Pizzalista oli houkutteleva, liiankin paljon hyviä vaihtoehtoja!

Blogaaja työssään.

Kuten Siskot kokkaa – blogin Nelle tuossa ehtikin jo raportoida, pääsin hänen seurassaan tutustumaan Yrjönkadulle avattuun ravintola Pjazzaan, ja kiitos vielä ravintolalle illasta sekä tietenkin Nellelle, joka älysi pyytää minua mukaan. Meillä oli oikein mukava ilta hyvän ruoan parissa ja siltä reissulta jäi tarve tehdä kotonakin perunasta pizzaa. Tämä on kyllä ollut mielessä jo koko kevään ja taisin pari vuotta sitten jonkun version tehdäkin perunasta ja rosmariinista silloisen Toscanan matkan innoittamana.

Herkän vihreää villiparsaa.

Pjazzassa perunapizza tarjottiin ihanan panzetan kanssa, omasta versiostani tuli kasvismallinen. Sattuipa vielä niin, että Hakaniemen torilta pongasin nipun italialaista luomuparsaa. Tällaista ihmettä ei ole minun silmiini vielä Suomessa osunut, joten olihan se otettava testiin. Olen Italiassa joskus villiparsaa syönytkin ja jos luomuparsan saattoi nauttia raakana sellaisenaan, niin tämä rapea ja herkänmakuinen villiparsa menisi varmasti salaatissakin kypsentämättä. Lisäsin parsat pizzaan vasta ihan lopuksi, jotta ne eivät menneet aivan muhjuksi paistamisen aikana.

Pizzataikinaan halusin jotakin muutakin kuin pelkkää durumia, vaikka siitä hyvän pohjan saakin. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään muita jauhoja kaapissa kuin tattaria, joten se sai kelvata. Tattarilisäys oli itseasiassa ihan kiva ja toi toivomaani makua taikinaan, joka lyhyen kohotuksen vuoksi olisi muuten ollut melko mauton. Olin haaveillut sellaisesta yön yli kohotettavasta taikinasta, mutta se jäi edellisen illan ruoanlaittohässäkässä tekemättä. Tyypilliseen tapaani en paljon mittaillut pizzataikinaa tehdessäni ja taikinasta tuli melko iso. Siis niin iso, että siitä olisi saanut kolme isohkoa pyöreää pizzaa. Pizzatarvikkeita oli kuitenkin vain kahdelle pohjalle, joten valitettavasti pohjasta tuli vähän turhan paksu.

Parsat saivat vain lyhyen lämpökäsittelyn uunissa. Tässä ne ovat vielä raakoina pizzan päällä.

Perunat olivat edellispäivänä keitettyjä (6-8 kpl koosta riippuen kahteen pizzapohjaan) ja ensi kerralla taidan kokeilla valmistaa perunat Pjazzan tapaan eli viipaleiden sijasta perunapalat olivat rouheina, survotun näköisinä lohkoina, jotka oli ilmeisesti ensin vielä käytetty pannulla. Näin perunoihin tulisi vähän enemmän makua, nyt ne olivat vähän turhan mauttomia. Perunaviipaleille kannattaa myös ripauttaa reilusti suolaa ja pippuria. Mietin ensin myös perunaviipaleiden uittamista rosmariiniöljyssä, mutta voimakas rosmariini olisi vienyt parsalta makua. Mutta lupaan, että seuraavaksi perunan kaveriksi mukaan pääsevät sekä rosmariini että pancetta. Nam!

Pizzapohjille levitin töllkin ranskankermaa ja juustoksi viipaloin reilun palan taleggiota, joka suli ihanasti ja paistui kauniin ruskeaksi uunissa. Ja yrttinä käytin tietenkin timjamia, jota taidan tällä hetkellä lisätä vähän kaikkeen (tryffeliöljypullokin taidettiin havaita paikalla). Itse pizzasta tuli paksuhkosta pohjasta huolimatta maukas ja parsan hento maku pääsi kyllä esiin, joten rosmariinin poisjättäminen oli hyvä veto. Joten nyt lempipizzapohjaohje käyttöön ja ylijääneet keitetyt varhaisperunat jatkojalostukseen pizzan muodossa!