Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: raakamakkara

Mangoldi-salsicciapasta

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Kampasimpukat hernesoseella ja chorizolla

Kampasimpukoista ja hernesoseesta loihdit näyttävän alkupalan. Chorizomurut viimeistelevät annoksen.

Kampasimpukat ja hernesose

Pidän kampasimpukoista valtavasti. Niissä on jännä, melkein umaminen maku ja ei juuri lainkaan muille mereneläville tyypillistä kalaisaa makua. Kampasimpukan rakenne on lihaisa, mutta suutuntuma on lähes voisen sulava. Jostain syystä en kuitenkaan monesti edes muista koko nilviäisen olemassaoloa, vaikka se on nopea valmistaa ja myös juhlava tarjottava. Onnelisia ovat ne, jotka saavat ostaa kampasimpukkansa tuoreena kalatoreilta, mutta useimmat meistä saavat tyytyä pakastettuihin simpukoihin.

Kampasimpukan valmistus ei todellakaan ole vaikeaa, kunhan muistaa kuivata lihan kunnolla ennen kypsentämistä ja kypsentää simpukat kuumalla pannulla nopeasti. Ylikypsänä kampasimpukan liha muistuttaa lähinnä kumipalloa. Kampasimpukat sulavat nopeasti huoneenlämmössä, mutta ne voi ottaa edellisenä iltanakin jo sulamaan jääkaappiin.

Seurasimme jokunen vuosi sitten BBC:ltä Masterchef Professional -sarjaa, jossa ammattikokit ottivat toisistaan mittaa. Yksi kausi jäi erityisesti meille mieleen, sillä siinä useampi kokki valmisti kampasimpukoita hernesoseen ja veripaltun (blood pudding) kanssa. En ole erityisemmin veriruokien ystävä, joten olemme tehneet tästä oman versiomme pekonimurulla. Tällä kertaa minulla oli jääkaapissa chorizoa, joten päätin kokeilla miten se toimisi kampasimpukan ja hernesoseen kanssa. Ennakkoarvaukseni oli, että maut sopivat hyvin yhteen ja en ollut väärässä. Tuo chorizo oli todella paljon parempaa kuin pekoni (voiko mikään voittaa pekonia?), ja se toi mukavaa mausteisuutta annokseen.

Pidin hernesoseen makumaailman hyvin yksinkertaisena, lisäsin ainoastaan suolaa ja pippuria. Tuore minttu sopii myös hyvin, mutta mitään muuta se ei kaipaa hyvän oliiviöljyn lisäksi. Ohjeesta riittää kolmelle hengelle alkupalaksi.

Hernesose

500 g herneenpalkoja (herneitä tarvitaan n. 4 dl)
3 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria myllystä
(tuoretta minttua hienonnettuna)

Silvo herneet ja keitä herneet suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Jäähdytä herneet juoksevan kylmän veden alla ja valuta hyvin.

Kumoa herneet sauvasekoittimen myllyyn tai pieneen monitoimikoneen kulhoon. Aja herneet soseeksi ja valuta joukkoon oliviiöljy koneen käydessä. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tuore minttu, jos käytät. Voit valmistaa hernesoseen muutaman tunnin aiemmin ja säilyttää sen huoneenlämmössä.

Kampasimpukat

1 (70 g) chorizo (raakamakkara)
3 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(tuoretta minttua)
9 kampasimpukkaa
2 rkl voita
suolaa, mustapippuria

Murusta chorizo kuumalla pannulle ja paista rapeaksi. Nosta chorizomuru talouspaperin päälle valumaan. Jos haluat, voit paistaa kampasimpukat chorizosta irronneessa rasvassa. Ota huomioon, että rasva värjää kampasimpukat punertaviksi. Jos paistat simpukat mielummin voissa, pese paistinpannu ja kuumenna se. Lisää voi ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa kahdessa erässä 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla.

Annostele hernesosetta lautasille ja nosta kampasimpukka soseen päälle. Ripottele kampasimpukalle chorizomurua ja tarjoa heti.

On brittiklassikon aika – Toad in the hole

Minulla on sydämessäni erityinen paikka brittiruoalle. Tämä klassikko on yksi niistä suorastaan nerokkaista brittiohjeista, joista olisi syytä pitää enemmän ääntä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Makkaraa ja pannukakkua, nam!

Blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet syvän mieltymykseni raakamakkaroihin. Kun vuonna 1999 muutin Lontooseen, niin alkuun suuri ihmetyksen aiheeni ruokakaupassa olivat makkarat. Mitä nämä tällaiset raa’at makkarat muka ovat? Ihan vääränlaisia! No, onneksi olen tämän jälkeen tullut järkiini.

Raakamakkaroissa innostavinta mielestäni on makujen kirjo, ei vaan sitä yhtä samaa makkaraa, vaan erilaisia lihoja yhdistetttynä kaikenlaisiin mausteisiin ja yrtteihin. Makkaroiden tekeminen itse on todella hauskaa puuhaa vaikkakin aikaa vievää, mutta onneksi valmiita raakamakkaroita on hyvin jo saatavilla. Tähän ohjeeseen käytin jo aiemmin kehumiani Feri’sin makkaroita. Tällä kertaa makkara oli brittiperinteeseen sopiva Cumberlandin makkara.

Toad in the hole on yksi niistä brittiohjeista, jonka nimeä on vain mahdoton kääntää järkevästi ja eikä se englanniksikaan ole järin vakuuttava. Nimi voisi olla peräisin Liisa Ihmemaassa-kirjasta, sen verran hassu se on sammakko-vertauksineen! Ohjeen alkuperästä ja nimestä on monta erilaista näkemystä, mutta alunperin tähän pannukakkupohjaiseen ruokaan on lisätty mitä tahansa, yleensä edelliseltä päivältä ylijäänyttä, lihaa. Tänä päivänä ruoka paremmin tunnetaan juurikin makkaroistaan, mutta ne ovat tulleet mukaan ohjeeseen vasta myöhemmin.

Taikina muistuttaa meikäläisten pannukakkua, mutta maitoa on suhteessa jauhoihin vähemmän. Olin lähiruokajaosta ostanut lämpökäsittelemätöntä luomukaurajauhoa, jota laitoin taikinaan noin puolet jauhojen määrästä. Kaurajauho teki pannarista todella täyteläisen ja jopa voisen makuisen.  Voit toki käyttää pelkästään vehnäjauhoja. Jotta taikina saadaan kunnolla kohoamaan, kuumennetaan uunipelti tai paistoastia ensin uunissa todella kuumaksi ja taikina kaadetaan suoraan kuumalle pellille. Suosittelen, että käytät rasvana mielellään jotain eläinperäistä rasvaa; silavaa, ankan- tai hanhenrasvaa. Myös 100% kookosrasva käy, kunhan se ei ole kylmäpuristettua. Rasvaa saa olla paistoastian pohjalla jonkin verran, jotta taikina ei tartu kiinni astiaan. Tästä annoksesta tulee riittävästi kahdelle reiluksi ruoaksi tai kolmelle iltapalaksi. Uunipellillistä varten tuplaa annos ja varaudu siihen, että rapsakoista, hieman tummaksi paistuneista kulmapaloista tulee taistelu kuka ne saa!

Vink vink! Jos raakamakkaroiden teko kiinnostaa, niin Iltalehden Grillaus-lehdestä löydät vinkkini makkaroiden valmistukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cumberlandin makkarat.

Toad in the hole

500 – 600 g raakamakkaroita (mielellään possua)
2 kananmunaa
3 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 punasipulia
4 rkl rasvaa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja kaada joukkoon maito. Vatkaa muna-maitoon jauhot.  Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Anna taikinan turvota noin 45 minuuttia. Ruskista taikinan turvotessa makkarat kuumalla pannulla. Kuori ja lohko sipulit.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta uunipelti- tai vuoka uuniin kuumentumaan. Kun taikina on turvonnut, mausta se suolalla. Nosta uunivuoka pois uunista ja lisää rasva. Ripottele vuoan pohjalle sipulilohkot ja lisää makkarat. Kaada päälle taikina ja paista uunissa ylätasolla 25-30 minuuttia. Nosta uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli näyttää, että taikina ei ala kohota. Ripottele valmiin pannarin pinnalle hienonnettua lehtipersiljaa.

 

 

Salsiccia-lehtikaalikeitto

Tässä viikon alkuun vähän erilainen, mutta helppo keitto raakamakkarasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raakamakkarakeitto lehtikaalilla, pavuilla ja sitruunamajoneesilla.

Helmikuun loppupuolella psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoitti Lujasti lempeä -blogissaan yhdessäsyömisestä ja siitä, kuinka hänelle hoitovapaalla ollessaan yhteiset ruokahetket toisten äitien kanssa olivat tärkeä henkireikä. Sillä ei ollut väliä minkä ruoan pariin kokoonnuttiin, kunhan oltiin yhdessä. Maaret muistelee, että aika usein ruokana oli siskonmakkarakeittoa. Siis arkiruokaa parhaimmillaan.

Maaretin kirjoitus oli hyvä herätys meille kaikille. Tässä ruokahifistelyn, armottomien ruokavalioiden ja trendien perässä juoksemisen keskellä, olemme unohtaneet yhden erittäin tärkeän ruokaan liittyvän ulottuvuuden, nimittäin ruokailun sosiaalisen merkityksen. Ei tarvitse olla psykoterapeutti todetakseen, että yksin syöminen on melko tylsää. Moni tunnustaa, että itselleen kokatessa täytyy todella tsempata, että saa aikaiseksi  muutakin kuin voileipää tai avatuksi rahkapurkin. Oma ruokavalioni koostuisi lähinnä buffalomozzarellasta, parmankinkusta ja mannapuurosta.

Nyt, kun olen ollut kohta kaksi kuukautta kotona, niin vähitellen meillä on alkanut taas käydä ruokavieraita. Yritän samalla hiljalleen saada omaa päätäni asemoitua niin, että uskaltautuisin pyytämään ystäviä meille syömään keskellä viikkoa, ilman 3-4 ruokalajin illallista. Sen sijaan tarjoaisin heille jotain yksinkertaisen hyvää, sitä usein niin aliarvostettua arkiruokaa. Istuttaisiin rauhassa pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja tekisin vaikka tätä raakamakkaroista valmistettua keittoa, jonka maku, kuten keitoilla on tapana, vain paranee seuraavana päivänä.

Helppo raakamakkara-lehtikaalikeitto

500 g raakamakkaroita (käytin Feri’sin salsiccia fresca-makkaraa, jossa sianlihaa, punaviiniä ja pecorinojuustoa)
öljyä paistamiseen
15 cm:n pala purjoa
1 l kana- tai kasvislientä
1-2 laakerinlehteä
8 kokonaista maustepippuria
150 – 200 g lehtikaalia
2 tlk valkoisia papuja suolaliemessä (voit käyttää  isoja tai pieniä valkoisia papuja)
suolaa, mustapippuria, muita mausteita riippuen makkaroiden mausteisuudesta
lehtipersiljaa, basilikaa, oreganoa tai mitä tahansa muuta tuoretta yrttiä

Purista makkaramassaa suolesta pieniksi palloiksi, kuten siskonmakkarakeittoa tehdessä. Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista makkaramassapallot parissa erässä. Massan ei tarvitse olla läpikypsää tässä vaiheessa, sillä pyörykät menevät vielä keittoon kypsymään.

Leikkaa purjopala pituussuunnassa puoliksi, huuhtele se ja paloittele puolikuiksi. Kuumenna liemi kattilassa ja lisää purjoviipaleet, laakerinlehdet sekä maustepippurit. Keitä lientä hiljalleen, sillä aikaa kun käsittelet lehtikaalit.

Pese lehtikaalit ja leikkaa pois kova lehtiruoti. Suikaloi kaalit. Huuhtele ja valuta pavut. Lisää kaalit sekä pavut liemeen ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää myös ruskistetut makkarapyörykät ja keitä hiljalleen, kunnes kaali on pehmentynyt. Ripottele keiton pinnalle tuoreita yrttejä. Tarjoa halutessasi sitruunankuorella maustetun majoneesin kanssa. Kata pöytään myös tuoretta, rapeakuorista leipää.

* Raakamakkaroita valmistavat mm. Harjun makkaratehdas, Wurst Fennica ja Feri’s, jonka makkaroita saa Helsingissä ainakin Reko-jakojen kautta tilattua. Suosittelen kokeilemaan, mikäli raakamakkarat ovat uusi tuttavuus!
* Olin unohtanut ohjeesta purjon, joten se on lisätty 18.3.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑