Viiden pisteen kysymys: Mistä tietää, että minulla on viime viikkoina ollut enemmän aikaa käytettävissä? Siitä, että viimeisimmistä postauksista löytyy useampi leivontaohje (tämä mukaan lukien). Viimeisen vuoden kirjoituksiani seuratessa voisi ajatella, että en leivo. Leivon kyllä ja vielä mielelläni, mutta leivonta vaatii minulta tiettyä mielentilaa ja aikaa. Leipoessa ei voi vain luovia menemään ja maistelemalla saada ruokaa oikeaan suuntaan, leipoa siinä sivussa, kaiken muun keskellä. Leivontaan on keskityttävä. Ja aina välillä on hyvä tehdä jotain mihin pitää keskittyä oikein kunnolla, haastaa itsensä. Sen vuoksi pidän esimerkiksi macaronien leipomisesta. Macaronit eivät anna armoa – jos kiirehdit, oikaiset jossain ja et keskity, näkyy se taatusti lopputuloksessa.  Olen huomannut, että jos ajatukset harhailevat, tekemättömät kotityöt vaivaavat mieltä ja muutenkin on sekava fiilis, niin leipomisesta ei tule mitään. Sen vaan tietää. Saman tapaisia ajatuksia pohti myös Nelle hiljattain.

Kaikki leivonta ei kuitenkaan ole grammoittain mittaamista, onneksi. Ja onneksi on pulla. Jos voisin valita vain yhden makean leivonnaisen mitä söisin, olisi se pulla. Pullan leivonta itsessään on rentouttavaa ja toimintana sellaista, joka ainakin minut palauttaa hetkeksi lapsuuden kotiini. Kuluneet fraasit pullan tuoksuisesta kodista tai äidistä eivät ole ihan tuulesta temmattuja. Pullan tuoksu on varmasti se paras tuoksu ikinä!

Pulla taipuu moneksi, kuten laskiaispulliksi. Ja millaisessa nousukierteessä laskiaispullat juuri nyt ovatkaan! Tuunausvinkkejä on some pullollaan ja hyvä niin. Se tarkoittaa ettei tämä perinneleivonnainen ei ole ihan heti unohtumassa ja jäämässä historiaan. Oma versioni laskiaispullasta pitää sisällään hasselpähkinämassaa. Ostin Hellasta ja Herkusta maailman parhaita hasselpähkinöitä ihan tätä varten. Näissä pähkinöissä ei ole lainkaa pistävää, härskiintyneen pähkinän makua, vaan maku on puhtaan, tumman pähkinäinen.

Hasselpähkinämassan ohjeen muokkasin tästä mahtavasta mantelimassan ohjeesta, jonka löydät köksäkollegani Leenan blogista. Hasselpähkinätahnan lisäksi kokeilin leipoa pullan mantelimaitoon. Olisin halunnut käyttää hasselpähkinämaitoa, mutta sitä ei lähikaupastamme löytynyt. Mantelimaito on niin miedon makuista ettei se raa’assakaan taikinassa maistunut. Käsitellessä taikina tuntui näppituntumalla hieman tahmeammalta kuin maidolla leivottaessa ja pullien pinnat tummuivat normaalia enemmän, joten jouduin laskemaan peltiä alemmaksi kesken paistamisen. Pullista tuli kuitenkin pehmeitä ja ilmavia.

Tässä vielä muutama vinkki pullanleivontaan (vehnäjauhopussista löydät pullaohjeen):

• mittaa nesteen lämpötila – tuorehiivalle riittää 37 astetta, kuivahiivalle 42 astetta
• käytä voita (voit sulattaa voin kokonaan tai lisätä sen osittain sulaneena, mutta ei koskaan jääkaappikylmää voita)
• suola on ohjeessa tarkoituksella, älä jätä sitä pois
• oikea pullan maku tulee kardemummasta (jauha itse kardemumman siemenet morttelissa, niin saat voimakkaamman maun kuin valmiiksi jauhetusta)
• lisää jauhoja vähitellen, luota kätesi arvioon taikinasta. Mielummin vähän liian löysä taikina kuin liian tiukka
• vaivaa taikinaa kunnolla
• kohota lämpimässä, niin taikina kuin leivotut pullatkin
• syö tuoreena!

Hasselpähkinämassa

1 1/2 dl jauhettua hasselpähkinää
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
(1 rkl vettä)

Sekoita hasselpähkinäjauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vettä tarvittaessa. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa. Muovaa tahnasta muovikelmun avulla tangoksi ja siirrä jääkaappiin. Leikkaa tanko viipaleiksi ja täytä pullat hasselpähkinäviipaleilla ja kermavaahdolla.