Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: helppo arkiruoka

Reblochonilla jatkettu kinkun elämä

Reblouchon is the key to this gnocchi bake.

Älkää nyt pyörtykö, mutta tässä se on – ihka uusi postaus! Ehdin vielä tähän vuoden loppuun, vaikka pahalta jo näytti. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiin elokuussa, kun olin Happy Hamletissa valokuvausretriitissä…

Kovasti lupailin kertoa retriitistä ja Ranskan matkastamme, mutta niin siinä vain kävi, että elämä ja mielenkiintoiset työjutut ovat hyvällä tavalla vieneet aikani. Tarkkasilmäiset ovat ehkä nähneetkin kädenjälkeni Me Naisissa, Glorian ruoka&viini -lehdessä sekä syksyllä alkaneessa Satokausikalenterin ja Sydäniiton yhteistyössä. Näiden hommien lisäksi olen opettanut kuluneen syksyn aikana normaalia enemmän työväenopistossa ja totta kai, Marin kanssa hommat jatkuivat entiseen malliin!

Kermainen reblochon valloittaa sydämen

Reblochon de Savoie

Ranskan reissun ansiosta on meillä syksyn aikana syöty ehkä normaalia enemmän Ranskaan vivahtavia ruokia ja kun rakastan juustoja, niin monenlaiset juustoruoat ovat pyörineet mielessä (taas). Blogiin saakka on aikoinaan päätynyt Pommes Aligot eli juustosta venyvä perunamuussi ja sen kaveriksi ajattelin jo alkusyksystä kirjoittaa tartifletten ohjeen. Reblochon-juusto oli tätä ruokaa varten jo hyvissä ajoin hankittu, mutta noloa sanoa, että ne perunat eivät koskaan päässeet kaupasta kotiin saakka. Meillä ei oikein tuota perunaa syödä ja sitä ostetaan yleensä vain se määrä mitä tarvitaan, joten ns. ylimääräisiä perunoita ei kaapissa pyöri.

Reblochon-juusto muistuttaa hieman brietä olemukseltaan ja jos et saa käsiisi reblochonia, voit korvata sen miedolla briellä. Reblochon valmistetaan pastöroimattomasta täysmaidosta ja se luokitellaan puolipehmeäksi. Maultaan se on tosiaan mieto ja hieman pähkinäinen, ja sen sulamisominaisuudet ovat erinomaiset. Juuston pinta voi kypsyessään muuttua hieman oranssiksi, mutta juusto itsessään on kermaisen vaalea. Reblochonia löydät isoista ruokakaupoista ja juustoliikkeistä. Pääkaupunkiseudulla sitä myyvät mm. Food Market Herkku ja Ison Omenan K-citymarket.

Mikä tartiflette?

Tartiflette on kotoisin Haute-Savoien alueelta eli aivan itäisimmän Ranskan kolkasta, Alppien juurelta. Mont Blanc -vuori lienee tunnetuin kohde alueella, hiihtokeskus Chamonix’n lisäksi. Alue myös liittyy rajallisesti Sveitsiin ja Italian Aostan laaksoon, molemmat tunnettuja juustoistaan.

Tartiflette jakaa tuon edellä mainitun Pommes Aligotin kanssa ultimaattisen perunalohturuoan ykkössijan, sillä ruokaan upotetaan kokonainen juustokiekko (450 g) kiloon viipaloituja perunoita. Lisäksi mukaan tulee pekonia ja valkoviiniä, kermaa unohtamatta. Aika herkkua!

No, kuten sanoin, tartiflette ei koskaan meillä nähnyt päivän valoa, sen sijaan ohjeen voit käydä kurkkaamassa Iltalehden sivuilta. Mutta mitä siitä juustosta sitten syntyi?

Oodi perunagnoccheille

Cheezy and oozy gnocchi bake is perfect winter food.

Kun olin aikani sitä juustokiekkoa jääkaapissa ihaillut, tulin johtopäätökseen, että jotain on tehtävä ennen kuin reblochon ottaa jalat alleen ja tulee ovella vastaan. Ja menin siitä mistä aita on matalin – vaihtoehto, joka aina silloin tällöin ruokaa laittaessa on se paras valinta. Ainakin, jos on kiire ja nälkä. Meillä matala aita tarkoittaa mm. perunagnoccheja ja hei, mikä ajan säästö, kun ei perunoita tarvitse pestä ja viipaloida!

Juuston ja gnocchien lisäksi vuokaan sujahti ruusukaalia, mainiota Pirkka Parhaat Schwarzwaldin kinkkua ja tietysti sitä kermaa. Eli melkein kuin tartiflette, mutta parempaa! Onnistuin tähän ruokaan yhdistämään myös ruokabloggaajien #kuukaudenruokahaasteen kahden kuukauden osalta eli ruusukaalin ja ruoan, jota söisit talvimyrskyn osuessa kohdalle. Harmi vaan, että olin auttamattomasti myöhässä kummankin suhteen!

Sitten aasinsillasta toiseen. Mietin, että näin joulun jälkeen tämä ruoka voisi olla aika hyvä hävikkiruoka, sillä tähän voit upottaa kinkun rippeet, juuston jämät ja kermat. Ja jos sattuisi niin hyvin käymään, että kaapissasi olisi vielä ruusukaalinkin loput, niin hurraa!

Juustoinen kinkkugnocchivuoka

1 (450 g) reblochon-juusto (tai kaksi pienempää)
200 – 300 g ruusukaalia
100 g Schwarzwaldin kinkkua tai muuta savustettua kinkkua
2 – 3 dl kuohu- tai vispikermaa (ruokakerma käy myös)
2 tl viherpippuria rouhittuna
ripaus suolaa

1 ps perunagnoccheja

Nosta juusto huoneenlämpöön. Huuhtele ruusukaalit ja poista huonokuntoiset päälilehdet tarvittaessa ja siisti kanta. Viipaloi ruusukaalit ohuiksi kiekoiksi. Voit halutessasi käyttää kaalit pannulla ennen vuokaan laittoa.

Revi kinkku suupaloiksi ja sekoita kerman joukkoon viherpippuri ja suola. Paloittele juusto.

Asettele vuokaan kerroksittain perunagnoccheja, juustoa, kaalia ja kinkkua. Kaada päälle kerma.

Paista uunin ylätasolla 200 asteessa 25-30 minuuttia. Voit myös lopuksi nostaa lämmön 250 asteeseen, jos haluat pintaan enemmän väriä.

Pari sanaa kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsa – tuo kasvismaailman ankeuttaja. Se on kuin sateinen harmaa marraskuun päivä tai unettavan monotoninen ja rutikuiva radioääni.  Kesäkurpitsassa ei ole mitään inspiroivaa, innoittavaa ja ennen kaikkea, siitä puuttuu maku.

Zucchini tops and parmesan broth by Gabrielle Hamilton

Pahimmillaan kesäkurpitsa on sellainen kotipuutarhassa ylisuureksi mötikäksi kasvanut halko, mikä sopisi paremmin Retu Kivisen käteen kuin ruokalautaselle. Liian kylmässä säilytettynä kesäkurpitsaan saa vielä mukavan karvaan maun. Onhan se ihan kiva ohueksi höylättynä ja marinoituna, paistettuna tai raakana, mutta milloin ihan kiva on ollut positiivinen ilmaus? Muutoin tuo kesäkurpitsa tahtoo olla sellainen tilkekasvis keittiössämme. Sitä tulee laitettua ruokiin, kun ei oikein keksi mitä muuta laittaisi, mutta jotain lisävolyymiä ruoka tarvitsee.

Joten näistä lähtökohdista on ehkä yllättävää, että päädyin valitsemaan hävikkifestareiden näytöskeittiön raaka-aineeksi kesäkurpitsan!  Oli minulla oikeastaan yksi taka-ajatus. Halusin nimittäin päästä testaamaan Gabrielle Hamitonin Prune-kirjasta muutamaa ohjetta ja näin kätevästi osallistua myös keittokirjahaasteeseen! Multitasking, whoop!

Olen tätä Prune-kirjaa selaillut ja pysähtynyt lukemaan Gabriellen ajatuksia useampaan otteeseen. Olen ihaillut hänen intohimoista suhtautumistaan raaka-aineisiin ja sitä kuinka hänen äänensä kuuluu kirjan sivuilta. Ja löysin Gabriellesta keittiöhengenheimolaisen, joka rakastaa järjestystä ja jonka mielestä on ”It’s great to be classic and not trendy!”

Kun mainitsin, että Gabriellen ääni kuuluu kirjan sivuilla, niin todellakin! Hän nimittäin esiintyy  The Mind of  a Chef-sarjan uusimmissa jaksoissa ja kun katsoin ensimmäisen jakson, tuntui kuin olisin törmännyt vanhaan tuttuun, niin tunnistettava tyyli hänellä on. Juuri tästä syystä pidän esimerkiksi Nigel Slaterin kirjoista, jotka tunnelmallisuudessaan ja kertojaäänessään ovat vailla vertaansa.

Prune-kirjassa on mainio osuus nimeltä Garbage. Siinä Gabrielle ohjeistaa mitä kaikkea (ammatti)keittössä syntyneille jämille ja jätteille voi tehdä.  Ensimmäinen ohje, joka suorastaan hyppäsi silmilleni, oli Parmesan Broth. Tämä umamia pursuava liemi valmistetaan parmesaanin kannoista ja vedestä. Meillä suur-pastasyömäreillä kuluu parmesaaania aika hurjaa vauhtia ja niitä kantapaloja tulee jemmailtua jääkaappin. Aina ei niitä kuitenkaan muisteta lisätä tomaattikastikkeisiin hautumaan, joten tämä liemi on hyvä tapa käyttää kerralla isompi määrä kantapaloja. Liemestä tulee todella täyteläisen ja vahvan makuista. Mietin, että se sopisi vaikka oikaistuun cacio & pepe -pastaan tai liemipohjaksi paistetuille sienille (lue: tateille).

Toinen ohje, johon tartuin oli Zuccini Tops, kesäkurpitsatalkoiden henkeen. Nimensä mukaisesti ohjeessa on kyse kesäkurpitsojen kannoista. Tämä ohje saattaa olla mieleen kesäkurpitsoja kasvattavalle ja säilövälle, sillä kantoja niistä jää yli. Aivan superhelppo valmistaa ja kesäkurpitsan kannat voi tarjota kuumina hyvän oliiviöljyn kanssa tai tämän parmesaaniliemen kanssa kuten minä tein. Tärkeintä tässä ohjeessa on se, että kannat ovat hyväkuntoisia ja mukana on myös hieman kesäkurpitsan lihaa, pelkkä kantanappi yksistään ei siis riitä.

#suurikeittokirjahaaste  #kesäkurpitsatalkoot  #hävikistäherkuksi

 

Parmesaaniliemi

Kaiva jääkapista parmesaanin kannat ja laita ne kattilaan. Lisää vettä, niin että kannat peittyvät kunnolla (vettä saa olla n. 10 cm kerros). Keitä hiljalleen poreillen ilman kantta, kunnes maitorasva alkaa helmeillä pinnalla ja maku on täyteläinen. Tähän menee  1-1 1/2 tuntia. Siivilöi liemi ja jäähdytä. Liemen voi hyvin pakastaa.

Kesäkurpitsan kannat

vähintään 8 kesäkurpitsaa
vettä
suolaa

Leikkaa kesäkurpitsoista kannat niin, että mukaan tulee myös vähän kesäkurpitsan lihaa. Siisti kannoista tummat kohdat pois ja nosta ne kattilaan. Kaada päälle vettä niin että kannat kunnolla peittyvät. Lisää reilusti suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna sitten lämpöä. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes kannat tuntuvat pehmeiltä. Kokeile kypsyyttä bambutikulla tai veitsen terällä. Valuta varovasti ja asettele kannat pienelle lautaselle yhteen kerrokseen. Valuta lautaselle parmesaanilientä tai oliiviöljyä ja anna kuumien kantojen imeä itseensä lientä / öljyä. Ripottele päälle sormisuolaa ja tarjoa lämpiminä.

Molemmat ohjeet ovat kirjasta Prune. Gabrielle Hamilton. Random House.

  • Korjattu Chef’s Table The Mind of a Chefiksi.

Halloumi-kukkakaalipihvit

Voihan #kukkakaalitalkoot minkä teki! Ihan uskomattoman hienoa, että yhteisellä ponnistuksella saatiin kukkakaalien myynti nousuun ja suuri kiitos kuuluu talkoiden ideoijille, Satokausikalenterille ja Liemessä-Jennille!

Cauliflower steaks with halloumi

 

Muutama kukkakaaliohje löytyi täältäkin talkoosivulle jaettavaksi, mutta sormia syyhytti kokeilla jotain uutta kukkakaalista. Valokuvausworkshopissa paahdoin kukkakaalit kokonaisena ja maustoin ne savupaprikalla sekä säilötyllä sitruunalla maustetulla chermoulakastikkeella. Jotain sen tapaista vähän pyörittelin mielessäni tänne blogiinkin, kunnes Hakiksen hallista löysin erittäin napakan keltaisen kukkakaalin.

En tiedä onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota tähän, mutta usein nuo keltaiset ja violetit kukkakaalit ovat jotenkin löyhempirakenteisia kuin valkoiset ja tuntuvat melkein pehmoisilta. Tuo pehmeä rakenne rajoittaa käyttöä esimerkiksi just tällaisessa ohjeessa, jossa kukkakaalista pitäisi saada leikattua yhteinäinen viipale. Tässä ohjeessa on ehdottoman tärkeää, että kukkakaalit, olivatpa ne minkä värisiä hyvänsä, ovat mahdollisimman tuoreita, Varaudu siihen, että osa viipaleista voi hajota, mutta nämä palat voi yhtä lailla paahtaa tai sitten käytä ne myöhemmin kukkakaalisoseeseen, kuten itse tein.

Chanterelles and cauliflower goe well together

Jääkaapissamme on hetken aikaa roikkunut halloumipaketti, jonka suolaisen juuston himoissani olin ostanut. Yleensä paistan halloumin viipaleina pannulla, mutta nyt kokeilin sitä ensimmäisen kerran raastettuna. Halloumi ruskistui upeasti ja antoi kivan suolaisen säväyksen pihveille. Älä kuitenkaan anna pihvien odottaa kovin kauaa, sillä halloumi kovettuu todella nopeasti.

Lauantain torireissulta mukaan tarttui myös kantarelleja, jotka lisäsin uunipannulle lisäkkeeksi. Kantarellien sijaan pienet punasipulitkin voisivat olla aika ihania.  Päälle yrttöljyä ja auringonkukansiemeniä ja syksyinen ruoka on valmis!

 

 

Halloumi-kukkakaalipihvit
4 annosta
1 iso tai 2 pientä kukkakaalia
3/4 dl oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
ripaus sormisuolaa ja mustapippuria myllystä

1 pkt halloumia
1/2 l kantarelleja
1/2 dl auringonkukansiemeniä

yrttiöljy
1 ruukku korianteria
1/2 ruukku basilikaa
1/2 ruukku lehtipersiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Huuhtele kukkakaali huolellisesti, leikkaa pois suojalehdet (hyväkuntoiset lehdet voit paahtaa uunissa pihvien kanssa) ja siisti kanta. Leikkaa kukkakaalista paksuhkoja viipaleita. Levitä viipaleet puhtaalle uunipellille.
Raasta valkosipuli öljyn joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla. Voitele pihvit öljyllä kauttaaltaan.

Paahda uunissa 225 asteessa ensin noin 7 minuuttia. Raasta sillä aikaa halloumi ja puhdista sienet. Revi isoimmat sienet puoliksi. Nosta pelti uunista ja jaa juusto kukkakaalipihvien päälle. Ripottele kantarellit kukkakaalien ympärille. Jatka paistamista vielä 14 minuuttia, lisää sitten auringonkukansiemenet ja paista muutama minuutti.

Valmista yrttiöljy joko morttelissa tai sauvasekoittimen myllyssä. Voit käyttää myös yrttien varret. Levitä yrttiöljyä paistettujen kukkakaalipihvien päälle. Tarjoa heti.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

 

yrttinen tattari ja raitajuuret

Kulhoruokien aika ei ole vielä ohi!

Tämä ruoka on saanut innoituksensa ravintola Lonnan punajuuriannoksesta. Jos Lonnan saari ja sen mainio ravintola on vielä sinulta kokematta, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan saarella. Ravintola on auki 18.9. saakka. Ruoka Lonnassa on huolella valmistettua, kaunista ja ennen kaikkea makuhermoja kutkuttelevaa. Paikka itsessään on jo elämys. Saaren miinamakasiinit toimivat tunnelmallisena juhlapaikkana, joten vink vink teille, joilla on hääjuhlat taikka nelikymppiset vielä edessä!

Lonnan annoksessa oli punajuurta käsitelty kahdella tapaa – keitettynä ja etikalla marinoituna. Annoksen viimeisteli kullankeltaiset keltuaispisarat. Punajuurten sijaan käytin Hakaniemen hallista nappaamania raitajuuria. Yksinkertaistin annosta hieman ja paahdoin raitajuuret uunissa. Kun viikonloppu osoittautui sienisadon osaltamme hyvinkin runsaaksi, paistoin lisäksi pieniä kantarelleja. Jos haluat annoksesta ruokaisemman, paista tattarin joukkoon vähän pekonia. Tarkoituksenani oli myös paahtaa rouskuvaksi elementiksi vielä auringonkukansiemeniä, mutta unohdin ostaa niitä kaupasta. No, sellaista sattuu!

Kananmuna sopii kaikkeen

Keltuaiskreemiä tai 60-asteista keltuaista en alkanut näin arki-iltana tähän enää väsäämään. Minulla oli vielä jäljellä suolattuja keltuaisia, joista viipaloin yhden ruoan joukkoon. Uppomuna tai löysäksi keitetty kananmuna sopisi varmasti hyvin, jos kananmunaa haluaa jossain muussa muodossa lisätä ruokaan. Muun muassa tälläista herkkua pääsin maistamaan helmikuussa Marin keittiössä: http://www.jotainmaukasta.fi/2016/02/05/kulhoruokaa/

Tattarin maustoin yrttiöljyllä, johon tällä kertaa surautin lehtipersijaa, meiramia ja valkosipulia. Lehtipersilja on mielestäni tosi hyvä pohja erilaisille yrttisille öljyille ja se toimii hyvin muiden yrttien kanssa. Meiramin sijaan voit käyttää basilikaa tai vaikkapa ruohosipulia. Jos omistat ison ja tukevan kivisen morttelin, voi yrttiöljyn valmistaa myös siinä. Mikäli tattari ei kuulu suosikkeihisi, korvaa se ohrasuurimoilla tai jollakin riisi-viljaseoksista.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

5-6 raitajuurta tai punajuurta
öljyä, suolaa ja pippuria

1 l kantarelleja
2 rkl voita
1 tl kuivattua sitruunatimjamia tai timjamia
suolaa, mustapippuria

2 1/2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukkua meiramia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

(lisäksi uppomunia, paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Pese raitajuuret hyvin ja siirrä ne pellille. Pistele juurekset kauttaaltaan haarukalla ja paahda uunissa 200 asteessa 50-60 minuuuttia, riippuen raitajuurien koosta. Kääri raitajuuret folioon hetkeksi. Kuori ne, paloittele lohkoiksi. Osan voit myös viipaloida. Pyöräytä raitajuurilohkot öljyssä ja mausta.

Puhdista sienet ja paista kuivalla pannulla, kunnes sienistä alkaa neste haihtua. Lisää voi sekä mausteet. Paista sienet kullanruskeiksi. Pidä lämpimänä.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Hienonna yrtit ja 1/2 dl öljyä sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Käytä myös yrttien varret. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella ja hiero leikkuulautaa vasten. Siirrä murska yrttien kanssa kulhoon ja lisää loput öljystä. Anna koneen käydä vielä hetki ja mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla.

Sekoita yrttiöljy tattarin joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa tattari kulhoihin, nosta päälle raitajuuria ja sieniä. Viimeistele meiramin lehdillä ja lorauksella oliiviöljyä.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑