Haarukkavatkain

Ruokablogi

Author: minttu (page 10 of 28)

Lehtevät manteliset karhunvatukkapiirakat

Makean happamat karhunvatukat, mantelinen täyte ja lehtevä voitaikina – ei kuulosta pahalta, eihän?

Nyt tulee ruokatunnustus – rakastan voitaikinaa!

Voitaikinaa pidetään vähän ehkä vanhanaikaisena ja epäterveellisenä ja what not, mutta voitaikinasta saa ihanan lehtevän ja rapean taikinan, jollaista ei muuten saa. Voitaikinaleivonnaisten onnistumisessa on huomioitava muutama seikka – täytettä ei saa olla liikaa, uunin pitää olla kuuma ja paistamisen kanssa ei pidä kiirehtiä, jotta leivonnainen paistuu pohjaa myöten.

Karhuvatukat ovat pyörineet mielessäni jo tovin. Ensin ajattelin tehdä niistä keikauskakkua, mutta kun olen näihin mataliin, galettetyyppisiin piirakoihin ihastunut, niin päätin kokeilla voitaikinan ja karhunvatukoiden yhdistämistä. Tein kaksi erilaista versiota, joista suorakaiteen muotoinen piirakka paistui leivinpaperin päällä pellilla ja pyöreät pienet piirakat paistoin blinipannuissa. En ollut varautunut ihan riittävään määrään marjoja, joten jouduin lisäämään vadelmia viimeiseen piirakkaan, mutta hyvin toimi sekin.

Piirakoista oli kovaa vauhtia tulossa melko ranskalaishenkisia,  joten mantelimassa sopi täytteeksi kuin nenä päähän. Mantelimassa kannattaa vatkata pehmeäksi ennen levittämistä. Kostutin massan vedellä ja vatkasin haarukalla pehmeäksi. Jos kaapistasi löytyy mantelilikööriä tai konjakkia, niin nekin sopivat veden tilalle.

Tuskailin tuossa taannoin ystävilleni, että harmittaa leipoa mitään makeita juttuja, kun ne meillä usein jäävät vähintään puoliksi syömättä ja kuivahtaneet tai pilaantuneet leivonnaiset joudun heittämään pois. Näiden piirakoiden kanssa ei sellaista ongelmaa ollut, ihan jo senkin vuoksi, että ylijääneet pienet piirakat sain pakastimeen helpommin ujutettua kuin isoon piirakkavuokaan paistetun marjapiirakan.  Oli kuulkaa sunnuntaiaamu pelastettu, kun nakkasin uuniin tällaisen lehtevän marjapiirakan kuumentumaan!

Ruokahävikkiasiat ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina ja parin viikon päästä järjestettävillä ruokahävikkifestareilla voit tulla kuuntelemaan bloggaajien vinkkejä siihen, kuinka kotona voi hävikkiä vähentää. Lisää tästä aiheesta on luvassa ensi viikolla blogissa, joten pysyhän kuulolla!

#hävikistäherkuksi

Karhunvatukkapiirakat

1 pkt (500 g) Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa
1 pkt mantelimassaa
1 tl aitoa vaniljaa jauheena
4 rs (à 125 g) karhunvatukoita
1/2 dl sokeria

voiteluun
1 kananmuna

pinnalle
ruokokidesokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Paloittele huoneenlämpöinen mantelimassa kulhoon ja lisää vesi. Vatkaa haarukalla sileäksi massaksi. Mausta vaniljalla.

Jaa taikina kahteen palaan ja kauli toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele taikinan reunat ja käännä voidellut reunat levyn päälle. Näin saat helposti korkean reunan piirakalle ja sinun ei tarvitse leikata erikseen taikinasta reunoja.

Voitele reunat ja ripottele päälle ruokokidesokeria. Pistele piirakkapohja haarukalla ja levitä päälle mantelimassa. Asettele päälle karhunvatukoita ja ripottele marjojen päälle vielä sokeria. Paista uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Kauli lopputaikina ja leikkaa siitä pieniin pannuihin (esim. blinipannuihin) sopivat kiekot (2 kpl). Painele taikinakiekot voideltuihin vuokiin ja pistele pohja haarukalla. Jaa loput mantelimassasta taikinan päälle, lisää marjat ja sokeri. Voitele reunat. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin ruskea ja pohjasta kypsä.

Aiemmin voitakinasta leivottua:

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Porkkana-ricottapiirakka

Juhlista parasta satokautta vaikka tällä porkkana-ricottapiirakalla!

Roasted carrot and ricotta pie

 

Voi vitsit miten ihanaa aikaa just nyt elämme! Kaupat ja torit ovat pullollaan toinen toistaan houkuttelevimpia kasviksia, marjoja ja sieniä. Tässä meinaa pieneltä ruokaihmiseltä mennä ihan kontrolli ! Ja miksei menisi, erityisesti kun kohdalle osuu näinkin inspiroivia raaka-aineita kuin nämä upean väriset porkkanat, jotka sain mukaani valokuvausworkshopista. Porkkanat ovat Orastavan Auringon Irmeliltä peräisin ja hänen tiluksiltaan workshopiin saimme myös hauskoja värillisiä perunoita! Toivotaan, että näitä tuotteita näemme kaupoissa jatkossa enemmänkin.

Clourful carrots <3

Sen lisäksi, että porkkanat olivat hauskan värisiä, oli niissä myös makua ja porkkanoiden väri kesti yllättävän hyvin uunissa paahtamista. Workshopiin paahdoin porkkanat kvinoasalaattiin ja maustoin ne za’atar-mausteseoksella, kastikkeeksi tarjosin tahinikastiketta ja kokonaisuus toimi tosi hyvin.  Tällä kertaa halusin tehdä porkkanoista jotain ihan muuta. Minulla on ollut koko kesän aikeissa tehdä tällainen ricottapiirakka, josta paistetaan vain pohja. Alunperin piirakka piti tehdä uunissa paahdetuista pikkutomaateista, mutta porkkanat saatuani keksin käyttää niitä ja eipä huono idea lainkaan, vaikka itse sanonkin.

Tämä piirakka on tosi simppeli valmistaa ja pohjan voi paistaa  edellisenä päivänä valmiiksi. Jos et ole vielä rapujuhlia ehtinyt pitämään, niin tässä voisi olla kiva piirakka alku- tai pääruoaksi, riippuen miten tykkää ravut syödä.  Za’atar-mausteen voi hyvin jättää pois ja maustaa porkkanat ihan suolalla, pippurilla ja timjamilla. Ripottele pinnalle kuitenkin seesaminsiemeniä, niistä tulee kivaa paahteista makua ja suutuntumaa. Avokadohunajan sijaan tavallinen hunaja tai vaahterasiirappi käy.

Irmelin porkkanoista ehti Mari (Jotain maukasta) jo tekemään linssisalaattia, käypä kurkkaamassa. Jutussa on myös aivan upea kuva porkkanoista ennen käsittelyä! Vaude, sanon minä!

 

roasted carrot and ricotta pie

 

Porkkana-ricottapiirakka

pohja
3 dl täysjyväspelttijauhoja
125 g kylmää voita kuutioituna
1-2 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

porkkanat
3-4 porkkanaa
öljyä
suolaa
za’ataria

täyte
2 prk (à 250 g) ricottajuustoa
3/4 dl raastettua parmeesaanijuustoa
1/2 dl hienonnettua minttua
mustapippuria, ripaus sormisuolaa

päälle
avokadohunajaa
kuorellisia seesaminsiemeniä
minttua

Valmista pohja. Nypi kulhossa keskenään jauhot ja voi. Lisää vesi ja suola, sekoita taikinaksi. Painele taikina voidellun irtopohjapiirakkavuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja nosta vuoka pakastimeen noin puoleksi tunniksi tai jääakaappiin tunniksi.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista pohjaa uunin keskitasolla 10-14 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä ja on kypsä. Anna pohjan jäähtyä.

Pese porkkanat ja leikkaa ne pituussuunnassa veneiksi. Levitä porkkanat uunipellille, valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda 225 asteessa 15-20 minuuttia, riippuen porkkanoiden koosta.

Täytettä varten kumoa ricotat tiheäsilmäiseen siivilään ja painele lusikalla ricotta siivilän läpi. Tämä tekee ricotan suutuntumasta sileämmän. Voit myös vatkata rakenteen rikki, silloin ricotta jää karkeammaksi.

Lisää ricotan joukkoon raastettu parmesaanijuusto sekä minttu ja mausteet. Levitä ricotta jäähtyneelle piirakkapohjalle. Nosta päälle huoneenlämpöiset porkkanat ja valuta päälle hunajaa. Viimeistele piirakka seesaminsiemenillä ja mintunlehdillä.

Vadelma-belugalinssisalaatti piknikille

Vadelma-belugalinssisalaatti saa makua sumakista ja mehevyyttä appelsiinivinegretistä.

Beluga lenti salad with raspberries

 

Viime viikonlopun vietin jo kolmatta kertaa Marin ja Timin valokuvausworkshopissa kokkaillen. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Helsingissä ja sunnuntain lounas nauttiin piknik-henkeen Ruttopuistossa. Piknik itsessään jo rajoitti jonkin verran sitä mitä tarjottiin ja kasvis-vegaaniruoka oli toivelistalla. Kauan ei tarvinnut ideoita päässä pyöritellä, kun teema oli jo selvä – teen salaatteja ja tahnoja Lähi-idän vaikuitteilla.

Vegaaninen piknik

Kaiken kaikkiaan tarjolla oli labnehia, punajuurihummusta, lehtikaali-avokadotahnaa, pikkelöityjä raitajuuria, kokonaisena paahdettua kukkakaalia chermoula-tyyppisen kastikkeen kanssa sekä paahdetuista porkkanoista, pavuista ja kvinoasta valmistettua salaattia tahinikastikkeella ja tämä vadelma-belugalinssisalaatti,  josta tulikin kaikkein kuvatuin ruoka!

Upeat kasvikset ja yrtit suorastaan inspiroivat tekemään kaikkea kaunista ja kiitos niistä vielä Deliverdelle ja Orastavan Auringon Irmelille! Ai niin, jälkiruokana tarjosin galettea, johon upotin nektariineja, persikoita, luumuja ja aprikooseja.

Kokeile myös kirsikoita

Idean tähän salaattiin sain aiemmin kesällä, kun tein kotona salaatin vadelmista ja kirsikoista. Se toimi kivasti lisäkkeenä, mutta piknikille vadelmat kaipasivat jotain vähän tuhdimpaa kaveriksi. Belugalinssit toivat ruokaisuutta, mutta myös dramaattista ulkonäköä. Valitettavasti kirsikoiden satokausi alkoi juuri olla viimeisillään, joten piknikille niitä vielä sain, mutta maanantaina kun kävin kaupassa tätä ohjetta varten, en niitä enää löytänyt.

Beluga lentils with raspberries

 

Upeita kuvia piknikiltä ja viikonlopulta löydät instasta mm. näillä tägeillä:

#rybworkshop #timclinchworkshop #helfoodphoto2017

Ku ite tekee -blogin Minna ehti jo kirjoittaa viikonlopusta. Käyhän lukemassa!

Vadelma-belugalinssisalaatti

3 dl belugalinssejä
(3 dl kirsikoita)
1 rs (250 g) tuoreita vadelmia
Mimis versoja (mielellään värikästä versoseosta)
2 tl sumakkia

appelsiinivinegretti

3/4 dl appelsiinin mehua
2 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Keitä linssit suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin ja jäähdytä. Vatkaa kastikkeen aineet keskenään ja mausta linssit kastikkeella. Jos käytät kirsikoita, poista niistä kivet ja paloittele kirsikan liha linssien joukkoon.

Levitä tarjoiluastian pohjalle versoja. Kokoa päälle linssejä ja vadelmia. Ripottele päälle sumakki ja lisää versoja.

Top tip! Persikka-hasselpähkinäsalaatti vadelmakastikkeella on muuten yksi lempisalaateistani – siinä yhdistyvät sesongin raaka-aineet upealla tavalla!

Uunipaahdetut vaniljaiset hedelmät

Stone fruits.

Mahtava sana! Käännettynä kivihedelmät tai kivelliset hedelmät ei oikein kuulosta samalta. Ihania ne ovat – nektariinit, persikat, luumut, aprikoosit,  joiden kausi on nyt parhaimmillaan.

 

 

En tiedä käykö teille näin, mutta tahdon aina intoutua ostamaan nektariineja ja persikoita vähän turhankin reilusti kerralla ja pian ollaan siinä pisteessä, jossa hedelmien elinkaari lähestyy bioastiaa. Tämä uunipaahdettujen kivihedelmien ohje on siitä ihana, että se sallii hedelmissä pienet muhkut ja pehmenneet kohdat, kunhan hometta ei ole.

Ihan sellaisinaan en hedelmiä uuniin pistä, sillä ne saavat ripotteekseen vaniljalla ja limetillä maustettua sokeria. Uunin lämpö yhdessä sokerin kanssa irrottaa hedelmistä mehua ja vuoan pohjalle syntyy vaniljainen siirappi, jota kannattaa lusikoida talteen hedelmien kanssa. Sunnuntain aamupalasta tulee vähän parempi, kun jogurtin päälle kokoaa kasan pehmeitä ja vaniljalle tuoksuvia nektariineja, persikoita ja aprikoosia.  Nämä maistuvat oikein hyvin myös vaniljajäätelön kanssa. Silloin hedelmät saavat olla vielä vähän lämpimiä.

Tällä kertaa tein myös mintusta sekä sitruunaverbenasta vielä vihreän sokerin, jota ripottelin viimeiseksi annoksen päälle. Sitruunaverbena on aromaattinen ja nimensäkin mukaisesti sitruunainen yrtti, joka yllätyksekseni kasvoikin lähes köynnösmäiseksi kasviksi parvekkeellamme. Tunnetusti en ole mikään hortonomi ja kun lopulta luin vinkkejä sitruunaverbenan kasvatukseen, minulle selvisi, että yrttiä olisi pitänyt leikellä, jotta se kasvaisi tuuheaksi. No, minulla se on nyt köynnös. Pääasia, että kasvaa edes johonkin suuntaan!

 

Uunipaahdetut hedelmät

n. 900 g nektariineja, aprikooseja, persikoita
1 1/2  ruokosokeria
1 vaniljatanko
1 limetin mehu ja raastettu kuori

Pese ja halkaise hedelmät uunivuokaan. Jauha sokeri, vaniljatanko, limetin mehu ja kuori tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Levitä sokeri hedelmien päälle.  Paista 220 asteessa 20 – 30 minuuttia, kunnes hedelmät ovat pehmenneet. Tarjoa maustamattoman jogurtin tai jäätelön kanssa.

Minttu-sitruunaverbenasokeri

3 rkl sokeria
1/2 dl mintun lehtiä
7-8 sitruunaverbenan lehtiä (kokeile myös sitruunatimjamia!)

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimen myllyssä tasaiseksi. Ripottele marjojen/hedelmien ja jogurtin päälle.

Osterit ja tomaattigranita

Tomaattigranita valmistetaan tomaateista valutetusta vedestä ja maustetaan kevyesti Tabascolla. Tomaattigranitasta saat raikkaan lisäkkeen ostereille.

Oysters with tomato water granita

Muistatko, kun kesäkuussa kirjoitin Tabascon kastikkeista? Saatoin vähän inspiroitua, ihan pikkuisen vaan! Kun tästä kampanjasta alunperin sovittiin, aloin tutkia Louisianan ruokakulttuuria vähän tarkemmalla silmällä ja selkeästi isoja juttuja ovat kaikki äyriäiset ja nilviäiset. Niiden lisäksi esille nousivat erilaiset toinen toistaan houkuttelevammat cocktailit.  Mietin pää savuten, että mitä kaikkea hauskaa tästä kombosta saisikaan aikaan!

Alun perin tarkoituksenani oli valmistaa Bloody Mary -trio juhannukseksi, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt sitä viimeistellä, joten Instagramiin päätyi ainoastaan resepti Bloody Mary -sillistä. Osterit olivat jo tuossa vaiheessa listallani, ja niiden piti saada hienonnetusta tomaatista ja chipotlella maustetusta Tabascosta ripote päälleen. Tämän Bloody Mary -henkisen granitan olin ajatellut tarjota erikseen suun raikastajana. Nyt kuitenkin päätin tarjota sen ostereiden kanssa.

Tomaattivesi (tomato water) valmistetaan kypsistä tomaateista, jotka hienonnetaan ja maustetaan basilikalla sekä valkosipulilla. Vaikka Bloody Mary oli tässäkin ohjeessa innoituksena, päätin jättää varsisellerin kokonaan pois, kun pelkäsin, että sen maku jyrää tomaatin herkän maun.

Tomaattiveden hienous piilee sen valmistustavassa. Hienonnetut tomaatit ja basilikat kumotaan musliini- tai juustoliinaan, reunat kurotaan yhteen ja nyytti solmitaan roikkumaan vaikka kuivauskaapin ritilään. Alle laitetaan kulho, johon painovoiman avulla tomaateista hissukseen valuu nestettä.  Jos jääkaapissa on tilaa, voi nyytin laittaa myös sinne riippumaan. Meillä tunnetusti ei sellaista tilaa jääkaapissa ole koskaan.

Tämä ihana, tuoksuva ja lähes persikkaisen vaalea neste on ihan sellaisenaankin valmista kylmänä tarjottavaksi – siitä saa houkuttelevan kylmän liemen kesän kasviksille ja se olisi sopinut erinomaisesti myös Berliinissä Industry Standard -ravintolassa nauttimamme kylmäsavustetun makrillin kanssa. Ja siitä voi tietenkin tehdä granitaa. Tomaattiveden maustoin ihan kevyesti jalapeno-Tabascolla. Oma granitani sai olla pakastimessa useamman päivän ja otin sen jääkaappiin pari tuntia ennen ostereiden nauttimista. Sitten kaavin haarukalla kohmeisesta palasta herkän persikkaisen väristä lunta.

Tabasco and oysters are classic pair

Me olemme tänä kesänä syöneet ostereita ihan urakalla johtuen osittain siitä, että Tukkutorille avautui kevään korvilla kerrassaan mainio kalakauppa, Tukkutorin kala. Sieltä löysimme upeita Gillardeaun ostereita, Ranskasta. Nämä osterit ovat laadultaan erinomaisia ja ne merkitään väärennösten välttämiseksi kuoreen kaiverretulla G-merkillä. Todella raikkaita ja puhtaan makuisia ostereita! Suosittelen kokeilemaan!

Se, että meillä on syöty ostereita on oikeastaan mainitsemisen arvoista siksi, että vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan syöväni ostereita. Kuitenkin pikku hiljaa olen opetellut nauttimaan näistäkin meren herkuista, mutta vielä en pysty kolmea enempää kerralla nauttimaan! Sitä voi näköjään vanhempanakin oppia uusia juttuja, vaikka joskus ehkä vähän toiselta tuntuukin!

Oysters from Gillardeau

 

Tomaattigranita

3 isoa kypsää häränsydäntomaattia
3/4 dl basilikan lehtiä
1 pieni valkosipulinkynsi viipaloituna
2-3 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl suolaa

lisäksi
1/2 – 1 rkl Tabasco jalapeno -kastiketta
ostereita

Nosta siivilä kulhon päälle ja asettele siihen juustoliina. Liinan reunat saavat roikkua siivilän ulkopuolelle.

Huuhdo tomaatit ja halkaise ne. Poista kanta. Paloittele tomaatit ja siirrä monitoimikoneen kulhoon. Lisää basilikan lehdet, viipaloitu valkosipuli, etikka ja suola. Aja karkeaksi massaksi. Kumoa seos liinan päälle siivilään. Nosta liinan reunat ja pyöräytä liina tiukaksi nyytiksi. Sido roikkumaan kuivauskaapin ritilään ja nosta alle kulho, johon tomaattivesi valuu. Voit myös sitoa liinan päät puukauhaan ja nostaa nyytin kauhassa jääkaappiin roikkumaan. Vältä puristelemasta nyyttiä tai vedestä ei tule aivan kirkasta. Anna valua yön yli ja siirrä vesi jääkaappiin jäähtymään.

Mausta jäähtynyt tomaattivesi halutessasi Tabascolla. Valuta vesi suorakaiteen muotoiseen, pakastusta kestävään vuokaan. Peitä foliolla ja anna pakastua seuraavaan päivään. Nosta vuoka jääkaappiin noin 2 tuntia ennen tarjoamista. Jos pala on liian jäinen siinä vaiheessa, siirrä se hetkeksi huoneenlämpöön. Kaavi haarukalla tomaattilunta ja tarjoa heti avattujen ostereiden kanssa.

Vinkki! Ylijääneet tomaatit voit hyödyntää tuoretomaattikastikkeena pastan kanssa tai pakastaa ja käyttää myöhemmin lihapatojen maustamiseen.

Burrataa ja Camparia Industry Standardin tapaan

Kermaisen pehmeä burrata ja Campari ovat ehkä hieman yllättävä, mutta erinomainen makupari!

peaches

Kävimme lomareissulla Berliinissä ja odotin kuin kuuta nousevaa illallistamme Industry Standard -ravintolassa. Olimme siellä jo kerran aiemmin käyneet ja niinpä osasin odottaa herkullista iltaa. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Ihan uskomatonta makujen ilotulitusta ja tasaisen varmaa laatua joka ikisessa annoksessa.  Yksi yllätyksellisemmistä annoksista oli tämä burrata, joka oli valeltu Campari-vinegretillä.  Olihan sitä kokeiltava!

Industryn annoksessa oli burratan lisäksi vesimelonia, cantaloupemelonia, kurkkua sekä punaherukoita. Oman versioni valmistin vesimelonista, persikasta ja herukoista. Lisäsin myös vähän minttua. Campari-vinegretti on tuossa annoksessa kerrassaan nerokas lisäys. Camparin karvas maku sopii kermaisen burratan ja makeiden hedelmien kanssa järkyttävän hyvin. Alkoholittoman version voi valmistaa vaikkapa verigreipistä.

Burratan kohdalla kannattaa nähdä vähän vaivaa. Mitä tuoreempa burrata on, sitä ohuempikuorista ja kermaisempaa se on. Helsingissä hyvää burrataa myyvät Casa Italia Bulevardilla ja La Tartufata Tehtaankadulla. Kannattaa kysellä tuotteen saatavuutta myös juustokaupoista sekä hyvien ruokakauppojen juustotiskeiltä. Burrata on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Upea yhdistelmä on muuten myös burrata ja lipstikka. Kokeile vaikka Vaimomatskuu-blogin ohjetta!

Burrata w/ Campari Continue reading

Pesto Genovese

Nyt on korkea aika kokeilla itsetehtyä pestoa ja tarjota se ligurialaisittain vihreiden papujen ja perunoiden kanssa.

 

Pesto ja pasta on meille sellaista takuuvarmaa arkiruokaa, jota tuunataan välillä parmankinkulla sekä mozzarellalla ja toisinaan vedetään se sellaisenaan kamalaan nälkään. Alkuperäisessä ligurialaisessa ohjeessa basilikapeston lisäksi pastan joukkoon sekoitetaan vihreitä papuja ja perunoita. Tämä versio on monelle ehkä se tuntemattomampi, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo ihan senkin vuoksi, että aika on otollinen kotimaisille pavuille ja tietysti kesäperunalle. Ligurialaiset tarjovat pestonsa kierteisen trofie-pastan kanssa, mutta sitä ei täältä pääkaupunkiseudultakaan aina saa, joten linguine, bucattini tai ihan spagettikin käy.

Peston syvin olemus

Koska kyse on italialaisesta ohjeesta, löytyy jo pelkästään oikeista tavoista valmistaa pesto kilometritolkulla luettavaa. Olennaisinta basilikapeston valmistuksessa on kuitenkin se, että öljy ei saa olla liian voimakasta, pippurisen makuista. Eipä siis yllätys, että maultaan pehmeä ligurialainen oliiviöljy on tähän pestoon se paras vaihtoehto. Ligurialaista oliiviöljyä löytyy Helsingistä ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Sen voi toki korvata jollakin muulla miedommalla, hyvälaatuisella oliiviöljyllä.

Fresh basil, good olive oil and parmesan

Teemalla parhaillaan esitettävässä Kulttuurimatkalla Italiassa -ohjelmassa kokki Giorgio Locatelli vinkkasi, että paras pesto syntyy pienilehtisestä basilikasta, joka mielellään saisi olla peräisin Liguriasta.  Siinä on kuulemma enemmän makua kuin isompilehtisessä basilikassa. Valitettavasti aidon ligurialaisen basilikan sijaan joudumme tyytymään kaupan valikoimiin. Parasta olisi tietysti, jos basilika on saanut kasvaa ihan oikeasti maassa, jolloin yrtin maku on syvempi. Kaupasta basilikaruukkuja ostaessa ei ihan hirvittävästi ole valinnanvaraa, mutta toki kannattaa vähän mahdollisuuksien mukaan valikoida ne parhaimman näköiset ruukut.

Serious Eats -sivustolla oli testattu myös erilaisia peston valmistustapoja  ja mortteli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jos et omista kunnollista isoa morttelia, käytä monitoimikonetta tai sauvasekoittimen myllyä. Jos insinöörimäisempi ote peston valmistukseen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Serious Eatsin artikkelin. Siinä on vielä tarkemmin perehdytty aiheeseen ja käsitellään mm. pestoon käytettäviä juustoja.

Home made pesto is hard to beat

Olen yleensä tehnyt peston niin, että nakkelen joukkoon aineita, kunnes maku on mielestäni hyvä. Tällä kertaa kuitenkin vaivauduin vähän vilaisemaan muutamaa ohjettakin. Toisen valitsin tuosta Serious Eatsin jutusta ja toisen mainiosta The Geometry of Pasta -kirjasta. Jos ei aiemmin ollut jo sellainen fiilis, että pestovariaatioita ja absoluuttisen oikeita tapoja valmistaa pesto löytyy satoja, niin nyt pääsin kyllä asian ytimeen. Pastan geometria- kirjassa muiden aineksien määrät olivat valtavat suhteessa basilikan määrään ja Serious Eatsin ohjeeseen tuli taas järkyttävän paljon valkosipulia, vaikka muuten ainesosien suhteet vaikuttivat ihan hyviltä. Joten summa summarum – päädyin sittenkin tekemään peston ns. omasta päästäni. Ja tällainen siitä tuli.

Ligurialainen pestopasta eli Pasta Genovese

200 g vihreitä papuja
200 g kesäperunoita
350 g pastaa (mielellään trofie-pastaa, myös linguine ja spagetti käy)

Pesto

1 iso ruukku tai 2-3 normaalikokoista basilikaruukkua (basilikan lehtiä tarvitset 85 g)
1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä
reilu ripaus sormisuolaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl (n. 50 g pala) parmesaanijuustoa raastettuna
mietoa oliiviöljyä (n. 1 1/2 dl)

Huudo pavut, siisti päät ja paloittele pavut 2-3 osaan. Pese perunat ja leikkaa ne puoliksi. Viipaloi puolikkaat ja siirrä kulhoon kylmään veteen odottamaan. Jos perunat ovat isoja lohko ne neljään osaan ja viipaloi lohkot.

Valmista pesto. Nypi basilikan lehdet. Murskaa valkosipuli tahnaksi suolan kanssa. Lisää kourallinen basilikan lehtiä kerrallaan ja jauha petkeleellä tasaiseksi. Lisää basilikaa, kun edelliset ovat tasaisesti jauhaantuneet. Mittaa mortteliin pinajansiemenet ja jauha ne basilikan joukkoon. Sekoita seokseen juustoraaste petkeleellä painellen. Lisää lopuksi oliiviöljyä, kunnes olet saanut sopivan koostumuksen. Tarkista maku.

Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Lisää perunat ja pavut pastan joukkoon, kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Ota keitinvettä talteen ja valuta pasta, perunat ja pavut. Kumoa ne isoon kulhoon ja sekoita joukkoon pesto. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Vähän vielä induktioliedestä

Kesä toi tullessaan meille kauan kaivatut uudet keittiölaitteet, nimittäin uunin ja lieden. Vanha uuni alkoi paistella vähän miten sattui ja keraamisen lieden paistoalueista teho hiipui kuin tuli nuotiossa. Uusi lietemme on nyt induktioliesi ja yllätyksekseni emme ole vielä (sormet ristissä) onnistuneet polttamaan mitään sillä pohjaan.

Minulla ja induktioliesillä on takanamme melko vaikea suhde ja hiukkasen kauhistelin etukäteen, että mitähän tästä tulee… Sormeni ovat usein liian kylmät tai jossain soosissa, joten hipaisukytkimet eivät kosketukseeni reagoi. Samoin kytkimien toimintalogiikka ei ole ihan auennut, kun pitää hipaista sinne ja tänne ja vielä kerran tuonne, että lieden saa edes toimimaan. Toistaiseksi tämä Smegin liesi on  hipaisukytkimineen osoittautunut varsin selkeäksi ja kelvokkaaksi muutoinkin. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Kaikki, jotka ovat vaihtaneet induktiolieteen tietävät mitä muuta se tuo tullessaan kuin sen, että vesi kiehuu nopeammin: nimittäin keitto- ja paistoastioiden vaihtamisen. Minulla oli vielä käytössä ylioppilaslahjaksi saamiani, edelleen hyvässä kunnossa olevia kattiloita, jotka eivät luonnollisesti induktiolla toimineet. Valitettavasti tämä lieden vaihtaminen tarkoitti myös rakkaan pastakattilamme siirtymistä eläkkeelle ja sen korvaaminen oli ostoslistallamme etusijalla.

Päädyimme ostamaan Fiskarsin (ei ole enää Hackmania!) All Steel+ -kattilan, jossa on viisinkertainen pohja.  Tämän erikoispohjan pitäisi vaikuttaa siihen, että kattila on induktiolla käytettäessä hiljainen ja sen lämmönjohto-ominaisuudet ovat erinomaiset. Hyvältä kattilalta vaikuttaa tähän mennessä ja onhan se ihan hyvännäköinenkin kaiken lisäksi! Onneksi paistinpannujen suhteen olimme onnekkaampia ja ainoastaan parilapannu meni vaihtoon.  Jos sinulla on suosituksia hyvästä, induktiolle sopivasta parilapannusta, niin vinkkaapa tuohon alle, kiitos!

Salmorejo – andalusialainen tomaattikeitto

Upota kypsät tomaatit viileään keittoon!

Andalucian tomato soup, salmorejo

Hopsan hei. Reilu kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitä tässä voi oikeastaan sanoa kuin, että elämä on. Välillä täynnä töitä, tapahtumia, reissuja – iloisia ja surullisiakin asioita. Ennen lomaa ehdin kuitenkin tehdä tätä helppoakin helpompaa andalusialaista tomaattikeittoa. Tomaatit ovat juuri nyt parhaimmillaan, syvän punaisia ja mehukkaita. Äidin kasvikopista napsin suuhuni kirsikkatomaatteja ja ne olivat kuin karkkia! Ehkä joku päivä saisin parvekkeellamme tomaatit kasvamaan ja kypsymään ennen joulua…

Salmorejo saattaa olla Espanjan ulkopuolella hieman tuntemattomampi kylmä keitto, gaspachonhan tuntevat jo kaikki. Ihastuin tähän keittoon, kun silloin joskus (kohta 10 vuotta sitten?) vietimme viikon Andalusiassa, lähinnä Cordobassa. Cordobassa tämä keitto tarjottiin usein hienonnetun kananmunan kanssa. Minä lisäsin päälle pannulla paahdettuja serranokinkun siivuja.

Keittoa varten tarvitset päivän vanhaa vaaleaa leipää ja hyviä, kypsiä tomaatteja. Pari valkosipulinkynttä ja oliiviöljyä lisäksi ja siinäpä se oikeastaan onkin. Pieni loraus sherryviinietikkaa taikka punaviinietikkaa tekee keittoon hyvän säväyksen. Keiton voit valmistaa monitoimikoneessa tai raasta tomaatit käsin. Kumpikin tapa toimii.

Chilled tomato soup, salmorejo

Ohje on Claudia Rodenin The Food of Spain -kirjasta ja tälläpä osallistun Ku ite tekee -blogin Minnan heittämään #suurikeittokirjahaasteeseen! Tästä kirjasta olen jopa ehtinyt jotain kokatakin ja kananmuna-tomaattivinegretillä maustetut parsat ovat saaneet inspiksen Claudian kirjasta.

Jos olet kiinnostunut Espanjan ruokahistoriasta, niin tässä on opus sinulle! Vaikka suomalaista ruokaa onkin joskus haukuttu yksiväriseksi, no ruskeaksi, niin voin tämän kirjan perusteella sanoa, että osaavat ne espanjalaisetkin sen monokromaattisen ruskean ruoan! Salmojero on iloinen poikkeus sarjasta.

Claudia Rodin's The Food of Spain

Ohjetta muokkasin sen verran, että vähensin leivän määrää hieman ja nyt tähän alle kirjoittamaani ohjeeseen lisäsin vielä tomaattien määrää, sillä keitto oli mielestäni turhan leipäisää.

Salmojero
4 annosta

150 g vaaleaa leipää edellispäivältä (n. 3/4 keskikokoisesta maalaisleivästä, käytin Sinuhen maalaisleipää)
900 g kypsiä tomaatteja (käytin isoja häränsydäntomaatteja ja laitoin niitä 750 g, se oli mielestäni liian vähän)
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
2 rkl sherry- tai punaviinietikkaa
1/2 – 1 tl sokeria maun mukaan
suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäksi
4 viipaletta serranokinkkua

Raasta leipä pieniksi muruiksi ja siirrä isoon kulhoon. Voit ajaa leivän muruiksi myös monitoimikoneessa. Paloittele tomaatit ja poista kova kantaosa. Tomaatteja ei kuorita. Aja tomaatit monitoimikoneessa soseeksi. Lisää valkosipulit, öljy sekä etikka.
(Jos raastat kokonaiset tomaatit, niin kantaa ei tarvitse erikseen poistaa. Sekoitat vain raastetut tomaatit leipämurujen joukkoon ja maustat keiton ohjeen mukaan.)

Jatka sekoittamista vielä, kunnes koostumus on rouhean sileä. Kaada tomaattiseos leipämurujen päälle, sekoita. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Nosta keitto jääkaappiin tekeytymään noin 30 minuutiksi.

Paahda serranoviipaleet pannulla, voit lisätä hieman öljyä tarvittaessa. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle hetkeksi.

Tarkista keiton maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa keitto kulhoihin ja murenna serranoviipale kuhunkin kulhoon. Valuta päälle vielä öljyä ja rouhi pinnalle pippuria.

Chermoula-munakoisot ja maailman paras hummus

Uunissa paahdetut munakoisot maustetaan lämpimän mausteisella chermoulalla, päälle sitruunaista jogurtttia, helmicouscousta ja yrttejä. Ja kaveriksi hummusta, totta kai!

Chermoula aubergines and hummus

 

Hipsuttelen villasukat jalassa keittiöön. Koira ei uniltaan juuri korvaansakaan lotkauta, ainoastaan häntä vähän laiskasti heilahtaa. Haukottelen syvään ja kerrankin toivon, että meillä olisi valmiiksi jauhettua kahvia kaapissa. Kahvimyllyn jyrinä herättäisi koko talon. Kahvin sijaan juon lasillisen vettä, teen muutaman venyttelyliikkeen ja katson kelloa – 05:35. Ei auta, kamera ja taustalevyt esiin, jos meinaan jotain saada aikaiseksi ennen töihin lähtöä.

Tämä voisi olla fiilistarina, mutta sen sijaan se on totisinta totta. Olen nimittäin toukokuusta saakka ollut ns. kesätöissä ja tehnyt normipäivää maanantaista perjantaihin. Olin täysin unohtanut kuinka paljon aikaa päivässä meneekään töiden tekoon ja kaupassa käyntiin, koiran ulkoilutukseen ja ruoanlaittoon. Siihen päälle muutama melko ohjelmoitu viikonloppu, niin paljon ei jää aikaa ruokakuvaukselle. Onneksi nyt on kesä ja valoisaa aikaa riittää niin aamusta kuin illastakin. Tosin iltaisin tahdon olla niin väsy etten jaksa enää keskittyä kuvaamiseen, joten aamusta on se aika otettava. Nämä munakoisot kuvasin viime viikolla silmät ristissä. Aamuinen valovielä melko kalpea, mutta silti ihan riittävä siihen, että lautasille syntyi heijastuksia!

Rakasta munakoisoruokia ja uunissa tai grillissä siitä tulee erityisen herkullista. Kun jokunen vuosi sitten ostin Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjan, oli tämä ensimmäinen ohje mihin tartuin. Olen muokannut ohjetta Ottoleghin alkuperäisestä ohjeesta hieman, mutta perusperiaate on sama. Munakoisot maustetaan chermoulatahnalla, jonka voi valmistaa itse. Erikoisin ainesosa tässä on säilötty sitruuna ja sitä saa jo isoimmista ruokakaupoista ainakin Al’Fez –merkillä. Munakoisoista saa kivan alkupalan neljälle tai lisäkkeen useammalle. Tämä on kerrassaan erinomaista huoneenlämpöisenä, vaikka osana mezetyyppistä illallista. Suosittelen kokeilemaan näitä myös grillissä, munakoiso saa grillautuessaan kivan savuisen maun.

 

Hummus goes well w/ aubergines

Munakoisojen kanssa söimme maailman parasta hummusta, jonka ohje on sovellettu Jamie Oliverin hummusohjeesta. Välillä lisäämme siihen enemmän tahinia ja toisinaan siinä maistuu mausteet voimakkaammin. Hummuksen teossa suurin valaistus tapahtui jokunen vuosi sitten kun keksimme, että hummusta voi ohentaa vedellä! Ei siis ole tarpeen tyhjentää siihen litran oliiviöljypulloa… Mutta mausteita saa meidän hummuksessa olla. Siksi se on meistä maailman parasta.

Chermoulalla maustettu munakoiso

Chermoulaseos
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1 tl chilirouhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl minttua
½ tl suolaa
2 rkl säilötyn sitruunan kuorta hienonnettuna
¾ dl oliiviöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään.

Munakoisot ja bulgur
2 keskikokoista munakoisoa
150 g bulguria  (käytin helmicouscousta)
½ dl rusinoita tai sultanarusinoita (käytin kuivattuja karpaloita, talvella laitan granaattiomenaa)
1/2 dl manteliöljyä tai oliiviöljyä
(3 rkl mantelilastuja paahdettuna – piti laittaa pistaaseja, mutta aamupöpperössä unohdin!)
1 d vihreitä oliiveja puolitettuna (nyt meni kalamataoliiveja)
2 rkl korianteria hienonnettuna
2 rkl minttua hienonnettuna
3 kevätsipulinvartta suikaloituna
1 dl maustamatonta jogurttia
1 ½ rkl sitruunamehua

koristeluun: korianteria

Valmista ensin chermoulamausteseos. Leikkaa munakoisot pituussuunnassa puoliksi. Tee veitsellä ristikkokuvio munakoison lihaan, varo ettet leikkaa kuoren läpi. Levitä chermoulaseos munakoisopuolikkaiden pintaan ja nosta uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Mittaa bulgur kulhoon ja kaada päälle 1 ½ dl kiehuvaa vettä. Anna turvota. Valuta ylijäänyt vesi pois. Jos käytät helmicouscousta, keitä se ohjeen mukaan.
Liota rusinoita tai karpaloita ½ dl:ssa lämmintä vettä ja anna turvota 10 minuuttia. Valuta rusinat ja lisää ne bulgurin joukkoon. Lisää bulgurin joukkoon öljy, paahdetut mantelilastut, oliivit, kevätsipuli, yrtit ja ripaus suolaa. Sekoita kaikki keskenään ja tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa.
Nosta munakoisot tarjoiluvadille ja lusikoi bulguria munakoisopuolikkaiden päälle, anna osan bulgurista valua lautaselle. Ohenna jogurtti sitruunamehulla ja valuta munakoisojen päälle. Ripottele hienonnettu korianteri ja viimeistele oliiviöljyllä.

Hummus
1 tlk (380 g) kikherneitä
3 rkl tahinia
1/3 dl sitruunanmehua
2 pientä valkosipulinkynttä
1 tosi pieni kuivattu chili (tai chilijauhetta maun mukaan)
3/4 tl suolaa
1 1/2 tl kokonaista jeeraa paahdettuna ja jauhettuna
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl kylmää vettä

Huuhdo ja valuta kikherneet. Siirrä kikherneet monitoimikoneen kulhoon ja aja paksuksi tahnaksi. Lisää koneen käydessä tahini, sitruunamehu, valkosipuli, chili ja mausteet. Lopuksi valuta kulhoon hiljalleen öljy sekä vesi ja anna koneen käydä, kunnes seos on vaaleaa ja sileää (n. 5 minuuttia). Tarkista maku.
Anna hummuksen vetäytyä kylmässä ennen tarjoamista.

Lady Habanero

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 

TABASCO

TABASCO habanero

 

Vieläkö on muistissa Tabasco-illalliseni Richard McCormicinkin kanssa? Toivottavasti, sillä tässä tulee lupaamani jatko-osa!

Hommahan meni siis niin, että Richard valmisti meille New Orleansin innoittaman ja Tabascolla maustetun illallisen, josta Mari (Jotain maukasta) valmisti Cobb-salaatin ja Antti (Kamera ja kauha) pääruoaksi tarjotun Po-Boyn eli katkarapuleivän. Ja sehän tarkoittaa, että it’s dessert time, folks!

Richardin laatima jälkiruoka kantaa nimeä Lady Habanero ja se saa potkunsa hedelmäisestä habanerolla maustetusta Tabascosta. Habanerokastike on Tabascoista uusi suosikkini  ja se sopii erinomaiseksi pariksi tumman suklaan kanssa. Tabasco-illallisellahan saimme maistaa myös habanerokastikkeella maustettua mutakakkua, joka oli kerta kaikkiaan koukuttavan hyvää!

Lady Habanero -nimessä oli jotain, joka sai mielikuvitukseni villisti laukkaamaan ja aloin pohtia millainen henkilö tämä Lady Habanero oikein olisi? Näin mielessäni tumman, pitkän ja hieman mystiselta vaikuttavan naisen, jonka oranssinkeltainen mekko hulmuaa tuulessa ja jonka kirsikanpunaisesta huulipunasta jää viskilasin reunaan tumma jälki. Lady Habaneron tuntevat kaikki, mutta siltä hän on kaikille hieman mysteeri. Villeimmät tarinat kertovat hänen jopa osallistuvan voodoo-menoihin New Orleansin yössä!

Tämä Lady mielessäni tartuin ohjeeseen ja tällainen siitä tuli.


 

Alkuperäisessä Richardin ohjeessa yhdistetään kullankeltainen maissikakku appelsiinilla maustettuun mascaronevaahtoon ja kokonaisuus kruunataan habanerokastikkeella maustetulla suklaakastikkeella. Kuulostaa hyvälle eikö vain? Halusin kuitenkin ison kakun sijaan tehdä vähän pienempiä kakkusia. Olin ajatellut käyttää tässä alumiinisia fondantmuotteja, jotka ovat pohjasta auki. Taikina on kuitenkin sen verran juoksevaa ettei tämä suunnitelma toiminut, joten päädyin nappaamaan laatikosta isoja muffinivuokia.

Tarkoituksenani oli tehdä annos pienestä kakusta mascarponen ja suklaakastikkeen kanssa, mutta mikä lie etelätuuli New Orleansista puhaltanut, sillä Lady Habanero otti ja lähti ihan eri polulle! Mansikat saivat väistyä tummien, mehukkaiden kirsikoiden tieltä ja kakku muuttui lautaselle koottavaksi trifle-tyypppiseksi annokseksi, jonka valelin vielä Tabascolla terästetyllä suklaakastikkeella.  Lady Habanero ei todellakaan jätä kylmäksi!

 

Lady habanero dessert

 

Halusin habaneron hedelmäisyyttä myös itse kakkuun, joten keitin hienonnettua tuoretta habaneroa sokerisiirapissa ja lisäsin sokeroituneet habanerokuutiot kakkutaikinaan. Tämän voi hyvin jättää tekemättä ja lisätä habaneroa enemmän suklaakastikkeeseen, jos tuon chilin maku miellyttää.

Kakkuohje kastikkeineen on amerikkalaisen runsas ja siitä saa juhannusjälkkärin 10 henkilölle. Ohjeen voi helposti puolittaa, jos syöjiä on vähemmän. Jos suklaakastiketta ja mascarponekermaa jää, niin ne voi yhdistää hauskaksi suklaamousseksi, jonka voi sitten syödä vaikka seuraavana päivänä.

Vink vink! Reseptin jälkeen löydät ohjeet kuinka voit osallistua Tabasco-tuotteiden arvontaan!

Lady Habanero by Richard McCormick

Maissikakku

6 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl polentaa (Risenta) tai karkeita maissijauhoja
3 dl sokeria
2 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl maitoa
2 dl piimää
1 dl hunajaa (käytin juoksevaa hunajaa)
4 kananmunaa rakenne vatkattu rikki
100 g voita sulatettuna
2 dl neutraalinmakuista öljyä (rypsi, auringonkukka)

Voitele iso (30 cm)  kakkuvuoka. (Suosittelen käyttämään perinteistä kakkuvuokaa, joka ei ole irtopohjavuoka , sillä taikina on todella juokseva.) Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sekoita isossa kulhossa keskenään kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa kananmunien joukkoon loput aineet. Lisää kananmunaseos kuivien aineiden joukkoon hitaasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia. Jos kakku alkaa tummua pinnalta, peitä se leivinpaperilla. Jäähdytä. (Jos teet pienempiä kakkusia lyhennä paistoaikaa.)

Mascarponekerma

200 g mascarponea (käytin koko purkin, 250 g)
1 dl sokeria
1 keskikokoisen appelsiinin raastettu kuori ja puolet mehusta
1/2 l kuohukermaa

Sekoita mascarponen joukkoon sokeri, appelsiinin kuori raaste ja mehu. Sekoita sen verran, että sokeri liukenee mascaroponen joukkoon. Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mascarponen joukkoon.

Habanero-suklaakastike

200 g tummaa suklaata
100 g voita
3 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 tl Tabasco Habanero -kastiketta

Rouhi suklaa ja palottele voi. Sulata ne vesihauteessa välillä sekoittaen, kunnes seos on sileää. Kuumenna sillä aikaa pienessä kattilassa kerma ja sokeri keskenään, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma pienissä erissä sulatetun suklaan joukkoon koko ajan varovasti sekoittaen. Mausta suklaakastike Tabascolla.
* Kastikkeesta tuli melko juoksevaa – jos pidät paksummasta suklaakastikkeesta, vähennä kerman määrää.

 

ARVONTA: Käyhän katsomassa Insta-tilini, siellä alkaa nimittäin Tabasco-aiheinen tuotepakettiarvonta! Kun kommentoit tabascoon liittyvää instapostaustani, niin osallistut neljän Tabasco-tuotepaketin arvontaan (pakettien arvo 30€/pkt).  Paketti pitää sisällään Tabasco-kastikkeita, makean grillaususkottavan essun sekä Suomen kesään sopivan Tabasco-pipon. Mukaan on laitettu vielä herkullisia ohjeita pursuavia reseptilehtisiä. Triplaa voiton mahdollisuutesi ja osallistu kisaan myös Jotain maukasta -instassa sekä Kamera ja kauha -blogissa!

Arvonta suoritetaan 30.6.2017. Tarkemmat säännöt löydät tästä linkistä. Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse yhteystietoja varten, joten varmista että sinuun saa yhteyden Insta Direct -viestillä. Alaikäraja tähän arvontaan on 15 vuotta ja osallistua voi vain Suomesta.

Good luck!

 

Older posts Newer posts

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑