Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 3 of 24

Savoijinkaalikääryleet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

 

Kikkoman soy sauce

 

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty.  Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

 

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita.  Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin.  Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta:  soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi.  Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella  sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella.  Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

 

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

 

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

Salottisipuliconfit

Sipuliviikko oli ja meni.

Shalots

 

Olin ajatellut julkaista tämän ohjeen sipuliviikolla, mutta kuten viime aikoina on moni asia, jäi tämäkin suunnitelma sille ajattelun tasolle. Aikamoista reseptiikkamylläkkää on päässä parhaillaan ja tuntuu, että kun vapaa-aikaa jää, niin mieluiten käytän sen johonkin muuhun, vaikka kivaa tämä bloggaaminenkin on! Tässä tämä salottisipuliconfit’n ohje kuitenkin tulee, sillä aina voi syödä sipulia, oli juhlaviikko tai ei.

Ehkä tässä kohtaa mietit, että mitä on sipuliconfit? Sana confit juontaa juurensa ranskankielisesta verbistä confire, joka tarkoittaa säilömistä. Näin ollen myös confit on tapa säilöä. Tutuimpia ’confattuja’ ruokia lienee ankankoivet, jotka kypsytetään ja säilötään omassa rasvassaan, mutta myös lihoja taikka hedelmiä voi säilöä samoin. Hedelmät kypsennetään paksussa sokeriliemessä, johon ne myös säilötään.  Kasvisten osalta kypsytys- ja säilöntänesteenä toimii öljy.

Tärkein elementti tässä kypsennystavassa on lämpötila. Säilöttävän tuotteen päälle kaadetaan kylmää nestettä, sipulin kohdalla oliiviöljyä, ja kypsennys tapahtuu uunissa matalalla lämpötilalla.  Meillä tätä hiljakseen öljyssä haudutettua sipulilisäkettä on tehty muutaman kerran ja inspiraation kokeiluun sai alun perin mieheni. Nämä salotit toimivat erinomaisesti lisäkkeenä mm. hirvitartarille ja oikein hyviä ne ovat juustojen kanssa tai tuhdimman leivän täytteenä.

Isoin homma tässä ohjeessa on sipulien kuoriminen, mutta senkin voi ottaa meditatiivisena harjoituksena, maailmanmenoa samalla pohdiskellen. Kuoritut sipulit peitetään oliiviöljyllä ja suosittelen käyttämään tähän hyvää, muttei sitä kaikkein kalleinta öljyä. Säilöntäöljyn voi nimittäin hyödyntää salaattikastikeissa tai paistamisessa. Säilötyt salotit säilyvät puhtaassa, ilmatiiviissä lasiastiassa jääkaapissa noin 3 viikkoa.

Salotit ovat parhaimmillaan huoneenlämpöisinä, joten jos säilöt ne, niin nosta tarvitsemasi määrä sipuleita huoneenlämpöön hyvissä ajoin.

 

Salottisipuliconfit

350-400 g  salottisipulia
5-7 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
3-4 timjaminoksaa

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Kuori salottisipulit ja siisti kannat sekä päät. Asettele salottisipulit uuniastiaan mahdollisimman tiiviisti yhteen kerrokseen. Nosta päälle timjamin oksat. Kaada päälle sen verran öljyä, että salotit peittyvät kokonaan.

Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta uuniin. Paista 1 ½ – 2 h, kunnes salotit ovat hyvin pehmeitä ja niissä on kaunis vaalean ruskea väri. Nosta jäähtymään ja tarjoa huoneenlämpöisinä tai säilö kuumina puhtaaseen lasitölkkiin.

 

Don’t stop believing

Ällös säihkähdä! Luvassa ei ole mitään kovin filosofista taikka tsemppihenkistä uraopasta. Otsikko viittaa lähinnä Journeyn mahtavaan biisiin, jota tässä junamatkalla olen kuunnellut lähes nonstoppina. Sen verran varoitan, että minkäänlaista ruokaohjetta tämä postaus ei pidä sisällään. Ensi kerralla sitten!

Lovely peaches from the summer

Luin vuoden vaihteessa jossain artikkelin (en kyllä muista lähdettä!), että ihmisen elämässä asiat tapahtuvat 7 vuoden sykleissä. Samassa artikkelissa mainittiin myös, että yksittäisen ihmisen elämässä merkittävät tapahtumat tai elämänmuutokset tapahtuvat usein aina samaan aikaan vuodesta. En tiedä kuinka tämä pätee teihin, mutta itse ainakin tunnistan tämän. Jostain syystä loppuvuosi ja vuoden alku ovat tällaisia muutoksen aikoja minulle. Siihen mahtuu niin ulkomaille muuttoa kuin opiskelujen aloittamista. Ennen kaikkea noille vuoden viimeisille kuukausille on osunut paljon muutoksia, jotka ovat koskeneet työtäni tavalla tai toisella.

Aina nuo muutokset eivät ole olleet toivottuja – välillä ne ovat olleet todella raastaviakin ja saaneet minut miettimään, että onko missään mitään järkeä. Joskus päätöksen teko on ollut omissa käsissäni ja olen astunut päättäväisesti, mutta sydän läpättäen kohti uutta. Tällä uuden polulla olen nyt taivaltanut reilut kaksi vuotta, kun jätin valituisen päivätyön taakseni. Nämä kaksi vuotta ovat pitäneet sisällään lukuisia hienoja työtilaisuuksia. Hieman ihmeissäni olen ollut siitä luottamuksesta mitä minua kohtaan on osoitettu, erityisesti kun osassa työtehtävistä on ollut kyse myös ruokakuvaamisesta, jossa olen todella noviisi. Yksittäisten projektien lisäksi olen tietysti assaroinut Maria ja voi pojat, enpä arvannut millaiselle hauskalle oppimismatkalle pääsen! Ensi viikolla tulee tällekin mahtavalle yhteistyölle kaksi vuotta plakkariin <3

Food photo

Ja jotta tämä muutosten perinne ei katkeaisi, toi vuodenvaihde taas mukanaan uusia tuulia. Yhteistyöni Marin kanssa jatkuu edelleen (jee!), mutta vuosi päättyi ja uusi alkoi työn puolesta Ruokaboksin* merkeissä. Aloitin nimittäin joulukuussa tekemään heille reseptiikkaa ja reseptivihkon kuvat ovat myös käsialaani. IIKS.  Aika jännää on nyt, kun ensimmäiset ohjeeni ovat tupsahtaneet maailmalle ja koteihin.

Pelonsekaisesti odottelen palautteita, että tuleeko sieltä peukkua ylös vai alas? On vähän hassua, että näin hermostuttaa. Olenhan ollut laatimassa reseptiikkaa Pirkka- ja K-Ruoka -lehtiin, joiden levikki on maanlaajuinen. Ja jokunen ihminen käy tätä blogiakin lukemassa, kiitos siitä teille! Mutta silti jänskättää. Ehkä se on ylipäätään tämän ruokatyön luonne? Minä ainakin teen näitä hommia niin sydämestäni ja haluan kirjoittaa sellaisia ruokaohjeita, jotka innostaisivat ihmisiä ruoanlaittoon ja kokeilemaan uusia juttuja. Ennen kaikkea haluan tehdä hyvänmakuista ja sesonkien mukaista ruokaa! Eiköhän siinä ole missiota yhden ihmisen työksi, vai mitä?

*Ja että mikä Ruokaboksi?  Lue lisää täältä. Ohjeitani löydät viikolta 4, muutaman viikolta 5 ja viikosta 7 eteenpäin säännöllisesti.

 

Hasselpähkinäkaakao

Kuuma kaakao ja pulkkamäki – voiko sen talvisempaa yhdistelmää olla?

Vegan hot chocolate made from hazelnut drink

Olen tyytyväisenä seurannut kuinka ihmiset ovat ottaneet ilon irti tästä, täällä etelässä ehkä vain hetkellisestä, talvesta. Insta ja facebook ovat pullollaan hiihto,- pulkkailu, – ja luistelupäivityksiä. Ihanaa! Ja mikäs sitä ulkoillessa, kun pikkupakkasen jälkeen voi tulla sisälle nautiskelemaan, vaikka tästä herkullisesta kaakaosta.

Hasselpähkinäkaakao valmistetaan nimensä mukaisesti hasselpähkinäjuomaan, joten se sopii myös vegaaneille. Talvisessa kaakaossa saa mielestäni olla kunnon suklainen maku, joten kaakaojauheen sijaan käytin tummaa suklaata. Hasselpähkinäjuomaan lisäsin uuttumaan myös pari kanelitankoa. Kaakaon makeutta voi säädellä valitsemalla suklaa joko korkeammalla tai matalammalla kaakopitoisuudella. Ja makeuttaa voi toki sokerilla tai vaahterasiirapilla.

Vegan hot chocolate

Aikuiseen makuun kaakao muuntuu pienellä rommi- tai konjakkilisäyksellä. Olimme saaneet tuliaisiksi appivanhemmiltani Kanarialta paikallista hunajarommia ja se sopikin maullisesti tähän tosi hyvin. Ja jos laskiaispullat jo vähän polttelevat, niin käy vilkaisemassa näiden hasselpähkinätäytteisten laskiaispullien ohje. Maistuu muuten aika hyvälle myös tämän kaakaon kanssa!

Mutta tällä kertaa ei pidempiä tarinoita, sillä vino pino työhommia odottelee tekijäänsä. Olen tuossa vuoden vaihteessa aloitellut vähän uudenlaisia hommia, mutta niistä ensi viikolla lisää!

 

 

Hasselpähkinäkaakao
2 annosta

6 dl hasselpähkinäjuomaa (esim. Alpro)
1 – 2 kanelitankoa
2 rkl vaahterasiirappia
150 – 175 g hyvää tummaa suklaata (käytin Valhornan 72%)
lisäksi:
muutama kokonainen hasselpähkinä
rommia tai konjakkia

Mittaa hasselpähkinäjuoma kattilaan, lisää kanelitangot ja kuumenna hiljalleen lähes kiehumispisteeseen. Lisää vaahterasiirappi.

Ruohi suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja siirrä metalli- tai lasikulhoon. Kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma ja anna seistä noin minuutin ajan. Sekoita tasaiseksi seokseksi ja kaada mukeihin. Lisää halutessasi rommia tai konjakkia ja raasta päälle hasselpähkinää.

Meksikolaishenkinen papukeitto

Lämpimän mausteinen papukeitto ei jätä kylmäksi!

 

Uskallanko edes ääneen hehkuttaa, mutta ootteko hyvät ihmiset katsoneet säätiedotusta tänne Helsinkiin? AURINKOA on luvattu monelle päivälle ja pakkasta. Sekös pienen talvi-ihmisen mieltä lämmittää!

Tämä papukeitto on oikein oiva talvipäivän ruoka ja maistuu niin lounaana kuin illalla töistä palaavallekin.  Tämä papukeitto on saanut alkunsa nerokkaasti nimetystä Keitot-kirjasta, mutta ohje muuttuu joka kerta, kun sitä valmistamme. Ja edellisestä kerrasta oli aivan liian pitkä aika, näin yhteistuumin totesimme. Jostain syystä pavut ovat päätyneet patoihin ja muihin meksikolaisvirityksiin, ja se on harmi, sillä tämä keitto on älyttömän helppo ja suht nopeakin valmistaa.

Innokkaimmat kokkaajat kaivavat pakastimesta keittoon itsekeittämänsä liemen, minä turvauduin Puljongin lihaliemen jämään sekä liemeen, joka syntyi, kun paistoin prosecossa uitetun ja appelsiinivoilla hölvätyn kalkkunan tuossa ennen uutta vuotta. Oli muuten aikas hyvät paistoliemet, sanonpa vaan! Tähän versioon, noiden lihaisten liemien lisäksi, upposi paketti pekonia, mutta keitto muuntuu helposti vegaaniversioksi, kun käytät kasvislientä ja jätät lihat pois.

Mexican bean soup is perfect winter food

Lisäsin keittoon myös yhden suippopaprikan, koska sellainen jääkaapistamme löytyi. Perinteinen punainen paprika väriiversioineen käy mitä parhaiten. Ja kasviksia voi lisäillä muutenkin oman maun ja jääkaapin tilanteen mukaan.  Tuo ripote keiton päälle syntyi yhtä lailla hävikin torjumiseksi, sillä välipäivinä nautitusta nachopläjäyksestä oli jäänyt maissilastujen rippeet pussin pohjalle ja hyllyllä kekotti yksinäinen avokado, jonka kypsyyssaste vaati välitöntä huomiota.

Keiton kanssa voi myös tarjota jogurttia tai ranskankermaa tulisuutta taittamaan, myös juustoraaste sopii (ylläri). Ja toinen ylläri ei liene se, että tämäkin keitto paranee seuraavaan päivään. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten tee huoletta isompi satsi ja pakasta loput.

Meksikolaishenkinen papukeitto

2 tl kokonaisia korianterinsiemeniä
2 tl kokonaista juustokuminaa
1-2 kuivattua chiliä
1 tlk papusekoitusta (esim. Pirkka)
2 tlk kidneypapuja
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
4-6 lehtisellerin vartta
1 pkt hyvää pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl savupaprikajauhetta
1/2 rkl chipotlejauhetta (jos et saa tätä, lisää 1/2 rkl savupaprikajauhetta ja 1/2-1 tl chilijauhetta)
1 l liha- tai kasvislientä
1 suippopparika
3/4 – 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripote:
1 ruukku korianteria hienonnettuna
2-3 kevätsipulin vartta suikaloituna
1 täydellisen kypsä avokado kuutioituna
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa
lisäksi:
n. 1 dl nachomurua
(tuoretta chiliä, juustoa, ranskankermaa tai jogurttia)

Paahda chilit sekä korianterin ja juustokuminan siemenet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä hetki ja jauha morttelissa jauheeksi. Huuhdo ja valuta pavut.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös lehtisellerin varret. Jos lehtisellerissä on kauniin ja ehjät lehdet, säästä ne keiton koristelua varten.

Suikaloi pekoni. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista siinä pekoni. Alenna lämpöä ja lisää savupaprikajauhe sekä chipotle.Paista hetki käännellen ja lisää sipulit sekä lehtiselleri. Kuullota pehmeäksi ja lisää jauhamasi mausteet kattilaan. Sekoita muutaman kerran ja kaada joukkoon liemi sekä pavut. Kuumenna kiehuvaksi ja anna keittyä kannen alla noin 15 minuuttia.

Suikaloi tai kuutoi paprika ja lisää se suolan sekä pippurin kanssa keittoon. Anna keiton kiehua nyt ilman kantta vielä 10-15 minuuttia tai kunnes se hieman sakenee. Soseuta keitto puolihuolimattomasti sauvasekoittimella tai kaada osa keitosta tehosekoittimen lasiseen kannuun soseutettavaksi. Keiton sakeuden voit päättää itse soseuttamalla joko enemmän tai vähemmän keittoa. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista maku.

Sekoita ripotteen aineet keskenään. Tarjoa keitto ripotteiden ja nachomurujen kanssa höyryävän kuumana.

Aperol-verigreippimarmeladi ja ruikutusta vuoden vaihtumisesta

Vuosi vaihtui ja elämä jatkuu!

Aperol marmelade

Totta puhuakseni itselleni nämä vuoden vaihteet ovat aina vähän nihkeitä aikoja. Rakastan joulua ja kaiken sen tunnelmallisen kotoilun taaksejättäminen vähän ahistaa. Tammikuu tulee aina liian aikaisin ja se kestää aivan liian kauan. Tammikuu on yksi loputon ankeiden päivien ketju, jos minulta kysytään.

Viime vuonna tammikuussa ei myöskään valon määrällä päässyt juhlimaan. Muistan tämän varsin hyvin, kun yritin kuvata isoa asiakastyötä ja valoa tuntui tihkuvan minimaalisesti ehkä tunnin. Vähän kuten tänään. Pilvet roikkuu maassa asti eikä lumesta tietoakaan. Huoh.

Jotenkin olen itseni aina tästä tammikuusta läpi raivannut. Suunnitelmani tammikuun selättämiseksi sisältää yleensä paljon kynttilöitä, ystävien tapaamista, ulkonasyömistä ja kotona lohturuokien kokkailua. Siihen kuuluu myöskin jonkin verran surumielistä joulun perään haikailua, joten on lienee sopivaa palata tähän aperol-verigreippimarmeladiin, jota tein pienen erän joululahjoiksi.

home made marmelade from aperol and red grapefruits

Ohjeen nappasin Olive magazinesta ja on melko monivaiheinen, mutta ehdottomasti tekemisen arvoinen. Verigreippien sesonki on vielä parhaimmillaan ja erityisesti luomuverigreipit ovat olleet tosi hyviä. Marmeladi maustetaan Aperolilla ja se lisätään marmeladiin aivan lopuksi. Aperolin voi hyvin jättää pois taloudessanne on lapsiruokailijoita. Sopii ihan älyttömän hyvin paahtoleivän päälle ja miksei sitä voisi ujuttaa pullavanukkaaseen tai croissantin väliinkin. Tai kääretortun täytteeksi, nam! Ohjeen marmeladiin löydät täältä.

Aperol on italialainen aperitiivi, joka on kirkkaan oranssi ja maistuu happaman makealta. Se valmistetaan parista eri appelsiinilajikkeesta ja maustetaan katkeroilla sekä yrteillä. Juoma on varmaankin tunnetuin Aperol Spritz -juomasta, jossa Aperolin joukkoon sekoitetaan proseccoa ja soodavettä.

En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jotain toiveita minulla on koskien tulevaa. Toivon, että oppisin pitkäjänteisemmäksi ja oppisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.  Vaikka nauttimaan siitä verigreippimarmeladilla päällystetystä paahtoleivästä sen sijaan, että yritän syödä, selata puhelinta ja kirjoittaa sähköpostia samalla.  Toivon, että löytäisin aikaa ja energiaa kirjoittamiseen. Myös jonkinlainen suunnitelmallisuus olisi tervetullutta ja voisin varmaan elää hiukkasen vähemmällä itsekritiikillä, kiitos!

Millaisia odotuksia tai toiveita sinulla on tälle alkaneelle vuodelle?

 

Sahramirisotto

saffron risotto

Joulupäivä on koittanut ja toivottavasti kaikilla on ollut leppoisan mukava joulu. Sen verran touhukkaita olivat nuo joulua edeltäneet päivät etten ehtinyt tätä sahramirisoton ohjetta tänne blogiin laittaa, mutta haitanneeko tuo. Tämä risotto voi hyvinkin maistua jouluruokien jälkeen ja toisaalta, se saa lisäruokaisuutta jos risoton päälle kokoaa kinkun rippeet. Inspiraatiota voi hakea vaikkapa Jamie Oliverilta, joka muokkasi risoton uuteen uskoon kalkkunasta ja kalkkunan kastikkeesta. Veikkasimme mieheni kanssa, että italialaiset saattavat repiä hiukset päästä tämän nähtyään… Herkulliselta tuo Jamien versio kyllä vaikutti!

Sahramirisotto valmistuu kuten mikä tahansa risotto. Tähän risottoon käytin yhden teelusikallisen sahramia, jonka liotin 1/2 desiin lihalientä. Sahramin lisäsin riisin joukkoon heti alussa, viinin lisäyksen jälkeen. Lisähohdokkuutta risotto saa, jos käytät viinin sijaan vaikka proseccoa! Risotto-ohjeen voit muokata vaikka tästä kantarellirisoton ohjeesta.

Sahramirisotto tarjotaan usein osso bucon kanssa, mutta oikein maistuvaa se oli sellaisenaankin alkuruokana. Tätä pidemmittä puheitta, oikein suloista joulun aikaa!

Saffron risotto

 

 

Kuumat halloumi-chorizoleivät

Halloumi-chorizoleivät pelastavat nälkäkiukkuisen joulupuuhastelijan.

Grilled chees w/ halloumi

 

Nyt eletään sitä aikaa, kun joulupuuhastelut alkavat käydä kuumimmillaan. Kovasti touhutessa saattaa kuitenkin unohtua syödä ja sitten se vasta ilo irtoaa, kun huusholli on täynnä kiukkuisia joulunlaittajia. Tai näin olen kuullut  joissain perheissä tapahtuvan. Itsehän en ole koskaan saanut itkupotkuraivaria verensokerin laskiessa miinuksen puolelle ja heittäytynyt marttyyrimoodiin samalla, kun raivokkaasti jynssään tiskiallasta kiiltävämmäksi.

No, tämä idyllinen kotihetki sikseen ja asiaan. Ei oikeasti ole naurun paikka, kun se nälkä iskee ja silloin on hyvä olla valmistautunut.  Tämän leivän juju ovat raaka-aineet, jotka voit hankkia jääkaappiin ja ne säilyvät, vaikka et heti niitä käyttäisi, nimittäin halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja chorizo. Leipää löytyy useimmista kodeista, meillä tosin sen takia voi joutua kauppareissulle…

Grilled halloumi and chorizo toast

 

Leipänä käytin taannoiselta Tallinnan matkalta ostamaani maailman parasta ruisvuokaleipää. Muhun leipomo, Telliskivessä, on varmasti aika monelle jo tuttu ja tuo leipä! Se on saaristolaisleivän tumman puhuvaa, mutta ilman sitä makeutta. Itäsuomalainen hapanleivän rakastaja approves! Leivässä on myös kivaa rapsakkuutta, joka tulee ilmeisesti paahdetuista pellavansiemenistä. Mutta laita sitä leipää mitä kotoa löytyy. Nauti kylmän oluen kanssa.

Halloumi and chorizo toast

Ja tässäpä loppuun vielä kuuma vinkki välipäiville!

Täytä leivät kinkulla tai kalkkunalla chorizon sijaan. Halloumi toimii niiden kanssa tosi hyvin ja jos haluat voi leiville sipaista myös hieman sinappia. Mielummin kinkku suuhun kuin bioastiaan!

 

Leipiiin tarvitset:

1 pkt halloumia
1 pkt (200 g) chorizoa (ei täysin raakamakkaraa, mutta esim. espanjalaiset vakuumiin pakatut semiraakamakkarat käyvät myös)
1 tlk aurinkokuivattujatomaatteja
basilikaa
leipää

Viipaloi halloumit ja paista ne kuumalla pannulla. Murenna tai viipaloi chorizo ja paista se pannulla. Lisää öljyä tarvittaessa. Siirrä chorizot pannnulta, jätä rasva.

Viipaloi leipä ja täytä viipaleet haluamallasi määrällä halloumia, chorizoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Voit laittaa basilikan lehtiä kerrosten väliin. Paina leivät tiukaksi paketiksi ja paista molemmin puolin chorizon rasvalla pannulla, kunnes pinta on rapsakoitunut ja leivät lämmenneet. Tarjoa heti.

Granaattiomenaglögi

Millainen glögi tälle vuodelle keksitään?

Mulled pomegranate juice

Tämä oli  jokavuotinen pohdinnan aihe jo aikoinaan, kun työskentelin Katajanokalla koekeittiöllä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että nyt on kokeiltu kyllä kaikki mahdolliset glögivariaatiot ja sitten sitä keksi kuitenkin jotain uutta. Viime vuonna tänne blogiin valmistin glögin mustikkamehusta ja tänä vuonna on granaattiomenan vuoro.

Tykkään tehdä itse glögejä, kun silloin saa makeutta säädettyä omaan makuun sopivaksi. Aivan sellaisista saksalaisen joulutorin hampaista kiilteet irroittavan happamista glögeistä en minäkään pidä, mutta sokeriliemet saavat jäädä kauppaan.

Granaattiomenamehuja löytyy kaupoista monen sorttisia, useimmat sellaisia joissa on omenamehua mukana. Tämä ostamani mehu oli pelkkää granaattiomenaa ja melko hapanta itsessään. Ostin sen lähi-kookaupastani, mutta uskoisin että vastaavia löytyy muualtakin. Ja jos omenamehuversio on ainoa mitä kaupasta löytyy, niin osta se ja purista parista granaattiomenasta mehua lisäksi. Tuo mehulisäys tuo myös hieman kirkkautta muuten melko samean punaiseen mehuun.

Mulled pomegranate juice

Makuaineena glögissä toimivat kardemumma, kanelitangot sekä vanilja. Makeutin juoman granaattiomenasiirapilla, jonka keitin itse, mutta ruokosokeri tai fariinisokeri sopivat molemmat tähän ihan yhtä hyvin.  Tämä glögi nautittiin ilman terästystä Klippan-juuston ja manteleiden kanssa. Jos haluat glögistä tujumpaa, lisää vodkaa tai vaaleaa rommia.

Pst! Kävin jouluvieraana Kokit ja Potit -blogissa, jota varten testasin ohjeet ruskistetulla voilla maustetuista madeleineista ja granaattiomenasiirapista. Sieltä löytyy myös vinkki granaattiomenan mehustamiseen. Käyhän kurkkaamassa!

 

 

Granaattiomenaglögi

1 l granaattiomenamehua
1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna
10 kokonaista vihreää kardemumman kotaa murskattuna (tai 2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä)
2 kanelitankoa
3/4 – 1 1/2  dl ruokosokeria (tai granaattiomenasiirappia oman maun mukaan)

lisäksi 3/4 dl granaattiomenan siemeniä

Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua muutama minuutti.  Alenna sitten lämpö niin pienelle kun saat, peitä kattila kannella ja anna maustua noin 45 minuuttia. Tarkista maku ja lisää sokeria, jos glögi tuntuu liian happamalta. Siivilöi juoma ja jaa laseihin. Viimeistele glögi tuoreilla granaattiomenan siemenillä.

 

Testauksessa kasvikuivuri

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ EXPONDO

Sain syksyllä mielenkiintoisen yhteydenoton yritykseltä nimeltä Expondo. He kyselivät kiinnostustani blogiyhteistyöhön heidän maahantuomiensa keittiölaitteiden osalta. Sähköpostin luettuani kävin kurkkaamassa yrityksen sivuille ja meinasin pyörtyä – apua, nämähän ovat ihan ravintolatason laitteita! Eikö joku kokki olisi parempi arvioimaan toimivuutta? Sitten mietin, että myös ruokaharrastajat  käyttävät enenevissä määrin näitä ns. ammattilaislaitteita. Jos et usko, niin katso Australian Masterchefin alkukarsinnat tältä vuodelta. Toiseksi, kotitalousopettajakoulutukseni antaa itseasiassa aika hyvä eväät tällaiseen yhteistyöhön, jollaista olin toivonut pääseväni tekemään. Niinpä vastasin rohkeasti, että kyllä kiitos!

Testattavaksi laitteeksi päätyi lopulta Royal Cateringin kasvikuivuri. Olen tuskaillut jonkin aikaa pakastimemme pienuutta ja harmitellut, kun niin paljon jää kaikkea hyvää säilömättä, kun pakastimeen ei mahdu. Tämä kuivuri on siihen oiva ratkaisu, sillä vaikka ensimmäisenä mielessäni olivat tietenkin sienet, niin tällä voi kuivata vaikka mitä! Toki kuivattamista voi tehdä myös uunissa, erityisesti jos uunissa on kiertoilmaominaisuus, mutta tällä laitteella homma hoituu hieman nopsempaa kun ilma kiertää tiivimmässä ympäristössä. Lämpötila pysyy myös täysin stabiilina eikä vaihtele, kuten sähköuuneissa on tapana. Lisäksi kuivurin voi säätää kuivattamaan yhtäjaksoisesti jopa 40 tuntia!

Alun perin tarkoituksena oli, että saan käyttööni laitteen, jossa on kuusi kuivatuslevyä. Säilöntäsesongin ollessa kuitenkin kuumimmillaan juuri tilausvaiheessa, oli tuo laite ehtinyt loppumaan. No, mutta kävisikö tämä 8 levyinen, minulta kysyttiin? Käyhän se, vastasin asiaa sen enempää pohtimatta. Paitsi, että tuo pari kerrosta isompi laite päätyi sitten myös olemaan luonnollisesti hieman suurempi. Oli siinä ihmettelemistä ja kieltämättä naurussa pitelemistä, kun kaivoin kuivurin kuljetuslaatikosta! Onneksi laite ei kuitenkaan paina 7 kiloa enempää, joten sitä on yllättävän helppo liikutella.

Tässä kuivurissa on siis 8 muovista, astianpesukoneen kestävää ritilää. Ritilöiden verkko on melko harvaa, joten pienempiä raaka-aineita, kuten marjoja kuivatessa, alle pitää laittaa leivinpaperi tai jos olet tosi pro, niin sellainen ohut silikoninen matto käy myös. Sen huomasin, että tila levyjen välissä korkeussuunnassa ei ole kovin suuri, joten esimerkiksi lehtikaalin kohdalla jouduin jättämään yläpuolella olevan ritilän pois, jotta sain kaalit mahtumaan kuivuriin survomatta. Toki pienemmäksikin niitä lehtiä olisi voinut repiä, mutta kuivattaessa on hyvä muistaa, että raaka-aineet oikeasti kutistuvat alkuperäisestään melko paljon. Jos kuivattava asia on kovin pieni jo lähteissä, niin lopputulosta voi joutua suurennuslasilla tarkastelemaan.

Kuivaaminen on helppoa ja energiatehokas tapa säilöä. Ja kun tuotteet kuivataan alhaisessa lämpötilassa (alle 60 astetta) säilyvät niin maku- kuin ravintoaineetkin paremmin.

Lämpötilan ja ajansäätö tapahtuu laitteen ylälevyn painikkeista ja säätimestä, ja kun kerran on lukenut ohjeet, niin kuivaaminen on todella helppoa. Ainoa mikä pienessä tilassa voi tulla ongelmaksi, on laitteen tuottama lämpö. Meillä kuivuri oli tuossa saarekkeen päällä ja vieressä oli ikkuna, jota välillä oli pidettävä auki. Laitteen takalevyssä varoitellaan, että laite kuumenee takaa todella kuumaksi, mutta itse en ainakaan sellaista tässä ajassa huomannut. Laite on hyvä sijoittaa niin, että ilmankulku on taattu joka suunnasta ja että lapset eivät pääse laitteeseen käsiksi. Tämmöisenä ääniherkkänä olin myös vähän huolestunut alkuun, että onkohan laite kovin kovaääninen. Turhaan huolehdin. Toki sellainen tasainen ääni siitä lähtee, kun ilma kiertää laitteessa, mutta ei mitään sellaista, että se estäisi esimerkiksi puhelimessa puhumista tai television katselua, jos laite on samassa tilassa.

No, mitäkö sitten kuivasin? Suppilovahveroita, totta kai, punajuurta, raitajuurta, keltajuurta, fenkolia, jo mainitsemaani lehtikaalia, chiliä, omenaa, palsternakkaa, juuriselleriä ja klementiiniä.  Halusin myös kokeilla karpaloiden kuivattamista, mutta siihen palaan vielä erillisessä postauksessa.  Kuivatusaika vaihteli sienten kolmesta tunnista juuresten noin 4,5 tuntiin. Olennaista kuivatusajassa on tietenkin se, että kuinka paksuja viipaleita tai paloja kuivattavat asiat ovat ja esimerkiksi sienten kohdalla kosteudesta.  Laitteen ohjekirjassa mainitaan, että tällä kuivurilla voisi kuivattaa myös kalaa ja lihaa, mutta se vaatii kyllä ihan oman perehtymisensä, onhan kyse helposti pilaantuvista raaka-aineista. Aivan taatusti tulen käyttämään kuivuria myös yrttien kuivaamiseen!

Säilytä kuivatut tuotteet tiiviissä lasipurkissa ja valolta suojattuna, kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa.

Olin todella ällikällä löyty miten hyvin nuo juurekset säilyttivät värinsä. Kuivausohjeissa yleensä juurekset kehoitetaan nopeasti ryöppäämään kiehuvassa vedessä tai jos tekee esim. kuution mallisia paloja, niin keittämään ne ensin vedessä 3-4 minuuttia. Kokeilin raita- ja punajuuren kanssa myös niin, että en ryöpännyt viipaleita ensin. Väri pysyi raitajuuressa paremmin näin, mutta kuivatusaika ylitti roimasti viisi tuntia ja juuresviipaleissa oli aavistuksen karvas maku, jota ei taasen ryöpätyissä juureslastuissa ollut. Ja lopputulos on oikeasti ihan silmiä hivelevän kaunis! Aivan kuin syötävää pot pourria! Miten kauniita nämä olisivat pienissä sellofaanipusseissa, vaikka joulun ruokalahjoiksi annettavina. Eivät vaadi kylmäsäilytystä tai mene heti pilalle ja ovat terveellisempiä kuin kaupan juureslastut.

Kaiken kaikkiaan olin todella positiivisesti yllättynyt miten kätevä tämä kuivuri on. Vähän harmittaa, että sienisesonki jäi tältä vuodelta kuivattamatta, mutta saanpahan taas ensi vuonna lähteä sienimetsään ihan uudella innolla, kun tiedän ettei säilöminen ole vain pakastimesta kiinni.

Kun nyt joulusta tuli puhe, niin tässä hyvä lahjavinkki, jos rakkaan ruokaharrastajasi joululahja on vielä hankkimatta!

« Older posts Newer posts »

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑