Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Koiran elämää

Laventelibebét

Syötävän suloiset laventelibebét sopivat pieniksi herkuiksi  kevään ja kesän juhliin.

Laventelibebét

Bebét ovat lempileivonnaisiani

Rakkauteni bebéihin on alkanut jo lapsena. Tätini työskeli Lappeenrannassa Opelan leipomo-konditoriossa ja muistan kuinka siellä käydessämme söin aina bebéleivoksen. Sellaisen ruskeakuorrutteisen, jonka päällä oli hasselpähkinä. Se oli parasta mitä tiesin. Harmikseni olen todennut, että kunnollisia bebéleivoksia ei vaan oikein saa enää mistään. Useimmissa on aivan liian paksu pohja, täyte on maalarinvalkoista tahmaa, joka ei ole vanilja-voikiisseliä nähnytkään ja pahimmillaan leivokseen upotetaan äklömakeaa hilloa. Kerrassaan pöyristyttävää!

Olenkin tästä syytä päättänyt uhrata itseni tieteen alttarille ja aikomuksenani on testata Helsingistä löytyvät bebét lähiviikkojen aikana. Episodia voitte seurata instagram-tililläni (at)haarukkavatkain ja lopullisen raportin teen tänne blogiin. Jos tiedät erityisen hyvän bebépaikan, miksei myös huonon, niin vinkkaa tähän alle. Lupaan käydä testaamassa, mikäli paikka on vaan pääkaupunkiseudulla!

Laventelibebét

Bebéleivosten alkuperä on todennäköisesti Ranskassa, mutta tarkkaa tietoa siitä kuinka ne ovat Suomeen tulleet ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että bebéjä on valmistettu suomalaisissa leipomoissa 1900-luvun alusta alkaen.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin tekemiiini bebéihin. Tämän ohjeen nappasin talouskouluaikaisesta monisteestani vuodelta 1993, mutta ohje itsessään on varmasti vanhempi. Veikkaisin 40-50 luvulta, sillä siinä ohjeistetaan vatkaamaan hyvin pesty voi vaahdoksi ja ”pölysokerin puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmaressa hyvin hienoksi”. Kirjoitan tähän ohjeet sellaisina kuin ne tuossa monisteessani ovat ja selvennän epätarkkoja kohtia tarvittaessa.

Bebéjen valmistus

Perinteisten bebéleivosten pohja valmistetaan hiekkahentusten ohjeella. Jo nimikin kertoo, että kyseessä on ihanan mureneva leivonnainen, ei mikään kova kiekko, joka haarukan painosta sinkoilee ympäri lautasta. Taikina on todella muruisaa, mutta sen saa kyllä painettua vuokiin. Yritä saada taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Valmiit pohjat kestävät kyllä käsittelyä paistamisen jälkeen, vaikka taikina vaikuttaakin murenevalta. Bebéleivosten toinen tärkeä elementti on täyte eli vanilja-voikreemi- tai kiisseli, jonka tällä kertaa maustoin laventelilla. Laventelin maku jakaa mielipiteitä ja liialti annosteltuna se voi maistua parfyymiseltä tai mummon vaatekaapilta. Laventelin voi aivan hyvin jättää pois ja maustaa kiisselin vaniljalla perinteiseen tapaan.

Valmistin bebépohjat tällä kertaa silikonimuotissa, josta tuli kerrallaan 15 pientä leivospohjaa. Helpommalla pääset valmistamalla isompia pohjia. Leivosten muotohan on suorareunainen, joten folioiset kertakäyttöiset vuoat sopivat tähän vallan mainiosti, jos sinulla ei ole 10-20 alumiinista bebévuokaa (ja epäilen, että aika harvalla on!) Bebét viimeistellään sokerikuorrutuksella, joka perinteisesti on värjätty vaaleanpunaiseksi. Olen itse tykästynyt käyttämään pastavärejä nestemäisten tai jauhemaisten elintarvikevärin sijaan. Valitettavasti minulla oli punainen pastaväri loppunut ja jouduin korvaamaan sen Dr. Oetkerin punaisella geelivärillä. Se ei kuitenkaan toiminut aivan odotetusti, sillä jostain syystä helmiäismäinen geeliväli alkoi erottautua kuorrutuksesta ja jouduin vatkaamaan kuorrutusta useaan otteeseen. Paluu siis pastavärien maailmaan tässä keittiössä!

Säilytys

Bebét säilyvät tiiviissä rasiassa jääkaapissa 4-5 päivää. Pohjat kestävät hyvin pakastusta, joten ne voi hyvin valmistaa etukäteen odottamaan. Joissain ohjeissa on myös mainita, että leivoksen voisi kokonaisuudessaan pakastaa, mutta en ole itse asiaa testannut. Tämän kokeilukerran perusteella epäilen ainakin tuon geelivärin pakastuksen kestoa.

Laventelibebét

Hiekkahentuspohjat
20 kpl

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
(1-2 tl kylmää vettä)

Voita vatkataan (haarukkavatkaimella) sen verran, että se notkistuu, jolloin siihen on helppo lisätä sokeri. Sitten lisätään vehnäjauhot ja leivinjauhe yhdessä seulottuina (siivilöitynä). Taikinaa saa sekoittaa vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. (Lisää vettä, mikäli taikina ei yhtään pysy kasasssa. Voi olla, että jauhoista riippuen joudut lisäämään vettä vähän enemmänkin.) Sen jälkeen taikina jaetaan 20 osaan, joista kukin painellaan sormin voideltuun pikkuvuokaan. Pistele pohjat haarukalla. Nämä paistetaan tasaisessa, ei kovin kuumassa uunissa ja kaadetaan hiukan jäähtyneinä vuoista koputtamalla vuoan pohjaan. Uunin lämpö noin 200 astetta. (Paistoin tasalämmöllä 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä pohjia noin 8 minuuttia, isompia saa paistaa 10-12 minuuttia. Pohjat kohoavat hieman paistettaessa, voit varovasti painella keskustaa matalammaksi, kun olet ottanut pohjat uunista.) Anna pohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte

1 1/2 dl maitoa
1 rkl kuivattuja laventelinkukkia
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
3 tasaista teelusikallista perunajauhoja
(1/4 tl jauhettua vaniljaa)
2 rkl sokeria

Mikäli käytät laventelia, niin laita laventelinkukat maitoon uuttumaan noin 4 tunniksi. Siivilöi laventelinkukat maidosta. Mittaa maidon määrä ja lisää sitä, jotta saat 1 1/2 dl (kuivatut kukat imevät itseensä nestettä jonkin verran).

Täytteeseen vatkataan suolaton tai hyvin pesty voi vaahdoksi. Siirrä odottamaan. Maito, perunajauhot ja sokeri saavat kiehahtaa. Kiisseliä on sekoitettava kuumentamisen aikana, ettei siitä tulisi kokkareista. Valmista kiisseliä on myös jäähtymisen aikana silloin tällöin sekoitettava, ettei siihen tulisi kuorta. (Mittaa maito, perunajauhot ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä.)

Jäähtynyt kiisseli lisätään vatkatun voin joukkoon vähitellen, hyvin vatkaten. Seos maustetaan vaniljalla. Jäähtyneet leivospohjat täytetään voikiisselillä ja pinta tasoitetaan märällä veitsellä. Sen jälkeen viedään leivokset vähäksi aikaa kylmään paikkaan, missä voi kiisseli kangistuu. (Nosta leivokset noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.)

Vinkki! Täyttäminen tapahtuu helpoiten pursottamalla täytettä leivospohjalle ja tasoittamalla pinta märällä veitsellä.

Kuorrutus

1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
haluamaasi elintarvikeväriä
koristeluun: laventelinkukkia, nonparelleja, pähkinää

Sokerikuorrutukseen käytetään pölysokeria tai sen puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmareessa hyvin hienoksi. Sokeriin lisätään kylmää vettä niin paljon, että saadaan paksu velli, joka voidaan värjätä miedon vaaleanpunaiseksi. Täytettyjen leivosten pinta peitetään ohuelti sokerivesikuorrutuksella. Kuorrutus leviää hyvin käytettäessä märkää veistä. Leivoksen keskelle voi panna pähkinän puolikkaan tai hienonnettua mantelia; ellei näitä ole, murennetaan yksi leivoksista ja ripotellaan murusia bebéiden pinnalle koristeeksi.

Koiran elämää

Laaduntarkkailijan kuono alkaa olla jo kovin lähellä!

Marjapaistos ruskistetulla voilla

Iloisia uutisia pakastimen tyhjentäjille. Tähän paistokseen saat upotettua mitä tahansa marjoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mehevä marjapaistos sekalaisista marjoista.

Tämä ohje on tarttunut matkaani jo yläasteen kotitaloustunnilta. Siitä pian tuli perheemme suosikki, koska se on nopea valmistaa. Olen varma, kun ensimmäiset raparperit nostavat päänsä, niin löytyy tämä paistos raparperiversiona äitini kahvipöydästä. Alkuperäisessä ohjeessä on käytetty kookosta, mutta en ole oikein kookoksen ystävä, joten olen sen yleensä korvannut hasselpähkinöillä. Nyt marjojen kanssa lisäsin taikinaan pekaanipähkinöitä.

Kokeilin tällä kertaa myös ruskistettua voita taikinassa ja se toimi todella hyvin tuoden lisää pähkinäisyyttä ja toffeen  makua. Voit toki käyttää pelkästään sulatettua voita. Tarjoa vielä lämmin paistos vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Minulla oli pakastimessa Jädelinon upeaa, parasta Suomessa tehtyä pistaasijäätelöä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä paistos on ns. päivän leivonnainen. Se on parhaimmillaan samana päivänä tarjottuna ja harvoinpa sitä seuravaksi päiväksi jääkään!

Nopea marjapaistos

Vuokaan
5 dl marjoja (käytin mustikoita ja erilaisia herukoita)
sokeria maun mukaan

Taikina
2 kananmunaa
1 dl ruokokidesokeria
1 dl ruskistettua voita*
1 dl mantelijauhetta
½ dl vehnäjauhoja
½ dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1tl jauhettua vaniljaa
1tl leivinjauhetta

Voitele piirakkavuoka tai uuninkestävät kupit. Levitä kohmeiset marjat tasaisesti pohjalle ja ripottele päälle sokeria.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon ruskistettu voi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina marjojen päälle ja paista uunissa 175 asteessa 20-25 minuuttia.

*Ruskistettu voi

100 g voita

Mittaa voi kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä välillä kattilaa pyöräytellen. Voin pintaan kertyy vaahtoa ja väri alkaa muuttua ruskeammaksi. Ruskistetussa voissa on pähkinäinen tuoksu. Tarkkaile voin tummumista, sillä se nopeasti myös palaa. Siirrä kattila levyltä ja voi kulhoon jäähtymään. Pohjalle kertyneet ruskeaksi paistuneet herasattumat saavat jäädä kattilaan.

Vink vink! Raparperille löydät tekemäni ohjeen täältä.

marjapaistos ja tarkkailija - 1

Laadunvalvoja tarkkailee.

Zen-leivontaa eli laskiaispullat hasselpähkinätäytteellä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leivonnaisten aatelia, jos minulta kysytään!

Viiden pisteen kysymys: Mistä tietää, että minulla on viime viikkoina ollut enemmän aikaa käytettävissä? Siitä, että viimeisimmistä postauksista löytyy useampi leivontaohje (tämä mukaan lukien). Viimeisen vuoden kirjoituksiani seuratessa voisi ajatella, että en leivo. Leivon kyllä ja vielä mielelläni, mutta leivonta vaatii minulta tiettyä mielentilaa ja aikaa. Leipoessa ei voi vain luovia menemään ja maistelemalla saada ruokaa oikeaan suuntaan, leipoa siinä sivussa, kaiken muun keskellä. Leivontaan on keskityttävä. Ja aina välillä on hyvä tehdä jotain mihin pitää keskittyä oikein kunnolla, haastaa itsensä. Sen vuoksi pidän esimerkiksi macaronien leipomisesta. Macaronit eivät anna armoa – jos kiirehdit, oikaiset jossain ja et keskity, näkyy se taatusti lopputuloksessa.  Olen huomannut, että jos ajatukset harhailevat, tekemättömät kotityöt vaivaavat mieltä ja muutenkin on sekava fiilis, niin leipomisesta ei tule mitään. Sen vaan tietää. Saman tapaisia ajatuksia pohti myös Nelle hiljattain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pullat auringossa!

Kaikki leivonta ei kuitenkaan ole grammoittain mittaamista, onneksi. Ja onneksi on pulla. Jos voisin valita vain yhden makean leivonnaisen mitä söisin, olisi se pulla. Pullan leivonta itsessään on rentouttavaa ja toimintana sellaista, joka ainakin minut palauttaa hetkeksi lapsuuden kotiini. Kuluneet fraasit pullan tuoksuisesta kodista tai äidistä eivät ole ihan tuulesta temmattuja. Pullan tuoksu on varmasti se paras tuoksu ikinä!

Pulla taipuu moneksi, kuten laskiaispulliksi. Ja millaisessa nousukierteessä laskiaispullat juuri nyt ovatkaan! Tuunausvinkkejä on some pullollaan ja hyvä niin. Se tarkoittaa ettei tämä perinneleivonnainen ei ole ihan heti unohtumassa ja jäämässä historiaan. Oma versioni laskiaispullasta pitää sisällään hasselpähkinämassaa. Ostin Hellasta ja Herkusta maailman parhaita hasselpähkinöitä ihan tätä varten. Näissä pähkinöissä ei ole lainkaa pistävää, härskiintyneen pähkinän makua, vaan maku on puhtaan, tumman pähkinäinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Italialaisia paahdettuja hasselpähkinöitä.

Hasselpähkinämassan ohjeen muokkasin tästä mahtavasta mantelimassan ohjeesta, jonka löydät köksäkollegani Leenan blogista. Hasselpähkinätahnan lisäksi kokeilin leipoa pullan mantelimaitoon. Olisin halunnut käyttää hasselpähkinämaitoa, mutta sitä ei lähikaupastamme löytynyt. Mantelimaito on niin miedon makuista ettei se raa’assakaan taikinassa maistunut. Käsitellessä taikina tuntui näppituntumalla hieman tahmeammalta kuin maidolla leivottaessa ja pullien pinnat tummuivat normaalia enemmän, joten jouduin laskemaan peltiä alemmaksi kesken paistamisen. Pullista tuli kuitenkin pehmeitä ja ilmavia.

Tässä vielä muutama vinkki pullanleivontaan (vehnäjauhopussista löydät pullaohjeen):

  • mittaa nesteen lämpötila – tuorehiivalle riittää 37 astetta, kuivahiivalle 42 astetta
  • käytä voita (voit sulattaa voin kokonaan tai lisätä sen osittain sulaneena, mutta ei koskaan jääkaappikylmää voita)
  • suola on ohjeessa tarkoituksella, älä jätä sitä pois
  • oikea pullan maku tulee kardemummasta (jauha itse kardemumman siemenet morttelissa, niin saat voimakkaamman maun kuin valmiiksi jauhetusta)
  • lisää jauhoja vähitellen, luota kätesi arvioon taikinasta. Mielummin vähän liian löysä taikina kuin liian tiukka
  • vaivaa taikinaa kunnolla
  • kohota lämpimässä, niin taikina kuin leivotut pullatkin
  • syö tuoreena!

Hasselpähkinämassa

1 1/2 dl jauhettua hasselpähkinää
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
(1 rkl vettä)

Sekoita hasselpähkinäjauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vettä tarvittaessa. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa. Muovaa tahnasta muovikelmun avulla tangoksi ja siirrä jääkaappiin. Leikkaa tanko viipaleiksi ja täytä pullat hasselpähkinäviipaleilla ja kermavaahdolla.

IMG_4514

Uskollinen ja tottelevainen apurini.

 

 

 

 

 

Chili con karhu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meitä on tänä syksynä siunattu upeilla riistalihoilla. Aluksi lokakuussa äitini luona saimme maistella lähiseudulta ammuttua villisikaa. Villisian lapapaisti kypsennettiin jäisenä leivinuunissa ja lopuksi lämmin paisti uitettiin mausteliemessä (tähtianista, fariinisokeria, brandyä, kanelia…). Kerrassaan suussasulavan mureaa ja ihana pehmeän makuista lihaa, jota toivottavasti saamme vielä joskus uudelleen maistaa. Samana viikonloppuna hirvimiehillä riitti hommaa tuoreen kaadon myötä ja herra Hurvelsson (aka koira) sai tuorettakin tuoreempaa hirvenluuta kaluttavaksi ja me puolestamme jemmasimme pari palaa hirveä äidin pakastimeen odottamaan seuraavaa reissua. Happy days!

Aivan tyhjin käsin emme kotiin palanneet, vaan mukanamme matkusti kolmisen kiloa karhunlihaa fileenä ja pidempään haudutettavina paloina. Karhu ei ole meille aivan uusi tuttavuus, sillä olemme saaneet sitä ensimmäisen kerran maistaa jokunen vuosi sitten. Karhun liha on upean tumman viininpunaista, isosyistä ja siinä on ihan omanlainen makunsa sekä tuoksunsa. Meidän kaikkiruokaiselle koirallemme on karhu ollut kuitenkin aivan liikaa, sillä kummallakin kerralla on karhupalat jääneet syömättä paheksuvan ilmeen saattelemana. (Kaikki muu raaka eläimen liha on kyllä poikkeuksetta herralle maistunut.)

Voimakkaan makunsa ja isosyisen rakenteensa vuoksi karhu sopii mitä parhaiten haudutettaviin ruokiin ja erityisen oivallisesti se solahtaa meksikolaiseen makumaailmaan. Tämän chilin ohje on muokattu Jamie’s America -kirjasta (Chili con Jamie) ja olemme sitä valmistaneet niin naudanlihasta kuin karhustakin. Oman hyvän lisänsä tähän ohjeeseen tuovat kuivatut chilit sekä vahva kahvi. Suosittelen keittämään hyvää, vahvaa kahvia ihan tätä varten. Pikakahvi ei todellakaan aja samaa asiaa, pahimmillaan se vaan pilaa hyvän padan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Söpöt metallitölkit pitävät sisällään meksikolaisia mausteaarteita!

Olen aiemmin paputostadojen yhteydessä maininnut yhdestä lempimaustekaupastani, lontoolaisesta Cool Chile Co:sta, josta viimeksi hankin lisää kuivattuja chilejä sekä meksikolaisia yrttimausteita. Näitä yrttejä lisäsin myös tähän karhupataan. Meksikolainen oregano on maultaan voimakkaampi ja aromaattisempi, mutta sen voi korvata tavallisella oreganolla, lisää vain annostusta. Epazote on taas tyypillisesti Meksikon alueella kasvava yrtti, jossa on vahva omalaatuinen lehtimäinen, jopa sitruksinen maku. Se sopii erityisen hyvin papu-, kala- tai äyriäisruokia maustamaan. Epazotea on vaikeampi täältä saada ja meksikolaisen ruoan guru Thomasina Miers kehottaakin korvaaman sen hienonnetulla korianterin varsilla (ja juurilla). Myös ripaus anista tai tähtianista käy korvaajaksi.

Vasemalla tuoreita jalapenoja, ylhäällä keskellä savustettuja, kuivattuja jalapenoja eli chipotleja, oikealla New Mexico -chilejä ja alimmaisena keskellä chile de arbol -chilejä.

Vasemalla tuoreita jalapenoja, ylhäällä keskellä savustettuja, kuivattuja jalapenoja eli chipotleja, oikealla New Mexico -chilejä ja alimmaisena keskellä chile de arbol -chilejä.

Kuivattuina chileinä käytin kokonaista chipotlea eli savustettua jalapenoa sekä New Mexico Red -chiliä, joka on miedompi, maultaan maanläheisempi chili, mutta antaa patoihin kauniin tiilenpunaisen värin. Yllä kuvassa on mukana myös chile de arbol, todella tulinen lajike, jonka nimi kääntyy ’puuchiliksi’. Nimi johtaa juurensa kasvin puumaisesta olemuksesta. Mikäli chipotlea ei löydy, käytä muita kuivattuja chilijä ja lisää hieman enemmän savustettua paprikaa savuista makua korostamaan. Ja kuten aina, chilien määrää voi vähentää tai lisätä maun mukaan. Karhuchilin kanssa suosittelen keittämään lisäkkeeksi epämeksikolaisesti ohrasuurimoita. Ohran kermainen maku ja pullea rakenne sopii kuin nenä päähän vahvan chilin kanssa. Minun teki vaihtelun vuoksi mieli polentaa ja sekin toimi oivallisena lisäkkeenä padalle.

Chili con karhu
5-6 annostaIMG_3794

1 kg karhun tai naudan lihaa
(lapaa, sisäpaistia, kulmapaistia)
2 ½ dl vahvaa kahvia
2-3 kuivattua chiliä maun mukaan
oliiviöljyä
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl meksikolaista oreganoa
(1 tl epazotea)
2 (tuoretta) laakerinlehteä
1 iso punasipuli
1-2 tuoretta jalapenoa
1 kanelitanko
5 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa ja mustapippuria
1/2 dl bourbonia tai tequila anejoa
2 tlk tomaattimurskaa
2 rkl fariinisokeria
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 tlk kidneypapuja, mustia papuja tai ruskeita papuja

Lisäksi: tuoretta korianteria, ranskankermaa, jalapenoja

Kuivaa liha ja poista tarvittaessa kalvot. Kuutioi liha noin 2,5 x 2,5 cm paloiksi.

Paahda kuivattuja chilejä paistinpannulla, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Liota paahdettuja chilejä kuumassa kahvissa 5-10 minuuttia riippuen chilien kuivuudesta.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna isossa paistokasarissa tai kattilassa öljy ja paahda siinä juustokuminaa, paprikajauhetta, oreganoa, laakerinlehteä ja sipulia. Paista noin 10 minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Poista tuoreista chileistä siemenet ja hienonna chilit. Viipaloi myös liotetut kuivatut chilit ja lisää ne tuoreiden chilien kanssa kasariin. Tässä vaiheessa sekoita joukkoon myös hienonnetut valkosipulinkynnet, kanelitanko, reilu ripaus suolaa sekä pippuria, puolet kahvista sekä bourbon. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kasariin lihakuutiot, loput kahvista, tomaattimurska ja sokeri. Anna hautua kannen alla noin 3 tuntia välillä sekoittaen.

Kun liha tuntuu pehmeältä ja lihassyyt irtoavat toisistaan, nosta lihapalat pois padasta ja riivi kahden haarukan avulla suikaleiksi (voit myös yrittää murskata lihat perunasurvimella suoraan padassa). Siirrä lihasuikaleet takaisin pataan. Viipaloi paprikat ja lisää kasariin. Sekoita joukkoon myös huuhdotut, valutetut pavut sekä ripaus suolaa.

Kuumenna vielä keskilämmöllä ilman kantta noin 30 minuuttia, kunnes kastike on sakeentunut. Tarkista maku. Tarjoa chili keitetyn ohran tai polentan kanssa. Ripottele annoksen päälle tuoretta hienonnettua korianteria ja viipaloitua chiliä. Lusikallinen ranskankermaa pehmentää chilin makua.

Kesäretki Kaunissaareen ja muutama huomio kylmäuutetusta kahvista

IMG_3047

Kesäloman aikana ehdimme seikkailla Helsingissä ja vähän muuallakin. Yksi kohteistamme oli Kaunissaari ja näin sateen piiskatessa ikkunaan onkin sopiva hetki muistella parin viikon takaista retkeämme. Samalla voi toivoa, että sitä kesää olisi vielä vähän jäljellä…

Retki Kaunissaareen oli meillä suunnitteilla jo viime kesänä ja silloin opin, että Kaunissaari-nimisiä paikkoja on Suomessa ainakin kaksi: toinen on Sipoon saaristossa ja toinen Pyhtäällä. Me retkeilimme Helsingin kaupungin omistamassa Kaunissaaressa, Sipoon suunnalla. Saari itsessään ei ole kovin iso ja sen kävelee helposti ympäri. Keskiosa saaresta on metsää, paikka paikoin jopa pusikkoa, mutta jos suuntaa laiturilta vasemmalle päin ja jaksaa hetken kävellä, on luvassa kivoja kallioita retkeilyyn. Vene Kaunissaareen kulkee vielä 13.9 saakka ja se lähtee Vuosaaresta, Kalkkihiekan torilta, kohtuullisen kävelymatkan päässä Vuosaaren metroasemalta. Lisätietoa saat Suomen saaristokuljetuksen sivuilta.

Mukaan matkalle lähti tietenkin koirajaostomme edustaja W.Hurvelsson, joka kirvoitti valehtelematta joka toisesta vastaantulijasta ja kanssamatkustajasta kommentin: ”Onpa iso koira!”. Toki herralle myös rapsutuksia sateli, eritoten lapsikansalaisilta. Hurvelssonilla oli luonnollisesti omat jäädytetyt eväät mukana (lihalientä ja persikkaviipaleita sekä lihalientä ja maksapasteijaa). Nämä eivät herran omasta mielestä olleet lainkaan riittävä evästys, kun kakkuakin olisi ollut tarjolla. Koiraherran täytyi valitettavasti tyytyä kuolaamaan vieressä. Kova on kohtalo!

IMG_3050

Viittasankari ottaa coolisti.

Meille ihmisille oli luvassa päivän antimiksi kahdenlaista salaattia, sitä koiran himoitsemaa kakkua, viiniä ja kylmäuutettua kahvia. Ihan näin vinkiksi kerron, että jos et ole tehnyt kylmäuutettua kahvia aiemmin, niin se retken lähtöaamu ei ole paras aika uutetun kahvin suodattamiselle. Jostain syystä siinä aamu-unisina emme millään muistaneet, että miten olimme edellisenä kesänä kahvin suodattaneet (harsoliinan läpi, tämä tuli mieleen vasta myöhemmin).

Toisena vinkkinä kerron, että suodatinpussiviritelmät on syytä unohtaa heti alkuunsa, sillä kylmäuutettu kahvi tukkii suodatinpaperin huokoset melko pian ja kahvi valuu pussin läpi tuskastuttavan hitaasti. Lopulta päädyimme suodattamaan kahvin tiheän teesiivilän avulla. Koska tähän kaikkeen säätämisen kului oletettua enemmän aikaa, ehdimme vain kerran suodattaa koko satsin. Mielestämme tuo vähäinen suodatuskertojen määrä maistui kahvissa ja kahvi oli ulkonäöltäänkin hieman sameaa. Vinkki kolme – kahvin saa säilymään viileänä pitkään, kun termospulloon laittaa runsaasti jääpaloja.

Mutta niihin salaatteihin. Olin Hakaniemen torilta bongannut ensimmäiset kotimaiset kantarellit, joten niistä sekä täysjyväpastasta, pekonista, yrteistä ja sipulinvarsista syntyi ensimmäinen salaatti. Kastikkeen valmistin kokojyväsinapista, öljystä, vaahterasiirapista ja viinietikasta. Salaattiin oli tarkoitus lisätä rouhittuja manteleita, jotka muistin kyllä ottaa mukaan, mutta en lisätä salaattiin. Suosittelen kuitenkin lisäämään mantelit, ne tuovat mukavaa suutuntumaa muuten melko pehmoiseen salaattiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen salaatin ohjeen bongasin Saveur-lehdestä. Vesimelonin ja fetan yhdistelmä on yksi parhaista kesäisistä makupareista. Tässä salaatissa komboon lisätään vielä aasialaishenkinen chilinen kastike, yrttejä ja viipaloitua jalapenoa. Kerrassaan täydellinen tarjottava kuumaan kesäpäivään! Kastike kannattaa retkeillessä pakata erilliseen astiaan ja lisätä salaattiin juuri ennen tarjoamista, muuten feta pehmenee ja lopputuloksena on epämääräinen mössö, joka on ihan hyvää, muttei kovin kaunista katseltavaa.

Jälkkärinä toimi Eton Mess -kakku, jonne upotin työkaverilta saamani raparperit sekä tuoreita mansikoita. Kakun päälle murensin marenkeja, tällä kertaa ihan kaupasta ostettuja, ja valmis kakku tarjottiin paksun vaniljakastikkeen kanssa. Siinä kuumalla kalliolla, auringon paistaessa ja tuulen mukavasti vilvoittaessa, tulin miettineeksi, että voi sitä päivänsä huonomminkin kuluttaa.

Tässä vielä feta-vesimeloni-jalapenosalaatin ohje. Kakkuohje luvassa myöhemmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vesimeloni-fetasalaatti aasialaisella kastikkeella

Kastike
1 pieni kesäsipuli tai salottisipuli paloiteltuna
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
1 lemon drop -chili tai thaichili paloiteltuna (poista siemenet, jos pidät vähemmän tulisesta)
2 rkl kalakastiketta
1 1/2 rkl limetin mehua
2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
3 rkl rypsi- tai auringonkukkaöljyä

1/4 keskikokoista vesimelonia kuutioituna (kuutiot saavat olla ihan reilun kokoisia)
2 kypsää tomaattia paloiteltuna- poista kanta ja siemenet
1 pkt (200 g) fetajuustoa murennettuna
2 sipulin tai kevätsipulin vartta viipaloituna
1 jalapeno viipaloituna
tuoretta korianteria ja thaibasilikaa, myös minttu sopii

1. Valmista ensin kastike (sen voi valmistaa edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan). Mittaa monitoimikoneen kulhoon kaikki aineet öljyä lukuunottamatta. Anna koneen käydä, kunnes sipulit ja chili ovat hienontuneet. Lisää öljy vähitellen koko ajan sekoittaen.
2. Nostele kastike vesimelonin ja tomaatin joukkoon, kumoa salaatti tarjoiluvadille. Murenna päälle fetajuusto ja lisää sipulin varret sekä jalapeno. Mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele salaatti yrteillä.

Kirsikka-linssisalaatti sadepäivään

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ankanrasva saa kirsikat kiiltämään houkuttelevasti!

Tämän kesän säätila ei ainakaan täällä Helsingin suunnalla ole erityisesti innoittanut minua tarttumaan keveisiin ja kesäisiin ohjeisiin. Kun mereltä tuulee luihin ja ytimiin saakka, ja koiraa ulkoiluttaessa saa kulkea talvimaihari päällä, tekee illallakin mieli jotain OIKEAA lämmintä ruokaa. Tämä lisäkesalaatti syntyi juuri kyseiseen tarpeeseen ja sen rinnalla tarjottiin pannulla paahdettua ankan rintafileetä.

Kaapista löytyi vielä talven jäljiltä puylinssipussin pohjat, jotka keitin kanaliemessä ja maustoin tuoreilla yrteillä. Voin myös suositella Bonduellen säilöttyjä linssejä, jos aikaa on vähän. Jos meillä olisi mökki, niin jemmaisin noita linssejä useamman purkin kesää varten, sillä ne tosiaan menevät lisäkkeenä ja salaateissa, tuoden myös ruokaisuutta keittoihin tai patoihin. Nuo puylinssit ovat siitä kivoja, että niiden rakenne ei hajoa kuten punaisten tai vihreiden linssien keittämisessä usein käy.

Kuvassa myös koirajaoston ylitarkastaja ihmettelemässä, kun ruokaa kanniskellaan edestakaisin.

Kuvassa myös koirajaoston ylitarkastaja ihmettelemässä, kun ruokaa kanniskellaan edestakaisin.

Salaattipohjaan laitoin romainesalaattia ja rucolaa. Kirsikat puolitettiin ja käytin ne ankanrasvassa pannulla, jotta ne vähän lämpiäisivät ja kirsikan tumma mehu alkaisi irrota marjasta. Lorautin joukkoon myös tilkan Pastista. Päälle murensin vielä vuohenjuustoa. Tämä salaatti sopii toki hyvin ateriaksi sellaisenaankin ja pieni pähkinälisäys ei varmasti tee huonoa.

Kirsikka-linssisalaatti

2 dl puylinssejä (tai tölkki Bonduellen linssejä)
kanalientä (käytin Puljongin valmista)
tuoreita yrttejä (esim. timjamia, lehtipersiljaa)
suolaa, pippuria, loraus oliiviöljyä
1/2 ruukkua romainea
1/2 ruukkua rucolaa
n. 1/2 l kirsikoita
paistamiseen voita tai ankanrasvaa
loraus Pastista, vermuttia tms.
100 g vuohenjuustoa

1. Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsiksi. Anna jäähtyä ja lisää yrtit, mausteet sekä öljy.

2. Revi salaatit pieniksi ja sekoita linssien joukkoon. Levitä seos tarjoiluastian pohjalle.

3. Pese kirsikat ja poista kivet. Kuumenna pannussa voi tai ankanrasva ja lisää kirsikat. Anna lämmetä pannulla, kunnes neste alkaa irrota kirsikoista ja lisää loraus haluamaasi alkoholia. Jatka kuumennusta vielä hetki ja mausta suolalla sekä pippurilla, Lisää kirsikat salaattiin.

4. Murenna vuohenjuusto salaatin päälle ja valuta vielä vähän oliiviöljyä.

He’s a jolly good fellow!

Toissapäivänä meillä juhlittiin. Koiramme (tai Eläinvideokerholaisittain koiromme) täytti 4 vuotta ja landseer-urokselle se virallisesti tarkoittaa siirtymistä aikuisten dogejen piiriin (paperilla ainakin). Joten kunnon emäntänä aloin jo hyvissä ajoin suunnitella sopivaa synttärikakkua. Ja tälläinen siitä tuli.

Raakalihakakku

Raakalihakakku

Kakkusten pohjana toimi kotimainen jauhettu hevosenliha, päälle pursotin ihan oikeaa maitorahkaa (ei mitään pehmeitä rahkoja tai proteiinihömpötyksiä meidän koiralle!). Kaksi kakkusta sai vielä reunoilleen ohueksi viipaloitua banaania. Kynttilöiden asemasta toimivat pinaatti-kanatikut (teollisesti valmistettu) ja koristeena tuoretta minttua. Ihmiset saivat myös kakkua, hieman toisenlaista, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Tässä vielä herra Hurvelssonin näkemys kakusta.

wilho kakku II

Hyvin maistui!

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑