Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Don’t stop believing

Ällös säihkähdä! Luvassa ei ole mitään kovin filosofista taikka tsemppihenkistä uraopasta. Otsikko viittaa lähinnä Journeyn mahtavaan biisiin, jota tässä junamatkalla olen kuunnellut lähes nonstoppina. Sen verran varoitan, että minkäänlaista ruokaohjetta tämä postaus ei pidä sisällään. Ensi kerralla sitten!

Lovely peaches from the summer

Luin vuoden vaihteessa jossain artikkelin (en kyllä muista lähdettä!), että ihmisen elämässä asiat tapahtuvat 7 vuoden sykleissä. Samassa artikkelissa mainittiin myös, että yksittäisen ihmisen elämässä merkittävät tapahtumat tai elämänmuutokset tapahtuvat usein aina samaan aikaan vuodesta. En tiedä kuinka tämä pätee teihin, mutta itse ainakin tunnistan tämän. Jostain syystä loppuvuosi ja vuoden alku ovat tällaisia muutoksen aikoja minulle. Siihen mahtuu niin ulkomaille muuttoa kuin opiskelujen aloittamista. Ennen kaikkea noille vuoden viimeisille kuukausille on osunut paljon muutoksia, jotka ovat koskeneet työtäni tavalla tai toisella.

Aina nuo muutokset eivät ole olleet toivottuja – välillä ne ovat olleet todella raastaviakin ja saaneet minut miettimään, että onko missään mitään järkeä. Joskus päätöksen teko on ollut omissa käsissäni ja olen astunut päättäväisesti, mutta sydän läpättäen kohti uutta. Tällä uuden polulla olen nyt taivaltanut reilut kaksi vuotta, kun jätin valituisen päivätyön taakseni. Nämä kaksi vuotta ovat pitäneet sisällään lukuisia hienoja työtilaisuuksia. Hieman ihmeissäni olen ollut siitä luottamuksesta mitä minua kohtaan on osoitettu, erityisesti kun osassa työtehtävistä on ollut kyse myös ruokakuvaamisesta, jossa olen todella noviisi. Yksittäisten projektien lisäksi olen tietysti assaroinut Maria ja voi pojat, enpä arvannut millaiselle hauskalle oppimismatkalle pääsen! Ensi viikolla tulee tällekin mahtavalle yhteistyölle kaksi vuotta plakkariin <3

Food photo

Ja jotta tämä muutosten perinne ei katkeaisi, toi vuodenvaihde taas mukanaan uusia tuulia. Yhteistyöni Marin kanssa jatkuu edelleen (jee!), mutta vuosi päättyi ja uusi alkoi työn puolesta Ruokaboksin* merkeissä. Aloitin nimittäin joulukuussa tekemään heille reseptiikkaa ja reseptivihkon kuvat ovat myös käsialaani. IIKS.  Aika jännää on nyt, kun ensimmäiset ohjeeni ovat tupsahtaneet maailmalle ja koteihin.

Pelonsekaisesti odottelen palautteita, että tuleeko sieltä peukkua ylös vai alas? On vähän hassua, että näin hermostuttaa. Olenhan ollut laatimassa reseptiikkaa Pirkka- ja K-Ruoka -lehtiin, joiden levikki on maanlaajuinen. Ja jokunen ihminen käy tätä blogiakin lukemassa, kiitos siitä teille! Mutta silti jänskättää. Ehkä se on ylipäätään tämän ruokatyön luonne? Minä ainakin teen näitä hommia niin sydämestäni ja haluan kirjoittaa sellaisia ruokaohjeita, jotka innostaisivat ihmisiä ruoanlaittoon ja kokeilemaan uusia juttuja. Ennen kaikkea haluan tehdä hyvänmakuista ja sesonkien mukaista ruokaa! Eiköhän siinä ole missiota yhden ihmisen työksi, vai mitä?

*Ja että mikä Ruokaboksi?  Lue lisää täältä. Ohjeitani löydät viikolta 4, muutaman viikolta 5 ja viikosta 7 eteenpäin säännöllisesti.

 

4 Comments

  1. Mia @ See How You Eat

    27.1.2018 at 21:24

    Onnea tuhannesti!

  2. Hyville tekijöille, kuten sä, löytyy aina töitä. Ja kun sydämestä työskentelee ja aito into näkyy, niin se välittyy ! Olen onnekas, kun saan tehdä töitä sun kanssa. Sana ’työ’ on vähän hassu tässä yhteydessä, sillä yhtä naurua ja hölinää, pullan syöntiä ja ruokaintoiluahan hyväntuulinen ’työmme’ on päivittäin. Ja jatkossa kahvinjuontia kauramaitovaahdolla.. vink, vink! 💚

    • minttu

      27.1.2018 at 09:27

      Kiitos Mari 😘 Ihan tässä liikutuin! Ja tuo on niin totta, että työ sanana ei kyllä kuvaa sitä meidän tekemistä. Ja siitä olen hyvin iloinen!

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑