Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Kodinkoneet

Testauksessa kasvikuivuri

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ EXPONDO

Sain syksyllä mielenkiintoisen yhteydenoton yritykseltä nimeltä Expondo. He kyselivät kiinnostustani blogiyhteistyöhön heidän maahantuomiensa keittiölaitteiden osalta. Sähköpostin luettuani kävin kurkkaamassa yrityksen sivuille ja meinasin pyörtyä – apua, nämähän ovat ihan ravintolatason laitteita! Eikö joku kokki olisi parempi arvioimaan toimivuutta? Sitten mietin, että myös ruokaharrastajat  käyttävät enenevissä määrin näitä ns. ammattilaislaitteita. Jos et usko, niin katso Australian Masterchefin alkukarsinnat tältä vuodelta. Toiseksi, kotitalousopettajakoulutukseni antaa itseasiassa aika hyvä eväät tällaiseen yhteistyöhön, jollaista olin toivonut pääseväni tekemään. Niinpä vastasin rohkeasti, että kyllä kiitos!

Testattavaksi laitteeksi päätyi lopulta Royal Cateringin kasvikuivuri. Olen tuskaillut jonkin aikaa pakastimemme pienuutta ja harmitellut, kun niin paljon jää kaikkea hyvää säilömättä, kun pakastimeen ei mahdu. Tämä kuivuri on siihen oiva ratkaisu, sillä vaikka ensimmäisenä mielessäni olivat tietenkin sienet, niin tällä voi kuivata vaikka mitä! Toki kuivattamista voi tehdä myös uunissa, erityisesti jos uunissa on kiertoilmaominaisuus, mutta tällä laitteella homma hoituu hieman nopsempaa kun ilma kiertää tiivimmässä ympäristössä. Lämpötila pysyy myös täysin stabiilina eikä vaihtele, kuten sähköuuneissa on tapana. Lisäksi kuivurin voi säätää kuivattamaan yhtäjaksoisesti jopa 40 tuntia!

Alun perin tarkoituksena oli, että saan käyttööni laitteen, jossa on kuusi kuivatuslevyä. Säilöntäsesongin ollessa kuitenkin kuumimmillaan juuri tilausvaiheessa, oli tuo laite ehtinyt loppumaan. No, mutta kävisikö tämä 8 levyinen, minulta kysyttiin? Käyhän se, vastasin asiaa sen enempää pohtimatta. Paitsi, että tuo pari kerrosta isompi laite päätyi sitten myös olemaan luonnollisesti hieman suurempi. Oli siinä ihmettelemistä ja kieltämättä naurussa pitelemistä, kun kaivoin kuivurin kuljetuslaatikosta! Onneksi laite ei kuitenkaan paina 7 kiloa enempää, joten sitä on yllättävän helppo liikutella.

Tässä kuivurissa on siis 8 muovista, astianpesukoneen kestävää ritilää. Ritilöiden verkko on melko harvaa, joten pienempiä raaka-aineita, kuten marjoja kuivatessa, alle pitää laittaa leivinpaperi tai jos olet tosi pro, niin sellainen ohut silikoninen matto käy myös. Sen huomasin, että tila levyjen välissä korkeussuunnassa ei ole kovin suuri, joten esimerkiksi lehtikaalin kohdalla jouduin jättämään yläpuolella olevan ritilän pois, jotta sain kaalit mahtumaan kuivuriin survomatta. Toki pienemmäksikin niitä lehtiä olisi voinut repiä, mutta kuivattaessa on hyvä muistaa, että raaka-aineet oikeasti kutistuvat alkuperäisestään melko paljon. Jos kuivattava asia on kovin pieni jo lähteissä, niin lopputulosta voi joutua suurennuslasilla tarkastelemaan.

Kuivaaminen on helppoa ja energiatehokas tapa säilöä. Ja kun tuotteet kuivataan alhaisessa lämpötilassa (alle 60 astetta) säilyvät niin maku- kuin ravintoaineetkin paremmin.

Lämpötilan ja ajansäätö tapahtuu laitteen ylälevyn painikkeista ja säätimestä, ja kun kerran on lukenut ohjeet, niin kuivaaminen on todella helppoa. Ainoa mikä pienessä tilassa voi tulla ongelmaksi, on laitteen tuottama lämpö. Meillä kuivuri oli tuossa saarekkeen päällä ja vieressä oli ikkuna, jota välillä oli pidettävä auki. Laitteen takalevyssä varoitellaan, että laite kuumenee takaa todella kuumaksi, mutta itse en ainakaan sellaista tässä ajassa huomannut. Laite on hyvä sijoittaa niin, että ilmankulku on taattu joka suunnasta ja että lapset eivät pääse laitteeseen käsiksi. Tämmöisenä ääniherkkänä olin myös vähän huolestunut alkuun, että onkohan laite kovin kovaääninen. Turhaan huolehdin. Toki sellainen tasainen ääni siitä lähtee, kun ilma kiertää laitteessa, mutta ei mitään sellaista, että se estäisi esimerkiksi puhelimessa puhumista tai television katselua, jos laite on samassa tilassa.

No, mitäkö sitten kuivasin? Suppilovahveroita, totta kai, punajuurta, raitajuurta, keltajuurta, fenkolia, jo mainitsemaani lehtikaalia, chiliä, omenaa, palsternakkaa, juuriselleriä ja klementiiniä.  Halusin myös kokeilla karpaloiden kuivattamista, mutta siihen palaan vielä erillisessä postauksessa.  Kuivatusaika vaihteli sienten kolmesta tunnista juuresten noin 4,5 tuntiin. Olennaista kuivatusajassa on tietenkin se, että kuinka paksuja viipaleita tai paloja kuivattavat asiat ovat ja esimerkiksi sienten kohdalla kosteudesta.  Laitteen ohjekirjassa mainitaan, että tällä kuivurilla voisi kuivattaa myös kalaa ja lihaa, mutta se vaatii kyllä ihan oman perehtymisensä, onhan kyse helposti pilaantuvista raaka-aineista. Aivan taatusti tulen käyttämään kuivuria myös yrttien kuivaamiseen!

Säilytä kuivatut tuotteet tiiviissä lasipurkissa ja valolta suojattuna, kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa.

Olin todella ällikällä löyty miten hyvin nuo juurekset säilyttivät värinsä. Kuivausohjeissa yleensä juurekset kehoitetaan nopeasti ryöppäämään kiehuvassa vedessä tai jos tekee esim. kuution mallisia paloja, niin keittämään ne ensin vedessä 3-4 minuuttia. Kokeilin raita- ja punajuuren kanssa myös niin, että en ryöpännyt viipaleita ensin. Väri pysyi raitajuuressa paremmin näin, mutta kuivatusaika ylitti roimasti viisi tuntia ja juuresviipaleissa oli aavistuksen karvas maku, jota ei taasen ryöpätyissä juureslastuissa ollut. Ja lopputulos on oikeasti ihan silmiä hivelevän kaunis! Aivan kuin syötävää pot pourria! Miten kauniita nämä olisivat pienissä sellofaanipusseissa, vaikka joulun ruokalahjoiksi annettavina. Eivät vaadi kylmäsäilytystä tai mene heti pilalle ja ovat terveellisempiä kuin kaupan juureslastut.

Kaiken kaikkiaan olin todella positiivisesti yllättynyt miten kätevä tämä kuivuri on. Vähän harmittaa, että sienisesonki jäi tältä vuodelta kuivattamatta, mutta saanpahan taas ensi vuonna lähteä sienimetsään ihan uudella innolla, kun tiedän ettei säilöminen ole vain pakastimesta kiinni.

Kun nyt joulusta tuli puhe, niin tässä hyvä lahjavinkki, jos rakkaan ruokaharrastajasi joululahja on vielä hankkimatta!

Pesto Genovese

Nyt on korkea aika kokeilla itsetehtyä pestoa ja tarjota se ligurialaisittain vihreiden papujen ja perunoiden kanssa.

 

Pesto ja pasta on meille sellaista takuuvarmaa arkiruokaa, jota tuunataan välillä parmankinkulla sekä mozzarellalla ja toisinaan vedetään se sellaisenaan kamalaan nälkään. Alkuperäisessä ligurialaisessa ohjeessa basilikapeston lisäksi pastan joukkoon sekoitetaan vihreitä papuja ja perunoita. Tämä versio on monelle ehkä se tuntemattomampi, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo ihan senkin vuoksi, että aika on otollinen kotimaisille pavuille ja tietysti kesäperunalle. Ligurialaiset tarjovat pestonsa kierteisen trofie-pastan kanssa, mutta sitä ei täältä pääkaupunkiseudultakaan aina saa, joten linguine, bucattini tai ihan spagettikin käy.

Peston syvin olemus

Koska kyse on italialaisesta ohjeesta, löytyy jo pelkästään oikeista tavoista valmistaa pesto kilometritolkulla luettavaa. Olennaisinta basilikapeston valmistuksessa on kuitenkin se, että öljy ei saa olla liian voimakasta, pippurisen makuista. Eipä siis yllätys, että maultaan pehmeä ligurialainen oliiviöljy on tähän pestoon se paras vaihtoehto. Ligurialaista oliiviöljyä löytyy Helsingistä ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Sen voi toki korvata jollakin muulla miedommalla, hyvälaatuisella oliiviöljyllä.

Fresh basil, good olive oil and parmesan

Teemalla parhaillaan esitettävässä Kulttuurimatkalla Italiassa -ohjelmassa kokki Giorgio Locatelli vinkkasi, että paras pesto syntyy pienilehtisestä basilikasta, joka mielellään saisi olla peräisin Liguriasta.  Siinä on kuulemma enemmän makua kuin isompilehtisessä basilikassa. Valitettavasti aidon ligurialaisen basilikan sijaan joudumme tyytymään kaupan valikoimiin. Parasta olisi tietysti, jos basilika on saanut kasvaa ihan oikeasti maassa, jolloin yrtin maku on syvempi. Kaupasta basilikaruukkuja ostaessa ei ihan hirvittävästi ole valinnanvaraa, mutta toki kannattaa vähän mahdollisuuksien mukaan valikoida ne parhaimman näköiset ruukut.

Serious Eats -sivustolla oli testattu myös erilaisia peston valmistustapoja  ja mortteli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jos et omista kunnollista isoa morttelia, käytä monitoimikonetta tai sauvasekoittimen myllyä. Jos insinöörimäisempi ote peston valmistukseen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Serious Eatsin artikkelin. Siinä on vielä tarkemmin perehdytty aiheeseen ja käsitellään mm. pestoon käytettäviä juustoja.

Home made pesto is hard to beat

Olen yleensä tehnyt peston niin, että nakkelen joukkoon aineita, kunnes maku on mielestäni hyvä. Tällä kertaa kuitenkin vaivauduin vähän vilaisemaan muutamaa ohjettakin. Toisen valitsin tuosta Serious Eatsin jutusta ja toisen mainiosta The Geometry of Pasta -kirjasta. Jos ei aiemmin ollut jo sellainen fiilis, että pestovariaatioita ja absoluuttisen oikeita tapoja valmistaa pesto löytyy satoja, niin nyt pääsin kyllä asian ytimeen. Pastan geometria- kirjassa muiden aineksien määrät olivat valtavat suhteessa basilikan määrään ja Serious Eatsin ohjeeseen tuli taas järkyttävän paljon valkosipulia, vaikka muuten ainesosien suhteet vaikuttivat ihan hyviltä. Joten summa summarum – päädyin sittenkin tekemään peston ns. omasta päästäni. Ja tällainen siitä tuli.

Ligurialainen pestopasta eli Pasta Genovese

200 g vihreitä papuja
200 g kesäperunoita
350 g pastaa (mielellään trofie-pastaa, myös linguine ja spagetti käy)

Pesto

1 iso ruukku tai 2-3 normaalikokoista basilikaruukkua (basilikan lehtiä tarvitset 85 g)
1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä
reilu ripaus sormisuolaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl (n. 50 g pala) parmesaanijuustoa raastettuna
mietoa oliiviöljyä (n. 1 1/2 dl)

Huudo pavut, siisti päät ja paloittele pavut 2-3 osaan. Pese perunat ja leikkaa ne puoliksi. Viipaloi puolikkaat ja siirrä kulhoon kylmään veteen odottamaan. Jos perunat ovat isoja lohko ne neljään osaan ja viipaloi lohkot.

Valmista pesto. Nypi basilikan lehdet. Murskaa valkosipuli tahnaksi suolan kanssa. Lisää kourallinen basilikan lehtiä kerrallaan ja jauha petkeleellä tasaiseksi. Lisää basilikaa, kun edelliset ovat tasaisesti jauhaantuneet. Mittaa mortteliin pinajansiemenet ja jauha ne basilikan joukkoon. Sekoita seokseen juustoraaste petkeleellä painellen. Lisää lopuksi oliiviöljyä, kunnes olet saanut sopivan koostumuksen. Tarkista maku.

Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Lisää perunat ja pavut pastan joukkoon, kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Ota keitinvettä talteen ja valuta pasta, perunat ja pavut. Kumoa ne isoon kulhoon ja sekoita joukkoon pesto. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Vähän vielä induktioliedestä

Kesä toi tullessaan meille kauan kaivatut uudet keittiölaitteet, nimittäin uunin ja lieden. Vanha uuni alkoi paistella vähän miten sattui ja keraamisen lieden paistoalueista teho hiipui kuin tuli nuotiossa. Uusi lietemme on nyt induktioliesi ja yllätyksekseni emme ole vielä (sormet ristissä) onnistuneet polttamaan mitään sillä pohjaan.

Minulla ja induktioliesillä on takanamme melko vaikea suhde ja hiukkasen kauhistelin etukäteen, että mitähän tästä tulee… Sormeni ovat usein liian kylmät tai jossain soosissa, joten hipaisukytkimet eivät kosketukseeni reagoi. Samoin kytkimien toimintalogiikka ei ole ihan auennut, kun pitää hipaista sinne ja tänne ja vielä kerran tuonne, että lieden saa edes toimimaan. Toistaiseksi tämä Smegin liesi on  hipaisukytkimineen osoittautunut varsin selkeäksi ja kelvokkaaksi muutoinkin. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Kaikki, jotka ovat vaihtaneet induktiolieteen tietävät mitä muuta se tuo tullessaan kuin sen, että vesi kiehuu nopeammin: nimittäin keitto- ja paistoastioiden vaihtamisen. Minulla oli vielä käytössä ylioppilaslahjaksi saamiani, edelleen hyvässä kunnossa olevia kattiloita, jotka eivät luonnollisesti induktiolla toimineet. Valitettavasti tämä lieden vaihtaminen tarkoitti myös rakkaan pastakattilamme siirtymistä eläkkeelle ja sen korvaaminen oli ostoslistallamme etusijalla.

Päädyimme ostamaan Fiskarsin (ei ole enää Hackmania!) All Steel+ -kattilan, jossa on viisinkertainen pohja.  Tämän erikoispohjan pitäisi vaikuttaa siihen, että kattila on induktiolla käytettäessä hiljainen ja sen lämmönjohto-ominaisuudet ovat erinomaiset. Hyvältä kattilalta vaikuttaa tähän mennessä ja onhan se ihan hyvännäköinenkin kaiken lisäksi! Onneksi paistinpannujen suhteen olimme onnekkaampia ja ainoastaan parilapannu meni vaihtoon.  Jos sinulla on suosituksia hyvästä, induktiolle sopivasta parilapannusta, niin vinkkaapa tuohon alle, kiitos!

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑