Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 3 of 27

Sinappiset palsternakat

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ TURUN SINAPPI JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Sinapilla sivellyt palsternakat sopivat mainiosti eettiseen joulupöytään tarjottavaksi.


Turun sinappi

Enää muutama päivä jouluun ja talven suurin juhla on täällä. Veikkaanpa, että aika moni hoitaa vielä tänään ja huomenna ruokaostoksia ostoskorien täyttyessä jouluherkuista. Kun tälle arvailun polulle lähdin, niin uskallanpa väittää, että on yksi tuote joka löytyy lähes jokaisen suomalaisen joulupöydästä tavalla tai toisella, nimittäin sinappi!  Eikä ihan mikä tahansa sinappi, vaan Suomessa, Pyhännällä valmistettu Turun sinappi.

Ajatelkaa, että Suomen tunnetuin sinappi, Turun sinappi on kuulunut tasapuoliseesti suomalaisten joulupöytään jo 70 vuotta! Tuon ikonisen Turun linnalla koristellun pakkauksen tunnistaa varmasti kaikki vauvasta vaariin, mutta kuinka moni tietää, että sinappiin käytetyt siemenet ovat vastuullisesti viljeltyjä? Minä en ainakaan tiennyt! Myös tarkoin varjeltu resepti tälle suomalaisten suosikkisinapille on pysynyt samana alusta alkaen.

#eettinenjoulu

Joulun aikaan lähtee helposti mopo kädesta ostosten kanssa ja kaikkea tulee hankittua liikaa – niin lahjoja kuin ruokaakin.  Tässä maailman tilassa missä elämme on syytä pysähtyä miettimään myös joulun alla kuinka omasta joulusta ja joulupöydästä saisi eettisemmän. Joulupöydässä eettisyys voi ilmetä monella tapaa – voi tarjota vegaanista ruokaa tai ostaa vain ja ainoastaan sen verran kun syö. Mutta yksi konkreettinen tapa tuoda eettisyyttä joulupöytään on tukea kotimaisia viljelijöitä, pientuottajia ja yrityksia. Oikeastaan se ei ole edes kovin vaikeaa, kun ajattelee mitä kaikkea joulupöydistämme löytyy joululaatikkoineen ja kaloineen, kotimaisia joulukukkia unohtamatta!

Suomessa valmistettu Turun sinappi on yksi esimerkki tuotteesta, jonka kautta voi tuoda hyvää joulupöytään, Sen lisäksi, että sinappiin käytettävät siemenet viljellään vastuullisesti, tukee Turun sinappi Suomen partiolaisten tavoitetta antaa kaikille nuorille mahdollisuus harrastaa ja sitä kautta ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Iso peukku sille!


Parsnips

Meidän joulupöydässämme loistaa tänä vuonna Suomessa eettisesti kasvatettu ankka, jonka tilasin Annan villihasta Vanhasta kauppahallista. Rakastan joulukinkkua, mutta mielestäni kinkku on parhaimmillaan kun se on iso luullinen kinkku ja se paistetaan leivinuunissa. Kaupunkiasunnoissa harvemmin leivinuunia on ja kun ruokailijoita on pääasiassa kaksi, ei isossa kinkussa ole mitään järkeä jo ihan pelkästään ruokahävikin kannalta. Niinpä olemme parin viime vuoden ajan syöneet jouluisin lintuja – kotimaista hanhea ja kalkkunaa.

Rasvainen ankkaa kaipaa rinnalle jotain säpäkämpää seurakseen ja nämä sinapilla sivellyt palsternakat ovat ihan täydellinen lisäke. Ne sopivat ihan mahtavasti myös kinkun tai riistalihojen kanssa tarjottavaksi. Tässä ohjeessa yhdistyvät oikeastaan kaksi aika ihanaa juttua – suuri rakkauteni ja suomalaisten ruokapöydissä ihan liian vähälle huomiolle jäänyt palsternakka sekä kotimainen napakka sinappi!

Parsnips w/ Turun sinappi

#eettinenjoulupöytä

 

Sinappipalsternakat
neljälle

8 hoikkaa palsternakkaa
1/2 dl Turun sinappia (käytin mietoa sinappia)
2 rkl kotimaista juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 ps sinapinsiemeniä
50 g voita
1-2 oksaa rosmariinia

Pese ja harjaa palsternakat huolellisesti puhtaiksi. Kuivaa palsternakat. Jos palsternakat ovat isoja, leikkaa ne puoliksi tai neljään osaan.

Sekoita pienessä kupissa keskenään sinappi, hunaja ja mausteet. Kumoa sinapinsiemenet laakealle lautaselle.

Voitele palsternakat sinapilla ja pyöräytä ne sinapinsiemenissä. Nosta uunivuokaan. Paloittele vuokaan myös voi.

Paista uunissa 180 asteessa 40-50 minuuttia, riippuen palsternakkojen koosta. Nosta palsternakat tarjoilulautaselle ja valuta päälle vuoassa ruskistunut voi. Ripottele pinnalle hienonnettu rosmariini.

Klementiinijäätelö

Kirjoitin tämän klementiinijäätelön ohjeen viime vuonna Ku ite tekee -Minnan joulukalenteriin. Tykkäsin tästä kokonaisena keitettyjen klementiinien ideasta sen verran, että jaanpa tämän nyt tänne oman bloginikin puolelle.

clementine ice cream

Meillä kotona oli aika usein joulun jälkiruokana jonkinlaista jäädykettä. Kukaan meistä ei ollut erityisen makeiden ystävä ja viilentävä jäätelömäinen jälkiruoka teki kauppansa. Muistan, että ainakin sellaista portviinillä terästettyä luumujäädykettä äiti teki melko usein ja karpalot sekä piparitkin ovat jäädykkeisiin päätyneet.

 Eipä siis yllätys, että kun ajattelin jouluksi sopivaa jälkkäriä oli ajatukset heti jossain kylmässä ja raikkaassa. Jostain syystä tänä vuonna värimaailma joulun ajan ruoissa ja jälkkäreissä on ollut keltainen. Olen rohmunnut kotiin klementiineja pussikaupalla ja tunkenut sahramia vähän joka ruokaan. Klementiinit ovat tämänkin jälkiruoan ydin.

 Jäätelöön keitetään kokonaisia klementiinejä, jotka soseutetaan kuorineen. Riippuu täysin klementiineistä kuinka karvasta tai makeaa soseesta tulee. Jos tykkäät makeammasta, niin lisää suosiolla glukoosisiirappia, kunnes saat omaan suuhusi sopivan makeuden.

clementine ice cream pots

 

Klementiinijäätelö

klementiinisose

6 keskikokoista luomuklementiiniä (sosetta pitäisi tulla noin 5 dl)

¾ – 1 ½ dl glukoosisiirappia (Dan Sukker)

 jäätelömassa

1 tlk kondensoitua maitoa

5 dl kuohukermaa

1 tl kanelia

 Pese klementiinit huolellisesti. Asettele ne kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 2 tuntia, kunnes klementiinit ovat täysin pehmeitä. Jäähdytä hetki, halkaise hedelmät ja poista mahdolliset kivet. Soseuta monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa sileäksi soseeksi. Lisää glukoosisiirappia, kunnes saat sopivan makeuden soseeseen. Jäähdytä. Soseen voit tehdä jääkaappiin edellisenä päivänä.

 Ota 2 dl sosetta erikseen ja yhdistä loput kondensoidun maidon kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta kanelilla ja sekoita kondensoidun maitoseoksen joukkoon. Vuoraa tarvittaessa 2 l leipävuoka tai pyöreä kakkuvuoka leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle ensin kerros jäätelömassaa, lisää sitten lusikalla n. ½ dl klementiinisosetta pisaroiksi pinnalle. Toista tämä, kunnes kaikki sose ja jäätelömassa on käytetty. (Sosetta tulee 4 kerrokseen.)

 Peitä vuoka muovikelmulla ja sitten vielä foliolla. Pakasta yön yli. Nosta jäätelö jääkaappiin noin 20 minuuttia ennen tarjoamista ja ota siitä jäätelökauhalla palloja. Voit tarjota jäätelön esim. pipareiden kanssa.

Vinkki! Jäätelö kestää hyvin pakastimessa useamman päivän, joten voit tehdä sen hyvissä ajoin valmiiksi.

clementine ice cream with apple cider

Helpoista helpoin mac’n’cheese punajuuresta

Veikkaan, että tällä viikolla saattaa tällaiselle superhelpolle ja nopealle ruoalle olla kysyntää! Punajuurisoseesta valmistettu mac’n’cheese sopii sesonkiin myös värinsä puolesta.
Beetroot mac'n'cheese

Joko siellä alkavat olla jouluvalmistelut kovassa vauhdissa? Nämä viimeiset päivät ennen joulua ovat varmasti kiireisiä kaikilla, mutta erityisen lämpimät tsemppiterveiset lähetän kaikille, jotka jaksavat vielä viime hetkille saakka palvella asiakkaita kaupassa kuin kaupassa. Been there!

Aina välillä kauppoihin ilmestyy tuotteita, joiden kohdalla vaan ihmettelee, että miksi kukaan ei tätä ole aiemmin keksinyt.  Hedelmä- ja vihannesosastolla myytävät upeat erilaiset juuressoseet ovat minusta mainio esimerkki tästä! Alun perin soseet olivat hyvinkin jouluaikaan sopivia ja ne oli valmistettu porkkanasta, lantusta ja punajuuresta, mutta viime vuosina on tuoteryhmä kasvanut raparperisoseella (uuh!), bataattisoseella ja uusimpia tulokkaita ovat maa-artisokka-, peruna- sekä palsternakkasose.

Nämä ovat kyllä sellaisia arjen sosekeittopelastajia ja erityisen iloinen olen palsternakkasoseen saapumisesta! Toki ne taipuvat monenlaiseen muuhunkin ruoanlaittoon ja tämä punajuurisoseella maustettu mac’n’cheese on mielestäni ihan loistava neronleimaus, vaikka sen itse sanonkin.

Easy beetroot mac'n'cheese

Mac’n’cheeseä varten yleensä valmistetaan paksu juustolla kyllästetty maitokastike, mutta tässä ohjeessa kastikkeen korvasivat punajuurisose sekä Porlammin juustolan mustaleimasulatejuusto. Myös Kuusamon juustolan Savupaimen sulatejuusto sopii tähän.

Sulatejuusto kuumennetaan kattilassa nopeasti ja lisätään keitetyn pastan ja punajuurisoseen joukkoon. Sitten vaan juustoraastetta päälle ja koko komeus uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Helppoa, eikö vain?

Sen pidemmittä puheitta – voimia viime rutistukseen ennen joulua ja muistakaa HENGITTÄÄ! (Ja syödä hyvin myös ennen joulua!)

Punajuurimac’n’cheese

400 g kuviopastaa
1 pkt (500g) valmista punajuurisosetta
2 rs (à 200 g) Porlammin mustaleimasulatejuustoa
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä 2 minuuttia vähemmän kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta pasta ja siirrä takaisin kattilaan.

Purista kattilaan punajuurisose ja lisää mausteet. Lämmitä sulatejuusto juoksevaksi pinnoitetussa kattilassa ja sekoita pasta-punajuuriseoksen joukkoon.

Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Vinkki! Ohjeen perinteisempään versioon tästä juustoisesta herkusta löydät tästä.

3. adventin klementiinikeikaus

Kolmas adventti tuo tullessaan ihanan tahmean klementiinikeikauskakun.

Three candles for Advent

Pikkusitrusten sesongin alkaminen on yksi niistä asioista, jotka saavat ajatukseni kulkemaan kohti joulua. Luulen, että aika monelle ikäluokkani edustajalle nuo oranssit tuoksuvat mandariinit, satsumat ja klementiinit tuovat samanlaisia tuntumuksia. Taisi olla Pienen punaisen keittiön Peggy, joka hiljattain muisteli kuinka koulusta saatiin joulujuhlassa tai todistusten jaon yhteydessä mukaan pieni ruskea paperipussi, jossa oli sitten yksi mandariini ja joulupipari, suurta herkkua molemmat. Toinen  hedelmä, joka ehdottomasti kuuluu tuon ajan jouluihin, on kiiltävän punainen Red Delicious -omena. Voisin vaikka veikata, että tuo omena on ollut innoittamassa Disneyn Lumikkia!

Moist clementine cake suits well for Christmas

Klementiinit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja ihania ne ovat toki sellaisinaan – erityisen ihania, jos koiraltamme kysytään! Herra Hurvelsson on klementeihin niin ihastunut, että jo pelkkä kuoren avaaminen saa kuolan suusta valumaan… Sopivat nämä pikkusitrukset toki moneen muuhunkin, kuten salaatteihin ja leivontaan. Kokeilin klementiinejä viime vuonna myös possettiin, ohjeen löydät tästä.

Tämä kakku on saanut innoituksensa minulle kuluneen vuoden aikana rakkaaksi tulleesta Nigel Slaterin Christmas Chronicles -kirjasta. Nigelin versiossa käytetään appelsiinia ja kakun päälle tulee appelsiinin kuorisiivuja ja kakku valellaan appelsiinisiirapilla. Oma versioni muotoutui tästä Nigelin ja Elina Jyväksen (Baking Instinct) klementiini-chilikakun yhdistelmästä. Kakkutaikina on Nigelin ohjeesta ja idea klementiineistä siirappeineen Elinan. Ja näin syntyi kaunis jouluinen klementiinikeikaus!

Kauppoihin oli muuten jo saapuneet ensimmäiset veriappelsiinit! Pyörittelin kotona niitä käsissäni ja olin kahden vaiheilla tekisinkö kakun niistä vai klementiineistä. Asia ratkesi sillä, kun leikkasin veriappelsiini halki ja se oli 90% keltainen (punainen on se juttu). Ja hyvä, että päädyin tähän klementiiniversioon, sillä näitä varmasti löytyy jokaiselta joulun aikaan kotoa. Kovin paljon muuta ihmeellistä ei kakkuun tule ja valmistuskin on helppoa, joten tämän voi tehdä vaikka Tapaninpäivänä sukulaisia ilahduttamaan.

Enää viikko jouluun! Uskon, että ensi viikko on yhdellä jos toisellakin kiireinen, mutta itse ainakin yritän ottaa jokaiselle päivälle pienen hengähdystauon joulufiilistelyä ja rauhoittumista varten. Kokeile sinäkin!

Clementine upside down cake

Klementiinikeikauskakku

Klementiinit

6 (luomu)klementiiniä viipaloituna
Siirappi:
2 dl (luomu)klementiini vastapuristettua mehua (tarvitset tähän 4-5 klementiiniä)
1 1/2 dl sokeria

Pese klementiinit hyvin kuumalla vedellä. Leikkaa ne kuorineen terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi ja poista siemenet. Siirrä kattilaan.

Raasta 4 klementiinin kuori ja siirrä sivuun kakkutaikinaa varten. Purista raastetuista klementiineistä mehu, mehua tarvitset 2 dl, joten voi olla että joudut puristamaan mehua yhteensä 5 klementiinistä. Siivilöi mehu.

Lisää kattilaan klementiinin mehu ja sokeri. Keitä kannen alla 5 minuuttia. Nosta klementiiniviipaleet reikäkauhalla lautaselle odottamaan.

Keitä lientä kovalla lämmöllä ilman kantta 5-10 minuuttia, tai kunnes seos sakenee siirappimaiseksi.

Voitele korkeareunainen kakkuvuoka (pyöreä 24 cm halkaisijaltaan). Älä käytä irtopohjavuokaa, sillä sokerisiirappi saattaa kiehuessaan valua pohjan ja reunan välistä.

Levitä klementiiniviipaleet vuoan pohjalle tiiviisti limittäin ja kaada päälle siirappiseos.

Kakkutaikina

225 g huoneenlämpöistä voita
225 g ruokosokeria
4 kananmunaa
110 g vehnäjauhoja
120 g mantelijauhoja (käytin Pirkan kuorellisista manteleista valmistettua)
1 tl aitoa vaniljaa jauhettuna
1/2 tl leivinjauhetta
4 klementiinin raastettu kuori

Vatkaa huoneenlämpöinen, pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja klementiinin kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi ja kaavi taikina kakkuvuokaan. Tasoita pinta.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 40-50 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Peitä pinta paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos pinta tummuu.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tämä kakku säilyy kosteana useita päiviä.

2. adventin portviini-karpalokakku

Second Advent is here

 

”Eräänä talvisena täysikuun yönä podin viheliäistä unettomuutta, johon eivät auttaneet laventelikylpy eikä liioin monet suklaaleivokset. Ajaa hurautin Helsingin syntysijoille, Vanhankaupunginkoskelle, jossa mieleni vihdoin tyyntyi seuratessani leikkisän saukon mäenlaskua… Ystävystyimme ja siitä lähtien hän on ollut säännöllinen vieras takkahuoneeni kahvikutsuilla. Portviinilla kyllästetty karpalo-maustekakku pähkinäkrokantilla säestettynä on hänen ehdoton suosikkinsa. Viiksikarvat vain tärisevät, kun koko komeus nostetaan pöytään.”

– Eleanora von Smöör

 

Cranberry and port wine spice cake

Toisen adventtiluukun takaa paljastuu mausteisen mehevä portviini-karpalokakku.

Tämä kakkuohjeon edesmenneen ruokatoimittajan Elina Jyväksen käsialaa hänen Baking Instinct -kirjastaan. Kirja itsessään ei ole joulukirja, mutta se on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia leivontaohjeita, joista tähän juhla-aikaan sopii varsin moni.  Minulla olikin runsauden pula ohjetta valitessani, mutta lopulta minulle rakkaat karpalot voittivat.

Kirjan päähenkilö on Elinan alter ego, Eleanora von Smöör, jonka elämästä ei kuninkaallisia ja kristallin säihkettä puutu. Vaikka Eleanoran tyyli onkin hersyvä, ovat ohjeet herkullisuudessaan puhdasta ruokatoimittajan ammattitaitoa pullollaan. Olen aina ihaillut Elinan pomminvarmoja leivontaohjeita ja nerokkaita makuyhdistelmiä. Onneksi saamme vielä näistä nauttia Baking Instinct -kirjan muodossa <3

Port wine spiced cranberry cake

Muokkasin hieman ohjetta siten, että jätin pähkinäkrokantin pois ja koristelin kakun karpaloilla ja rosmariinin oksilla.  Alkuperäisen tarinan ja kakun ohjeen löydät tästä linkistä. 

Tämä kakku paranee säilytyksestä ja vaatii ehdottomasti yön yli mehustumisen. Älä myöskään pihtaile kostutuksen kanssa vaan käytä rohkeasti kaikki. Alkoholittoman vaihtoehdon saat korvaamalla portviinin glögillä.

 

Eleanoran portviini-karpalokakku

Portviinikarpalot
100 g kuivattuja karpaloita
1 dl portviiniä

Taikina
150 g pehmeää voita
3 ½ dl tummaa muscovadosokeria
3 kananmunaa
2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 ½ tl leivinjauhetta
4 ½ dl vehnäjauhoja
¾ dl ranskankermaa

Kostutus
1 dl alkoholitonta glögiä
½ dl portviiniä

Kuorrutus
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria

Pinnalle
karpaloita (pakaste)
rosmariinia

1. Karpalot: mittaa kulhoon karpalot ja portviini. Peitä ja anna seistä huoneenlämmössä 6 tuntia tai yön yli.
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (tilavuudeltaan noin 2 l).
3. Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten.
4. Yhdistä toisessa kulhossa mausteet, leivinjauhe ja jauhot. Lisää kuiva-aineet voi-sokerivaahtoon vuorotellen ranskankerman ja karpaloiden kanssa. Lisää myös karpaloiden liemi.
5. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Levitä taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta lastalla.
6. Paista kakkua uunin alatasolla 45-50 minuuttia. Jos pintaa saa liikaa väriä, peitä se se leivinpaperilla. Testaa kakun kypsyys tikulla: jos tikkuun ei tartu enää taikinaa, on kakku kypsä.
7. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilälle. Pistele kakkuun reikiä. Lusikoi kakulle glögi-portviiniseosta. Peitä kakku leivinpaperilla ja vuoalla.
8. Anna kakun vetäytyä huoneenlämmössä yön yli. Kuorruta kakku vasta seuraavana päivänä, jolloin maku ehtii syventyä.
9. Vatkaa kuorrutusta varten kulhossa ensin tuorejuusto ja lisää sitten tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle. Koristele kakku karpaloilla ja rosmariinin oksilla.

Festive cake with cranberries and port wine

 

Vinkki! Portviini-karpalokakku toimii erinomaisesti myös joulun jälkeen ja siihen saat näppärästi upotettua kaappiin jääneet portviinin tai glögin jämät. Joulumausteiden määrää voi silloin myös vähentää, jos ne alkavat tulla korvista. Kokeile kardemummaa ja hienonnettua rosmariinia mausteena tai hillottua inkivääriä.

1. adventin sitruskakku

1.adventti aloitetaan raikkaalla ja helpolla sitruskakulla.

First Advent is here

Kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroin, syntyi tämä adventtikakku-kalenteri tarpeesta saada joulukirjojojeni herkullisia kakkuohjeita kokeiluun ja tietysti myös tänne blogiin.

Kakkukvartetin aloittaa sitruskakku, joka on itseasiassa vähän oma muunnelmani kahdesta kakusta: Delia Smithin kookos-limekakusta ja Jamie Oliverin Amalfin kakusta. Se on myös saanut erittäin paljon vaikutteita amerikkalaisesta key lime -piirakasta.

Citrus cake with sweetie and red grapefruit

Pohja valmistetaan digestivekekseistä ja täytteeseen tulee key lime -piirakan tapaan kondesoitua maitoa, mutta myös jogurttia. Sitruksina tässä kakussa toimivat verigreippi ja sweetie. Täytteeseen meni myös loraus sitruunamehua. Kun maistoin tuota täytettä, tuli mieleeni todella vahva makumuisto lapsuudestani.  Äitini teki aina välillä viikonloppuaamuisin meille appelsiinijuomaa, johon tuli maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja kananmunaa. Jonkin sortin 70-80 -luvun smoothien esi-isä siis. Myöhemmin törmäsin vanhaan Valion lehtiseen, jossa tuo sama juoma oli. Nimeen muistaakseni liittyi joku voimajuoma tai tiikeri. No, oli miten oli, tuo verigreippimehun, kondesoidun maidon, jogurtin ja kananmunan yhdistelmä oli just saman makuista!

Citrus cake w/ aperol citrus

Vuoden ajan vaihtuminen on tuonut meille taas ihanat sitrukset ja tällä kertaa tartuin kestosuosikkini verigreipin lisäksi sweetieen. Totta puhuakseni, en muista olenko sweetietä syönyt milloin viimeksi. Sweetie on kuoreltaan kirkkaan vihreä ja se on pomelon sekä greipin risteytys. Maultaan se on makeampi kuin greippi, joten siitä on hyvä aloittaa greippityyppisiin hedelmiin tutustuminen. Omaan makuuni se on sellaisenaan jopa hieman liian makea, mutta yhdistettynä kirpeämpiin sitruksiin, se on oikein hyvä. Kokeilin raastaa myös sweetien kuorta, mutta siinä ei mielestäni ollut mitenkään kovin hyvä maku muihin sitruksiin verrattuna. Tässä ohjeessa sweetie pääsi kakun päälle lohkoina, Aperol-vaahterasiirappiliemessä uitettuna.

Tein viime vuonna Aperolista ja verigreipistä marmeladia. Ohjeen löydät täältä.

 

Sitruskakku Aperol-sitruksilla

pohja
250 g digestivekeksejä
1 1/2 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta tai sulatettua voita

täyte
1 tlk kondensoitua maitoa
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
4 keltuaista
1 1/4 dl verigreipin ja sitruunan mehua
2 tl verigreipin raastettua kuorta

Aperol-sitrukset

1 dl Aperolia
1 dl vaahterasiirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1-2 verigreipin kuorisuikaletta
(sitruksista irronnutta mehua)

2 verigreippiä
2 sweetietä

Pingota irtopohjavuoan (halk. 22 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.

Jauha keksit monitoimikoneessa tai kauli ne paksussa pakastuspussissa hiekkamaiseksi. Sekoita joukkoon rasva ja painele keksimuru tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Täytettä tulee vuokaan paljon, joten keksireuna saa ulottua yli vuoan puolen välin.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Mittaa täytteen kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella 2-3 minuuttia, kunnes täyte on täysin sekoittunut. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.

Paista uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä hieman höllyvää. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta kakku sitten jääkaappiin yön yli.

Valmista Aperol-sitrukset. Mittaa kattilaan Aperol ja vaahterasiirappi. Pese verigreippi ja leikkaa siitä kuorisuikale tai kaksi kattilaan. Lisää kaneli ja tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 5-8 minuuttia, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä.

Leikkaa verigreipit ja sweetiet kuorettomiksi lohkoiksi. Valuta halutessasi leikkuulaudalle kertynyt mehu siirapin joukkoon (siirapista tulee silloin juoksevampaa).  Kääntele sitrusohkot siirapissa ja nosta kakun pinnalle. Voit myös tarjota sitrukset erikseen kakun kanssa.

Vinkki! Saat siirapista alkoholittoman version, kun käytät Aperolin sijasta saman verran verigreipin tai greipin mehua.

Kirjoitusmusiikkina taustalla soi Sian Everyday is Christmas

Adventti-kakkukalenteri ja jouluasiaa

Joulukuu on ovella, siis ihan oikeasti!

This year's new decorations

Tänä vuonna uutuuksina kuuseen pääsevät mm. munakoiso, Herra Karhu ja ruusukaali (OMG!).

Olen jouluihminen luita ja ytimiä myöten ja meille joulu alkaa hiipiä kuin varkain marraskuusta. Ensimmäisenä varastosta kaivetaan pimeän ajan valot parvekkeellemme. Sen jälkeen vaihtuvat verhot talvisimpiin ja kesän kirkkaita värejä hehkuvat mukit siirtyvät kaappiin tehden tilaa tummille ja talvisimmille mukeille. Marraskuun aikana tiensä keittiöön raivaavat myös Tsaikka-lasit glögiä varten ja sisälle syntyy valorypäksiä, kun ripustelen tähtivaloja sinne ja tänne. Myös paperiset joulutähdet löytävät marrakuun loppuun mennessä paikkansa. On sanomatta selvää, että kynttilöitä on jo tässä vaiheessa poltettu useampi paketti. Perinteisiini kuuluu myös ostaa joka vuosi ainakin yksi uusi joulukoriste kuuseemme ja tuo koriste (lue koristeet) jäävät usein jo esille tunnelmaa tuomaa.

Joulukuun ensimmäisenä ripustan oveemme joulukranssin, jonka olen tehnyt jonkin sorttisista kuivatuista heinistä ja joka vuosi koristelen tuon kranssin vähän eri tavalla. Tänä vuonna siihen taitaa päästä roikkumaan uusi joulukoriste: hauska auto, jonka katolle on köytetty joulukuusi! Tässä vaiheessa viimeistään pistän kuusitilaukseni Metsäylioppilaiden kuusikauppaan, josta aina päädyn tilaamaan meille sen isoimman kuusen mikä sisälle mahtuu. Ja upeita kuusia ne ovatkin olleet. Metsäylioppilaat toimittavat kuusen kotiin saakka ja heillä on myös kuusen noutopalvelu, jos joulun jälkeinen kuusendeletointi-operaatio ahdistaa. Voin lämpimästi suositella!

Nigel's Christmas Chronicles is classic already!

Näistä valmisteluista huolimatta on minulla perinne, jota ilman joulufiilis ei tule – se on jouluaiheisten ruokakirjojen selailu. Minulla on muutama vanha luotettu suosikkini: Nigellan joulukirja ja ruotsalaisten Eisenmanin siskosten Vinterns Sötä.  Viime vuonna sain ilokseni lahjaksi kaksi uutta joulukirjaa: Nigel Slaterin Christmas Chronicles ja Jamie Oliverin Christmas Cookbook.  Nigelin kirja odottaa yöpöydällä iltalukemisena ja yritän pysyä kirjan päiväkirjamaisessa tahdissa, jossa aloitetaan jouluun lähestyminen marraskuusta. Tartun näihin kirjoihin jo lokakuussa ja haaveilen mitä kaikkea tekisin. Totuus on kuitenkin se, että määräänsä enempää ei ihminen yhtenä jouluna voi syödä ja vuosien saatossa olenkin oppinut hillitsemään tarjottavien määrää, vaikka kuinka polttelisi tehdä sitä, tätä ja tuota.

Kaikissa näissä joulukirjoissani on ihania leivontaohjeita, joita en tule koskaan jouluisin tekemään ja sekös harmittaa! Jouluna on niin paljon kaikkea muuta hyvää suolaista syötävää, että itselläni nämä makeat leivonnaiset tahtovat olla vähän liikaa ja ne jäävät meillä usein syömättä.  Kun tätä mielessäni tuskailin, keksin, että mitäs jos  poimisinkin kirjoista leivontaohjeita adventtikalenteriin?  Näin edes pieni osa kuolaamistani leivonnaisista saisi sen huomion minkä ne ansaitsevat.

Delia and Nigella got some Nordic company.

Minulta puuttui Teresan ja Johannan Hyvää joulua -kirja ja olinkin todella tohkeissani, kun sen Teresalta sain. Kirja on täynnä houkuttelevia ohjeita.

Suuresti ihailen bloggaajakollegoita, jotka saavat aikaiseksi joka vuosi joulukalenterin blogiinsa. Pari viime vuotta olen saanut olla mukana Ku ite tekee- ja Kokit ja potit -joulukalentereissa, mutta en usko, että tulen koskaan saamaan aikaiseksi omaa joulukalenteria. Olkoot tämä adventti-kakkukalenteri sille hyvä korvike! Joten olkaapa kuulolla sunnuntaina, kun ensimmäinen adventti koittaa. Jotain herkullista on silloin luvassa.

Vink vink! Jos joululeivontasormia jo syyhyttää, niin vilkaisepa tätä viikunakakkua. Se on Delia Smithin kakkukirjasta.

 

 

 

 

 

 

Ruusukaalinachot

Ruusukaali on yksi vähiten käytetyimmistä kaaleistamme, vaikka se on vähintään yhtä monipuolinen kuin muutkin kaalit.

Brussel sprouts

 

Oma rakkauteni ruusukaaleihin roihahti liekkeihin oikeastaan vasta Lontoossa asuessani, sillä britit käyttävät ruusukaalia meitä huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin. Ja ruusukaalia on tarjolla siellä muulloinkin kuin jouluna, vaikka tähän aikaan vuodesta brittiläisiä ruokalehtiä lukiessa ei sitä uskoisi. Ruusukaali on parhaimmillaan, kun sen jättää hieman rapsakaksi eikä paista siitä henkeä ja väriä pihalle. Ruusukaali on myös kiitollinen kokattava, sillä sen kanssa sopivat yhteen monenlaiset raaka-aineet, niin kastanjat, pähkinät, juustot, omenat kuin erilaiset pekonit kaikissa jaloissa muodoissaan.

Itse olen tykästynyt ruusukaaliin raakana – suikaloin sen ohuelti tai irrotan lehdet yksitellen kukinnosta ja käytän ne salaateissa tai lisään ruokaan vasta viime hetkellä. Ohuesti suikaloituina se paistuu pannulla nopeasti ja sopii vaikka edellä mainitun pekonin kanssa mehevään pastaan. Myös puolikkaina uunissa paahdetut ruusukaalit ovat suurta herkuani ja olipa Kokit ja potit -blogin Hannele tehnyt niistä myös kimchiä! Nam!

Idea nachoruokaan syntyi oikeastaan ensin  Old El Pason sinisestä maissilajikkeesta valmistetuista nachoista. Niiden upea väri innoitti ja mietin mitä vähän erilaista niistä voisi valmistaa. Ja niin mukaan tulivat ruusukaalit kaikessa vihreydessään. Tämähän ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun yhdistän maissilastut ja kaalin, sillä blogiarkistosta löytyy myös punakaalia hyödyntävä, villisti Nachos Paradisoksi -nimetty ohje.  Siinä olin käyttänyt kaalin lisäksi karitsan jauhelihaa.

Brussel sprout nachos

Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan Elovenan Muru kaurajauhista. En ole tänne tainnut laatia ainuttakaan ohjetta, jossa olisin käyttänyt mitään näistä uusista lihankorvikkeista. Syy siihen on yksinkertainen – en oikein pidä niistä. Käytän mielummin papuja ja linssejä sellaisinaan. On toki hienoa, että vastineita lihalle kehitetään koko ajan, mutta tekokiireessä on mielestäni unohtunut muutama oleellinen asia, kuten tuotteen herkullinen maku ja ulkonäkö. Hieno pakkaus ei vielä riitä. Tämä koskee toki muitakin einesvalmisteita tai mitä tahansa ruoka-ainetta, ei vain näitä vegeuutuuksia.

No mitäkö tykkäsin kauramurusta? Se oli ihan kohtalainen. Kitalakeen tarttuva hiilihydraattisuus ehkä eniten häiritsi kokemusta ja eihän tätäkään tuotetta voi ulkonäöltä kauniiksi sanoa, mutta ainakaan se ei haissut märälle koiralle! Tällainen nachotyyppinen ratkaisu on varmasti se mihin voisin tuotetta ehkä uudelleen kokeilla, ainakin jos siihen upottaa purkin chipotlekastiketta ensin.

Mutta kitinät sikseen, sillä ruusukaalinachot tulivat jäädäkseen ja yhden version ehdin jo tehdä mustapavuilla. Ne toimivat myös hyvin, mutta varoituksen sana kaikille FODMAP-tyypeille – ruusukaalin ja papujen yhdistelmä saattaa olla herkkävatsaisille liikaa!

Ruusukaalinachot

300 g ruusukaalia
2 rkl öljyä
1 ps (350 g) Elovena kaurajauhista tai 400 g jauhelihaa
1/2 – 1 prk Pirkka salsa chipotlea
1/2 dl vettä
2-3 tuoretta jalapenoa
2-3 kevätsipulin vartta
2 ps Old El Paso Mexican Blue Corn -tortillalastuja
1 prk Valio Koskenlaskija cheddarkastiketta
1 ps (n. 150 g) juustoraastetta
1 ruukku korianteria

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa pois kanta. Poista tarvittaessa huonokuntoiset päälilehdet ja suikaloi kaalit.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä kaurajauhista sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää chipotlekastike ja tilkka vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti.

Viipaloi jalapenot ja suikaloi kevätsipulit. Levitä vuoan pohjalle kerros maissilastuja ja annostele pinnalle kaurajauhista. Lisää suikaloituja ruusukaaleja, jalapenoja ja kevätsipulia. Valuta päälle muutama lusikallinen cheddarkastiketta. Toista näin, kunnes kaikki ainekset ovat käytetty. Ripottele pinnalle lopuksi juustoraaste.

Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Hienonna pinnalle korianteri ja tarjoa heti.

Vinkki! Jos cheddarkastike tuntuu jäykältä ja sitä on hankala levittää, kuumenna se nopeasti mikrossa tai liedellä kattilassa.

Ruusukaalipastan ohjeen löydät täältä.

Tarte tatin keltajuuresta

Miten olisi lautasellinen aurinkoa tarte tatinin muodossa?

Tarte tatin from yellow beetroot

Joskus on lyhyestä virsi kaunis,  ja juuri nyt on sellainen tilanne. Tätä voisi myös kutsua ekonomiseksi bloggaamiseksi – ei turhan jaarittelua ja miljoonaa kuvaa. Tiedän kyllä, ei ole google- ja seo-optimoitua ja what not. Mutta kuten tapanani on, mausta ei tingitä!

Näin talven tullessa muistuu taas mieleen miten loistava asia voitaikina onkaan! Siis oikeasti! Rakastan voitaikinan lehtevyyttä, rapeaa pintaa ja tietysti ihanan mehevää rasvaista taikinaa. Ja kun puhun rasvasta, tarkoitan voita. EI KIITOS kaikille margariinista valmistetuille lehtitaikinoille.

Yksi leivonnainen missä nykyisin yleensä aina oikaisen valmiilla voitaikinalla on tarte tatin. Siihen yleensä tehdään jonkinlainen rough puff -taikina eli voi ja jauhot nypitään ja muotoillaan taikinaksi veden kanssa. Taikinaa aidon voitaikinan tapaan kaulitaan ja käännellään, mutta prosessi on huomattavasti suoraviivaisempi kuin perinteisessä voitaikinassa. Toki vielä helpompaa se on valmiista pakastetaikinasta ja sormet ristiin, että Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa saa vielä hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä se on luottotaikinani ja on muuten ainoa (tietääkseni), joka myydään kokonaisena taikinana, ei pieninä levyinä.

Tämän tatinin voi tehdä punajuuresta, mutta nuo kullankeltaiset keltajuuret ovat houkuttaneet minua jonkin aikaa ja kun lunta odotellessa on maa musta, niin pieni väripläjäys on lienee paikallaan.

Olen haaveillut tästä keltajuuri tatinista koko syksyn ja lopulta sain sen tehtyä.  Ja hyvä tulikin! Keltajuurten maku on punajuurta miedompi ja makeampi,  ja makeus vielä korostuu uunissa paahdettaessa. Keltajuuri ei myöskään värjää samalla tavalla kuin punajuuri tekee, joten käsittely on vaivattomampaa.  Maustoin keltajuuret rosmariinilla, mutta myös timjami sopii. Tatinin kanssa tarjosin labnehia.  Jos saat käsiisi vuohenmaitojogurttia, käytä sitä. Normaali turkkilainen jogurtti toimii totta kai, kunhan se ei ole rasvatonta tai vähärasvaista.

 

Keltajuuri -tatin
2 pientä (halk. 22 cm) piirakkaa tai yksi iso

1 kg pieniä keltajuuria
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
4 – 5 rkl sherryetikkaa
2 – 3 rkl fariinisokeria
1 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1 pkt Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 190 asteeseen.

Pese ja kuori keltajuuret. Leikkaa ne puoliksi.

Kuumenna uuninkestävässä paistinpannussa voi ja oliiviöljy,kääntele keltajuuret rasvassa. Lisää etikka, sokeri ja mausteet. Sekoita ja maista, lisää etikkaa tai sokeria makusi mukaan. Lisää rosmariinin oksat. Peitä pannu foliolla ja siirrä uuniin. Paista 30-45 minuuttia, kunnes keltajuuret ovat pehmenneet.

Kauli taikina hieman ohuemmaksi ja leikkaa siitä hieman pannun halkaisijaa suurempi kiekko. Käytä muottina vaikka isoa lautasta.

Kääntele keltajuuret pannussa niin, että ne ovat tiiviisti toisissaan kiinni. Poista tässä vaiheessa rosmariini. Voit leikata osan keltajuurista pienemmiksi paloiksi, jotta saat ne pannulle asettumaan.

Nosta taikina juuresten päälle ja käännä taikinan reunat kohti pannun pohjaa. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin kullanruskea ja kypsä.

Anna piirakan levätä hetki ja peitä pannu isolla lautasella. Kumoa piirakka tarjoilulautaselle. Koristele rosmariinilla ja tarjoa labnehin kanssa.

Labneh

400 g vuohenmaitojogurttia tai paksua turkkilaista jogurttia
1/4 tl suolaa

Vuoraa syvä kulho musliinikankaalla tai juustokankaalla. Sekoita jogurtin joukkoon suola. Valuta jogurtti kankaan päälle, nosta kulmat keskelle ja pyöritä kangas tiukaksi nyytiksi. Sido nyytti narulla. Ripusta nyytti valumaan kulhon päälle ja anna jogurtin valua 24-36 tuntia jääkaapissa.

Huevos rancheros eli meksikolainen aamupala isälle

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Viikon päästä sunnuntaina vietetään isänpäivää ja mikä olisikaan parempi tapa hemmotella isää kuin tarjoamalla isälle herkullinen aamupala!

Huevos rancheros and the trimmings

Tämä aamupala on saanut innoituksensa Meksikosta, joka on viime vuosina ollut yksi niitä lempparimakumaitani savuisine chileineen ja raikkaine kastikkeineen.  Huevos rancheros, suoraan käännettynä karjatilallisen kananmunat, on varmasti monelle tuttu jossain muodossa. Siinä pannulla haudutetaan paprikoista ja tomaateista sakea kastike, johon rikotaan kananmunia hyytymään, kuten shakshukassakin. Parasta tässä ohjeessa on ensinkin se, että sen voi maustaa oman maun mukaan, minun versiossani on aina savustettua paprikajauhetta ja hieman juustokuminaa ja chiliä. Toiseksi, paprika-tomaattikastikkeen voit tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja kuumentaa sen aamulla. Kuumaan kastikkeeseen rikotaan munat ja annetaan hyytyä kannen alla. Tämä on iloinen uutinen aamupalan valmistajille, kun ei tarvitse kuudelta aamulla nousta kokkaamaan,

Kokin salaisuus -rasvasekoite

Tämän cowboylle sopivan aamupalan lisäkkeeksi valmistin kahdesti paistettuja papuja (refried beans). Innokkaimmat liottavat ja keittävät itse pavut, mutta kaupan säilykepavuista syntyy ihan yhtä hyvää ja nopeammin. Papujen ja rancheros-kastikkeen kasvisten paistamiseen käytin Floran Kokin salaisuus -rasvasekoitetta. Nimensä mukaisesti tuote pitää sisällään kokkien kikkakolmosen hyvään paistotulokseen, sillä siinä on yhdistetty voiöljy rypsi- ja auringonkukkaöljyihin. Näin rasva kestää paremmin korkeita paistolämpötiloja, mutta myös antaa paistettavalle tuotteelle kauniin paistopinnan.

Kokin salaisuus -öljysekoitteessa on voiöljyä 8% ja loput rasvasta on tyydyttymätöntä, pehmeää rasvaa kasviöljyistä.


Olen käyttänyt tuota Kokin salaisuutta pihvien paistamiseen ja lopputulos on ollut hyvä. Paistoin sillä myös blinejä ja olin itseasiassa tosi yllättynyt miten kaunis paistopinta blineihin tuli. Makukin oli hyvä. Tämä rasva ei myöskään räisky paistettaessa, joten pisteet siitäkin.  Sitä paitsi pullosta on helppo annostella rasvaa suoraan pannulle eikä voipaketista tarvitse leikellä paloja.

Father's Day breakfast with Mexican touch

Huevos rancherosin voi tarjota sellaisenaan, mutta aamupalan saa venytettyä brunssiksi, kun tarjoat lisäksi astikkeen kanssa tortilloja, kuutioitua avokadoa, tuoreita tomaatteja ja ranskankermaa. Minä lisäsin vielä raastettua cheddarjuustoa ja tuoretta jalapenoa.  Ja tietysti niitä kahdesti paistettuja papuja. Näillä eväillä isä jaksaa taatusti juhlia koko loppupäivän!

Vinkki! Instastoryssä näet mitä herkkua leivoin isänpäivää ajatellen!

Huevos rancheros

1 punasipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitusta
1 rkl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 kuivattu chili (voit jättää pois halutessasi)
2 laakerinlehteä
2 tlk kirsikkatomaatteja kastikeessa (säilyke)
1 tl sokeria
1 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
1/2 rs kirsikkatomaatteja
1 ruukku korianteria
Lisäksi:
1 pkt maissitortilloja tai vehnätortilloja
100 g cheddarjuustoa raastettuna
2 vihreää jalapenoa viipaloituna
1 tlk ranskankermaa
1-2 avokadoa kuutioituna

Suikaloi punasipuli. Leikkaa paprikoista kanta, poista siemenkota ja suikaloi paprikat. Viipaloi valkosipulinkynnet.

Kuumenna rasva isossa kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa. Mittaa pannulle savupaprika ja jeera, paista käännellen hetki ja lisää sitten kasvikset. Paista sekoitelleen 10-15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

Lisää laakerinlehti, säilykekirsikkatomaatit ja loput mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Leikkaa sillä välin kirsikkatomaatit puoliksi ja valmistele muut täytteet.

Ripottele tuoreet kirsikkatomaatit kastikkeen pinnalle ja tee lusikalla kastikkeeseen yksi kerraallaan kolo, johon rikot munat. Ripottele munien päälle hieman suolaa. Peitä kannella ja anna kypsyä pienellä lämmöllä, kunnes munat ovat sopivan kypsiä. Itse tykkään, että keltuainen on hieman juokseva, ei täysin kypsä. Hienonna pinnalle korianteri.

Levitä tortillan pohjalla paputahnaa ja ranskankermaa, nosta päälle kananmuna kastikkeineen. Lisää juustoraastetta, jalapenoja ja avokadoa.

Refried beans

1 tlk mustia papuja
yht. 3 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitetta
1 rkl juustokuminan siemeniä
1 rkl korianterin siemeniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 – 2 mandariinin mehu

Huuhtele ja valuta pavut. Kuumenna 2 rkl rasvaa kattilassa ja paista siinä papuja, kunnes ne ovat pehmenneet ja hieman rikkoutuneet. Kaada pavut kulhoon ja survo ne tahnaksi.

Pyyhi kattila puhtaaksi ja kuumenna siinä juustokuminaa ja korianteria. Jauha mausteet morttelissa.

Lisää pannulle 1 rkl rasvaa ja raasta joukkoon valkosipuli. Lisää jauhetut mausteet ja pavut. Purista mandariineista mehu ja sekoita se papuseokseen. Paista sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes seos on tahnamaista. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Myös paputahnan voit valmistaa edellisenä päivänä. Lisää joukkoon vettä ruokalusikallinen tai pari, kun lämmität tahnan uudelleen.

« Older posts Newer posts »

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑