Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 7 of 20)

Kantarelli-pekonipannari

Tässäpä nopea arkiruoka tai miksei vaikka viikonlopun brunssille sopiva tarjottava. Kantarelleja ja pekonia, vähän parmesaania, ja tietysti se pannari!

chanterelle and bacon dutch baby

 

Viime kevättalven aikana instagram ja blogit pursusivat ohjeita muhkeista ’dutch baby’ -pannareista, jotka tarjottiin valurautapaistinpannuista. Ajattelin ensin, että jaa, no mikäs nyt noissa niin ihmeellistä on – pannari kuin pannari. Mutta juju piileekin taikinassa. Itseasiassa lopputulos on hyvin lähellä ternimaidosta valmistettua pannaria, sillä taikinaan tulee huomattavasti enemmän kananmunia kuin tavalliseen pannukakkutaikinaan.  Yleensä pannaritaikinaan käytetään puoleen litraan maitoa kaksi munaa ja noin 2,5 dl jauhoja. Tässä taikinassa munia lisätään 2 desiin maitoa kolme kappaletta. Pannaritaikinan ohjeen lainasin Jotain maukasta -Marin nokkospannariohjeesta. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

Alun perin ajattelin tehdä makean version omenoista, mutta Beach House Kitchenin Heli-Hannele ehti julkaisemaan ohjeensa ensin ja voi mikä herkku se onkaan!  Käyhän vilkaisemassa: http://www.beachhousekitchen.fi/makeata-mahan-taydelta/omenapannari-hollantilaisittain/

Omenoita on kyllä blogiin luvassa – ranskalaisittain viritettynä, mutta tuota ohjetta saatte luvan vielä hetken odotella.  Sitä ennen herkutellaan suolaisella pannarilla, kun sienisatokin on parhaimmillaan. Tähän käy ihan mitkä sienet tahansa ja voisin kuvitella, että lampaankäävän tapaiset, lihaisat sienet olisivat erityisen hyviä. Pekonin sijaan kokeile speckiä tai jos haluat ruoasta vielä tuhdimpaa, niin paista nokareita raakamakkarasta ja lisää ne pannarin päälle.

Kantarelli-pekonipannari
2 pannaria

3 munaa
2 dl täysmaitoa
1 1/4 dl vehnäjauhoja (käytin spelttijauhoja)
2 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1/4 tl suolaa

1/2 l kantarelleja
1 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
suolaa, mustapippuria
1 pkt pekonia (Käytin Snellmanin ylikypsää kotimaista pekonia)
tuoretta timjamia, rucolan lehtiä, sipulia viipaloituna
parmesaania höylättynä
paistamiseen öljyä

Riko munat monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimen kannuun. Anna koneen käydä, kunnes munat ovat vaahdottuineita. Valuta koneen käydessä joukkoon maito ja sitten lisää jauhot sekä suola. Sekoita.

Kuumenna valurautapannu (halkaisija n. 20 cm) uunissa 200 asteessa. Lisää pannulle nokare voita ja anna voin hieman ruskistua. Kaada puolet taikinasta pannulle ja paista noin 20 minuuttia, kunnes pannari on kypsä. Paista toinen pannari samoin.

Valmista täyte pannarien kypsyessä. Puhdista sienet ja revi ne pienemmiksi paloiksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä sienet. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatulla timjamilla. Siirrä sienet sivuun lautaselle ja pidä lämpimänä. Suikaloi pekonit ja paista ne pannulla rapeiksi.

Kokoa pannukakkujen päälle sieniä ja pekonia. Höylää pinnalle parmesaania ja ripottele lopuksi timjamia, rucolan lehtiä sekä sipulia.

Pari sanaa kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsa – tuo kasvismaailman ankeuttaja. Se on kuin sateinen harmaa marraskuun päivä tai unettavan monotoninen ja rutikuiva radioääni.  Kesäkurpitsassa ei ole mitään inspiroivaa, innoittavaa ja ennen kaikkea, siitä puuttuu maku.

Zucchini tops and parmesan broth by Gabrielle Hamilton

Pahimmillaan kesäkurpitsa on sellainen kotipuutarhassa ylisuureksi mötikäksi kasvanut halko, mikä sopisi paremmin Retu Kivisen käteen kuin ruokalautaselle. Liian kylmässä säilytettynä kesäkurpitsaan saa vielä mukavan karvaan maun. Onhan se ihan kiva ohueksi höylättynä ja marinoituna, paistettuna tai raakana, mutta milloin ihan kiva on ollut positiivinen ilmaus? Muutoin tuo kesäkurpitsa tahtoo olla sellainen tilkekasvis keittiössämme. Sitä tulee laitettua ruokiin, kun ei oikein keksi mitä muuta laittaisi, mutta jotain lisävolyymiä ruoka tarvitsee.

Joten näistä lähtökohdista on ehkä yllättävää, että päädyin valitsemaan hävikkifestareiden näytöskeittiön raaka-aineeksi kesäkurpitsan!  Oli minulla oikeastaan yksi taka-ajatus. Halusin nimittäin päästä testaamaan Gabrielle Hamitonin Prune-kirjasta muutamaa ohjetta ja näin kätevästi osallistua myös keittokirjahaasteeseen! Multitasking, whoop!

Olen tätä Prune-kirjaa selaillut ja pysähtynyt lukemaan Gabriellen ajatuksia useampaan otteeseen. Olen ihaillut hänen intohimoista suhtautumistaan raaka-aineisiin ja sitä kuinka hänen äänensä kuuluu kirjan sivuilta. Ja löysin Gabriellesta keittiöhengenheimolaisen, joka rakastaa järjestystä ja jonka mielestä on ”It’s great to be classic and not trendy!”

Kun mainitsin, että Gabriellen ääni kuuluu kirjan sivuilla, niin todellakin! Hän nimittäin esiintyy  The Mind of  a Chef-sarjan uusimmissa jaksoissa ja kun katsoin ensimmäisen jakson, tuntui kuin olisin törmännyt vanhaan tuttuun, niin tunnistettava tyyli hänellä on. Juuri tästä syystä pidän esimerkiksi Nigel Slaterin kirjoista, jotka tunnelmallisuudessaan ja kertojaäänessään ovat vailla vertaansa.

Prune-kirjassa on mainio osuus nimeltä Garbage. Siinä Gabrielle ohjeistaa mitä kaikkea (ammatti)keittössä syntyneille jämille ja jätteille voi tehdä.  Ensimmäinen ohje, joka suorastaan hyppäsi silmilleni, oli Parmesan Broth. Tämä umamia pursuava liemi valmistetaan parmesaanin kannoista ja vedestä. Meillä suur-pastasyömäreillä kuluu parmesaaania aika hurjaa vauhtia ja niitä kantapaloja tulee jemmailtua jääkaappin. Aina ei niitä kuitenkaan muisteta lisätä tomaattikastikkeisiin hautumaan, joten tämä liemi on hyvä tapa käyttää kerralla isompi määrä kantapaloja. Liemestä tulee todella täyteläisen ja vahvan makuista. Mietin, että se sopisi vaikka oikaistuun cacio & pepe -pastaan tai liemipohjaksi paistetuille sienille (lue: tateille).

Toinen ohje, johon tartuin oli Zuccini Tops, kesäkurpitsatalkoiden henkeen. Nimensä mukaisesti ohjeessa on kyse kesäkurpitsojen kannoista. Tämä ohje saattaa olla mieleen kesäkurpitsoja kasvattavalle ja säilövälle, sillä kantoja niistä jää yli. Aivan superhelppo valmistaa ja kesäkurpitsan kannat voi tarjota kuumina hyvän oliiviöljyn kanssa tai tämän parmesaaniliemen kanssa kuten minä tein. Tärkeintä tässä ohjeessa on se, että kannat ovat hyväkuntoisia ja mukana on myös hieman kesäkurpitsan lihaa, pelkkä kantanappi yksistään ei siis riitä.

#suurikeittokirjahaaste  #kesäkurpitsatalkoot  #hävikistäherkuksi

 

Parmesaaniliemi

Kaiva jääkapista parmesaanin kannat ja laita ne kattilaan. Lisää vettä, niin että kannat peittyvät kunnolla (vettä saa olla n. 10 cm kerros). Keitä hiljalleen poreillen ilman kantta, kunnes maitorasva alkaa helmeillä pinnalla ja maku on täyteläinen. Tähän menee  1-1 1/2 tuntia. Siivilöi liemi ja jäähdytä. Liemen voi hyvin pakastaa.

Kesäkurpitsan kannat

vähintään 8 kesäkurpitsaa
vettä
suolaa

Leikkaa kesäkurpitsoista kannat niin, että mukaan tulee myös vähän kesäkurpitsan lihaa. Siisti kannoista tummat kohdat pois ja nosta ne kattilaan. Kaada päälle vettä niin että kannat kunnolla peittyvät. Lisää reilusti suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna sitten lämpöä. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes kannat tuntuvat pehmeiltä. Kokeile kypsyyttä bambutikulla tai veitsen terällä. Valuta varovasti ja asettele kannat pienelle lautaselle yhteen kerrokseen. Valuta lautaselle parmesaanilientä tai oliiviöljyä ja anna kuumien kantojen imeä itseensä lientä / öljyä. Ripottele päälle sormisuolaa ja tarjoa lämpiminä.

Molemmat ohjeet ovat kirjasta Prune. Gabrielle Hamilton. Random House.

  • Korjattu Chef’s Table The Mind of a Chefiksi.

Halloumi-kukkakaalipihvit

Voihan #kukkakaalitalkoot minkä teki! Ihan uskomattoman hienoa, että yhteisellä ponnistuksella saatiin kukkakaalien myynti nousuun ja suuri kiitos kuuluu talkoiden ideoijille, Satokausikalenterille ja Liemessä-Jennille!

Cauliflower steaks with halloumi

 

Muutama kukkakaaliohje löytyi täältäkin talkoosivulle jaettavaksi, mutta sormia syyhytti kokeilla jotain uutta kukkakaalista. Valokuvausworkshopissa paahdoin kukkakaalit kokonaisena ja maustoin ne savupaprikalla sekä säilötyllä sitruunalla maustetulla chermoulakastikkeella. Jotain sen tapaista vähän pyörittelin mielessäni tänne blogiinkin, kunnes Hakiksen hallista löysin erittäin napakan keltaisen kukkakaalin.

En tiedä onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota tähän, mutta usein nuo keltaiset ja violetit kukkakaalit ovat jotenkin löyhempirakenteisia kuin valkoiset ja tuntuvat melkein pehmoisilta. Tuo pehmeä rakenne rajoittaa käyttöä esimerkiksi just tällaisessa ohjeessa, jossa kukkakaalista pitäisi saada leikattua yhteinäinen viipale. Tässä ohjeessa on ehdottoman tärkeää, että kukkakaalit, olivatpa ne minkä värisiä hyvänsä, ovat mahdollisimman tuoreita, Varaudu siihen, että osa viipaleista voi hajota, mutta nämä palat voi yhtä lailla paahtaa tai sitten käytä ne myöhemmin kukkakaalisoseeseen, kuten itse tein.

Chanterelles and cauliflower goe well together

Jääkaapissamme on hetken aikaa roikkunut halloumipaketti, jonka suolaisen juuston himoissani olin ostanut. Yleensä paistan halloumin viipaleina pannulla, mutta nyt kokeilin sitä ensimmäisen kerran raastettuna. Halloumi ruskistui upeasti ja antoi kivan suolaisen säväyksen pihveille. Älä kuitenkaan anna pihvien odottaa kovin kauaa, sillä halloumi kovettuu todella nopeasti.

Lauantain torireissulta mukaan tarttui myös kantarelleja, jotka lisäsin uunipannulle lisäkkeeksi. Kantarellien sijaan pienet punasipulitkin voisivat olla aika ihania.  Päälle yrttöljyä ja auringonkukansiemeniä ja syksyinen ruoka on valmis!

 

 

Halloumi-kukkakaalipihvit
4 annosta
1 iso tai 2 pientä kukkakaalia
3/4 dl oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
ripaus sormisuolaa ja mustapippuria myllystä

1 pkt halloumia
1/2 l kantarelleja
1/2 dl auringonkukansiemeniä

yrttiöljy
1 ruukku korianteria
1/2 ruukku basilikaa
1/2 ruukku lehtipersiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Huuhtele kukkakaali huolellisesti, leikkaa pois suojalehdet (hyväkuntoiset lehdet voit paahtaa uunissa pihvien kanssa) ja siisti kanta. Leikkaa kukkakaalista paksuhkoja viipaleita. Levitä viipaleet puhtaalle uunipellille.
Raasta valkosipuli öljyn joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla. Voitele pihvit öljyllä kauttaaltaan.

Paahda uunissa 225 asteessa ensin noin 7 minuuttia. Raasta sillä aikaa halloumi ja puhdista sienet. Revi isoimmat sienet puoliksi. Nosta pelti uunista ja jaa juusto kukkakaalipihvien päälle. Ripottele kantarellit kukkakaalien ympärille. Jatka paistamista vielä 14 minuuttia, lisää sitten auringonkukansiemenet ja paista muutama minuutti.

Valmista yrttiöljy joko morttelissa tai sauvasekoittimen myllyssä. Voit käyttää myös yrttien varret. Levitä yrttiöljyä paistettujen kukkakaalipihvien päälle. Tarjoa heti.

Lehtevät manteliset karhunvatukkapiirakat

Makean happamat karhunvatukat, mantelinen täyte ja lehtevä voitaikina – ei kuulosta pahalta, eihän?

Nyt tulee ruokatunnustus – rakastan voitaikinaa!

Voitaikinaa pidetään vähän ehkä vanhanaikaisena ja epäterveellisenä ja what not, mutta voitaikinasta saa ihanan lehtevän ja rapean taikinan, jollaista ei muuten saa. Voitaikinaleivonnaisten onnistumisessa on huomioitava muutama seikka – täytettä ei saa olla liikaa, uunin pitää olla kuuma ja paistamisen kanssa ei pidä kiirehtiä, jotta leivonnainen paistuu pohjaa myöten.

Karhuvatukat ovat pyörineet mielessäni jo tovin. Ensin ajattelin tehdä niistä keikauskakkua, mutta kun olen näihin mataliin, galettetyyppisiin piirakoihin ihastunut, niin päätin kokeilla voitaikinan ja karhunvatukoiden yhdistämistä. Tein kaksi erilaista versiota, joista suorakaiteen muotoinen piirakka paistui leivinpaperin päällä pellilla ja pyöreät pienet piirakat paistoin blinipannuissa. En ollut varautunut ihan riittävään määrään marjoja, joten jouduin lisäämään vadelmia viimeiseen piirakkaan, mutta hyvin toimi sekin.

Piirakoista oli kovaa vauhtia tulossa melko ranskalaishenkisia,  joten mantelimassa sopi täytteeksi kuin nenä päähän. Mantelimassa kannattaa vatkata pehmeäksi ennen levittämistä. Kostutin massan vedellä ja vatkasin haarukalla pehmeäksi. Jos kaapistasi löytyy mantelilikööriä tai konjakkia, niin nekin sopivat veden tilalle.

Tuskailin tuossa taannoin ystävilleni, että harmittaa leipoa mitään makeita juttuja, kun ne meillä usein jäävät vähintään puoliksi syömättä ja kuivahtaneet tai pilaantuneet leivonnaiset joudun heittämään pois. Näiden piirakoiden kanssa ei sellaista ongelmaa ollut, ihan jo senkin vuoksi, että ylijääneet pienet piirakat sain pakastimeen helpommin ujutettua kuin isoon piirakkavuokaan paistetun marjapiirakan.  Oli kuulkaa sunnuntaiaamu pelastettu, kun nakkasin uuniin tällaisen lehtevän marjapiirakan kuumentumaan!

Ruokahävikkiasiat ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina ja parin viikon päästä järjestettävillä ruokahävikkifestareilla voit tulla kuuntelemaan bloggaajien vinkkejä siihen, kuinka kotona voi hävikkiä vähentää. Lisää tästä aiheesta on luvassa ensi viikolla blogissa, joten pysyhän kuulolla!

#hävikistäherkuksi

Karhunvatukkapiirakat

1 pkt (500 g) Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa
1 pkt mantelimassaa
1 tl aitoa vaniljaa jauheena
4 rs (à 125 g) karhunvatukoita
1/2 dl sokeria

voiteluun
1 kananmuna

pinnalle
ruokokidesokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Paloittele huoneenlämpöinen mantelimassa kulhoon ja lisää vesi. Vatkaa haarukalla sileäksi massaksi. Mausta vaniljalla.

Jaa taikina kahteen palaan ja kauli toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele taikinan reunat ja käännä voidellut reunat levyn päälle. Näin saat helposti korkean reunan piirakalle ja sinun ei tarvitse leikata erikseen taikinasta reunoja.

Voitele reunat ja ripottele päälle ruokokidesokeria. Pistele piirakkapohja haarukalla ja levitä päälle mantelimassa. Asettele päälle karhunvatukoita ja ripottele marjojen päälle vielä sokeria. Paista uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Kauli lopputaikina ja leikkaa siitä pieniin pannuihin (esim. blinipannuihin) sopivat kiekot (2 kpl). Painele taikinakiekot voideltuihin vuokiin ja pistele pohja haarukalla. Jaa loput mantelimassasta taikinan päälle, lisää marjat ja sokeri. Voitele reunat. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin ruskea ja pohjasta kypsä.

Aiemmin voitakinasta leivottua:

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Porkkana-ricottapiirakka

Juhlista parasta satokautta vaikka tällä porkkana-ricottapiirakalla!

Roasted carrot and ricotta pie

 

Voi vitsit miten ihanaa aikaa just nyt elämme! Kaupat ja torit ovat pullollaan toinen toistaan houkuttelevimpia kasviksia, marjoja ja sieniä. Tässä meinaa pieneltä ruokaihmiseltä mennä ihan kontrolli ! Ja miksei menisi, erityisesti kun kohdalle osuu näinkin inspiroivia raaka-aineita kuin nämä upean väriset porkkanat, jotka sain mukaani valokuvausworkshopista. Porkkanat ovat Orastavan Auringon Irmeliltä peräisin ja hänen tiluksiltaan workshopiin saimme myös hauskoja värillisiä perunoita! Toivotaan, että näitä tuotteita näemme kaupoissa jatkossa enemmänkin.

Clourful carrots <3

Sen lisäksi, että porkkanat olivat hauskan värisiä, oli niissä myös makua ja porkkanoiden väri kesti yllättävän hyvin uunissa paahtamista. Workshopiin paahdoin porkkanat kvinoasalaattiin ja maustoin ne za’atar-mausteseoksella, kastikkeeksi tarjosin tahinikastiketta ja kokonaisuus toimi tosi hyvin.  Tällä kertaa halusin tehdä porkkanoista jotain ihan muuta. Minulla on ollut koko kesän aikeissa tehdä tällainen ricottapiirakka, josta paistetaan vain pohja. Alunperin piirakka piti tehdä uunissa paahdetuista pikkutomaateista, mutta porkkanat saatuani keksin käyttää niitä ja eipä huono idea lainkaan, vaikka itse sanonkin.

Tämä piirakka on tosi simppeli valmistaa ja pohjan voi paistaa  edellisenä päivänä valmiiksi. Jos et ole vielä rapujuhlia ehtinyt pitämään, niin tässä voisi olla kiva piirakka alku- tai pääruoaksi, riippuen miten tykkää ravut syödä.  Za’atar-mausteen voi hyvin jättää pois ja maustaa porkkanat ihan suolalla, pippurilla ja timjamilla. Ripottele pinnalle kuitenkin seesaminsiemeniä, niistä tulee kivaa paahteista makua ja suutuntumaa. Avokadohunajan sijaan tavallinen hunaja tai vaahterasiirappi käy.

Irmelin porkkanoista ehti Mari (Jotain maukasta) jo tekemään linssisalaattia, käypä kurkkaamassa. Jutussa on myös aivan upea kuva porkkanoista ennen käsittelyä! Vaude, sanon minä!

 

roasted carrot and ricotta pie

 

Porkkana-ricottapiirakka

pohja
3 dl täysjyväspelttijauhoja
125 g kylmää voita kuutioituna
1-2 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

porkkanat
3-4 porkkanaa
öljyä
suolaa
za’ataria

täyte
2 prk (à 250 g) ricottajuustoa
3/4 dl raastettua parmeesaanijuustoa
1/2 dl hienonnettua minttua
mustapippuria, ripaus sormisuolaa

päälle
avokadohunajaa
kuorellisia seesaminsiemeniä
minttua

Valmista pohja. Nypi kulhossa keskenään jauhot ja voi. Lisää vesi ja suola, sekoita taikinaksi. Painele taikina voidellun irtopohjapiirakkavuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja nosta vuoka pakastimeen noin puoleksi tunniksi tai jääakaappiin tunniksi.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista pohjaa uunin keskitasolla 10-14 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä ja on kypsä. Anna pohjan jäähtyä.

Pese porkkanat ja leikkaa ne pituussuunnassa veneiksi. Levitä porkkanat uunipellille, valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda 225 asteessa 15-20 minuuttia, riippuen porkkanoiden koosta.

Täytettä varten kumoa ricotat tiheäsilmäiseen siivilään ja painele lusikalla ricotta siivilän läpi. Tämä tekee ricotan suutuntumasta sileämmän. Voit myös vatkata rakenteen rikki, silloin ricotta jää karkeammaksi.

Lisää ricotan joukkoon raastettu parmesaanijuusto sekä minttu ja mausteet. Levitä ricotta jäähtyneelle piirakkapohjalle. Nosta päälle huoneenlämpöiset porkkanat ja valuta päälle hunajaa. Viimeistele piirakka seesaminsiemenillä ja mintunlehdillä.

Uunipaahdetut vaniljaiset hedelmät

Stone fruits.

Mahtava sana! Käännettynä kivihedelmät tai kivelliset hedelmät ei oikein kuulosta samalta. Ihania ne ovat – nektariinit, persikat, luumut, aprikoosit,  joiden kausi on nyt parhaimmillaan.

 

 

En tiedä käykö teille näin, mutta tahdon aina intoutua ostamaan nektariineja ja persikoita vähän turhankin reilusti kerralla ja pian ollaan siinä pisteessä, jossa hedelmien elinkaari lähestyy bioastiaa. Tämä uunipaahdettujen kivihedelmien ohje on siitä ihana, että se sallii hedelmissä pienet muhkut ja pehmenneet kohdat, kunhan hometta ei ole.

Ihan sellaisinaan en hedelmiä uuniin pistä, sillä ne saavat ripotteekseen vaniljalla ja limetillä maustettua sokeria. Uunin lämpö yhdessä sokerin kanssa irrottaa hedelmistä mehua ja vuoan pohjalle syntyy vaniljainen siirappi, jota kannattaa lusikoida talteen hedelmien kanssa. Sunnuntain aamupalasta tulee vähän parempi, kun jogurtin päälle kokoaa kasan pehmeitä ja vaniljalle tuoksuvia nektariineja, persikoita ja aprikoosia.  Nämä maistuvat oikein hyvin myös vaniljajäätelön kanssa. Silloin hedelmät saavat olla vielä vähän lämpimiä.

Tällä kertaa tein myös mintusta sekä sitruunaverbenasta vielä vihreän sokerin, jota ripottelin viimeiseksi annoksen päälle. Sitruunaverbena on aromaattinen ja nimensäkin mukaisesti sitruunainen yrtti, joka yllätyksekseni kasvoikin lähes köynnösmäiseksi kasviksi parvekkeellamme. Tunnetusti en ole mikään hortonomi ja kun lopulta luin vinkkejä sitruunaverbenan kasvatukseen, minulle selvisi, että yrttiä olisi pitänyt leikellä, jotta se kasvaisi tuuheaksi. No, minulla se on nyt köynnös. Pääasia, että kasvaa edes johonkin suuntaan!

 

Uunipaahdetut hedelmät

n. 900 g nektariineja, aprikooseja, persikoita
1 1/2  ruokosokeria
1 vaniljatanko
1 limetin mehu ja raastettu kuori

Pese ja halkaise hedelmät uunivuokaan. Jauha sokeri, vaniljatanko, limetin mehu ja kuori tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Levitä sokeri hedelmien päälle.  Paista 220 asteessa 20 – 30 minuuttia, kunnes hedelmät ovat pehmenneet. Tarjoa maustamattoman jogurtin tai jäätelön kanssa.

Minttu-sitruunaverbenasokeri

3 rkl sokeria
1/2 dl mintun lehtiä
7-8 sitruunaverbenan lehtiä (kokeile myös sitruunatimjamia!)

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimen myllyssä tasaiseksi. Ripottele marjojen/hedelmien ja jogurtin päälle.

Osterit ja tomaattigranita

Tomaattigranita valmistetaan tomaateista valutetusta vedestä ja maustetaan kevyesti Tabascolla. Tomaattigranitasta saat raikkaan lisäkkeen ostereille.

Oysters with tomato water granita

Muistatko, kun kesäkuussa kirjoitin Tabascon kastikkeista? Saatoin vähän inspiroitua, ihan pikkuisen vaan! Kun tästä kampanjasta alunperin sovittiin, aloin tutkia Louisianan ruokakulttuuria vähän tarkemmalla silmällä ja selkeästi isoja juttuja ovat kaikki äyriäiset ja nilviäiset. Niiden lisäksi esille nousivat erilaiset toinen toistaan houkuttelevammat cocktailit.  Mietin pää savuten, että mitä kaikkea hauskaa tästä kombosta saisikaan aikaan!

Alun perin tarkoituksenani oli valmistaa Bloody Mary -trio juhannukseksi, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt sitä viimeistellä, joten Instagramiin päätyi ainoastaan resepti Bloody Mary -sillistä. Osterit olivat jo tuossa vaiheessa listallani, ja niiden piti saada hienonnetusta tomaatista ja chipotlella maustetusta Tabascosta ripote päälleen. Tämän Bloody Mary -henkisen granitan olin ajatellut tarjota erikseen suun raikastajana. Nyt kuitenkin päätin tarjota sen ostereiden kanssa.

Tomaattivesi (tomato water) valmistetaan kypsistä tomaateista, jotka hienonnetaan ja maustetaan basilikalla sekä valkosipulilla. Vaikka Bloody Mary oli tässäkin ohjeessa innoituksena, päätin jättää varsisellerin kokonaan pois, kun pelkäsin, että sen maku jyrää tomaatin herkän maun.

Tomaattiveden hienous piilee sen valmistustavassa. Hienonnetut tomaatit ja basilikat kumotaan musliini- tai juustoliinaan, reunat kurotaan yhteen ja nyytti solmitaan roikkumaan vaikka kuivauskaapin ritilään. Alle laitetaan kulho, johon painovoiman avulla tomaateista hissukseen valuu nestettä.  Jos jääkaapissa on tilaa, voi nyytin laittaa myös sinne riippumaan. Meillä tunnetusti ei sellaista tilaa jääkaapissa ole koskaan.

Tämä ihana, tuoksuva ja lähes persikkaisen vaalea neste on ihan sellaisenaankin valmista kylmänä tarjottavaksi – siitä saa houkuttelevan kylmän liemen kesän kasviksille ja se olisi sopinut erinomaisesti myös Berliinissä Industry Standard -ravintolassa nauttimamme kylmäsavustetun makrillin kanssa. Ja siitä voi tietenkin tehdä granitaa. Tomaattiveden maustoin ihan kevyesti jalapeno-Tabascolla. Oma granitani sai olla pakastimessa useamman päivän ja otin sen jääkaappiin pari tuntia ennen ostereiden nauttimista. Sitten kaavin haarukalla kohmeisesta palasta herkän persikkaisen väristä lunta.

Tabasco and oysters are classic pair

Me olemme tänä kesänä syöneet ostereita ihan urakalla johtuen osittain siitä, että Tukkutorille avautui kevään korvilla kerrassaan mainio kalakauppa, Tukkutorin kala. Sieltä löysimme upeita Gillardeaun ostereita, Ranskasta. Nämä osterit ovat laadultaan erinomaisia ja ne merkitään väärennösten välttämiseksi kuoreen kaiverretulla G-merkillä. Todella raikkaita ja puhtaan makuisia ostereita! Suosittelen kokeilemaan!

Se, että meillä on syöty ostereita on oikeastaan mainitsemisen arvoista siksi, että vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan syöväni ostereita. Kuitenkin pikku hiljaa olen opetellut nauttimaan näistäkin meren herkuista, mutta vielä en pysty kolmea enempää kerralla nauttimaan! Sitä voi näköjään vanhempanakin oppia uusia juttuja, vaikka joskus ehkä vähän toiselta tuntuukin!

Oysters from Gillardeau

 

Tomaattigranita

3 isoa kypsää häränsydäntomaattia
3/4 dl basilikan lehtiä
1 pieni valkosipulinkynsi viipaloituna
2-3 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl suolaa

lisäksi
1/2 – 1 rkl Tabasco jalapeno -kastiketta
ostereita

Nosta siivilä kulhon päälle ja asettele siihen juustoliina. Liinan reunat saavat roikkua siivilän ulkopuolelle.

Huuhdo tomaatit ja halkaise ne. Poista kanta. Paloittele tomaatit ja siirrä monitoimikoneen kulhoon. Lisää basilikan lehdet, viipaloitu valkosipuli, etikka ja suola. Aja karkeaksi massaksi. Kumoa seos liinan päälle siivilään. Nosta liinan reunat ja pyöräytä liina tiukaksi nyytiksi. Sido roikkumaan kuivauskaapin ritilään ja nosta alle kulho, johon tomaattivesi valuu. Voit myös sitoa liinan päät puukauhaan ja nostaa nyytin kauhassa jääkaappiin roikkumaan. Vältä puristelemasta nyyttiä tai vedestä ei tule aivan kirkasta. Anna valua yön yli ja siirrä vesi jääkaappiin jäähtymään.

Mausta jäähtynyt tomaattivesi halutessasi Tabascolla. Valuta vesi suorakaiteen muotoiseen, pakastusta kestävään vuokaan. Peitä foliolla ja anna pakastua seuraavaan päivään. Nosta vuoka jääkaappiin noin 2 tuntia ennen tarjoamista. Jos pala on liian jäinen siinä vaiheessa, siirrä se hetkeksi huoneenlämpöön. Kaavi haarukalla tomaattilunta ja tarjoa heti avattujen ostereiden kanssa.

Vinkki! Ylijääneet tomaatit voit hyödyntää tuoretomaattikastikkeena pastan kanssa tai pakastaa ja käyttää myöhemmin lihapatojen maustamiseen.

Burrataa ja Camparia Industry Standardin tapaan

Kermaisen pehmeä burrata ja Campari ovat ehkä hieman yllättävä, mutta erinomainen makupari!

peaches

Kävimme lomareissulla Berliinissä ja odotin kuin kuuta nousevaa illallistamme Industry Standard -ravintolassa. Olimme siellä jo kerran aiemmin käyneet ja niinpä osasin odottaa herkullista iltaa. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Ihan uskomatonta makujen ilotulitusta ja tasaisen varmaa laatua joka ikisessa annoksessa.  Yksi yllätyksellisemmistä annoksista oli tämä burrata, joka oli valeltu Campari-vinegretillä.  Olihan sitä kokeiltava!

Industryn annoksessa oli burratan lisäksi vesimelonia, cantaloupemelonia, kurkkua sekä punaherukoita. Oman versioni valmistin vesimelonista, persikasta ja herukoista. Lisäsin myös vähän minttua. Campari-vinegretti on tuossa annoksessa kerrassaan nerokas lisäys. Camparin karvas maku sopii kermaisen burratan ja makeiden hedelmien kanssa järkyttävän hyvin. Alkoholittoman version voi valmistaa vaikkapa verigreipistä.

Burratan kohdalla kannattaa nähdä vähän vaivaa. Mitä tuoreempa burrata on, sitä ohuempikuorista ja kermaisempaa se on. Helsingissä hyvää burrataa myyvät Casa Italia Bulevardilla ja La Tartufata Tehtaankadulla. Kannattaa kysellä tuotteen saatavuutta myös juustokaupoista sekä hyvien ruokakauppojen juustotiskeiltä. Burrata on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Upea yhdistelmä on muuten myös burrata ja lipstikka. Kokeile vaikka Vaimomatskuu-blogin ohjetta!

Burrata w/ Campari Continue reading

Pesto Genovese

Nyt on korkea aika kokeilla itsetehtyä pestoa ja tarjota se ligurialaisittain vihreiden papujen ja perunoiden kanssa.

 

Pesto ja pasta on meille sellaista takuuvarmaa arkiruokaa, jota tuunataan välillä parmankinkulla sekä mozzarellalla ja toisinaan vedetään se sellaisenaan kamalaan nälkään. Alkuperäisessä ligurialaisessa ohjeessa basilikapeston lisäksi pastan joukkoon sekoitetaan vihreitä papuja ja perunoita. Tämä versio on monelle ehkä se tuntemattomampi, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo ihan senkin vuoksi, että aika on otollinen kotimaisille pavuille ja tietysti kesäperunalle. Ligurialaiset tarjovat pestonsa kierteisen trofie-pastan kanssa, mutta sitä ei täältä pääkaupunkiseudultakaan aina saa, joten linguine, bucattini tai ihan spagettikin käy.

Peston syvin olemus

Koska kyse on italialaisesta ohjeesta, löytyy jo pelkästään oikeista tavoista valmistaa pesto kilometritolkulla luettavaa. Olennaisinta basilikapeston valmistuksessa on kuitenkin se, että öljy ei saa olla liian voimakasta, pippurisen makuista. Eipä siis yllätys, että maultaan pehmeä ligurialainen oliiviöljy on tähän pestoon se paras vaihtoehto. Ligurialaista oliiviöljyä löytyy Helsingistä ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Sen voi toki korvata jollakin muulla miedommalla, hyvälaatuisella oliiviöljyllä.

Fresh basil, good olive oil and parmesan

Teemalla parhaillaan esitettävässä Kulttuurimatkalla Italiassa -ohjelmassa kokki Giorgio Locatelli vinkkasi, että paras pesto syntyy pienilehtisestä basilikasta, joka mielellään saisi olla peräisin Liguriasta.  Siinä on kuulemma enemmän makua kuin isompilehtisessä basilikassa. Valitettavasti aidon ligurialaisen basilikan sijaan joudumme tyytymään kaupan valikoimiin. Parasta olisi tietysti, jos basilika on saanut kasvaa ihan oikeasti maassa, jolloin yrtin maku on syvempi. Kaupasta basilikaruukkuja ostaessa ei ihan hirvittävästi ole valinnanvaraa, mutta toki kannattaa vähän mahdollisuuksien mukaan valikoida ne parhaimman näköiset ruukut.

Serious Eats -sivustolla oli testattu myös erilaisia peston valmistustapoja  ja mortteli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jos et omista kunnollista isoa morttelia, käytä monitoimikonetta tai sauvasekoittimen myllyä. Jos insinöörimäisempi ote peston valmistukseen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Serious Eatsin artikkelin. Siinä on vielä tarkemmin perehdytty aiheeseen ja käsitellään mm. pestoon käytettäviä juustoja.

Home made pesto is hard to beat

Olen yleensä tehnyt peston niin, että nakkelen joukkoon aineita, kunnes maku on mielestäni hyvä. Tällä kertaa kuitenkin vaivauduin vähän vilaisemaan muutamaa ohjettakin. Toisen valitsin tuosta Serious Eatsin jutusta ja toisen mainiosta The Geometry of Pasta -kirjasta. Jos ei aiemmin ollut jo sellainen fiilis, että pestovariaatioita ja absoluuttisen oikeita tapoja valmistaa pesto löytyy satoja, niin nyt pääsin kyllä asian ytimeen. Pastan geometria- kirjassa muiden aineksien määrät olivat valtavat suhteessa basilikan määrään ja Serious Eatsin ohjeeseen tuli taas järkyttävän paljon valkosipulia, vaikka muuten ainesosien suhteet vaikuttivat ihan hyviltä. Joten summa summarum – päädyin sittenkin tekemään peston ns. omasta päästäni. Ja tällainen siitä tuli.

Ligurialainen pestopasta eli Pasta Genovese

200 g vihreitä papuja
200 g kesäperunoita
350 g pastaa (mielellään trofie-pastaa, myös linguine ja spagetti käy)

Pesto

1 iso ruukku tai 2-3 normaalikokoista basilikaruukkua (basilikan lehtiä tarvitset 85 g)
1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä
reilu ripaus sormisuolaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl (n. 50 g pala) parmesaanijuustoa raastettuna
mietoa oliiviöljyä (n. 1 1/2 dl)

Huudo pavut, siisti päät ja paloittele pavut 2-3 osaan. Pese perunat ja leikkaa ne puoliksi. Viipaloi puolikkaat ja siirrä kulhoon kylmään veteen odottamaan. Jos perunat ovat isoja lohko ne neljään osaan ja viipaloi lohkot.

Valmista pesto. Nypi basilikan lehdet. Murskaa valkosipuli tahnaksi suolan kanssa. Lisää kourallinen basilikan lehtiä kerrallaan ja jauha petkeleellä tasaiseksi. Lisää basilikaa, kun edelliset ovat tasaisesti jauhaantuneet. Mittaa mortteliin pinajansiemenet ja jauha ne basilikan joukkoon. Sekoita seokseen juustoraaste petkeleellä painellen. Lisää lopuksi oliiviöljyä, kunnes olet saanut sopivan koostumuksen. Tarkista maku.

Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Lisää perunat ja pavut pastan joukkoon, kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Ota keitinvettä talteen ja valuta pasta, perunat ja pavut. Kumoa ne isoon kulhoon ja sekoita joukkoon pesto. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Vähän vielä induktioliedestä

Kesä toi tullessaan meille kauan kaivatut uudet keittiölaitteet, nimittäin uunin ja lieden. Vanha uuni alkoi paistella vähän miten sattui ja keraamisen lieden paistoalueista teho hiipui kuin tuli nuotiossa. Uusi lietemme on nyt induktioliesi ja yllätyksekseni emme ole vielä (sormet ristissä) onnistuneet polttamaan mitään sillä pohjaan.

Minulla ja induktioliesillä on takanamme melko vaikea suhde ja hiukkasen kauhistelin etukäteen, että mitähän tästä tulee… Sormeni ovat usein liian kylmät tai jossain soosissa, joten hipaisukytkimet eivät kosketukseeni reagoi. Samoin kytkimien toimintalogiikka ei ole ihan auennut, kun pitää hipaista sinne ja tänne ja vielä kerran tuonne, että lieden saa edes toimimaan. Toistaiseksi tämä Smegin liesi on  hipaisukytkimineen osoittautunut varsin selkeäksi ja kelvokkaaksi muutoinkin. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Kaikki, jotka ovat vaihtaneet induktiolieteen tietävät mitä muuta se tuo tullessaan kuin sen, että vesi kiehuu nopeammin: nimittäin keitto- ja paistoastioiden vaihtamisen. Minulla oli vielä käytössä ylioppilaslahjaksi saamiani, edelleen hyvässä kunnossa olevia kattiloita, jotka eivät luonnollisesti induktiolla toimineet. Valitettavasti tämä lieden vaihtaminen tarkoitti myös rakkaan pastakattilamme siirtymistä eläkkeelle ja sen korvaaminen oli ostoslistallamme etusijalla.

Päädyimme ostamaan Fiskarsin (ei ole enää Hackmania!) All Steel+ -kattilan, jossa on viisinkertainen pohja.  Tämän erikoispohjan pitäisi vaikuttaa siihen, että kattila on induktiolla käytettäessä hiljainen ja sen lämmönjohto-ominaisuudet ovat erinomaiset. Hyvältä kattilalta vaikuttaa tähän mennessä ja onhan se ihan hyvännäköinenkin kaiken lisäksi! Onneksi paistinpannujen suhteen olimme onnekkaampia ja ainoastaan parilapannu meni vaihtoon.  Jos sinulla on suosituksia hyvästä, induktiolle sopivasta parilapannusta, niin vinkkaapa tuohon alle, kiitos!

Salmorejo – andalusialainen tomaattikeitto

Upota kypsät tomaatit viileään keittoon!

Andalucian tomato soup, salmorejo

Hopsan hei. Reilu kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitä tässä voi oikeastaan sanoa kuin, että elämä on. Välillä täynnä töitä, tapahtumia, reissuja – iloisia ja surullisiakin asioita. Ennen lomaa ehdin kuitenkin tehdä tätä helppoakin helpompaa andalusialaista tomaattikeittoa. Tomaatit ovat juuri nyt parhaimmillaan, syvän punaisia ja mehukkaita. Äidin kasvikopista napsin suuhuni kirsikkatomaatteja ja ne olivat kuin karkkia! Ehkä joku päivä saisin parvekkeellamme tomaatit kasvamaan ja kypsymään ennen joulua…

Salmorejo saattaa olla Espanjan ulkopuolella hieman tuntemattomampi kylmä keitto, gaspachonhan tuntevat jo kaikki. Ihastuin tähän keittoon, kun silloin joskus (kohta 10 vuotta sitten?) vietimme viikon Andalusiassa, lähinnä Cordobassa. Cordobassa tämä keitto tarjottiin usein hienonnetun kananmunan kanssa. Minä lisäsin päälle pannulla paahdettuja serranokinkun siivuja.

Keittoa varten tarvitset päivän vanhaa vaaleaa leipää ja hyviä, kypsiä tomaatteja. Pari valkosipulinkynttä ja oliiviöljyä lisäksi ja siinäpä se oikeastaan onkin. Pieni loraus sherryviinietikkaa taikka punaviinietikkaa tekee keittoon hyvän säväyksen. Keiton voit valmistaa monitoimikoneessa tai raasta tomaatit käsin. Kumpikin tapa toimii.

Chilled tomato soup, salmorejo

Ohje on Claudia Rodenin The Food of Spain -kirjasta ja tälläpä osallistun Ku ite tekee -blogin Minnan heittämään #suurikeittokirjahaasteeseen! Tästä kirjasta olen jopa ehtinyt jotain kokatakin ja kananmuna-tomaattivinegretillä maustetut parsat ovat saaneet inspiksen Claudian kirjasta.

Jos olet kiinnostunut Espanjan ruokahistoriasta, niin tässä on opus sinulle! Vaikka suomalaista ruokaa onkin joskus haukuttu yksiväriseksi, no ruskeaksi, niin voin tämän kirjan perusteella sanoa, että osaavat ne espanjalaisetkin sen monokromaattisen ruskean ruoan! Salmojero on iloinen poikkeus sarjasta.

Claudia Rodin's The Food of Spain

Ohjetta muokkasin sen verran, että vähensin leivän määrää hieman ja nyt tähän alle kirjoittamaani ohjeeseen lisäsin vielä tomaattien määrää, sillä keitto oli mielestäni turhan leipäisää.

Salmojero
4 annosta

150 g vaaleaa leipää edellispäivältä (n. 3/4 keskikokoisesta maalaisleivästä, käytin Sinuhen maalaisleipää)
900 g kypsiä tomaatteja (käytin isoja häränsydäntomaatteja ja laitoin niitä 750 g, se oli mielestäni liian vähän)
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
2 rkl sherry- tai punaviinietikkaa
1/2 – 1 tl sokeria maun mukaan
suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäksi
4 viipaletta serranokinkkua

Raasta leipä pieniksi muruiksi ja siirrä isoon kulhoon. Voit ajaa leivän muruiksi myös monitoimikoneessa. Paloittele tomaatit ja poista kova kantaosa. Tomaatteja ei kuorita. Aja tomaatit monitoimikoneessa soseeksi. Lisää valkosipulit, öljy sekä etikka.
(Jos raastat kokonaiset tomaatit, niin kantaa ei tarvitse erikseen poistaa. Sekoitat vain raastetut tomaatit leipämurujen joukkoon ja maustat keiton ohjeen mukaan.)

Jatka sekoittamista vielä, kunnes koostumus on rouhean sileä. Kaada tomaattiseos leipämurujen päälle, sekoita. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Nosta keitto jääkaappiin tekeytymään noin 30 minuutiksi.

Paahda serranoviipaleet pannulla, voit lisätä hieman öljyä tarvittaessa. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle hetkeksi.

Tarkista keiton maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa keitto kulhoihin ja murenna serranoviipale kuhunkin kulhoon. Valuta päälle vielä öljyä ja rouhi pinnalle pippuria.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑