypsyys tikulla.
Anna kakun jäähtyä vuoassaan tunnin ja kumoa se sitten jäähtymään ritilän päälle.
Valmista veriappelsiinisiirappi. Purista veriappelsiineista mehu. Tarvitset mehua yhden desin. Laita mehu pieneen kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Keitä sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Jatka keittämistä pienellä lämmöllä poristen 5 – 8 minuuttia. Anna siirapin jäähtyä. Jos siirapista tulee liian paksua, voit lämmittää sen uudelleen ja lisätä tilkan veriappelsiinimehua tai vettä.
Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita ranskankerma joukkoon. Levitä kerma kakun pinnalle ja valuta päälle veriappelsiinisiirappia.

Vinkit:

Voit valmistaa kakun edellisenä päivänä valmiiksi, mutta kuorruta kakku juuri ennen tarjoamista.

Kakku kestää hyvin pakastamista.

Voit korvata gluteenittoman jauhoseoksen 1 1/4 dl:lla vehnäjauhoja.

Reblochonilla jatkettu kinkun elämä

27.12.2019 / minttu / 0 Comments

Reblouchon is the key to this gnocchi bake.

Älkää nyt pyörtykö, mutta tässä se on – ihka uusi postaus! Ehdin vielä tähän vuoden loppuun, vaikka pahalta jo näytti. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiin elokuussa, kun olin Happy Hamletissa valokuvausretriitissä…

Kovasti lupailin kertoa retriitistä ja Ranskan matkastamme, mutta niin siinä vain kävi, että elämä ja mielenkiintoiset työjutut ovat hyvällä tavalla vieneet aikani. Tarkkasilmäiset ovat ehkä nähneetkin kädenjälkeni Me Naisissa, Glorian ruoka&viini -lehdessä sekä syksyllä alkaneessa Satokausikalenterin ja Sydäniiton yhteistyössä. Näiden hommien lisäksi olen opettanut kuluneen syksyn aikana normaalia enemmän työväenopistossa ja totta kai, Marin kanssa hommat jatkuivat entiseen malliin!

Kermainen reblochon valloittaa sydämen

Ranskan reissun ansiosta on meillä syksyn aikana syöty ehkä normaalia enemmän Ranskaan vivahtavia ruokia ja kun rakastan juustoja, niin monenlaiset juustoruoat ovat pyörineet mielessä (taas). Blogiin saakka on aikoinaan päätynyt Pommes Aligot eli juustosta venyvä perunamuussi ja sen kaveriksi ajattelin jo alkusyksystä kirjoittaa tartifletten ohjeen. Reblochon-juusto oli tätä ruokaa varten jo hyvissä ajoin hankittu, mutta noloa sanoa, että ne perunat eivät koskaan päässeet kaupasta kotiin saakka. Meillä ei oikein tuota perunaa syödä ja sitä ostetaan yleensä vain se määrä mitä tarvitaan, joten ns. ylimääräisiä perunoita ei kaapissa pyöri.

Reblochon-juusto muistuttaa hieman brietä olemukseltaan ja jos et saa käsiisi reblochonia, voit korvata sen miedolla briellä. Reblochon valmistetaan pastöroimattomasta täysmaidosta ja se luokitellaan puolipehmeäksi. Maultaan se on tosiaan mieto ja hieman pähkinäinen, ja sen sulamisominaisuudet ovat erinomaiset. Juuston pinta voi kypsyessään muuttua hieman oranssiksi, mutta juusto itsessään on kermaisen vaalea. Reblochonia löydät isoista ruokakaupoista ja juustoliikkeistä. Pääkaupunkiseudulla sitä myyvät mm. Food Market Herkku ja Ison Omenan K-citymarket.

Mikä tartiflette?

Tartiflette on kotoisin Haute-Savoien alueelta eli aivan itäisimmän Ranskan kolkasta, Alppien juurelta. Mont Blanc -vuori lienee tunnetuin kohde alueella, hiihtokeskus Chamonix’n lisäksi. Alue myös liittyy rajallisesti Sveitsiin ja Italian Aostan laaksoon, molemmat tunnettuja juustoistaan.

Tartiflette jakaa tuon edellä mainitun Pommes Aligotin kanssa ultimaattisen perunalohturuoan ykkössijan, sillä ruokaan upotetaan kokonainen juustokiekko (450 g) kiloon viipaloituja perunoita. Lisäksi mukaan tulee pekonia ja valkoviiniä, kermaa unohtamatta. Aika herkkua!

No, kuten sanoin, tartiflette ei koskaan meillä nähnyt päivän valoa, sen sijaan ohjeen voit käydä kurkkaamassa Iltalehden sivuilta. Mutta mitä siitä juustosta sitten syntyi?

Oodi perunagnoccheille

Cheezy and oozy gnocchi bake is perfect winter food.

Kun olin aikani sitä juustokiekkoa jääkaapissa ihaillut, tulin johtopäätökseen, että jotain on tehtävä ennen kuin reblochon ottaa jalat alleen ja tulee ovella vastaan. Ja menin siitä mistä aita on matalin – vaihtoehto, joka aina silloin tällöin ruokaa laittaessa on se paras valinta. Ainakin, jos on kiire ja nälkä. Meillä matala aita tarkoittaa mm. perunagnoccheja ja hei, mikä ajan säästö, kun ei perunoita tarvitse pestä ja viipaloida!

Juuston ja gnocchien lisäksi vuokaan sujahti ruusukaalia, mainiota Pirkka Parhaat Schwarzwaldin kinkkua ja tietysti sitä kermaa. Eli melkein kuin tartiflette, mutta parempaa! Onnistuin tähän ruokaan yhdistämään myös ruokabloggaajien #kuukaudenruokahaasteen kahden kuukauden osalta eli ruusukaalin ja ruoan, jota söisit talvimyrskyn osuessa kohdalle. Harmi vaan, että olin auttamattomasti myöhässä kummankin suhteen!

Sitten aasinsillasta toiseen. Mietin, että näin joulun jälkeen tämä ruoka voisi olla aika hyvä hävikkiruoka, sillä tähän voit upottaa kinkun rippeet, juuston jämät ja kermat. Ja jos sattuisi niin hyvin käymään, että kaapissasi olisi vielä ruusukaalinkin loput, niin hurraa!

Juustoinen kinkkugnocchivuoka

1 (450 g) reblochon-juusto (tai kaksi pienempää)
200 – 300 g ruusukaalia
100 g Schwarzwaldin kinkkua tai muuta savustettua kinkkua
2 – 3 dl kuohu- tai vispikermaa (ruokakerma käy myös)
2 tl viherpippuria rouhittuna
ripaus suolaa

1 ps perunagnoccheja

Nosta juusto huoneenlämpöön. Huuhtele ruusukaalit ja poista huonokuntoiset päälilehdet tarvittaessa ja siisti kanta. Viipaloi ruusukaalit ohuiksi kiekoiksi. Voit halutessasi käyttää kaalit pannulla ennen vuokaan laittoa.

Revi kinkku suupaloiksi ja sekoita kerman joukkoon viherpippuri ja suola. Paloittele juusto.

Asettele vuokaan kerroksittain perunagnoccheja, juustoa, kaalia ja kinkkua. Kaada päälle kerma.

Paista uunin ylätasolla 200 asteessa 25-30 minuuttia. Voit myös lopuksi nostaa lämmön 250 asteeseen, jos haluat pintaan enemmän väriä.

Juuriselleririsotto

22.1.2019 / minttu / 0 Comments

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi tuttavuudeksi.

Pitkästä aikaa blogipostaus, whoop! Jouluna alkanut flunssa kesti parisen viikkoa ja siitä toipuminen on ollut hidasta työtä. On ollut pakko valita mitä tekee, kun kaikkea ei vaan jaksa. On meillä jotain kuitenkin syöty tammikuunkin aikana ja tämä juuriselleririsotto on ollut yksi tämän talven hiteistä.

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi. Juuriselleririsoton lisäksi luvassa on toinenkin vähän erilainen juuriselleriohje, kunhan saan sen kuvattua. Blogiarkistosta löydät myös herkullisen juurisellerikeiton ohjeen. Keitto viimeistellään hasselpähkinällä ja speck-kinkulla, nam!

Celeriac is underused root vegetable, but one of my favourites.

Juurisellerin hienostunut aromaattinen maku sai minut pohtimaan mihin kaikkeen sitä voisi käyttää ja muistin, että olen aiemmin hauduttanut juurisellerikuutioita lisäkkeeksi voi-vesiseoksessa. Tällä kertaa vein ajatuksen vielä pidemmälle ja päädyin ruskistamaan voin. Jos haluat tehdä risotosta hieman kevyemmän, voit toki kiehauttaa juurisellerit kypsiksi vedessä. Tähän ohjeeseen juurisellerit tulevat pieninä kuutioina, mutta soseutettuna se toimisi varmasti yhtä hyvin.

Juuriselleririsotto onnistuu ihan perinteisen risoton ohjeella, jonka ytimessä ovat carnaoliriisi, hyvä kasvisliemi, valkoviini tai vermutti ja tietysti lopuksi lisättävä parmesaanijuusto. Voita ei tässä ohjeessa enää lisätä, sillä juurisellerien haudutukseen käytetty voi sekoitetaan risoton joukkoon.

Juuriselleririsotto

500 g juuriselleriä

75 g voita

1/2 dl vettä

Risotto

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

4 dl risottoriisiä

1 dl valkoviiniä tai vermuttia

1 l hyvää kasvislientä

2-3 tl sitruunanmehua

100 g parmesaanijuustoa

Pese ja kuori juuriselleri. Kuutioi selleri noin 1,5 x 1,5 cm kuutioiksi.

Mittaa kastikekattilaan tai pieneen kattilaan voi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää juurisellerit. Keitä kannen alla pienellä lämmöllä, kunnes juurisellerit ovat pehmenneet. Ota 2/3 juurisellerikuutioista pois kattilasta ja kuumenna loppu voi-juuriselleriseos kovalla lämmöllä sekoitellen, kunnes voi alkaa ruskistua. Ota kattila liedeltä, mutta pidä juurisellerit lämpiminä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä laakeassa padassa tai paistokasarissa. Nosta lämpö. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia, kunnes riisi alkaa ritistä. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Kaada noin puolet liemestä riisien päälle ja kypsennä koko ajan sekoittaen. Lisää tässä vaiheessa myös erikseen ottamasi juurisellerit. Kun lisäämäsi neste on haihtunut, lisää lientä kauhalinen kerralaan, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja sekoita risoton joukkoon sitruunanmehu ja parmesaaniraaste. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput juuriselleristä ruskitetun voin kanssa. Tarjoa heti.

Klementiinijäätelö

21.12.2018 / minttu / 0 Comments

Kirjoitin tämän klementiinijäätelön ohjeen viime vuonna Ku ite tekee -Minnan joulukalenteriin. Tykkäsin tästä kokonaisena keitettyjen klementiinien ideasta sen verran, että jaanpa tämän nyt tänne oman bloginikin puolelle.

clementine ice cream

Meillä kotona oli aika usein joulun jälkiruokana jonkinlaista jäädykettä. Kukaan meistä ei ollut erityisen makeiden ystävä ja viilentävä jäätelömäinen jälkiruoka teki kauppansa. Muistan, että ainakin sellaista portviinillä terästettyä luumujäädykettä äiti teki melko usein ja karpalot sekä piparitkin ovat jäädykkeisiin päätyneet.

Eipä siis yllätys, että kun ajattelin jouluksi sopivaa jälkkäriä oli ajatukset heti jossain kylmässä ja raikkaassa. Jostain syystä tänä vuonna värimaailma joulun ajan ruoissa ja jälkkäreissä on ollut keltainen. Olen rohmunnut kotiin klementiineja pussikaupalla ja tunkenut sahramia vähän joka ruokaan. Klementiinit ovat tämänkin jälkiruoan ydin.

Jäätelöön keitetään kokonaisia klementiinejä, jotka soseutetaan kuorineen. Riippuu täysin klementiineistä kuinka karvasta tai makeaa soseesta tulee. Jos tykkäät makeammasta, niin lisää suosiolla glukoosisiirappia, kunnes saat omaan suuhusi sopivan makeuden.

clementine ice cream pots

Klementiinijäätelö

klementiinisose

6 keskikokoista luomuklementiiniä (sosetta pitäisi tulla noin 5 dl)

¾ – 1 ½ dl glukoosisiirappia (Dan Sukker)

jäätelömassa

1 tlk kondensoitua maitoa

5 dl kuohukermaa

1 tl kanelia

Pese klementiinit huolellisesti. Asettele ne kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 2 tuntia, kunnes klementiinit ovat täysin pehmeitä. Jäähdytä hetki, halkaise hedelmät ja poista mahdolliset kivet. Soseuta monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa sileäksi soseeksi. Lisää glukoosisiirappia, kunnes saat sopivan makeuden soseeseen. Jäähdytä. Soseen voit tehdä jääkaappiin edellisenä päivänä.

Ota 2 dl sosetta erikseen ja yhdistä loput kondensoidun maidon kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta kanelilla ja sekoita kondensoidun maitoseoksen joukkoon. Vuoraa tarvittaessa 2 l leipävuoka tai pyöreä kakkuvuoka leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle ensin kerros jäätelömassaa, lisää sitten lusikalla n. ½ dl klementiinisosetta pisaroiksi pinnalle. Toista tämä, kunnes kaikki sose ja jäätelömassa on käytetty. (Sosetta tulee 4 kerrokseen.)

Peitä vuoka muovikelmulla ja sitten vielä foliolla. Pakasta yön yli. Nosta jäätelö jääkaappiin noin 20 minuuttia ennen tarjoamista ja ota siitä jäätelökauhalla palloja. Voit tarjota jäätelön esim. pipareiden kanssa.

Vinkki! Jäätelö kestää hyvin pakastimessa useamman päivän, joten voit tehdä sen hyvissä ajoin valmiiksi.

clementine ice cream with apple cider

Helpoista helpoin mac’n’cheese punajuuresta

20.12.2018 / minttu / 0 Comments

Veikkaan, että tällä viikolla saattaa tällaiselle superhelpolle ja nopealle ruoalle olla kysyntää! Punajuurisoseesta valmistettu mac’n’cheese sopii sesonkiin myös värinsä puolesta.
Beetroot mac'n'cheese

Joko siellä alkavat olla jouluvalmistelut kovassa vauhdissa? Nämä viimeiset päivät ennen joulua ovat varmasti kiireisiä kaikilla, mutta erityisen lämpimät tsemppiterveiset lähetän kaikille, jotka jaksavat vielä viime hetkille saakka palvella asiakkaita kaupassa kuin kaupassa. Been there!

Aina välillä kauppoihin ilmestyy tuotteita, joiden kohdalla vaan ihmettelee, että miksi kukaan ei tätä ole aiemmin keksinyt. Hedelmä- ja vihannesosastolla myytävät upeat erilaiset juuressoseet ovat minusta mainio esimerkki tästä! Alun perin soseet olivat hyvinkin jouluaikaan sopivia ja ne oli valmistettu porkkanasta, lantusta ja punajuuresta, mutta viime vuosina on tuoteryhmä kasvanut raparperisoseella (uuh!), bataattisoseella ja uusimpia tulokkaita ovat maa-artisokka-, peruna- sekä palsternakkasose.

Nämä ovat kyllä sellaisia arjen sosekeittopelastajia ja erityisen iloinen olen palsternakkasoseen saapumisesta! Toki ne taipuvat monenlaiseen muuhunkin ruoanlaittoon ja tämä punajuurisoseella maustettu mac’n’cheese on mielestäni ihan loistava neronleimaus, vaikka sen itse sanonkin.

Easy beetroot mac'n'cheese

Mac’n’cheeseä varten yleensä valmistetaan paksu juustolla kyllästetty maitokastike, mutta tässä ohjeessa kastikkeen korvasivat punajuurisose sekä Porlammin juustolan mustaleimasulatejuusto. Myös Kuusamon juustolan Savupaimen sulatejuusto sopii tähän.

Sulatejuusto kuumennetaan kattilassa nopeasti ja lisätään keitetyn pastan ja punajuurisoseen joukkoon. Sitten vaan juustoraastetta päälle ja koko komeus uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Helppoa, eikö vain?

Sen pidemmittä puheitta – voimia viime rutistukseen ennen joulua ja muistakaa HENGITTÄÄ! (Ja syödä hyvin myös ennen joulua!)

Punajuurimac’n’cheese

400 g kuviopastaa
1 pkt (500g) valmista punajuurisosetta
2 rs (à 200 g) Porlammin mustaleimasulatejuustoa
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä 2 minuuttia vähemmän kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta pasta ja siirrä takaisin kattilaan.

Purista kattilaan punajuurisose ja lisää mausteet. Lämmitä sulatejuusto juoksevaksi pinnoitetussa kattilassa ja sekoita pasta-punajuuriseoksen joukkoon.

Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Vinkki! Ohjeen perinteisempään versioon tästä juustoisesta herkusta löydät tästä.

Suolainen Tarte tatin keltajuuresta

21.11.2018 / minttu / 0 Comments

Miten olisi lautasellinen aurinkoa tarte tatinin muodossa?

Joskus on lyhyestä virsi kaunis, ja juuri nyt on sellainen tilanne. Tätä voisi myös kutsua ekonomiseksi bloggaamiseksi – ei turhan jaarittelua ja miljoonaa kuvaa. Tiedän kyllä, ei ole google- ja seo-optimoitua ja what not. Mutta kuten tapanani on, mausta ei tingitä!

Voitaikinarakkautta

Näin talven tullessa muistuu taas mieleen miten loistava asia voitaikina onkaan! Siis oikeasti! Rakastan voitaikinan lehtevyyttä, rapeaa pintaa ja tietysti ihanan mehevää rasvaista taikinaa. Ja kun puhun rasvasta, tarkoitan voita. EI KIITOS kaikille margariinista valmistetuille lehtitaikinoille.

Yksi leivonnainen missä nykyisin yleensä aina oikaisen valmiilla voitaikinalla on tarte tatin. Siihen yleensä tehdään jonkinlainen rough puff -taikina eli voi ja jauhot nypitään ja muotoillaan taikinaksi veden kanssa. Taikinaa aidon voitaikinan tapaan kaulitaan ja käännellään, mutta prosessi on huomattavasti suoraviivaisempi kuin perinteisessä voitaikinassa. Toki vielä helpompaa se on valmiista pakastetaikinasta ja sormet ristiin, että Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa saa vielä hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä se on luottotaikinani ja on muuten ainoa (tietääkseni), joka myydään kokonaisena taikinana, ei pieninä levyinä.

Keltaista juurissa

Tämän tatinin voi tehdä punajuuresta, mutta nuo kullankeltaiset keltajuuret ovat houkuttaneet minua jonkin aikaa ja kun lunta odotellessa on maa musta, niin pieni väripläjäys on lienee paikallaan.

Olen haaveillut tästä keltajuuritatinista koko syksyn ja lopulta sain sen tehtyä. Ja hyvä tulikin! Keltajuurten maku on punajuurta miedompi ja makeampi, ja makeus vielä korostuu uunissa paahdettaessa. Keltajuuri ei myöskään värjää samalla tavalla kuin punajuuri tekee, joten käsittely on vaivattomampaa. Maustoin keltajuuret rosmariinilla, mutta myös timjami sopii. Tatinin kanssa tarjosin labnehia. Jos saat käsiisi vuohenmaitojogurttia, käytä sitä. Normaali turkkilainen jogurtti toimii totta kai, kunhan se ei ole rasvatonta tai vähärasvaista.

Keltajuuri tatin

2 pientä (halk. 22 cm) piirakkaa tai yksi iso

1 kg pieniä keltajuuria
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
4 – 5 rkl sherryetikkaa
2 – 3 rkl fariinisokeria

3- 4 rosmariinin oksaa

1 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1 pkt Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pese ja kuori keltajuuret. Leikkaa ne puoliksi.

Kuumenna uuninkestävässä paistinpannussa voi ja oliiviöljy,kääntele keltajuuret rasvassa. Lisää etikka, sokeri ja mausteet. Sekoita ja maista, lisää etikkaa tai sokeria makusi mukaan. Lisää rosmariinin oksat. Peitä pannu foliolla ja siirrä uuniin. Paista 30 – 45 minuuttia, kunnes keltajuuret ovat pehmenneet.

Kauli taikina hieman ohuemmaksi ja leikkaa siitä hieman pannun halkaisijaa suurempi kiekko. Käytä muottina vaikka isoa lautasta.

Kääntele keltajuuret pannussa niin, että ne ovat tiiviisti toisissaan kiinni. Poista tässä vaiheessa rosmariini. Voit leikata osan keltajuurista pienemmiksi paloiksi, jotta saat ne pannulle asettumaan.

Nosta taikina juuresten päälle ja käännä taikinan reunat kohti pannun pohjaa. Paista uunissa 20 – 25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin kullanruskea ja kypsä.

Anna piirakan levätä hetki ja peitä pannu isolla lautasella. Kumoa piirakka tarjoilulautaselle. Koristele rosmariinilla ja tarjoa labnehin kanssa.

Labneh

400 g vuohenmaitojogurttia tai paksua turkkilaista jogurttia
1/4 tl suolaa

Vuoraa syvä kulho musliinikankaalla tai juustokankaalla. Sekoita jogurtin joukkoon suola. Valuta jogurtti kankaan päälle, nosta kulmat keskelle ja pyöritä kangas tiukaksi nyytiksi. Sido nyytti narulla. Ripusta nyytti valumaan kulhon päälle ja anna jogurtin valua 24 – 36 tuntia jääkaapissa.

Lisää juuresherkkuja? Miten olisi Juurescouscous tai Risotto uunipaahdetuista punajuurista ? Kokeile myös Hannan Sopan samettista keltajuurikeittoa

Porkkana-karpalokakku

1.11.2018 / minttu / 2 Comments

Porkkanakakku on varmasti yksi maailman tunnetuimmista kakuista, josta löytyy monen monta versiota.

Wintery warmly spiced carrot and cranberry cake definately makes the day.

Aivan ensimmäiseksi syvä anteeksipyyntöni. Niin reteästi lupasin blogin facebookissa, että uutta ohjetta tulee blogiin ennen lokakuun loppua. Tässä sitä kuitenkin ollaan, marraskuussa. Viimeiset aika monta viikkoa ovat olleet työntäyteisiä kaikkine arjen normaalikuvioineen. Ruuhkavuosi-termi tulee usein esille, kun puhutaan perheistä neljänkympin molemmin puolin ja sen ymmärrän – on eri-ikäisiä lapsia, on päiväkotia, koulua, harrastuksia ja vanhemmilla töitä, töitä ja töitä. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että tässä on jokin uusi ruuhkavuosien aalto alkanut? Meillä ei ole edes lapsia! Syvä kumarrus kaikille äideille ja isille, jotka tätä arjen jonglöörausta pyörittävät täysjärkisinä.

Tässä ruljanssissa on sitten jäänyt blogi kaiken muun jalkoihin. Tämän ohjeen olen nimittäin kuvannut jo lokakuun alussa. Toisaalta porkkanakakku sopii mihin vuoden aikaan vain ja tässä kakussa on jo hitunen jouluakin mukana, sillä syksyinen sää suorastaan vaati maustamaan kakun inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla.

Porkkanakakku leipomotuotteena on minulle usein vähän vaikea, en juurikaan osta sitä kahviloista paristakin syystä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi porkkankakkuun pitää lisätä ananasmurskaa tai rusinoita? Tiedän toki, että ananas tuo kakkuun mehevyyttä ja on yksi pitkän säilyvyyden salaisuuksista. Sihtisuuni ei kuitenkaan anna ananakselle armoa, rusinoista puhumattakaan. Maksalaatikossa rusinat ovat ihan jees!

Pidän kuitenkin porkkanakakun lämpimästä mausteisuudesta ja porkkanoiden tuomasta maanläheisestä mausta, joten päätin tehdä siitä oman versioni. Ei tästä mitään maata mullistavaa ja vuosituhannen uutta keksintöä tullut, mutta omaan makuuni enemmän sopiva. Happamana tyyppinä korvasin ananaksen tuoreilla karpaloilla, myös kuivattu karpalot käyvät. Rusinat jätin suosiolla pois. Porkkanoiksi valitsin keltaisen ja tumman punaisen variantin. Muut värikkäät porkkanat kuivasin kasvikuivurilla rapeiksi lastuiksi kakun päälle. Muutes, nuo tuoreet karpalot ovat ihan huippuja – keräsimme ne maalta syyskuun lopussa. Ämpärillinen karpaloita on edelleen meillä parvekkeella ja ne ovat edelleen ihan hyviä! Karpalothan tykkäävät, että niitä hieman pakkanen puraisee, silloin marjan makeus korostuu.

Warmly spiced carrot cake with cranberries

Noiden väriporkkanoiden metsästys olikin ihan oma operaationsa, niitä ei nimittäin meinannut löytää mistään. Lopulta avasin suuni Hakaniemen torilla yhdellä vihanneskojulla ja minulle selvisi, että kyllä niitä värikkäitä porkkanoita on – tukussa. Porkkanoiden perään ei vaan kukaan ole torilla kysellyt ja siksi kauppias ei ollut ottanut niitä valikoimiinsa! Siltä seisomalta tilasin heti kolme nippua porkkanoita seuraavalle viikolle ja porkkanatuskani oli ohitse! Ensi syksynä sitten olemme kaikki reippaina kyselemässä väriporkkanoiden perään vai mitä?

Vinkki! Jos sinulla ei ole kasvikuivuria, voit vallan mainiosti kuivattaa lastut uunissa. Porkkanoista syntyy sopivan ohuita lastuja kuorimaveitsellä.

Kakun ohjeen olen muokannut Nigel Slaterin Tender-kirjasta (Volume I).

Porkkana-karpalokakku

3 (150 g) porkkanaa (keltaisia tai punaisia)
1/2 sitruunan mehu (tarvitaan 4 tl)
1 ps (150 g) saksanpähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl rypsiöljyä
150 g ruokosokeria
100 g fariinisokeria
2 dl tuoreita karpaloita
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
Kuorrutus:
1 (250 g) rs mascarponea
1 (200 g) rs tuorejuustoa
2 1/2 – 3 dl tomusokeria
1 appelsiini
Koristeluun:
kuivattuja porkkanasuikaleita
tuoretta rosmariinia
tuoreita karpaloita

1. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Rouhi saksanpähkinät veitsellä.
2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 22 cm) ja pingota pohjan päälle leivinpaperi.
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
4. Vatkaa öljy ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa, kunnes seoksen väri on vaalentunut. Vatkaa keltuaiset seokseen yksi kerrallaan.
5. Kääntele joukkoon saksanpähkinät, karpalot ja porkkanaraaste.
6. Lisää sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet.
7. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan metallisella lusikalla. (Puinen työväline liiskaa valkuaisen ilmakuplat.)
8. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta.
9. Paista 180 asteessa uunin keskitasoa alemmalla tasolla 30-35 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä kostea, mutta ei taikinamaisen märkä.
10. Anna kakun jäähtyä vuoassaan 10 minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään.
11. Kuorrutusta varten vatkaa kulhossa ensin keskenään mascarpone ja tuorejuusto, jotta koostumus hieman pehmenee. Lisää sitten tomusokeri ja vatkaa, kunnes seos on tasaista ja paksua. Raasta joukkoon pestyn appelsiinin kuori.
12. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen palaan. Levitä noin kolmannes kuorrutuksesta pohjan päälle ja nosta toinen kakkupala kanneksi.
13. Levitä loput kuorrutteesta kakun pinnalle ja koristele kuivatuilla porkkanalastuilla, rosmariinilla ja karpaloilla.

Vinkki! Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut hieman vetäytyä jääkaapissa. Ota se kuitenkin huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen tarjoamista.

Savoijinkaalikääryleet

13.2.2018 / minttu / 1 Comment

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

Kikkoman soy sauce

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty. Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita. Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin. Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta: soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi. Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella. Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

Hasselpähkinäkaakao

21.1.2018 / minttu / 0 Comments

Kuuma kaakao ja pulkkamäki – voiko sen talvisempaa yhdistelmää olla?

Vegan hot chocolate made from hazelnut drink

Olen tyytyväisenä seurannut kuinka ihmiset ovat ottaneet ilon irti tästä, täällä etelässä ehkä vain hetkellisestä, talvesta. Insta ja facebook ovat pullollaan hiihto,- pulkkailu, – ja luistelupäivityksiä. Ihanaa! Ja mikäs sitä ulkoillessa, kun pikkupakkasen jälkeen voi tulla sisälle nautiskelemaan, vaikka tästä herkullisesta kaakaosta.

Hasselpähkinäkaakao valmistetaan nimensä mukaisesti hasselpähkinäjuomaan, joten se sopii myös vegaaneille. Talvisessa kaakaossa saa mielestäni olla kunnon suklainen maku, joten kaakaojauheen sijaan käytin tummaa suklaata. Hasselpähkinäjuomaan lisäsin uuttumaan myös pari kanelitankoa. Kaakaon makeutta voi säädellä valitsemalla suklaa joko korkeammalla tai matalammalla kaakopitoisuudella. Ja makeuttaa voi toki sokerilla tai vaahterasiirapilla.

Vegan hot chocolate

Aikuiseen makuun kaakao muuntuu pienellä rommi- tai konjakkilisäyksellä. Olimme saaneet tuliaisiksi appivanhemmiltani Kanarialta paikallista hunajarommia ja se sopikin maullisesti tähän tosi hyvin. Ja jos laskiaispullat jo vähän polttelevat, niin käy vilkaisemassa näiden hasselpähkinätäytteisten laskiaispullien ohje. Maistuu muuten aika hyvälle myös tämän kaakaon kanssa!

Mutta tällä kertaa ei pidempiä tarinoita, sillä vino pino työhommia odottelee tekijäänsä. Olen tuossa vuoden vaihteessa aloitellut vähän uudenlaisia hommia, mutta niistä ensi viikolla lisää!

Hasselpähkinäkaakao
2 annosta

6 dl hasselpähkinäjuomaa (esim. Alpro)
1 – 2 kanelitankoa
2 rkl vaahterasiirappia
150 – 175 g hyvää tummaa suklaata (käytin Valhornan 72%)
lisäksi:
muutama kokonainen hasselpähkinä
rommia tai konjakkia

Mittaa hasselpähkinäjuoma kattilaan, lisää kanelitangot ja kuumenna hiljalleen lähes kiehumispisteeseen. Lisää vaahterasiirappi.

Ruohi suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja siirrä metalli- tai lasikulhoon. Kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma ja anna seistä noin minuutin ajan. Sekoita tasaiseksi seokseksi ja kaada mukeihin. Lisää halutessasi rommia tai konjakkia ja raasta päälle hasselpähkinää.

Meksikolaishenkinen papukeitto

9.1.2018 / minttu / 0 Comments

Lämpimän mausteinen papukeitto ei jätä kylmäksi!

Uskallanko edes ääneen hehkuttaa, mutta ootteko hyvät ihmiset katsoneet säätiedotusta tänne Helsinkiin? AURINKOA on luvattu monelle päivälle ja pakkasta. Sekös pienen talvi-ihmisen mieltä lämmittää!

Tämä papukeitto on oikein oiva talvipäivän ruoka ja maistuu niin lounaana kuin illalla töistä palaavallekin. Tämä papukeitto on saanut alkunsa nerokkaasti nimetystä Keitot-kirjasta, mutta ohje muuttuu joka kerta, kun sitä valmistamme. Ja edellisestä kerrasta oli aivan liian pitkä aika, näin yhteistuumin totesimme. Jostain syystä pavut ovat päätyneet patoihin ja muihin meksikolaisvirityksiin, ja se on harmi, sillä tämä keitto on älyttömän helppo ja suht nopeakin valmistaa.

Innokkaimmat kokkaajat kaivavat pakastimesta keittoon itsekeittämänsä liemen, minä turvauduin Puljongin lihaliemen jämään sekä liemeen, joka syntyi, kun paistoin prosecossa uitetun ja appelsiinivoilla hölvätyn kalkkunan tuossa ennen uutta vuotta. Oli muuten aikas hyvät paistoliemet, sanonpa vaan! Tähän versioon, noiden lihaisten liemien lisäksi, upposi paketti pekonia, mutta keitto muuntuu helposti vegaaniversioksi, kun käytät kasvislientä ja jätät lihat pois.

Mexican bean soup is perfect winter food

Lisäsin keittoon myös yhden suippopaprikan, koska sellainen jääkaapistamme löytyi. Perinteinen punainen paprika väriiversioineen käy mitä parhaiten. Ja kasviksia voi lisäillä muutenkin oman maun ja jääkaapin tilanteen mukaan. Tuo ripote keiton päälle syntyi yhtä lailla hävikin torjumiseksi, sillä välipäivinä nautitusta nachopläjäyksestä oli jäänyt maissilastujen rippeet pussin pohjalle ja hyllyllä kekotti yksinäinen avokado, jonka kypsyyssaste vaati välitöntä huomiota.

Keiton kanssa voi myös tarjota jogurttia tai ranskankermaa tulisuutta taittamaan, myös juustoraaste sopii (ylläri). Ja toinen ylläri ei liene se, että tämäkin keitto paranee seuraavaan päivään. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten tee huoletta isompi satsi ja pakasta loput.

Meksikolaishenkinen papukeitto

2 tl kokonaisia korianterinsiemeniä
2 tl kokonaista juustokuminaa
1-2 kuivattua chiliä
1 tlk papusekoitusta (esim. Pirkka)
2 tlk kidneypapuja
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
4-6 lehtisellerin vartta
1 pkt hyvää pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl savupaprikajauhetta
1/2 rkl chipotlejauhetta (jos et saa tätä, lisää 1/2 rkl savupaprikajauhetta ja 1/2-1 tl chilijauhetta)
1 l liha- tai kasvislientä
1 suippopparika
3/4 – 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripote:
1 ruukku korianteria hienonnettuna
2-3 kevätsipulin vartta suikaloituna
1 täydellisen kypsä avokado kuutioituna
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa
lisäksi:
n. 1 dl nachomurua
(tuoretta chiliä, juustoa, ranskankermaa tai jogurttia)

Paahda chilit sekä korianterin ja juustokuminan siemenet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä hetki ja jauha morttelissa jauheeksi. Huuhdo ja valuta pavut.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös lehtisellerin varret. Jos lehtisellerissä on kauniin ja ehjät lehdet, säästä ne keiton koristelua varten.

Suikaloi pekoni. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista siinä pekoni. Alenna lämpöä ja lisää savupaprikajauhe sekä chipotle.Paista hetki käännellen ja lisää sipulit sekä lehtiselleri. Kuullota pehmeäksi ja lisää jauhamasi mausteet kattilaan. Sekoita muutaman kerran ja kaada joukkoon liemi sekä pavut. Kuumenna kiehuvaksi ja anna keittyä kannen alla noin 15 minuuttia.

Suikaloi tai kuutoi paprika ja lisää se suolan sekä pippurin kanssa keittoon. Anna keiton kiehua nyt ilman kantta vielä 10-15 minuuttia tai kunnes se hieman sakenee. Soseuta keitto puolihuolimattomasti sauvasekoittimella tai kaada osa keitosta tehosekoittimen lasiseen kannuun soseutettavaksi. Keiton sakeuden voit päättää itse soseuttamalla joko enemmän tai vähemmän keittoa. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista maku.

Sekoita ripotteen aineet keskenään. Tarjoa keitto ripotteiden ja nachomurujen kanssa höyryävän kuumana.

Haarukkavatkain

Ruokablogi