Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Matkalla

Hvala Kroatia! (Kiitos Kroatia!)

Croatian white wine with noce views

YHTEISTYÖSSÄ VISIT CROATIAN KANSSA

Tämän postauksen kirjoittaminen on long over due, kuten kolmannella kotimaisella tavataan sanoa, sillä pääsiäismatkastamme Kroatiassa on kulunut kohta jo puoli vuotta! Toisaalta, ensi viikolla vietetään ainakin täällä etelässä syyslomaviikkoa ja veikkaanpa, että Split saattaa olla monella pitkän viikon lopun kohteena ja miksipä ei olisi, sään siellä pysytellessä edelleen reippaasti yli 20 asteen.

Lähdimme Kroatiaan viettämään ystävämme nelikymppisiä (vai oliko se kolmekymppisiä?) ja isolla porukalla suuntasimme kiirastorstaina Splitistä kohti Baška Vodan kylää ja siellä meitä odottavaa luksusvillaa. Sitä ennen vietimme kahdestaan pari päivää Splitissä, jossa Kroatian matkailun edistämiskeskus oli meille järjestänyt kaksi lounasta sekä ruoka-aiheisen opastuskierroksen paikallisen oppaan johdattamana.

Juttua Baška Vodan reissustamme ja upeasta talosta, jossa saimme pääsiäisen viettää, löydät Gian ja Miikan Matkakuumetta-blogista. Ja sattuipa niin hienosti, että kiitos Gian ja Miikan kirjoittaman jutun, saimme kutsun vierailla villassa toisenkin kerran. Uusi matka on luvassa huhtikuun lopulla. (Kuvittele tähän kohtaan sellaista pientä innostunutta kiljuntaa!)

Views from the palace terrace

Tämä postaus on kuitenkin ruokapainoitteinen ja se ei varmasti ole mikään yllätys! Paljon tuli otettua kuvia vanhoista taloista,  hämäristä pittoreskeista kujista, pyykkinaruista ja lampuista, mutta ne jätän nyt väliin. Onpahan sitten jotain uutta nähtävää, jos Splitin suunnalle lähdette!

Yövyimme Splitissä pienessä hotellissa nimeltä Abokamento Boutique Rooms, joka oli aivan vanhan kaupungin ytimessä.  Abokamento ei ole osa mitään hotelliketjua vaan sitä pyöritti superystävällinen ja huomaavainen nuorimies Marin, joka tuntui todellakin olevan asiakaspalvelussa elementissään. Hotellin alakerrassa oli mainio Bokeria-ravintola ja viinibaari, jossa nautimme aamupalamme ja tuloiltana myös illallisen. Vahva suositus!

Tässä kohtaa on erikseen mainittava miten ystävällisiä kroatialaiset ovat! Sellaista aitoa ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, ilman välimerenmaissa joskus esintyvää tunkeilevaisuutta.  Apua saimme joka kerta, vaikka aina ei yhteistä kieltä oikein löytynytkään. Toki turismi on Kroatiassa vasta kovassa nousussa ja pidempään turistimekkoina olleiden paikkojen kyllästymistä turismiin ei Kroatiassa vielä ole havaittavissa. Huhtikuussa turistikausi oli vasta alkamassa, joten sekin varmasti vaikutti kokemukseemme.

Restaurant Bokeria in Split

Splitissä parhain anti on vanhassa kaupungissa ja meren rannalla. Kaupungin pohjoispuolella on valtava puistoalue, Marjan, jossa on kuulemma hyvä uimaranta ja se on erinomainen piknikohde. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa käydä tuolla puistossa, mutta jos sää ja aika sallii, niin paikka on varmasti matkan arvoinen.  Splitistä kulkee myös useita laivalauttoja lähisaariin sekä Italian puolelle Anconaan. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että off season -aikaan lauttoja kulkee harvemmin.

Saavuimme Spilitiin pari päivää ennen pääsiäistä ja ilma oli ihanan lämmin. Turisteja oli jo jonkin verran, mutta toisin kuin Gia ja Miika, me emme tuolloin juurikaan suomalaisiin törmänneet. Asia olikin sitten ihan toinen pääsiäisen jälkeen. Vanhan kaupungin keskusta oli täynnä suomalaisia turreja ja sanoinkin J:lle, että ihan kuin Tallinnassa oltaisiin. Ikävä kyllä.

Beautifull wall in Apetit, Split

Ensimmäiselle päivälle meille oli järjestetty lounas kehutussa ravintola Apetitissa. Enpä arvannut, että jaamme lounaamme yli kahdenkymmenen aasialaisen kanssa… Ravintola oli täpöten täynnä ja kun jututimme omistajaa, hän kertoi että tällaisia seurueita heillä on kesäisin ihan järjestään. Kanssamme ruokaillut ryhmä oli kotoisin Etelä-Koreasta ja ilmeisesti he tekivät bussilla samaa kiertomatkaa, kun joku eteläkorealainen, paikallisesti supertunnettu poptähti oli tehnyt.

Valitettavasti emme ehkä saaneet lounaalla parasta käsitystä ravintolan tasosta: alkuruoaksi tarjottiin valtavat lautaselliset sellaista perussalaattia, joka koostui lehtisalaatista, tomaatista ja kurkusta.  Pääruoaksi valitsimme kokonaisena paistettua meribassia, joka itsessään oli hyvää, mutta ei mitään maailmoja mullistavaa. Toinen pääruokavaihtoehto olisi ollut lihapata, mutta lämpötilan hipoessa +25 astetta ei lihapata oikein jaksanut innostaa.  Ravintolan iltalista kuulosti hyvältä ja siinä italialaisen ruokakulttuurin vaikutus näkyi vahvasti. On ehkä yllättävää, että erilaiset pastat ja risotot ovat tärkeä osa kroatialaista ruokakulttuuria. Erityisessä asemassa on mustanpuhuva ja syvänmakuinen mustekalarisotto, jota saimme matkamme aikana pariinkin otteeseen maistaa.

Kiirastorstaina saimme oppaaksemme ihastuttavan Vjeranin Splitin matkailutoimistosta. Hän johdollaan suuntasimme ensin kalahalliin. Suurin vilske  hallissa oli jo takana päin, mutta saimme silti ihastella jos jonkin näköistä merenelävää. Tämä nykyinen kalahalli on rakennettu vuonna 1860. Edellinen halli oli rakennettu lähemmäs rantaa, jolloin käytännössä kalastajat vain nostivat kalat suoraan veneestä halliin. Uusi halli ei kovin kaukana ole rannasta sekään. Hauska knoppitieto, jonka Vjeran meille kertoi liittyy rikkiin. Tuo ranta-alue on nimittäin sellaista, että maaperästä erittyy rikkiä ilmaan. Rikki puolestaan vaikuttaa siihen, että kärpäset karttavat aluetta. Näin ollen kärpäsiä ei myöskään pyöri kalojen ympärillä. Kätevää! Kerrotaan myös, että Diocletianus olisi valinnut Splitin alueen valtakunnakseen juuri rikin vuoksi, sillä hän hoidatti reumaansa rikkikylvyissä. Kalahallista kun kävelee suoraan lahden poukamaan, ei rikin hajulta voi välttyä, mutta muutama metri sivummassa on ilma taas raikasta.

 

Seuraaavaksi suuntasimme Splitin torille (green market) tutustumaan paikallisiin raaka-aineisiin.  Valtaosa torimyyjistä oli jo eläkeiän ohittaneita mammoja ja pappoja ja mietin aluksi, että miten kauan tällainen toritoiminta jatkuu, jos viljely on ikäihmisten harteilla? Kun juttelimme Baška Vodassa meille taloa vuokranneen perheen tyttären kanssa, hän kertoi, että heillä on myös kauppapuutarha, jonka toimintaan koko perhe, pikkuveljeä ja mummoa myöten, osallistuvat. Eli todennäköisesti, kun peltotyöt ja muut raskaat toimet ovat isovanhemmille liikaa, siirtyvät he torille myymään. Näin ainakin päättelin!

Torilla oli kevätsesonki parhaimmillaan ja pysähtelin melkein joka kojulla. Vjeran ystävällisesti tulkkasi ja sain luvan ottaa kuvia niin tuotteista kuin myyjistäkin. Villivihanneksia oli myynnissä todella monessa kojussa – oli villiparsaa, voikukkaa, fenkolia, rucolaa… Myös paikallisten suosikkia mangoldia myytiin valtavina nippuina. Mukaani tarttui lähes kaikkea! Mangoldi on muuten tärkeä raaka-aine paikallisesssa suolaisessa piirakassa, soparnikissa, jonka alulähteet sijoittuvat Splitin lähelle Poljican kylään. Soparnik paistetaan valtavaksi, ohueksi piiraksi ja se on erinomainen välipala!

Soparnik - croatian swiss chard pie

 

Toinen erikoisuus, johon torilla törmäsimme oli carob eil johanneksenleipäpuu. Carob-hedelmä näyttää vähän ylikypsältä, kuivuneelta banaanilta, jonka päältä on rekka ajanut! Monelle carob saattaa olla tutumpi jauhemuodossa kuin kokonaisena kuivattuna hedelmänä. Vjeran kertoi meille, että hänen lapsuudessaan suklaa oli harvinaista herkkua, mutta carobia kasvoi lähes jokaisessa pihassa, joten sitä syötiin makean himoon ja suklaan korvikkeena. Pitihän sitä sitten ostaa (valtava pussillinen) ja testata mitä porukkamme oli siitä mieltä. Suurta ihastusta ei carob aiheuttanut. Kova kuori ja sisällä olevat isohkot siemenet herättivät vähän ihmetystä. Mausta saa kyllä kiinni sen, miksi sitä käytettiin suklaan korvikkeena, ja se näyttäisi edelleen luontaistuotemarkkinoinnissa kulkevan kaakaon ja suklaan korvaajana.

carob

carob eli johanneksenleipäpuu

Meillä oli Vjeran seurassa ilo tutustua myös paikalliseen ravintoloitsijaan, jonka kanssa juttelimme pitkät tovit siitä mitä ruokamaailmassa juuri nyt tapahtuu ja mitä kroatialaisessa ruokakulttuurissa on parhaillaan menossa. Muutoksen tuulet puhaltavat myös kroatialaisessa ruokaperinteessä ja se mitä itse huomioimme, oli kova yritys saada annoksia hienoimmiksi. Vähän sellaista kuin Suomessa joskus 90-luvun vaiheessa – kaikenlaista turhaa pipertämistä ja kikkailua, raaka-aineiden ja ruoan maun jääden ulkonäön alle. Lohduttelin, että suunta varmasti heilläkin muuttuu ja paluu paikallisiin raaka-aineisiin kyllä vielä tapahtuu.

Ja todella toivon niin, sillä Jozen konobassa saimme maistaa niin herkullista tonnikalasalaattia etten ole aiemmin syönyt. Tonnikala oli kylmäsavustettua ja sen kanssa tarjottiin ohuttakin ohuempia sitruunaviipaleita, salaattia, oliiveja ja Visin saarelta poimittuja ja suolaan säilöttyjä kapriksia! Söimme Jozen konobassa vielä lähtöpäivänämme tätä samaa salaattia ja pääruoiksi valitsimme risottoja: minä mangoldilla ja mies merenelävillä. Todella mainioita annoksia molemmat.

Tonnikala totta kai nosti puheeksi kalastuksen ekologisuuden ja Vjeran kertoi, että tilanne Adrianmeren puolella on vaikea. Muutama kesä sitten kalakanta oli todella vähissä ja turistien into syödä paikallista kalaa huipussaan. Tilanne johti siihen, että ravintolat hankkivat omia veneitä, joilla he ajoivat merelle kala-aluksia vastaan ostamaan kalat ennen kuin veneet pääsivät edes rantaan saakka. Kroatian rannikon runsas saaristo on otollista aluetta kaloille, kun taas Italian puolella saaria on vähemmän ja näin ollen myös kalakanta pienempi. Tämä on johtanut siihen, että italialaiset tulevat Kroatian puolelle ostamaan kalojaan.

Konobat ovat paikallisia pieniä ravintoloita, joihin Kroatiassa törmää usein. Konoba-nimeä ei voi kuitenkaan käyttää kuka vaan ravintolastaan, vaan ravintolan listalta on löydyttävä tiettyjä perinteisiä ruokia ja siellä on oltava valkoiset pöytäliinat! Varsinaisen lounaamme tuona päivänä nautimme Konoba Varosissa, joka on yksi vanhimmista konobista Splitissä. Lounaaksi valitsimme mustekalarisottoa sekä paikallista erikoisuutta, pašticadaa. Pašticadasta tuli mieleen vähän äidin 80-luvulla valmistamat luumutäytteiset possurullat. Tosin tämä ruoka valmistetaan vasikasta ja liha haudutetaan luumukastikkeessa, joka maustetaan punaviinilla. Pašticada tarjoillaan perunamykyjen kanssa.

Tässä kohtaa on ehkä syytä varoitella annosten koosta. Ne ovat valtavia. Ihan hävetti siinä oppaamme edessä olla ja todeta, että minä en mitenkään pysty syömään koko tätä lihamäärää, en vaikka kuinka yritän. Oppaamme Vjeran totesikin, että suuret annokset kuuluvat kroatialaiseen ruokakulttuuriiin. Eräs paikallinen trendikäs ravintola joutui hiljattain lopettamaan, koska paikallisten mielestä annosten hinta ja koko eivät vastanneet odotuksia. Kyselin vähän, että miten ruokailu ja ruoka-ajat ylipäätään arkena hoituvat? Vjeran kertoi, että lounas on yleensä kevyt ja usein jonkin sortin leipä tai leivonnainen ja se haetaan paikallisesta leipomosta. Isoin ateria syödään kotona viiden maissa. Arkena syödään paljon kasvisruokia ja perjantaisin katolisen perinteen mukaan kalaa. Viikonloppuisin kokoonnutaan usein yhdessä perheen ja suvun kanssa syömään, silloin usein on lihaa tarjolla.

Wild asparagus

Olimme todella iloisia siitä, että saimme jakaa tuon kiirastorstai-aamupäivän Vjeranin kanssa. Moni asia olisi jäänyt ihmettelyn tasolle ja emme olisi ikipäivänä löytäneet Jozen konobaan. Ruokailoittelu ei toki tuohon loppunut, sillä villassamme herkuttelimme paikallisilla raaka-aineilla joka päivä ja matkan kruunasi synttärisankarille järjestetty illallinen, jonka talon omistajat meille valmistivat.  Ja kun mainitsin niistä isoista annoksista… he laittoivat ruokaa pienelle armeijalle! Odotukset ovat korkealla seuraavaa matkaamme varten. Sen voin taata, että luvassa on hyvää ruokaa ja juomaa upeissa maisemissa!

 

Visit Croatia tarjosi meille lounaan Apetit-ravintolassa ja Konoba Varosissa sekä opastetun kierroksen Splitissä. Kiitos heille!

***********************************

Thank you Visit Croatia for the lunches at Apetit and Konoba Varos. Also warm thanks to our expert guide Vjeran, who truly made the trip exceptional!

 

Deluxe hirvileivät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metsäteemaiset luksushirvileivät

Hirvileivät ovat saaneet innoituksensa lomamatkaltamme Berliinistä. Lennähdimme paikalle juuri sopivasti torstaina, joten oli ilmiselvää minne suuntaisimme syömään. Markthalle Neunissä on nimittäin joka ikinen torstai katuruokailta ja olin etukäteen jo kuolannut paikan monipuolista tarjontaa. Kun Hietsun kauppahallin kohtalosta keskustellaan ja mietitään toimivia ratkaisuja, niin tässä olisi yksi halli, josta ottaa mallia. Ruokakojuja oli erilaisista dim sumeista, yakitori-vartaista, pulleista bao-sämpylöistä sushiin, cevicheen, tavanomaisiin hampurilaisiin ja uusiseelantilaisiin piirakoihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Lähi-itä, Aasia ja Meksiko olivat hyvin edustettuina. Toivoisin myös Helsingissä pidettäviin katuruokailtoihin samanlaista variaatiota ruokien suhteen. Eikö voitaisi jo todeta, että kaikki pulled pork -variaatiot on jo nähty? Erityisenä plussana mainitsen vielä sen, että koko halli oli yhtenäistä anniskelualuetta, jossa muutamat toimijat huolehtivat juomien tarjoilusta lasipanttia vastaan.

Ensimmäiseksi huomiomme kiinnittyi kojuun, jonka edessä oli jo varsin edustava jono ja tiskin takana hääräsi parrakkaita, hipsterihenkisiä herroja. Kojussa tarjottiin muhkeita, erilaisista pitkään haudutetuista naudan osista valmistettuja leipiä (niin, juuri niitä paheksumiani pulled meat -juttuja…). Leipä itsessään oli rouheaa spelttileipää, joka kesti yllättävän hyvin koossa kosteiden täytteiden ympärillä. Kiljuvan nälän sumentamana ajatukseni olivat vain ja ainoastaan ruoassa, joten niinhän siinä kävi ettei paikan nimeä tullut minnekään ylös. Mutta jos olet paikan päälle matkaamassa, niin suuntaa ihmeessä kohti partasuuhemmoja ja gourmetleipiä.

Kyseisten herrojen leivissä oli kaikki kerrassaan mainiota, nimiä myöten. Filthy Rich Frenchman kertonee jo paljon omasta leivästäni, jossa oli mm. tryffelimajoneesia, briejuustoa ja riivittyä naudan kuvetta. J:n leivässä oli liha maustettu barbequekastikkeella, joka oli yllättävän hyvä lajinsa edustaja, ei lainkaan keinotekoisen savuarominen ja makeustasapaino oli kastikkeessa kohdallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Where the bars have no name… Partahemmo tiskin takana.

Nämä leivät ovat kummitelleet päässäni reissusta lähtien ja jo paikan päällä visioin, että Helsingin Meijeriliikkeen samettisen pehmeä Klippan-juusto voisi toimia tällaisessa leivässä hyvin. Tattimajoneesia laittaisin leivän väliin, ilman muuta. Tattimajoneesista ajatus laukkasi metsäisiin aatoksiin ja muistin, että meillähän oli pakastimessa vielä pala hirvenpaistia, jonka voisin tähän käyttää. Metsäteemassa pitäytyen maustoin paistin rosmariinilla, katajanmarjalla sekä suolalla että pippurilla.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Majoneesi ja kermainen juusto yksistään olisivat liian rasvainen yhdistelmä hirven kanssa, joten jotain kirpsakkaa lisäystä leivät vielä kaipasivat ja suolakurkkua en halunnut. Olimme aiemmin syyskuun aikana maustaneet etikkaliemessä fenkolia sekä kyssäkaalia (toimii muuten erinomaisena lisäkkeenä tuoremakkaroille!) ja sormeni syyhysivät kokeilla jotain muutakin. David Chang heittää Momofuku-kirjassaan haasteen, että mitä tahansa (kasvista) voi marinoida/maustaa etikkaliemessä, joten tästä rohkaistuneena nakkasin etikkaliemeen pari kourallista tuoreita puolukoita. Puolukat ehtivät olla liemessä noin vuorokauden ennen tarjoamista, joten niissä oli vasta mieto etikkaisuus. Maun imeytymiseen auttaa, jos osan puolukoista murskaa kevyesti.

Ja niin alkoi hirvileipien ohje olla valmiina. Kanniston leipomon levain-leipä sai toimia vakkana ja kantena. Keventävän salaatin sekoitin vesikrassista ja rucolasta. Lopputulos ei olisi voinut olla parempi, sillä hirvenliha oli leipiin juuri sopivan mureaa, juusto suli ihanasti leipien välissä ja tattimajoneesin umamimaut kannattelivat muita makuja. Puolukat toimivat viimeisenä kirpeänä silauksena leikaten majoneesin ja juuston rasvaisuutta. Fingerlicking goodness, sanoisi Nigella.

Katajanmarjalla ja rosmariinilla maustettu hirvipaisti
3-4 hlön annos

700 g hirvipaistia
4 rosmariininoksaa
2 rkl katajanmarjoja
2 rkl sormisuolaa
1 rkl kokonaista mustapippuria
paistamiseen voita ja öljyä

1. Nosta liha tuntia ennen valmistusta huoneenlämpöön. Kuivaa lihanpinta ja poista mahdolliset kalvot.
2. Riivi rosmariinista lehdet ja siirrä leikkuulaudalle. Mittaa laudalle myös mausteet. Rouhi tukevalla keittiöveitsellä mausteet laudalla keskenään tasaiseksi rouheeksi. Pyörittele liha kauttaaltaan mausteissa.
3. Kuumenna pannussa voi ja öljy, ruskista lihapala joka puolelta kauniin ruskeaksi ja siirrä uuniastiaan. Kypsennä paisti 150 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 60 astetta. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä noin puoli tuntia. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi.

Tattimajoneesi

13 g kuivattuja tatteja
1 kananmuna
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
2 dl öljyä (1 dl rypsiöljyä ja 1 dl oliiviöljyä)
suolaa ja mustapippuria myllystä

1. Jauha kuivatut tatit hienoksi esim. monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä.
2. Riko huoneenlämpöinen kananmuna korkean, sauvasekoittimelle tarkoitetun kulhon pohjalle. Mittaa joukkoon etikka ja sinappi.
3. Aseta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja kaada huoneenlämpöinen öljy kulhoon. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta se hitaasti ylös. Majoneesi alkaa muodostua pohjasta käsin.
4. Mausta valmis majoneesi tattijauheella, suolalla sekä pippurilla. Siirrä majoneesi jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

© 2020 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑