Palsternakka ja juuriselleri käyvät tässä huushollissa kovaa taistoa suosikkijuureksen asemasta. Tykkään molemmista kovasti ja harmittelen, kun niiden käyttö Suomessa on edelleen vähäistä. Kaikkemme tässä tehdään, että se palsternakan vuotuinen kulutus ylittäisi edes sen yhden palsterin/pää…
Palsternakka on todella monipuolinen juures, josta voi valmistaa vaikka mitä, niin suolaista kuin makeaakin. Joko olet kokeillut valmistaani palsternakkakakkua? Suosittelen! Palsternakkakeitto on ohjeista ehkä se kaikkein perinteisin, mutta keitossa tulee palsterin hienostunut maku parhaiten esille.
Keiton voi valmistaa pelkästään palsternakasta, mutta tykkään lisätä muutaman jauhoisen perunan, jotta keitto saa hieman paksumpaa rakennetta. Muutenkin tällaisten sosekeittojen koostumus on ihan tekijän omista mieltymyksistä kiinni. Keiton sakeuden lisäksi voi syöjillä olla mielipiteitä siitä, että saako keitossa olla sattumia vai pitääkö koostumuksen olla samettisen sileä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen koulukuntaan. Soseuttamiseen riittää sauvasekoitin tai tehosekoitin, jossa on lasinen kannu.
Keitto viimeistellään palsternakkasipseillä, jotka valmistuvat keiton kiehuessa. Nopeiten sipsit syntyvät uppopaistamalla, mutta toki palsternakkaa voi etukäteen kuivattaa kasvikuivurissa tai uunissa. Näillä puheilla kaikki palsternakan ostoon ja mukavaa maanantaita!
Palsternakakeitto
700 g palsternakkaa
300 g jauhoista perunaa
1 iso salottisipuli
2 rkl öljyä tai voita
maustekimppu (timjamin oksia, laakerinlehtiä ja rakuunan oksa)
1 dl valkoviiniä
9 dl vettä
1 tl suolaa
1-2 dl kermaa (kuohukerma tai ruokakerma)
ripaus muskottipähkinää
Kuori ja paloittele juurekset. Paloittele myös sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä kasviksia noin 5 minuuttia. Lisää kattilaan maustekimppu ja valkoviini. Anna viinin kiehahtaa ja lisää vesi sekä suola. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla, kunnes kasvikset ovat aivan pehmeät. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma sekä muskottipähkinä ja kuumenna uudelleen.
palsternakkasipsit
1 palsternakka
rypsiöljyä
sormisuolaa
Höylää palsternakasta pitkiä suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Paista palsternakkasuikaleita erissä kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja mausta suolalla. Koristele keitto palsternakkasipseillä.
29.10.2017 at 11:32
Olipas ihanaa, kun löysin sut tuon blogiskene-keskustelun kautta, siitä siis on hyötyä! Jos ihminen rakastaa palsternakkaa ja juuriselleriä, se voi olla vain hyvä tyyppi. Nimim. juuresfani 4-evö. ? Kotimaisten juuresten lisäksi mulla on syvä rakkaussuhde unohdettuihin vanhanajan yrtteihin, kuten kirveliin, meiramiin ja lipstikkaan.
Parhaimmillaan tuore, aromikas ja herkkä kirveli korvaa vaikka korianterin, joka taas synnyttää joidenkin suussa jopa oksennusrefleksin (se on vissiin joku geneettinen juttu, korianteri maistuu joidenkin suussa saippualta).
29.10.2017 at 11:52
Kiva, kun tulit kurkkaamaan blogiani! Juuresrakkautta ilmassa siis muuallakin, jee 🙂 Kirvelin olin löytänyt tässä ihan hiljattain uudelleen ja olen myös ihastunut sen herkkään makuun. Sitä paitsi voiko hennomman kauniita lehtiä olla kuin kirvelillä?
Meillä on nyt menossa ranskalaisen rakuunan huuma. Olen ostanut sitä ruukkukaupalla keväästä saakka, kun Järvikylä toi sen kauppoihin. Maku on ihan eri planeetalta kuin sen tavallisen (venäläisen) rakuunan. Lipstikkaa toivoisin käyttäväni enemmän, kun sen maku on niin upea. Mihin kaikkeen käytät lipstikkaa ja käytätkö sitä enemmän kuivattuna vai tuoreena? Itsellä se lipstikka tahtoo jäädä liemiyrtin asemaan.
29.10.2017 at 18:28
Haa, juuri viimeisintä soppa-annosta stailatessani ihastelin tuota ihan samaa. Kirvelissä on niin kaunis, lämpimän kirkkaanvihreä väri ja pienet hennot varret. Kaunotar!
Mä olen tykännyt aina myös rakuunasta. Tämä ranskalaisen ja venäläisen rakuunan valtava makuero paljastui vasta, kun edelliskesänä menin ihan törkeästi omin luvin maistelemaan molempia Frantsilan yrttitilan ryytimaasta.
Lipstikka toimii täälläkin lähinnä liemiyrttinä padoissa ja keitoissa. Olen kyllä miettinyt kovasti, miten sitä voisi hyödyntää enemmän sellaisenaan ja tuoreenakin. Pari vuotta sitten Taste of Helsingissä söin ihanan riista-annoksen, jonka päällä oli sekä kuivattua että tuoretta lipstikkaa. Minä olin myyty, mutta osa pöytäseurueesta sitä mieltä, että olipas tympeä ja outo maku. Siksi olen ollut epävarma, uskallanko kotikokkina säveltää siitä mitään erilaista.