Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Italia (page 4 of 4)

Hernerisotto

IMG_2936

Kotimaisia herneitä saa taas! Yksi vakiohjeistamme on hernerisotto, josta olemme kokeilleet muutamaa eri versiota.

Tässä ohjeessa herneenpalot lisätään risottoliemeen antamaan makua, osa herneistä soseutetaan ja loput lisätään risottoon vasta lopuksi. Näin herneet säilyttävät kauniin värinsä ja herneen maku vahvistuu. Olen aiemmin kokeillut myös palkojen soseuttamista, mutta se toimii mielestäni paremmin aivan alkukesän herneistä, kun palot ovat vielä kirkkaan vihreitä ja rapsakoita. Tämän risoton voi toki valmistaa pakasteherneistäkin.

Risotto on niitä ruokia, joista lähes jokaisella on oma mielipiteensä. Television ruokakilpailuohjelmissa on risottoon kaatunut yksi jos toinenkin kilpailija ja en ihmettele. Jo yksistään oikeanlaisesta koostumuksesta on olemassa useampaa näkemystä, kun toisille se oikea risotto on lähes vellimäistä koostumukseltaan ja toiset taas haluavat risotostaan paksumpaa. Enpä haluaisi olla kilpailijana arvailemassa, että onko valmistamani risotto juuri tämän tuomarin makumieltymystä vastaavaa!

Risotto on myös ruoka, joka ei kestä odottamista, sillä lämpimän riisin turpoaminen jatkuu kypsentämisen jälkeenkin. Alunperin sopivan koostumuksen omaava risotto voi 10 minuutin seisotuksen jälkeen ollakin jo kovaksi muuttunut puuro. Tämän huomaa viimeistään seuraavana päivänä, kun risotto on kylmässä jääkaapissa kovettunut. Toki tähän kovettumiseen vaikuttaa myös risottoon lisätty juusto.

Toiseksi kompastuskiveksi risoton valmistuksessa voi osoittautua liian kovalla lämmöllä kuumentaminen. Tällöin riisi kypsyy ulkopinnaltaan, mutta jää sisältä kovaksi ja kalkkimaiseksi. Lisäksi ilman kunnollista sekoittamista jää risottoriisi irtonaiseksi, ja tasaista, tärkkelyksistä puuroa ei synny.

Meillä risotto valmistetaan löysähköksi, sillä haluan sen olevan haarukalla syötävää, ei lusikoitavaa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin ehdoton – risotto on oma ruokansa, ei lisäke! Tästä ainoa hyväksyttävä poikkeus on Risotto Milasene, joka tarjotaan Osso Bucon kanssa.

IMG_2834

Hernesose antaa risotolle kauniin värin ja kun kokonaiset herneet lisätään risottoon vasta loppuvaiheessa, säilyvät ne kirkkaan vihreinä.

Vihreä hernerisotto

n.1,5 kg herneenpalkoja
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
400 g risottoriisiä
1 dl valkoviiniä tai vermuttia
n. 1 l kana- tai kasvislientä (käytin Puljongin lientä)
suolaa, mustapippuria
50 g voita
2 dl raastettua pecorino- tai parmesaanijuustoa
tuoretta minttua hienonnettuna

1. Silvo herneet. Ota pari kourallista tyhjiä palkoja erikseen ja huuhdo ne. Kaada kanaliemi kattilaan ja nosta joukkoon herneenpalot. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja pidä se koko ajan kuumana pienellä lämmöllä.
2. Kiehauta 3 dl herneitä pienessä määrässä vettä, jäähdytä ne kylmällä vedellä ja soseuta. Nosta sose sivuun odottamaan.
3. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Mittaa voi ja öljy paksupohjaiseen, mielellään laakeaan kattilaan, ja kuumenna, kunnes voi sulaa.
4. Kuullota sipulit voi-öljyseoksessa ja lisää riisit hyvin sekoittaen. Tässä vaiheessa lieden lämpö voi olla melko kovalla. Anna riisin kuullottua, ja kun riisistä kuuluu ritisevä ääni, lisää valkoviini. Kuumenna, kunnes viini on haihtunut.
5. Lisää ensimmäinen kauhallinen lientä sekä ripaus pippuria ja suolaa. Sekoita huolellisesti koko ajan. Lisää kattilaan kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan vasta kun edellinen neste on imeytynyt riisiin. Keitä riisiä miedolla lämmöllä.
6. Kun noin 2/3 liemestä on lisätty, sekoita joukkoon kokonaiset herneet. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää hernesose sekä loput nesteestä. Lisää kuumaa nestettä tarvittessa lisää, jotta saat haluamasi koostumuksen.
7. Sekoita lopuksi risoton joukkoon voi ja juustoraaste. Siirrä kattila pois levyltä ja anna risoton vetäytyä kannen alla muutama minuutti. Tarkasta maku ja lisää vielä hienonnettu minttu. Tarjoa heti.

Perunapizza Pjazzan innoittamana sekä tutustumme villiparsaan

IMG_2567

Pizzalista oli houkutteleva, liiankin paljon hyviä vaihtoehtoja!

IMG_2589

Blogaaja työssään.


Kuten Siskot kokkaa – blogin Nelle tuossa ehtikin jo raportoida, pääsin hänen seurassaan tutustumaan Yrjönkadulle avattuun ravintola Pjazzaan, ja kiitos vielä ravintolalle illasta sekä tietenkin Nellelle, joka älysi pyytää minua mukaan. Meillä oli oikein mukava ilta hyvän ruoan parissa ja siltä reissulta jäi tarve tehdä kotonakin perunasta pizzaa. Tämä on kyllä ollut mielessä jo koko kevään ja taisin pari vuotta sitten jonkun version tehdäkin perunasta ja rosmariinista silloisen Toscanan matkan innoittamana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herkän vihreää villiparsaa.

Pjazzassa perunapizza tarjottiin ihanan panzetan kanssa, omasta versiostani tuli kasvismallinen. Sattuipa vielä niin, että Hakaniemen torilta pongasin nipun italialaista luomuparsaa. Tällaista ihmettä ei ole minun silmiini vielä Suomessa osunut, joten olihan se otettava testiin. Olen Italiassa joskus villiparsaa syönytkin ja jos luomuparsan saattoi nauttia raakana sellaisenaan, niin tämä rapea ja herkänmakuinen villiparsa menisi varmasti salaatissakin kypsentämättä. Lisäsin parsat pizzaan vasta ihan lopuksi, jotta ne eivät menneet aivan muhjuksi paistamisen aikana.

Pizzataikinaan halusin jotakin muutakin kuin pelkkää durumia, vaikka siitä hyvän pohjan saakin. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään muita jauhoja kaapissa kuin tattaria, joten se sai kelvata. Tattarilisäys oli itseasiassa ihan kiva ja toi toivomaani makua taikinaan, joka lyhyen kohotuksen vuoksi olisi muuten ollut melko mauton. Olin haaveillut sellaisesta yön yli kohotettavasta taikinasta, mutta se jäi edellisen illan ruoanlaittohässäkässä tekemättä. Tyypilliseen tapaani en paljon mittaillut pizzataikinaa tehdessäni ja taikinasta tuli melko iso. Siis niin iso, että siitä olisi saanut kolme isohkoa pyöreää pizzaa. Pizzatarvikkeita oli kuitenkin vain kahdelle pohjalle, joten valitettavasti pohjasta tuli vähän turhan paksu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parsat saivat vain lyhyen lämpökäsittelyn uunissa. Tässä ne ovat vielä raakoina pizzan päällä.

Perunat olivat edellispäivänä keitettyjä (6-8 kpl koosta riippuen kahteen pizzapohjaan) ja ensi kerralla taidan kokeilla valmistaa perunat Pjazzan tapaan eli viipaleiden sijasta perunapalat olivat rouheina, survotun näköisinä lohkoina, jotka oli ilmeisesti ensin vielä käytetty pannulla. Näin perunoihin tulisi vähän enemmän makua, nyt ne olivat vähän turhan mauttomia. Perunaviipaleille kannattaa myös ripauttaa reilusti suolaa ja pippuria. Mietin ensin myös perunaviipaleiden uittamista rosmariiniöljyssä, mutta voimakas rosmariini olisi vienyt parsalta makua. Mutta lupaan, että seuraavaksi perunan kaveriksi mukaan pääsevät sekä rosmariini että pancetta. Nam!

Pizzapohjille levitin töllkin ranskankermaa ja juustoksi viipaloin reilun palan taleggiota, joka suli ihanasti ja paistui kauniin ruskeaksi uunissa. Ja yrttinä käytin tietenkin timjamia, jota taidan tällä hetkellä lisätä vähän kaikkeen (tryffeliöljypullokin taidettiin havaita paikalla). Itse pizzasta tuli paksuhkosta pohjasta huolimatta maukas ja parsan hento maku pääsi kyllä esiin, joten rosmariinin poisjättäminen oli hyvä veto. Joten nyt lempipizzapohjaohje käyttöön ja ylijääneet keitetyt varhaisperunat jatkojalostukseen pizzan muodossa!

Parsaa, parsaa ja enemmän parsaa

Nostanpa tämän viime keväisen parsajutun uudelleen esiin, sillä tätä on ehdottomasti tehtävä nyt, kun parsat ovat parhaimmillaan! Ja jos löydät italiaista luomuparsaa, niin vielä parempaa tulee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parsa-ricottalasagne

Meillä on viimeiset (vähintäänkin) puolitoista kuukautta syöty parsaa. Ja todellakin tarkoitan, että sitä on syöty, lähes joka päivä. Fiksumpi olisi tietenkin ajoittanut nämä parsapostaukset sesongin alkuun eikä näin, kun parsa-aika alkaa häämöttää loppuaan. Kotimaisen parsan sesonki toki jatkuu, mutta sen saatavuus ainakin viime vuosina on ollut vähän niin ja näin. Tänä keväänä olemme ehtineet kokeilla italialaista luomuparsaa, tavallista italialaista ja espanjalaista sekä nyt viimeksi unkarilaista parsaa. Ja olemme tulleet samaan tulokseen kuin Fanni ja Kaneli, että italialainen luomuparsa on ollut selvästi parasta, ihan sellaisenaan raakanakin syötävää. Pääsin myös testaamaan italialaista villiparsaa, josta kirjoitan vielä oman juttunsa.

Mutta parsaa on siis syöty joka muodossa; pastassa, risotossa, salaateissa, pizzassa, lisäkkeenä, verigreippihollandaisen kanssa… You name it! Parsoista vihreä parsa on suosikkini ja parasta se on parilapannulla grillattuna tai uunissa paahdettuna. Idea tästä parsalasagnesta lähti oikeastaan pakastimessa olleesta Vaelsan tuorelasagnepakkauksesta, jonka olin ostanut ”avolasagnen” tekoa varten. Jääkaapissa sattui olemaan myös purkki ricottaa sekä pussillinen sitruunoita, sen parsanipun lisäksi totta kai!

Tällä kertaa keitin parsat ja leikkasin ne pituussuunnassa halki, jolloin parsanupun tähkämäinen rakenne tuli kauniisti esille. Ricotan joukkoon sekoitin yrttejä, raastettua sitruunan kuorta sekä pari tippaa tryffeliöljyä. Keittämisen jälkeen voitelin lasagnelevyt  Pirkka sitruunapestolla, jotta sain pastaan lisää makua. Pesto esti myös pastalevyjä tarttumasta kiinni toisiinsa ennen annosten kokoamista. Torilta ostamissani appelsiini- ja sitruunatimjameissa oli upeita kukintoja, joilla koristelin lopputuloksen. Lasiin kaadettiin kylmää espanjalaista albarinhoa ja koko komeus nautittiin ilta-auringon paistaessa.

Parsa-ricottalasagne

kaksi isoa annosta tai neljä pienempää alkuruokaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1 nippu vihreää parsaa

1 tlk ricottaa

1 sitruuna

tuoreita yrttejä (timjamia, basilikaa, minttua, lehtipersiljaa, sitruunaverbenaa) maun mukaan

1/2 dl raastettua parmesaania

suolaa, mustapippuria

tryffeliöljyä

1 pkt (500 g) tuorepastaa (esim. Pasta Factory tai Vaelsa)

n. 1 dl pestoa

1. Pese parsat ja napsauta varren kuivaosa tyvestä pois. Säästä palat. Keitä parsoja kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia riippuen parsoista. Säästä keitinvesi pastan keittämistä varten. Valuta parsat, pyöräytä oliiviöljyssä ja ripottele päälle suolaa sekä pippuria. Pidä lämpimänä.

2. Vatkaa ricotan rakenne rikki ja lisää 2 rkl sitruunamehua sekä yhden sitruunan raastettu kuori. Lisää hienonnetut yrtit, parmesaaniraaste sekä mausteet.

3. Lisää parsan kovat tyvet keitinveteen ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää pastalevyt veteen muutama kerrallaan ja keitä ne juuri ja juuri kypsiksi. Valuta hyvin ja voitele levyt pestolla. Lado keitetyt pastalevyt lautaselle tai leikkuulaudalle limittäin.

4. Kokoa annos lautasille. Aloita pastalevystä ja voitele se reilusti ricottaseoksella. Nosta parsat ricotan päälle ja raasta vielä parmesaania. Jatka samoin, kunnes kaikki pastalevyt on käytetty. Jätä ricottaa vielä lusikallinen annoksen päälle. Koristele lopuilla parsoilla ja tuoreilla yrteillä. Viimeistele annos parmesaanilastuilla.

Sokka irti (sori Cheek!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvassa artisokat näyttävät isommilta, oikeasti olivat meikäläisen kämmenen kokoisia.

Parsa-aika on nyt parhaimmillaan, mutta samaan aikaan on alkanut toisen herkun, artisokan, satokausi Italiassa. Viime vuonna olimme Roomassa toukokuussa ja siellä artisokkaa juhlistettiinkin monen ravintolan ruokalistoilla. Olen usein kateellisena katsonut ruokaohjelmia, joissa artisokan uloimmat lehdet on vaan oikeasti helposti nypitty ja artisokan ytimessä on vain pieni osa sitä karkeaa tupsua, mikä pitää poistaa. Omat kokemukseni ovat olleet kovin erilaisia, kun tiskiallas on ollut täynnä lehtiä ja artisokkaan on jäänyt vain olematon pohja.

Olen kyllä joka kerta tajunnut (liian myöhään) ostaneeni vanhoja artisokkia ja ei ole tullut mieleenkään kypsentää niitä kokonaisena, sen verran puumaisia ne ovat olleet. Joten en ollut mitenkään erityisen toiveikas, kun pari viikkoa sitten nappasin Stokkalta italialaisia artisokkia. Ne olivat kyllä pieniä, varsi tuntui jämäkältä ja artisokan suomut olivat tiukasti kiinni eli kaikki ulkoiset merkit viittasivat kyllä tuoreisiin tapauksiin. Ja mamma mia! Sain kokea oman kokkihetkeni, sillä nämä olivat niin tuoreita, kun tänne saakka raahatuista artisokista voi vaan toivoa. Ulompia lehtiä ei tarvinnut repiä sormet verillä, niitä ei itseasiassa tarvinnut montaakaan irrottaa, ja ytimessä ei ollut paljon poistettavaa. Siinä vaiheessa harmitti, etten valmistanut näitä kokonaisina sulatettuun voihin dipattavaksi. Mutta oikein maukkaita niistä tuli uunissakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tältä artisokka näyttää, kun uloimmat lehdet on nypitty ja reuna siistitty. Tällä kertaa kuorin myös varren, sillä nämä olivat niin tuoreita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokasta leikataan pois lehtien suippo-osa ja sisältä paljastuu ydin, jolla on englanniksi oiva nimi – choke. Niihin karkeisiin kuituihin varmasti tukehtuisi, jos niitä söisi.

Artisokan käsittelyssä on muistettava, että sen pinta tummuu helposti eli käsitellyt sokat on syytä upottaa kylmään veteen, jossa on reilusti sitruunamehua. Maustoin sokat suolalla ja pippurilla, valutin päälle oliiviöljyä ja lisäsin pari oksaa timjamia. Taisin ripotella vielä sitruunatimjamiakin joukkoon. Artisokat paahtuivat uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Artisokkien kanssa valmistin ankkaa ja pommes dauphinoisea, mutta niistä lisää myöhemmin.

Italiassa artisokka kasvaa myös villinä. Tämä kuva otettu juhannuksen aikoihin, jolloin tuo suomuinen pallo avaa lehtensä ja sisältä paljastuu upea violetti kukinto.

Italiassa artisokka kasvaa myös villinä. Tämä kuva otettu juhannuksen aikoihin, jolloin tuo suomuinen pallo avaa lehtensä ja sisältä paljastuu upea violetti kukinto.

Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑