Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: ruokapuhetta

Syödäkö vai eikö syödä?

Yosa kaurapala – KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Fazer Yosa kaurapalat saatu tuotenäytteinä

Yosa kaurapala

”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanotaan. Omalla kohdallani ”suutarilla ei ole kenkiä” pitää enemmän paikkaansa. Sitä voisi ajatella, että tällainen ruokaihminen ei oikeastaan ajattele mitään muuta kuin syömistä ja on aina valmis syömään, mutta ei. Minä olen nimittäin ruokaihmiseksi yllättävän huono syömään lounasta. Ei silti, että edelleenkään olisin ns. aamupalaihminen. Oma ruokarytmini muistuttaa ehkä enemmän etelä-eurooppalaista kuin meidän kello yhdentoista lounasrytmiä.

Erityisen ongelmalliseksi lounasruokailu muodostuu niinä päivinä, kun teen kotona töitä. Lounaan tekeminen keskeyttää ikävästi kaiken työn ja reseptitestauspäivinä ei kieltämättä oikein ruoka maistu. Usein päädyn keittämään kananmunia tai tekemään munakkaan, kun en muutakaan jaksa tai ehdi. Viime vuosien mozzarella ja parmankinkku -vaihtoehdosta olen luopunut, koska Italiassa on maataloudessa niin moni asia pyllyllään tällä hetkellä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syön mozzarellaa, ja yhdestä sellaisesta on luvassa juttua ensi viikolla.

Surullisen kuuluisa lounastilanteeni kirkastui todella, kun sain Fazer Yosan aamupalatilaisuudessa, Vegemessujen yhteydessä, maistaa uutta Yosa kaurapalaa. Kaurapalasta tuli kerralla suosikkini ja se osoittautui mainioksi pikaisen lounaan ainekseksi!

Yosa kaurapalasta valmistuu herkullinen ja ravitseva lounasleipä.

Tein kaurapalasta lämpimän leivän ”mitä kaapista löytyy” -tyyliin, mutta se kestää mainiosti myös kovempaa paistamista ja wokkausta. Kaurapalan maku on todella hyvä – asia jota ei ole tarvinnut mistään ns. lihan korvikkeesta aiemmin sanoa. Uskomattominta tässä tuotteessa on ehkä se, että sitä pystyy myös höyläämään juustohöylällä! Kokeile yrteillä maustettua kaurapalaa salaateissa.

No mitä tähän lounasleipääni sitten tuli? Levitin leivälle edelliseltä viikonlopulta ylijäänyttä vihreää linssitahnaa (ohje tulossa jossain vaiheessa) ja paistoin pannulla päälle violettia varsiparsakaalia (eng. purple sprouting broccoli tai psb lyhennettynä). Leikkasin kaurapalan kahteen osaan ja paistoin palat pannulla. Sitten vaan kaikki ainekset leivän päälle. Pari pyöräytystä mustapippuria myllystä ja hiukan oliiviöljyä pinnalle ja lounas oli valmis!

Hitsin hyvä, jopa paras tomaattipasta! Ja jupinaa reseptinkirjoittamisesta.

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑