Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Leivät

Eggs Florentine kylmäsavulohella ja helpolla holladaisekastikkeella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

Superhelppo hollandaisekastike viimeistelee nämä herkulliset aamiaisleivät.

Me suomalaiset syömme ruokaleipää noin 40 kiloa vuodessa per pää. Se tarkoittaa, että jokainen meistä syö 3-4 palaa tuoreleipää päivässä tai noin 10 näkkäriä, hapankorppua ja sen sellaista.

Kun jokaiselle noista leivistä levitetään noin 1 teelusikallinen levitettä, on kokonaismäärä aikamoinen kasa rasvaa.  Hyvinvoinnin kannalta on toki tärkeää saada riittävästi pehmeitä rasvoja, ja niitä me saamme muun muassa leivän päälle sivelemistämme levitteistä. Tämähän on meille kaikille tuttua juttua.

Mutta oletko ajatellut, että vaihtamalla voin margariiniin, teet myös ympäristöteon? Kasvipohjaisella levitteellä on nimittäin yli 70% pienempi hiilijalanjälki kuin voilla! Kun asiaa tarkemmin miettii, niin onhan se loogista, mutta minä ainakin tunnustan, että margariinien kohdalla tulee yleensä pohdittua vain sitä terveysnäkökulmaa.

Aina en kuitenkaan jaksa miettiä vain terveellisyyttä. Silloin tällöin pitää myös vähän herkutella. Syön arkisin vähän leipää, mutta viikonloppuaamuisin tykkään nautiskella aamupalasta pidemmän kaavan mukaan ja tähän nautiskeluun usein kuuluu hyvä leipä, muodossa tai toisessa.

Erityisen paljon tykkään näistä Eggs Florentinen  tapaan valmistetuista ylellisistä lohileivistä. Eggs Benedict on varmasti monelle tuttu leipä, jossa kinkku ja uppomuna tarjotaan hollandaisekastikkeen kanssa. Florentinessa kinkku korvataan pinaatilla. Olen tehnyt oman versioni tästä klassikkoleivästä lisäämällä mukaan myös kylmäsavustettua lohta.

 

Eggs Florentine w/ cold smoked salmon

 

Hollandaisekastike valmistetaan yleensä sulatetusta voista, joka vatkataan kuumennettujen keltuaisten joukkoon.  Sen valmistus vaatii hieman kärsivällisyyttä ja siksi moni jättääkin sen tekemättä, kun pelkää epäonnistumista. Myös kastikkeeseen tuleva reipas määrä voita hirvittää monia.

Minulla on teille iloisia uutisia – tässä on ohje, joka ei pelkästään oikaise valmistuksessa, mutta on pääasiassa kasvirasvoista valmistettu! Käytin nimittäin hollandaisen valmistukseen uutta Floran Kokin salaisuus -rasvavalmistetta, joka pitää sisällään 79% rypsiöljyä, 8% voiöljyä, 7 % auringonkukkaöljyä. Näiden lisäksi valmisteessa on myös pellavaöljyä. Valmistuskin on helppoa, kun kastike surautetaan kasaan sauvasekoittimella.

Olin itsekin hieman ihmeissäni kuinka hyvin tämä Flora Kokin salaisuus kastikkeessa toimi, sillä en ole koskaan tehnyt hollandaisea muusta kuin kirkastetusta voista. Koostumuksesta tuli kuohkea ja kastikkeen rakenne kesti hienosti, vaikka leipien kuvauksessa meni tovi. Tosin perinteisen hollandaisen tapaan ei tämäkään versio kestänyt uudelleen lämmitystä erottumatta, kun keitin sitä vähän kovemmalla lämmöllä. Jos näin käy, niin ei hätää, erottumisen voi korjata vatkaamalla tilkan kuumaa vettä kastikkeen joukkoon.

Myös maku kastikeessa oli erinomainen ja en välttämättä sokkomaistossa osaisi erottaa voilla ja tällä Floralla valmistettua kastiketta toisistaan. Tämä hollandaisekastikeohje kannattaa pitää mielessä myös pian alkavaa parsakautta silmällä pitäen!

Näin onnistut:

* Valitse tähän lempileipäsi. Minä käytin juureen valmistettua vaaleaa leipää, mutta myös tummempikin leipä sopii hyvin.
* Jos käytät babypinaattia, ei pinaattia tarvitse pehmentää pannulla. Tuore pinaatti antaa mukavaa suutuntumaa ja makua leipiin.
* Valmista ensin hollandaise ja pidä se kattilassa lämpimänä, mutta ei suoraan kuuman levyn päällä.
* Uppomunat eivät ole pakollisia. Voit keittää kananmunat ja jättää ne löysiksi. Silloin keittoajaksi riittää noin 6 1/2 minuuttia.


Eggs Florentine kylmäsavulohella

(4 annosta)

Hollandaisekastike

3 isoa keltuaista
1 rkl sitruunamehua (1/2 sitruuna)
1 tl kuumaa vettä
2 1/2 dl Flora Kokin salaisuus -valmistetta
suolaa
cayennepippuria

Mittaa sauvasekoittimen korkeaan kulhoon keltuaiset, sitruunamehu ja vesi. Kuumenna rasva kattilassa noin 85 asteiseksi. Tähän menee liedestä riippuen noin minuutti. Siirrä kuuma rasva pieneen kannuun.

Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja käynnistä laite. Valuta kulhoon kuumaa rasvaa vähitellen. Kun kulhon pohjalle alkaa muodostua emulgoitunutta kastiketta, voi nostaa sauvasekotinta ylöspäin ja jatka rasvan lisäämistä, kunnes kaikki on käytetty. Mausta kastike suolalla ja ripauksella cayennepippuria. Siirrä kastike pieneen kattilaan ja peitä. Pidä lämpimänä.

Lisäksi
4 kananmunaa
80 g babypinaattia
4 viipaletta mieluista leipää
kasvirasvaa leipien paistamiseen
150 g kylmäsavulohta

Kuumenna uppomunia varten 2 litraa vettä kiehuvaksi ja lisää joukkoon ½ dl etikkaa. Riko munat ensin varovasti yksitellen kuppiin ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Keitä yksi kerrallaan. Tee ensin vispilällä tai kauhalla veteen pyörivä liike, se saattaa auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia 3-4 minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle.

Huuhtele ja kuivaa pinaatit. Paahda leivät paahtimessa tai paistinpannulla tilkassa rasvaa. Laita leivän päälle ensin kerros pinaattia, sitten lohiviipaleita ja nosta päälle kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja rouhi pippuria. Valuta lopuksi leiville reilusti hollandaisekastiketta. Nauti!

Vinkki! Käytä hollandaisesta ylijääneet valkuaiset marenkien tai Pavlovan tekoon.

Kuumat halloumi-chorizoleivät

Halloumi-chorizoleivät pelastavat nälkäkiukkuisen joulupuuhastelijan.

Grilled chees w/ halloumi

 

Nyt eletään sitä aikaa, kun joulupuuhastelut alkavat käydä kuumimmillaan. Kovasti touhutessa saattaa kuitenkin unohtua syödä ja sitten se vasta ilo irtoaa, kun huusholli on täynnä kiukkuisia joulunlaittajia. Tai näin olen kuullut  joissain perheissä tapahtuvan. Itsehän en ole koskaan saanut itkupotkuraivaria verensokerin laskiessa miinuksen puolelle ja heittäytynyt marttyyrimoodiin samalla, kun raivokkaasti jynssään tiskiallasta kiiltävämmäksi.

No, tämä idyllinen kotihetki sikseen ja asiaan. Ei oikeasti ole naurun paikka, kun se nälkä iskee ja silloin on hyvä olla valmistautunut.  Tämän leivän juju ovat raaka-aineet, jotka voit hankkia jääkaappiin ja ne säilyvät, vaikka et heti niitä käyttäisi, nimittäin halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja chorizo. Leipää löytyy useimmista kodeista, meillä tosin sen takia voi joutua kauppareissulle…

Grilled halloumi and chorizo toast

 

Leipänä käytin taannoiselta Tallinnan matkalta ostamaani maailman parasta ruisvuokaleipää. Muhun leipomo, Telliskivessä, on varmasti aika monelle jo tuttu ja tuo leipä! Se on saaristolaisleivän tumman puhuvaa, mutta ilman sitä makeutta. Itäsuomalainen hapanleivän rakastaja approves! Leivässä on myös kivaa rapsakkuutta, joka tulee ilmeisesti paahdetuista pellavansiemenistä. Mutta laita sitä leipää mitä kotoa löytyy. Nauti kylmän oluen kanssa.

Halloumi and chorizo toast

Ja tässäpä loppuun vielä kuuma vinkki välipäiville!

Täytä leivät kinkulla tai kalkkunalla chorizon sijaan. Halloumi toimii niiden kanssa tosi hyvin ja jos haluat voi leiville sipaista myös hieman sinappia. Mielummin kinkku suuhun kuin bioastiaan!

 

Leipiiin tarvitset:

1 pkt halloumia
1 pkt (200 g) chorizoa (ei täysin raakamakkaraa, mutta esim. espanjalaiset vakuumiin pakatut semiraakamakkarat käyvät myös)
1 tlk aurinkokuivattujatomaatteja
basilikaa
leipää

Viipaloi halloumit ja paista ne kuumalla pannulla. Murenna tai viipaloi chorizo ja paista se pannulla. Lisää öljyä tarvittaessa. Siirrä chorizot pannnulta, jätä rasva.

Viipaloi leipä ja täytä viipaleet haluamallasi määrällä halloumia, chorizoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Voit laittaa basilikan lehtiä kerrosten väliin. Paina leivät tiukaksi paketiksi ja paista molemmin puolin chorizon rasvalla pannulla, kunnes pinta on rapsakoitunut ja leivät lämmenneet. Tarjoa heti.

Oopperaleipä Lindströmin pihvillä

Raastettu punajuuri tekee tavanomaiselle jauhelihapihville ja retroleivälle ihmeitä.

Lindströminpihvit oopperavoileivällä

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni luona kylässä ja hän teki meille luonaaksi Lindströmin pihvejä. Söin ainakin viisi, niin hyviä ne olivat. Tätä herkkua ei meillä ole hetkeen ollutkaan ja halusin tarjota sen hieman eri tavalla.

Yksi lempiruokani lapsena oli Oopperaleipä. Sitä tarjottiin oopperajuhlien aikaan hotelli Tottin kattoterassilla, mikä varmasti teki kokemuksesta aika monta kertaa paremman kuin se ehkä oikeasti oli. Oopperaleipä on lämpimien leipien klassikko ja kuten kaikissa yksinkertaisissa ruoissa, on raaka-aineiden laatu onnistumisen tae. Tähän klassikkoon kun ei tule muuta kuin leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna.

Lindströmin pihvit valmistin karitsan jauhelihasta. Lindströmissähän voi käyttää säilykepunajuuria, mutta punajuurten ollessa nyt parhaimmillaan keitin tuoreita punajuuria ja raastoin ne taikinaan. Punajuuria ei ole välttämätöntä edes keittää, mutta silloin punajuuren rakenne jää pihvissä karkeammaksi ja nestettä erottuu enemmän.

Kaprikset ovat myös mielestäni tärkeä osa lindströmejä ja tällä kertaa lisäsin suolaan säilöttyjä kapriksia. Niiden kanssa on hyvä muistaa huolellinen huuhtelu ja liotus kylmässä vedessä ennen käyttöä. Pihvit paistoin pannulla, mutta jos teet isomman erän kerralla, voit paistaa pihvit uunissa.

Leiväksi sain napattua Keisari-leipomon huippuhyvää, juureen leivottua paahtoleipää, jonka paistoin voissa molemmin puolin. Leivän pintaan levitin vähän rakuunasinappia ja nappasin parvekelaatikosta viimeiset lehtimangoldin lehdet. Päälle vielä miedolla lämmöllä paistettu kananmuna ja herkullinen lounas oli valmis!

Oopperaleivät Lindströminpihveillä
neljälle

3 keskikokoista punajuurta
350 g karitsan jauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

paistamiseen voita ja öljyä

4 paksua (paahto)leivän palaa, leivälle sinappia, salaatinlehtiä, paistettuja kananmunia

Keitä punajuuret napakan kypsiksi ja jäähdytä. Kuori punajuuret ja raasta ne kulhoon. Lisää jauheliha.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, lisää ne jauhelihan joukkoon. Riko kulhoon kananmuna ja lisää kaprikset sekä mausteet. Vaivaa kiinteäksi taikinaksi ja muotoile taikinasta neljä tasakokoista pihviä. Paista pihvit pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi.

Paahda leipäpalat paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Sivele pintaan sinappia ja lisää salaatinlehdet. Nosta päälle pihvi ja paistettu kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria

Punaherukka-biscuitit

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin  nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

Klassikkoleipä BLT

Voiko enää klassisempaa voileipää olla kuin Amerikan suunnalta tullut BLT? Tuo kirjainyhdistelmä piilottaa taakseen kolme erinomaista raaka-ainetta: pekonin, salaatin ja tomaatin.

BLT

Taisi olla viime viikolla, kun Top Chef – tuomari ja ravintoloitsija, Tom Colicchio, tviittasi The FoodLab -kirjan kirjoittaneen J.Kenji López-Altin kanssa BLT:stä. Kummatkin olivat vahvasti sitä mieltä, että BLT on ennen kaikkea tomaattileipä. Tämän  vuoksi sitä tarjotaan Colicchion ravintolassa vain ja ainoastaan tomaattien ollessa parhaimmillaan. Ja onhan tämä leipä tosiaan sellainen kesäherkku, joka melkein vaatii aurinkoista päivää ja varpaiden heiluttelua järvivedessä seurakseen. Tai ainakin lasillisen kylmää olutta.

Kuten yksinkertaisimmissa jutuissa yleensä, on raaka-aineiden laatu tässä A ja O. Valitse siis mehukkaita ja kypsiä tomaatteja, tuoretta rapeakuorista leipää, rapean rouskuvaa salaattia ja parasta pekonia. Leipä voidellaan majoneesilla ja on ihan makuasia, että sopiiko tähän paremmin kaupan majoneesi vai itsetehty. Päädyin tekemään itse majoneesin, kun se on niin nopea ja helppo valmistaa. Majoneesin voi maustaa sitruunankuorella, jotkut laittavat majoneesin joukkoon valkosipuliakin. Puritaanisimmat BLT-fanit jättävät kuitenkin majoneesin maustamatta, suolaa ja pippuria lukuunottamatta.

Pekonit paistoin uunissa rapeiksi. Leipäviipaleet pyöräytin pekonin rasvassa ja paahdoin nekin uunissa. Molemmat voit paistaa myös paistinpannulla. Tomaateiksi valitsin muhkeat pihvitomaatit, jotka olivatkin todella mehukkaita ja makeita. Tomaatti saa olla paksuina viipaleina, ei siis mitään läpikuultavan ohuita lepuskoita tähän leipään. Riippuen tomaattien ja leipäviipaleiden koosta, menee yhteen leipään 2-4 viipaletta tomaattia. Tomaattiviipaleiden maustaminen suolalla ja pippurilla on hyvä idea, suosittelen!

BLT

Tomaatti tuo leipään pehmeyttä ja kosteutta, joten salaatti saa olla rapsakkaa. Jenkkiohjeissa on usein mainittu jäävuorisalaatti, mutta sen sijaan valitsin leipään Cosmopolitan salaattia, joka on ihanan rouskuvaa ja maistuvaa. Paljon parempaa kuin jäävuorisalaatti, jos minulta kysytään!

Kokosin leivän niin, että tomaattiviipaleet olivat heti leivästä seuraavina, sen jälkeen oli salaatin vuoro ja keskelle kokosin reilusti pekonia. Ja kun sanon reilusti, niin yhdestä pekonipaketista riittää kahteen leipään. Syömistä helpottaa, jos pistät leivän päihin cocktailtikut tai vastaavat ja leikkaat leivän kahteen osaan. Sitten vaan nauttimaan!

Onko sinulla joku lempivoileipä tai lämmin leipä, jonka ohje olisi syytä jakaa muillekin? Vinkkaa minulle ja lempileipäsi saattaa päästä Haarukkavatkaimen testiin!

 

Persikka-mantelipiirakka

Pehmeäposkiset persikat ovat herkullisimmillaan juuri nyt ja vaikka ne ovatkin erinomaisia sellaisinaan, valmistuu niistä myös mehevä hedelmäpiirakka.

Persikka-mantelipiirakka

Kanadalaisen vaihto-oppilasperheeni äidin, Nancyn, suku oli kotoisin Brittiläisen Kolumbian puolelta, Pentictonista. Tämä alue on siinä mielessä merkittävä, että siellä sijaitsee Kanadan suurimpiin kuuluva hedelmien tuotantoalue, jossa kasvatetaan hedelmäpuita myyntiin, mutta ennen kaikkea siellä kasvatetaan hedelmiä: omenia, luumuja, kirsikoita ja persikoita. Monen paikallisen perheen tapaan myös Nancyn kotona valmistettiin paljon hedelmäsäilykkeitä ja persikka oli yksi suosikeista. Nancy jatkoi tätä säilömisperinnettä muuttaessaan Albertan puolelle asumaan. Voitte vaan kuvitella sitä ihmetyksen määrää, kun ensimmäisen kerran näin kellarissa rivitolkulla lasitölkkeihin säilöttyjä persikoita! Ja vielä ihmeellisempää se oli, kun minulle selvisi hedelmien alkuperä. Myöhemmin pääsin itsekin paikan päälle todistamaan tätä ihmettä ja hedelmätarhoja oli todellakin silmänkantamattomiin.

Näistä mehuun tai sokeriliemeen säilötyistä persikoista leivoimme talven aikana useasti erilaisia piirakoita, joista oma lempipiirakkani oli toscakuorrutteella peitelty persikkapiirakka. Kun alkuviikosta näin Arabian supermarketissa persikoita tarjouksessa, ajattelin heti Nancyä ja hänen leipomiaan persikkapiirakoita. Persikat saivat tälläkin kertaa kaverikseen mantelia, mutta hieman eri muodossa.

Persikoita

Nämä ostamani persikat olivat Kreikasta peräisin. Niiden pinnalla oli tavanomaista vähemmän nukkaa ja lisäksi värikin oli osittain punertavampi, lähellä jo nektariinia. Maku oli kuitenkin ehtaa persikkaa ja ne olivat juuri sopivan mehukkaita! Lisää niin persikka- kuin nektariiniohjeitakin on luvassa ensi viikon aikana, kunhan tästä pääsen taas vauhtiin.

Mikäli olet ollut vaille hyvää piirakkapohjaohjetta, niin älä etsi pidempää. Tämä taikina on juuri sopivan kostea, sitä on helppo kaulita ja käsitellä. Pohja itsessään ei ole kovin makea, joten se antaa hyvän pohjan myös makeammille täytteille. Sokerin määrää taikinassa voi lisätä halutessaan. Maustoin pohjan kardemummalla, se kun on yksi lempimausteistani ja se sopii hyvin erilaisten marjojen sekä hedelmien kanssa. Vaniljajauhe käy myös ja omenaisiin täytteisiin voisin lisätä taikinaan ripauksen jauhettua inkivääriä.

Persikka-mantelipiirakka on sopivan kosteaa ja täyteläistä sellaisenaan, mutta jos haluat vielä jotain ekstraa, niin vatkaa ranskankerma kevyesti ja lisää siihen hieman tomusokeria. Jos kotonasi sattuu olemaan pullo mantelilikööriä, niin sitä voi myös lorauttaa joko täytteeseen tai ranskankerman joukkoon.

Persikka-mantelipiirakka

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
85 g suolatonta, kylmää voita kuutioituna
1 rkl ruokosokeria
2 keltuaista
2 rkl vettä

Täyte
140 g voita
1 1/2 dl ruokosokeria
2 kananmunaa rakenne rikki vatkattuna
3 3/4 dl mantelijauhoa (käytin kuorellisista manteleista jauhettua)
3/4 dl vehnäjauhoja
3-4 persikkaa viipaloituna

Pinnalle
1-2 rkl aprikoosihilloa tai appelsiinimarmeladia
1 rkl vettä

Mittaa kulhoon jauhot ja voi. Nypi voi jauhojen joukkoon murumaiseksi seokseksi ja lisää sokeri. Kumoa kulhoon 1 keltuainen ja 1 rkl vettä. Sekoita ja lisää loput keltuaisesta sekä vedestä. Kääri taikina muovikelmuun ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.

Voitele piirakkavuoka (halkaisija 23 cm) ja kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota taikina jääkaapista ja ripota pinnalle hieman vehnäjauhoja. Kauli taikina kahden leivinpaperipalan välissä hieman piirakkavuokaa isommaksi levyksi. Nosta levy toisen paperin avulla vuokaan ja painele taikina vuokaan. Siisti taikinan reunat. Vuoraa taikina leivinpaperilla ja kaada päälle kuivattuja herneitä tai papuja. Nosta vuoka uuniin ja paista ensin peiteltynä 10 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja poista herneet sekä leivinpaperi. Pistele taikina haarukalla ja paista vielä 10-15 minuuttia.

Pohjan paistuessa valmista täyte. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat vähitellen koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon jauhot ja levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Asettele pinnalle viipaloidut persikat ja paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana noin 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki.

Kuumenna kattilassa hillo ja vesi. Viimeistele piirakka voitelemalla se hillo-vesiseoksella ja tarjoa halutessasi ranskankerman kanssa.

Raparperi-lohiflatbread

Mitä syntyy, kun yhdistetään kirpeän makeat raparperit, pehmoinen grillissä paistettu flat bread ja sitruksinen lohi? No, aika täydellinen leipä!

Raparperi-lohi -flatbread

Ohueksi höylätty raparperi pehmenee etikkamarinadissa mainioksi lisäkkeeksi vaikka flatbreadin päälle.

Minun piti jo viime keväänä tehdä näitä etikkamarinoituja raparpereja, mutta se jostain syystä jäi. Mutta onneksi sain nyt aikaiseksi, sillä näistä tuli niin hyviä, että taitavat olla meidän keittiömme uusi klassikko! Sokerissa, suolassa ja etikassa raparperin oma happamuus hieman pehmenee, mutta silti siihen jää mukava kirpeys ilman naamaa irivistyttävää kokemusta. Raparperit höylätään trendikkäästi ohuiksi suikaleiksi. Voit tehdä tämän mandoliinilla, juustohöylällä tai kuorimaveitsellä, mutta paloittele raparperit ennen höyläämistä lyhyemmiksi pätkiksi. Pitkien raparperisuikaleiden syöminen ei ole kovin helppoa tai mielyttävää, ainakaan tällaisen leivän päältä. Tarjoa raparperit kalan, lihan tai juustojen kanssa. Varoituksen sana, näihin voi jäädä koukkuun, joten tee isompi satsi kerralla!

Ihan pelkkää raparperia ei meillä kuitenkaan syöty. Tein pitkästä aikaa flatbreadia hyväksi todetulla Donna Hayn ohjeella. Lisäksi paistoin lohta, jonka maustoin sumakilla ja ripauksella kardemummaa. Ideana oli paistaa lohi tatakin tapaan eli ainoastaan ruskistaa pinta kunnolla, niin että kala jää keskeltä vielä raa’aksi. Kalapalaa valitessa pyydä mielellään kalan keskeltä paksu pala, siitä saa parhaiten leikattua viipaleita eikä kala kypsy yli. Mikäli raaka kala epäilyttää, niin voit paistaa kalan kypsemmäksi ja murentaa sen leivän päälle tai käyttää vaikka kylmäsavustettua lohta. Sumakin sijaan kalan voi maustaa sitruunankuorella ja tillillä.

Raparperiflatbread

Lisäksi sivelin leivät vuohentuorenjuustolla, jonka maustoin sitruunankuorella ja yrteillä. En vaan voi olla ylistämättä sitä Saloniemen juustolan Syrjähyppyä. Ihan mahtava tuote! Saman juustolan vuohenmaitojogurtti on myös mainiota ja mansikoiden kanssa siitä tulee melko ylellinen ja kesäinen aamupalaherkku.

Etikkamarinoitu raparperi

3 ohutta raparperin vartta
2 rkl etikkaa (valkoviinietikka käy hyvin)
3/4 dl sokeria
3 dl vettä

Paloittele pestyt raparperin varret noin 10 cm:n paloiksi. Höylää ne ohuiksi suikaleiksi. Mittaa kulhoon etikka, sokeri ja vesi. Sekoita, kunnes sokeri on kokonaan liuennut nesteeseen. Lisää suikaloitu raparperi ja anna maustua jääkaapissa vähintään 45 minuuttia.

Sumakkimaustettu lohi

500 g lohta
2 rkl sumakkia
1 rkl sormisuolaa
1/2 tl jauhettua kardemummaa

Poista lohesta tarvittaessa ruodot ja nahka. Kuivaa liha huolellisesti. Jauha morttelissa keskenään sumakki, suola ja kardemumma. Pyörittele kalapala mausteissa kauttaaltaan ja kääri leivinpaperiin. Nosta jääkaappiin maustumaan tunniksi.

Taputtele kalapala kuivaksi, älä pyyhi mausteita pois. Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paahda kalaa pannulla, paksuudesta riippuen, noin 2 minuuttia/puoli. Anna jäähtyä hetki ja viipaloi kala paloiksi.

Kokoa annos levittämällä vuohentuorejuustoa tai muuta tuorejuustoa leivälle, nosta päälle kalaviipaleita ja marinoitua raparperia. Viimeistele annos mustapippurilla, lorauksella öljyä ja haluamillasi yrteillä tai versoilla.

Karpalo-pähkinäpataleipä

Vispipuurosta ylijääneet karpalon kuoret saivat uuden elämän pataleivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuoden leipähitti oli pataleipä. Valmistuksen helppouden vuoksi epäilen pataleivän suosion vain jatkuvan ja miksipä ei? Pataleivän valmistuksessa ei tarvitse vaivata taikinaa, kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan kohota yön yli. Yksinkertaisuudessaan leipä ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Minulla oli ensimmäisellä kerralla suunnattomia vaikeuksia antaa taikinan vain olla, pakkohan sitä oli vähäsen vaivata. Tärkeää on myös, että paistoastia on riittävän tiivis. Epäilen vähän, että oma Le Creuset -patani ei ole aivan riittävän tiukka kannen osalta ja siksi leipä jäi vähän matalaksi. Ensi kerralla taidan napata pienen osan taikinaa ja tehdä siitä vielä taikinarenkaan kannen ja padan väliin.

Tällä kertaa maustoin leipätaikinan pistaaseilla, hasselpähkinöillä sekä karpalon kuorilla, jotka jäivät yli vispipuurosta. Jauhoina käytin täysjyväspelttijauhoja ja vehnäjauhoja. Se leipätaikinoissa onkin parasta, että itse tehden saa joka kerta erimakuista leipää. Ostin eilen Itä-Helsingin lähiruoka -jaosta lämpökäsittelemätöntä kaurajauhoa, josta ajattelin viikonloppuna kokeilla pataleipää. Mielenkiintoista nähdä millainen lopputulos on luvassa! Ainakin rosmariinia taidan laittaa taikinaan makua tuomaan.

Padan lisäksi tämän leivän voit valmistaa myös uuninkestävässä teräskattilassa, jossa on tiivis kansi. Mikäli patasi kannessa on nuppi, varmista, että se myös kestää 225 asteen lämmön. Mikäli ei, ruuvaa nuppi irti, jätä ruuvi paikoilleen ja tilkitse ruuvi kanteen pienellä nokareella taikinaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipositko viikonloppuna leipää?

Karpalo-pähkinäpataleipä

4 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl pistaaseja ja hasselpähkinöitä
2 tl suolaa
1/2 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl vettä
3/4 dl karpalon kuoria (huoneenlämpöisiä)

rypsiöljyä

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Sekoita 42-asteiseen veteen karpalon kuoret, jos käytät, ja sekoita neste nopeasti kuivien aineiden joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-14 tunniksi.

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Kääntele taikina palloksi, mutta älä vaivaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota 45 minuuttia.

Nosta pata kansineen kylmään uuniin. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut 45 minuuttia, nosta pata varovasti uunista ja voitele se sisäpuolelta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja peitä kannella. Siirrä pata takaisin uuniin ja paista leipää ensin 30 minuuttia kansi päällä. Tämän jälkeen ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä padasta. Sen tulisi irrota padasta vaivatta.

Deluxe hirvileivät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metsäteemaiset luksushirvileivät

Hirvileivät ovat saaneet innoituksensa lomamatkaltamme Berliinistä. Lennähdimme paikalle juuri sopivasti torstaina, joten oli ilmiselvää minne suuntaisimme syömään. Markthalle Neunissä on nimittäin joka ikinen torstai katuruokailta ja olin etukäteen jo kuolannut paikan monipuolista tarjontaa. Kun Hietsun kauppahallin kohtalosta keskustellaan ja mietitään toimivia ratkaisuja, niin tässä olisi yksi halli, josta ottaa mallia. Ruokakojuja oli erilaisista dim sumeista, yakitori-vartaista, pulleista bao-sämpylöistä sushiin, cevicheen, tavanomaisiin hampurilaisiin ja uusiseelantilaisiin piirakoihin. Ja kaikkea siltä väliltä. Lähi-itä, Aasia ja Meksiko olivat hyvin edustettuina. Toivoisin myös Helsingissä pidettäviin katuruokailtoihin samanlaista variaatiota ruokien suhteen. Eikö voitaisi jo todeta, että kaikki pulled pork -variaatiot on jo nähty? Erityisenä plussana mainitsen vielä sen, että koko halli oli yhtenäistä anniskelualuetta, jossa muutamat toimijat huolehtivat juomien tarjoilusta lasipanttia vastaan.

Ensimmäiseksi huomiomme kiinnittyi kojuun, jonka edessä oli jo varsin edustava jono ja tiskin takana hääräsi parrakkaita, hipsterihenkisiä herroja. Kojussa tarjottiin muhkeita, erilaisista pitkään haudutetuista naudan osista valmistettuja leipiä (niin, juuri niitä paheksumiani pulled meat -juttuja…). Leipä itsessään oli rouheaa spelttileipää, joka kesti yllättävän hyvin koossa kosteiden täytteiden ympärillä. Kiljuvan nälän sumentamana ajatukseni olivat vain ja ainoastaan ruoassa, joten niinhän siinä kävi ettei paikan nimeä tullut minnekään ylös. Mutta jos olet paikan päälle matkaamassa, niin suuntaa ihmeessä kohti partasuuhemmoja ja gourmetleipiä.

Kyseisten herrojen leivissä oli kaikki kerrassaan mainiota, nimiä myöten. Filthy Rich Frenchman kertonee jo paljon omasta leivästäni, jossa oli mm. tryffelimajoneesia, briejuustoa ja riivittyä naudan kuvetta. J:n leivässä oli liha maustettu barbequekastikkeella, joka oli yllättävän hyvä lajinsa edustaja, ei lainkaan keinotekoisen savuarominen ja makeustasapaino oli kastikkeessa kohdallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Where the bars have no name… Partahemmo tiskin takana.

Nämä leivät ovat kummitelleet päässäni reissusta lähtien ja jo paikan päällä visioin, että Helsingin Meijeriliikkeen samettisen pehmeä Klippan-juusto voisi toimia tällaisessa leivässä hyvin. Tattimajoneesia laittaisin leivän väliin, ilman muuta. Tattimajoneesista ajatus laukkasi metsäisiin aatoksiin ja muistin, että meillähän oli pakastimessa vielä pala hirvenpaistia, jonka voisin tähän käyttää. Metsäteemassa pitäytyen maustoin paistin rosmariinilla, katajanmarjalla sekä suolalla että pippurilla.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Leikkuulaudalla veitsellä rouhittuja mausteita.

Majoneesi ja kermainen juusto yksistään olisivat liian rasvainen yhdistelmä hirven kanssa, joten jotain kirpsakkaa lisäystä leivät vielä kaipasivat ja suolakurkkua en halunnut. Olimme aiemmin syyskuun aikana maustaneet etikkaliemessä fenkolia sekä kyssäkaalia (toimii muuten erinomaisena lisäkkeenä tuoremakkaroille!) ja sormeni syyhysivät kokeilla jotain muutakin. David Chang heittää Momofuku-kirjassaan haasteen, että mitä tahansa (kasvista) voi marinoida/maustaa etikkaliemessä, joten tästä rohkaistuneena nakkasin etikkaliemeen pari kourallista tuoreita puolukoita. Puolukat ehtivät olla liemessä noin vuorokauden ennen tarjoamista, joten niissä oli vasta mieto etikkaisuus. Maun imeytymiseen auttaa, jos osan puolukoista murskaa kevyesti.

Ja niin alkoi hirvileipien ohje olla valmiina. Kanniston leipomon levain-leipä sai toimia vakkana ja kantena. Keventävän salaatin sekoitin vesikrassista ja rucolasta. Lopputulos ei olisi voinut olla parempi, sillä hirvenliha oli leipiin juuri sopivan mureaa, juusto suli ihanasti leipien välissä ja tattimajoneesin umamimaut kannattelivat muita makuja. Puolukat toimivat viimeisenä kirpeänä silauksena leikaten majoneesin ja juuston rasvaisuutta. Fingerlicking goodness, sanoisi Nigella.

Katajanmarjalla ja rosmariinilla maustettu hirvipaisti
3-4 hlön annos

700 g hirvipaistia
4 rosmariininoksaa
2 rkl katajanmarjoja
2 rkl sormisuolaa
1 rkl kokonaista mustapippuria
paistamiseen voita ja öljyä

1. Nosta liha tuntia ennen valmistusta huoneenlämpöön. Kuivaa lihanpinta ja poista mahdolliset kalvot.
2. Riivi rosmariinista lehdet ja siirrä leikkuulaudalle. Mittaa laudalle myös mausteet. Rouhi tukevalla keittiöveitsellä mausteet laudalla keskenään tasaiseksi rouheeksi. Pyörittele liha kauttaaltaan mausteissa.
3. Kuumenna pannussa voi ja öljy, ruskista lihapala joka puolelta kauniin ruskeaksi ja siirrä uuniastiaan. Kypsennä paisti 150 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 60 astetta. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä noin puoli tuntia. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi.

Tattimajoneesi

13 g kuivattuja tatteja
1 kananmuna
2 tl valkoviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
2 dl öljyä (1 dl rypsiöljyä ja 1 dl oliiviöljyä)
suolaa ja mustapippuria myllystä

1. Jauha kuivatut tatit hienoksi esim. monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä.
2. Riko huoneenlämpöinen kananmuna korkean, sauvasekoittimelle tarkoitetun kulhon pohjalle. Mittaa joukkoon etikka ja sinappi.
3. Aseta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja kaada huoneenlämpöinen öljy kulhoon. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta se hitaasti ylös. Majoneesi alkaa muodostua pohjasta käsin.
4. Mausta valmis majoneesi tattijauheella, suolalla sekä pippurilla. Siirrä majoneesi jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑