Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Espanja

Salmorejo – andalusialainen tomaattikeitto

Upota kypsät tomaatit viileään keittoon!

Andalucian tomato soup, salmorejo

Hopsan hei. Reilu kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitä tässä voi oikeastaan sanoa kuin, että elämä on. Välillä täynnä töitä, tapahtumia, reissuja – iloisia ja surullisiakin asioita. Ennen lomaa ehdin kuitenkin tehdä tätä helppoakin helpompaa andalusialaista tomaattikeittoa. Tomaatit ovat juuri nyt parhaimmillaan, syvän punaisia ja mehukkaita. Äidin kasvikopista napsin suuhuni kirsikkatomaatteja ja ne olivat kuin karkkia! Ehkä joku päivä saisin parvekkeellamme tomaatit kasvamaan ja kypsymään ennen joulua…

Salmorejo saattaa olla Espanjan ulkopuolella hieman tuntemattomampi kylmä keitto, gaspachonhan tuntevat jo kaikki. Ihastuin tähän keittoon, kun silloin joskus (kohta 10 vuotta sitten?) vietimme viikon Andalusiassa, lähinnä Cordobassa. Cordobassa tämä keitto tarjottiin usein hienonnetun kananmunan kanssa. Minä lisäsin päälle pannulla paahdettuja serranokinkun siivuja.

Keittoa varten tarvitset päivän vanhaa vaaleaa leipää ja hyviä, kypsiä tomaatteja. Pari valkosipulinkynttä ja oliiviöljyä lisäksi ja siinäpä se oikeastaan onkin. Pieni loraus sherryviinietikkaa taikka punaviinietikkaa tekee keittoon hyvän säväyksen. Keiton voit valmistaa monitoimikoneessa tai raasta tomaatit käsin. Kumpikin tapa toimii.

Chilled tomato soup, salmorejo

Ohje on Claudia Rodenin The Food of Spain -kirjasta ja tälläpä osallistun Ku ite tekee -blogin Minnan heittämään #suurikeittokirjahaasteeseen! Tästä kirjasta olen jopa ehtinyt jotain kokatakin ja kananmuna-tomaattivinegretillä maustetut parsat ovat saaneet inspiksen Claudian kirjasta.

Jos olet kiinnostunut Espanjan ruokahistoriasta, niin tässä on opus sinulle! Vaikka suomalaista ruokaa onkin joskus haukuttu yksiväriseksi, no ruskeaksi, niin voin tämän kirjan perusteella sanoa, että osaavat ne espanjalaisetkin sen monokromaattisen ruskean ruoan! Salmojero on iloinen poikkeus sarjasta.

Claudia Rodin's The Food of Spain

Ohjetta muokkasin sen verran, että vähensin leivän määrää hieman ja nyt tähän alle kirjoittamaani ohjeeseen lisäsin vielä tomaattien määrää, sillä keitto oli mielestäni turhan leipäisää.

Salmojero
4 annosta

150 g vaaleaa leipää edellispäivältä (n. 3/4 keskikokoisesta maalaisleivästä, käytin Sinuhen maalaisleipää)
900 g kypsiä tomaatteja (käytin isoja häränsydäntomaatteja ja laitoin niitä 750 g, se oli mielestäni liian vähän)
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
2 rkl sherry- tai punaviinietikkaa
1/2 – 1 tl sokeria maun mukaan
suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäksi
4 viipaletta serranokinkkua

Raasta leipä pieniksi muruiksi ja siirrä isoon kulhoon. Voit ajaa leivän muruiksi myös monitoimikoneessa. Paloittele tomaatit ja poista kova kantaosa. Tomaatteja ei kuorita. Aja tomaatit monitoimikoneessa soseeksi. Lisää valkosipulit, öljy sekä etikka.
(Jos raastat kokonaiset tomaatit, niin kantaa ei tarvitse erikseen poistaa. Sekoitat vain raastetut tomaatit leipämurujen joukkoon ja maustat keiton ohjeen mukaan.)

Jatka sekoittamista vielä, kunnes koostumus on rouhean sileä. Kaada tomaattiseos leipämurujen päälle, sekoita. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Nosta keitto jääkaappiin tekeytymään noin 30 minuutiksi.

Paahda serranoviipaleet pannulla, voit lisätä hieman öljyä tarvittaessa. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle hetkeksi.

Tarkista keiton maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa keitto kulhoihin ja murenna serranoviipale kuhunkin kulhoon. Valuta päälle vielä öljyä ja rouhi pinnalle pippuria.

Uppopaistetut andalusialaiset munakoisot (Berenjas fritas)

”Ruoka ei ole vain ravintoa, se on rakkauden jakamista.”

Kun kirjan esipuheessa todetaan näin, ei luvassa voi olla muuta kuin toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Ja Ariela ei todellakaan petä odotuksi, sillä Andalusian auringossa – kulinaristiretkiä Jerusalemista Jereziin on täynnä tunnelmallisia kuvia ja tarinoita sekä vedet kielelle herauttavia ohjeita.  Harvoin luen keittokirjoista esipuheita taikka kappalejakoihin liitettyjä tekstejä, tästä poikkeuksena Nigel Slater ja Yotam Ottolenghi, mutta näihin Arielan tunnelmapätkiin tekee mieli palata yhä uudestaan. Voin melkein tuntea auringon säteet poskillani ja mausteiden huumaavan tuoksun, ihan kuin olisin matkalla itsekin!

Arielan kirjassa minulle tutuimpia ohjeita ovat Lähi-idän alueen ohjeet, olenhan tavannut Yotam Ottolenghin kirjat kannesta kanteen ja muutenkin nuo lämpimän mausteiset maut ovat mieleeni. Espanja sen sijaan on ruokamaana minulle vähän vieraampi. Meidän tähän asti ainoaksi jääneestä Espanjan matkasta on kulunut jo tovi ja siitä jäi mieleen lähinnä loputon tapasten virta. Ei tarvinnut serranoon ja manchegoon tarttua ihan hetkeen!

Paras ruokamuisto tuosta Andalusian matkastamme liittyy pieneen cordobalaiseen ravintolaan, jossa isäntä ei puhunut lainkaan englantia ja viini tarjottiin etiketittömistä viinipulloista, heidän omalta tilaltaan. Siellä meille tarjottiin alkupalaksi näitä uppopaistettuja munakoisotikkuja ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.  Tuo illallinen jäi mieleen sellaisena ihanana lomamuistona, jossa auringonlasku oli just oikea ja ravintola just sopivan rosoinen ja viini parasta koskaan juomaani espanjalaista viiniä. Ei siis yllätys, että olin ihan täpinöissäni, kun bongasin Arielan kirjasta tämän ohjeen, ! Itseasiassa en ole tainnut tuon ikiaikaisen Espanjan matkan jälkeen tähän ruokaan törmätä missään muodossa, mikä on kyllä mielestäni melko ihmeellistä. Uppopaistetut munakoisosuikaleet päihittävät kaikenmaailman bataattiranskikset ja muut hömpötykset sata nolla!

Andalucian deep fried aubergines

Munakoisojen ohje on hyvin simppeli – munakoisot suikaloidaan, itketetään, pyöräytetään taikinassa ja paistetaan. Muistikuvieni mukaan meille tarjotut munakoisot olivat suikaloitu varsin pieniksi, joten tässä kohtaa tein vähän erilailla kuin Ariela ohjeistaa. Samoin minulla ei ollut riisijauhoja friteeraustaikinaa varten, mutta tein vähän ohuemman taikinan riisitärkkelyksestä. Myös vehnäjauhot olisivat käyneet tähän. Andalusiassa munakoisosuikaleet tarjotaan paikallisen ruokohunajan kanssa. Sitä ei ollut, joten valutin päälle vaahterasiirappia. Olen kuitenkin sen verran suolaiseen taipuvainen, että tykkäsin näista ihan sellaisinaan, sormisuolalla ryyditettyinä.

Näiden ihanien, rapsakoiden munakoisojen lisäksi kokeilin kirjasta häränhäntiä (Rabo de Toro), jotka hiljalleen kypsyvät murean pehmeiksi sherryllä ja mantelilla maustetussa kastikkeessa. Nämä häränhännät olivat todella täyteläisiä maultaan, omaan makuuni ehkä jopa vähän turhankin täyteläisiä. Taidan ensi kerralla käyttää kuivaa sherryä tai terästää kastiketta appelsiinin mehulla, jotta rasvan maku hieman taittuu. Ja ei taatusti jää näihin kahteen ohjeeseen kokeiluni, sillä post-it -laput pilkuttavat kirjan sivuja! Ehkä seuraavaksi tartun syyrialaisiin kananmaksoihin tai serranokinkkukroketteihin! Vai olisiko sittenkin kehutun shish barakin vuoro?

Under the Andalucian sun

 

Uppopaistetut munakoisot

1 (400 g) munakoiso

Frityyritaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 1/2 dl vettä

Uppopaistamiseen öljyä

(sormisuolaa)

Leikkaa munakoiso pitkittäin reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nämä puolestaan poikittain saman paksuisiksi, ranskalaisia perunoita muistuttaviksi tangoiksi. Ripottele päälle suolaa ja aseta siivilään itkemään noin puoleksi tunniksi. (Minä leikkasin munakoisot ohuemmiksi suikaleiksi, sekin toimii!)

Kuivaa munakoisotankojen pinta puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen painellen. Sekoita frityyritaikinan aineet keskenään paksuksi seokseksi. (Taikinaan ei saisi jäädä paakkuja.) Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180-asteiseksi.

Paista munakoisotangot erissä. Upota tangot ensin taikinaan ja valuta ylimääräinen taikina pois. Nosta tangot öljyyn reikäkauhalla. Paista tankoja kuumassa öljyssä, kunnes pinta rapeutuu ja saa hieman väriä. Sekoita taikina tasaiseksi ennen uutta munakoisoerää.

Valuta paistettuja munakoisoja hetki talouspaperin päällä, ripottele päälle sormisuolaa. Tarjoa halutessasi hunajan tai siirapin kanssa.

Vähän parempi makkarakeitto

Arki alkaa helpolla makkarakeitolla, joka saa uutta potkua chorizosta.

chorizo and chickpea soup

 

Talvisempien säiden myötä on minun selvästi tehnyt mieli jotain vähän tuhdimpaa ruokaa ja käsi on kaupassa hamunnut salaattien sijaan mausteista chorizoa. Ja juustoja, ja kaalia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Chorizon myötä ajatukset väistämättä lähtevät aurinkoisen etelä-Espanjan suuntaan ja niinpä päädyin lisäämään keittoon vielä ripauksen savustettua paprikaa ja chiliä.  Perinteiset keittojuurekset jätin tästä keitosta pois ja korvasin ne lehtikaalilla sekä kikherneillä. Kasvissyöjän keittoon sopivat chorizon tilalle vaikka isot valkoiset pavut tai jokin lihakorvike, jos sellaisia tykkää käyttää.

 

chorizo and chickpea soup

 

Chorizo-kikhernekeitto

5 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
200 g chorizoa (tuoremakkaraa tai kestomakkaraa)
1 tl savustettua paprikajauhetta
ripaus chilirouhetta
1 l kana- tai kasvislientä
100 g lehtikaalia
1 tlk kikherneitä
1 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria, suolaa
hienonnettua korianteria tai lehtipersiljaa

Pese ja kuori perunat. Lohko perunat suupaloiksi ja siirrä kylmään veteen odottamaan.

Paloittele chorizo ja kuumenna sitä kattilassa, kunnes makkarasta alkaa irrota rasvaa. Lisää paprikajauhe ja chili, paista hetki. Voit joutua lisäämään vähän öljyä kattilaan riippuen makkaran rasvaisuudesta.

Lisää kattilaan perunalohkot ja pyörittele ne kauttaaltaan makkarasta irronneessa rasvassa. Kaada joukkoon liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

Huuhtele ja revi lehtikaalin lehdet paloiksi perunoiden kiehuessa. Valuta kikherneistä liemi. Lisää ensin kattilaan kikherneet ja kun perunat alkavat olla juuri ja juuri kypsät, lisää lehtikaali. Anna kiehua vielä muutama minuuutti. Tarkista maku ja lisää mustapippuria sekä suolaa tarvittaessa. Ripottele pääkke hiennonnettua korianteria tai lehtipersiljaa.

Mansikka-vesimelonigazpacho

Trooppisia öitä ja aurinkoisia päiviä on säätiedotuksessa luvattu! Mansikasta ja vesimelonista surautat hellepäivään raikkaan kylmän keiton.

mansikka-vesimelonigazpacho

Mansikoita saa vielä, vaikka iltapäivälehdet ovatkin kuopanneet mansikkasadon jo monta viikkoa sitten. Ainakin tämän viikon alussa oli Savonlinnan torilla ollut mansikoita myynnissä 3,5 € / litra! Mansikat ja vesimeloni eivät perinteiseen espanjalaiseen gazpachoon kuulu, mutta niistä saa aikaan oikein mainion viilentävän keiton. Tällä kertaa tomaatit esiintyvät keitossa vain tomaattimehun muodossa, sillä en jaksanut kaltata tomaatteja tätä varten. Oma monitoimikoneeni, tehosekoittimesta puhumattakaan, ei mielestäni riittävän hyvin saa tomaatinkuoria hienonnettua, joten jätin tomaatit suosiolla pois.

Makua keitto saa marjojen ja hedelmien lisäksi valkosipulista ja chilistä. Chilin määrää voi vähentää niin kuin aina tai jättää sen pois, jos on ihan pakko. Pieni kipakkuus kyllä sopii tähän keittoon. Mansikka-vesimelonigazpacho on parhaimmillaan kylmänä ja helpoiten se onnistuu, kun kaikki raaka-aineet ovat jääkaappikylmiä. Voit toki tehdä keiton aiemmin ja jäähdyttää sen jääkaapissa. Muutama jääpala kulhossa tai lasissa pitää annoksen kylmänä.

Tarjoa gazpacho paahdettujen savupaprikalla maustettujen manteleiden kanssa ja ehkä hetkeksi voit kuvitella itsesi kuuman Espanjan auringon alle! Tämä voisi muuten toimia myös erinomaisesti aamupalalla – ainakin jos lämpimästä illasta iloitseminen on venähtänyt auringon nousuun saakka…

Hyvää auringontäyteistä viikonloppua!

Mansikka-vesimelonigazpacho
reilut lasilliset 4-5 hengelle

400 g mansikoita
400 g:n pala vesimelonia
100 g kurkkua
1 punainen chili
1 keskikokoinen valkosipulinkynsi
2 dl tomaattimehua
2 limetin mehu
1/2 ruukkua korianteria hienonnettuna
1/2 tl suolaa, ripaus sokeria, mustapippuria myllystä
jääpaloja

Poista mansikoita kannat ja viipaloi mansikat. Leikkaa vesimelonipalasta kuoret ja paloittele melonin liha. Kuutioi kurkku. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Hienonna myös valkosipulinkynsi. Siirrä paloitellut ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja ne tasaiseksi seokseksi.

Lisää limetin mehu, tomaattimehu sekä korianteri. Käytä konetta muutama kierros ja lisää suola, sokeri ja mustapippuri. Sekoita ja jaa keitto kulhoihin tai laseihin. Lisää jääapalat ja nauti heti.

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑