Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: kevät

Keväinen kohtaus lautasella

Uusimmassa Maku-lehdessä päätoimittaja Satu Koivisto tunnustaa olevansa kananmuna-addikti. Vegaanisen ruokavalion kokeilu perheessä päättyi siihen, ettei kananmunia luonnollisestikaan saanut syödä edes aamiaisella. Ymmärrän täysin ja myötäelän, sillä täällä on toinen kanamuniin hurahtanut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saisipa joka päivä tällaista ruokaa!

Huomaan, että näin kevään korvalla on kananmunien käyttö huushollissamme lisääntynyt merkittävästi. Kananmuna on tähdittänyt yhtä jos toista ruokaamme – moninaisista pastoista erityisen hyvään ankka-nuudeliruokaan, josta ei tietenkään tullut kirjoitettua mitään ohjetta ylös, aamupalalle tarjottuja kananmunia unohtamatta. Kaikilla näillä kananmunaruoilla on yksi merkittävä määräävä tekijä: keltuisen tulee olla valuvan löysää. Ei ole väliä onko kyseessä uppomuna vai keitetty kananmuna, sillä voiko olla ihanampaa kuin halkaista pehmeä, melkein joustava kananmuna ja antaa kullankeltaisen laavan hitaasti valua leivän/pastan/nuudelien/kasvisten päälle? Ei voi olla, jos minulta kysytään.

Vaikka keitetty kananmuna on sellaisenaan melko usein vakiolounaani, niin sopii se tosiaan lisäkkeeksi todella moneen ruokaan. Tässä ohjeessa latasin kaikki kortit pöytään raaka-aineiden osalta ja lopputulos oli kuola-asteikolla täysi kymppi. Olin myös onnekas, sillä lähikaupassamme oli viime viikolla myynnissä ensimmäiset espanjalaiset parsat. Nämä honkkelot kirkkaanvihreät parsat käytin nopeasti parilapannulla. Hieman öljyä pintaan ja suolaa sekä pippuria. Muuta ne eivät kaivanneet.

Ensimmäisten parsojen lisäksi oli lähikaupassamme tarjouksessa myös turskan seläkettä. Turskahan on pitkään ollut merkittävästi ylikalastettu kala ja WWF:n kalaoppaassa turskalla on niin punainen kuin keltainenkin liikennevalomerkintä ylikalastuksen vuoksi. Mutta turskan tila on onneksi joillakin alueilla korjaantumassa. Norjan- ja Barentsinmereltä pitkäsiimalla ja verkoilla pyydetty, MSC-merkitty turska on saanut vihreän valon eli siellä kanta on palautunut hyväksi. Ostamammme turska oli tällaista kestävästi kalastettua. Turska on erinomainen ruokakala, siinä on isot lihassyyt ja sen maku on raikas. Ei ihme, että se on ollut pääasiallinen raaka-aine fish & chips -annoksissa!

Tuo brittiklassikko mielessäni lähdin rakentamaan tätä annosta. Turskan seläkkeestä sain leikattua oikein paksuja ja meheviä paloja, jotka jauhotin ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen pyöräytin ne kananmunassa ja lopuksi kuorrutin kalapalat pankojauhoissa. Sitten vaan kalat uimaan kuumaan rasvaan ja Bob’s your uncle! Kananmunan löysä keltuainen toimi kastikkeena, mutta tein vielä lisäksi ranskankermasta ja kapriksiksista erillisen kastikkeen johon rapsakoita kalapaloja oli kiva dipata. Meillä on syöty viimeaikoina kaikenlaista hyvää, mutta yksinkertaisuudessaan on tämä ruoka varmaan parasta mitä olen hetkeen tehnyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoa paneroidut turskapalat höyryävän kuumina.

Paneroitu turska

500 g turskan seläkettä tai muuta vastaavaa vaalealihaista kalaa
suolaa

panerointiin
vehnäjauhoja, 2 kananmunaa, japanilaisia pankojauhoja tai itsetehtyjä rouheita korppujauhoja, 2 tl sitruunatimjamia (tavallinen kuivattu käy myös, lisää silloin yhden sitruunan raastettu kuori), 1 tl suolaa, pari rouhaisua mustapippuria myllystä, ripaus chilirouhetta

paistamiseen
1 l rypsiöljyä

Kuivaan kalan pinta ja leikkaa kala sopiviksi suupaloiksi. Ripottele paloille suolaa.

Valmistele panerointia varten kolmeen erilliseen kulhoon vehnäjauhot, kananmunat ja pankojauhot. Mausta vehnäjauhot sitruunatimjamilla, suolalla, pippurilla sekä chilillä. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180 asteeseen. Valmistele kalat jauhottamalla ne ensin vehnäjauhoissa. Pyöräytä kalat seuraavaksi kananmunassa ja lopuksi kuorruta ne pankojauhoilla.  Nosta kerrallaan 3-4 kalapalaa kuumaan öljyyn ja paista niitä palojen koosta riippuen noin 3 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen ja rapea. Ripottele kuumien kalapalojen päälle sormisuolaa ja tarjoa heti pariloidun parsan sekä uppomunan tai löysäksi keitetyn kananmunan kanssa.

Parsaa, parsaa ja enemmän parsaa

Nostanpa tämän viime keväisen parsajutun uudelleen esiin, sillä tätä on ehdottomasti tehtävä nyt, kun parsat ovat parhaimmillaan! Ja jos löydät italiaista luomuparsaa, niin vielä parempaa tulee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parsa-ricottalasagne

Meillä on viimeiset (vähintäänkin) puolitoista kuukautta syöty parsaa. Ja todellakin tarkoitan, että sitä on syöty, lähes joka päivä. Fiksumpi olisi tietenkin ajoittanut nämä parsapostaukset sesongin alkuun eikä näin, kun parsa-aika alkaa häämöttää loppuaan. Kotimaisen parsan sesonki toki jatkuu, mutta sen saatavuus ainakin viime vuosina on ollut vähän niin ja näin. Tänä keväänä olemme ehtineet kokeilla italialaista luomuparsaa, tavallista italialaista ja espanjalaista sekä nyt viimeksi unkarilaista parsaa. Ja olemme tulleet samaan tulokseen kuin Fanni ja Kaneli, että italialainen luomuparsa on ollut selvästi parasta, ihan sellaisenaan raakanakin syötävää. Pääsin myös testaamaan italialaista villiparsaa, josta kirjoitan vielä oman juttunsa.

Mutta parsaa on siis syöty joka muodossa; pastassa, risotossa, salaateissa, pizzassa, lisäkkeenä, verigreippihollandaisen kanssa… You name it! Parsoista vihreä parsa on suosikkini ja parasta se on parilapannulla grillattuna tai uunissa paahdettuna. Idea tästä parsalasagnesta lähti oikeastaan pakastimessa olleesta Vaelsan tuorelasagnepakkauksesta, jonka olin ostanut ”avolasagnen” tekoa varten. Jääkaapissa sattui olemaan myös purkki ricottaa sekä pussillinen sitruunoita, sen parsanipun lisäksi totta kai!

Tällä kertaa keitin parsat ja leikkasin ne pituussuunnassa halki, jolloin parsanupun tähkämäinen rakenne tuli kauniisti esille. Ricotan joukkoon sekoitin yrttejä, raastettua sitruunan kuorta sekä pari tippaa tryffeliöljyä. Keittämisen jälkeen voitelin lasagnelevyt  Pirkka sitruunapestolla, jotta sain pastaan lisää makua. Pesto esti myös pastalevyjä tarttumasta kiinni toisiinsa ennen annosten kokoamista. Torilta ostamissani appelsiini- ja sitruunatimjameissa oli upeita kukintoja, joilla koristelin lopputuloksen. Lasiin kaadettiin kylmää espanjalaista albarinhoa ja koko komeus nautittiin ilta-auringon paistaessa.

Parsa-ricottalasagne

kaksi isoa annosta tai neljä pienempää alkuruokaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1 nippu vihreää parsaa

1 tlk ricottaa

1 sitruuna

tuoreita yrttejä (timjamia, basilikaa, minttua, lehtipersiljaa, sitruunaverbenaa) maun mukaan

1/2 dl raastettua parmesaania

suolaa, mustapippuria

tryffeliöljyä

1 pkt (500 g) tuorepastaa (esim. Pasta Factory tai Vaelsa)

n. 1 dl pestoa

1. Pese parsat ja napsauta varren kuivaosa tyvestä pois. Säästä palat. Keitä parsoja kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia riippuen parsoista. Säästä keitinvesi pastan keittämistä varten. Valuta parsat, pyöräytä oliiviöljyssä ja ripottele päälle suolaa sekä pippuria. Pidä lämpimänä.

2. Vatkaa ricotan rakenne rikki ja lisää 2 rkl sitruunamehua sekä yhden sitruunan raastettu kuori. Lisää hienonnetut yrtit, parmesaaniraaste sekä mausteet.

3. Lisää parsan kovat tyvet keitinveteen ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää pastalevyt veteen muutama kerrallaan ja keitä ne juuri ja juuri kypsiksi. Valuta hyvin ja voitele levyt pestolla. Lado keitetyt pastalevyt lautaselle tai leikkuulaudalle limittäin.

4. Kokoa annos lautasille. Aloita pastalevystä ja voitele se reilusti ricottaseoksella. Nosta parsat ricotan päälle ja raasta vielä parmesaania. Jatka samoin, kunnes kaikki pastalevyt on käytetty. Jätä ricottaa vielä lusikallinen annoksen päälle. Koristele lopuilla parsoilla ja tuoreilla yrteillä. Viimeistele annos parmesaanilastuilla.

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑