Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Amerikka

Kimchihodarit kuumaan kesäpäivään

Viini saatu Viinimaa

Kimchi hot dogs

Kesä ja grillaus. Niin se taitaa monella mennä. Meillä pihattomilla ja grillittömillä kesä sujuu hieman eri merkeissä, mutta onneksi kesäfiilikseen pääsee ilmankin, vaikka näiden kimchihodareiden saattelemina.

Tajusin tuossa kevättalvella, kun suunnittelimme K-Ruoka -lehtien kesää, että olenkohan koskaan tehnyt hodareita kotona? Ei tullut ihan äkkiä mieleen ainuttakaan kertaa. No, sen jälkeen on tilanne korjaantunut mm. hummerihodareilla. Nämä kimchihodarit syntyivät oikeastaan niin sanottuna jääkaappioivalluksena eli jääkaapissa sattui olemaan kimchiä ja raakamakkaroita ja mietin, että mitä niistä tekisi. Ja kimchihodarithan niistä sitten tuli.

Kimchi hot dogs

Kimchi sopii hodariin

Kimchin voi tehdä toki itse ja siihen löydät ohjeen tästä, mutta oikein mainiota kimchiä olen löytänyt ihan tavallisista ruokakaupoista Kim Kong -kimchi -nimellä. Sitä myydään myös Ruohonjuuressa. Kimchi kannattaa paloitella veitsellä ensin, sillä pieneen hodarisämpylään ei kovin isoja paloja kerrallaan mahdu.

Kimchin ollessa tulisen sorttista ei makkaroiden tarvitse olla kovin mausteisia, vaan jokin miedommin maustettu sopii myös. Tällä kertaa minulla oli Feri’sin Toulouse-makkaroita, jotka paistoin parilapannulla ja halkaisin puoliksi sämpylöiden väliin. Kauppojen valikoimista löytyy makkaraa jos monenmoista, joten kokeile erilaisia vaihtoehtoja tulisemmasta miedompaan. Ja jos ei liha innosta, kokeile kimchihodareiden välissä vaikka pariloitua parsaa. Döner Harjun (Harjun makkaratehtaan) tyypit ovat ahkeroineet myös vegaanisen makkaran kehittelyssä, mutta en tiedä vielä saako sitä muualta kuin heidän ravintoloistaan.

Kimchin ja makkaran lisäksi hodareihin ujutettiin retiisistä ja kyssäkaalista (kotimaista!) tehtyä salaattia, chilimajoneesia sekä paahdettua sipulia. Aika jees setti kuuman kesäpäivän lounaaksi. Kimchihodarit ovat parhaimmillaan heti, joten valmistele kaikki ainekset etukäteen.

Kimchi hot dogs

Kimchihodarit – lasiin olutta vai viiniä?

Perinteisesti hodarit nautitaan oluen kanssa, mutta jos olut ei maistu, niin ei punaviinikään ei opöllömpi vaihtoehto. Viiniä valittaessa on hyvä pitää mielessä hodarin mausteisuus ja usein mausteisille ruoille sopiikin pehmeämmät, vähemmän tanniiniset viinit, joissa on hieman jäännössokeria. Kimchihodarit tarjosin Embrazen Red Blendin kanssa.

Punaviinin voi hyvin viilentää ennen tarjoamista. Suosittelen kokeilemaan, sillä usein hieman huoneenlämpöistä viiniä viileämmässä tulevat aromit paremmin esille. Vaaleampien viinien valinnassa menisin kepeän ja raikkaan pinot grigio -rypäleestä valmistetun viinin suuntaan tai kaataisin lasiin kylmää ranskalaista roséviiniä.

Embrazen Red Blend

Viinisuositus

Viinisuositus Embrazen Red Blend (Yhdysvallat), Alkon tilausvalikoima

Näyte saatu Viinimaa

Kimchi ja punaviini ei ole ehkä se perinteisin juoma yhdistelmä, mutta tämä Embrazen Red Blend oli kyllä yllättävä, mutta hyvä pari mausteiselle hodarille. Nimensä mukaisesti viini on monen rypäleen sekoitus, jossa on mm. Merlot-, Syrah-,Petite Sirah- ja Malbec -rypäleitä. Keskitäyteläisessä viinissä sokeria on 9,5%, joten se tekee mausta pehmeän hedelmäisen. Viilennettynä viinissä maistuvat selkeämmin aavistus tammea ja mausteisuutta sekä häivähdys vaniljaa.

Embrazen-viinien etiketeissä esiintyy historiallisesti uraauurtavia naisia, kuten tässä Red Blendissä Nelly Bly. Nelly oli aikansa tutkiva huippujournalisti, joka muun muassa tutkiakseen mielenterveyspotilaiden olosuhteita sairaalassa, tekeytyi potilaaksi ja vietti 10 päivää Blackwell’s Islandin mielisairaalassa. Tästä syntyi yksi aikansa kuuluisimmista juttusarjoista, jossa hän paljasti merkittäviä epäkohtia potilaiden kohtelussa ja hoitohenkilökunnan toiminnassa. Nelly myös matkusti ensimmäisenä naisena yksin ympäri maapallon, 72 päivässä. Hän vaikutti naiselta, johon olisi ollut kiva tutustua!

Embrazen Red Blend

Pimientos de Padrón ja cheddarkastike

Sihisevän kuumat padronit ja jalapenolla terästetty juustokastike on yhdistelmä johon jää koukkuun. You’ve been warned!

Pimientos de Padrón

Vietimme ystäväni varpajaisia ravintola Pastorissa ja valitsin alkuruoaksi hyvältä kuulostavan setin, jossa padron-paprikat tarjottiin cheddarjuustokastikkeen kanssa. Arvelin, että ei tässä kovin vikaan varmaan voi mennä, mutta siihen en ollut varautunut, että tuo yhdistelmä jäisi kummittelemaan päähäni ja aiheuttaisi suorastaan pakonomaisen tarpeen testata ohjetta kotona. Rehellisesti sanottuna, olisin nuollut kulhon puhtaaksi, jos minulla olisi Gene Simmonsin kieli! Joten kun teet tämän kotona, valitse astia sen mukaan, vink vink!

Olen aiemminkin tehnyt padroneita kotona, mutta en ehkä ole kuumentanut pannua riittävän kauan ja paistanut paprikoita tarpeeksi. Ovat ne olleet ihan hyviä, mutta merkittävä parannus tapahtui, kun annoin niiden oikein kunnolla paistua. Valurautapannu tai hiiliteräspannu on se paras väline. Ja tietysti grilli ja parila toimii näiden kohdalla mitä parhaiten. Maustamiseen riittää kunnon nyppäisy sormisuolaa päälle.

Padroineistahan sanotaan, että noin joka kymmenes paprika on todella tulinen. Alan epäillä tämän väitteen todenmukaisuutta, sillä olemme tässä parin kuukauden sisään vedelleet näitä useamman pussin ja emme ole kyllä todella tulista tavanneet. Viime kerralla ehkä yhdessä paprikassa oli hieman voimakkampi potku, mutta ei mitään kylillä huudeltavan voimakasta makua siinäkään.

Pimientos de padron with cheddar sauce

Padronit itsessään valmistuvat nopsaan, joten tuntui vähän raskaalta alkaa keittelemään juustokastiketta itse alusta alkaen. Lisäksi, kun pääni on nyt asemoitu arkea helpottavien ruokaohjeiden laatimiseen, oikaisin tässäkin. Valion Koskenlaskija cheddar on nimittäin mitä näppärin tuote tällaiseen, kun halutaan juustoista kastiketta nopsaan ja säilykkeenä myytävä juustokastike/dippi ei nappaa. Kaavin kastikkeen kattilaan ja lisäsin yhden hienonnetun jalapenon. Sitten vaan kastike kiehumaan kuumaksi ja se oli siinä.  Kerran versioimme tätä myös siten, että lorautimme joukkoon bourbonia. Toimi, mutta kastikkeesta tulee silloin ohuempaa ja se ei tartu niin hyvin padronien pintaan.

Padronit juustokastikkeella oli aika kymppi lisäke flank steakille, mutta menevät ne oikein mainiosti alkupalana tai naposteltavana. Vielä vinkki loppuun – kuumenna tarjoilukulho kunnolla kuumalla vedellä. Näin kastike pysyy lämpimänä pidempään ja ei ala niin nopeasti hyytyä.

Lady Habanero

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 

TABASCO

TABASCO habanero

 

Vieläkö on muistissa Tabasco-illalliseni Richard McCormicinkin kanssa? Toivottavasti, sillä tässä tulee lupaamani jatko-osa!

Hommahan meni siis niin, että Richard valmisti meille New Orleansin innoittaman ja Tabascolla maustetun illallisen, josta Mari (Jotain maukasta) valmisti Cobb-salaatin ja Antti (Kamera ja kauha) pääruoaksi tarjotun Po-Boyn eli katkarapuleivän. Ja sehän tarkoittaa, että it’s dessert time, folks!

Richardin laatima jälkiruoka kantaa nimeä Lady Habanero ja se saa potkunsa hedelmäisestä habanerolla maustetusta Tabascosta. Habanerokastike on Tabascoista uusi suosikkini  ja se sopii erinomaiseksi pariksi tumman suklaan kanssa. Tabasco-illallisellahan saimme maistaa myös habanerokastikkeella maustettua mutakakkua, joka oli kerta kaikkiaan koukuttavan hyvää!

Lady Habanero -nimessä oli jotain, joka sai mielikuvitukseni villisti laukkaamaan ja aloin pohtia millainen henkilö tämä Lady Habanero oikein olisi? Näin mielessäni tumman, pitkän ja hieman mystiselta vaikuttavan naisen, jonka oranssinkeltainen mekko hulmuaa tuulessa ja jonka kirsikanpunaisesta huulipunasta jää viskilasin reunaan tumma jälki. Lady Habaneron tuntevat kaikki, mutta siltä hän on kaikille hieman mysteeri. Villeimmät tarinat kertovat hänen jopa osallistuvan voodoo-menoihin New Orleansin yössä!

Tämä Lady mielessäni tartuin ohjeeseen ja tällainen siitä tuli.


 

Alkuperäisessä Richardin ohjeessa yhdistetään kullankeltainen maissikakku appelsiinilla maustettuun mascaronevaahtoon ja kokonaisuus kruunataan habanerokastikkeella maustetulla suklaakastikkeella. Kuulostaa hyvälle eikö vain? Halusin kuitenkin ison kakun sijaan tehdä vähän pienempiä kakkusia. Olin ajatellut käyttää tässä alumiinisia fondantmuotteja, jotka ovat pohjasta auki. Taikina on kuitenkin sen verran juoksevaa ettei tämä suunnitelma toiminut, joten päädyin nappaamaan laatikosta isoja muffinivuokia.

Tarkoituksenani oli tehdä annos pienestä kakusta mascarponen ja suklaakastikkeen kanssa, mutta mikä lie etelätuuli New Orleansista puhaltanut, sillä Lady Habanero otti ja lähti ihan eri polulle! Mansikat saivat väistyä tummien, mehukkaiden kirsikoiden tieltä ja kakku muuttui lautaselle koottavaksi trifle-tyypppiseksi annokseksi, jonka valelin vielä Tabascolla terästetyllä suklaakastikkeella.  Lady Habanero ei todellakaan jätä kylmäksi!

 

Lady habanero dessert

 

Halusin habaneron hedelmäisyyttä myös itse kakkuun, joten keitin hienonnettua tuoretta habaneroa sokerisiirapissa ja lisäsin sokeroituneet habanerokuutiot kakkutaikinaan. Tämän voi hyvin jättää tekemättä ja lisätä habaneroa enemmän suklaakastikkeeseen, jos tuon chilin maku miellyttää.

Kakkuohje kastikkeineen on amerikkalaisen runsas ja siitä saa juhannusjälkkärin 10 henkilölle. Ohjeen voi helposti puolittaa, jos syöjiä on vähemmän. Jos suklaakastiketta ja mascarponekermaa jää, niin ne voi yhdistää hauskaksi suklaamousseksi, jonka voi sitten syödä vaikka seuraavana päivänä.

Vink vink! Reseptin jälkeen löydät ohjeet kuinka voit osallistua Tabasco-tuotteiden arvontaan!

Lady Habanero by Richard McCormick

Maissikakku

6 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl polentaa (Risenta) tai karkeita maissijauhoja
3 dl sokeria
2 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl maitoa
2 dl piimää
1 dl hunajaa (käytin juoksevaa hunajaa)
4 kananmunaa rakenne vatkattu rikki
100 g voita sulatettuna
2 dl neutraalinmakuista öljyä (rypsi, auringonkukka)

Voitele iso (30 cm)  kakkuvuoka. (Suosittelen käyttämään perinteistä kakkuvuokaa, joka ei ole irtopohjavuoka , sillä taikina on todella juokseva.) Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sekoita isossa kulhossa keskenään kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa kananmunien joukkoon loput aineet. Lisää kananmunaseos kuivien aineiden joukkoon hitaasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia. Jos kakku alkaa tummua pinnalta, peitä se leivinpaperilla. Jäähdytä. (Jos teet pienempiä kakkusia lyhennä paistoaikaa.)

Mascarponekerma

200 g mascarponea (käytin koko purkin, 250 g)
1 dl sokeria
1 keskikokoisen appelsiinin raastettu kuori ja puolet mehusta
1/2 l kuohukermaa

Sekoita mascarponen joukkoon sokeri, appelsiinin kuori raaste ja mehu. Sekoita sen verran, että sokeri liukenee mascaroponen joukkoon. Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mascarponen joukkoon.

Habanero-suklaakastike

200 g tummaa suklaata
100 g voita
3 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 tl Tabasco Habanero -kastiketta

Rouhi suklaa ja palottele voi. Sulata ne vesihauteessa välillä sekoittaen, kunnes seos on sileää. Kuumenna sillä aikaa pienessä kattilassa kerma ja sokeri keskenään, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma pienissä erissä sulatetun suklaan joukkoon koko ajan varovasti sekoittaen. Mausta suklaakastike Tabascolla.
* Kastikkeesta tuli melko juoksevaa – jos pidät paksummasta suklaakastikkeesta, vähennä kerman määrää.

 

ARVONTA: Käyhän katsomassa Insta-tilini, siellä alkaa nimittäin Tabasco-aiheinen tuotepakettiarvonta! Kun kommentoit tabascoon liittyvää instapostaustani, niin osallistut neljän Tabasco-tuotepaketin arvontaan (pakettien arvo 30€/pkt).  Paketti pitää sisällään Tabasco-kastikkeita, makean grillaususkottavan essun sekä Suomen kesään sopivan Tabasco-pipon. Mukaan on laitettu vielä herkullisia ohjeita pursuavia reseptilehtisiä. Triplaa voiton mahdollisuutesi ja osallistu kisaan myös Jotain maukasta -instassa sekä Kamera ja kauha -blogissa!

Arvonta suoritetaan 30.6.2017. Tarkemmat säännöt löydät tästä linkistä. Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse yhteystietoja varten, joten varmista että sinuun saa yhteyden Insta Direct -viestillä. Alaikäraja tähän arvontaan on 15 vuotta ja osallistua voi vain Suomesta.

Good luck!

 

Kuuma ilta Tabascon merkeissä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Different kind of Tabasco sauces

 

Ensi vuonna tulee 150 vuotta täyteen siitä, kun maailman laajuisesti tunnettua Tabasco-kastiketta alettiin valmistaa Avery Islandilla Lousianassa.

Minulla oli pari viikkoa sitten ilo osallistua Tabasco-brändilähettiläs Richard McCormickin järjestämälle illalliselle yhdessä Jotain Maukasta -Marin ja Kamera&Kauha-blogin Antin kanssa. Richard oli Tabasco-lähettiläänä saanut ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vierailemaan Avery Islandilla, jossa Tabascoa edelleen valmistetaan McIlhennyn perheen johdolla. Richard kertoi, että kaikki yrityksessä mukana olevat perheen jäsenet osallistuvat kokonaisvaltaisesti yrityksen toimintaan ja kaikkien heidän tulee hallita jokaikinen Tabasco-kastikkeen valmistukseen, pakkaukseen ja myyntiin liittyvä työvaihe. Todellinen perheyritys siis edelleen!

Tabasco's brand ambassador from Finland, Richard McCormick

Chilien ystävänä minua kiinnosti tietysti kuulla, että mitä chililajikkeita kastikkeisiin ylipäätään käytetään ja miten valmistus tapahtuu? Olinkin aika yllättynyt kuullessani, että alkuperäisen Tabasco-kastikkeen chilinä käytetään vain yhtä chiliä – nimittäin capsicum frutens -chiliä, jonka siemenet yrityksen perustaja Edmund McIllhenny toi aikoinaan mukanaan Meksikosta tai Väli-Amerikasta. Tätä pensaspaprikan lajiketta on myöhemmin kutsuttu myös nimellä Tabasco-chili.

Itse kastikkeiden valmistus tapahtuu Avery Islandilla, mutta Tabascon suosion kasvettua ei kaikkia kastikkeisiin tarvittavia chilejä voida enää kasvattaa paikan päällä. Tällä hetkellä Avery Islandilla kasvatetaan ainoastaan ns. siemenchilejä, joiden siemenet viedään kasvamaan Tabascon sopimustiloille, jotka sijaitsevat ympäri maailmaa. Chilit poimitaan edelleen käsin ja vasta sitten, kun ne ovat täysin kypsiä. Oikealla kypsyysasteella taataan tuotteen tasalaatuisuus riippumatta siitä missä päin maailmaa chilit kypsyvät. Sopivan kypsyyden määrittämistä helpottaa alla olevassa kuvassa näkyvä väritikku. Chilin väriä verrataan tikkuun ja jos ne vastaavat toisiaan, ovat chilit valmiita poimittaviksi.

Ripe chilies are bright red

 

Chili paste after 3 months in oak barrels

Kastikkeen valmistukseen käytetään koko chilipalko ja chilit murskataan samana päivänä, kun ne ovat poimittu. Muista chilikastikkeista poikkeavan Tabascosta tekee se, että murskaamisen jälkeen chilimassa laitetaan tekeytymään tammitynnyreihin, joissa se saa kypsyä suolakuoren alla kolmen vuoden ajan!

Saimme illallisella maistaa kahta eri-ikäistä chilimäskiä – vuoden ikäistä sekä tätä kolme vuotta kypsynyttä ja olihan niissä eroja. Vuoden kypsynyt mäski oli selvästi kirpeämpi, raikkaampi ja terävän chilinen. Vanhempi mäski oli aluksi pehmeämmän makuinen, kunnes salakavalasti chilin polte kasvoi ja pian huokailimme hikeä otsalta pyyhkien. Posket punoittivat vielä monta tuntia maistamisen jälkeenkin!

Kun mäski on kypsynyt tammitynnyreissä riittävän kauan, suorittaa joku McIlhennyn perheen jäsenistä laaduntarkastuksen. Hyväksyttyyn mäskiin sekoitetaan sitten tislattua viinietikkaa, jonka jälkeen seoksen annetaan maustua nelisen viikkoa. Tämän jälkeen chilien kuoret, hedelmäliha ja siemenet suodatetaan pois. Tälle ylijääneelle massalle on myös kysyntää, sillä se myydään elintarviketeollisuudelle lihamarinadien ynnä muiden tahnojen valmistamiseen. Lopuksi kastikkeeseen lisätään vain suola, joka on muuten sekin paikallista ja peräisin Avery Islandin omasta suolakaivoksesta. Eli ei siis kovin montaa raaka-ainetta tarvita tähän varmasti maailman tunnetuimman chilikastikkeen valmistukseen.

Matching food w/ Tabasco sauces

Ennen Richardin valmistamaa illallista saimme vielä maistaa tabascokastikkeita yhdistettynä erilaisiin ruokiin. Emäntämme Ida, Arvid Nordqvistilta, oli koonnut kivan kattauksen neljästä tabasco-kastikkeesta, joista miedoin ja raikkain on vihreä Tabasco. Tämä kastike valmistetaan jalapenoista ja se oli nappivalinta guacamolen maustamiseen.  Tosi monikäyttöinen kastike, ihan mihin vaan!

Toinen kastike, jota maistoimme, oli Chipotle Tabasco. Tätä kastiketta varten jalapenot savustetaan pekaanipuun savussa. Chipotlen savuinen maku toimi ihanasti majoneesissa nachojen kanssa. Chipotlessa on jo tulisuutta pikkuisen enemmän vihreään kastikkeeseen verrattuna, mutta silti vähemmän kuin perinteisessä Tabascossa, jota maistoimme seuraavaksi. Bloody Mary -drinkkiä ei voi tarjota ilman Tabascoa ja miksipä klassikkoa muuttamaan!

Vaikka chipotle onkin yksi lempichileistäni, niin viimeinen makupari vei kyllä sukat jalasta. Habanerosta valmistettu Tabasco oli yhdistetty silkin pehmeään mutakakkuun. Voi pojat! Ihan täydellistä! Habaneron oma hedelmäisyys sopi tumman suklaiseen makuun mainiosti. Ida kertoi, että habanerokastiketta valmistettaessa oli haettu makuja Karibian suunnalta ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Kastiketta yksinään maistessani toi se elävästi mieleeni Jamaikan suunnalta tulleiden työkaverieni kokkaamat ruoat Lontoossa.

Italian rose wine was a good match!

Entä sitten illallinen? Aloitimme Richardin versiolla jenkkiklassikko Cobb-salaatista, jota hän oli tuunannut lehtikaalilla. Cobb-salaatti sai potkua vihreästä Tabascosta ja sitä oli käytetty niin kastikkeessa kuin lehtikaalinkin maustamiseen. Seuraava ruoka oli versio Po-Boysta eli lousianalaisesta katkarapuleivästä, jonka kastike oli maustettu perinteisellä Tabascolla. Mielenkiintoinen iltamme päättyi tuhtiin maissikakkuun, jonka kanssa tarjottiin habanerokastikkeella terästettyä suklaakastiketta ja mascarponevaahtoa.

Tämän enempää en ruoista aiokaan kertoa, sillä seuraavaksi on luvassa meidän omat kokeilumme Richardin ohjeista. Sen voin paljastaa, että Mari vastaa alkuruosta, Antti pääruoasta ja minä pääsen maissikakun kimppuun. Monta syytä siis seurata meitä niin instassa, facabookissa kuin blogeissakin. Saatatpa vielä päästä itsekin maistamaan Tabascon monipuolisia makuja!

Kiitos mukavan tulisesta illasta Richard McCormick ja Tabasco!

Viskimarinoidut chilit

Chilien säilöminen on helppoa! Bourbon-etikkaliemessä kypsyneet chiliviipaleet sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon ja sellaisinaankin syötäviksi.

bourbonpickled chilies

Innostuimme loppukeväästä tilaamaan Fataliista meille chilintaimia. Tietenkään en voinut tyytyä vain yhteen chiliin vaan kolmehan niitä oli saatava. Olin varautunut valtaisaan chilisatoon ja mietin korvat savuten mitä niille kaikille chileille tekisin. Sitten mieheni hankki meille Edward Leen Smoke and Pickles -kirjan ja tämä ohje suorastaan pomppasi esiin. Jee, ongelma ratkaistu! Paitsi, nuo pahuksen chilithän eivät tietenkään kaikki kypsyneet yhtä aikaa, ja vaikka meillä onkin kolme pensasta, on 450 g chiliä yhdellä kertaa aika kova vaatimus. Ei auttanut kun kävellä kauppaan ja ostaa sieltä chilit. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa vielä kotimaisia chilejä ja valikoimaakin oli. Päädyin Aji Cristal -chileihin niiden koon ja minua miellyttävän hedelmäisen maun vuoksi. Ed Lee käyttää ohjeessaan jalapenoja.

Säilöntäliemi maustetaan etikan lisäksi bourbonilla. Käytin Woodford Reserve -bourbonia, kun meillä sitä sattui olemaan. En ole kyseisen juomagenren asiantuntija, mutta sanoisin ettei tähän ohjeeseen kannata käyttää mitä tahansa tikkuviinaa. Mielummin jotain sellaista mitä mielellään itsekin joisi. Chilejä ei tässä ohjeessa varsinaisesti hapateta, vaan ne kypsyvät kuuman liemen ansiosta sopivan pehmeiksi. Chilit maustuvat parissa päivässä ja ovat käyttökelpoisia muutavan viikon.

bourbobpickled chilies

Kun maistelin valmiita chilejä oli niissä just sopivasti potkua, ei liikaa. Bourbon maistuu taustalla ja liemen etikkaisuus oli tasapainossa hunajan tuoman makeuden kanssa. Siinä mutustellessani tuli mieleen, että kuinkahan nämä sopisivat juustojen kanssa? Olen nimittäin tykästynyt Kal’sin jalapenohilloon, joka sopii erityisesti kermaisten juustojen kanssa tarjottavaksi. Pienen kaivelun jälkeen löytyi jääkaapistamme pala Ullanlinna-juustoa ja ei kun testaamaan! Hyvinhän ne yhteen sopivat. Kaiken lisäksi kirkkaanpunaiset chiliviipaleet juustopalan päällä näyttivät todella kauniilta ja sehän on puoli ruokaa se.

Bourbonmarinoidut chilit sopivat luonnollisestikin nachojen ja tortillojen kavereiksi. Chiliviipaleet antavat potkua myös salaateille ja keitoille. Vähän pyörittelin päässäni jotain meksikolaishenkistä focacciatyyppistä leipääkin, johon näitä chilejä voisi upottaa. Käyttökohteita löytyy varmasti, jos olet chilien ystävä.

Ed Lee  käyttää chilejä myös cocktaileissa makua antamassa – miltä kuulostaisi jalapenoilla maustettu Bourbon Julep?

 

Bourbonmarinoidut chilit

450 g chilejä (esim. jalapenoja tai aji cristalia)
3 dl valkoviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
2 1/2 dl bourbonia
1 1/4 dl hunajaa
2 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl sinapinsiemeniä
2-3 laakerinlehteä

Suojaa kätesi kertakäyttöhansikkailla. Huuhtele chilit huolellisesti ja kuivaa ne. Pyörittele chilejä varovasti leikkuulautaa vasten, saat näin siemenet irtoamaan kiinnikkeistään. Leikkaa chileistä kannat ja kopistele siemenet pois. Viipaloi chilit noin 1/2 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Rapsuttele pois kiinni jääneet siemenet. Jätä sivuun odottamaan. Kuumenna puhdas lasi tölkki uunissa tai kaatamalla siihen kiehuvaa vettä.

Mittaa kattilaan keskenään loput aineet ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja keitä lientä vielä 5 minuuttia.

Siirrä chilit kuumennettuun tölkkiin ja kaada päälle kuuma mausteliemi. Sulje purkki tiukasti kannella ja anna sen jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä jäähtynyt purkki jääkaappiin. Chilit tekeytyvät 3 päivässä ja säilyvät noin 2 viikkoa jääkaapissa avattuna.

Bourbonchilit

Punaherukka-biscuitit

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin  nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Eikös keskiviikkona ole jo korkea aika suunnitella, että mitä sitä lauantaiaamuna söisi?

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Tämän ricottapannukakkuohjeen takana on Nigella Lawson. Nigella tarjoaa pannarinsa viipaloitujen mansikoiden kanssa, mutta näin mustikka-ajan ollessa vielä parhaimmillaan, tein mustikoista hilloketta. Taivaallisen hyvä hilloke syntyy myös vadelmasta ja mustikasta. Tai kokeile Tastytravelissimo-blogissa keitettyä vadelma-salmiakkihilloa, nam! Ricotan ansiosta pannarit ovat ruokaisia ja eivät oikeastaan kaipaa seurakseen hillokkeen lisäksi muuta kuin hyvää kahvia.

Ricotta on niitä ruoka-aineita, joihin huomaan kesällä tarttuvani useammin. Sen kevyt koostumus ja hapan raikkaus on omiaan kesäisissä ruuoissa ja leivonnaisissa. Ja erityisen hyvin se sopii pastaruokiin, kuten kesäkurpitsapastan kohdalla tulikin jo todettua. Ricottaa olen käyttänyt myös  canneloneissa ja lasagnessa. Ricotasta saa muuten aika hauskan jälkiruoan, kun sen rakenteen vatkaa rikki, maustaa tomusokerilla sekä vaniljalla ja tarjoaa tuoreiden puna- ja mustaherukoiden kanssa!

Ricottapannukakut
15-20 kpl

1 prk (250 g) ricottaa
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
(paistamiseen: voita)

Kumoa ricotta kulhoon. Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita ne ricotan joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele ricottaseokseen vehnäjauhot, leivinjauhe, vanilja ja suola. Lisää valkuaisvaahto taikinaan varovasti nostellen.

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja valuta pienellä kauhalla taikinaa pannulle. Omalle pannulleni mahtui kerrallaan kolme pannukakkua paistumaan. Mikäli käytät paistamiseen valurautapannua, niin paista pannarit voissa.

Kun pannukakkujen pinnalle alkaa noin minuutin päästä muodostua reikiä, käännä pannukakut lastalla ja paista niitä vielä toiselta puolelta minuutin verran. Paistolämpötila saa olla melko matala, noin keskilämpö, jotteivat pannarit pala.

Nosta paistetut pannukakut uuniin tarjoiluastialle ja pidä lämpimänä (75 astetta), kunnes olet paistanut koko taikinan. Tarjoa mustikkahillokkeen tai tuoreiden marjojen kanssa.

Mustikkahilloke

2 dl mustikoita
3 rkl sokeria
1/2 sitruunanmehu
ripaus kardemummaa

Mittaa kaikki aineet kattilaat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hilloketta noin 10 minuuttia. Nosta sivuun jäähtymään ja tarjoa pannukakkujen kanssa. Hilloke sopii hyvin myös jäätelön kaveriksi tai jogurtin seuraan.

Klassikkoleipä BLT

Voiko enää klassisempaa voileipää olla kuin Amerikan suunnalta tullut BLT? Tuo kirjainyhdistelmä piilottaa taakseen kolme erinomaista raaka-ainetta: pekonin, salaatin ja tomaatin.

BLT

Taisi olla viime viikolla, kun Top Chef – tuomari ja ravintoloitsija, Tom Colicchio, tviittasi The FoodLab -kirjan kirjoittaneen J.Kenji López-Altin kanssa BLT:stä. Kummatkin olivat vahvasti sitä mieltä, että BLT on ennen kaikkea tomaattileipä. Tämän  vuoksi sitä tarjotaan Colicchion ravintolassa vain ja ainoastaan tomaattien ollessa parhaimmillaan. Ja onhan tämä leipä tosiaan sellainen kesäherkku, joka melkein vaatii aurinkoista päivää ja varpaiden heiluttelua järvivedessä seurakseen. Tai ainakin lasillisen kylmää olutta.

Kuten yksinkertaisimmissa jutuissa yleensä, on raaka-aineiden laatu tässä A ja O. Valitse siis mehukkaita ja kypsiä tomaatteja, tuoretta rapeakuorista leipää, rapean rouskuvaa salaattia ja parasta pekonia. Leipä voidellaan majoneesilla ja on ihan makuasia, että sopiiko tähän paremmin kaupan majoneesi vai itsetehty. Päädyin tekemään itse majoneesin, kun se on niin nopea ja helppo valmistaa. Majoneesin voi maustaa sitruunankuorella, jotkut laittavat majoneesin joukkoon valkosipuliakin. Puritaanisimmat BLT-fanit jättävät kuitenkin majoneesin maustamatta, suolaa ja pippuria lukuunottamatta.

Pekonit paistoin uunissa rapeiksi. Leipäviipaleet pyöräytin pekonin rasvassa ja paahdoin nekin uunissa. Molemmat voit paistaa myös paistinpannulla. Tomaateiksi valitsin muhkeat pihvitomaatit, jotka olivatkin todella mehukkaita ja makeita. Tomaatti saa olla paksuina viipaleina, ei siis mitään läpikuultavan ohuita lepuskoita tähän leipään. Riippuen tomaattien ja leipäviipaleiden koosta, menee yhteen leipään 2-4 viipaletta tomaattia. Tomaattiviipaleiden maustaminen suolalla ja pippurilla on hyvä idea, suosittelen!

BLT

Tomaatti tuo leipään pehmeyttä ja kosteutta, joten salaatti saa olla rapsakkaa. Jenkkiohjeissa on usein mainittu jäävuorisalaatti, mutta sen sijaan valitsin leipään Cosmopolitan salaattia, joka on ihanan rouskuvaa ja maistuvaa. Paljon parempaa kuin jäävuorisalaatti, jos minulta kysytään!

Kokosin leivän niin, että tomaattiviipaleet olivat heti leivästä seuraavina, sen jälkeen oli salaatin vuoro ja keskelle kokosin reilusti pekonia. Ja kun sanon reilusti, niin yhdestä pekonipaketista riittää kahteen leipään. Syömistä helpottaa, jos pistät leivän päihin cocktailtikut tai vastaavat ja leikkaat leivän kahteen osaan. Sitten vaan nauttimaan!

Onko sinulla joku lempivoileipä tai lämmin leipä, jonka ohje olisi syytä jakaa muillekin? Vinkkaa minulle ja lempileipäsi saattaa päästä Haarukkavatkaimen testiin!

 

Juustoa, juustoa ja lisää juustoa eli mac ’n’ cheese

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juustoa saa olla reilusti. Valitse mukaan myös vahvemman makuisia juustoja, jolloin saat voimakkaamman maun kastikkeeseen.

Minusta on pikkuhiljaa tullut juustosyöppö. Olen toki juustoista pitänyt aiemminkin, mutta nyt huomaan hamstraavani niitä jääkaappiimme ja yllätän itseni syömästä ”ihan pienen palan” Klippania tai jotain muuta hyvää juustoa ruoanlaiton ohessa. Niinpä ei ole yllätys, että jääkaapistamme löytyy jos jonkinlaisen juuston rippeitä, joiden elinkaari ruoaksi kelpaavaksi materiaaliksi alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan. Onneksi tähän ongelmaan on pomminvarma ratkaisu (sen lisäksi, että lakkaisin ostamasta liikaa juustoja), ja sen ratkaisun nimi on Mac ’n’ cheese eli juusto-makaronilaatikko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kaksi versiota, josta toiseen laitoin pankomurua päälle ja tähän kuvassa olevaan en laittanut. Suosittelen korppujauho- tai pankomuruilla kuorruttamista, laatikko saa mukavaa rapeaa rakennetta pintaan.

Atlantin toisella puolella Mac ’n’ cheese tarjotaan usein lisäkkeenä, mutta ruoka itsessään on niin tuhti ja täyttävä, että sen seuraksi riittää kirpeän sinappisella kastikkeella maustettu vihreä salaatti. Aivan tuntematon tällainen lisäkemakaronilaatikko ei Suomessakaan ole, sillä munamaitoon valmistettu, lihaton makaronilaatikko on kuulunut jo pitkään osana perinteisten pitopöytien tarjontaa.

Laatikon pohjan muodostavat keitetyt makaronit ja maitokastike, joka on kyllästetty juustolla. Juuston lajilla ei sinänsä ole väliä, kunhan se on rasvaista ja hyvin sulavaa. Tällä kertaa meillä sattui olemaan Herkkujuustolan Savuhilmaa, keltaista cheddaria ja gruyeren loput. Kuten monet laatikkoruoat, niin tätäkin on helppo varioida mielensä mukaan. Olen joskus laittanut mukaan lehtikaalia kevennykseksi tai silpunnut joukkoon paljon erilaisia yrttejä. Aina varma valinta on pekoni, jonka paistoin aivan rapeaksi uunissa ja murensin juustokastikkeen joukkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapeaksi paistettua pekonia, nam!

Täysjyväpastat eivät normaalisti kuulu kuiva-ainekaappimme valikoimiin, mutta juustokastikkeen joukkoon täysjyvämakaroni uppoaa mukavasti. Tavallinen makaroni sopii yhtälailla, mutta klassikkostatukseen vedoten en menisi pastan muotoa vaihtamaan. Tästä tulee kerralla iso annos. Pienemmän määrän saat, kun käytät 400 g makaroneja ja litran maitoa. Kaikki muu onkin sitten lähinnä makukysymys.

Huom! Tässä suuruksessa on tarkoituksella rasvaa enemmän suhteessa jauhoihin, tällöin jauhot eivät paakkuunnu niin helposti maitoa lisättäessä ja kastikkeesta tulee sileää. Rasvan määrää voi toki vähentää halutessaan.

Mac’n’cheese

600 g täysjyvämakaroneja
1,5 l maitoa
1 keltasipuli
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
100 g voita
1 1/2  dl vehnäjauhoja
3 rkl Dijon-sinappia
mustapippuria
1 pkt pekonia
n. 400 g erilaisia juustoja raastettuna
korppujauhoja, panko-murua, leivänmuruja

1. Keitä makaronit kiehuvassa vedessä noin 4 minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Tarkoitus on, että makaronit eivät ole täysin kypsiä tässä vaiheessa.
2. Kaada maito kattilaan. Kuori keltasipuli, leikkaa se puoliksi ja nosta maidon joukkoon. Lisää myös maustepippurit ja laakerinlehdet. Kuumenna maito hiljalleen kiehuvaksi ja pidä lämpimänä.
3. Sulata pinnoitetussa kattilassa voi ja lisää jauhot sekoittaen. Kuumenna suurusta hetki ja nosta kattila pois levyltä. Lisää kuumaa maitoa aluksi kauhallinen kerrallaan (poimi maidosta pois mausteet sitä mukaan) ja sekoita hyvin jauhojen joukkoon. Kun noin puolet maidosta on lisätty, siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Kun kastike alkaa saostua, lisää loput maidosta ja kuumenna. Keitä, kunnes kastike on uudelleen saostunut. Mausta Dijonilla ja mustapippurilla. Kastike saa olla koostumukseltaan melko löysää.
4. Paahda pekonit uunissa tai paistinpannulla kastikkeen valmistuessa. Valuta pekoneista talouspaperin päällä ylimääräinen rasva pois. Murenna jäähtyneet pekoniviipaleet pieniksi muruiksi.
5. Raasta juustot ja sekoita 3/4 juustosta kuuman maitokastikkeen joukkoon. Tarkista maku.
6. Lisää kastikkeeseen pekonimurut ja keitetyt makaronit. Sekoita hyvin ja kaada seos voideltuun isoon uunivuokaan (n. 2 1/2 l). Koostumus saa olla löysän valuva. Ripotele päälle loput juustoraasteesta sekä korppujauhot. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑