Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Italia (page 2 of 4)

Sitruunainen picipasta

11.6.2017 / / 0 Comments

Pici on tyypillinen toscanalainen pasta, jonka juuret löytyvät Siennasta. Tämä pasta on paksua ja se pyöritellään edelleenkin käsin jauhoista ja vedestä. Sitruuna ja ricotta tekevät tästä raikkaan pastan erityisesti kesällä nautittavaksi.

Pici from Tuscany

Yksi syy pastaruokien suuren suosion takana on varmastikin se, että pasta taipuu erinomaisesti mihin tahansa vuoden aikaan ja se on maukasta mistä tahansa raaka-aineesta valmistettuna. Tämä raikkaan sitruksinen pasta on näistä molemmista erinomainen esimerkki. Kaiken lisäksi se on nopea valmistaa. Ricottakastike syntyy pastan keittyessä ja sen valmistus ei vaadi kovin suurta ponnistusta ylipäätään. Sen jaksaa tehdä oli miten kuuma hyvänsä.

Innoituksen tähän pastaan on sain Ruth Rogersin ja Rose Grayn Classic Italian Cookbook-kirjasta sekä Toscanan reissuistamme, joista viimeisimmästä on kulunut jo vähän turhan monta vuotta! Toscanassa kun ollaan on pasta piciä, paksua nauha/narupastaa. Picin voit korvata linguinella tai muulla vähän paksummalla nauhapastalla. Piciä saa tällä hetkellä ainakin Stokkalta ja Hakaniemen hallista Roinisilta. Siellä on myynnissä myös sitruunalla maustettua versiota, joka sopii tähän kuin nenä päähän.

Pici pasta w/ ricotta, lemon and mint

 

Ricottakastikkeen voi lämmittää nopeasti pannulla, mutta hyvin se sekoittuu kuuman pastan joukkoon sellaisenaankin. Valitse kypsän keltaisen värisiä, mielellään luomusitruunoita, jotta saat täyteläisemmän sitruunaisen maun kastikkeeseen. Meillä on tällä hetkellä yrttilaitteessamme parikin mintturuukkua ja kaikki, jotka ovat puutarhanhoidosta vähänkään kiinnostuneita, tietävät kuinka minttu leviää puutarhassa. No, ei se kovin huonosti pärjää tuossa yrttilaitteessakaan! Nuo kaksi vesiviljeltyä minttua rehottavat niin, että ovat tukahduttaneet laitteessa kolmentena pyöränä olleen rosmariiniparan täysin! Minttua olisin tähän ruokaan lisännyt joka tapauksessa, mutta nyt sain hyvän syyn saksia oksia oikein urakalla. Minttu raikastaa ricottaa kivasti, mutta myös basilika käy. Jos käytät vahvaa minttua, niin lisää sitä vähemmän ettei ruoka päädy maistumaan hammastahnalle! Tämän pastaa kanssa lasillinen roseviiniä on enemmän kuin suositus!

 

Sitruuna-ricottapici
2 annosta

250 g pici-pastaa
1 prk ricottaa
1 luomusitruunan kuori ja 2 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl pecorinojuustoa raastettuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl hienonnettua minttua
merisuolaa ja mustapippuria

Pici -pastalla kestää 10-25 minuuttia kypsyä, joten kastikkeen ehtii valmistaa pastan keittyessä.  Keitä pici suuressa kattilassa, suolatussa vedessä.

Kumoa ricotta kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu ricotan joukkoon. Raasta pecorino hienoksi raasteeksi pienellä terällä ja lisää se kulhoon. Lisää oliiviöljy sekoittaen, kunnes olet saanut tasaisen seoksen. Siirrä kastike lämpimälle pannulle ja anna kastikken lämmetä välillä sekoittaen. Lisää minttu ja mausteet.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon ricottakastike. Raasta päälle vielä pecorinoa. Tarjoa heti.

Vähän saman tapaisista raaka-aineista tein viime vuonna kesäkurpitsapastaa.

Hirviragu ja itsetehty pappardellepasta

2.12.2016 / / 0 Comments

Viikonloppuna ehtii hitaasti haudutella tomaattista hirviraguuta ja pyöräyttää sen kaveriksi itsetehtyä pappardellepastaa.

hirviragu ja yrttipappardelle

Pitkään haudutetut liharuoat ovat sydäntäni lähellä ja ne ovat mitä mainiointa talviruokaa. Lihan hiljaa hautuessa ehtii mietiskellä maailman menoa, siivota, ulkoilla tai vaikka tehdä itse pastaa. Italialaiset ovat taitavia luonnollisesti pastan teossa, mutta onnistuupa heiltä myös monenlaisten haudutettavien liharuokien ja kastikkeiden teko. Raguta voisi sanoa nyhtölihaksi kastikkeessa, tai niin aikakin sen itse valmistan. Kuutioidut lihapalat ruskistetaan ja haudutetaan tomaattisessa kastikkeessa, josta ne poimitaan pois, kun ne ovat haarukalla riivittäviä ja palautetaan kastikkeeseen vielä makua saamaan.

Ragun voi valmistaa hyvin monenlaisesta lihasta ja olemme onnekkaita, kun saamme äitini kautta hirvenlihaa sen verran kun pakastimeen mahtuu. Herra Hurvelsson aka Koira on tästä myös hyvin onnellinen, sillä hirvenlihan roippeita ja luita pakastetaan ihan erikseen karvakuonoja varten. Hirven metsästysaikana voi myös käydä niin onnellinen sattuma, että pääsee aivan tuoretta saalista nuuhkimaan ja ihmettelemään.  Mutta hirven sijaan voi raguun käyttää tosiaan myös naudanlihaa tai vaikkapa lammasta.

Yrttipappardellepasta

Pastan tekeminen on helppoa ja pappardellen, leveän nauhapastan, valmistus onnistuu myös ilman pastakonetta. Tarvitset vain kaulimen. Tällä kertaa maustoin pastataikinan yrteillä, mutta sen voi maustaa myös pinaatilla tai vaikkapa punajuurimehulla. Jos aika ja into ei riitä, saa kaupasta varsin kelvollista kuivattua pappardellea.

 

Hirviragu

n. 1kg hirvipaistia tai luutonta keittolihaa
3 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä tai valkoviiniä (käytin desin molempia)
1 iso pihvitomaatti
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kokonaisia tomaatteja
3 dl vettä
3 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Nosta liha lämpenemään noin tunti ennen valmistusta. Kuivaa lihan pinta ja poista tarvittaessa kalvot. Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja ripottele pinnalle suolaa. Ruskista lihapalat padassa öljyssä muutamassa erässä. Siirrä lihakuutiot lautaselle odottamaan.

Kuutioi sipuli, valkosipuli, porkkana ja lehtisellerin varret pieniksi kuutioiksi. Lisää pataan vielä vähän öljyä. Kuullota kasviskuutioita padassa yhdessä kanelin, tähtianiksen ja laakerinlehtien kanssa noin 10 minuuttia.

Lisää tomaattipyree ja kuumenna hetki. Hulauta joukkoon viini ja kiehauta. Kuutio pihvitomaatti ja lisää se yhdessä kirsikkatomaattien sekä veden kanssa pataan. Sido rosmariinin ja timjaminoksat yhteen, nosta nippu pataan ja mausta kastike sokerilla. Älä lisää vielä suolaa. Kuumenna kastike ensin poreilevaksi ja hauduta sitä miedolla lämmällä kannen alla hiljalleen 3-4 tuntia, kunnes haarukalla kokeiltaessa lihassyyt irtoavat toisistaan. Mausta kastike suolalla ja pippurilla, lisää mausteita ja vettä tarvittaessa.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja nosta lihapalat pois padasta. Riivi liha haarukalla suikaleiksi. Siirrä suikaleet takaisin pataan ja kuumenna kastike.

Keitä pappardellea 3-4 minuuttia. Valuta pasta ja sekoita ragúkastike kuuman pastan joukkoon. Raasta päälle parmesaanijuustoa.

Yrttinen pastataikina

300 g    durumvehnäjauhoja
3        kananmuna
1 tl    suolaa
2 rkl    oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 dl soseutettuja yrttejä (käytin basilikaa ja rosmariinia)
(1-2 rkl vettä)

Valmista kastikkeen hautuessa pasta. Kaada jauhot isoon kulhoon ja tee niiden keskelle syvennys. Riko kananmunat syvennykseen. Lisää suola, öljy ja yrtit. Mikäli hienonsit yrtit veitsellä, voit joutua lisäämään vettä, jotta taikina on riittävän kosteaa.

Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen, kunnes taikina alkaa muodostua. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti kaaviloitavaa. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä ennen kaavilointia.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pastakoneella (tai kaulimella) esim. kolmessa tai neljässä erässä ohueksi levyksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.

Laita lopuksi välitys kapeimmalle kohdalle ja tee tasakokoisia pastalevyjä. Anna kaaviloitujen taikinalevyjen kuivahtaa jauhotetulla pöydällä noin 10 minuuttia. Rullaa sitten taikinalevy kääretorttulevyn tapaan rullaksi. Viipaloi rullasta noin 2 cm levyisiä viipaleita. Pura rullat ja annan pappardellenauhojen kuivua vielä hetki ennen keittämistä.

Keitä pasta runsaassa ja suolalla maustetussa vedessä noin 3-4 minuuttia. Valuta hyvin.

Mustakaalicrostinit

26.10.2016 / / 0 Comments

Crostinit ovat italialaisia alkupalaleipiä. Tällä kertaa ne saivat päällensä muhennettua mustakaalia.

mustakaalicrostini

 

Tutuistuin mustakaaliin eli cavolo neroon ensi kerran häämatkallamme Firenzessä ihan hirmu kauan sitten. Ihmettelin tätä upeaa kaalia ja päädyin ostamaan pussillisen kyseisen kaalin siemeniäkin. Ne jäivät kuitenkin kylvämättä, mutta ajatus mustakaalista jäi päähän. Kun myöhemmin suunnittelin Toscana-kurssia työväenopistolle, törmäsin tähän crostiniohjeeseen. Tuolloin ei kaupoista löytynyt mustakaalia, saatika lehtikaalia, joten kurssilla käytimme savoijinkaalia. Hyvää sekin oli.

Tilanne mustakaalin osalta on onneksi korjaantunut ja nyt sitä saa kaupoistakin jo. Toissa kesänä sain lopulta myös itsekin kasvatettua mustakaalia parvekkeellamme, mutta tänä kesänä mustakaalin taimiini iski joku ötökkä ja sato jäi olemattomaksi. Onneksi ei tarvitse olla oman kasvatuksen varassa, tässäkään asiassa!

Crostinit ovat mainio alkupala ja ne sopivat myös keittojen kaveriksi. Toinen crostinisuosikkini, jota olemme myös työväenopiston kursseilla valmistaneet, on broilerinmaksacrostini. Siihen löydät erinomaisen ohjeen Nelleltä, Siskot kokkaa -blogista. Suosittelen kokeilemaan molempia crostineja, sillä yhdessä niistä saa mukavaa napostelua vaikka italailaishenkiselle illalliselle.

mustakaalicrostini

 

Mustakaalicrostinit

1 pieni ohut patonki tai muuta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
300g mustakaalia, savoijinkaalia tai lehtikaalia
2-3 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria myllystä
pecorinoa tai parmesania
pinjansiemeniä

Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi, sivele kummallekin pinnalle öljyä ja siirrä viipaleet uunipellille. Anna paistua 200-asteessa 10 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kullanruskeita ja rapeita. Pidä lämpiminä. Jos teet crostineja pienemmän määrän, niin paahda leipäviipaleet paistinpannulla öljyssä. Lisää siinä tapauksessa valkosipulinkynsi öljyä maustamaan. Voit viipaloida sen sitten kaalin joukkoon.

Leikkaa mustakaaleista pois sitkeät lehtiruodit. Revi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Kuumenna 3 rkl öljyä paistinpannulla, lisää valkosipuli ja kuullota minuutin verran. Lisää kaali, tilkka vettä, suola ja pippuri. Paista sekoittaen, kunnes kaali on pehmeää. Pirskottele kaalien päälle etikkaa ja jatka paistamista, kunnes etikka on haihtunut.

Lusikoi seosta lämpimien patonkiviipaleiden päälle, pirskota pinnalle öljyä ja jauha päälle pippuria. Höylää päälle pecorinoa tai parmesaania ja koristele pinjansiemenillä.

Munakoiso-mustakaalipata jyväpastasta

18.10.2016 / / 4 Comments

Tämä muheva pastaruoka on taattu koko perheen suosikki! Karitsa, munakoiso ja fetajuusto johdattavat ajatukset Kreikkaan. 

orzo with aubergine and cavolo nero

Orzo, risoni, jyväpasta – tällä sukkulan muotoisella pastalla on monta nimeä.  Jyväpasta on valmistettu vehnästä ja on hassusti riisin oloinen, mutta ei kuitenkaan. Jyväpastan pinnassa on runsaasti tärkkelystä, joten se sopii erityisen hyvin kaikenlaisiin patamaisiin ruokiin. Sitä käytetään niin Italiassa kuin Kreikan suunnallakin. Italiankielinen nimi orzo tarkoittaa muuten ohraa! Ihan sekaisinhan tässä jo menee! Orzoa myydään isoimmissa ruokakaupoissa Abez-merkillä ja näyttipä Myllyn Paras tuoneen markkinoille oman tuotteensa jyväpasta-nimellä.

Tämä pataruoka kuuluu vakiorepertuaariimme, koska siinä on jotain todella pehmeän lohtuisaa ja lisäksi sitä on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista löytyy.  Karitsan jauhelihaa ei ole pakko lisätä, ohje toimii mainiosti ilmankin, mutta munakoisosta en luopuisi. Alkuperäinen ohje on amerikkailaisen Rachael Rayn käsialaa ja olen muokannut sitä hieman.  Rayn ohjeessa jyväpasta keitetään erikseen. Tällä tavoin valmistettuna jyväpastan maku jää mielestäni vähän irralliseksi, joten olen kypsentänyt sen padassa yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa.

Orzo with aubergine and cavolo nero

 

Viime viikolla Itä-Helsingin REKO-jaossa oli myynnissä upeita mustakaaleja, joten lisäsin niitä tähän pataan. Loput mustakaaleista pääsivät kanssani valokuvaan (!) ja taidan vielä niistä tehdä ainakin mustakaalicrostineja. Mustakaalin sijaan voit käyttää pinaattia tai lehtikaalia.

Munakoisokuutiot voi paistaa öljyssä pannulla, mutta siihen kuluu jonkin verran aikaa ja kädet jää vapaiksi muihin hommiin, jos paahdat ne uunissa. Valmiit munakoisokuutiot lisätään ruokaan ihan loppumetreillä.  Ruoka saa mukavaa suolaista makua ja kirpakkuutta fetasta sekä raastetusta sitruunankuoresta. Ja kuten pataruoilla on tapana, niin tämänkin maut kehittyvät, kun ruoka saa yön yli levätä.

 

orzo with aubergine and cavolo nero

 

Munakoiso-mustakaalipata

1 (400 g) munakoiso
3 rkl öljyä
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
ripaus suolaa

500 g karitsan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl kanelia tai 1-2 kanelitankoa
1 tl kuivattua minttua
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1 tlk (400 g) kokonaisia tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 dl vettä
2 1/2 dl jyväpastaa
200 g mustakaalia

1 pkt fetajuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
tuoretta oreganoa ja minttua hienonnettuna

Kuutio munakoiso ja levitä palat leivinpaperin päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta. Paahda munakoisokuutioita uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes munakoiso on pehmeää ja saanut väriä.

Ruskista jauheliha padassa kahdessa erässä. Hienonna sipuli ja raasta valkosipulikynnet. Mausta jauheliha ja lisää sipuli. Kuullota muutama minuutti ja lisää valkosipuli. Jatka paistamista vielä hetki.

Kaada pataan kokonaiset tomaatit, murskaa niitä hieman puuhaarukalla. Lisää myös vesi. Huuhtele jyväpasta siivilässä ja lisää se pataan. Sekoita hyvin ja peitä kannella. Anna kiehua pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia. Sillä aikaa leikkaa mustakaaleista kova lehtiruoti pois ja suikaloi kaalit. Lisää kaalit pataan ja jatka kuumentamista vielä 8-10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Tarkista maku ja sekoita joukkoon paahdetut munakoisokuutiot.

Murenna feta ja raasta sitruunasta kuori. Hienonna yrtit. Sekoita nämä kaikki keskenään ja ripottele valmiin ruoan pinnalle.

Papu-pekonipasta

5.10.2016 / / 1 Comment

Aurinkoinen pastaruoka kirpakkaan syyspäivään syntyy vihreistä pavuista, pekonista ja kirsikkatomaateista.

papu-pekonipasta

Jopas on nyt pekonipainotteisia nämä meikäläisen pastaohjeet, vaikka syödään meillä muutakin! Tämä ohje on kuitenkin pakko jakaa, sillä siinä on jäljellä viimeinen häivähdys kesää paahdettujen tomaattien ja vihreiden papujen muodossa.

Olin ihan ihmeissäni, kun löysin kaupasta vielä kotimaisia vihreitä papuja, taisivat olla kyllä kauden viimeisiä, mitä kaupoissa nyt myydään. Tuoreiden sijasta voi toki käyttää pakastettuja papuja. Pavut ja pekoni ovat klassinen yhdistelmä, joka sopii lisäkkeeksi, mutta ne muodostavat hyvän pohjan myös ruokaiselle pastalle. Kasvissyöjä ja lihattomaan lokakuuhun osallistuva korvaa pekonin runsaammalla määrällä papuja tai härkiksellä (tai nyhtiksellä, jos sellaista löytää).

Teen aika usein pastat niin, että en keitä niihin mitään erillistä kastiketta. Usein riittää, että pannun huuhtoo pastan keitinvedellä tai lisää raaka-aineiden joukkoon lorauksen viiniä. Niin tein tällä kertaa. Lisäkosteutta pasta sai uunissa paahdetuista kirsikkatomaatin puolikkaista. Ne muuttuivat uunissa paahtuessaan melkein karkkimaisen makeiksi ja toivat hyvää vastapainoa pekonille sekä pavuille. Paljonpa muuta ei tämä ruoka kaipaa – päälle runsaasti raastettua pecorinoa tai parmesaania ja pari rouhaisua mustapippuria myllystä.

Papu-pekonipasta

250 g kirsikkatomaatteja (keltaisia ja punaisia)
250 g tuoreita vihreitä papuja
1 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl öljyä
1 1/2 – 2 dl valkoviiniä tai vettä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa, mustapippuria
tuoretta basilikaa

350 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä

lisäksi: pecorinoa tai parmesaanijuustoa

Puolita kirsikkatomaatit ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Valuta päälle öljyä. Paista tomaatteja 120 asteessa kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Mikäli teet tätä arki-iltana, paista tomaatteja 150 asteessa puolisen tuntia. Tomaateista ei tule yhtä kuivia, mutta saavat kuitenkin vähän paahtunutta makua itseensä.

Huuhdo pavut ja siisti papujen päät. Keitä pavut kokonaisina suolalla maustetusssa vedessä 3-4 minuuttia. Jäähdytä pavut kylmässä vedessä ja paloittele ne. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Suikaloi pekoni ja hienonna valkosipulinkynnet. Paahda ensin paistinpannulla pinjansiemenet. Paista sitten pekonia muutama minuutti ja lisää öljy sekä
valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet pannulla. Paista vielä muutama minuutti ja lorauta joukkoon valkoviini. Keitä seosta kasaan hetki. Lisää pekonin joukkoon pavut, sitruunankuori sekä mausteet.

Ota pastankeitin vettä talteen, valuta pasta ja lisää öljy. Nostele pasta kuuman pekoni-papuseokseen, lisää kirsikkatomaatit ja keitinvettä, jos pasta näyttää kuivalta. Revi joukkoon basilikan lehdet ja tarjoa heti.

Punajuurifocaccia

26.9.2016 / / 2 Comments

Punajuuri sopii myös leipään, vaikka focacciaan.

punajuurifocaccia

Välillä tulee päiviä, jolloin pää pursuaa toinen toistaan parempia ideoita, ainakin omasta mielestäni. Ja sitten tulee se päivä, kun päätän toteuttaa sen loistoidean ja kaikki ei menekään kuin tunnetussa suomenruotsalaisessa tv-sarjassa. Tämä punajuurifocaccia oli juuri sellainen tapaus. Ohje itsessään toimi hyvin ja leivästä tuli herkullinen, just sellainen kun focaccian pitääkin olla. Mutta. Jälleen kerran tuli todistettua, että A) en todellakaan ole mikään näpertelijä ja B) ruoan kuvaaminen vaatii omanlaisensa mielentilan. Aina ei toki ole aikaa ja mahdollisuutta sille zen-tilalle, mutta jonkinlaiseen rauhoittumisen välimaastoon pitäisi päästä.

Vaihdoin kuvausalustaa pari kertaa ja pahuksen pilvipouta päivä päätti juuri kuvaushetkellä olla enemmän poutaa kuin pilveä, joten raahasin alustoja ympäri asuntoa koiran vieressä ihmetellessä. Näin hra Hurvelssonin ilmeestä, että nyt olin oudoissa touhuissani saavuttanut jonkinlaisen kipupisteen. Koita siinä sitten asetella focaccioita houkuttelevasti puulevylle, kun toinen tuijottaa arvostelevasti. Uhh.

Anyway, sain jotain kuvattua. Sen kuitenkin lupaan, että tässä blogissa et tule näkemään spiraalin tai ruusukkeiden muotoon aseteltuja avokadoja, omenia, kasviksia tai mitään muutakaan ruokaan liittyvää. Tämä oli tässä! (Kuuluisat viimeiset sanat?)

Ja ei huolta, jos olet kaltaiseni nakkisormi – raasta punajuuret taikinaan tai kuutioi ne pieniksi paloiksi leivän päälle ennen paistamista.

Punajuurifocaccia

2-3 pientä punajuurta
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/4 tl suolaa

2 1/2 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
2 rkl hienonnettua rosmariinia
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja (käytin 2 dl durumvehnäjauhoja ja n. 4 dl tavallisia vehnäjauhoja)
2 rkl oliiviöljyä

pinnalle:
oliiviöljyä, rosmariinia, sormisuolaa, mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori jäähtyneet punajuuret ja viipaloi ne ohuesti mandoliinilla tai veitsellä. Pyörittele punajuuriviipaleet valkosipulilla ja suolalla maustetussa öljyssä.

Liuota hiiva 42 asteiseen veteen. Lisää rosmariini, hunaja ja suola. Lisää jauhoja vähän kerrallaan sekoittaen. Vaivaa taikinaksi ja lisää öljy. Siirrä taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa vielä noin 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa. Lisää jauhoja tarvittesssa. Kohota taikinaa lämpimässä noin 45 minuuttia, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kumoa kohonnut taikina pöydälle ja paloittele se 4-6 palaan. Öljyä pienet valurautapannut, esim. blinipannut, ja taputtele taikina pannulle. Voit myös valmistaa yhden isomman focaccian n. 20×20 cm uunivuokaan. Painele sormin kuoppia leipiin ja anna kohota liinalla peitettynä vielä noin 30 minuuttia.

Kun leivät ovat kohonneet, painele aiemmin tekemäsi kolot vielä uudelleen. Valuta päälle reilusti öljyä. Muotoile punajuuriviipaleista ruusukkeita. Itse tein niin, että käänsi viipaleen puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Voit myös laittaa kaksi ohutta viipaletta päällekäin ja taitella ne ruusukkeeksi. Voi olla, että joudut täyttämään ruusukkeet vielä pienemmillä viipaleilla. Painele punajuuriruusukkeet taikinakoloihin ja viimeistele leivät hienonnetulla rosmariinilla sekä runsaalla ripauksella sormisuolaa.

Paista leivät 220 asteessa noin 10 minuuttia, koosta riippuen. Isommalle leivälle paistoaika saa olla 20-30 minuuttia. Valuta valmiiden leipien päälle öljyä ja rouhi pinnalle mustapippuria. Tarjoa focacciat lämpinä salaatin tai keiton kanssa.

Spagetti alla carbonara

15.9.2016 / / 0 Comments

Pasta carbonara on arjen luksusta!

Pasta alla carbonara

Carbonara on yksi arjessamme usein toistuvista ruoista, koska se on nopea ja helppo valmistaa eikä makukaan ole huonoimmasta päästä. Alkuperäinen ohje on italialaisen ruoan raamatusta, Silver Spoonista peräisin. Vuosien varrella on Silver Spoonin ohje muovautunut meillä omanlaisekseen versiokseen.

Carbonarasta löytyy monenlaista ohjetta, mutta siihen kaikkein perinteisempaan tulee vain guancialea (kuivattua possun poskea), kananmunia ja pecorinoa. Ei siis kermaa, kuten monisssa ohjeissa näkee laitettavan. Carbonaran historiasta ei ole aivan täyttä varmuutta ja sen olemassaolosta ennen toista maailmansotaa ei ole juurikaan mitään kirjallista dokumentointia. Mainiossa  The Geometry of Pasta -kirjassa kerrotaan kuinka carbonaran sanotaan syntyneen raskasta työtä tehneiden hiilikaivostyöläisten ruoaksi. Toisaalta nimen arvellaan juontavan juurensa Carbonariin -salaiseen järjestöön, jonka väitetään olleen Italian yhdentymisen taustalla.

Yksi asia tuntuu olevan kuitenkin varma, kun on carbonaran syntysijasta kyse – ohje on roomalaista alkuperää ja se on edelleen suosittu ruoka monissa paikallisissa ravintoloissa. Geometry of Pasta -kirjassa carbonara valmistetaan bucatinipastasta, joka on pitkä, paksuhko ja ontto pasta. Tunnetuin bucatiniohje on lienee bucatini all’Amatriciana. Puistolan Bistron emäntä teki taannoin houkuttelevan kuuloisen amatricianakastikkeen, jonka ohjeen löydä täältä: http://puistolanbistro.blogspot.fi/2016/08/pasta-allamatriciana.html

Pasta carbonara

Näistä se syntyy!

Mutta se historiasta ja bucatinista. On aika siirtyä itse asiaan! Olemme käyttäneet carbonarassa niin pekonia kuin pancettaakin. Guanciale on meillä vielä kokeilematta. Pancettan kanssa täytyy olla vähän varovainen, sillä meille on muutaman kerran tullut todella suolaista carbonaraa, vaikka ei olla yhtään lisätty suolaa itse kastikkeeseen. Pancetan suolapitoisuudessa on siis vaihteluita. Muista myös leikata pancetasta mahdolliset rustokohdat pois, niitä on ikävä poimia suusta kesken syömisen.

Silver Spoonin ohjeessa pancetta paistetaan pannulla voissa yhdessä murskattujen valkosipulinkynsien kanssa. Ohjeessa käsketään poistamaan valkosipulit ennen pancetan lisäämistä pastaan, mutta me jossain vaiheessa vain annoimme valkosipulin mennä mukaan. Minusta ainakin nuo pehmenneet valkosipulipalat  sopivat erinomaisesti carbonaraan, mutta jokainen tekee tavallaan. Roomalaiset mammat varmaan teilaisivat meidät alta aikayksikön kuullessaan, että lisäämme carbonaraan myös hienonnettua rosmariinia. Rosmariinin maku toimii pancetan kanssa ja tuo aavistuksen raikkautta muuten melko yksioikoiseen ruokaan.

Paistettu pancetta
Pancetta lisätään pastan joukkoon.
Rikkivatkatut kananmunat sekoitetaan pastaan.
Lopuksi lisätään juusto.

 

Carbonaran valmistuksessa on oikeastaan yksi ainoa kriittinen kohta ja se on kananmunien sekoittaminen kuuman pastan joukkoon. Tässä auttaa, kun pastan siirtää kattilasta isoon, lämmitettyyn, mielellään metalliseen kulhoon, jossa pasta saa kunnolla sekoitettua. Sekoittamiseen sopii ihan tavallinen haarukkavatkain eli puuhaarukka kansankielellä. Tätä kuvatessa sekoitin pastan tuossa valkoisessa keraamisessa kulhossa ja sen pinta oli aivan liian liukas, pasta vaan liukui reunasta toiseen! Toinen vinkki on lisätä pastan keitinvettä kananmunien ja juustoraasteen sekoittamisen jälkeen. Olemme huuhdelleet paistinpannun keitinvedellä, jotta mukaan saadaan kaikki ihanat maut pannulta. Viimeisen silauksen ruoalle antaa mustapippuri, jota saa myllystä rouhia joukkoon reilulla kädellä. Lasiin vielä mieluista punaviiniä, niin arkinen torstai-iltakin maistuu jo ihan toiselle!

Pasta alla carbonara
neljälle

120-140 g pancettaa tai pekonia
2 isohkoa valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä tai voita
2 rkl hienonnettua rosmariinia
350 g spagettia
3 luomukananmunaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl raastetttua parmesaania
1 dl raastettua pecorinoa

Kuutio pancetta tai pekoni. Kuori valkosipulinkynnet, litistä ne veitsen lappeella ja paloittele 2-3 osaan.

Valuta öljy pannulle, lisää pancetta ja valkosipuli. Kuumenna miedohkolla lämmöllä, kunnes pancetasta alkaa rasva irrota. Lisää rosmariini ja jatka kuumentamista, kunnes pancetta on kypsää ja valkosipulipalat ovat kauniin vaaleankellertäviä. Siirrä pannu liedeltä.

Keitä sillä aikaa spagetti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja mausta mustapippurilla. Raasta juustot.

Kun pasta on kypsää, ota keitinvettä talteen 1-2 dl. Valuta pasta ja siirrä se valmiiksi lämmitettyyn kulhoon. Kaada joukkoon pancetat ja valkosipulit, sekoita. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten pastan joukkoon ja ripottele heti perään puolet juustoraasteesta. Tässä vaiheessa voit lisätä keitinvettä. Lisää loput juustosta huolellisesti sekoittaen. Pastan tulisi olla kiiltävän kosteaa, mutta kulhonpohjalla ei saisi olla runsaansti lientä. Lisää keitinvettä, jos koostumus on liian kuiva. Rouhi lopuksi joukkoon runsaasti mustapippuria ja tarjoa heti parmesaaniraasteen kanssa.

Kurpitsapolenta

13.9.2016 / / 0 Comments

Oranssinhehkuinen kurpitsapolenta lisäkkeineen on mitä mainioin syksyinen lohturuoka.

Myskikurpitsapolenta ja paistetut tatit

Aivan alkuun täytyy antaa herkullisuusvaroitus, sillä tästä tuli niin hyvää, että ahneuksissani söin itseni stuuporin partaalle!

Polenta on italialaisten perunamuussi.

Polenta on meidän perheessä syksy- ja talviruokaa. Keittelen sitä mielelläni erilaisten lihapatojen seuraksi tai paistetun maksan kylkeen. Polentaahan monesti kuvataan italialaisten perunasoseeksi, niin samoilla tavoilla sitä käytetään. Polentan eduksi on sanottava, että sen valmistus on merkittävästi nopeampaa kuin perunamuussin! Tähän aikaan vuodesta eivät vielä perunat ole oikein parhaimmillaan sosetta varten, joten suosittelen kokeilemaan tätä. Kurpitsalla maustettu polenta sopii sellaisenaan lisäkkeeksi, mutta aterian siitä saa lisäämällä haluamiaan ”ripotuksia”. Tällä kertaa käytin Risentan polentaa, joka on karkeampaa kuin esim. Urtekramin polenta. Veden ja polenta määrä voi vaihdella tuotteesta riippuen. Tarkoitus on saada aikaan paksuhko puuro, johon voi vielä lisätä kurpitsasoseen. Polentaa saa helposti ohennettua vedellä, jos siitä tulee liian paksua.

Kurpitsaa, kurpitsaa ja vielä kerran kurpitsaa!

Inspiraation kurpitsasoseen käyttämisestä sain Marilta ja lisäinnoitusta ohje sai Nelleltä, jonka apuna olen ollut tänä kesänä bbq-keittokirjan kuvauksissa. Kiitos vaan molemmille daameille! Kurpisat paahdoin ensin uunissa ja tähän voi oikein hyvin käyttää vaikka edelliseltä päivältä ylijääneitä paahdettuja kurpitsaviipaleita. Kurpitsasose lisätään valmiin polentan joukkoon ja se on siinä. Soseen voi halutessaan maustaakin, minä lisäsin vain ripauksen suolaa. Polentaan lisämakua toi parmesaanijuusto, suola ja mustapippuri. Kurpisan lajilla ei ole niin väliä. Myskikurpitsa on aina hyvää ja hokkaidokurpitsassa on upea tummempi oranssi väri.

Minulla oli perjantaina aikaa luuhata Hakaniemen torilla ja kauppahallissa. Pikkaisen lähti mopo kädestä, kun niin upeita kasviksia oli joka puolella tarjolla. Siltä reissulta tarttui mukaan myös nuo herkkutatit ja pancetta. Pancettan sijaan voit käyttää pekonia tai jättää sen kokonaan pois. Punasipulit paahtuvat uunissa yhdessä kurpitsan kanssa tai jos unohdat ne niin kuin minä, käy paistinpannulla kuullottaminen aivan yhtä hyvin. Ja toki, jos tatteja ei osu kohdalle, sopivat tähän niin suppikset kuin kantarellitkin. Myös lampaankääpä voisi olla hyvä.

Kurpitsapolenta ripotuksilla
neljälle

1/2 keskikokoinen myskikurpitsa tai 1/2 pienehkö hokkaidokurpitsa
3 pientä punasipulia
oliiviöljyä, ripaus suolaa
120 g pala pancettaa tai siivutettua pekonia
4 pientä herkkutattia tai muita sieniä maun mukaan

polenta
8 dl vettä
1/4 tl suolaa
2 1/4 dl polentaa (käytin Risentaa)
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesaania
mustapippuria myllystä

lisäksi koristeluun timjamia tai muuta yrttiä

Kaavi kurpitsasta siemenet ja leikkaa kurpitsanlihaan viiltoja. Valuta päälle öljyä ja nosta uunipellille. Kuori sipulit ja paloittele ne 4 osaan koosta riippuen. Siirrä sipulilohkot pellille ja paahda yhdessä kurpitsan kanssa uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes kurpitsa on pehmeää. Sipulit voit ottaa jo aiemmin pois, mikäli ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä.

Anna kurpitsan hetken jäähtyä ja kaavi liha kuoresta. Kuutioi osa kurpitsasta ja soseuta loput. Valmista sosetta tulisi olla noin 3 dl (ei haittaa vaikka olisi vähän enemmänkin).

Kuutio pancetta ja paista sitä pannulla, kunnes rasva alkaa irrota ja pancetta saa vähän väriä. Puhdista tatit ja viipaloi ne. Paista tatit pannulla pancetan rasvassa ja mausta ripauksella suolaa sekä mustapippuria.

Polentaa varten kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta suolalla. Vatkaa joukkoon polenta ja anna kuplia hiljalleen kannen alla noin 5 minuuttia. Sekoita välillä. Lisää öljy, parmesaanijuusto ja mustapippuria. Jatka keittämistä vielä muutama minuutti. Lisää vettä, jos polenta tuntuu liian paksulta ja sekoita joukkoon kurpitsasose. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Jaa polenta kulhoihin. Ripottele päälle kuutioitua kurpitsaa ja pancettaa. Lisää myös punasipulilohkot ja paistetut tatit. Pyöräytä myllystä vielä vähän mustapippuria ja koristele timjaminlehdillä.

Kantarellirisotto

22.8.2016 / / 1 Comment

Juoksin pari viikonloppua sitten kantarellien perässä kuin heikkopäinen. Niistä syntyi muun muassa tämä herkullinen risotto.

Kantarellirisotto

Vaikka olenkin hengeltäni talvi-ihminen, niin on todettava, että loppukesä on ruokaihmisen parasta aikaa. Erityisesti, jos onnistuu löytämään korinsa täyteen sieniä! En muista milloin olisin viimeksi saanut kerättyä näin paljon kantarelleja ja vielä valtavan kokoisia sellaisia. Täytyy vain toivoa, että tämä enteilee hyvää myös suppilovahveroille.

Kanterellit päätyvät meillä useimmiten pastan joukkoon tai risottoon. Hyviä ne ovat toki sellaisenaan paistettuina kalan tai lihan lisäkkeinä. Blogeissa on nyt toinen toistaan herkullisempia kantarelliohjeita, vai mitä tuumaat näistä:

Minulla ei ole vihanneskuivuria, joten pakastan kantarellit talvea varten. Sieltä niitä on kiva ottaa sulamaan, vaikka tätä risottoa varten. Sieniin saat lisää makua, kun paistat ne pannulla ja öljyn lisäämisen jälkeen maustat kantarellit suolalla, mustapippurilla, tuoreella timjamilla ja lorauksella sitruunamehua. Itse tykkään lisätä osan sienistä noin puolessa välissä risoton valmistumista riisin joukkoon. Loput sienistä annostelen risoton päälle.

Jos haluat risottoon voimaakkaamman sienen maun, lisää liemeen muutama kuivattu sieni. Sienten ei tarvitse olla samaa lajia, itse käytin kuivattuja tatteja tähän risottoon lisämakua tuomaan.

Kantarellirisotto

1 l kantarelleja
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
4 timjamin oksaa lehdet nypittyinä
2 tl sitruunamehua

2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
1 varsisellerin varsi
2 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
1/2 dl hienonnettua timjamia
n. 1 l hyvää kana- tai kasvislientä
1 dl parmesaania raastettuna
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria myllystä
mascarponea

Puhdista kantarellit ja revi ne paloiksi. Pienimmät voit jättää kokonaisiksi. Paista kantarellit kuivalla pannulla ja kun sienien neste on haihtunut pois, lisää oliiviöljy ja mausteet. Mausta sienet lopuksi sitruunamehulla. Pidä lämpimänä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit sekä varsiselleri ja kuullota niitä öljyssä. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää hienonnettu timjami.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Lisää noin 1 dl kiehuvaa lientä kerrallaan risottoon. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin 1 dl lientä, jatka sekoittaen, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Lisää puolet kantarelleista, kun puolet nesteestä on lisätty. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon parmesaaniraaste ja nokare voita. Mausta risotto suolalla sekä pippurilla. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput sienistä. Tarjoa heti.

Kesäkurpitsa-ricottapasta

1.8.2016 / / 1 Comment

Elokuu on täällä. Monelle se tarkoittaa arkisen aherruksen pariin palaamista, joten tässä on arjen pelastajaksi kesäistä fiilistä pullisteleva kesäkurpitsasta ja ricotasta valmistettu pasta. Olkaa hyvät!

Kesäkurpitsa-ricottapasta

Kotimainen kesäkurpitsa on nyt parhaimmillaan ja kotipuutarhureidenkin pihoissa se alkaa pikkuhiljaa kypsyä. Kesäkurpitsa on niitä vihanneksia, jotka miedon makunsa vuoksi sopivat hyvin monenlaiseen käyttöön, niin säilöntään, leivontaan kuin etnisiinkin ruokiin. Vaikka nyt elokuun puolelle jo siirryttiinkin voi ruokaa silti tehdä kesäisellä fiiliksellä ja juuri sitä tämä pasta on täynnä. Ricotta tuo hapanta kermaisuutta pastaa olematta liian raskas ja pannulla paistettaessa kesäkurpitsaviipaleisiin syntyy paahteista makua, jota pinjansiemenet täydentävät. Tuore minttu ja sitruuna tuovat raikkautta annokseen.

Pastana käytin tällä kertaa piciä. Pici on käsin pyöritelty nauhapasta, joka on Sienasta, Toscanasta peräisin. Se on paksu nauhapasta ja valmistettu vedestä sekä vehnäjauhoista. Picin sijaan voit käyttää vaikka linguinepastaa. Mikäli pastaa jää, maistuu se mainiosti kylmänä lounaana seuraavana päivänä.

Kesäkurpitsasta on kirjaimellisesti tehty pastaa Hannan keittiössä. Vaikutti oikein herkulliselta sekin!

Kesäkurpitsa-ricottapasta

3/4 dl pinjansiemeniä
1 nippusipuli (vain valkoiset osat) tai salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
2 pientä kesäkurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
350 g paksua nauhapastaa esim. piciä, linguinea

1 (250 g) prk ricottaa
1 dl raastettua pecorinojuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl sitruunanmehua
1/2 dl hienonnettua minttua
ripaus suolaa

Paahda pinjansiemenet pannulla ja siirrä sivuun.

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Viipaloi myös kesäkurpitsan ohuiksi kiekoiksi. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä ensin sipulia sekä kesäkurpitsaa noin 8 minuuttia. Kesäkurpitsa saa hieman ruskistua. Lisää viipaloitu valkosipuli ja paista vielä muutama minuutti.

Vatkaa ricotan rakenne rikki ja mausta se pecorinoraasteella, sitruunalla ja mintulla. Lisää ripaus suolaa.

Ota pastan keitinvettä 1 dl sivuun ja valuta pasta. Kaada se pannulle ja lisää pinjansiemenet, suolaa ja pippuria. Lisää myös keitinliemi. Sekoita hyvin ja jaa pasta kulhoihin tai lautasille. Nosta annosten päälle maustettua ricottaa ja raasta päälle vielä pecorinoa tai parmesaania.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑