Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: Italia

Cecina eli kikhernejauholettu

Cecina, farinata, socca… Tällä kikhernejauhoista valmistetulla lettua muistuttavalla suolaisella välipalalla on monta nimeä.

Cecina

Toukokuinen lounas kuumalla parvekkeellamme.

Söimme cecinaa ensimmäisen kerran Luccassa, Toscanassa. Sitä myytiin pienestä katubaarista ja jono oli kadulle saakka. Toinen kohtaaminen tapahtuikin viikkoa myöhemmin Genovassa, Liguariassa, josta tämä kikhernelettu on alunperin kotoisin. Liguarian puolella tosin puhutaan farinatasta. Ranskassa ruoka tunnetaan nimellä socca.

Cecina valmistetaan kikhernejauhoista, vedestä ja oliiviöljystä.  Taikina paistetaan valtavissa, paellapannun tapaisissa matalissa pannuissa puu-uunissa korkeassa lämpötilassa. Valmis lettu kääritään voipaperiin ja syödään tulikuumana. Niistä itseasissa tuli vähän mieleen omat muurinpohjalettumme – ohutta taikinaa valutetaan ohuelti kuumalle, isolle pannulle ja paistetaan nopeasti. Cecina on italialaista katuruokaa parhaimillaan ja tarjoilutavoissakin on eroja. Osassa maata se syödään focaccian välissä, Genovan puolella se saatetaan täyttää pizzan tapaan ja Toscanassa lisätään usein rosmariinia taikinaan.

Cecinaohjeissa on myös melko paljon variaatiota veden ja kikhernejauhojen määrän suhteen. Tämän ohjeen nappasin Nopi-kirjasta ja taikinasta tulee noin lettutaikinan paksuista. Esimerkiksi River Cafén leidit valmistavat taikinansa huomattavasti ohuemmaksi. Oma versioni oli muuten hyvä, mutta taikinasta olisi pitänyt tehdä useampi kuin kaksi lettusta, sillä ne jäivät melko paksuiksi ja raskaiksi. Kikhernejauho on melko tuhtia tavaraa, joten tästä annoksesta tulee helposti alkupala neljälle hengelle. Kikhernejauho on gluteenitonta, joten se sopii myös keliaakikoille.

Minulla oli jääkaapissa edelliseltä päivältä ylijääneitä portobellosieniä ja muutama parsa, joten paistoimme ne lisäkkeeksi. Kastikkeen tein vuohenmaito-jogurtista, johon raastoin sitruunan kuorta ja hienonsin korianteria. Kikhernejauhoja myyvät mm. etniset kaupat ja Ruohonjuuri.

Cecina lisäkkeineen

Sienet ja parsa sopivat hyvin lisäkkeeksi kikhernelettujen kanssa.

Cecina / Farinata

3 1/2 dl (200 g) kikhernejauhoja
4 1/2  dl vettä
3/4 dl hyvää ekstra-neitsytoliiviöljyä
pari kunnon hyppysellistä sormisuolaa
(mustapippuria myllystä)

Mittaa kulhoon jauhot ja lisää vesi koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on tasaista. Anna vetäytyä 30-45 minuuttia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Lisää taikinaan 2 rkl oliiviöljyä sekä suola.

Kuumenna iso uuninkestävä paistinpannu (pohjan halkaisija vähintään 23 cm) ja lisää siihen 1 rkl öljyä. Kun öljy alkaa savuta, kaada pannulle taikinaa ohueksi kerrokseksi (n. 4 mm). Kun taikina alkaa pannulla kuplia, siirrä pannu uuniin 8-10 minuutiksi, kunnes cecina on kypsää. Sen tulisi olla ruskistunutta ja rapeaa molemmilta puolilta, mutta hieman vielä pehmeää keskeltä. Käänsin omassa uunissani vielä grillivastuksen päälle, jotta sain yläpinnan ruskeaksi.

Nosta pannu uunista ja siirrä lettu lautaselle, pidä lämpimänä. Toista sama lopulla taikinalla valmistaen vielä 2 ohutta lettua. Tarjoa sellaisenaan mustapippurilla maustettuna tai kasvis- tai kalalisäkkeiden kanssa.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 3

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä latva-artisokkatarinani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokat roomalaisittain.

Kolmas ja tällä kertaa viimeinen ohje, jonka teille jaan, on latva-artisokat roomalaisittain. Kuten sarjan ensimmäisessä postauksessa kerroin, niin tässä menetelmässä artisokat valmistetaan kattilassa varsineen päivineen. Makua artisokat saavat mintusta, persiljasta, valkosipulista sekä ripauksesta chiliä. Tyypillisesti tämä herkku tarjotaan huoneenlämpöisenä, joten ei haittaa vaikka valmistat sen jonkin verran etukäteen ennen tarjoamista. Ohje on peräisin The River Cafèn The Classic Italian Cookbookista. Jos Rose Greyn ja Ruth Rodgersin upeat keittokirjat ovat vielä uusi tuttavuus, niin lämpimästi suosittelen niihin tutustumaan. Erityisesti, jos pidät kasvisruoasta ja italialaisesta ruoasta.

river cafe - 1

Carciofi Romani – artisokat roomalaisittain
neljälle

4 varrellista latva-artisokkaa
2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi
ripaus chilirouhetta
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä
1 dl vettä tai valkoviiniä

Napsauta artisokasta uloimpia lehtikerroksia pois, kunnes lehdet muuttuvat vaaleammiksi ja pehmeämmiksi. Siisti ulkoreuna terävällä pienellä veitsellä. Kuori varsi ja lyhennä se 4-5 cm pituiseksi. Leikkaa artisokan nuppu. Poista parta varovasti kuorimaveitsellä.

Hienonna minttu, lehtipersilja ja kuorittu valkosipulinkynsi hienoksi. Lisää chilirouhe. Ota seosta 2 tl erikseen. Mausta artisokat suolalla ja pippurilla. Mausta myös artisokan sisältä, mistä poistit parran. Täytä yrteillä artisokan keskusta ja työnnä yrttiseosta myös lehtikerrosten väliin.

Valuta oliiviöljyä paksupohjaisen kasarin tai kattilan pohjalle ja kuumenna. Aseta artisokat tiiviisti kasariin niin, että varret osoittavat ylöspäin. Ripottele päälle loppu yrttiseoksesta ja mausta suolalla sekä pippurilla. Valuta päälle lisää öljyä ja kaada joukkoon 1 dl vettä tai valkoviiniä. Revi leivinpaperista kaksi kertaa kattilan halkaisijan kokoinen pala. Rutistele paperi ja muotoile se artisokkien päälle löyhäksi katokseksi. Paperin reunojen tulisi osua kattilan reunoille saakka. Näin artisokat höyrystyvät katoksen alla kypsiksi.

Kypsennä artisokkia miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsä artisokka on pehmeä pohjasta. Artisokat saavat hieman ruskistua kypsennyksen lopussa. Tarjoa artisokat haaleina, kuten Roomassa tehdään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsi on vielä kuorimatta.

Viikonlopun pikalounas

Viikonloppuisin meillä tahtoo lounas usein jäädä syömättä ja sitten alkuillasta, ennen varsinaista ruoanlaittoa, iskeekin jo lähes itku-potku-raivareihin yltävä nälkä. Tällaisissa itseaiheutetuissa hätätilanteissa on onneksi apu usein lähempänä kuin arvaakaan. Meillä nimittäin on lähes poikkeuksetta AINA jääkaapissa mozzarellaa ja parmankinkkua. Niistä, kypsistä tomaateista ja hyvästä leivästä taikoo äkkiä lautaselle muhkeat bruschettat, joiden avulla pääsee yli pahimman hädän ja aivokapasitettia riittää taas korkeampien ajatuksien lennolle, kuten esimerkiksi sille, että mitäs sitten syödään?

Bruschetta

Lounasbruschetat kahdelle

4 viipaletta hyvää vaaleaa, juureen tehtyä leipää paahdettuna

valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

1 pallo buffalomozzarellaa (suosikkini on Pirkka Parhaat mozzarella di bufala)

2 kypsää tomaattia

1/2 pkt parmankinkkua

(balsamiviinietikkaa)

tuoretta basilkaa

mustapippuria

  • Paahda leipäpalat leivänpaahtimessa kauniin ruskeiksi. Hiero pintaan valkosipulinkynttä ja valuta päälle oliiviöljyä.
  • Revi mozzarella paloiksi ja kuutioi tomaatti. Voit halutetessasi kaapia pois tomaatin siemenet ennen kuutioimista.
  • Revi myös parmankinkku sopiviksi suupaloiksi. Kokoa leivät ja mausta muutamalla tipalla balsamiviinietikkaa, basilikalla ja kunnon rouhaisulla mustapippuria.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑