Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: kananmuna (page 3 of 3)

Keväinen kohtaus lautasella

Uusimmassa Maku-lehdessä päätoimittaja Satu Koivisto tunnustaa olevansa kananmuna-addikti. Vegaanisen ruokavalion kokeilu perheessä päättyi siihen, ettei kananmunia luonnollisestikaan saanut syödä edes aamiaisella. Ymmärrän täysin ja myötäelän, sillä täällä on toinen kanamuniin hurahtanut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saisipa joka päivä tällaista ruokaa!

Huomaan, että näin kevään korvalla on kananmunien käyttö huushollissamme lisääntynyt merkittävästi. Kananmuna on tähdittänyt yhtä jos toista ruokaamme – moninaisista pastoista erityisen hyvään ankka-nuudeliruokaan, josta ei tietenkään tullut kirjoitettua mitään ohjetta ylös, aamupalalle tarjottuja kananmunia unohtamatta. Kaikilla näillä kananmunaruoilla on yksi merkittävä määräävä tekijä: keltuisen tulee olla valuvan löysää. Ei ole väliä onko kyseessä uppomuna vai keitetty kananmuna, sillä voiko olla ihanampaa kuin halkaista pehmeä, melkein joustava kananmuna ja antaa kullankeltaisen laavan hitaasti valua leivän/pastan/nuudelien/kasvisten päälle? Ei voi olla, jos minulta kysytään.

Vaikka keitetty kananmuna on sellaisenaan melko usein vakiolounaani, niin sopii se tosiaan lisäkkeeksi todella moneen ruokaan. Tässä ohjeessa latasin kaikki kortit pöytään raaka-aineiden osalta ja lopputulos oli kuola-asteikolla täysi kymppi. Olin myös onnekas, sillä lähikaupassamme oli viime viikolla myynnissä ensimmäiset espanjalaiset parsat. Nämä honkkelot kirkkaanvihreät parsat käytin nopeasti parilapannulla. Hieman öljyä pintaan ja suolaa sekä pippuria. Muuta ne eivät kaivanneet.

Ensimmäisten parsojen lisäksi oli lähikaupassamme tarjouksessa myös turskan seläkettä. Turskahan on pitkään ollut merkittävästi ylikalastettu kala ja WWF:n kalaoppaassa turskalla on niin punainen kuin keltainenkin liikennevalomerkintä ylikalastuksen vuoksi. Mutta turskan tila on onneksi joillakin alueilla korjaantumassa. Norjan- ja Barentsinmereltä pitkäsiimalla ja verkoilla pyydetty, MSC-merkitty turska on saanut vihreän valon eli siellä kanta on palautunut hyväksi. Ostamammme turska oli tällaista kestävästi kalastettua. Turska on erinomainen ruokakala, siinä on isot lihassyyt ja sen maku on raikas. Ei ihme, että se on ollut pääasiallinen raaka-aine fish & chips -annoksissa!

Tuo brittiklassikko mielessäni lähdin rakentamaan tätä annosta. Turskan seläkkeestä sain leikattua oikein paksuja ja meheviä paloja, jotka jauhotin ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen pyöräytin ne kananmunassa ja lopuksi kuorrutin kalapalat pankojauhoissa. Sitten vaan kalat uimaan kuumaan rasvaan ja Bob’s your uncle! Kananmunan löysä keltuainen toimi kastikkeena, mutta tein vielä lisäksi ranskankermasta ja kapriksiksista erillisen kastikkeen johon rapsakoita kalapaloja oli kiva dipata. Meillä on syöty viimeaikoina kaikenlaista hyvää, mutta yksinkertaisuudessaan on tämä ruoka varmaan parasta mitä olen hetkeen tehnyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoa paneroidut turskapalat höyryävän kuumina.

Paneroitu turska

500 g turskan seläkettä tai muuta vastaavaa vaalealihaista kalaa
suolaa

panerointiin
vehnäjauhoja, 2 kananmunaa, japanilaisia pankojauhoja tai itsetehtyjä rouheita korppujauhoja, 2 tl sitruunatimjamia (tavallinen kuivattu käy myös, lisää silloin yhden sitruunan raastettu kuori), 1 tl suolaa, pari rouhaisua mustapippuria myllystä, ripaus chilirouhetta

paistamiseen
1 l rypsiöljyä

Kuivaan kalan pinta ja leikkaa kala sopiviksi suupaloiksi. Ripottele paloille suolaa.

Valmistele panerointia varten kolmeen erilliseen kulhoon vehnäjauhot, kananmunat ja pankojauhot. Mausta vehnäjauhot sitruunatimjamilla, suolalla, pippurilla sekä chilillä. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180 asteeseen. Valmistele kalat jauhottamalla ne ensin vehnäjauhoissa. Pyöräytä kalat seuraavaksi kananmunassa ja lopuksi kuorruta ne pankojauhoilla.  Nosta kerrallaan 3-4 kalapalaa kuumaan öljyyn ja paista niitä palojen koosta riippuen noin 3 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen ja rapea. Ripottele kuumien kalapalojen päälle sormisuolaa ja tarjoa heti pariloidun parsan sekä uppomunan tai löysäksi keitetyn kananmunan kanssa.

Uppomunat ja hollandaisekastike – täydellinen aamupala

Arkiaamuisin aamupala tahtoo jäädä jogurttiin, puolikkaaseen verigreippiin ja pannulliseen kahvia. Onneksi viikonloppuisin jää aikaa nauttia aamupalasta pidemmän kaavan mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamupalojen parhaimmistoa!

On olemassa syy miksi klassikko-ohjeista on tullut pysyviä, vuodesta toiseen meitä houkuttavia ja aina yhtä suurta mielihyvää tuottavia. Niissä yhdistellään makuja pettämättömiksi kokonaisuuksiksi, jotka toimivat joka kerta. Yksi tällaisista komboista on uppomunat ja hollandaisekastike yhdistettynä savuiseen kinkkuun tai pohjoismaisemmin kylmäsavustettuun loheen. Tässä on aamupala, jolla hemmottelen lähipiiriäni, ja itseäni.

Sinappinen hollandaisekastike
Hollandaisekastikkeelle löytyy paljon ohjeita, joissa osassa voi kirkastetaan, mutta kirkastamisessa minusta menetetään myös makua. Tämän ohjeen olen napannut Sanna Miettusen kirjasta Päivän paras hetki – aamiainen.

6 luomumunan keltuaista
2 rkl  sitruunamehua
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
200 g huoneenlämpöistä voita

Lisäksi paahdettua briossia (esim. Ekbergin viikonloppuleipä), kylmäsavu- tai graavilohta, hienonnettua ruohosipulia

Sekoita kulhossa kaikki kastikeainekset voita lukuun ottamatta. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä kastiketta koko ajan sekoittaen. Kastike on kypsää, kun se on paksua vaahtoa. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon pehmeä voi pieninä nokareina. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa tai hunajaa.

Uppomunat
4 tuoretta kananmunaa
1 l vettä
2 rkl väkiviinaetikkaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon etikka. Riko munat ensin varovasti yksitellen pieneen kuppiin (esim. desilitramittaan) ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Tee ensin lusikalla tai vispilällä pyörivä liike veteen, se auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia yksi kerrallaan 3-4 minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle. Ripottele päälle suolaa.

  • Kastikkeesta jäävistä valkuaisista voit tehdä vaikkapa marenkia tai käyttää ne macaroonsien tekoon.

 

Congee ja soijamarinoidut munat

Puurot ja erilaiset kulhosta tarjottavat ruoat ovat nyt kovasti muotia. Parhaimmillaan nuo kaksi yhdistyvät mieltä ja kehoa ruokkivaksi kokonaisuudeksi, ja kun mukaan lisätään soijakastikkeessa marinoitu kananmuna, on annos täydellinen. Hyvät lukijat, saanko esitellä teille congeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Congee on yksinkertaisuudessaan suolainen puuro, jota Kiinassa ja muissa Aasian maissa tavataan tarjota aamiaisella. Usein siihen lisätään kypsää kalaa tai lihaa ja annos raikastetaan hienonnetulla kevätsipulilla. Riisi voi olla pitkä- tai lyhytjyväistä riippuen siitä missä päin Aasiaa ollaan. Tähän ohjeeseen käytin puuroriisiä, kun sitä sattui joulun jäljiltä vielä kaapissa olemaan. Ohje on helppo valmistaa ja congee on todellista lohturuokaa, jota sairaana mielelläni söisin kulhollisen tai pari. Pääsin congeen varjolla kokeilemaan vielä soijamarinoituja muniakin. Munat menevät vielä uusintakierrokselle kokeiluun, ne olivat hyviä, mutta mielestäni hieman liian suolaisia. Ensi kerralla käytän vähemmän suolaista soijakastiketta marinointiin. Ohjeeseen lyhensin myös marinointiaikaa, sillä vuorokausi oli mielestäni liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuorokauden soijakastikkeessa marinoituneet kananmunat

Annoksen pohjana toimii liha- tai kanaliemessä keitetty riisi. Puuron koostumuksen tulisi muistuttaa löysää risottoa, joten tarkkaile nesteen määrää keittämisen aikana ja lisää lientä, mikäli puuro näyttää kuivalta. Congeeta varten ei tarvitse erikseen valmistaa lihaa tai kalaa, sillä tähän sopivat oikein hyvin edelliseltä päivältä yli jääneet kalan, kanan, possun tai naudan palat. Tähän annokseen laitoin grillattua broileria. Kasvisyöjä keittää riiisin kasvisliemessä (ehkä hieman merilevää joukkoon) ja tarjoaa congeen esimerkiksi savustetun tofun kanssa.

Soijamarinoidut munat

2 kananmunaa
3 dl vähäsuolaista soijakastiketta
3/4 dl vettä
1 rkl sokeria
1 tl paahdettua seesamikastiketta

Keitä munia kuusi minuuttia ja jäähdytä kylmässä vedessä sen verran, että saat munat kuorittua. Sekoita kulhossa soijakastikkeeseen vesi, sokeri ja seesamikastike. Laske munat varovasti kulhoon ja anna maustua 2-5 tuntia. Vinkki! Tee leivinpaperista ja muovikelmusta/kulhon kannesta paino munien päälle, sillä ne helposti kellahtavat pinnalle ja väristä ei tule tasainen.

Congee (2 annosta)

1 1/2 dl puuroriisiä
5 dl lientä
2cm:n pala inkivääriä raastettuna
2 rkl voita
kypsää broileria, possua tai nautaa paloiteltuna (voit lämmittää nämä valmiiksi tai sekoittaa kuuman riisin joukkoon)
2 kevätsipulin vartta suikaloituna
2-3 rkl paahdettuja maapähkinöitä rouhittuna
hienonnettua korianteria
srirachaa

1. Mittaa kattilaan riisi ja liemi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kypsyä hiljalleen kannen alla noin 25 minuuttia.
2. Kun riisi on kypsää, lisää inkivääri ja voi. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Tarkista maku ja mausta suolalla tarvittaessa. Lisää halutessasi lihasuikaleet joukkoon.
3. Jaa riisi nesteineen kahteen kulhoon, nosta päälle lihasuikaleet (ellet laittanut niitä jo riisin joukkoon), suikaloidut kevätsipulit, korianteri ja ripottele lopuksi pinnalle pähkinät. Tulisemman ruoan ystävä valuttaa päälle vielä srirachaa.

Ihmisten kakkua eli suussa sulava marenkirulla

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Vietimme muutama viikko sitten viikonlopun Porvoossa ja vanhasta kaupungista löysin varsinaisen herkkuaitan, Skafferin. Kyseinen puoti kutsuu itseään siirtomaatavaraliikkeeksi ja kaikkea ihanaa siellä olikin. Mukaani tarttui mm. ihanan hedelmäistä passionhedelmä-mangocurdia. Onneksi syytä juhlaan löytyy aina, vaikka koiran synttäreistä, joten sain hyödynnettyä löytöni ilman, että se kaikki herkku olisi päätynyt suoraan purkista suuhuni. Sen verran hyvää tavaraa tuo curdi!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Marenkirulla on siitä ihana, kuten kääretortut yleensäkin, että väliin voi laittaa oikeastaan mitä haluaa ja sesongin marjoja sekä hedelmiä voi hyödyntää monipuolisesti. Kaupassa käsiini osui rasiallinen passionhedelmiä ja niistä saikin täytteeseen kivaa suutuntumaa ihanan maun lisäksi. Kerman sijasta mietin, että olisinko kokeillut täytteeksi paksua vaniljakastiketta, kun keltuaisiakin tästä ohjeesta jäi jäljelle, mutta mangon ja passionhedelmän maut pääsivät paremmin oikeuksiinsa kerman kanssa. Ja ei varmaan pöllömpi idea tarjota tätä marenkitorttua paksun ja täyteläisen vaniljakastikkeen kanssa.

Hillottu inkivääriHillottu inkivääri toimi tässä muuten tosi hyvin tuoden kirpakkuutta muuten melko makeaan leivonnaiseen. Tuo inkivääri on ihanan kullankeltainen ja tahmea herkku, joka on valitettavasti ainakin omasta repertuaaristani jäänyt vähän unholaan. Britit sen sijaan osaavat käyttää hillottua inkivääriä niin suolaiseen kuin makeaankin, ja tekolistalleni kiivennyt Good Foodissa julkaistu marenki-raparperiherkku (yllätys, yllätys) on ihan pakko kokeilla, kun ensimmäiset raparperit ovat työntäneet vartensa esiin. Muuten, bongasin Stokkalla myynnissä jo ensimmäiset ulkomaiset, upean pinkit raparperit.

Olen vähän niuho siinä, että en mielelläni osta tuoreita marjoja talvella. Luulen kuitenkin, että tämä viime viikkojen harmaa vesisadekeli oli vaikuttanut aivotoimintaani heikentävästi, ja päädyin kotiin rasiallinen mansikoita kassissani. Aamiaiselta ylijääneet mansikat kokivat kermaisen kohtalonsa kääretortun täytteenä. Tässäpä herkku vaikka pääsiäiseksi!

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Passionhedelmä-mango-marenkirulla

6 valkuaista
3 dl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1 tl valkoviinietikkaa

Päälle
pistaasipähkinöitä rouhittuna

Täyte
2–3 passiohedelmää
5 rkl passionhedelmä-mangocurdia tai lemoncurdia
1 tlk kuohukermaa
2 hillottua inkivääriä hienonnettuna
(muutama mansikka viipaloituna)

  1. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää sokeri pienissä erissä valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti. Sokerin tulisi sulaa valkuaisten joukkoon.
  2. Siivilöi marengin joukkoon maissitärkkelys ja lisää viinietikka. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää.
  3. Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä. Levitä marenkivaahto leivinpaperin päälle suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin 34 x 22 cm). Ripottele päälle pistaasit.
  4. Paista pohjaa ensin 200 asteessa 4–5 minuuttia. Alenna uunin lämpö 160 asteeseen ja jatka paistamista 15–20 minuuttia.
  5. Kumoa marenkipohja leivinpaperin päälle. Irrota paistopaperi ja peitä levy leivinpaperilla sekä keittiöpyyhkeellä. Anna jäähtyä.
  6. Koverra passiohedelmät kulhoon, mittaa joukkoon mango-passioncurd ja sekoita. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
  7. Levitä ensin marenkipohjan päälle passionhedelmä-curdseos ja sitten kerma. Lisää lopuksi hienonnettu hillottu inkivääri. Kääri pohja leivinpaperin avulla rullaksi ja nosta jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Paljon asiaa macaroneista

macarons

Huomasin hiljaittain testanneeni lukuisan määrän marenkiin tavalla, jos toisella liittyviä ohjeita. Erityisen ihastunut olen ollut kaikkeen, missä on käytetty italialaista marenkia. Jotain tuossa kiiltävässä ja paksussa massassa on äärettömän vetoavaa. Syyllisenä tähän marenkihulluuteeni pidän macaron-leivonnaisia, joita olen tässä jo useamman vuoden aika-ajoin valmistanut ja työväenopistollakin useamman kurssin aiheesta järjestänyt. Vaikka pääasiassa suosinkin melko suoraviivaista ruoanlaittoa ja leivontaa, vetovat nämä pikkuleivonnaiset moninaisine työvaiheineen minuun.

Macaronit vievät aikaa, mutta ne eivät ole kovinkaan vaikeita valmistaa, kun valmistautuu puuhaan etukäteen. Parhaimman lopputuloksen olen saanut ns. kuivan kelin aikaan eli loppusyksystä ja talvella. Heinäkuun helteiden mukana saapuu myös kosteus, joka ei ole näille leivonnaisille eduksi. Mikäli pinta ei kuivu riittävästi, ei leivonnaispohja kohoa uunissa oikealla tavalla.

Seuraavassa muutamia vinkkejä valmistamiseen:

  • Valmistelu on hyvä aloittaa jo edellisenä päivänä, jotta itse työskentely sujuu jouhevasti. Tärkeää on myös, että varaat riittävästi tilaa ja ota kaikki tarpeellinen esille etukäteen.
  • Tasakokoisia macaroneja saat, kun piirrät tyllan (halkaisija noin 3 cm) avulla leivinpaperille ympyröitä, joiden sisään pursotat leivonnaismassan. Pursotinpussin täyttäminen onnistuu helpoiten, kun laitat sen korkeareunaiseen, tukevaan astiaan. Tähän sopii mm. sauvasekoittimen korkea kulho. Jotta leivinpaperi ei liiku pursottamisen tai paistamisen aikana, pursota pieni määrä massaa uunipellin kulmiin ja paina paperi kiinni peltiin.
  • Macaronit ovat parhaimmillaan 1-2 päivän päästä täyttämisestä. Säilytä ne viileässä tai kylmässä riippuen täytteestä. Pohjat voit valmistaa etukäteen ja pakastaa. Sulata ne ilmavasti, niin että pohjat eivät tartu toisiinsa ja sulata erikseen huoneenlämmössä.

Itse suosin macaronohjetta, jossa massa koostuu  jo aiemmin mainitsemastani italialaisesta marengista. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitset elektronisen lämpömittarin tai sokerilämpömittarin. Toinen oleellinen väline on vaaka. Macaronmassan koostumus voi mennä pilalle pienistäkin vaihteluista raaka-aineiden määrissä, joten desilitramitalla mittaamista en suosittele. Lisäksi tarvitaan kaksi isoa kulhoa (toinen mielellään metallinen tai lasinen valkuaisten vatkaamiseen), riittävän pieni silmäinen siivilä, iso pursotinpussi ja tylla (8 mm) sekä tukeva kaavin.

Pääraaka-aineet:

  • Mantelijauhe: käytä vain kuorettomista manteleista tehtyä mantelijauhetta. Jos jauhat itse kuorituista manteleista jauhon, kuivata sitä uunissa hieman. Liian kostea mantelijauhe voi pilata leivonnaiset!
  • Valkuaiset: keskikokoisen munan valkuinen painaa noin 30 g. Tässä on kuitenkin eroja riippuen munien tuoreudesta. Aina punnitse valkuaiset. Valkuaiset säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 5-6 päivää.
  • Väriaineet: tahnamaiset väriaineet sekoittuvat helposti ja niitä on kätevä annostella. Olen käyttänyt myös jauhemaisia ja ne toimivat yhtälailla. Nestemäisiä elintarvikevärejä en suosittele, sillä ne lisäävät massan kosteutta.

Valmistusvaiheet:

  • Valkuaisten erottelu – valkuaiset on hyvä erotella jo edellisenä iltana. Ne voit säilyttää jääkaapissa yön yli. Nosta valkuaiset huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.
  • Tant pour tant – “niin paljon niin paljolle” mantelijauhon ja tomusokerin sekoitus. Tämä tärkeä vaihe, jossa mantelijauhe ja tomusokeri siivilöidään kulhoon. Mikäli tätä ei tehdä huolellisesti, voi leivonnaisten pinta jäädä röpelöiseksi. Tämän vaiheen voit tehdä etukäteen edellisenä päivänä, mutta säilytä seos tiiviissä astiassa, jotta se ei kostu.
  • Italialainen marenki – Kun valkattujen valkuaisten joukkoon sekoitetaan kuuma sokerisiirappi, kutsutaan marenkia italialaiseksi. Marengin rakenne on tällöin tiiviimpi ja kestävämpi, ja se on helpompi sekoittaa mantelimassan joukkoon.
  • Macaronage – massan työstäminen. Tästä työvaiheesta ovat macaron-leivokset saaneet nimensä. Marenkia lisätään mantelimassan joukkoon pienissä erissä kaapimella työstäen. Tarkoituksena on rikkoa marengin rakenne, jotta massasta tulee tiiviimpi (toisin kun esimerkiksi kohokkaissa, joissa halutaan säilyttää ilmava rakenne). Lopputuloksen tulisi olla tasainen, yhtenäinen ja hieman valuva. Jos massa on liian tiukkaa, jää massa pursotettaessa nyppyläksi pinnalle ja jos liian löysä, leviävät leivonnaiset uunissa ja kunnollista ´jalkaa´ei synny pohjaan.
  • Croutage – kuivattaminen. Kuivattamisen tarkoituksena on saada ohut, kuiva ja kestävä kalvo pohjien pinnalle. Kun pohjat paistetaan, tulee pinnasta rapea. Pohjissa oleva kosteus nostaa pintaa rikkomatta sitä ja tasainen ´jalka´ muodostuu pohjalle. Kuivumisaika vaihtelee suuresti huoneilman kosteudesta riippuen (olen joskus antanut kuivua yli tunninkin). Pinta on kuiva, kun se ei kosketuksesta tartu sormeen. Mikäli pohjien päälle haluaa ripotella jotain, esim. laventelin kukkia, on se tehtävä kun pohjat ovat vielä kosteita.
  • Täyttäminen – jäähtyneet pohjat täytetään lusikkaleipien tapaan eli yhden pohjan päälle pursotetaan täytettä ja toinen pohja nostetaan kanneksi päälle.

Ja jotta ei mene ihan pelkäksi kuivakaksi teoriaksi, niin tässä ohje vähän erikoisempaan makuyhdistelmään. Suosittelen!

Mustikka-rosepippurimacarons

IMG_0613

Macaron-pohjat:

Manteli-valkuaistahna

200 g jauhettua mantelia
20 g mustikkajauhetta (esim.Biokia) + (jauhemaista elintarvikeväriä)
180 g tomusokeria
80 g valkuaisia

Italialainen marenki

75 ml vettä
200 g sokeria
80 g valkuaisia

Siivilöi mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään suureen kulhoon.  Jos käytät jauhemaista elintarvikeväriä, niin lisää se tässä vaiheessa.

Valmista italiainen marenki. Kuumenna kattilassa vesi ja sokeri kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen koko ajan lämpötilaa seuraten. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, ja nosta sekoitusnopeutta, kun sokerisiirapin lämpötila on noussut 105 asteeseen. Kun sokeri on 118 asteista, kaada se ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes marenki on hieman jäähtynyt.

Sekoita manteli-tomusokeriseokseen valkuaiset. Massan tulee olla tasaista ja kosteaa. Lisää tässä kohtaa pastaväri, mikäli käytät.

Sekoita joustavaa kaavinta käyttäen 1/3 marengista manteliseoksen joukkoon. Lisää loput marengista kahdessa erässä. Sekoita huolellisesti erien välissä. Massan tulee olla tasaista väriltään.

Täytä pursotinpussi taikinalla. Pursota taikinaa 3 cm pyörylöiksi leivinpaperin päälle. Muista jättää leviämisvaraa. Anna pohjien kuivua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia, kunnes pinta tuntuu kuivalta. (Suosittelen 45-60 minuuttia kuivatusta.)

Paista 140 asteessa noin 14 minuuttia. Nosta leivinpaperi leivonnaisineen vedellä kostutetulle tiskipöydälle tai muulle viileälle alustalle. Anna jäähtyä muutama sekunti ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Täyte:
50 g valkuaisia
100 g sokeria
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl (tai maun mukaan) jauhettua rosepippuria +  3 tl mustikkajauhetta

Vatkaa metallikulhossa sähkövatkaimella valkuaiset ja sokeri kevyesti keskenään.

Nosta kulho vesihauteen päälle ja anna olla, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos tuntuu lämpimältä. Nosta kulho pois kattilan päältä ja vatkaa valkuaisseosta, kunnes se muodostaa napakoita huippuja.

Jatka vatkaamista siihen saakka, että kulho tuntuu viileältä. Lisää voita seokseen ruokalusikallinen kerrallaan, koko ajan vatkaten. Jossakin vaiheessa voi näyttää siltä, että seos erottuu, mutta jatka vatkaamista, kunnes koostumus on tasaista. Mausta rosepippurilla ja mustikkajauheella. Pursota pohjille ja nosta toinen kanneksi päälle. Siirrä valmiit leivonnaiset jääkaappiin maustumaan.

Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑