Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: sisältöyhteistyö

Vappubrunssi yhdessä tehden

Vappubrunssi – Kaupallinen yhteistyö Hellmann’s ja Suomen Blogimedia kanssa

Viime vuosien aikana on vapun juhlinta siirtynyt vappuaaton hulinoista vapunpäivän brunssiksi ystävien kanssa. Osa pääkaupunkilaisista kokoontuu tuolloin Ullanlinnan mäelle jo varhain viettämään vappupäivää, mutta olen sen verran mukavuudenhaluinen, että nautin brunssini mielellään sisätiloissa palelematta ja vaatteita kastelematta.

Eettinen vappubrunssi

Tänä vuonna otimme varaslähdön vappubrunssille, kun sunnuntaiaamupäivästä kokoonnuimme meille tekemään yhdessä simppeleitä vappuruokia. Parhaat brunssit mielestäni ovatkin sellaisia, joissa kaikki tuovat kortensa kekoon tai ruoat valmistetaan paikan päällä yhdessä. Kenenkään ei tarvitse silloin yksin tehdä kaikkea ja olla ihan naatti, kun on ruokailun aika. Ja mikä parasta, kuulumisia voi vaihtaa jo siinä ruokaa tehdessä, kuohujuomaa nauttien!

Vinkit ekologisempaan juhlintaan

Edellisessä Hellmann’s yhteistyöpostauksessani annoin vinkkejä siihen kuinka ruokahävikkiä voi juhlien suunnittelussa vähentää ja nyt on luvassa pikaopas siihen, kuinka isommistakin juhlista voi selvitä ostamatta puolta maailmaa tyhjäksi.

Oikaise valmiilla chilimajoneesilla

Mistä astiat viidellekymmenelle?

Kun juhlajärjestelyissä on päästy yhteisymmärrykseen siitä mitä tarjotaan, on seuraava kysymys yleensä, että mistä saadaan astiat? Harvalla on kotonaan sopivasti astioita parille kymmenelle, saati sitten jos vieraita tulee lähemmäs sata. Riippuu juhlien tunnelmasta, mutta aina ei ole välttämätöntä, että kaikki astiat ovat samaa sarjaa, joten lainaa ystäviltä ja sukulaisilta ja kokoa niistä värikäs juhlapöytä.

Pienimuotoisimmissa juhlissa voi toki käyttää kerta-astioitakin, mutta valitse silloin muovittomia ja maatuvia astioita, jotka ovatkin nykyisin perinteisiä kertalautasia napakampia. Ota huomioon myös millaista ruokaa tarjotaan ja saako sen kerta-astioista syötyä ja sopivatko aterimet esim. ruoan paloitteluun.

Vappubrunssi

Jos vieraita tulee paljon, suosittelen pienemmillä paikkakunnilla kysymään paikallisilta Martoilta tai kyläyhdistyksiltä astialainaa. Isommilla paikkakunnilla on yrityksiä, jotka vuokraavat astioita ja hinta ei ole kohtuuton, kun se pitää sisällään astioiden toimittamisen teille kotiin ja poisviennin. Usealla toimijalla on myös mahdollista se, että astiat palautetaan likaisina, jolloin tiskiä säästyy kodin päässä. Helppoa, eikö?

Vinkki! Laseja ja aterimia kannattaa tilata hieman enemmän kuin vieraita odotetaan, sillä niitä jostain syystä tuntuu aina kuluvan enemmän.

Koko vappubrunssille kevään parhaat raaka-aineet.

Kattausvinkit

Kestävän kehityksen periaatteet ja ympäristöystävällisyys ovat Hellmann’silla tärkeitä yrityksen kulmakiviä ja näistä intoutuneena päädyin suunnittelemaan vappubrunssin kattausta ja koristelua niin, että nämäkin seikat huomioidaan. Harvoin juhlia suunnitellessa tulee juuri tähän koristelun eettisyyteen kiinnitettyä huomiota. Vappubrunssi on hyvä paikka aloittaa!

Maljakot
Vappubrunssi

Kierrättäminen on aivan ehdoton perusedellytys meille kaikille. Se on varmasti vähintä mitä voimme tehdä jokapäiväisessä elämässämme, joten sen sijaan, että olisin lähtenyt tukkaputkella Ikeaan ostamaan uusia brunssiteemaan sopivia maljakoita, kierrätin käyttämäni Hellmanns’in majoneesipurkit maljakoiksi.

Samoin lasiset smoothie-pullot sopivat pieniksi maljakoiksi juhlapöytää koristamaan. Kipputoreilta voi löytää vanhoja limpparipulloja, joista saa nättejä maljakoita. Sattuipa minulla olemaan vielä tallessa viime kesän Palman reissulta mukaan napattu lasinen kivennäisjuomapullo, joka pääsi nyt maljakon virkaa toimittamaan.

Jos tiedossa on, että vieraat tuovat mukanaan kukkia, kuten esimerkiksi yo-juhlissa on tapana, varaa riittävästi isoja maljakoita kukille. Niitä kannattaa myös lainata muilta. Isot lasiset säilyketölkit toimivat myös ja hätätapauksessa voi puhtaan muovisen ämpärin päällystää vaikka foliolla ja nostaa kukat siihen. Suurten lasisten säilyketölkkien pohjalle voi laittaa pestyjä kiviä painoksi ja koristeeksi.

Perunoita ja silliä cocktailtikuissa
Pöytäliinalla vai ilman?

Usein juhlissa riittää, että on yksi iso noutopöytä, josta ruoat haetaan ja varsinaisia pöytään kattamisia ei tarvita. Pöydän sijaa voi toimittaa vaikkapa huoneen ovi, joka on otettu saranoiltaan tai muu vastaava iso levy, jonka alle laitetaan jalat. Muista taas hyödyntää ystäviä tai naapureita – olisiko jollain pöytää tai pöytälevyä, jota voisi lainata, jos oma pöytä on liian pieni?

Pöytäliinaksi sopii silitetty valkoinen lakana tai vaikkapa värikäs verhokangas! Jos pöytäpinta sen sallii, niin voi pöytäliinan myös jättää pois. Toki juhlien henki vaikuttaa siihen onko pöytä parempi liinalla verhottuna vai ei. Myös kaitaliinatapaiset ratkaisut toimivat, kun pöytään halutaan vähän lisää ilmettä.

Vappubrunssille sopivat kankaiset lautasliinat

Olisi tietysti ihanaa, jos lautasliinat voisivat olla kankaisia, mutta jos valitset kertakäyttöisiä niin tarkista, että ne ovat ympäristösertifioituja. Kannattaa myös panostaa laatuun, sillä vieras todennäköisesti pärjää sillä yhdellä hyvällä, tukevalla lautasliinalla eikä päädy ottamaan montaa varmuuden vuoksi. Moni meistä on varmaan yrittänyt pyyhkiä kermavaahtoa suupielistä niillä omituisen liukkailla ja ohuilla kahviserveteillä, joten tiedätte mistä puhun!

Kukat ja muu koristelu
Vappubrunssi

Tähän vappubrunssini kattaukseen jouduin osittain turvautumaan kaupasta ostettuihin viljeltyihin kukkiin vuodenajasta johtuen. Olin kyllä pääsiäisenä maalla omenapuiden karsimisen yhteydessä napannut talteen omenapuun oksia, mutta harmikseni siinä lähtötohinassa jäivät omenan oksat tuvan pöydälle maljakkoon!

Koristelussa kannattaa hyödyntää pihamaasi kukkia sekä pensaita tai nappaa metsästä maahanpudonneita oksia ja käpyjä. Muistathan, että tuoreesta puusta ei saa katkoa oksia, maasta ei saa ottaa varpuja, sammalta tai jäkälää ilman maanomistajan lupaa! Yksikin kaupan kimppu riittää pitkälle, kun jaat sen pieniin maljakkoihin ja yhdistät kukat oksien tai heinien kanssa.

Koristeluun sopivat myös puhtaat kivet tai kauniit ajopuun kappaleet. Syksyllä hyödynnä omenat ja pihlajanmarjat, alkukesästä voi kauniita raparperinlehtiä käyttää koristelussa. Raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, joten älä käytä niitä tarjoiluastioina tai lautasina.

Pienet raparperimuffinit koristellaan syötävillä orvokeilla.

Vappubrunssi

Kuten aiemmin sanoin, suunnittelin nämä vappubrunssin ohjeet sellaisiksi, että ruoat voi tehdä vaikka samana aamuna – helppoa ja hyvää, siinä perusajatus. Edellisessä postauksessani jaoin jo herkullisen katkarapuröran ohjeen. Tällä kertaa oikaisimme ja teimme sen suoraan Hellmann’sin chilimajoneesiin. Lisäksi joukkoon viipaloitiin vähän tuoretta chiliä tuomaan lisäpotkua ja väriä. Sen verran maukasta se oli, että varsisellerille henkisesti allerginen ystävänikin sitä suostui syömään! Varsisellerin voi toki jättää pois ja korvata vaikkapa omenalla.

Hellmann's chilimajoneesi

Koska nyt on parsa-aika parhaimmillaan, oli parsat luonnollisesti saatava mukaan. Pariloin parsat pannulla ja sitten ne dipattiin salottisipulilla maustettuun majoneesiin. Tässä vielä yksi kuuma vinkki – toisin kuin yleensä ohjeistetaan, älä napsauta parsan kovaa kantaa pois, se nimittäin toimii mainona kahvana dippaukseen. Kantaa ei toki tarvitse syödä! Parsat voi myös grillata, jos sinulta löytyy grilli.

Parsat ja perunat voit dipata salottisipulidippiin
Helppo salottisipulimajoneesi

Retiisit kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini näin keväällä ja niille valmistettiin oma dippi Hellmann’sin paahdettu valkosipuli -majoneesista, jonne lisäsin ryöpättyä nokkosta. Poimi nokkoset paikoista, joissa maa ei ole liian rehevää eikä vieressä kulje isoa tietä. Nokkosta saa nykyisin myös kaupasta, jos hyvät poimintapaikat ovat pitkän matkan päässä. Nokkosen voit korvata myös pinaatilla.

Vappubrunssi ei ole vappubrunssi ilman silliä, joka on muuten WWF:n kalaoppaassa vihreällä merkitty kala. Tämä tarkoittaa, että kalakanta on kestävällä pohjalla ja sen syöminen on suositeltavaa, kunhan valitset MSC-merkittyä tai Itämereltä pyydettyä silliä. Sillistä ja uunissa paahdetuista perunoista teimme hauskat dippiperunat, jotka saivat suuren suosion. Perunat voi halutessaan dipata kumpaan tahansa tuunatuista majoneeseista, tai vaikkapa molempiin jos siltä tuntuu!

Retiisit voi dipata nokkosmajoneesiin
Silli kuuluu vappubrunssille

Jälkiruoaksi nautimme kermavaahdolla koristellut raparperimuffinit, jotka saivat viimeisen silauksen syötävistä orvokeista. Niin söpöä! Raparperimuffinien ohjeen löydät edellisestä postauksestani. Juomana tarjosin luomukuohuviiniä ja alkoholittoman version valmistin raparperimehusta ja kivennäisvedestä. Raparperimehu sopii myös kuohuviiniä maustamaan ja siitä saa kivan alkumaljan kevään ja kesän juhliin.

Koristele muffinit syötävillä kukilla
Hellmann's Real majoneesi
Tässä vielä lopuksi tarkemmat ohjeet tuunatuille majoneeseille:
  • Salottisipulimajoneesiin tarvitset 4 keskikokoista hienonnettua salottisipulia. Liota niitä desissä valkoviinietikkaa noin 10 minuuttia, valuta ja lisää sipulit 4 desiin majoneesia.
  • Nokkosmajoneesia varten ryöppää 3 dl nokkosen lehtiä. Purista ne kuivaksi ja nosta sauvasekoittimen kulhoon. Lisää 1 dl valkosipulimajoneesia ja aja tasaiseksi. Sekoita joukkoon vielä 3 dl majoneesia. Lisää ripaus mustapippuria. Pese jääkaappikylmät retiisit huolellisesti, siisti juuret pois ja leikkaa naatti niin, että hieman vartta jää retiisiin. Tarjoa retiisit nokkosmajoneesin kanssa.
  • Dippiperunat syntyvät näin: pese 15 pientä (varhais)perunaa, pyöräytä öljyssä ja mausta 1/2 tl sormisuolaa. Paahda uunissa 225 asteessa 15-25 minuuttia perunoiden koosta riippuen. Anna jäähtyä hetki. Paloittele silli (esim. ranskalainen sipulisilli) annospaloiksi. Työnnä cocktailtikkuun ensin sillipala ja sitten peruna. Tarjoa maustettujen majoneesien kanssa.

Vinkki! Kun käytät vegaanista majoneesia, sopivat parsat ja retiisit myös vegaaneille. Tarjoa silloin perunat ilman silliä tai korvaa silli vaikkapa palalla aurinkokuivattua tomaattia.

Hellmann'sin REAL majoneesi tuunattiin salottisipulilla.
Kuohuviinilaseja tarjottimella

Iso halaus ihanille vierailleni malleina olosta! Kiitos, kun tulitte!

Sinappiset palsternakat

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ TURUN SINAPPI JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Sinapilla sivellyt palsternakat sopivat mainiosti eettiseen joulupöytään tarjottavaksi.


Turun sinappi

Enää muutama päivä jouluun ja talven suurin juhla on täällä. Veikkaanpa, että aika moni hoitaa vielä tänään ja huomenna ruokaostoksia ostoskorien täyttyessä jouluherkuista. Kun tälle arvailun polulle lähdin, niin uskallanpa väittää, että on yksi tuote joka löytyy lähes jokaisen suomalaisen joulupöydästä tavalla tai toisella, nimittäin sinappi!  Eikä ihan mikä tahansa sinappi, vaan Suomessa, Pyhännällä valmistettu Turun sinappi.

Ajatelkaa, että Suomen tunnetuin sinappi, Turun sinappi on kuulunut tasapuoliseesti suomalaisten joulupöytään jo 70 vuotta! Tuon ikonisen Turun linnalla koristellun pakkauksen tunnistaa varmasti kaikki vauvasta vaariin, mutta kuinka moni tietää, että sinappiin käytetyt siemenet ovat vastuullisesti viljeltyjä? Minä en ainakaan tiennyt! Myös tarkoin varjeltu resepti tälle suomalaisten suosikkisinapille on pysynyt samana alusta alkaen.

#eettinenjoulu

Joulun aikaan lähtee helposti mopo kädesta ostosten kanssa ja kaikkea tulee hankittua liikaa – niin lahjoja kuin ruokaakin.  Tässä maailman tilassa missä elämme on syytä pysähtyä miettimään myös joulun alla kuinka omasta joulusta ja joulupöydästä saisi eettisemmän. Joulupöydässä eettisyys voi ilmetä monella tapaa – voi tarjota vegaanista ruokaa tai ostaa vain ja ainoastaan sen verran kun syö. Mutta yksi konkreettinen tapa tuoda eettisyyttä joulupöytään on tukea kotimaisia viljelijöitä, pientuottajia ja yrityksia. Oikeastaan se ei ole edes kovin vaikeaa, kun ajattelee mitä kaikkea joulupöydistämme löytyy joululaatikkoineen ja kaloineen, kotimaisia joulukukkia unohtamatta!

Suomessa valmistettu Turun sinappi on yksi esimerkki tuotteesta, jonka kautta voi tuoda hyvää joulupöytään, Sen lisäksi, että sinappiin käytettävät siemenet viljellään vastuullisesti, tukee Turun sinappi Suomen partiolaisten tavoitetta antaa kaikille nuorille mahdollisuus harrastaa ja sitä kautta ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Iso peukku sille!


Parsnips

Meidän joulupöydässämme loistaa tänä vuonna Suomessa eettisesti kasvatettu ankka, jonka tilasin Annan villihasta Vanhasta kauppahallista. Rakastan joulukinkkua, mutta mielestäni kinkku on parhaimmillaan kun se on iso luullinen kinkku ja se paistetaan leivinuunissa. Kaupunkiasunnoissa harvemmin leivinuunia on ja kun ruokailijoita on pääasiassa kaksi, ei isossa kinkussa ole mitään järkeä jo ihan pelkästään ruokahävikin kannalta. Niinpä olemme parin viime vuoden ajan syöneet jouluisin lintuja – kotimaista hanhea ja kalkkunaa.

Rasvainen ankkaa kaipaa rinnalle jotain säpäkämpää seurakseen ja nämä sinapilla sivellyt palsternakat ovat ihan täydellinen lisäke. Ne sopivat ihan mahtavasti myös kinkun tai riistalihojen kanssa tarjottavaksi. Tässä ohjeessa yhdistyvät oikeastaan kaksi aika ihanaa juttua – suuri rakkauteni ja suomalaisten ruokapöydissä ihan liian vähälle huomiolle jäänyt palsternakka sekä kotimainen napakka sinappi!

Parsnips w/ Turun sinappi

#eettinenjoulupöytä

 

Sinappipalsternakat
neljälle

8 hoikkaa palsternakkaa
1/2 dl Turun sinappia (käytin mietoa sinappia)
2 rkl kotimaista juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 ps sinapinsiemeniä
50 g voita
1-2 oksaa rosmariinia

Pese ja harjaa palsternakat huolellisesti puhtaiksi. Kuivaa palsternakat. Jos palsternakat ovat isoja, leikkaa ne puoliksi tai neljään osaan.

Sekoita pienessä kupissa keskenään sinappi, hunaja ja mausteet. Kumoa sinapinsiemenet laakealle lautaselle.

Voitele palsternakat sinapilla ja pyöräytä ne sinapinsiemenissä. Nosta uunivuokaan. Paloittele vuokaan myös voi.

Paista uunissa 180 asteessa 40-50 minuuttia, riippuen palsternakkojen koosta. Nosta palsternakat tarjoilulautaselle ja valuta päälle vuoassa ruskistunut voi. Ripottele pinnalle hienonnettu rosmariini.

Huevos rancheros eli meksikolainen aamupala isälle

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Viikon päästä sunnuntaina vietetään isänpäivää ja mikä olisikaan parempi tapa hemmotella isää kuin tarjoamalla isälle herkullinen aamupala!

Huevos rancheros and the trimmings

Tämä aamupala on saanut innoituksensa Meksikosta, joka on viime vuosina ollut yksi niitä lempparimakumaitani savuisine chileineen ja raikkaine kastikkeineen.  Huevos rancheros, suoraan käännettynä karjatilallisen kananmunat, on varmasti monelle tuttu jossain muodossa. Siinä pannulla haudutetaan paprikoista ja tomaateista sakea kastike, johon rikotaan kananmunia hyytymään, kuten shakshukassakin. Parasta tässä ohjeessa on ensinkin se, että sen voi maustaa oman maun mukaan, minun versiossani on aina savustettua paprikajauhetta ja hieman juustokuminaa ja chiliä. Toiseksi, paprika-tomaattikastikkeen voit tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja kuumentaa sen aamulla. Kuumaan kastikkeeseen rikotaan munat ja annetaan hyytyä kannen alla. Tämä on iloinen uutinen aamupalan valmistajille, kun ei tarvitse kuudelta aamulla nousta kokkaamaan,

Kokin salaisuus -rasvasekoite

Tämän cowboylle sopivan aamupalan lisäkkeeksi valmistin kahdesti paistettuja papuja (refried beans). Innokkaimmat liottavat ja keittävät itse pavut, mutta kaupan säilykepavuista syntyy ihan yhtä hyvää ja nopeammin. Papujen ja rancheros-kastikkeen kasvisten paistamiseen käytin Floran Kokin salaisuus -rasvasekoitetta. Nimensä mukaisesti tuote pitää sisällään kokkien kikkakolmosen hyvään paistotulokseen, sillä siinä on yhdistetty voiöljy rypsi- ja auringonkukkaöljyihin. Näin rasva kestää paremmin korkeita paistolämpötiloja, mutta myös antaa paistettavalle tuotteelle kauniin paistopinnan.

Kokin salaisuus -öljysekoitteessa on voiöljyä 8% ja loput rasvasta on tyydyttymätöntä, pehmeää rasvaa kasviöljyistä.


Olen käyttänyt tuota Kokin salaisuutta pihvien paistamiseen ja lopputulos on ollut hyvä. Paistoin sillä myös blinejä ja olin itseasiassa tosi yllättynyt miten kaunis paistopinta blineihin tuli. Makukin oli hyvä. Tämä rasva ei myöskään räisky paistettaessa, joten pisteet siitäkin.  Sitä paitsi pullosta on helppo annostella rasvaa suoraan pannulle eikä voipaketista tarvitse leikellä paloja.

Father's Day breakfast with Mexican touch

Huevos rancherosin voi tarjota sellaisenaan, mutta aamupalan saa venytettyä brunssiksi, kun tarjoat lisäksi astikkeen kanssa tortilloja, kuutioitua avokadoa, tuoreita tomaatteja ja ranskankermaa. Minä lisäsin vielä raastettua cheddarjuustoa ja tuoretta jalapenoa.  Ja tietysti niitä kahdesti paistettuja papuja. Näillä eväillä isä jaksaa taatusti juhlia koko loppupäivän!

Vinkki! Instastoryssä näet mitä herkkua leivoin isänpäivää ajatellen!

Huevos rancheros

1 punasipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitusta
1 rkl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 kuivattu chili (voit jättää pois halutessasi)
2 laakerinlehteä
2 tlk kirsikkatomaatteja kastikeessa (säilyke)
1 tl sokeria
1 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
1/2 rs kirsikkatomaatteja
1 ruukku korianteria
Lisäksi:
1 pkt maissitortilloja tai vehnätortilloja
100 g cheddarjuustoa raastettuna
2 vihreää jalapenoa viipaloituna
1 tlk ranskankermaa
1-2 avokadoa kuutioituna

Suikaloi punasipuli. Leikkaa paprikoista kanta, poista siemenkota ja suikaloi paprikat. Viipaloi valkosipulinkynnet.

Kuumenna rasva isossa kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa. Mittaa pannulle savupaprika ja jeera, paista käännellen hetki ja lisää sitten kasvikset. Paista sekoitelleen 10-15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

Lisää laakerinlehti, säilykekirsikkatomaatit ja loput mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Leikkaa sillä välin kirsikkatomaatit puoliksi ja valmistele muut täytteet.

Ripottele tuoreet kirsikkatomaatit kastikkeen pinnalle ja tee lusikalla kastikkeeseen yksi kerraallaan kolo, johon rikot munat. Ripottele munien päälle hieman suolaa. Peitä kannella ja anna kypsyä pienellä lämmöllä, kunnes munat ovat sopivan kypsiä. Itse tykkään, että keltuainen on hieman juokseva, ei täysin kypsä. Hienonna pinnalle korianteri.

Levitä tortillan pohjalla paputahnaa ja ranskankermaa, nosta päälle kananmuna kastikkeineen. Lisää juustoraastetta, jalapenoja ja avokadoa.

Refried beans

1 tlk mustia papuja
yht. 3 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitetta
1 rkl juustokuminan siemeniä
1 rkl korianterin siemeniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 – 2 mandariinin mehu

Huuhtele ja valuta pavut. Kuumenna 2 rkl rasvaa kattilassa ja paista siinä papuja, kunnes ne ovat pehmenneet ja hieman rikkoutuneet. Kaada pavut kulhoon ja survo ne tahnaksi.

Pyyhi kattila puhtaaksi ja kuumenna siinä juustokuminaa ja korianteria. Jauha mausteet morttelissa.

Lisää pannulle 1 rkl rasvaa ja raasta joukkoon valkosipuli. Lisää jauhetut mausteet ja pavut. Purista mandariineista mehu ja sekoita se papuseokseen. Paista sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes seos on tahnamaista. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Myös paputahnan voit valmistaa edellisenä päivänä. Lisää joukkoon vettä ruokalusikallinen tai pari, kun lämmität tahnan uudelleen.

Muruisa metsäsienipiirakka

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

 

Forest mushrooms

Meitä sienien ystäviä on kyllä hemmoteltu tänä syksynä! Kuiva ja kuuma kesä antoi viitteitä siitä, ettei sieniä tulisi juuri lainkaan, mutta onneksi niin onnettomasti ei käynyt. Taisi loppujen lopuksi olla aika optimaaliset olosuhteet, ainakin jos Instagram-feediä on uskominen!

Yksi sellainen varma syksyn hittiohje, joka minulta on vielä jäänyt julkaisematta, on metsäsienipiirakka, mutta tilanne korjaantuu nyt!  Ihan harmittaa miten harvoin tulen leiponeeksi suolaisia piirakoita, vaikka niistä kovasti tykkäänkin.  Erilaisia pohja- ja täytevariaatioita löytyy vaikka kuinka – pelkästään jo sienitäytteisiä piirakoita on joka lähtöön. Sesongin ollessa päällä oli toki luontevinta käyttää piirakkaan ihania metsäsieniämme, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä.

Aika harva teistä muuten tietää, että  me Siskot kokkaa -blogin Nellen kanssa olemme joskus ammoisiana aikoina olleet kämppiksiä. Siellä Hervannan soluasunnossa istuimme aika monena iltana kynttilän valossa keittiön pöydän äärellä maailmaa parantamassa. Kupissa höyrysi hunajalla maustettu tee ja lautaselta löytyi usein jonkinlaista suolaista piirakkaa, myös sienistä tehtyä, sillä Nelle oli armoitettu sienestäjä jo silloin. Oma rajallinen sienivillitykseni kehittynyt vastavuosien varrella.

Forest mushroom pie

Moni kokee piirakkapohjien valmistuksen hankalaksi, mutta tämän pohjan kohdalla ei rasvaa tarvitse nyppiä tai vatkata. Eikä edes sulattaa mitään, sillä rasvana käytin Flora Culinessea. Sen ansiosta taikinapohja vain sekoitetaan kasaan. Voisiko olla enää helpompaa? Ei voi! Nämä juoksevat kasviöljysekoitteet ovat kyllä leipureille iso pelastus, kun juoksevassa muodossa olevan rasvan voi suoraan lisätä taikinaan. Eihän se voin sulattaminen tietysti iso juttu ole, mutta rasvan pitäisi myös ehtiä jäähtyä ennen taikinaan sekoittamista.  Ja sen sulattamisen tietysti muistaa aina vasta siinä vaiheessa, kun on rasvan lisäyksen aika. Sitten pitää keksiä vippaskonstia jos toistakin, että rasvan saa nopeasti jäähtymään.  Kokemusta on!

Helppouden lisäksi tässä kasviöljysekoitteessa on etuna myös parempi rasvahappokoostumus kuin voissa, sillä Culinesse valmistetaan rypsi- pellava- ja auringonkukkaöljystä, jotka sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja. Suolaisista piirakoista voi helposti tulla aikamoisia kaloripommeja, kun täytteeseen käytetään sekä kermaa että juustoa, taikinan voista puhumattakaan. Jos haluaa arkisin iltateen kanssa nauttia hyvällä omalla tunnolla palan suolaista piirakkaa, auttaa rasvan keventäminen jo kummasti. Maku ja rakenne eivät tästä kärsi, päin vastoin! Pohjasta tulee ihanan pehmeä ja murea.

Tällä viikolla erityisen ajankohtaista on ollut myös uutisointi maapallomme tilasta ja niistä toimenpiteistä, joita voimme jokainen tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaihtamalla maitopohjaiset rasvavalmisteet kasviöljypohjaisiin saat myös kevyemmän mielen, sillä kasviöljypohjaisilla levitteillä on jopa 70% pienempi hiilijalanjälki kuin maitopohjaisilla vastaavilla tuotteilla.

Versioin tämän metsäsienipiirakan ohjeen makeasta murupiirakasta, joka on yksi luotto-ohjeitani. Koska piirakan ideana on murustella osa taikinasta täytteen päälle, piti minun hetki miettiä kuinka sen ratkaisen, sillä perinteisen kerma-munaseoksen päälle ei muru oikein istu. Myöskään juustosta en halunnut luopua. Niinpä päädyin valmistamaan sienistä muhennosmaisen täytteen ranskankerman kanssa ja juuston piilotin täytteen alle.  Muru sai vielä lisää rakennetta rouhitusta mantelista.

Kutsu ystävä kylään ja tarjoa piirakan kaveriksi kuppi kuumaa teetä. Eikö kuulostakin ihan täydelliseltä syysillan jutulta?

 

Muru-metsäsienipiirakka

Täyte:
1 1/2 l metsäsieniä
1 rkl hienonnettua timjamia
1/4 tl suolaa ja mustapippuria
1 prk (200 g) ranskankermaa (18%)
200 g kermajuustoa tai emmentaljuustoa

Sienten paistamiseen ja vuoan voiteluun:
Flora Culinessea

Pohjataikina:
1 1/2 dl Flora Culinessea
1 kananmuna
4 – 4 1/2 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Lisäksi:
1 dl kuorellisia manteleita

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Puhdista sienet ja paista niitä pannulla, kunnes neste alkaa irrota. Lisää pannulle rasva ja mausta sienet. Paista vielä muutama minuutti ja siirrä sivuun jäähtymään.
3. Sekoita kulhossa rasvan joukkoon muna ja lisää lusikalla painellen jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Ota taikinasta 1/3 erilleen.
4. Painele loput taikinasta jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle (halkaisija 20 cm) ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin hetkeksi odottamaan.
5. Rouhi mantelit veitsellä ja sekoita erikseen ottamaasi taikinapalaan.
6. Sekoita ranskankerma sienten joukkoon ja raasta juusto.
7. Levitä piirakkapohjan päälle ensin juusto ja sitten sienet. Murenna loput taikinasta päälle.
8. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.

 

Illallinen kaikille aisteille – Kozeen Shiwanin I AM SUMMER SEASON

ILLALLISEN TARJOSI KOZEEN SHIWAN I AM POP UP

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Olen kohta kaksi viikkoa miettinyt mitä kirjoittaisin Kozeen Shiwanin I’m summer season pop up -illallisesta. Miten kuvailla iltaa, joka oli täynnä visuaalista ilotulitusta, kekseliäitä annoksia ja ruokia, joita voisi kuvailla kuulaiksi?

16 pientä, taidolla valmistettua ja harkittua annosta, joiden jälkeen olo oli kevyt, mutta ravittu ja mieli samalla rauhaisan uupunut. Toisaalta taas tuntui kuin olisin saanut piristysruiskeen. Aivot yrittivät vimmalla prosessoida näkemääni, maistamaani ja tuntemaani kokemusta. Päässä sinkoili ruoista inspiroituneita ajatuksia ja yritin pitää mielessäni kaikki ne pienet vaut mitä ilta toi tullessaan.


I AM SUMMER SEASON
MENU
 
METSÄ PERHONEN
MISO GRAAVATTU HÄRKÄ & PIIMÄLEIPÄ & SINAPPI YRTIT
KUHAN POSKI & PENSAS KRASSI & KUUSI
TUHKA MARINOITU MUIKKU & KELTUAINEN & SUOLAHEINÄ
HERNE & MUSTIKKA
KURKKU & KURKKU & KURKKU
RAAKA VIINIRYPÄLE & MUSTAHERUKKA PUSKA
SALAATTI & RAPARPERI & KANAN SYDÄN
VADELMA & RETIISI & RUUSU
KAALINEN BUKEE & KAMPASIMPUKKA
KANAN SIIPI & KUKKAIS HÖYHENET & PAAHDETTU HIIVA
KUNINGAS PERUNA & MÄTI
MUSTALIME & SITRUS & LIMEBASILIKA
MANSIKKA & ANIS IISOPPI & TILLI & TAGETES
LIPSTIKKA & FENKOLI
MUSTA VAKOSIPULI & KARAMELLI SUKLAA
OSTERI YRTTI & SITRUUNA & VALKOSUKLAA

Illallisen ideana oli nostaa esille upeita kasviksiamme ja yhdistellä niitä uudella tavalla. Annokset olivat herkkiä ja osa ihan henkeäsalpaavan kauniita. Liha ja kala toimivat annoksissa sivuroolissa, kasvisten loistaessa. Jos makuyhdistelmät haastoivat hyvällä tavalla ruokailijoiden mielen, saivat myös kädet työtä. Osa annoksista tarjoiltiin jaettavaksi, osa tarjottiin suoraan omilta lautasilta. Välineinä toimivat sormet ja pinsetit. Jokaisen annoksen kohdalla Kozeen kiiruhti saliin kertomaan annoksista ja opasti kuinka ne tulisi syödä. Tästä pisteeet sillä turhan usein saa ruokailija ihmetellä, että olikos tämä tarkoitettu syödä lusikalla vain miten?

Suosikkiannoksiani oli monta, mutta erityisesti mustikka-herneannos, jossa oli myös katajaa ja herneenpaloista valmistettu mehu sekä suolakuoressa kypsytetty peruna mädin ja savustetun voikastikkeen (!) kanssa ihastuttivat. Myös vadelman yhdistäminen lihaliemeen oli kerrassaan nerokas idea! Yksi kauneimmista annoksista oli kukkien terälehdillä höyhenmäisesti koristeltu kanan siipi. Suolaiset ruoat olivat itsessään niin vahvoja, että en välttämättä olisi kaivannut jälkiruokia. Mutta näissäkin Kozeen loisti ja vaatii muuten aikamoista munaa päättää illallinen mustaan valkosipuliin, jonka lähes lakritsainen maku jäi ihanasti suuhun viipyilemään vielä kotimatkallakin.

Kotimatkalla (ja erityisesti seuraavana aamuna) olin kovin tyytyväinen myös siihen, että illallinen ei ollut tupattu täyteen alkoholia. Ruokien kanssa tarjottiin kyllä alkoholia. Aterian läpi tarjottiin hauskasti tukiviininä itävaltalainen Arndorferin natural grüner veltlineriä. Oma suosikkini oli Juran alueelta peräisin ollut Domaine se la Pinte, jonka paksu suutuntuma ja lähes gewürztraminerimäinen maku toimi savustetun perunan kanssa mainiosti. Kohokohtia olivat ehdottomasti ruoille räätälöidyt itsetehdyt juomat. Mieheni ihastui jogurttipohjaiseen hapatettuun ayraniin joka oli aavistuksen suolainen omaan makuuni mutta ihanan raikas. Oma suosikkini oli ehkä vähän tylsästi mustikka-katajajuoma, mutta sen marjaisa maku sai minut siltä paikalta haikailemaan mustikkametsään ja kesät mustikassa viettäneelle itäsuomalaiselle ei sen parempaa makumuistoa voi tuoda.

Tällaisen tilaisuuden luominen vaatii tiimityötä ja usean ihmisen työpanoksen, seikka, jota Kozeenkin korosti. Erityismaininnan haluan antaa tarjoiluhenkilökunnalle. Upeaa, huomaamatonta, saumatonta työskentelyä, joka mahdollisti kokemuksen juuri sellaisena kuin se oli visioitukin. Fokus pysyi ruoassa ja juomassa, hetkessä. Kiitos.

Illallisen lopuksi saimme hetken jutella Kozeenin kanssa ja näin mielessäni hänen visionsa siitä millainen täydellinen illalliskokemus tulisi olemaan. Toivon todella, että hän saa taakseen sellaisen taloudellisen tukiverkon, joka mahdollistaa vision toteuttamisen, sillä kun tuo toteutuu, voin luvata, että sukat lähtee jalasta. Sitä ennen kuitenkin Kozeenin lahjakkuudesta ja taidokkaista suomalaisen sekä kurdikulttuurin yhdistävistä ruoista pääsee nauttimaan vielä pari heinäkuun viikonloppua. Jos olet Helsingissä, mene! Liput ja lisätietoa löytyy täältä.

Kozeenista on kirjoitellut myös Saara sekä Nanna. Lue myös Satokausikalenterin Natan juttu.

Lämmin kiitos upeasta illasta Kozeen ja huipputiimi. Kumarran syvään – tämä ilta ei ihan heti unohdu.

Kiinalainen juttu

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ATRIA SUOMI JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Vietin viime perjantaina mielenkiintoisen päivän Atrian vieraana Seinäjoella (tai Nurmossa, jos ihan tarkkoja ollaan). Atria aloitti vuonna 2017 suomalaisen porsaanlihan viennin Kiinaan ja tämän teeman ympärille päivämme rakentui. Hyppäsin aamuvarhain silmät ristissä Seinäjoen junaan ja paikan päällä tapasin bloggaajakolleegat; Kokit ja potit Hannelen, Kaikkini äitini reseptit Nannan,  Johannan Hellan ja viinilasin välissä sekä Mervi ja Arin Hellaan koskin -blogista.

Suomalainen possu on maailmalla arvostettua

Pentti, Honkalan tilan isäntä. Honkalan tilalla on noin 1500 possua.

Aloitimme päivämme Atrian tiedottaja Marja Latvatalon johdolla Honkalan tilalta. Siellä pääsimme isäntä Pentin johdolla kurkkimaan possujen touhuja lasin takaa. Idean tähän possushowroomiin Pentti sai tilavierailultaan Hollannista. Varsin toimiva idea onkin; vieraat voivat tutustua sikalan toimintaan vähemmän hajuisessa ympäristössä ja possut puolestaan eivät altistu vieraiden mukanaan tuomiin pöpöihin, vaikka omissa kengissä ei sikalaan saakaan astua.

Yksi syy miksi suomalainen possu herättää mielenkiintoa Kiinassa on lihan hyvä maku, mutta suurin syy piilee tuoteturvallisuudessa. Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Hollannissa tai Tanskassa, antibiootteja annetaan tuotantoeläimille vain tarvittaessa. Liha on jäljitettävissä ja koko tuotantoketju pitää huolen siitä, että pakkaukseen päätyvä liha on turvallista nautittavaksi.

Possut karsinassa

Pentti kertoi, että syntyessään pikkupossut saavat korvaansa vihreän läpyskän, jolla ilmaistaan sitä, että possu ei ole saanut antibiootteja. Tämä läpyskä seuraa possua koko sen elinkaaren. Jos jostain syystä antibiootteja tarvitaan, otetaan läpyskä pois ja siirretään toisiin tiloihin. Näin possu teurastettaessa ei päädy antibioottivapaiden possujen kanssa samaan. Siten voidaan varmistaa, että liha on todellakin antibioottivapaata. Honkalan isännän mukaan noin 10% sioista joudutaan antamaan antibioottia jossain elinkaaren vaiheessa. Lääkityillä possuilla on luonnollisesti varoaika ennen teurastusta, jotta lääkejäämiä ei siirry lihan mukana ravintoon.  Myöhemmin laitoskierroksella saimme kuulla, että Suomi ja Ruotsi ovat niitä harvoja maita, joilla on lupa viedä sian lihaa Uuteen Seelantiin, sillä meillä käytetään vähän antibiootteja ja possut ovat salmonellavapaita. Ja se on tietysti tässä mainittava, että suomalaisilta possuilta ei saparoita typistetä, sillä possuilla on enemmän tilaa karsinoissa ja ne eivät siksi käy toistensa päälle. Possun saparot ovat muuten yksi vähän erikoisemmista vientituotteista Kiinaan!

Honkalan tilalla possuja on 1500 ja possut kasvavat noin 120-kiloisiksi ennen teurastusta. Karsinoissa possuilla oli virikkeinä palloja ja puukeppejä ja kun Pohjanmaalla ollaan, niin pallot olivat vanhoja pesäpalloja ja mahtuipa mukaan isännän tyttären vanhoja pesäpallomailojakin. Ruokaa on tarjolla viisi kertaa päivässä ja yöksi sikalassa valot sammuvat, jotta possuilla säilyy vuorokausirytmi. Ravinnoksi nämä possut saavat mm. Koskenkorvan tehtailta ylijäänyttä ohramäskiä sekä heraa, joka on myös elintarviketuotannon ylijäämää. Näiden lisäksi annetaan viljaa, ohraa ja vehnää. Lähiruokaa siis possuillekin!

From nose to tail

Possut linjalla

Honkalasta siirryimme Atrian tehtaalle, joka on kooltaan hulppeat 14 hehtaaria pinta-alaltaan! Atria työllistää tällä hetkellä Nurmon tehtaallaan noin 2000 työntekijää ja kesätyöntekijöitäkin on 700. Tuotantojohtaja Markku Hirvijärven johdolla lähdimme tutustumaan tähän valtavaan tehtaaseen ja voin kertoa, että kilometrejä kertyi askelmittariin! Ihan pienestä laitoksesta ei tosiaankaan ollut kyse. Täällä valmistuvat niin raakalihat, makkarat kuin valmistusruokakin kuluttajien ja suurtalouskeittiöiden tarpeisiin.

Tehdaskierros oli todella mielenkiintoinen ja pääsimme katsomaan ruhojen paloittelua ihan vierestä. Minulle oli yllätys kuinka iso osa paloittelusta edelleen tehdään käsityönä. Toki osa paloittelusta tapahtui koneellisesti robottien avulla, mutta todella moni vaihe tehtiin käsin. Työ on raskasta ja Markku kertoikin, että  lihanleikkaajaksi hakevan täytyy selvitä kuntotestistä vähintään arvosanalla 3 (asteikko 1-5). Pelkkä raaka voima ei yksistään tietysti riitä, vaan lihanleikkaajalla täytyy olla myös hienomotoriikka kunnossa. Ammattitaitoisten lihanleikkaajien löytäminen ei helppoa ja Atriallakin on jatkuvassa koulutuksessa työntekijöitä tätä varten. Koulutuksesta pääsee läpi tosin vain murto-osa.

Mutta mitä sinne Kiinaan sitten viedään? Kaikkea mitä meillä ei syödä, voisi todella oikaistusti sanoa. Aiemmin mainitsinkin jo ne maailman pisimmät sian saparot, mutta myös korvat ja sorkat pakataan Kiinan kontteihin. Erilaiset kylkipalat, luilla tai ilman ovat suosittuja. Ja toisin kuin Suomessa, lähtevät nuo kylkipalat Kiinaan myös nahallisina. Atrian omilta sivuilta bongasin tiedon, että mm. possun potka leikataan hieman eritavoin, jotta sen saa tarjottua pöydässä pystyasennossa! Sisäelinten osalta on vientilupaa vaikeampi saada, joten ne hyödynnetetään kotimaan markkinoilla vähittäiskaupassa sekä lemmikkieläinruokina.

Pakkaukset valmiina maailmallle

Kierroksen aikana selvisi, että Aasian vienti ei ollut aivan uusi juttu Atrialle, sillä he ovat jo lähes 20 vuotta vieneet sianlihaa Etelä-Koreaan, jossa heillä on isoja ravintola-asiakkaita. Kiinan päässä asiakkaat ovat tehdasasiakkaita sekä vähittäiskauppoja. Viime vuonna Atria vei Kiinaan 3 miljoonaa kiloa suomalaista possua. Se on aika paljon se! Aiemmin mainitsemaani Uuteen Seelantiin lähtee konteissa possun kylkeä, josta paikan päällä valmistetaan pekonia. Possun matka Uuteen Seelantiin kestää laivalla 80 päivää.

Se mitä itse kovasti kierroksella ääneen harmittelin, oli lihapalojen trimmaus rasvattomiksi kotimaisten kuluttajien käyttöön. Siinä se ulkofile meni upealla pintarasvalla, joka sitten leikattiin pois, koska me suomalaiset kuluttajat emme ymmärrä mikä on hyvää. Ja ne upeat kylkirivistöt nahkoineen ja rasvoineen! Onneksi tilanne on hieman muuttumassa, kiitos juurikin aasialaisten ruokaohjeiden sekä kokoajan vahvistuvan bbq-trendin myötä.

Kierroksella siinä lihalaatikoiden keskellä tuli tietysti puheeksi lihan syönnin ympäristövaikutukset ja miten erityisesti Kiinassa jatkuvasti kasvava väestön määrä tulee vaikuttamaan tilanteeseen. Elintason noustessa myös lihan osuus ravinnosta kasvaa. On selvää, että tilanne on pitkällä aikajänteellä kestämätön. Jossain vaiheessa liha tulee siirtymään arkipäivän raaka-aineesta luksustuotteeksi, joihin harvalla on varaa. Sitä ennen voimme jokainen tehdä muutoksia ruokavalioomme ja aloittaa vaikka siitä, että syömme vähemmän, mutta parempaa lihaa.

”Seuraavaksi hiero vatsalaukku maissitärkkelyksellä ja konjakilla.”

 

Kun ruokabloggaajista oli kyse, ei päivää voi päättää ilman ruoanlaittoa! Tehtaalta hyppäsimme taas pikkubussiin ja hurautimme paikalliselle metsästysmajalle, joka kuten pohjalaiseen tyyliin sopii, näytti enemmän paremman luokan hirsihuvilalta kuin miltään äkkiseltään kasaan kyhätyltä majalta! Siellä meitä odotteli Helsingissä asuva Jing Liu, joka myös on bloggaaja. Hän tosin bloggaa kiinaksi, joten ohjeiden osalta on näihin meidän kuvauksiimme tyytyminen.

Sichuaninpippurit

Jing oli laatinut meille 7 ruokalajin kiinalaisen kotiruokamenun, jossa käytettiin erilaisia possun osia monipuolisesti – sattuman kautta aiottua monipuolisemmin itseasiassa! Jing oli nimittäin kirjoittanut ohjeet englanniksi ja ne oli meille suomeksi käännetty. Käännöksen yhteydessä oli pork belly kääntynyt vatsalaukuksi, melko tavanomainen virhe kylläkin, mutta toki ihan eri asia. Niinpä meillä oli tarjolla myös vatsalaukkua! Sitähän oli päästävä kokeilemaan ja tormakas Nanna tarttui tehtävään hetimiten.

Possun korvat

Minä sain tehtäväkseni siankorvien valmistuksen ja mikäs siinä, kuivatut sian korvat ovatkin meillä koiran suurta herkkua! Ja sattuvatpa muuten olemaan vielä Atrian possujen korvia, joita Best In -tehtaalla Kuopiossa koirille valmistetaan. Possun korvien kanssa Ari ja Merja valmistivat ihan killerihyvää chiliöljyä kuivatuista kokonaisista chileistä sekä sichuaninpippureista. Korvien valmistus oli helppoa; huolellisen pesemisen jälkeen ne keitettiin kahdesti mausteliemissä, kunnes syömäpuikko meni korvasta läpi. Kiinassa siankorvia syönyt Markku kertoi rakenteen olleen juuri oikeanlainen. Chiliöljy antoi korville sopivan potkun. Ehkä olisin suikaloidut korvat vielä käyttänyt kuumassa öljyssä, jotta pinta olisi rapsakoitunut, mutta hyviä ne olivat noinkin.

Kiinalaista kotiruokaa

Valmis possunkorva-annos

Kiinalainen kurkkusalaatti

Hauskin ohje oli kiinalainen kurkkusalaatti, jota varten kokonaiset kurkut leikattiin kahdesta suunnasta vinosti niin, että kurkku pysyi kokonaisena. Kurkut suolattiin ja lopuksi maustettiin kuumalla, chilillä maustetulla öljyllä. Varsinainen show stopper! Johanna otti käsittelyynsä hapanimellät possun kylkipalat, Hannelen tarttuessa mykytaikinaan. Ari ja Merja valmistivat luuttoman possunkyljen, jossa jujuna oli possupalojen paistaminen kuumassa sulassa sokerissa ja annokseen tuli myös viiriäisen munia. Mykyjä täytimme porukalla ja Jing ohjeisti meitä, että kiinalaisien mykyjen reunoja ei rypytetä, rypyttäminen kuuluu Japaniin!

Pulikointia karjalaisin ottein

Sen verran säpinää ja suihketta keittiössä piisasi, että sai kyllä koko ajan olla tarkkana mitä muut tekevät ja pitää samalla huoli omasta ruoasta. Ja kuvatakin piti! Lopputulokset olivat kaikki ihan hurjan hyviä. Erityisen paljon kaikkia etukäteen ehkä hieman jänskättänyt vatsalaukku osoittautui päivän hitiksi – se oli ihan tosi hyvää! Vatsalaukku oli toki laadultaan erinomainen, huolellisesti puhdistettu ja ei haissut missään tekovaiheessa pahalle, kuten aluksi ajattelin. Toivottavasti Nanna kirjoittaa tästä vatsalaukkuepisodista lisää ja saamme tarkemman kuvauksen siitä kuinka tuota raaka-ainetta tulee käsitellä.

Lopuksi istuimme pitkään pöytään nauttimaan ruoista ja oisimme istuneet kauemminkin, jos aika olisi sen sallinut. Lämmin kiitos kaikille päivään osallistuneille bloggaajille seurasta ja nauruista, Jingille ohjeista ja opastuksesta ja ennen kaikkea atrialaisille tapahtuman järjestämisestä! Taas tuli opittua vaikka mikä ja laitan varmasti ohjeet kotikokeiluun myös. Kannattaa myös pitää silmällä muiden päivään osallistuneiden bloggaajien postauksia!

Menumme koostui seuraavista ruoista:

Kiinalainen kurkkusalaatti

Possunkorvat ja itsetehty chiliöljy

Haudutettua porsaan kylkeä  (luuton kylki)

Hapanimelää porsaan kylkeä (luullista kylkeä, ribsejä)

Vatsalaukkua chiliöljyn ja juttujen kanssa

Paistettuja vihanneksi

Jauhelihamykyt (dumplings)

Friteeratut banaanit

 

Haudutettu luuton possunkylki karamellisoinnin jälkeen

Eggs Florentine kylmäsavulohella ja helpolla holladaisekastikkeella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

Superhelppo hollandaisekastike viimeistelee nämä herkulliset aamiaisleivät.

Me suomalaiset syömme ruokaleipää noin 40 kiloa vuodessa per pää. Se tarkoittaa, että jokainen meistä syö 3-4 palaa tuoreleipää päivässä tai noin 10 näkkäriä, hapankorppua ja sen sellaista.

Kun jokaiselle noista leivistä levitetään noin 1 teelusikallinen levitettä, on kokonaismäärä aikamoinen kasa rasvaa.  Hyvinvoinnin kannalta on toki tärkeää saada riittävästi pehmeitä rasvoja, ja niitä me saamme muun muassa leivän päälle sivelemistämme levitteistä. Tämähän on meille kaikille tuttua juttua.

Mutta oletko ajatellut, että vaihtamalla voin margariiniin, teet myös ympäristöteon? Kasvipohjaisella levitteellä on nimittäin yli 70% pienempi hiilijalanjälki kuin voilla! Kun asiaa tarkemmin miettii, niin onhan se loogista, mutta minä ainakin tunnustan, että margariinien kohdalla tulee yleensä pohdittua vain sitä terveysnäkökulmaa.

Aina en kuitenkaan jaksa miettiä vain terveellisyyttä. Silloin tällöin pitää myös vähän herkutella. Syön arkisin vähän leipää, mutta viikonloppuaamuisin tykkään nautiskella aamupalasta pidemmän kaavan mukaan ja tähän nautiskeluun usein kuuluu hyvä leipä, muodossa tai toisessa.

Erityisen paljon tykkään näistä Eggs Florentinen  tapaan valmistetuista ylellisistä lohileivistä. Eggs Benedict on varmasti monelle tuttu leipä, jossa kinkku ja uppomuna tarjotaan hollandaisekastikkeen kanssa. Florentinessa kinkku korvataan pinaatilla. Olen tehnyt oman versioni tästä klassikkoleivästä lisäämällä mukaan myös kylmäsavustettua lohta.

 

Eggs Florentine w/ cold smoked salmon

 

Hollandaisekastike valmistetaan yleensä sulatetusta voista, joka vatkataan kuumennettujen keltuaisten joukkoon.  Sen valmistus vaatii hieman kärsivällisyyttä ja siksi moni jättääkin sen tekemättä, kun pelkää epäonnistumista. Myös kastikkeeseen tuleva reipas määrä voita hirvittää monia.

Minulla on teille iloisia uutisia – tässä on ohje, joka ei pelkästään oikaise valmistuksessa, mutta on pääasiassa kasvirasvoista valmistettu! Käytin nimittäin hollandaisen valmistukseen uutta Floran Kokin salaisuus -rasvavalmistetta, joka pitää sisällään 79% rypsiöljyä, 8% voiöljyä, 7 % auringonkukkaöljyä. Näiden lisäksi valmisteessa on myös pellavaöljyä. Valmistuskin on helppoa, kun kastike surautetaan kasaan sauvasekoittimella.

Olin itsekin hieman ihmeissäni kuinka hyvin tämä Flora Kokin salaisuus kastikkeessa toimi, sillä en ole koskaan tehnyt hollandaisea muusta kuin kirkastetusta voista. Koostumuksesta tuli kuohkea ja kastikkeen rakenne kesti hienosti, vaikka leipien kuvauksessa meni tovi. Tosin perinteisen hollandaisen tapaan ei tämäkään versio kestänyt uudelleen lämmitystä erottumatta, kun keitin sitä vähän kovemmalla lämmöllä. Jos näin käy, niin ei hätää, erottumisen voi korjata vatkaamalla tilkan kuumaa vettä kastikkeen joukkoon.

Myös maku kastikeessa oli erinomainen ja en välttämättä sokkomaistossa osaisi erottaa voilla ja tällä Floralla valmistettua kastiketta toisistaan. Tämä hollandaisekastikeohje kannattaa pitää mielessä myös pian alkavaa parsakautta silmällä pitäen!

Näin onnistut:

* Valitse tähän lempileipäsi. Minä käytin juureen valmistettua vaaleaa leipää, mutta myös tummempikin leipä sopii hyvin.
* Jos käytät babypinaattia, ei pinaattia tarvitse pehmentää pannulla. Tuore pinaatti antaa mukavaa suutuntumaa ja makua leipiin.
* Valmista ensin hollandaise ja pidä se kattilassa lämpimänä, mutta ei suoraan kuuman levyn päällä.
* Uppomunat eivät ole pakollisia. Voit keittää kananmunat ja jättää ne löysiksi. Silloin keittoajaksi riittää noin 6 1/2 minuuttia.


Eggs Florentine kylmäsavulohella

(4 annosta)

Hollandaisekastike

3 isoa keltuaista
1 rkl sitruunamehua (1/2 sitruuna)
1 tl kuumaa vettä
2 1/2 dl Flora Kokin salaisuus -valmistetta
suolaa
cayennepippuria

Mittaa sauvasekoittimen korkeaan kulhoon keltuaiset, sitruunamehu ja vesi. Kuumenna rasva kattilassa noin 85 asteiseksi. Tähän menee liedestä riippuen noin minuutti. Siirrä kuuma rasva pieneen kannuun.

Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja käynnistä laite. Valuta kulhoon kuumaa rasvaa vähitellen. Kun kulhon pohjalle alkaa muodostua emulgoitunutta kastiketta, voi nostaa sauvasekotinta ylöspäin ja jatka rasvan lisäämistä, kunnes kaikki on käytetty. Mausta kastike suolalla ja ripauksella cayennepippuria. Siirrä kastike pieneen kattilaan ja peitä. Pidä lämpimänä.

Lisäksi
4 kananmunaa
80 g babypinaattia
4 viipaletta mieluista leipää
kasvirasvaa leipien paistamiseen
150 g kylmäsavulohta

Kuumenna uppomunia varten 2 litraa vettä kiehuvaksi ja lisää joukkoon ½ dl etikkaa. Riko munat ensin varovasti yksitellen kuppiin ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Keitä yksi kerrallaan. Tee ensin vispilällä tai kauhalla veteen pyörivä liike, se saattaa auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia 3-4 minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle.

Huuhtele ja kuivaa pinaatit. Paahda leivät paahtimessa tai paistinpannulla tilkassa rasvaa. Laita leivän päälle ensin kerros pinaattia, sitten lohiviipaleita ja nosta päälle kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja rouhi pippuria. Valuta lopuksi leiville reilusti hollandaisekastiketta. Nauti!

Vinkki! Käytä hollandaisesta ylijääneet valkuaiset marenkien tai Pavlovan tekoon.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

 

Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.

 

Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.

Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.

 

Flora Culinesse ja Kulta

 

Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!

 

Liqourice and hazelnut muffins

 

Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.

Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi.  Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

 

Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa

150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia

lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.

Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.

 

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑