Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: ruokakirjat

Testissä Perinneruokaa prkl -kirja

Suppilovahveroilla ja juustolla täytetyt perunakakut ovat syksyistä lohturuokaa parhaimmillaan ja helppo valmistaa vaikka edelliseltä päivältä ylijääneestä perunamuussista.

Forest mushroom filled potato cakes

Sain Tammelta arvostelukappaleen tänä vuonna ilmestyneestä Perinneruokaa prkl -kirjasta. Kirjan tekijä, Mika Rampa kirjoittaa samannimistä blogia, tällä hetkellä A-lehtien Meillä kotona -portaalissa. Blogi oli minulle jo tuttu myös Maku-lehden kautta ja odotin kiinnostuneena mitä kirja pitää sisällään.

Jo ensimmäisellä pikaselauskerralla kohdalle osui monta ohjetta, joiden kohdalla mietin, että tätä pitää kokeilla ja onpas tässä hauska idea. Sattuipa vielä niin, että äitini oli meillä käymässä, kun kaivoin kirjan paketista ja hän päätyi nappaamaan itselleen kokeiluun Ellen Svinhufvudin palleroiden ohjeen.

Kirja on visuualisesti selkeä, jokaisesta ohjeesta on oma sivun kuvansa ja ohje seuraa kuvaa toisella sivulla. Kuvat ovat tummahkossa sävymaailmassaan johdonmukaisia ja tunnelmallisia, ja mikä tärkeintä, ruoka on aina pääosassa. Kirjan ohjeet koostuvat reilusta, konstailemattomasta arkiruoasta sekä vedet kielelle herauttavista leivonnaisista ja herkkuista. Suomalaisia perinneruokia on viritetty tälle vuosituhannelle hauskalla tavalla, vai mitä sanot mustamakkaraburritosta tai muikkulasagnesta?

Huokailin onnesta myös jallumantelipullan kohdalla ja pistin tekolistalle tähän sesonkiin sopivan maa-artisokka -hirvikeiton. Aivan ehdottamasti kokeiluun menee myös hauska ja överiltä kuulostava Omar-likööri. Siitä tuli elävästi mieleen ajat, jolloin Baileysiä kaadettiin vaniljajäätelön päälle kastikkeeksi… Tällaista 80-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa elänyttä ilahdutti suuresti myös After -Eight -mokkapalojen ohje!

Minulla oli vähän valinnan vaikeus, että mistä ohjeesta aloittaisin, kun houkuttelevia ohjeita oli niin monta. Päätös syntyi kuitenkin helposti, kun jääkaapissani odotteli 4 l suppilovahveroita ja paketti Savuhilma-juustoa. Kun kuiva-ainekaapista löytyi vielä puolikas paketti marraskuussa vanhaksi menevää perusosejauhetta, oli valinta sitä myöten selvä: valmistaisin sienitäytteisiä perunapannukakkuja.

Mushroom filled potato cakes

Perunakakkusten ohje oli selkeä ja toimiva. Ainoa missä erosimme oli sienitäytteen määrä. Mittasin ruokalusikkamitalla täytettä lettuihin ja loppua kohden lisäsin täytettä kyllä enemmän, mutta siitä huolimatta täytettä jäi yli noin 3/4 dl.  En tiedä mistä moinen johtui, mittasin sienet ja juuston vaa’alla. Kakkusten valmistus vaati hieman kärsivällisyyttä, mutta ne onnistuivat hienosti. Hieman jouduin kikkailemaan kakkusten taputteluvaiheessa. Ohjeessa neuvotaan taputtelemaan kakkunen kämmenellä isommaksi letuksi, mutta oma kämmeneni on sen verran pieni, että paadyin lopulta taputtelemaan taikinapallot litteämmiksi leikkuulaudalla.  Sen verran muokkasin ohjetta, että käytin sieniseoksen maustamiseen maustepippuria mustapippurin sijaan. Lopputuloksena oli todella mieltä lämmittävät ja herkulliset kakkuset, jotka olivat myös melko tuhtia tavaraa! Tämä ohje toimii varmasti myös kuivatuista tai pakastetuista sienistä ja olisi aika täydellinen tarjottava brunssilla. Perunakakut voi valmistaa edellisenä päivänä ja kuumentaa uunissa ennen tarjoamista.

Seuraava iso testi kirjalle on luvassa ensi viikolla, sillä ajattelin ottaa kirjasta lakritsipipareiden ohjeen työväenopistossa pitämälleni joululeivonta- ja karkit kurssille. Kuten sanoin, löytyy kirjasta paljon hauskoja muunnoksia ja nokkelia tapoja valmistaa meille tutuista ruoista uusia juttuja. Sen verran puritaani savo-karjalainen olen, että peltipiirakkamallista karjalanpiirakkaa ei meidän keittiössä tulla näkemään, mutta tämä minulle sallittakoon!

Sienitäytteiset perunakakut

8 perunakakkua

Taikina
1 ps (105 g) perunasosejauhetta tai 600 g perunamuussia
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja (käytin Birkkalan puolikarkeita spelttijauhoja)
3 dl korppujauhoja

Täyte
200 g sieniä (suppilovahvero, herkkusieni, siitake)
1 keltasipuli
2 rkl voita
1 dl lehtipersijaa hienonnettuna
150 g juustoraastetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria (kirjassa mustapippuria)

Valmista perunasose jauheesta pakkauksen ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Sekoita kananmunat muussiin ja lisää suola. Sekoita joukkoon jauhot ja anna taikinan turvota noin 30 minuuttia.

Puhdista sienet ja hienonna ne. Hienonna myös sipuli. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä ei enää irtoa nestettä. Lisää voi ja sipuli. Paista, kunnes sipuli on kuullottunut. Jäähdytä seos ja lisää sitten persilja, juusto sekä mausteet.

Levitä leikkuulaudalle korppujauhoja ja kaada taikina siihen. Muotoile taikinasta tanko ja jaa se 8 palaan. Pyörittele palat palloiksi jauhotetuin käsin. Ota yksi pallo käteen ja taputtele se kämmenellä halkaisijaltaan noin 10 cm:n kokoiseksi letuksi. Laita päälle noin 2 rkl täytettä. Paina nyytti kiinni kämmenen avulla. Taputtele pallura leikkuulautaa vasten ohuemmaksi kakuksi.

Paista perunakakut pannulla voissa miedolla lämmöllä, kunnes juusto sulaa.

Spagetti alla carbonara

Pasta carbonara on arjen luksusta!

Pasta alla carbonara

Carbonara on yksi arjessamme usein toistuvista ruoista, koska se on nopea ja helppo valmistaa eikä makukaan ole huonoimmasta päästä. Alkuperäinen ohje on italialaisen ruoan raamatusta, Silver Spoonista peräisin. Vuosien varrella on Silver Spoonin ohje muovautunut meillä omanlaisekseen versiokseen.

Carbonarasta löytyy monenlaista ohjetta, mutta siihen kaikkein perinteisempaan tulee vain guancialea (kuivattua possun poskea), kananmunia ja pecorinoa. Ei siis kermaa, kuten monisssa ohjeissa näkee laitettavan. Carbonaran historiasta ei ole aivan täyttä varmuutta ja sen olemassaolosta ennen toista maailmansotaa ei ole juurikaan mitään kirjallista dokumentointia. Mainiossa  The Geometry of Pasta -kirjassa kerrotaan kuinka carbonaran sanotaan syntyneen raskasta työtä tehneiden hiilikaivostyöläisten ruoaksi. Toisaalta nimen arvellaan juontavan juurensa Carbonariin -salaiseen järjestöön, jonka väitetään olleen Italian yhdentymisen taustalla.

Yksi asia tuntuu olevan kuitenkin varma, kun on carbonaran syntysijasta kyse – ohje on roomalaista alkuperää ja se on edelleen suosittu ruoka monissa paikallisissa ravintoloissa. Geometry of Pasta -kirjassa carbonara valmistetaan bucatinipastasta, joka on pitkä, paksuhko ja ontto pasta. Tunnetuin bucatiniohje on lienee bucatini all’Amatriciana. Puistolan Bistron emäntä teki taannoin houkuttelevan kuuloisen amatricianakastikkeen, jonka ohjeen löydä täältä: http://puistolanbistro.blogspot.fi/2016/08/pasta-allamatriciana.html

Pasta carbonara

Näistä se syntyy!

Mutta se historiasta ja bucatinista. On aika siirtyä itse asiaan! Olemme käyttäneet carbonarassa niin pekonia kuin pancettaakin. Guanciale on meillä vielä kokeilematta. Pancettan kanssa täytyy olla vähän varovainen, sillä meille on muutaman kerran tullut todella suolaista carbonaraa, vaikka ei olla yhtään lisätty suolaa itse kastikkeeseen. Pancetan suolapitoisuudessa on siis vaihteluita. Muista myös leikata pancetasta mahdolliset rustokohdat pois, niitä on ikävä poimia suusta kesken syömisen.

Silver Spoonin ohjeessa pancetta paistetaan pannulla voissa yhdessä murskattujen valkosipulinkynsien kanssa. Ohjeessa käsketään poistamaan valkosipulit ennen pancetan lisäämistä pastaan, mutta me jossain vaiheessa vain annoimme valkosipulin mennä mukaan. Minusta ainakin nuo pehmenneet valkosipulipalat  sopivat erinomaisesti carbonaraan, mutta jokainen tekee tavallaan. Roomalaiset mammat varmaan teilaisivat meidät alta aikayksikön kuullessaan, että lisäämme carbonaraan myös hienonnettua rosmariinia. Rosmariinin maku toimii pancetan kanssa ja tuo aavistuksen raikkautta muuten melko yksioikoiseen ruokaan.

 

Carbonaran valmistuksessa on oikeastaan yksi ainoa kriittinen kohta ja se on kananmunien sekoittaminen kuuman pastan joukkoon. Tässä auttaa, kun pastan siirtää kattilasta isoon, lämmitettyyn, mielellään metalliseen kulhoon, jossa pasta saa kunnolla sekoitettua. Sekoittamiseen sopii ihan tavallinen haarukkavatkain eli puuhaarukka kansankielellä. Tätä kuvatessa sekoitin pastan tuossa valkoisessa keraamisessa kulhossa ja sen pinta oli aivan liian liukas, pasta vaan liukui reunasta toiseen! Toinen vinkki on lisätä pastan keitinvettä kananmunien ja juustoraasteen sekoittamisen jälkeen. Olemme huuhdelleet paistinpannun keitinvedellä, jotta mukaan saadaan kaikki ihanat maut pannulta. Viimeisen silauksen ruoalle antaa mustapippuri, jota saa myllystä rouhia joukkoon reilulla kädellä. Lasiin vielä mieluista punaviiniä, niin arkinen torstai-iltakin maistuu jo ihan toiselle!

Pasta alla carbonara
neljälle

120-140 g pancettaa tai pekonia
2 isohkoa valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä tai voita
2 rkl hienonnettua rosmariinia
350 g spagettia
3 luomukananmunaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl raastetttua parmesaania
1 dl raastettua pecorinoa

Kuutio pancetta tai pekoni. Kuori valkosipulinkynnet, litistä ne veitsen lappeella ja paloittele 2-3 osaan.

Valuta öljy pannulle, lisää pancetta ja valkosipuli. Kuumenna miedohkolla lämmöllä, kunnes pancetasta alkaa rasva irrota. Lisää rosmariini ja jatka kuumentamista, kunnes pancetta on kypsää ja valkosipulipalat ovat kauniin vaaleankellertäviä. Siirrä pannu liedeltä.

Keitä sillä aikaa spagetti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja mausta mustapippurilla. Raasta juustot.

Kun pasta on kypsää, ota keitinvettä talteen 1-2 dl. Valuta pasta ja siirrä se valmiiksi lämmitettyyn kulhoon. Kaada joukkoon pancetat ja valkosipulit, sekoita. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten pastan joukkoon ja ripottele heti perään puolet juustoraasteesta. Tässä vaiheessa voit lisätä keitinvettä. Lisää loput juustosta huolellisesti sekoittaen. Pastan tulisi olla kiiltävän kosteaa, mutta kulhonpohjalla ei saisi olla runsaansti lientä. Lisää keitinvettä, jos koostumus on liian kuiva. Rouhi lopuksi joukkoon runsaasti mustapippuria ja tarjoa heti parmesaaniraasteen kanssa.

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑